Blog Image

Huomioita

Yiquanin voimanlähteet, osa 6

Yi quan Posted on ma, marraskuu 15, 2021 13:56:39

Käsittelin jo sarjan neljännessä osassa kolmea WXZ:n 1920-luvun piirrosta. En palaa enää niihin. Jäljellä on kolmen piirroksen sarja (kuva 18 a, b ja c).

Kuva 18.

Kuvan 18A piirroksessa on kaksi osaa, joista toisen, kärjellään olevan neliön olen jo selittänyt. Siinä korostetaan kehon rakenteen voimaa, kolmiovoimia, jotka voidaan piirtää neliön muotoon. Myös neliön liike tuli jo selitettyä. Kuvassa 18 A neliö on siirtynyt toisen kuvan päälle. Toinen kuva esittää myös ylhäältäpäin piirrettyä tyyliteltyä kuvaa toisen kehosta. Kuva 19 näyttää ajatuksen.

Kuva 19

Kuva 18A näyttää, miten kolmiovoimaa käyttäen, siis kehon rakenteellisella voimalla hyökätään vastustajan keskilinjaa kohti. Yiquanissa keskeinen hyökkäyslinja on kohti vastustajan keskilinjaa. Painopiste ja vastustajan keskeisimmät haavoittuvat alueet ovat keskilinjalla. Tui shoussa tämä ajatus on aina läsnä. Kun pari pyrkii hyökkäämään keskilinjaani ja samalla siis painopistettäni kohti, ohjaan voiman sivuun ja pyrin tekemään hänelle saman. Kuvassa itse olen alhaalla ja pari seisoo edessäni, siis ylhäällä. Malliin on piirretty katkoviivoilla suora reitti kohti keskilinjaa, joka on piirretty kuvaan ympyrällä. Se voit tarkoittaa myös päätä ja puolikaari sen takana hartialinjaa. Samalla kun kuvaan on piirretty reitti kohti vastustajan keskilinjaa, samalla tulee piirrettyä myös ikään kuin käsien toimintasäteet, jotka piirtyvät luonnollisesti olkanivelistä eteenpäin.

Kuva 18 B näyttää tämän ajatuksen vielä selkeämmin, koska siihen on piirretty käsien spiraalimainen, ikään kuin poraava liike tui shoussa. Kädet tunkeutuvat vastustajan puolustukseen kuin poran terät. Jos katsot spiraaliliikettä ylhäältäpäin, se muistuttaa kuvan siksakviivaa. Kuva 20 näyttää, miten tämä piirros on ilmeisesti syntynyt.

Kuva 20

Yhdessä kuvien 18 A ja B:n ajatuksen voisi todeta lyhyesti: hyökkää rakenteellisella voimalla kohti vastustajan keskilinjaa ja jos et onnistu tässä, poraa itsesi läpi. WXZ selittää itse näitä kuvia Brennanin käännöksen mukaan seuraavasti ja tapansa mukaan hämärästi: ”Kun kätesi kohtaa vastustajan käytä nostamista ja painamista, syleilemistä ja tarttumista, poraamista ja kietomista; myötää hänen voimaansa jotta pääset etenemään hänen liikettään vastaan; käytä kulmikkuutta josta syntyy pyöreyttä.” Tässä WXZ selittää asiaa taas uudella luettelolla, jonka sisältöä hän ei avaa.

WXZ:n kuva 18C on mielenkiintoinen, koska se esiintyy sekä kiinalaisissa kirjoissa, että niiden englanninkielisisissä käännöksissä erilaisina versioina. Brennanin käännöksen kuvat ovat käsin piirrettyjä ja uskoisin, että hän ei ole piirtänyt niitä itse, vaan kopioinut ne suoraan mahdollisimman alkuperäisestä lähteestä. Voisi jopa kuvitella, vaikka mitään varmuutta asiasta ei ole, että ne ovat WXZ: omia alkuperäisiä piirroksiaan ja Brennanilla on siis ollut käytössään kirjan vanha kopio. Muissa englanninkielisissä käännöksissä kuvat on piirretty piirrosohjelmalla ja kuvan 18C piirros koostuu niissä yhtenäisistä ympyröistä. Brennanin kuvissa ympyrät ovat katkoviivaisia ja niissä on yhtenäisellä viivalla on korostettu ympyrän ristiin kulkevat osuudet.

