Blog Image

Huomioita

Kolme yiquanin mielen tai tahdon (yi) käytön tasoa

Yi quan Posted on pe, kesäkuu 11, 2021 12:11:32

Olen viime aikoina lueskellut aina silloin tällöin kiinalaisia yiquania käsitteleviä sivustoja google-kääntäjän avulla. Niin kuin edellisessä blogissani kerroin, se toimii uskomattoman hyvin. Yiquanissa korostuu harjoituksen teoreettinen ymmärtäminen. On tärkeää ymmärtää, mitä harjoittelee, jolloin myös harjoituksen päämäärä on selkeä. Ilman tätä ymmärrystä voi hyvin harjoitella, mutta edistystä ei tapahdu. Olen kirjoittanut tästä paljon ja siksi oikeastaan kirjoitin tuon yiquania käsittelevän kirjankin. Yiquanissa teoria ja käytäntö kulkevat käsi kädessä. Tätä ymmärrystä ei voi jättää pelkästään opettajalle tai siihen, että kyllä opettaja sitten selittää, jos on tarvis. Oman ymmärryksen ja sen kehittämisen eteen on ponnisteltava. On siis harjoituksen lisäksi luettava lajia käsitteleviä kirjoja, katseltava videoita, tutkittava kaikkea, mitä käsiinsä saa. Yiquanissa opiskelu on korostetusti tutkimista, ei matkimista. Niinhän sen tietysti pitäisi olla taidossa kuin taidossa. Tämä on myös monien yiquanin opettajien kanta. Usein he opettavat antamalla vihjeen tai yhden liikkeen, josta on itse sitten löydettävä loput. On vanha kiinalainen periaate, että yksi jakautuu kahdeksi ja siitä edelleen kymmeneksi tuhanneksi asti. Wang Xiangzhai on myös todennut, että yiquanissa yhdestä tulee sata, sadasta tuhat. Riittää siis, että oppilaalle annetaan yksi liike tai periaate, esimerkiksi eläimen tyyppiliike, hänen on itse etsittävä siitä kokonainen menetelmä. Niin yiquanissa opetetaan edelleen. Matkimalla pääsee johonkin asti, mutta vasta tutkimalla itse voi päästä perille.

Löysin yhden kiinalaisen artikkelin, missä lyhyesti käsitellään yiquanin ”mielen” kolme tasoa. Nyt puhutaan siis ”yin” käsitteestä, joka esiintyy myös taidon nimessä. Se voidaan kääntää monella tavalla: mieli, tahto, intentio, aikomus jne. yhteydestä riippuen. Tämä on yksi ehkä vaikeimmista käsitteistä länsimaisen ihmisen ymmärtää, koska se joudutaan kääntämään eikä intuitiomme välttämättä sano, mitä sillä kulloinkin tarkoitetaan. Artikkelin kolme ”yi:n” tasoa näyttävät asiaan yhden näkökulman, tai oikeastaan kolme.

Kirjoittajan mukaan yiquanin harjoitusprosessi sisältää kolme tapaa ymmärtää ”yi”. Jos teemme seisomisharjoitusta (zhan zhuang), niin miten mieltä siinä käytetään? Koska joudun kääntämään tässä ”yi:n” käsitteen suomeksi, tarjoan pari vaihtoehtoa, jotka auttavat ymmärtämään, mistä on kyse Yiquanin harrastajat puhuvat Suomessa yleisesti ”yi:stä” ”intentiosta”, joten tässä ensimmäinen käännös: Seistessämme meillä voi olla 1. intentio ilman ponnistusta, 2. intentio ponnistuksen kanssa ja 3. tietoinen ponnistus, missä mitään eroa intentioon ja ponnistukseen ei tehdä. Sitten toinen käännös, missä käännän ”yi:n” tahdoksi. Seistessämme meillä voi olla 1. tahto ilman ponnistusta, 2. tahto ponnistuksen tai voiman kanssa ja 3. tahdon tuottama voima, tahdonvoima ilman eroa tahtoon ja voimaan.

Sitten selitystä. Ensinnäkin nämä kolme mielen käytön tasoa kuvaavat harjoitusprosessia eli sitä, miten oppiminen tapahtuu. Otetaan zhan zhuangin yksi perusharjoitus, missä seison paikallani kannatellen palloa rinnan edessä. Harjoitusohje on: kun pallo liikkuu eteen, vedät sitä itseä kohti, kun pallo liikkuu sinua kohti, työnnät sitä poispäin. Mutta tämä tapahtuu sisäisesti, ulkoista liikettä ei ole tai se on mahdollisimman pieni. Taso yksi edellisessä kuvauksessa tarkoittaa, että ohje toteutuu vain mielikuvassa. Voin kuvitella, että pallo liikkuu minusta poispäin, jolloin kuvittelen, että vedän sitä. Kaikki tapahtuu nyt vain intention tai tahdon tasolla. Mielikuva on siis tämän intention tai tahdon ilmaus. Mutta tällä tasolla mitään voimaa ei tunneta, koska mitään kehollista ponnistusta ei ole. Tästä yleensä lähdetään liikkeelle. On vain intentio, mielikuva, ei muuta. Mutta kun harjoitus etenee ja ymmärrys harjoituksesta lisääntyy, tulee mukaan havainto, että intentio synnyttää myös ponnistuksen tunteen. Keho tulee tekemiseen mukaan. Voimia ei enää vain kuvitella vaan ne tehdään. Ei vain kuvitella työntöä, vaan työnnetään oikeasti. Silloin intention tai tahdon ponnistuksen myötä voimaa rakentavat koko kehon läpi kulkevat lihas-jänne-kalvoketjut aktivoituvat mukaan työskentelyyn. Tulee mukaan siis näiden rakenteiden jännityksen ja rentouden vaihtelu. Tätä voidaan kutsua ”muutokseksi”, ”sisäiseksi liikkeeksi”, yin/yang-vaihteluksi jne. Kun harjoitus etenee tällä tasolla siirrytään hiljalleen kirjoittajan kuvaamaan kolmanteen tasoon, missä mitään eroa tahdon tai intention ja ponnistuksen tai voiman välillä ei enää tehdä. Ne syntyvät samaan aikaan tai paremminkin ovat sama asia. Tahto on voimaa, voima vaatii tahtoa. Tästä tekemisen tavasta tulee automaattista. Tässä mielessä yiquan on ”tahdon nyrkkeilyä”.

Tahdonvoima on hieno suomen kielen sana. Sananakin se antaa ymmärtää, että se on jotakin, joka on sekä tahtoa, siis mielessä olevaa, että voimaa, siis kehossa olevaa. Tahdonvoimassa keho ja mieli ovat samaa. On hauska ja mielenkiintoinen harjoitus yrittää erottaa tahto ja voima toisistaan. Teetän usein koulutuksissani seuraavan harjoituksen. Voit tehdä sen saman tien. Ohje kuuluu näin. Aseta kätesi lepäämään reisiesi päälle. Lähde sitten nostamaan oikeaa kättäsi, mutta nosta sitä vain 0.000001 mm ja hidasta liike niin, että nostoon menee aikaa pari minuuttia. Aisti miltä se tuntuu. Toisin sanoen lähdemme oikeasti nostamaan kättä, mutta emme oikeastaan nostakaan sitä. Otamme nostamisen intention ja aistimme miltä se tuntuu. Voit tuntea omalaatuisen tuntemuksen, missä käytät tahdon ponnistusta, mutta käsi ei varsinaisesti vielä nouse, mutta tahto tuntuu tässä jännänä fyysisenä kokemuksena, jota on mahdoton kuvata sanoin. Tai sen voi kuvata juuri niin, että tunnet tahdon fyysisyyden, tunteen missä mieltä ja kehoa ei voi erottaa toisistaan. Tämä on myös kokemus siitä, mitä yiquanissa ”yin” käsitteellä tarkoitetaan.



”Kannattele palloa oppiaksesi ytimen”

Yi quan Posted on la, toukokuu 22, 2021 13:03:29

Olen tässä lueskellut erään kiinalaisen yiquan-opettajan Lian Huan blogia, jossa on valtavasti mielenkiintoisia artikkeleita yiquanista ja sen teoriasta. Eräässä blogissa, josta alla lyhyt referaatti, kuvataan Wang Xiangzhain yhtä yiquania kuvaavaa teoriaa, jonka voisi ehkä kääntää muotoon: ”Kannattele palloa oppiaksesi ytimen”. Tämä on todella mielenkiintoinen metafora. Alla siis lyhyt kuvaus teoriasta, johon sekoitan joitakin ajatuksiani. Ainakin omaa ymmärrystäni yiquanista se syvensi heti! Kyse on siis metaforasta, missä kuvataan sekä yiquanin harjoitusprosessia, mutta myös sen teknisiä ja kamppailuun liittyviä periaatteita kehän tai pallon ja sen ytimen, keskustan tai navan suhteella.

Ensinnäkin on hienoa, miten koko periaatteen voi piirtää kuvaksi, niin kuin WXZ on muualla tehnyt. Kuvana periaate on tämän näköinen:

Kuva 1. Kehän ja navan suhde.

Kuvassa A on koko juttu, mutta kuvassa B tarkemmin se, että kyse on keskustan ja kehän vuorovaikutuksesta. Artikkelissa kuvataan tätä periaatetta monella tasolla. Aluksi selitettään että se voidaan ymmärtää kahteen suuntaan: 1. Kehältä kohti keskustaa ja 2. keskustasta kohti kehää. Opettelemalla kehän, kannattelemalla palloa, opimme ytimen, keskustan merkityksen. Toisaalta hallitsemalla keskustaa, ydintä, hallitsemme periferiaa, kehää. Periaate toimii siis kumpaankin suuntaan yiquanin prosessissa.

Mihin kehällä ja ytimellä viitataan? Tämä näyttää metaforan monitasoisuuden. Kehä tarkoittaa ulkoista muotoa tai konkreettisesti muodon ulkopintaa, ydin tarkoittaa muodon keskustaa, sisäpuolta, juurta, mutta myös konkreettisesti akselia, jonka ympäri pyörä pyörii. Esimerkiksi jokainen nivel on tällainen akseli ja siihen kiinnittynyt luu ulkokehää kannatteleva pinna.

Ihmiseen liitettynä WXZ kuvaa tietoisuuden navaksi ja kaikki, mitä on sen ulkopuolella on kehää, jolloin metafora kuvaa yiquanin periaatetta: mieli ohjaa, keho seuraa; hallitsemalla ydintä hallitset kehää. Kehossa luuydin edustaa ydintä ja kaikki sen ulkopuolella, siis luun muu osa, lihakset, jänteet jne., edustavat kehää. Edelleen jos katsomme kehon mekaniikkaa, juuret ovat jaloissa, jolloin jalat edustavat ydintä, vartalo ja kädet kehää.

Nyrkkeilyvoiman kannalta, jos katsomme käsiä, lyönnissä ydin on selkäranka ja siitä eteenpäin hartian ja kyynärpään kautta kohti sormia kuljetaan kohti kehää. Jalan potkuvoimassa vatsa ja lantio edustavat ydintä ja siitä kohti jalkaterää kuljetaan kohti kehää.

Kehän ja keskustan suhde voidaan nähdä myös paikallisesti eri puolilla kehoa. Kirjoittaja antaa esimerkin iskusta sormenpäillä. Ojenna mieli sormien läpi keskustasta kohti kehää; voima on kuin vesi, joka suihkuaa letkusta; purista sormia pallon ympärille, jotta saat aikaan ristiriitavoiman: pyöristä sormiasi sisäänpäin ikään kuin luuytimen toimiessa jousina, joita taivutat; luuydin on keskusta, josta voima lähtee kohti kehää kiertyen kuin luoti; näin iskusi sormenpäillä on voimakas: ”kynnet tunkeutuvat luuhun”.

Edelleen nyrkkeilyvoimaan pätee, että jos haluat iskuvoiman ja liikkeen kehälle (nyrkkiin, kämmeneen, kyynärpäähän jne.) se lähtee ytimen voimasta ja liikkeestä: ”Jos haluat myrskyn ulos, tee juuresta myrskyinen.”  Tässä on erotettavissa kaksi ytimen liikettä suora (painopisteen liike) ja kierteinen (spiraalivoima).  Laita rautarengas babukeppiin ja pyöritä. Ydin pyrörii ja liikuttaa rengasta. Ydin liikkuu ensin ja voima tulee ulos kehältä. Tämä antaa metaforan ytimen ja kehän suhteesta. Yiquanille tyypillistä on kierteinen ja pyöreä spiraalivoima. Voima vapautetaan yleensä pyöreän liikkeen avulla ja se on kolmiulotteista. Jalan ja pään välinen jousi on ydin, juuri ja kaikki muu rengasta. Ytimen ravistus saa renkaat liikkumaan joka puolella kehoa. Jalat ovat voiman lähde, pää toimii sille vastavoimana ja antaa ristiriidan.

Kehän ja ytimen kielikuva pätee myös kahden kamppailijan suhteessa. Kummallakin on kehä ja ydin, jossa kehät kohtaavat. Muistan aina 1990-luvun taiji-leiriltä Sam Tamin neuvon: ”Voit antaa kontaktipisteen (siis kehän), mutta et keskustaa.” WXZ:n neuvo on sama. On hallittava keskustaa kontaktipisteen kautta. Oma keskusta on pidettävä piilossa ja iskettävä parin keskustaan. Pidetään kehä, isketään juureen kontrolloimalla vastustajan kehää.

Huomaa myös, että kehon joka kohdassa on oma pallonsa tai kehänsä ja sillä on ydin, jonka ympärillä se voi pyöriä. Jos saat tämän toimimaan, vastustajan kontakti kohtaa aina tyhjän ja täyden vaihtelun. Yiquanissa pyritään tämän periaatteen ajamiseen kehoon niin, että siitä tulee automaattista. Jokainen kehon kohta muuttuu silloin elastiseksi, jousimaiseksi ansaksi, joka pystyy vastaanottamaan vastustaja voiman ja vapauttamaan oman voimansa saman tien.  Periaatteen tietoisesta harjoittelusta pyritään siirtymään sen tiedostamattomaan toteutumiseen. Tietoisuus on ydin, jota harjoittamalla kehon ympärille muodostuu ikään kuin tiedostamattomasti toimiva rumpukalvo, joka neutraloi voiman ja heittää sen pois automaattisesti.  Tietoisuuden ytimessä on tiedostamaton (automaatio), josta lähtevä liike on liikkeen korkein taso ja yiquanin päämäärä.  Harjoitus etenee kehon ulkoisesta liikkeestä, siis kehältä, kohti tätä tiedostamatonta ydintä.