WXZ:n oma kuvaus kuuluu näin: ”Koska pyöreä voima voi vetäytyä ja kohota ja neliömäinen voima voi kääntyä ja painaa, avautuminen ja sulkeutuminen näyttävät yhdistyvän kuin lukemattomat silkkinauhat, jotka kiertyvät ja kiertyvät ja saavat vastustajan hämmennyksen tilaan.” Tietysti myös tällaisen lauseen luettuaan lukijakin hämmentyy, eikä tiedä, mitä on tapahtumassa.

Kyse on kuitenkin voimien kuvauksesta ja tilanne on tui shou- tai kamppailutilanteen sisäänmenosta, niin kuin edellisissäkin kuvissa. Tätäkin kuvaa kannattaa katsoa ylhäältäpäin. Siinä on kolme kuvan 21 mukaista tilannetta, missä kädet pyörivät ympyröitä. Kuvista tunnistaa monia ideoita, jos on tehnyt paljon ympyröistä koostuvia shi li-harjoituksia. Kuva herättää myös minussa seuraavia ajatuksia.

Kuva 21

Kuvatessaan voiman käyttöä WXZ erottaa pyöreän ja lineaarisen tai suoran voiman (esim. Heikkilän käännös). Brennan kääntää suoran voiman neliömäiseksi voimaksi, jolloin hän tulee käännöksessään lähemmäksi WXZ:n piirroksia. ”Pyöreä voima” on kielikuva, joka voidaan tulkita monella tavalla. Usein pyöreä voima tulkitaan yiquanissa ”alkuperäiseksi voimaksi” (hunyanli), joka on ”pyöreää”, koska ajatellaan, että siinä voima suuntautuu keskustasta ulospäin joka suuntaan. Keho on kuin iso pallo, joka tässä voimassa koetaan laajenevan joka suuntaan, vaikka esimerkiksi iskun voima voi kohdistua vain kohteeseen, eli yhteen suuntaan. Pyöreys tässä kuvaa tapaa, miten koemme kehomme yhdistyvän ja laajenevan voiman taakse. Pyöreydellä tarkoitetaan voiman yhteydessä myös kykyä vapauttaa voimaa joka suuntaan kehon eri kohdista. Tässäkin mielessä voima on siis ”pyöreää”: voimme iskeä polvella eteen, olkapäällä sivulle, lavalla taakse jne.

WXZ kirjoittaa siis pyöreästä voimasta, mutta voisi ajatella, että monissa teksteissä kohdallisempi tulkinta onkin ehkä ympyrän voima, siis ympyräliikkeen voima. WXZ korosti itse paljon ympyröiden tekemistä shi li-harjoituksena. Kuvatessaan eräässä kirjoituksessaan yiquanin perusteita, WZX toteaa, että yiquanissa nivelet pidetään taipuneina, jotta niistä voi syntyä lukematon määrä ympyröitä.[i] Ympyrät ovat shi-li -harjoitusten perusta. Monipuolinen shi-li -harjoittelu tarkoittaa kaikkien mahdollisten vertikaalisen, horisontaalisen ja sagittaalisen tason ympyröiden tutkimista ja tekemistä. Tämä tehdään kädet pyörien sekä samaan että vastakkaisiin suuntiin. Näin tulee harjoiteltua kaikki mahdolliset voimat, joiden hallitseminen mahdollistaa periaatteen: ”jokainen ele on tekniikka”. Kaarevia liikkeitä tehdään myös edestakaisin.

Kun shi li -harjoittelussa edetään ympyräliikkeestä fa lihin, se tapahtuu niin, että pyöreästä liikkeestä tulee suora, voima etenee suoraan ympyrän tangentin suuntaan kuvan 22 mukaan.

Kuva 22.

Kirjoitin tästä yiquan-kirjassani sivulla 141-142. Kun WXZ puhuu pyöreän voiman muuttamisesta suoraksi voimaksi ja suoran voiman muuttamisesta pyöreäksi, hän tarkoittaakin ehkä sitä mitä sanoo eikä puhu kielikuvilla. Kyse olisi silloin siirtymisestä ympyräliikkeestä suoraan tangentin suuntaisesti ja päinvastoin. Niinhän yiquanin tui-shoussa jatkuvasti tapahtuu. Kun teemme falin tuishoussa käsien ympyrästä, ammumme sen suoraan ympyrän tangentilta johonkin suuntaan. Muutos on ympyräliikkeestä suoraan liikkeeseen. Kun otamme vastaan suoran voiman neutraloidaksemme sen, viemme sen ympyrän kaarelle. Suora muuttuu ympyräksi. Nämä pohdinnat antavat kuvan 21 ympyröille lisätulkintoja. Ilmeisesti kuvissa kädet pyörivät kuvan ympyröitä ja ympyrät menevät ristiin kuvan osoittamalla tavalla. Mutta jos korostamme ympyröiden yhtenäisen viivan kohtia, saamme myös edestakaisen liikkeen, missä kädet piirtävät vain kuvan edestakaiset, toisiaan risteävät kaaret. Tämä voidaan vielä tehdä kahdella tavalla. Joko niin että kummatkin kädet kulkevat yhtä aikaa eteen ja taakse tai niin, että toinen käsi kulkee toista kaarta eteen ja toinen käsi toista kaarta taakse. Näin muodostuu iso joukko kaarevia ja ympyräliikkeitä, joita vastusajan on vaikea seurata ja tulkita ja voi kuvitella, että hän todella joutuu ”hämmennyksen tilaan”. Jos tästä näkökulmasta katsomme esimerkiksi vähän vapaampaa liikettä, niin kuvan ympyrät ja kaaret saavat niissä hyvin konkreettisen tulkinnan. Tätä on vaikea selittää sanoin, joten tein asiasta lyhyen alla olevan videon.

Tähän päättyy tämä blogisarja. Kiitos jos olet jaksanut lukea tänne asti 🙂


[i] Wang Xiangzhai: Central Pivot of the Way of Fist. Translated from Chinese by Andrzej Kalisz.



Yiquanin voimanlähteet, osa 5

Yi quan Posted on la, marraskuu 13, 2021 10:32:40

11. Kierteen voima, spiraalivoima. Tämä on myös yksi kamppailutaitojen tärkeimmistä voimista. Esimerkiksi lyönnissä nopeus ja voima saadaan maksimoitua, jos hartianivel työntyy lyönnin aikana mahdollisimman nopeasti ja voimakkaasti eteen. Yiquanissa tämä pyritään tekemään koko kehon maasta voimansa saavalla kiertoliikkeellä, jolloin kiertoliikkeeseen saadaan mukaan koko kehon voima (kuva 13). Kiertovoimaan voidaan yhdistää ja yleensä yhdistetäänkin koko kehon avautuva tai sulkeutuva voima riippuen tehtävästä tekniikasta. Kiertovoimaa käytetään käytännössä miltei kaikissa kamppailutekniikoissa tavalla tai toisella samoin kuin painopisteen liikevoimaa. Koko keho voi kiertyä joko yhdessä paketissa, kuten kuvassa, tai kierto voi edetä vartalossa aallon tavoin, jolloin kierre lähtee esimerkiksi jaloista ylös ja nousee vartalossa kohti päätä ja käsiä. Zhang zhuanissa harjoittelemme spiraalivoimaa seisten käsivarret ulko- tai sisäkierrossa.  Harjoitus pitää tehdä kaikilla kolmella peruskorkeudella: ylhäällä, keskellä ja alhaalla. Siirtyminen ulkokierteisestä asennosta sisäkierteiseen tai päinvastoin antaa asiaan liittyvän shi li-harjoituksen.