Tässä tuli kuvattua WXZ:n idea ”kehältä navalle, navalta kehälle” -periaatteen monta tasoa. Periaate on fysikaalinen, se on biologinen, mutta myös psykologinen. Kaikkien kappaleiden painopiste sijaitsee niiden ”keskustassa”. Jos haluamme, että kappale pysyy tasapainossa, tuemme sen tästä ”navasta”. Kun liikutamme sitä, mitä lähempää tätä napaa pystymme sen tukemaan, sitä helpompi sitä on liikuttaa. Biologisilla kappaleillakin aina solusta lähtein on keskusta ja ulkokuori. Jos katson ihmisen raajan poikkileikkausta, sen keskellä on luu ja sen keskellä luuydin. Jos katsot vartalon poikkileikkausta, sen keskellä on selkäranka (no ei aivan). Yiquanin harjoitusprosessiakin kuvataan kehän ja ytimen metaforalla. Kun aloitat zhan zhuang -harjoittelun, kehon tuntemukset sijoittuvat ensin iholle ja kehon pintaan. Voit ehkä tuntea muurahaisten ryömivän iholla, ihon tunnottomuutta jne. Hiljalleen tuntemukset voivat siirtyä syvemmälle kehoon. Pitkään harjoittaneet saattavat tuntea luunsa ja jopa luuytimensä, niin kuin harjoitusprosessia kuvataan. Ajatus kuvata yiquanin prosessia kehän ja ytimen metaforalla perustuu ehkä myös tähän kokemukselliseen puoleen. Samoin se perustuu siihen kehon harjoittamisen lainalaisuuteen, että aloittelija tekee liikkeet käsillään. Vie pitkän ajan, ennen kuin opitaan koko kehon liikemekaniikka, missä liike lähtee jaloista ja selkärangasta ja vasta ilmenee käsissä. Aloittelija liikkuu kehällä ja vasta pitkän harjoittelun jälkeen oppii ytimen merkityksen.

Lähde: 拳学真意——持环得枢原创张树新_意拳廉花_新浪博客 (sina.com.cn)

Ps. Huomaat varmaan, että lähde on kiinaksi. En osaa kiinaa, mutta nykyinen selainten vakiovarusteena oleva google-kääntäjä kääntää tekstin jo tarpeeksi hyvin, että varsinkin, jos tuntee, mistä puhutaan, tekstin ajatukset pystyy suurelta osin ymmärtämään. Se kääntää kiinasta suomeksikin, mutta itse käytän kiina-englanti -käännöstä, koska se on luultavasti kehittynein. Tämä käännösteknologia on käsittämätön ja avaa kokonaisia maailmoja. Kiinalaisten lajien harrastajille se on varsinainen aarreaitta. Se päästää sellaisille lähteille, joita ei koskaan käännetä länsimaisille kielille. Esimerkiksi tämä blogi, jota nyt luen, on 90-luvulla yiquanin harjoittamisen aloittanut neljännen sukupolven opettaja, joka on pitänyt blogia yiquanista kymmenkunta vuotta, ja materiaalia on kertynyt valtavasti. Kiinan kielen taidon puute ei enää estä lukemasta kiinalaisia tekstejä. Se on aika uskomatonta!  Sama tietysti sitten pätee myös tutumpiin kieliin.



Muutama huomio yiquanin ”fa-lista”

Yi quan Posted on su, helmikuu 28, 2021 11:03:43

Yiquanissa nk. ”fa-li”, joka tarkoittaa ”voiman vapauttamista”, koetaan usein vaikeaksi asiaksi.  Zhang Changwangin kirjassa ”Yi quan  – tie terveyteen ja hyvinvointiin” asiaa käsitellään vain lyhyesti. On mielenkiintoista, miten kirjan uuteen painokseen (s. 27) on lisätty uusi kappale, jossa fa-lista todetaan mm. näin: ”Se ei sinällään ole yiquanin päämäärä, eikä sen oppiminen sinällään tarkoita mitään erityistä.” Ja: ”Kaikki yiquanin harrastajat eivät opi vapauttamaan voimaa, mutta se ei tee heidän harjoittelustaan yhtään sen epäaidompaa tai vähempiarvoisempaa.”  Painoksien välillä on 11 vuotta, jonka aikana suomalaiset harrastajat olivat yrittäneet asiaa oppia ja ymmärtää ja ilmeisesti oli käynyt niin, että kirjoittajan mielestä tässä ei oltu hyvin onnistuttu, joten hän on katsonut tarpeelliseksi lisätä kirjaan tämän kaltaisia huomautuksia. Eli jos asiaa ei opita, niin itse asiassa asia ei edes ole kovin tärkeä. En itse ajattele näin. Ennemminkin ajattelen, että jos jotakin asiaa ei ole opittu, syytä on haettava ymmärryksestä tai metodista. Ymmärryksellä tarkoitan sitä, että on mahdollista, että sitä, mitä pyritään oppimaan, ei ole oikein ymmärretty. Tai sitten on niin, että metodi ei ole hyvä. Kummatkin erikseen tai molemmat yhdessä ovat mahdollisia.

Olen kirjoittanut fa-lista ja siihen liittyvistä prosesseista paljon tässäkin blogissa, enkä palaa niihin enää. Haluan vain nostaa esiin vielä muutaman asiaan liittyvän näkökulman, jotka saattavat auttaa asian kanssa painiskelevia harrastajia.  Saadakseni asiaan järjestystä, kokoan tähän muutaman teesin ja pyrin perustelemaan niitä. Samalla tulee toivottavasti analysoitua myös sitä, miksi fa-li koetaan ongelmalliseksi. Tässä nämä teesit:

1. Jos et ymmärrä, mitä fa-li tarkoittaa, et voi oppiakaan sitä.

2. Yiquanissa ei ole mitään sellaista voimankäytön tai fa-lin tapaa, mitä muissa kamppailutaidoissa ei olisi.

2. Ei ole mitään ”pelkkää” fa-litä, joka ei liittyisi johonkin kamppailutekniikkaan.

3. On yhtä monta erilaista fa-litä, kuin on kamppailutekniikkaakin.

4. Neuvo: käytä myös lyhyttä keppiä (120 cm) tekniikkaharjoittelussa, niin opit helpommin, mitä kahden käden fa-li tarkoittaa.

1. Selvitä itsellesi, mitä ”voiman vapauttaminen” tarkoittaa. Tämä on oikean ymmärryksen peruslähtökohta. Jos ymmärrämme asian väärin, tavoittelemme väärää asiaa, jolloin oppimisprosessikin menee pieleen. Fa-li tarkoittaa suomeksi ”voiman vapauttamista” tai ”voiman vapauttamista räjähtävästi”. Länsimaisin termein asiaa kutsutaan ”nopeusvoimaksi” ja ” räjähtäväksi voimaksi”. Kyse on hermolihasjärjestelmän kyvystä tuottaa mahdollisimman suuri voima lyhyessä ajassa. Voima tuotetaan jännittämällä nopeasti lihaksia, jotka sen jälkeen rentoutuvat.

Yiquan on kamppailutaito, jolloin siinä ilmaisu tarkoittaa räjähtävän voiman tuottoa kamppailutilanteessa, tarkemmin kamppailutekniikassa. Kaikissa kamppailutaidoissa kamppailun tekniikoita ovat iskut, potkut, heitot, murrot, väännöt jne.  Aina kun teemme minkä tahansa tällaisista tekniikoista, vapautamme siinä voimaa ja yleensä aika nopeasti.  Eli jokainen kamppailutekniikka sisältää voiman vapauttamista. Ilman voimaa ei ole tekniikkaa eikä tekniikkaa ilman voimantuottoa.

Yiquanin erikoisuus on, että tämä kamppailutekniikan voimantuotto on ikään kuin eristetty ja prosessoitu omaksi harjoituksekseen. Tämä on sekä yiquanin vahvuus että sen heikkous. Positiivista on, että se mahdollistaa voiman tuoton ja siihen liittyvän koko kehon biomekaniikan harjoittelun systemaattisesti ja ikään kuin kehittyvänä prosessina. Sen heikkous on, että prosessi ja ajatustapa on niin abstrakti, että se aiheuttaa harrastajalle jopa ymmärtämisvaikeuksia.

Yksi perustava virheajatus on, että olisi olemassa voiman tuotto, joka on irrallaan tekniikasta. Ei ole olemassa mitään fa-lita, tai voimantuottoa, joka olisi tekniikasta/ muodosta/ liikkeestä irrallinen. On vain erilaisia tekniikoita, joihin se liitetään. Käytän nyt käsitettä ”tekniikka” tässä hyvin laajassa merkityksessä. Viittaan sillä liikkeeseen, millä on jokin tarkoitus. Kun nostan kahvikupin huulilleni, kyse on ”kahvikupin nostamien tekniikasta”. Silläkin on oma voimankäytön tapansa.

On siis erilaisia kamppailutekniikoita, joissa voimaa tuotetaan eri tavoin. Yksi tärkeä muuttuja tässä on tekniikan liikkeen pituus. Jos harjoittelemme fa-lita zhan zhuang -asennossa, jolloin pyrimme jännittämään ja rentoutumaan ikään kuin 0-pituisessa liikkeessä, sekin on kamppailutekniikka, jota kaikissa kamppailutaidoissa käytetään, kun otetaan vastaan vaikkapa isku vartaloon. Silloin pitää nopeasti jännittää koko keho. Toinen tärkeä muuttuja on voiman vapauttamiseen kuluva aika. Iskussa se on lyhyt, esimerkiksi heittotekniikassa pidempi. Jokaisella tekniikalla on siis oma voiman vapauttamisen tapansa. Samoin jokaisella lajilla on omansa, jotka painottuvat: tenniksellä on omansa, judolla on omansa, joka on eri kuin nyrkkeilyllä jne.

On tärkeää tiedostaa, että yiquanin fa-li, eli voiman vapauttaminen esimerkiksi lyönnissä on sama asia, kuin se tapa, miten länsimainen nyrkkeilijä vapauttaa voimansa iskun osumahetkellä.  Tämän takia säkkiharjoittelu on myös yiquanin harrastajalle aivan olennaista. Jos haluaa oppia oikeaa voiman käyttöä tekniikassa, eikä siis vain huidottaessa ilmaan, sitä on testattava kohteeseen. On aistittava, miten koko keho jännittyy iskun osuessa kohteeseen, ja miten koko kehon massan liikevoima siirtyy myös kohteeseen. On myös muita tapoja välittää voimaa kohteeseen, kuten ballistinen liike jne., mutta en mene tässä tällaisiin yksityiskohtiin.

2. Huomaa, että jokainen yiquanin seisonta-asento ja erityisesti shi-li-harjoitus on kamppailutekniikka. Ne eivät ole pelkästään ”muotoja”, joissa harjoitellaan koko kehon voiman yhdistämistä tai voiman liikuttamista kuuteen suuntaan. Kaikkiin yiquanin ”muotoihin” liittyy iso joukko kamppailusovelluksia, jotka pitää nähdä, jotta voi harjoitella niihin liittyvää voimantuottoa järkevällä tavalla. Huomaa myös, että voimantuottoon liittyy aina kaksi asiaa: oikea biomekaniikka, joka palautuu kehon avautumisen ja sulkeutumisen mekaniikkaan ja toisena kehon jännittäminen, kun voimaa vapautetaan. Kolmantena tietysti mielen käyttö, asentoihin ja muotoihin liittyvä asenne, joka on yiquanin kannalta aivan olennainen ja joka myös usein määrittelee koko muodon. Kamppailun tekniset muodot ovat yhteisiä monille kamppailutaidoille.

Yiquanin kamppailutekniikoista on huomattava, että ne ovat yleensä aina kahden käden tekniikoita. Jokainen asento (zhan zhuang) ja voimankoitto-harjoitus tehdään kahdella kädellä. Samoin yiquanin ”nyrkit” eli lyöntiharjoitteet. Eli kun nopeutat shi-lin kohti fa-lita, on kuviteltava, mistä tekniikasta on kyse ja käytettävä voimaa tekniikan eli sovelluksen vaatimalla tavalla. Kummatkin kädet tuottavat voimaa. Niiden voimien suunnat voivat vaihdella riippuen tekniikasta.

3. On monia erilaisia tapoja käyttää voimaa riippuen siitä mitä tehdään. Ne ovat kaikki ”voiman vapauttamista”. Tekniikoita voidaan luokitella monin tavoin ja kaikkiin niihin liittyy useita erilaisia voiman käytön tapoja. Esimerkiksi kädellä voi lyödä lävistävästi tai ruoskamaisesti ja voima vapautetaan niissä eri tavalla. Samoin lyönnin pituus vaihtelee tilanteesta riippuen. Ei ole vain lyhyeen tekniikkaan perustuvaa kamppailutaitoa. Yiquankaan ei ole sellainen. Kyynärpääiskuun vapautetaan voimaa eri tavalla kuin polvipotkuun, kyynärlukkoon eri tavalla kuin jos vastustaja kaadetaan jalkapyyhkäisyllä. Eli: on yhtä monta erilaista fa-litä kuin on kamppailutekniikkaakin.

4. Käytä lyhyttä keppiä kokeaksesi, miten voima tuotetaan kummastakin kädestä.  Esimerkiksi shi-li ”lankulla” eteen ja taakse antaa kepillä tekniikaksi poikittaisen iskun. Sivuvoima antaa iskun sivulle kepin päällä jne. Tämä harjoitustapa opettaa hyvin, miten kädet työskentelevät yhdessä. Erityisen hyödyllistä on harjoitella kepillä liikkeitä, missä käsien voiman suunta on eri. Vaikkapa isku kepillä ylhäältä alas miekan tavoin on tässä hyvä. Kun harjoittelet voiman vapauttamista tekniikkaan, tee sitä säännöllisesti myös erilaisten lyhyen kepin iskujen avulla. Tutki kaikkia suuntia. Hyvä idea on tehdä kepin päällä ensin ympyröitä (shi-li) ja vapauttaa voima sitten johonkin suuntaan tangentille.



Yi quan ja painon kanssa seisomisen taito

Yi quan Posted on la, tammikuu 02, 2021 11:30:05

Viimeisen kolmenkymmenen treenivuoteni aikana olen paljon pohtinut kiinalaisissa kamppailutaidoissa tehtävää eroa ”ulkoisiin” (waijia) ja ”sisäisiin” (neijia) kamppailutaitoihin. Joskus jo 90-luvulla käsittelin asiaa Zenshindojon ”Huomioita”-lehdessä useaan kertaan. Silloisten kirjoitusteni pääajatus oli, että ei ole mitään sisäisiä tai ulkoisia taitoja sinänsä, vaan kyse on harjoitusprosessin kuvauksesta, sen suunnasta. Ulkoisissa taidoissa edetään ulkoisesta voimasta kohti sisäistä voimaa, sisäisissä taidoissa päinvastoin. Kummatkin tekemisen tavat jäävät puutteelliseksi, jos tätä prosessia ei viedä loppuun. Karate on tyypillinen Shaolin-perustainen ”ulkoinen” taito ja sen harjoitusmetodit painottivat ja varmaan edelleen painottavat nk. ulkoista voimantuottoa. Olin noihin aikoihin, tai itse asiassa 80-luvun puolessa välissä, löytänyt tai-chin ja sen kautta nk. sisäiset harjoitusmenetelmät. Yritin tuoda niitä silloin osaksi karatea, koska ajattelin, että karaten harjoitusprosessi pitää täydentää sisäisillä harjoituksilla, jotta se tulisi täydeksi (Ks. ”Zen-karate”). En ollut tässä ajattelussa yksin, monet kiinalaiset opettajat olivat samaa mieltä kanssani ulkoisen ja sisäisen suhteesta.