Wang Xiangzhain nyrkkeilyvoimien analyysista tulee väkisinkin mieleen amerikkalaisen nyrkkeilijän Jack Dempseyn kirja ”Championship Fighting” (1950). Kirjassa Dempsey kuvaa lyönnin takan olevia voimia näin: “On neljä tapaa laittaa kehon paino liikkeelle lyönnin taakse: 1. kaatuminen eteenpäin (kuuluisa ’falling step’), 2. hypähdys eteenpäin, 3. kiertämällä hartioita voimakkaiden selkälihasten avulla ja siirtämällä samalla paino jalalta toiselle ja 4. ponnistamalla ylöspäin kuten kohokoukussa. Jokainen lyönti yhdistää ainakin kaksi näistä liikkumisen tavoista.” Dempseyn suosikki oli ”falling stepistä” tehty lyönti, joka on voimakkain, koska siinä on mukana neljästä elementistä kolme: kaatuminen, ponnistus ja hartian kierto.

Kuva 13.

12. Vipuvarren voima. Koko ihmisen keho on yksi vipuvarsien kokoelma.  Vipuvarsia on kahdenlaisia. Kuvassa 14 A edustaa kaksivartista ja B yksivartista vipuvartta. Erityisesti tui shou-harjoituksissa on tärkeää ymmärtää vipuperiaatteeseen liittyviä voimia. Kun parien kädet kohtaavat ja niihin tuodaan voimaa, parin voimaan liittyvän paineen hallinta riippuu olennaisesti siitä, mikä on kontaktipisteiden sijainti käsivarsien vipuvarsissa. Mitä lähempänä kontaktipiste on olkaniveltä (käytännössä kyynärniveltä), sitä pienemmällä voimalla parin voima on hallittavissa. Ja päinvastoin, mitä kauempana kontaktipiste on olkaniveltä, sitä enemmän voimaa vaaditaan parin voiman hallintaan. Sama pätee minkä tahansa itseä kohti tulevan voiman hallinnassa, kun sitä siirretään pois oman keskilinjan suunnasta. Voimaa on helpompi käyttää vipuvarren tukipisteen lähellä kuin etäällä siitä. Sama pätee ympyrään. Voimaa on helpompi hallita ympyrän keskustan lähellä kuin etäällä siitä. Kuvan B yksivartinen vipuvarsi näyttää tilanteen. Kuvassa tukipisteen voi ajatella kyynärpäänä, parin voima suuntautuu kuorman kohtaan. Mitä lähempänä kuorma on tukipistettä, sitä pienempi voima vaaditaan sen nostamiseen ylös. Jos kuvan B varren antaa kiertyä tukipisteen ympäri, syntyy edellä kuvaamani ympyrään liittyvä tilanne.

Kuva 14.

13. Akselin voima. Akseli on pyörän eli pyörivän voiman tukipiste. Akseli pitää vakauttaa, jotta pyörivän liikkeen voima on hallinnassa (kuva 15). Tämä kohta voi olla kehossa monessa paikkaa. Monissa kamppailuvoimissa on mukana koko kehon keskilinjan ympäri pyörivä horisontaalinen liike. Keskilinja ja sen vakauttaminen pyörivässä liikkeessä on yksi keskeisiä kamppailutaitojen periaatteita. Koska jokainen nivel toimii myös akselina, on tärkeää tunnistaa ja vakauttaa nivelet, jotka toimivat voiman ympyröiden keskipisteenä.

KUva 15.

14. Taljan tai väkipyörän voima. Monet kehon nivelet toteuttavat taljan periaatetta, koska nivel oikenee niin, että lihasjännekalvorakenteet kulkevat sen yli niin kuin köysi kulkee taljan pyörän yli. Supistuva lihas antaa vetävän voiman pyöreän nivelen yli, jolloin nivel ojentuu. Tässä tilanteessa nivel toimii oikeastaan sekä vipuvarren että taljan tavoin.  Ojentava voima tulee kuin taljan köydestä, mutta itse raaja toteuttaa vipuvarren periaatteita, koska se on suora ja kiinteä kappale. Niinpä lihaksen on helpompi ojentaa raaja, jos siinä oleva taakka on lähempänä niveltä eli tukipistettä. On siis mekaanisesti helpompi nostaa paino ylös käsi koukussa kuin käsi suorana.

Myös vartalon kiertoliike keskilinjan ympäri noudattaa taljan periaatetta (kuva 16). Yiquanin lyöntitekniikassa pyritään tietoisesti vetämään toinen käsi taakse, kun toinen iskee eteenpäin. Vetäytyvä käsi torjuu, kun toinen käsi lyö. 

Kuva 16.

15. Kaltevan tason periaate. Tämä periaate on erityisen tärkeä tui shoussa. Ajatuksena on, että kohti tulevalle voimalle ei anneta siihen suorassa kulmassa olevaa pintaa, vaan voiman annetaan kohdistua mahdollisimman kaltevaan pintaan (kuva 17). Myös iskulle voi antaa viiston pinnan, jolloin sen lävistyskyky heikkenee. Tästä syystä sotilasajoneuvoissa suositaan viistoja pintoja. Viisto pinta heikentää ammuksen lävistysvoimaa ja se jopa kimpoaa siitä helposti pois.

Kva 17.

Tämä päättä Wang Xiangzhain viidentoista kamppailuvoiman esittelyn. Mutta vielä pitää käsitellä loppuun WXZ:n omat kamppailuvoimia kuvaavat piirrokset. Niistä seuraavassa blogissa.



Yiquanin voimanlähteet, osa 4

Yi quan Posted on pe, marraskuu 12, 2021 10:35:45

10. Kolmiovoima. Kolmiovoimalla Wang Xiangzhai tarkoittaa kolmion muotoista rakennetta ja sen avulla muodostuvaa voimaa. Kuvatessaan zhan zhuang -harjoitusta hän toteaa, että ”kaikkien suurten ja pienten nivelten tulee olla taipuneina, niin että ne muodostavat kolmiorakenteen, tasaisia pintoja ei ole, mitään kohtaa ei erityisesti korosteta, tuntemuksen pitäisi olla kevyt ja yhtenäinen pyöreys.”[i]

Ajatus perustuu siis kolmion geometriaan. Koska ihmisen keho koostuu luista, jotka ovat nivelillä kiinni toisissaan, kehosta voi nostaa esiin monia kolmioita ja niiden voimia (kuva 10). Kineettisen ketjun kolme perättäistä niveltä muodostavat aina yhden kolmion. Esimerkiksi polven, lonkkanivelen ja olkanivelen muodostama kolmio on yksi voimakkaammista kehon kolmioista ja muodostaakin koko kehon voiman tärkeimmän lähteen. Sama kolmio voidaan nähdä myös jousena ja jousimallia voidaan käyttää esimerkiksi lyöntivoimaa vapautettaessa.  Spiraalivoima muodostuu kehon kolmioiden kiertyessä ja muuttaessa muotoaan. Kolmion malli antaa myös kehon rakenteellisen voiman mallin. Kolmion kärki antaa myös kiilamaisen voiman, jota toteutetaan, kun mennään sisään vastustajan hyökkäykseen kehon rakenteen avulla.

Kuva 10.

Geometrinen ajatus kolmioista antaa myös avaimen Wang Xiangzhain omien voimia kuvaavien piirrosten tulkitsemiseen, jotka hän on piirtänyt 1920-luvun kirjaansa ”Yiquanin oikea polku”. Kirjassa on kuusi kuvaa, joista alla ensimmäiset kolme (kuva 11, otettu Brennanin käännöksestä).

Kuva 11.

Kuvat tosin ovat neliöitä, mutta neliönhän voi tulkita muodostuvan kahdesta kolmiosta. Näyttäisi siltä, että WXZ:n kuvat ovat piirroksia ylhäältäpäin katsotusta kehosta kuvan 12 idean mukaan.