Yi quanin kohdalla ei ole ollenkaan itsestään selvää, kumpaan luokkaan, siis neijia vai waijia, se tulisi sijoittaa. Useimmiten siitä puhutaan sisäisenä taitona, koska siinä korostetaan mielen tai tahdon merkitystä harjoittelussa. Kiinalaiset pitävät sisäisissä taidoissa keskeisinä periaatetta, että niissä ”yi johtaa qitä” eli mieli johtaa voimaa. Kannattaa samalla kuitenkin muistaa, että yi quanin perustaja kuvaa kirjoituksissaan (”The right path of yiquan”)  yi quanin lähtökohdaksi Shaolinquanin qigong-harjoituksen: yijinjingin, mikä on harjoitus ”jänteiden ja lihasten” muuttamiseksi.  Samoin kannattaa muistaa, että yi quanin perusharjoitus, oikeastaan sen keskeisin harjoitus, on zhan zhuang, seisominen, jota tehdään yleisesti sekä sisäisissä että ulkoisissa koulukunnissa. Seisomisharjoitus on kehon voimaa kasvattava kehonpainoharjoitus, jota kiinalaisissa kamppailutaidoissa on hyödynnetty satoja vuosia. Seisomisharjoitukseen otetaan yi quanissa ”sisäinen” elementti mielikuvien avulla. Kaikki jotka ovat vähänkään tutustuneet zhan zhuang -harjoitteluun tietävät, että kyse on raskaasta fyysisestä harjoituksesta, missä keho totutetaan kannattelemaan käsien painoa pitkiä aikoja mahdollisimman rennolla tavalla. Tämä aiheuttaa prosessin, missä kehon rakenteet liittyvät optimaalisella tavalla yhteen tehtävän suorittamiseksi. Paikallinen lihasvoima antaa hiljalleen periksi koko kehon yhdistetylle voimalle.

Sisäisen ja ulkoisen ero kuvataan usein juuri eroksi paikallisten lihasten ja koko kehon lihasten ja rakenteiden käytöllä. Tämä on huono jako. Missään ulkoisissakaan taidoissa ei pyritä liikkumaan vain paikallisilla lihaksilla. Aloittelijan liike tosin voi toteuttaa tätä, mutta harjoitusprosessissa pyritään aina vapauttamaan voimaa koko kehosta, oli kyse mistä tahansa koulukunnasta.

Mutta nyt tämän lyhyen johdannon jälkeen asiaan eli voiman harjoitteluun. On yleisesti tiedossa oleva kiinalaisten sisäisten taitojen ”salaisuus”, että kun olet päässyt taidossa pidemmälle, lisäät harjoitteluusi painot, jopa raskaat painot. Tie siis kulkee sisäisestä kohti ulkoista. Sama periaate piilee ulkoisten taitojen puolella. Pidemmälle ehtineet keskittyvät enemmän sisäisiin harjoituksiin, koska ulkoinen voima on jo rakennettu. Kummassakin taidoissa pitää huomata, että nykyihminen, joka istuu päivät päästään tietokoneen ääressä, ei ole fyysisesti valmis minkäänlaiseen tekniikkaharjoitteluun. Perusvoima pitäisi rakentaa ensin tai ainakin heti alussa tekniikkaharjoituksen rinnalla. Tällaisia asioita kiinalaisten ei tarvinnut pohtia. Kamppailutaidon harjoittajat olivat luonnollisella tavalla voimakkaita, koska he elivät yhteiskunnassa, missä fyysinen työ oli yksi elämän edellytys. Fyysisen työn harjoittamalla keholla oli helppo astua niin ulkoisten kuin sisäisten koulukuntien tielle. Nyt se ei käy niin vain, kun nuoret miehet ja naiset eivät pysty enää vetämään edes yhtä leukaa.

Sama pätee yiquanin harrastajiin. Perusneuvoni aloittelijoille sekä yiquanissa että karatessa on, että käyttäkää alussa rauhassa muutama vuosi lihasvoiman ja peruskestävyyden harjoitteluun. Yleisenä ohjeena sanoisin, että ainakin vielä 60-vuotiaana pitäisi pystyä vetämään kymmenkunta leukaa, tekemään yhden käden etunojapunnerruksen ja yhden jalan pistoolikyykyn. Nuorempana tietysti monta. Ilman tätä voimatasoa on turha kuvitella saavuttavansa korkeaa tasoa missään kamppailutaidossa, oli se ulkoinen tai sisäinen. Kestävyyspuolella riittää, että pystyy juoksemaan kympin lenkin halutessaan.  Tällaisen kestävyystason saavuttaminen vie vain muutaman kuukauden.

Sitten yiquanin voimaharjoitteluun. On kaksi tapaa lisätä painon ja sen kautta voiman elementtiä harjoituksiinsa. Toinen tapahtuu ilman ulkoista painoa, siis kehon painon avulla ja toinen ulkoisilla välineillä. Sekä vartalon että käsien painoa ja sen kautta harjoituksen rasittavuutta voidaan lisätä ottamalla laajempia asentoja. Olemme tottuneet yleensä seisomaan suhteellisen lyhyissä ja kapeissa asennoissa ja kädet suhteellisen lähellä kehoa. Jalkojen rasitusta voidaan lisätä ottamalla matalampia asentoja. Hyviä esimerkkejä tästä ovat ”tiikerin” ja ”lohikäärmeen” asennot, joissa voidaan laskeutua hyvinkin alas, jolloin jalkojen rasitus kasvaa isoksi. Kannattaa myös tiedostaa, että yiquanin perusharjoitusten tekemisen tapa oli juuri tämän tapainen, laaja ja syvä, vielä 1900-luvun alkupuolella. Muistan jostain lukeneeni, että WXZ suosi aluksi matalia ja laajoja asentoja juuri siksi, että ne tuottavat voimaa. Vasta vanhemmilla päivillään hän alkoi seistä suppeissa ja kapeissa asennoissa. Tässäkin näkyy siis tie ulkoisesta kohti sisäistä. Yao Zongxun (Zhangin opettaja) taisi viedä tämän kehityksen nykyiseen muotoonsa.

Kun Jan Diepersloot opetti meille 90-luvun puolessa välissä Han Xing Yuanin yiquania, hänen opettamassaan zhan zuang -asentojen sarjassa oli asennot, jossa seistiin kädet suorina edessä sekä sivuilla. Käsien ojentaminen käytännössä suoriksi lisää niiden painon tuntua huomattavasti, koska käden painopiste siirtyy kauemmaksi olkanivelestä eli kannattelun tukipisteestä. Kyse on samasta asiasta kuin miltä tuntuu kannatella metrin pituista keppiä keskeltä tai sen päästä. Kontaktipisteeseen kohdistuva vääntövoima on täysin toinen. Tämä on tapa, miten lisäämme käden painoa ilman välinettä: tekemällä laajempia asentoja. Toisaalta, kun haluamme keventää harjoituksen rasitusta, supistamme asentoa.

Toinen tapa on ottaa mukaan ulkoinen paino. Kirjoitan tästä nyt siksi, että olen tutkinut itse seisomista sekä pienten että vähän isompien painojen kanssa. Isommista painoista puhun ehkä myöhemmin, mutta nyt muutama sana harjoittelemisesta kevyen painon kanssa. Tarkoitan tässä kevyellä painolla muutaman sadan gramman painoja ja ehkä maksimissaan noin kilon. Hyvä väline on puinen keppi. Itse käytän noin 120 cm pitkää keppiä, jonka paino voi vaihdella noin 400 – 600 gramman välillä.

Kannattaa huomata, että jos seison kädet rinnan edessä pallon ympärillä normaalissa ”pitele palloa” (cheng bao) –asennossa, ja lisään tähän asentoon esimerkiksi puisen kepin, joka painaa noin 500 grammaa (kuva 1), rasitus on aika lailla sama kuin asennossa, jossa seison ilman painoa, mutta kädet eteen suoriksi ojennettuna.  Tämä tarkoittaa, että näiden kahden harjoituksen välillä ei ole siis käytännössä mitään eroa, vaikka toinen tehdään ilman ”ulkoista” välinettä, toinen ulkoisen välineen kanssa. Tällä huomautuksella haluan sanoa, että kyse on vain eri tavoista säädellä rasitusta, ei sen kummemmasta. Ero tulee siitä, että kevyen apuvälineen kanssa tästä säätelystä tulee helpompaa ja sitä voidaan tehdä huomattavan monipuolisesti.  Silloin myös pelkkä käsien paino ei rajoita sitä, minkälaiseen rasitukseen kehon halutaan reagoivan. Väline siis ei sinänsä tee ”sisäisestä” harjoituksesta ”ulkoista”.

  Kuva 1.

Yi quan on tutkimista. Zhang zhuan on sen tutkimista, miten keho reagoi, kun seisomme pitkiä aikoja erilaisissa asennoissa erilaisia voimia tutkien. Nämä voimat otetaan kahdesta suunnasta: 1. kehon omasta ja käsien painosta ja 2. mielikuvista. Kehon ja sen raajojen paino on staattinen maan vetovoiman suuntaan pyrkivä voima, joka herättää reaktiovoiman, jota lihashermojärjestelmämme kannattelee. Tätä voimaa voimme säädellä kahdella tavalla, kuten edellä totesin: 1. asentojen laajuudella ja 2. ulkoisella välineellä (paino, keppi, miekka jne.) Mielikuvan voimaa säätelemme samalla tavalla kuvittelemalla erisuuruisia vastuksia: höyhenestä vuoriin, kuuhun ja planeettoihin asti. Monipuolinen harjoitus käyttää kaikkia näitä menetelmiä.

Perussääntö on siirtyä ulkoisiin välineisiin vasta, kun zhan zhuang -harjoitusta on tehty muutama vuosi niin, että on jo kokemus seisomisesta koko kehon voimalla ja on selkeä ymmärrys ja kokemus siitä, mitä koko kehon yhtenäisyys tarkoittaa. Sen jälkeen voi ja kannattaa tutkia seisomista esimerkiksi puisen kevyen kepin kanssa. Se lisää seisomisen intensiivisyyttä monella tavalla. On itse asiassa aika mielenkiintoista huomata, miten pienikin paino muuttaa heti seisomisen laatua. Tapahtuu voiman lisääntymistä, kehotietoisuuden laajentumista, vahvistuvaa juurtumisen tuntua, koko kehon elävöitymistä uudelle tasolle. Tutki kepin kanssa kaikkia mahdollisia zhan zhuangin asentoja. Kun kannattelet palloja, kepin voi asettaa peukaloiden hankaan. Kun kämmenet ovat alaspäin, aseta keppi etu- ja keskisormen juureen rystystä vasten, niin huomaat mielenkiintoisen vaikutuksen sormissasi. Tutki monipuolisesti ja eripituisia aikoja. 5-20 minuuttia asennossa on hyvä neuvo, asennosta riippuen.

Ai niin, aina pitää viitata myös lähteisiin, että ei tule ajatus, että olisin keksinyt jotakin päästäni. Innostuin näistä kuvioista leikittyäni lyhyen puukepin kanssa pari vuotta kehitellessäni keppi-asahia, mutta zhan zhuangia kevyiden painojen kanssa kuvaa DK Yoo kirjassaan ”Cham Jang Gong” (= zhan zhuang koreaksi). Hän ei käytä keppiä vaan pieniä palloja tai käsipainoja.

Upotan tähän alle Zenshindojon yiquan ryhmälle tekemäni jouluvideon, missä käyn läpi perusasennot lyhyesti kepin kanssa. Seison asennoissa vain hetken. Videon lopussa teen kepin kanssa myös muutaman shi-li –harjoituksen.



Asahi III – hidas liike, hiljainen mieli

Asahi Posted on pe, marraskuu 27, 2020 11:38:06

Tämä kirja on ollut työn alla jo muutaman vuoden. Helmikuusta lähtien käsikirjoitus on ollut kustantajalla, mutta näyttää siltä, että ainakaan edelliset asahi-kirjat julkaissut kustantaja ei ole tästä kiinnostunut. Pitänee edetä projektissa ja tehdä se itse.

Aikaisemmin julkaisemani kirjan johdanto on muuttunut, koska myös kirjan sisältö on jonkin verran muuttunut. Tämä projekti tulee vielä viemään jonkin aikaa, mutta jotta asia pysyisi mielessä, alla kirjan toivottavasti lopullinen sisältö ja johdanto.

Sisältö:

  1. Asahin liikuntapyramidi
  2. Asahi III, perusteet, yksityiskohdat ja liikevariaatiot
  3. Asahi somaattisena menetelmänä
  4. Asahin periaatteet liikesarjoina
  5. Tietoinen liike ja liikkeen sisäinen hallinta
  6. Asahi ja hengittämisen taito
  7. Asahia vuodepotilaille
  8. Onko asahi ”mindfulnessia”?

Johdanto:

Tämä kirja on jatkoa kahdelle edelliselle asahia käsitteleville kirjoilleni: Asahi – tietoisen liikkeen taito (Docendo 2014) ja Asahi II – syväsukellus kehomieleen (Docendo 2016). Asahi-menetelmä perustuu kolmeen liikesarjaan, joista kahta ensimmäistä käsittelin perusteellisesti edellä mainituissa kirjoissa. Tässä kirjassa syvennyn tarkemmin asahin kolmanteen liikesarjaan ja avaan myös asahin muita ulottuvuuksia. Asahi Health -menetelmä on monitasoinen terveysliikuntajärjestelmä, mistä voidaan erottaa kolme tasoa. Asahi on 1. monipuolinen terveysliikuntamenetelmä, 2. optimaalista kehon käyttöä opettava somaattinen menetelmä ja 3. kehon ja mielen harmoniaa tuova meditatiivinen kehomieliharjoitus. Kuvaan asahia tässä kirjassa kaikilla näillä tasoilla.

Ensimmäinen luku käsittelee asahia erilaisia yleisiä vaivoja hoitavana ja ennaltaehkäisevänä terveysliikuntamenetelmänä. Teen tämän käyttäen hyväksi UKK-instituutin lanseeraamaa ”liikuntapyramidi” ajatusta, mutta teen sen toisin. Asahin liikuntapyramidissa emme lähde liikkeelle siitä, minkälaisia erilaisia liikuntamuotoja ihmisten tulisi harjoittaa, jotta he pysyisivät terveinä. Asahissa lähdemme liikkeelle ihmisestä itsestään, siitä miten hänen kehonsa eri kohdat ovat alttiita erilaisille vaivoille ja sairauksille ja miten asahin harjoitukset ennaltaehkäisevät ja hoitavat näitä ongelmia. Asahissa harjoitamme itseämme systemaattisesti päästä varpaisiin ja tässä luvussa käyn läpi lyhyesti, mitä terveyshyötyjä tällaisesta harjoituksesta on.

Kirjan toisessa luvussa kuvaan asahin kolmannen liikesarjan jokaisen liikkeen kuudesta näkökulmasta tai tasosta. Perusteissa tarkastelen liikettä aloittelijan näkökulmasta. Annan liikkeen suorittamisen perusohjeet. Sen jälkeen syvennyn liikkeiden yksityiskohtiin, jotka tulevat tärkeiksi, kun asahia on harrastettu vähän pidemmän aikaa. Kolmannessa osiossa ”mieli mukaan”, annan vinkkejä, miten huomion voi paremmin pitää suunnattuna liikkeiden yksityiskohtiin ja liikekokemukseen. Tämä asahin taso, jossa keskitytään erityisesti huomion suuntaamiseen ja mielen harjoittamiseen, käy tärkeämmäksi, kun harrastaja edelleen etenee asahi-taidossaan. Neljänneksi kuvaan liikkeelle yhden tai useamman liikevariaation. Liikkeiden variaatiot auttavat ymmärtämään perusliikettä, mutta tuovat mukanaan harjoitteluun myös vaihtelua. Ne opettavat myös analysoimaan asahin liikkeitä ja osoittavat kohti asahin luoviakin liikemahdollisuuksia. Viidenneksi annan opettajille ohjeita liikkeiden kohdista, mitkä saattavat olla harrastajille vaikeita. Kuudenneksi ja viimeiseksi olen kirjoittanut jokaiseen liikkeeseen liittyen muutaman runonomaisen säkeen, eräänlaisen arvoituksen, joiden avulla asahin harrastaja voi vielä pyrkiä syventämään ymmärrystään asahin syvemmistä tasoista. Asahi ei ole vain terveysliikuntaa, vaan se on monitasoinen ja harjoituksen myötä jatkuvasti syvenevä somaattinen menetelmä, joka antaa harrastajalleen terveyttä, mutta myös kehon hyvään kannatteluun ja voimantuottoon liittyviä taitoja. Pyrin tässä luvussa kuvaamaan asahin kolmannen liikesarjan monesta näkökulmasta samalla tavalla kuin tein aikaisemmissa asahi-kirjoissani kahden ensimmäisen sarjan kohdalla.

Kolmannessa luvussa tarkastelen asahia somaattisena menetelmänä. Asahi ei ole vain liikesarjoja, vaan liikkeiden tekemistä kannattelevat asahin psykofyysiset periaatteet. Nämä periaatteet tekevät asahista somaattisen menetelmän, jossa etsitään kehon optimaalista asentoa, liikettä ja voimantuottoa arjen askareissa. Somatiikan käsitteen loi yhdysvaltalainen filosofi Thomas Hanna 1970-luvun alussa. Käyn tässä luvussa läpi, mitä somaattisilla menetelmillä Hannan mukaan ylipäätään tarkoitetaan ja miksi asahikin on hyödyllistä nähdä somaattisena menetelmänä. Luku on paikoitellen aika filosofinen, mutta toivottavasti auttaa lukijaa ja asahin soveltajia näkemään syvemmälle asahin ulottuvuuksiin ja mahdollisuuksiin. Asahia käytetään nykyään myös erilaisten psykofyysisten terapiamenetelmien ohessa ja apuna ja tämä luku luo perustaa ja teoriaa tälle toiminnalle.

Neljännessä luvussa käsittelen asahin liikeperiaatteita. Olen käsitellyt niitä jo aiemmissa kirjoissa, mutta nyt annan jokaiseen periaatteeseen liittyvän liikesarjan. Nämä periaatteisiin liittyvät liikesarjat toimivat samalla tavalla kuin asahin varsinaisetkin sarjat, antavat mallin ja muistille tuen, jonka avulla periaatteita on helppo opetella ja kerrata. Ilman näitä liikeperiaatteita ja niiden noudattamista asahi kadottaa luonteensa ja muuttuu pelkäksi terveysjumpaksi. Olen tässä luvussa ajatellut erityisesti asahin opettajia, joilla on haastava tehtävä opettaa liikuntaa, joka näyttää päällisin puolin helpolta, mutta jonka oikeaoppinen tekeminen vaatii vuosien työn. Asahi ei ole vain fyysisten liikkeiden suorittamista, jotta saisimme niiden terveysvaikutukset, vaan se on taito, jossa opetellaan monia syvällisiä kehon hyvään linjaukseen ja kannatteluun sekä voimantuottoon ja huomion suuntaamiseen liittyviä periaatteita. Asahi on ensisijaisesti taito ja liikekokemus, mikä syntyy asahin liikkeiden ja niiden taustalla olevien periaatteiden saumattomasta yhteydestä. Nämä periaatteet syventävät asahin somaattiseksi menetelmäksi. Tämä luku antaa erityisesti asahin ohjaajille työkaluja näiden periaatteiden opettamiseen ja omaksumiseen, mutta myös edistyneet asahin harrastajat saavat luvusta välineitä oman asahi-taitonsa kehittämiseen.

Viidennessä luvussa keskityn asahiin tietoisen liikkeen näkökulmasta. On monia tapoja harjoittaa liikkeen ja kehon aistimisen avulla huomion suuntaamista. Tämä asahin taso liittää asahin vanhoihin joogan, qigongin tai taijin tapaisiin vanhoihin meditatiivisiin perinteisiin. Yhdellä tasolla asahi on yksi liikemeditaation muoto. Olen käsitellyt kehomielen harjoittamista tietoisuustaitojen näkökulmasta tarkemmin kirjassani Mindfulness – tietoisuuden harjoittamisen taito (Docendo 2013), johon tästä teemasta kiinnostuneiden lukijoiden kannattaa tutustua. Tuossa kirjassa pyrin antamaan laajemman historiallisen ja filosofisen viitekehyksen siitä, mihin kokonaisvaltainen kehon ja mielen harjoittaminen yleisemmin liittyy. Kysehän on yhdestä itsensä tutkimisen ja itsensä kasvattamisen tavasta. Harjoittamalla kehomieltään ihminen pyrkii aina ymmärtämään paremmin itseään ja ihmisenä olemista yleisemmin. Käsillä olevassa kirjassa näkökulmani on teknisempi. Annan tässä luvussa useita konkreettisia tapoja, miten mieli pidetään kohdistuneena kehon liikkeeseen ja sen vivahteisiin. Näiden periaatteiden noudattaminen syventää asahin kehomieliharjoitukseksi.

Tietoiseen liikkeeseen liittyy kaksi perustavaa näkökulmaa, joita kumpaakin käsittelen. Ne ovat (1) tietoisuus liikkeestä ja (2) liikkeen sisäinen kontrolli. Liiketietoisuus tarkoittaa, että aistimme liikkeen tuntemusta liikeradan jokaisessa pisteessä. Liikkeen aistiminen, kehon ”kinestesia” on ikään kuin kartta, josta voimme oppia näkemään aina pienempiä ja pienempiä yksityiskohtia. Se tekee tietoisen liikkeen harjoittamisen erittäin mielenkiintoiseksi ja motivoivaksi. Liikekokemus on siis syvenevä. Liikkeen sisäisellä kontrollilla tarkoitetaan sitä, että liikettä ohjataan hallitusti sen liikeradan jokaisen pisteen kautta. Hyvin helposti liike menee eteenpäin automaattisesti. Tästä automatiikasta tietoisessa liikkeessä pyritään pois. Tarkoituksena on löytää eräänlainen hienovarainen tahdonponnistus tai tahdonvoima, jolla liikettä ohjataan jatkuvasti ja tietoisesti eteenpäin. Tämä vaatii liikkeen radikaalia hidastamista ja jatkuvaa huomion tietoista suuntaamista. Kyseessä on eräänlainen katkeamaton ja saumaton kehon ja mielen yhtäaikaisen ponnistuksen ylläpito. Tämä on myös syy siihen, miksi tietoinen liike toimii harjoituksena, jossa liikutaan kehon ja mielen erillisyydestä kohti kehomielen yhteyttä.

Kuudennessa luvussa käsittelen asahia hengittämisen taidon näkökulmasta. Asahissa hengitys kannattelee tietoista liikettä. Etsitään liikkeen, hengityksen ja mielen harmoniaa. Tämä periaate on monen ihmistä eheyttävän liikkeen lähtökohta. Tiedostamalla liikkeen ja hengityksen rytmin asahi syvenee pelkästä terveysliikunnasta syvemmille somaattisen menetelmän ja kehomieliharjoituksen tasoille.  Käsittelen tässä luvussa hengitystä monesta näkökulmasta aina hengityskierron fysiologiasta hengityksen filosofiaan asti.

Kirjassani Asahi II – syväsukellus kehomieleen kuvasin, miten asahin perusliikesarjan voi tehdä tuolilla istuen. Sarjaa käytetään paljon erityisesti senioriryhmissä. Käsillä olevan kirjan seitsemännessä luvussa annan tavan, miten asahin perusliikesarjan voi tehdä lattialla tai vuoteessa maaten. Liikesarjalla on monia sovelluksia. Asahin perussarjat tehdään seisten ja jos jalkavoimaa ei ole, ne saattavat tuntua raskailta. Siksi voi olla joskus paikallaan jatkaa tekemistä tuolilla istuen. Aina emme myöskään pysty istumaan tuolilla. Voimme joutua vuodepotilaaksi. Vaikka olisimme sidottuja vuoteeseen, se ei tarkoita, että emme voisi tehdä mitään liikuntaa. Koko liikesarjan tekemine voi olla liian rasittavaa, mutta aina voi valita liikkeen tai liikekokonaisuuden, mitä pystyy tekemään. Tässä luvussa kuvaan asahin perussarjan liikkeistä sellaisia variaatioita, että ne soveltuvat maaten tehtäviksi. Myös asahin ryhmäharjoituksessa voi tulla tilanteita, että ohjaaja haluaa teettää joitakin liikkeitä makuulta. Luvussa kuvattu liikesarja antaa tähän malliesimerkkejä.

Kahdeksannessa ja kirjan viimeisessä luvussa käsittelen kysymystä ”onko asahi mindfulnessia”. Elämme tätä kirjoittaessani edelleen voimakasta ”mindfulness-buumin” aikaa. Törmäämme siihen jatkuvasti erilaisissa tiedotusvälineissä ja meille markkinoidaan jatkuvasti erilaisia mindfulness-ryhmiä ja koulutuksia. Katson tässä luvussa tätä ilmiötä monesta näkökulmasta. Asahi-ohjaajien on syytä tiedostaa mindfulness-ilmiön monitahoinen ja monimutkainen luonne, koska asahikin on tietoisen ja hitaan liikkeensä vuoksi meditatiivinen harjoitus. Meditatiiviseen harjoitukseen ylipäätään liittyy paljon erilaisia väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja. Jotkut haluavat kaikin tavoin pitää asahin ulkona näistä menetelmistä, toiset näkevät asahin ja muidenkin meditatiivisten menetelmien syvän yhteyden. Puran tässä luvussa mindfulness-menetelmät kolmeen isoon kategoriaan ja tarkastelen näitä kategorioita ja niihin liittyvien menetelmien päämääriä yleisemmin. Tämän tarkastelun perusteella asetan sitten kysymyksen asahin ja mindfulness-menetelmien suhteesta.

***

Olen laittanut asahin kaikki perussarjat YouTube-kanavalleni sekä Asahi-Akatemian nettisivuille, jotka löytyvät osoitteesta: www.asahi.pro. Myös tämän kirjan materiaaleja löytyy samasta paikasta. Asahi on viidessätoista vuodessa levinnyt yhdeksi suosituimmista liikuntamuodoista kansalais- ja työväenopistoissa. Erityisesti opistojen kurssien kautta asahi on tavoittanut ja joka vuosi tavoittaa tuhansia hyvinvoinnistaan ja terveydestään kiinnostuneita suomalaisia. Asahin ohjaajat tekevät arvokasta työtään myös monilla terveydenhuollon aloilla. Asahia käytetään kuntoutuksessa, fysioterapiassa, kivunhoidossa, mielenterveystyössä, psykoterapiassa, seniorityössä, eritysryhmien liikunnassa jne. Tämän kirjan myötä kolmiosainen kirjasarjani asahi-menetelmästä, sen muodoista ja perusteista saa päätöksen. Pidän näitä kolmea kirjaa asahin käsikirjoina, jotka toivottavasti kuluvat kulmistaan hiirenkorville tiedonhaluisten ohjaajien ja aktiivisten harrastajien käsissä.



Asahi, kiinalainen terveysliikunta ja tieteellinen ajattelu

Asahi Posted on la, marraskuu 21, 2020 16:26:36

Saan aina joskus kuulla kritiikkiä siitä, että nostan usein esille asahin kiinalaisia taustataitoja, kuten taijita ja qigong -harjoituksia. Kuulemma jopa pilaan sillä asahin maineen suomalaisena terveysliikuntana. Olen vahvasti eri mieltä. Koska tähän asiaan näyttää liittyvän paljon ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä asahin historiasta, ajattelin kirjoittaa ajatuksiani auki. Olen tosin tehnyt sitä koko ajan tämän viidentoista vuoden aikana, jona olen asahia kehittänyt, mutta aina voi kerrata.

Ihan ensimmäisenä pitää todeta, että olen viettänyt käytännössä koko työikäni yliopistomaailmassa tieteellisen tutkimuksen parissa ja olen omaksunut siellä monia akateemisia ajattelutapoja. Yksi tärkeimmistä tieteen periaatteista on merkitä näkyviin aina lähteensä. Kunniaa ei pidä ottaa itselleen toisten tutkimuksista eikä esittää omanaan sitä, mitä ei itse ole kehittänyt. Olen siis tottunut sekä kirjoittamaan, ajattelemaan että toimimaan niin kuin tieteessä on tapana. Välillä kuljetaan lähteestä lähteelle, välillä niistä irtaudutaan, mutta aina laitetaan lähteet näkyviin. Populaareissa teksteissä, kuten blogeissa, lähdeviitteitä ei ole tapana käyttää, mutta tärkeimmät ajattelun lähteet on silloinkin tapana mainita, jolloin ei tule väitettyä omakseen sitä, mikä omaa ei ole.  Akateemisen kirjoittajan on vaikea kertoa edes vitsiä kertomatta samalla, keneltä sen on kuullut.

Samaa periaatetta olen pyrkinyt kunnioittamaan myös asahissa. Olen kirjoittanut pitkiä artikkeleita asahin taustasta, sen kehityshistoriasta liike liikkeeltä, että ei syntyisi kuvaa siitä, että itse tai asahi-projektissa muut mukana olleet olisimme luoneet asahin liikkeet ja niihin liittyvät periaatteet ikään kuin tyhjästä. Asahista ei voi mielestäni totuudellisesti edes puhua, jos ei nosta esiin niitä kiinalaisia liikuntamuotoja, joista käytännössä kaikki asahin liikeperiaatteet ja myös iso osa liikkeistä on peräisin. Tiedän tämän, koska olen itse ne suurelta osin asahiin tuonut! Tästä syystä minua häiritsee valtavasti puhe asahista ”suomalaisena” terveysliikuntana. Asahissa on tuskin mitään suomalaista, paitsi kehitysryhmässä mukana olleet neljä miestä. Kehitysryhmän jäsenten kansalaisuus ei tee asahista suomalaista, jos sen sisältö on suurelta osin lainattu muualta. Toinen seikka, mikä minua haittaa tässä puheessa asahin suomalaisuudesta on, että siihen on sisäänrakennettu ajatus siitä, että suomalaisuus olisi jotenkin parempaa, laadukkaampaa tai tieteellisempää kuin vaikkapa kiinalaisuus tai afrikkalaisuus. Niin ei tietenkään ole. Tällaiseen puhetapaan liittyy mielestäni helposti negatiivista kansallismielisyyttä, jossa vähätellään muita kulttuureita. Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä en haluaisi nähdä sellaista puhetapaa asahin kohdalla, joka tosiasiallisesti on suomalainen versio, yhdenlainen muunnelma, kiinalaisista qigong-harjoitteista.

Kiinalaisessa kulttuurissa monet asiat kehittyivät tuhansia vuosia aikaisemmin kuin lännessä. Yksi näistä asioista on terveyttä edistävät ja sairauksia hoitavat fyysiset harjoitukset. Lännessä alamme vasta hiljalleen ymmärtää idän syvällisiä kehon ja mielen harjoituksia. Itse olen ylpeä siitä tavasta, miten olemme asahissa onnistuneet luomaan kiinalaisten harjoitusten perustalle helposti lähestyttävän, mutta monitasoisen harjoitusmenetelmän. Minusta on silloin myös tärkeää, että kunnioitamme asahin lähtökohtia. Ilman kiinalaisia terveysliikuntaperinteitä ei asahia olisi edes olemassa. Itse olen harjoitellut useampia kiinalaisia lajeja säännöllisesti jo noin 35 vuoden ajan, enkä edelleenkään lakkaa ihmettelemästä näiden lajien käsittämättömän syvällistä ymmärrystä ihmisen kehon ja mielen rakenteesta, toimintatavoista ja harjoitettavuudesta.

Suomalainen kulttuuri on edelleen valitettavan kapeakatseista ja ennakkoluuloista. Aina välillä törmäämme jopa asahin yhteydessä siihen, että asahin itämaiselta kalskahtava nimi (se on japania!) karkottaa ihmisiä sen parista. Kannattaa muistaa, että oli asahi lähtökohdiltaan kuinka ”itämaista” tahansa, se ei tarkoita, että se olisi silloin ”meille vierasta” tai ”eksoottista”, ”itämaista uskontoa” tai vastaavaa, päinvastoin. Asahissa kiteytyvät idän, erityisesti Kiinan vanhan liikuntakulttuurin arvokkaimmat ja yleispätevimmät periaatteet, jotka eivät ole millään tavalla ristiriidassa länsimaisen terveysajattelun kanssa.

Kun asahi-projektimme oli alkuvaiheessa, ensimmäinen sarja vasta kehitetty, kirjoitin asahin kehittämistyötä varten apurahahakemuksen (23.5.2006), jossa asahi-projektin lähtökohdat tuodaan selkeästi esiin.

Kirjoitan siinä mm. näin: ”Asahi-Health -terveysliikuntaprojektin tavoitteena on ollut kehittää uusi, monitasoinen terveysliikuntajärjestelmä, joka perustuu itämaisten liikuntamuotojen, erityisesti kiinalaisten terveysliikuntajärjestelmien periaatteisiin. Näitä liikuntamuotoja on käytetty lähtökohtana, on analysoitu niiden keskeisiä liikunnallisia ja terveydellisiä periaatteita ja kehitetty niiden pohjalta erityisesti suomalaisille sopiva monipuolinen terveysliikuntamenetelmä. Tässä kehitystyössä on erityisesti pyritty ottamaan huomioon suomalaisten suurimmat terveysongelmat kuten selän ja hartiaseudun vaivat, kaatumisesta johtuvat murtumat, stressin aiheuttamat psykosomaattiset ongelmat ja depressio.”

Tässä vielä pidempi lainaus samasta projektisuunnitelmasta, missä käsittelen tarkemmin sitä, miten projektissa on tarkoitus edetä.  Projektisuunnitelmani perustui sille työlle, mitä olin itse silloin jo noin kahden vuosikymmenen ajan tehnyt:

”Ajatus, että voitaisi kehittää sellainen liikuntamuoto, jossa pystyttäisi ottamaan oikeasti huomioon edellä kuvatut suomalaisten terveysongelmat, perustuu siihen, että on jo olemassa terveysliikunnan perinteitä, erityisesti Kiinassa, joissa on jo vuosisatoja tutkittu, miten tällaisia terveysongelmia voidaan kehoa harjoittamalla lähestyä. On vain analysoitava näiden liikuntamuotojen keskeiset periaatteet ja sovellettava niitä suomalaiselle kohderyhmälle sopivalla tavalla. Tämän lisäksi projektissa otetaan huomioon länsimaisen lääketieteen tulokset siitä, miten liikuntaa voidaan käyttää hyväksi edellä kuvattujen ongelmien hoidossa. (…)

Koska terveysliikuntamme lähtökohtana käytetään useita kiinalaisia terveysliikunnan muotoja, käsitellään seuraavassa joitakin keskeisiä tämän liikkumisen tavan piirteitä. Ensinnäkin voidaan todeta, että Kiinassa on erittäin rikas ja vanha terveysliikunnan traditio. Monissa vanhoissa voimistelumuodoissa matkitaan eläimiä ja luonnon ilmiöitä. Tämä ajatus voidaan jäljittää historiallisesti ehkä kolme tuhatta vuotta vanhoihin taolaisiin shamanistisiin harjoituksiin.  (…)

Nämä liikuntajärjestelmät sisältävät monia erityisiä liikunnallisia ja filosofisia periaatteita, joita länsimainen liikunta joko ei lainkaan tunne tai ei ainakaan käytä systemaattisesti hyväksi. ”

Luettelen sitten kahdeksan keskeistä kiinalaisiin terveysliikuntamuotoihin liittyvää periaatetta, joiden perustalle olemme asahia rakentaneet. Ne ovat:

1. Monissa systeemeissä harjoitetaan tietoisesti kehon pystysuoraa linjausta. Esim. taijissa ”kohotetun päälaen periaate” tai yi quanissa paikallaan seisomisen harjoittelu. Tuo esiin nk. ”sisäisen voiman”, koko kehon voiman, vahvistaa selkää ja opettaa selän optimaalista käyttöä (vrt. painavan ruukun kanto pään päällä Afrikassa).

2. Monissa kamppailutaidoissa tehdään perusharjoituksena qigongia, jossa voimaa harjoitellaan vuorotellen lihaksia jännittämällä ja rentouttamalla ja samalla venyttämällä. Kyse on eräänlaisesta isometrisestä venytyksestä joka pyritään kohdistamaan koko kehoon.

3. Miltei kaikissa terveysliikunnan muodoissa harjoitetaan ja avataan systemaattisesti selkärankaa erilaisin taivutuksin, kiertoliikkein ja venytyksin. Selkäranka ymmärretään koko kehon elinvoimaa kannattelevaksi perusrakenteeksi, jonka terveys ja toiminta on ensisijaista.

4. Monissa systeemeissä on paljon hartiaseutua ja olkaniveliä avaavia harjoituksia. Sen lisäksi monissa systeemeissä jalkojen voiman ja tasapainon harjoitukset ovat keskeisessä osassa.

5. Yleensä liikkeet tehdään hitaasti ja mielen ohjaamana hengityksen tahdissa. Hitaassa liikkeessä kehoa ehditään kuuntelemaan ”sisäkautta”.  Kyseessä on senso-motorisen järjestelmän tietoinen harjoittaminen ja kehontietoisuuden herkistäminen liikkeen avulla.

6. Hengitystä harjoitetaan sekä yhteydessä liikkeeseen että erikseen. Hengityksen harjoituksen avulla pyritään vaikuttamaan mielentilaan. Kun liike, hengitys ja mielen ohjaus koordinoidaan, mieli keskittyy ja tyyntyy ja tunnekokemus tasaantuu.

7. Harjoituksessa käytetään hyväksi tietoisesti erilaisia mielikuvia erilaisten mielentilojen aikaansaamiseksi ja hermojärjestelmän aktivoimiseksi. Liike voidaan esimerkiksi vain kuvitella ja saadaan näin aikaan liikkeen kokemus kehon sisällä. Mielikuvaharjoittelulla on Kiinassa hyvin pitkät perinteet ja sen vaikutusmekanismit tunnetaan hyvin.

8. Yleisesti voi sanoa että kiinalaiset terveysliikuntaharjoitukset perustuvat holistiseen käsitykseen ihmisestä kokonaisuutena ja ihmisestä luonnon osana. Samoin terveysliikunta nähdään olennaisesti elämän laatua parantavana olennaisena elämän osa-alueena.”

Mielestäni meidän ei tule asahissa antaa periksi ennakkoluuloille ja kapeakatseisuudelle, missä muita kulttuureita ja niiden perinteitä vähätellään. Avarakatseisuus, mielen avoimuus on myös yksi tieteellisen ajattelun tärkeä edellytys. Se, että asahi perustuu kiinalaisiin terveysliikunnan muotoihin, joille perustelua haetaan länsimaisesta tieteestä, ei tee siitä millään tavalla vähäisempää, päinvastoin. Voimme olla asahissa ylpeitä siitä, että olemme onnistuneet valjastamaan nämä syvälliset ja vanhat periaatteet sellaiseen muotoon, että asahi on saanut laajan harrastajakunnan suomalaisten keskuudessa.



Lyhyt huomio siitä, miksi en meditoi enkä mietiskele ja pari sanaa myös asahista

Asahi, Tietoisuustaidot, Zen Posted on ke, marraskuu 18, 2020 12:16:29

Nyt kun kaikki ”meditoivat”, haluan lyhyesti perustella, miksi itse en yleensä halua käyttää tätä käsitettä. Asahin yhteydessä tosin puhun joskus ”meditatiivisesta liikunnasta”, mutta yritän muistaa aina samalla selittää, mitä tällainen käsite tarkoittaa. Puhun mieluummin kehomielen harjoittamisesta, mutta myös joskus kontemplatiivisista perinteistä.

Varsinkin”mindfulness”-menetelmien tunnettuus on nostanut puheen meditaatiosta pinnalle. Luulen, että tämän sanan käyttö johtuu historiallisesta väärinymmärryksestä. Yritän perustella kantaani seuraavassa.

Suomen kielessäkin puhumme meditaatiosta ja ”mietiskelystä”. Suomen ”mietiskely” näyttää hyvin sanan varsinaisen merkityksen. Jos kysyt toiselta, mitä mietit, tarkoitat, mitä hän ajattelee. ”Mietiskely” on jonkin asian ajattelemista. Jos ajattelen yhdistelmää ”kulkea”, ”kuljeskella”, niin kuljeskelu on yhdenlaista harhailua, edes takaisin kulkua. Tekeminen toistuu. Samalla tavalla mietiskely tarkoittaa harhailua ajatuksissaan. Voin kysyä ihmiseltä, joka tuijottaa etäisyyteen: ”Mitä mietiskelet?” Kysymys tarkoittaa, mitä ajattelet tai missä ajatuksesi harhailevat.

Jos ajattelen buddhalaisia kehomieliharjoituksia, niissä ei ole kyse tämänkaltaisesta ajattelemisesta. Päinvastoin. Mieli keskitetään yhteen kohteeseen, jolloin mielen monet sisällöt, intentionaaliset aktit, supistetaan yhdeksi. Tämä aiheuttaa mielen sisältöjen vaimenemista ja tyhjenemistä ja lopulta kaikkien intentionaalisten aktien putoamista pois, jolloin jäljelle jää vain tietoisuus. Tätä kokemusta kuvataan monella tapaa, mutta olennaista kuvauksissa on, että harjoitus vie tietoisuuden perusrakenteeseen, eräänlaiseen pelkkään olemiseen, missä kokemus ei sisällä käsitteellisiä eroja. Tämä mahdollistaa eräänlaisen ”mielen uudelleenorganisoitumisen”, kuten filosofi Lauri Rauhala asiaa kuvaa. Tämä on kaukana mietiskelystä, missä mieli vaeltaa siellä sun täällä.

Suomessa olemme alkaneet käyttää meditaation käsitettä varmaankin englannin kielen ”meditation” vastineena. Sen etymologia on mielenkiintoinen. Asiasta löytyy hyvä Wikipedia-artikkeli. Englantiin sana tulee vanhan ranskan sanasta meditacioun, joka puolestaan tulee latinan sanasta meditatio, joka puolestaan tulee verbistä meditari.  Verbi meditari tarkoittaa ajattelua, mietiskelyä, pohdiskelua, keksimistä jne., eli suunnilleen samaa kuin suomen ”mietiskely”. Lännessä meditaatio-termin käyttö mielen harjoittamisen prosessista on peräisin 1100-luvulla eläneen kartusialaismunkin Guigo II:n teoksista. Hän kuvaa teoksessaan Scala Claustralium munkin tien neliportaisen mallin avulla. Kyse on Lectio Divina -harjoituksesta, missä munkki tutustuu pyhään tekstiin. Guigo kuvaa harjoitukseen kuuluvan seuraavat neljä askelta: lectio, meditatio, oratio ja contemplatio.

Lectio tarkoittaa pyhän tekstin lukemista. Valmistaudutaan hiljentymällä ja keskitytään lukemaan esimerkiksi jokin Raamatun jae. Teksti koetaan suoraan pyhänä, elävänä ja pyritään ymmärtämään sen salattu merkitys, jonka Pyhä Henki voi paljastaa. Luettava jae voi olla esimerkiksi  Johannes 14:27: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille.” Jae luetaan esimerkiksi neljä kertaa. Meditatio tarkoittaa jakeen merkityksen mietiskelemistä. Jaetta punnitaan eri näkökulmista ja pyritään pitämään mieli avoinna, jotta Pyhä Henki voisi astua sisään paljastamaan tekstin syvemmän merkityksen. Jos jae on edellä kuvattu Joh 14:27, pyritään kuitenkin välttämään liikaa analyysia ja ennemminkin astumaan itse siihen rauhaan, mistä Jeesus jakeessa puhuu. Pyritään siis saavuttamaan se tila, mistä jae kertoo. Oratio tarkoittaa rukousta. Rukous tarkoittaa vuoropuhelua Jumalan kanssa, missä rukoilija puhuu Jumalalleen ja kuulee tämän vastauksen pyhässä kirjoituksessa. Meditatio syvenee harjoituksessa oratioksi. Tämä puolestaan syvenee contemplatioksi. Contemplatiossa sanoja ei ole. Rukoilija kuuntelee Jumalaansa hiljaisuudessa. Tämä on mystikon rukouksen korkein taso.

Guigo II:n kirjoitus on länsimaisen mystiikan perinteen ensimmäinen kuvaus rukouksen metodista. Lectio Divina on edelleen laajalle levinnyt harjoitus monissa kristillisissä luostariperinteissä. Se tunnetaan erityisen hyvin katolisessa kirkossa, jossa mm. paavi Benedictus XVI suositteli sitä maallikoillekin 2000-luvun alussa. Harjoitusta voisi pitää kristillisen henkisyyden ytimenä kulttuureissa, missä luostarilaitos on edelleen elävää perinnettä, jota se siis Suomessa ei ole.

Kun sitten idän henkisen harjoituksen menetelmät alkoivat levitä lännessä, tuli tarve kääntää intialaisia ja kiinalaisia käsitteitä länsimaiselle kielelle. Oli tietysti luonnollista, että käsitteet valittiin kristillisestä perinteestä. Osittain tähän myös vaikutti William Jamesin 1902 ilmestynyt teos ”Uskonnollinen kokemus”, (The Varieties of Religious Experience) missä mystiikan traditiot nähdään ilmentävän samaa uskonnollista kokemusta, joka vaihtelee kulttuurista toiseen saaden niissä omat erityiset muotonsa. James niputtaa esimerkiksi kristillisen mystiikan, buddhalaisen ja hindulaisen tradition saman ”mystisen kokemuksen” käsitteen alle. Jamesin teos on vaikuttanut voimakkaasti koko 1900-luvun ja sen jälkeiseen ymmärrykseemme uskonnollisista ilmiöistä. Monia Jamesin käsityksiä pidetään nykyään kiistanalaisina. Nykyään nostetaan enemmän esiin myös kokemusten kontekstisidonnaisuutta. Jos meillä on kolme perinnettä, joista ensimmäinen on teistinen, toinen ateistinen, kolmas agnostinen, voidaan olettaa, että myös nämä käsitykset todellisuuden luonteesta tulevat esiin myös perinteiden ydinkokemuksissa. Kaikki tällaiset erot tekevät myös niiden harjoituksista perustavasti erilaisia vaikka ne ulkoa katsoen näyttäisivätkin samankaltaisilta.

Jos vertaamme vaikkapa kristillistä rukousmeditaatiota ja buddhalaista kehomielen harjoitusta, niin ensimmäinen on teistinen perinne ja pyrkii harjoituksessa saavuttamaan yhteyden Jumalaan, kun taas toinen on agnostinen tai joillekin ihmisille ateistinen perinne, joka joko ei ota lainkaan kantaa teologisiin kysymyksiin jumalan olemassaolosta tai kieltää sen kokonaan.  Kristillinen perinne on uskonnollinen, buddhalainen enemmän filosofinen, jolla on joillekin ihmisille uskonnollisia ulottuvuuksia. Pelkästään tästä syystä kristilliseen perinteeseen liittyvien käsitteiden käyttö kuvattaessa buddhalaista perinnettä (esim. mindfulness-harjoitusta tai zazen-harjoitusta) on väkisinkin harhaanjohtavaa.

Totesin itse puhuvani tässä yhteydessä mieluummin ”kontemplatiivisista” harjoituksista. Totesin edellä, että ”contemplatiossa sanoja ei ole”. Ehkä tässä mielessä buddhalaista harjoitusta voisi kutsua kontemplatiiviseksi harjoitukseksi.

Tämä käsitteistä, mutta on toinenkin syy, miksi kaikki tämä julkinen keskustelu ”meditaatiosta” tuntuu jossain määrin häiritsevältä. On vaikea olla näkemättä tässä ilmiötä, jota filosofi Sami Pihlström kuvaa kirjassaan Ota elämä vakavasti ”moraaliseksi selfieksi”.  Kirjan alaotsikko on Negatiivisen ajattelun opas, ja suosittelen sitä kaikille, joita pohdinta moraalin luonteesta kiinnostaa. Pihlström kirjoittaa ”(…)  erityisesti omien hyvien tekojen esitteleminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on vastakkaista sille moraalifilosofialle, jota tässä koetan lyhyesti puolustaa (s.68).” Länsimaisessa henkisyydessä on vallalla ilmiö, jota voisi kutsua ”henkiseksi materialismiksi” (Chögyam Trungpa). Näytämme ja esittelemme ”henkisyyttämme” kuin omaisuuttamme. Lännessä mikä tahansa alun perin altruistinen harjoitus muuttuu helposti itsekorostukseksi, jolloin sen idea kääntyy päälaelleen.

Totesin ihan alussa, että puhun asahista ”meditatiivisena liikuntana”. Haluan korostaa, että käytän käsitettä samalla tavalla kuin idässä käytetään. Sillä on filosofinen, itsen tutkimiseen liittyvä merkitys, ei uskonnollinen. Joskus kuulee sanottavan, että myös lännessä on tehty meditatiivisia harjoituksia, tällainen itsensä tutkimisen tapa ei ole ominaista vain idän kulttuureille. Mistä löydät länsimaisen liikunnan perinteen, joka on meditatiivinen? Ei sellaista ole. Ei ole yhtäkään liikuntaseuraa ainakaan minun tiedossani, jonne voisin mennä länsimaisiin liikemeditaatioharjoituksiin. Sen sijaan löytyy kyllä joogasaleja, taiji- ja qigong-ryhmiä ja nyt myös asahia. Asahi on meditatiivista liikuntaa, koska siinä toteutetaan kaikkia idän meditatiivisen liikunnan keskeisiä periaatteita. Tässä mielessä asahissa ei ole mitään länsimaista tai suomalaista, koska mitään länsimaista tai suomalaista meditatiivista liikuntaa ei ole. Jos olisimme kehittäneet asahissa ensimmäisen länsimaisen meditatiivisen liikuntamuodon, niin olisimme varmaan neroja, mutta valitettavasti emme ole. Olemme asahissa vain soveltaneet niitä meditatiivisen liikunnan periaatteita, jotka idässä on tunnettu jo vuosituhansia, mutta joihin lännessä vasta alamme tutustua.

Muistan, kun joskus vuosikymmeniä sitten yritin löytää länsimaista joogan tapaista harjoitusta, missä hengitystä käytettäisi ”hengen” tutkimisen välineenä.  Löysin pienen ortodoksi-kristillisen yhteisön, joka asuu Kreikassa Athos-vuoren luostareissa. Heidän rukousmeditaatioharjoitukseensa kuuluu myös osia, joissa käytetään joogan tapaan systemaattisesti hyväksi hengityksen säätelyä.  Kovin yleisestä harjoituksesta ei siis ole kysymys.



HENGITÄ TAIVAAN JA MAAN ENERGIAA

Asahi, Kehotietoisuus, Muut Posted on pe, marraskuu 13, 2020 12:11:35

Johdantoa

Haluan tänään opettaa teille hengitysharjoituksen, jota itse pyrin tekemään päivittäin. Se sopii erityisen hyvin asahin yhteyteen, koska asahikin on yksi hengitysharjoittelun muoto. Kyseessä on qigong-harjoitus, jonka opin joskus 1990-luvulla eräältä kiinalaiselta taijin opettajalta, jonka nimeä en enää muista. Olen lisännyt harjoitukseen syväkyykyn, jolloin siitä tulee vielä voimakkaampi. Kyseessä oli taiji-harjoituksen alussa tehtävä lämmittely, missä ”harmonisoidaan taivaan ja maan energia”.  Tämä oli harjoituksen nimi. Kiinalaiset käyttävät ”energiasta” käsitettä ”qi”, joka merkitsee energiaa, mutta myös hengitystä. Qigong-käännetään yleensä ”hengitysharjoitteluksi”. Nyt, kun elämme koronan aikakautta, hengitysharjoitteet ovat nousseet julkiseenkin keskusteluun yhtenä hyvänä keinona ylläpitää hengityselinten terveyttä ja toimintakykyä. Kaikki syvähengitystä sisältävät harjoitukset toimivat tässä.

Mutta koska kuvaamassani harjoituksessa kyse on kiinalaisesta hengitysharjoituksesta, sen tekotapa ja siihen liittyvät käsitteet vaativat selitystä. Tiedän, että jotkut lukijani ajattelevat, että mitään ”qitä”, mistä kiinalaisissa perinteissä puhutaan, ei ole edes olemassa. Ei siis ole mitään taivaan ja maan energiaa, mitä voimme hengittää tai tasapainottaa. Mutta ajattelen, että kannattaa pitää mielensä avoimena tällaisten asioiden suhteen ja ainakin lukea pidemmälle, niin voi jopa oppia jotakin.

Selitän seuraavassa, mistä primitiivisissä käsitteissä on kyse. Yleinen väite on, että tiede ei tunne mitään ”qitä”, joten sitä ei ole olemassa. Qitä voidaan pitää myös ”näennäistieteellisenä” käsitteenä, jolle ei ole tieteellistä perustaa.

Väite sinänsä on yksinkertaistava eikä pidä paikkaansa. Kun kiinalaisissa perinteissä puhutaan qistä tai ”taivaan ja maan energioista”, kyseessä ei ole näennäistieteellinen vaan esitieteellinen tapa kuvata maailman ilmiöitä. Ilmiöt eivät ole muuttuneet tai kadonneet minnekään tuhansien vuosien aikana, vain niiden kuvaustavat ja käsitteet ovat muuttuneet. Kuvitelkaa maailma 3500 vuotta sitten, jolloin qin käsite tuli kiinan kieleen. Puhutaan siis ajasta, jossa tieteellisiä käsitteitä ja ilmiöiden tieteellistä ymmärrystä ei ole. Ei siis ole sellaisia käsitteitäkään kuten ”happi”, ”immunologia”, ”painovoima”, ”geeni”, ”ravintoaine” jne. Ilmiöiden kuvaukset eivät silloin voi perustua nykytieteeseen vaan ne perustuvat primitiivisen ihmisen kokemukseen. Käsitteet ovat pääasiassa kokemuksellisia, eivät teoreettisia. Tämä siis ei tarkoita, että sen aikaiset käsitteet olisivat vääriä, vaan se tarkoittaa, että ne perustuvat tuon ajan ihmisen kokemukseen ja siihen tapaan, miten hän silloin ilmiöt ymmärsi. Käsitteet eivät voi olla myöskään epätieteellisisä tai näennäistieteellsisiä, koska mitään tiedettä ja tieteellisiä käsitteitä ei tuohon aikaan edes ollut olemassa. Ne ovat siis esitieteellisiä, tiedettä edeltäviä ja siksi suuressa määrin kokemuksellisia.

Qi tarkoittaa, ilmaa, ilmakehää, hengitystä, elinvoimaa, energiaa, henkeä jne. Sillä on siis useita merkityksiä. Qigong-harjoituksissa monet näistä merkityksistä yhtyvät. Noin 2500 vuotta sitten filosofi Kungfutse käytti käsitettä ”Keskusteluissaan” merkityksessä ”hengitys”, ”ravinto” ja ”elinvoima”. Kaikki nämä merkitykset käsitteellä on edelleen. Jos hengitän taivaan ja maan energiaa, niin mistä silloin puhun? Ymmärtääksemme tämän meidän on palattava takaisin esitieteelliseen maailmaan. Yritetään sulkeistaa nykyinen ymmärryksemme ilmiöistä pois mielestämme ja samaistua primitiivisen ihmisen kokemukseen. Mitä hän näki, kun hän katsoi itseään ja taivasta ja maata ympärillään? Ensinnäkin hän näki aikamoisen ihmeen. Maailma ihmeenä tai salaisuutena ei ole kadonnut minnekään vieläkään, mutta olemme kadottaneet kykymme tähän peruskokemukseen, koska luulemme ymmärtävämme ympäröivää todellisuuttamme. Kuvittelemme, että tiede selittää sen, vaikka se tekeekin sen edelleen hyvin puutteellisella tavalla. Primitiivisellä ihmisellä ei ollut tätä harhakuvitelmaa. Hän koki maailman käsittämättömänä paikkana hyvin konkreettisella tavalla. Hänellä oli vähän käsitteitä sen ymmärtämiseen. Hän hengitti sisään ja ulos. Kun hän katsoi lapsen syntyvän maailmaan, tämä alkoi hengittää. Kun hän katsoi vanhuksen kuolevan, hänen hengityksensä lakkasi. Kun hän itse yritti pidättää hengitystään, se oli mahdotonta. Jos halusi elää, oli pakko hengittää. Hengitys oli siis hänelle vitaali, elämää kannatteleva voima. Qi tuli merkitsemään kumpaakin, sekä hengitystä, että elämää kannattelevaa vitaalia voimaa, mutta myös ilmaa, joka sitä konkreettisesti kannatteli.

Kun hän hengitti sisään, hän teki havainnon, että ilma tuli sisään hänen sieraimistaan ja täytti vatsan. Kun pallea painuu alas sisäänhengityksessä, se työntää edellään sisäelimiä alas ja vatsa laajenee pallon tavoin. Elämää kannatteleva aine, siis ilma, painui sisäänhengityksessä vatsalle.  Se purkautui sieltä uloshengityksessä ja voimanponnistuksessa, kun hän löi puun poikki kirveellä. Tähän liittyi ähkäisy ja ilman purkautuminen vatsasta. Hengitys siis kannattelee myös voimaa samalla, kun se purkautuu vatsalta. Vatsa on siis jonkinlainen hengityksen, siis qin säiliö. Säiliöt ovat jotain, johon voimme varastoida asioita ja käyttää niitä sieltä tarvittaessa. Vatsasta tuli kiinalaiseen ajatteluun qin säiliö, mihin qitä voidaan kerätä ja sitä voidaan sieltä purkaa. Taolaisuudessa tämä kehon kohta, ”dan-tien”, on tärkeä harjoittamisen ja qin keräämisen paikka. Japanilaisessa perinteessä käsitteet ovat ”tanden” ja ”hara” (vatsa), joilla kuvataan myös energian, japaniksi ”ki”, varastoa. Kaikki nämä käsitteet perustuvat siis hengitysliikkeen aistimiseen ja tutkimiseen.

Pysytään edelleen kolmen tuhannen vuoden päässä menneisyydessä. Ihmisen on hengityksen lisäksi myös syötävä pysyäkseen hengissä. Ruuassa on siis jotakin elämää ylläpitävää voimaa tai energiaa. Sekin on siis qitä. Mitä näen, kun katselen ympärilleni? Näen, että ruoho kasvaa maassa ja puut kasvavat ympärilläni. Jotta puut ja ruoho voivat kasvaa, niiden pitää saada maasta energiaa, mikä selittää niiden kasvun ja elämän ylipäätään. Maassakin on siis qitä. Tuon ajan ihminen ei tiennyt maan ravintoaineista tai veden kierrosta maapallolla tai fotosynteesistä, oli vain yksi selitys: maan energia, qi. Maalla oli myös outo tapa vetää esineitä puoleensa. Taivaalla ei ollut tätä ominaisuutta. Kun irrotan otteeni kivestä, se putoaa aina maahan. Myös kehoni putoaa maahan, jos en kannattele sitä. Itse asiassa olen jatkuvasti vuorovaikutuksessa tuon maan oudon voiman kanssa, joka vetää minua koko ajan puoleensa. Joudun linjaamaan itseni hyvään pystyasentoon kävellessäni, muuten luhistun. Tämä voima näyttää lävistävän koko kehoni. Ei ole mitään kehoni osaa, mikä ei olisi tämän voiman piirissä. Se kulkee koko kehoni läpi. Vaikka en olekaan kuin puu, kun seison pystyssä, jalkani ovat kuin juuret, jotka kiinnittävät minut maahan. Maan energia näyttää siis olevan jotakin, jolla on myös magneettinen ominaisuus. Se vetää puoleensa. Kaikki tämäkin on qitä.

Mitä näen kun katson taivaalle? Näen auringon nousevan aamulla ja laskevan illalla. Kuu nousee ja laskee myös. Taivaankappaleetkin näyttävät liikkuvan. Mikä tämän kaiken aiheuttaa? On pakko olla jokin voima, energia, joka niitäkin liikuttaa. On siis taivaan energia, qi. Kun katson yötaivasta, näen loputtoman syvyyden, missä tähdet loistavat. Kun sitten suljen silmäni, mitä näen? Näen tähtitaivaan sisälläni. Jos käännän katseeni sisäiseen maailmaani, voin nähdä avaruudellisen tilan, missä voin nähdä tähdenkaltaisia pisteitä ja joskus myös pilvien liikkuvan. Avaruus on siis myös sisälläni. Ja missä minä seison? Seison taivaan ja maan yhtymäkohdassa ja tunnen kaikkien näiden energioiden ja voimien lävistävän itseni. En ole erillinen, vaan olen osa tätä kokonaisuutta, mikrokosmos makrokosmoksessa, missä qi lävistää kaiken, mitä on.

Tässä tuli nopeasti kuvattua kiinalaisen maailmankuvan perusteita ja siihen liittyvää yhtä käsitettä. Tämäkin kuvaus on vahvasti yksinkertaistava, mutta antaa toivottavasti idean. Kuvasin edellä monia asioita, joita kutsuin energiaksi tai qiksi. Kiinan kielessä niille kaikille on oma nimensä.  Ne ovat kaikki qin eri muotoja. On yuanqi, quqi, kongqi, zongqi, zhenqi, yingqi jne.

Kannattaa tässä yhteydessä huomata, että nykyihmiselläkin, jolla on tieteellinen koulutus, on vaikea selittää kaikkia niitä energian muotoja, mitä edellä luettelin. Kuka meistä kykenee tyhjentävästi selittämään, miten ravinnosta saamamme energia eroaa energiasta, minkä saamme hapesta ja miten tämä energiat eroavat siitä energiasta, minkä kohtaamme painovoimassa tai siitä energiasta, mikä vaaditaan haavan parantumiseen iholta tai siitä energiasta, mikä syntyy, kun poltamme puita nuotiolla. Kaikista näistä mekin voimme käyttää energian käsitettä, vaikka ne merkitsevätkin eri asioita. Yli kolmetuhatta vuotta sitten syntynyt kiinan kielen qin käsite ei ole sen kummempi. 

Lopuksi vielä lyhyesti esitieteellisen ja tieteellisen selityksen ja käsitteiden eroista. Jos selitämme hengityksen tapahtumaa tieteellisin käsittein, joudumme puhumaan hengityslihaksistosta, hapesta, hiilidioksidista, kaasujen vaihdosta, veren PH-arvoista jne. Hengityksestä puhutaan harvoin muulla tavalla. Mutta mikä tällaisesta puhetavasta puuttuu?  Tähän liittyy hieno sivistyssana ”dekompositionaalinen”, jota tiede on.  Tiede purkaa kohteensa osiin. Tieteellinen ymmärrys on analyysin tulosta, jossa kohde puretaan mahdollisimman pieniin osiin ja selitetään niiden yhteydet ja vaikutukset toisiinsa. Tällainen ajatustapa kadottaa helposti kokonaisuuden. Jos kyseessä on ihmisen analyysi, itse ihminen katoaa kuvasta helposti. Näin käy usein myös hengityksen analyysissa. Ihminen ja hänen kokemuksensa katoaa tarkastelusta. Täytyy sanoa primitiivisen tai esitieteellisen ajattelun puolesta, että siellä näin ei käy. Tämä on yksi syy, miksi esimerkiksi kiinalaisesta perinteisestä ajattelusta edelleen ollaan lännessäkin kiinnostuneita. Vaikka se ei tietenkään esitieteellisen luonteensa vuoksi onnistu selittämään joitakin ilmiöitä tieteellisen tarkasti, se voi onnistua kuitenkin sanomaan jotain olennaista siitä ilmiöiden kokonaisuudesta, mihin tarkastelu kohdistuu.

Esimerkiksi hengityksen kuvauksessa qin käsite näyttää ihmisen perustavat kokemukselliset ulottuvuudet, mitkä eivät ole kadonneet minnekään. Ihminen on hengityksensä avulla yhteydessä ilmaan ja ilmakehään ja saa sieltä elämää ylläpitävän energiansa. Vaikka kutsumme sitä nyt hapeksi, sen eksistentiaalinen tehtävä ei ole muuttunut mitenkään. Voimme myös edelleen kokea hengitysliikkeen vatsallamme koko kehomielemme keskustana, mistä toimintamme ja liikkeemme saa alkunsa. Voimme myös tuntea maan vetovoiman kehossamme ja olla aktiivisessa vuorovaikutuksessa tähän voimaan ojentautumalla sitä vastaan hyvään pystyasentoon. Tämä ponnistus on myös tahdonponnistusta, joka syntyy vuorovaikutuksesta maan vetovoiman kanssa. Puhe ”maan energiasta” ei siis ole mitään pseudotiedettä, vaan hyvinkin kohdallista kuvausta sellaisesta ihmisen eksistentiaalisesta haasteesta, minkä lännessä olemme pääasiassa unohtaneet samalla kun olemme kadottaneet yhteyden kehoomme ja sen aistimuksiin. Samalla olemme kadottaneet yhteyden niihin esikäsitteellisiin kokemuksiin, kuten hengitys ja painovoima, joita esimerkiksi tuhansia vuosia vanhoissa kiinalaisissa perinteissä edelleen tutkitaan ja harjoitellaan.

Harjoitus

Tee harjoituksessa sekä ulos- että sisäänhengitysliikkeet hitaina ja syvinä. Käyt siis uloshengityksen ja sisäänhengityksen varatilan pohjalla asti. Jos mahdollista, tee harjoitus ulkona puistossa tai metsässä, missä ilma on raikasta.

1. Tuo kädet rinnan eteen kämmenet vastakkain. Lähde kumartamaan siitä uloshengityksellä kyykkyyn asti. Kumarrus kädet yhteen liitettynä tarkoittaa myös kiitosta.

2. Kuvittele, että vedät energiaa maapallon keskustasta asti sisäänhengityksellä. Lähde samalla nousemaan hitaasti pystyasentoon ja kuljeta käsiäsi jalkoja pitkin ylös rinnan korkeudelle asti.

3. Vajoa hieman alas uloshengityksellä ja ikään kuin pakkaat maasta vetämäsi energian vatsallesi. Paina samalla kämmenet alas kohti vatsaasi.

4. Hengitä sisään, nosta kädet ylös ja avaa ne sivuille. Ojentaudu samalla ja taivuta vartaloasi hieman taakse. Nosta myös katseesi ylös. Kerää samalla mielikuvassa taivaan energiaa avaruudesta käsiesi väliin.

5. Hengitä ulos, vajoa ja pakkaa taivaan energia vatsallesi.

6. Hengitä sisään, ojentaudu pystyyn ja tuo kämmenet rinnan eteen vastakkain. Aloita tästä asennosta uusi kierto uloshengityksellä.

Löydät harjoituksen yhden version YouTubesta, täältä: Qi Breaks™ – Qigong Harmonizing Heaven and Earth for Stress and Anxiety: https://www.youtube.com/watch?v=qY34tQAz8Jc



Asahi ja hiljaisuuden parantava voima

Asahi, Tietoisuustaidot Posted on ke, elokuu 26, 2020 15:55:15

Kouluttaessani asahi-ohjaajia törmään usein kysymykseen, voiko asahi-tunnilla käyttää musiikkia. Vastaan tiedusteluun yleensä, voi, mutta ei tarvitse. Länsimaisessa kulttuurissa hiljaisuus pyritään peittämään. Se on jotain, mitä ihmisten on vaikea sietää. Tosin suomalaisten hiljaisuuden sietokyky on länsimaisessa mittakaavassa poikkeuksellista. Olen kahdesti kohdannut tilanteen, missä suomalaisten seurassa hiljaisuus laskeutuu joukon ylle ikään kuin salakavalasti ja valloittaa kaikkien läsnäolijoiden mielen. Kerran tämä tapahtui, kun mukana oli myös italialaisia, toisella kerralla amerikkalaisia vieraita ja molemmilla kerroilla se synnytti jonkin verran ihmetystä, mutta myös ihastusta. Kerran istuimme zen-opettajani Engaku Tainon kanssa nuotion äärellä rantasaunallamme, kun aurinko oli laskemassa järven taa. Siinä itsestään tapahtui, että puhe hiljalleen hiipui ja kaikki jäivät vain ihailemaan tyyntä järveä ja auringonlaskun maisemaa. Hiljaisuus valtasi koko seurueen eikä mitään sanottu pitkään aikaan. Myöhemmin Taino sitten palasi tähän hetkeen ja totesi, että eivät suomalaiset tarvitse mitään zen-harjoitusta tai sen kaltaista, koska heillä näyttää olevan luonnostaan tämä hiljentymisen kyky. Samanlainen tilanne tapahtui yhdysvaltalaisen taijin ja yiquanin opettajan Jan Dieperslootin kanssa. Olimme käyneet saunassa ja paistoimme makkaraa nuotiolla pienen metsäjärven rannalla. Aurinko laski ja koko joukko antoi hiljaisuuden vallata mielensä. Opettaja kertoi hetken olleen hänelle vaikuttava.

Hiljaisuus on jotakin, jota voimme tietoisesti viljellä, kun siihen tulee tilaisuus. Liikettä ei tarvitse aina rytmittää musiikilla, vaan hiljaisuuskin voi olla liikettä kannatteleva voima. Erityisesti näin on hitaan ja meditatiivisen liikkeen kohdalla. Japanilaisessa kulttuurissa hiljaisuudella on erityinen merkitys. Japania voidaan pitää zen-kulttuurina ja zenin perusharjoitus on istuminen hiljaa paikallaan (zazen). Jos zen-harjoituksessa tehdään meditatiivista liikettä, sekin tehdään yleensä hiljaisuuden vallitessa. Buddhalaisessa perinteessä on tuhansia vuosia vanha kokemus hiljaisuuden eheyttävästä ja parantavasta voimasta. Tämä ymmärrys on mielenkiintoisella tavalla siirtynyt myös japanilaisiin psykoterapiamuotoihin. Velizara Chervenkova kuvaa kolmea tällaista psykoterapiamuotoa kirjassaan Japanese Psychotherapies. Silence and Body-Mind Interconnectedness in Morita, Naikan and Dohsa-hou ( Springer 2017).

Esimerkiksi Morita-terapian ensimmäisessä vaiheessa potilas määrätään vuodelepoon neljästä seitsemään päivään. Hänen ei pidä tehdä mitään, vain olla. Hän voi käydä vessassa, ruoka tuodaan hänelle vuoteeseen, mutta mitään muuta toimintaa ei sallita. Hän on ikään kuin eristyksissä maailmasta ja sen menosta. Televisiota ei ole, lukemista ei sallita, ihmisiä ei tavata kuin mikä on välttämätöntä. Kun ympäristön touhu ja ärsykkeet lakkaavat, ihminen joutuu hiljaisuuden ja toimettomuuden kautta kohtaamaan itsensä. Toiminnasta pidättäytyminen on kuin peiliin katsoisi. Näin tehdään myös zen-retriiteissä. Istutaan vain. Tosin zen-retriiteissä tehdään myös muuta, Morita-terapiassa vain levätään. Tällaisessa tilanteessa ihminen joutuu hyväksymään sen, mitä hänessä tapahtuu ja mitä hän on. Hän joutuu katsomaan itseään läheltä, ja pakenemisteitä toimintaan ei ole. Itsensä läheltä katsominen ja kaiken sen, mikä nousee näkyviin, hyväksyminen on ainoa, mitä hän voi tehdä. Hän voi alussa kamppailla vastaan, mutta jossain kohtaa tulee vaihe, missä on vain hyväksyminen ja katsominen. Silloin myös mieli alkaa hiljentyä.

Toisessa vaiheessa potilas saa alkaa viettää aikaa pihan puutarhassa. Häntä kehotetaan tarkkailemaan kaikkea, mitä puutarhassa on. Aluksi vain tarkkailemaan ja tekemään huomioita.  Hiljalleen hän voi myös tehdä siellä jotakin, järjestää paikkoja, hoitaa kasveja, tehdä sitä, mitä puutarha tarjoaa tehtäväksi. Kolmannessa ja neljännessä vaiheessa palataan hiljalleen päivittäiseen työntekoon ja takaisin maailmaan ja ihmisten pariin. Morita-terapiassa käytetään hyväkseen zen-perinteen korostamaa hiljaisuuden parantavaa voimaa. Tarkoituksena ei ole päästä eroon oireista vaan katsoa niitä läheltä, nähdä ne ihmisenä olemiseen kuuluvana ja ikään kuin vaimentaa sitä egoa, mikä tekee näistä oireista ongelman. Chervenkova toteaa kirjassaan, miten japanilaisissa terapioissa on läsnä aina kolme elementtiä. Lännessä ajattelemme, että terapeuttinen prosessi on terapeutin ja asiakkaan välinen dialoginen prosessi, jolloin elementtejä on kaksi. Japanilaiset hahmottavat tämän suhteen kolmen elementin säätöpiirinä. Elementit ovat asiakas, terapeutti ja luonto. Luonto on se mikä parantaa, terapeutti luo optimaaliset olosuhteet, missä luonto pääsee toimimaan. Näinhän haavakin paranee. Luonto parantaa, lääkäri avustaa ompelemalla haavan kiinni. Hiljaisuus on luonnollinen ja ihmistä eheyttävä voima, josta voimme tulla enemmän tietoiseksi ja jota voimme viljellä aina, kun siihen avautuu mahdollisuus. Asahi on yksi tällaisen mahdollisuuden paikka.

Hiljaisuutta ei pidä aina peittää selityksin – myöskään asahissa. Voi antaa hiljaisuuden kannatella liikettä ja liikkeen kannatella hiljaisuutta.  Hiljaisuuden eheyttävää voimaa on vaikea huomata, jos ei päästä hiljaisuutta itseensä, sisäänsä. Hiljaisuudessa kaikki ylimääräinen on poissa – myös liikkeestä. Mitään turhaa ei tehdä, ylimääräisiä liikkeitä ei ole, on vain liikkeen rauhallinen virta.  Liikkeen katkokset ja ylimääräiset liikkeet ovat kuin hälyä, jotka estävät hiljaisuuden kuuntelemisen ja kuulemisen. Hiljaisuus on ylimääräisen pois pudottamista. Hiljaisuuden kannattelema liike vain tapahtuu, sitä ei tarvitse tehdä, ei yrittää mitään, ei kovasti ponnistella. Taolaiset kuvaavat tällaista liikettä toiminnaksi, mikä on ei-toimintaa. Kaikki vain tapahtuu niin kuin luonnollista on. Mitään minää, egoa ei tarvita, kun liike virtaa niin kuin puro virtaa.

Elämme yhteiskunnassa, missä hiljaisuuden peittää Koneiden ääni. Kaikki on mekanisoitu, pieniä ja isoja moottoreita on kaikkialla.  Samalla myös hiljaisuuden paikkoja on vähemmän ja vähemmän. Jos elämme kaupungissa, koneiden ääniä on miltei mahdoton paeta. Myös sisäinen hiljaisuus, mitä meditatiiviset perinteet viljelevät, on miltei kadonnut luonnonvara. Asahi-tunti voi onneksi vielä olla tällainen paikka, missä ulkoinen hiljaisuus saa hiljentää sisäisen melun ja nostaa esiin tilan, mikä on hiljainen ja tyhjä, mutta elämästä täysi.



Asahi ja tasapainon monet ulottuvuudet

Asahi Posted on ti, heinäkuu 07, 2020 15:00:58

Asahia voidaan pitää taijin, yiquanin ja qigongin kaltaisten kiinalaisten taitojen pikkuveljenä tai ehkä pikkuvelipuolena, koska sillä on myös suomalaisia vanhempia. Oli sitten kyse pikkuveljestä tai velipuolesta on tärkeää huomata, että veljillä on paljon yhteistä ja pikkuveljellä paljon opittavaa vanhemmiltaan ja isommilta veljiltään. Itse käytän jatkuvasti kokemustani taijissa, yiquanissa ja qigongissa ymmärtääkseni paremmin asahia. Silti huomaan, kuinka ymmärrykseni asahistakin on edeleen vajavaista. Samalla kuitenkin jatkuvasti myös huomaan, miten kaikki ne erilaiset taidon tasot, kategoriat ja ajatustavat, mitä käytetään näiden kiinalaisten taitojen ymmärtämiseksi, soveltuvat suoraan myös asahin ymmärtämiseksi ja asahi-taidon syventämiseksi.  Syvä-asahissa käytän jatkuvasti tätä menetelmää.

Annan esimerkiksi tasapainon. Voimme kuvata tasapainon harjoittamista fysiologisin ja anatomisin termein, jolloin puhutaan esimerkiksi dynaamisesta ja staattisesta tasapainosta. Tasapaino nähdään osana yleisempää liikehallintaa. Yksi tasapainon fysiologinen määritelmä on, että se on kyky kontrolloida kehon asentoa, massaa tai painopistettä tukipinnan suhteen lihasvoiman ja eri aistijärjestelmistä tulevan tiedon avulla. Tasapainoon vaikuttavat sellaiset asiat kuten kehon koordinaatiokyky ja ketteryys. Tasapainoa voidaan harjoittaa asettamalla keho tasapainon kannalta haasteellisiin ympäristöihin. Jos nostan toisen jalkani irti maasta, kehon tukipinta pienenee niin pieneksi, että tasapainon ylläpitäminen vaikeutuu huomattavasti. Siksi taijin tapaiset liikuntamuodot ovat erinomaisia tasapainoharjoituksia.  Parasta tasapainoharjoittelua on, jos haasteelliseen tilanteeseen liitetään myös koko kehon koordinaatioharjoitus, missä siis vartalo ja kädet tekevät myös omia liikkeitään. Silloin tasapainohaasteesta tulee vielä vaikeampi.

Edellä kuvattu puhetapa ja kuvaus liittää tasapainon kehon fysiologiaan ja anatomiaan. Kuva laajenee radikaalisti, jos otankin huomioon sen, miten kiinalaisissa taidoissa puhutaan tasapainosta. Länsimainen ajattelu ylipäätään tarkastelee ilmiöitä erillisinä, mahdollisimman pieniin yksiköihin analysoituina osina.  Analyysi tarkoittaa juuri kokonaisuuden osiin purkamista, palastelemista mahdollisimman pieniin osiin. Ajattelemme, että näin ilmiön todellisuus paljastuu parhaiten, kun näemme, millaisista palasista se koostuu. Samalla kuitenkin kokonaisuus helposti katoaa näkyvistä. Tämä onkin yleinen kritiikki länsimaista ajattelua ja tiedettä kohtaan. Kriitikot vaativat kokonaisvaltaisuutta, holistisuutta, mistä nykyään paljon puhutaankin.

Tasapainosta puhuttaessa puhutaan kehon aistijärjestelmästä, proprioseptiikasta, vestibuaarisesta järjestelmästä, lihashermojärjestelmästä jne. Lännessä pidämme hyvänä asiana sitä, että olemme pystyneet analysoimaan esiin tällaisia erillisiä, mutta yhdessä toimivia osajärjestelmiä ja harjoittelussakin pyrimme kohdistamaan harjoituksen johonkin erityiseen kohtaan kehomme monimutkaisista systeemeistä.

Kun kuvaamme yleisellä tasolla asahin isoveljiä, serkkuja ja muita sukulaisia, voimme todeta, että niiden liikkeessä pyritään kehon, mielen ja hengityksen harmoniaan, tasapainoon.  Ja zadam! … Tasapainon käsite rävähti auki aivan uusiin ulottuvuuksiin. Tässä tuli tehtyä määritelmä, joka liittää koko taidon hyvin laajaan tasapainon ja harmonian käsitteeseen, tekee mieli sanoa holistiseen tai kokonaisvaltaiseen käsitykseen siitä, mitä tasapaino ylipäätään voisi tarkoittaa, kun puhutaan ihmisestä. Samalla tuli nostettua esiin ajatus, että kaikkia näitä tasapainoja, kehon, mielen ja hengityksen, voidaan harjoittaa samassa harjoituksessa ja yhtä aikaa, mikä on urheilulähtöiselle ruumiinkulttuurille vieras ajatus.

Edelleen, jos tuntee kiinalaista perinnettä, tietää, että kehon, mielen ja hengityksen kokonaistasapainon lisäksi siellä kuvataan myös kaikki nämä osa-alueet erikseen ja määritellään, mitä tarkoitetaan kehon tasapainolla, hengityksen tasapainolla ja mielen tasapainolla. Harjoitus koostuu kolmesta asiasta, joista jokaisella on oma harmoniansa. Jos rikomme näiden kolmen asian yhteistä harmoniaa tai jonkin yhden elementin harmoniaa, harjoituksen vaikutus ei toteudu tai se voi olla myös negatiivinen ja tulla esiin päänsärkynä, huimauksena, kipuna jne.

Kehon harmonia. Yritänpä kuvata nämä kolme harmoniaa tai tasapainoa nyt lyhyesti asahin tasapainoharjoittelun kannalta. Lähden liikkeelle kehon harmoniasta. Kuvauksesta huomaamme, että asahin jokainen liike on tasapainoharjoitus, mutta tasapainolla tarkoitetaan silloin jotakin laajempaa, kokonaisempaa kuin vain kykyä seistä pitkiä aikoja yhdellä jalalla. Kaikki nämä tasapainoon liittyvät ulottuvuudet ovat tietysti myös tärkeitä asahin tasapainoliikkeidenkin kannalta.

Kehon tasapainon kannalta on tärkeää, että selkä on asetettu oikeaan asentoon ja hyvään pystylinjaukseen. Lantio, hartiaseutu ja pää asettuvat neutraaliasentoon ja keskilinja asettuu funktionaalisesti optimaaliseen asentoon. Jos jalat ovat rinnakkain perusasennossa, se tarkoittaa suoraan maan vetovoimaa vasten asettumista; jos kyseessä on työntö tai muu liike, keskilinja asetetaan siirtämään voima jaloista vartalon kautta käsiin. Jännitykset pudotetaan pois ja pyritään löytämään sellainen liikerentous, mitä tehtävä liike edellyttää. Keho myös juurtuu maahan niin, että sen tukipinta pidetään sopivan laajana.

Kehon tasapainon rikkominen tarkoittaa näiden periaatteiden rikkomista. Esimerkiksi selän linjaus ei ole suorassa jaloista tulevan voiman suunnan kanssa; keho on paikallisesti jännittynyt (esim. hartiajännitys); pää kallistuu pois optimaalisesta linjasta selkärangan jatkeella, tukipintaa ei tiedosteta ja noustaan tarpeettomasti päkiän tai kantapään varaan jne.

Hengityksen harmonia. Hengityksen harmonialla tarkoitetaan sitä, että liike on rauhallisen ja syvän hengityksen tukemaa. Hengitys tapahtuu ensisijaisesti pallean liikkeen kannattelemana ja vasta toissijaisesti muiden hengityslihasten avustamana. Hengityksen tasapaino rikkoutuu, jos hengitystä joutuu pakottamaan. Pakotettu hengitys voi synnyttää esimerkiksi päänsärkyä. On etsittävä oma rauhallinen hengitysrytmi, joka kannattelee liikettä. Aloittelijan on hyvä muistaa, että hengitys voi kulkea aina liikkeiden taustalla myös täysin vapaasti, jolloin pakottamista ei voi tapahtua. Taidon kasvaessa hengitys alkaa kannatella liikettä luonnollisella tavalla itsestään.

Mielen harmonia. Mielen harmonia tarkoittaa mielen rauhoittamista ja huomion suuntaamista liikkeen ohjaamiseen. Mieli voi olla suuntautunut hengityksen aistimiseen ja liikkeen ohjaamiseen hengityksen avulla. Rauhallinen ja tyyni mieli on sama kuin tasapainossa oleva mieli. Tietoinen liike, mitä asahi on, tarkoittaa juuri sitä, että mieli on mukana kaikissa liikkeissä. Asahia ei tehdä niin, että ajatellaan samalla muita asioita, jutellaan treenikumppanin kanssa tai kuunnellaan podcastia korvakuulokkeista. Nämä ovat esimerkkejä liikkeestä, jota teemme automaattisesti tai vain pinnallisesti ohjaten. Asahi on siis täysin erilaista harjoittelua kuin vaikka lenkkeily tai kävely kaverin kanssa leppoisasti jutellen. Asahin jokainen liike on myös mielen keskittymisen harjoitus. Samalla se on myös vaikuttamista siihen tapaan, miten mieli toimii. Keskittymällä harjoitukseen kehitämme monia mielen ominaisuuksia, kuten keskittymiskykyä, tyyneyttä, kykyä itsetarkkailuun jne. Asahi on kehon ja mielen yhdistävää kehomieliharjoittelua, missä yhtenä tavoitteena on aina myös mielen tasapaino. Tasapainoliikkeissä mielen suuntaaminen kehon aistimiseen on erityisen tärkeät ja jopa välttämätöntä. Tasapainoliikkeissä katse kannattaa suunnata johonkin kiinteään kohteeseen ja mieli on pidettävä myös paikallaan, jotta kehon tasapaino säilyy. Jos mieli heiluu, kehonkin tasapaino menetetään helposti.

Tasapainon käsite on tässä siis laajennettu kehon tasapainosta hengityksen tasapainoon ja mielen tasapainoon. Näin liikkeestä tulee kokonaisvaltainen, koko ihmistä harjaannuttava harjoitus.  Kokonaisvaltainen käsitys tasapainosta ei siis ole pelkästään mitään fysiologista tasapainoa, kykyä seistä yhdellä jalalla, vaan se on koko hengittävän kehomielen tasapainoa. Tällainen liikkeen syvällisyys tekee asahista ja asahin kaltaisista harjoituksista myös terapeuttista, koko ihmistä eheyttävää liikettä. Tasapaino saa tässä siis hyvin syvällisen merkityksen.

Lopuksi harjoitussarja, missä opetellaan myös tasapainon kannalta tärkeä vajoamisen periaate:

1. Seiso asahin alkuasennossa jalat rinnatusten, polvet joustavina, lantio keskellä. Tuo kädet sivuille ja kuvittele tarttuvasi kiinni kaiteista. Siirrä paino toisella jalalle ja anna toisen jalan kantapään hieman irrota maasta, kun jalka rentoutuu. Aisti, miten keskilinjasi kulkee nyt tukijalan jalkapohjan (tukipinta) läpi maahan. Kuvittele keskilinja paksuksi pylvääksi, joka lävistää koko kehosi päälaesta jalkapohjan läpi syvälle maahan. Siirrä paino hitaasti toiselle jalalle ja tee sama harjoitus. Siirrä painoa jalalta toiselle tällä tavalla useita kertoja ja aisti hyvää pystylinjausta ja miten keskilinjasi kulkee aina tukijalan lävitse. Seisot siis vuorotellen yhdellä jalalla, mutta niin, että toinen jalka jää rennosti koskettamaan lattiaa.

2. Jatka harjoitusta niin, että siirrät nyt toisen jalan tukijalan jalkaterän päälle niin, että kosketat päkiällä tukijalan varpaita. Tee tämä siirto kolmessa vaiheessa: a. Tee ensin kuten edellä, tuo paino toiselle jalalle. b. Vajoa sitten hieman alas taivuttamalla polvea ja lonkkaa. Yhdistä vajoaminen rentoutumiseen eli vajoat hieman ja samalla rentoudut vielä enemmän. c. Siirrä sitten vapaa jalka hitaasti tukijalan jalkaterän päälle. Jää aistimaan asentoasi ja tasapainoasi. Seisot nyt yhdellä jalalla ja toinen jalka tukee hieman asentoa, mutta on myös tukipinnan päällä. Aisti, miten nilkkasi pienet ja nopeat liikkeet pitävät sinua pystyssä. Seiso asennossa vähä aikaa ja palaa sitten takaisin perusasentoon. Toista toiselle jalalle. Tee useita toistoja kummallekin puolelle.

3. Jatka edellistä liikettä, mutta ota mukaan hengitys seuraavalla tavalla. Liitä uloshengitys vajoamiseen ja sisäänhengitys painon siirtoon. Esimerkki: lähde liikkeelle keskeltä. Hengitä ulos paikallasi. Hengitä sisään ja siirrä paino vasemmalle jalalle. Hengitä ulos, vajoa ja siirrä oikea jalka vasemman jalan päälle. Hengitä paikallasi kerran sisään ja kerran ulos (tai kaksi, kolme kertaa). Hengitä sisään ja ota askel oikealle. Hengitä ulos, siirrä paino oikealle jalalle, vajoa ja siirrä vasen jalka oikean jalan päälle. Hengitä paikallasi kerran tai pari sisään ja ulos. Tee taas askel sivulle sisäänhengityksellä ja jatka harjotusta.

4. Otetaan sitten mukaan käsien liike, tarkemmin lyhyt hengitystä tasaava liike. Liitä tämä liike sisään ja uloshengitykseen niin kuin perusliikesarjassa. Kun hengität sisään kohota kädet ylös, uloshengityksessä anna käsien laskeutua alas. Liität siis käsien liikkeen hengitykseen, painon siirtoon, vajoamiseen ja siirtymiseen yhden jalan seisontaan.  Jatkat siis edellistä harjoitusta, mutta painonsiirron ja sisäänhengityksen aikana kohotat kädet ylös ja vajoamisen ja jalan siirron aikana annat käsien laskeutua. Tee sitten yhdellä jalalla seistessäsi vielä pari kolme hengityksen tasausta, josta sitten jatkat siirtämällä painon toiselle jalalle jne.

5. Lisää liikkeeseen asahin ykkössarjan ensimmäinen tasapainoliike. Kun olet siirtänyt painon toiselle jalalle ja vajonnut alas, siirrä vapaa jalka tukijalan vieren ja piirrä sillä ja käsillä ympyrä niin kuin perusliikkeessä. Tuo se ympyrän jälkeen taas tukijalan rinnalle, astu se sisäänhengityksessä sivulle, kohota kädet, siirrä paino ja toista toisella jalalla. Tee aluksi vuorotellen yksi ympyrä kummallakin jalalla ja kokeile myöhemmin myös muutamaa ympyrää.  Näin tulet harjoitelleeksi asahin ensimmäisen sarjan tasapainoliikkeen alkuun hyvin tietoisen ja rauhallisen vajoamisen, mikä lisää liikkeen vakautta ja tasapainoa huomattavasti. Käytä vajoamisessa mielikuvaa, että vajoat ikään kuin lonkkasi sisään. Lonkan ympäristö rentoutuu ja tuntuu siltä, että reisiluun pää pääsee ikään kuin uppoamaan syvemmälle lonkkanivelen sisään. Mielikuva lisää lantion ja lonkan alueen rentoutta ja vakauttaa tasapainoa.

6. Lopeta harjoitus pallon kannattelun vatsan edessä ja jää aistimaan hengitysliikettä. Voit kuvitella, miten sisäänhengitys laajentaa ja uloshengitys supistaa palloa alavatsalla. Tämä rauhoittaa mieltä ja opettaa rentoa vatsa/palleahengitystä. Liike tuntuu vatsalla, keskustassa ja hengitys ja mielikin palaavat vatsan keskustaan. Asennossa vahvistamme kolmea harmoniaa: kehon, mielen ja hengityksen yhteyttä.  Kannattaa jäädä seisomaan tähän asentoon muutamaksi minuutiksi aistimaan sitä harmoniaa ja tasapainoa, minkä keskittyminen hengitysliikkeeseen tuottaa.



Seuraava »