Kuva 12.

Kuvaan 12 on piirretty ajatus, miten edessä kannatellut kädet muodostavat kaksi kolmiota. Kuvassa kolmion alin kärki ulottuu selkärankaan. Näin voi olla, mutta voi olla myös, että kolmion alin kärki on olkanivel, riippuen käsien asennosta. Joka tapauksessa, kun nämä kummankin käden kolmiot yhdistetään, pienellä tyylittelyllä kuvasta tulee kärjellään seisova neliö. Kun kuvaan on piirretty kaksi neliötä, niin on luonnollista, että kuvataan liikettä, missä neliö on siirtynyt paikasta toiseen, niin kuin itsekin olen omissa kuvissani kuvannut liikettä siirtämällä ympyrää paikasta toiseen. Alimmassa, vasemmassa kuvassa painopiste on siirtynyt eteenpäin. On siis menty sisään käyttäen kehon kolmiovoimien rakennetta. Tässä tavassa kädet toimivat kiilan tavoin. Ylimmässä kuvassa rakenne on pyörähtänyt. Jos tässä tilanteessa kädet ovat edessä, niin on tapahtunut isku kolmion toisella kärjellä: kyynärpäällä. Kolmiorakenne voi siis liikkua eteen (tai taakse) ja pyörähtää ja aina se vapauttaa voimaa.

WXZ:n oma selitys kuvista on monitulkintainen, niin kuin aina. Brennanin käännös kuuluu suunnilleen näin: ”Kamppailutaidoissa tehokkuus riippuu voimasta. Mitä voiman käyttöön tulee, on vain kovuus ja pehmeys, kulmikkuus (squareness) ja pyöreys. Kovuus tarkoittaa suoruutta (lineaarisuutta), pehmeys elävyyttä.  Suoruus ulottuu pitkälle ja sillä on puolustuksen ja hyökkäyksen voima. Pehmeydellä on lyhyempi ulottuvuus ja sen voima nopeaa ja elastista.”

Pehmeyden ja kovuuden yhteys näkyy hyvin vartalon kiertoliikkeen voimassa. Kun neliö pyörähtää, sen taakse kulkeva kärki voi ottaa voiman vastaan pehmeästi, mutta samalla sen vastakkaisen puolen kärki (esim. kyynärpää) iskee kovaa.

Alimmassa, oikean puoleisessa kuvassa on keskustasta lähtevät pienet viivat. Arvaukseni on, että se tarkoittaa yiquanin perusajatusta siitä, miten voima pyrkii aina laajentumaan. Yiquanin voima on kolmiulotteista. Kolmioidenkin sisällä on ”pyöreä”, kolmiulotteinen voima, niin kuin WXZ edellä sitaatissa toteaa: nivelet ovat taipuneina kolmiorakenteeseen, mutta tuntemus on voiman pyöreys. Tulkintaa myös tukee WXZ:n teksti kuvan yhteydessä, joka Bennanin mukaan kääntyy seuraavasti: ”Pehmeä voima on ulkoisesti kulmikasta (neliömäistä), mutta sisäisesti pyöreää.” Tässä siis yksi mahdollinen avain näiden WXZ:n piirrosten ymmärtämiseen.



[i] Wang Xiangzhai: Zhan Zhuang. Translated from Chinese by: Andrzej Kalisz. S. 16.



Yiquanin voimanlähteet, osa 3

Yi quan Posted on ke, marraskuu 10, 2021 10:51:07

5. Keskipako- ja keskihakuvoima. Nämä voimat kulkevat käsi kädessä (kuva 5). Kun kiinnität kiven narun päähän ja pyörität sitä, kivi pyrkii lentämään poispäin ympyrän keskustasta. Tämä on keskipakovoima. Kivi pyrkii keskeltä pakoon. Samalla joudut kädelläsi vetämään kohti ympyräliikkeen keskustaa, jotta kivi ei karkaa. Tämä on keskihakuvoima. Voima hakeutuu kohti keskustaa. Kyseessä on lingon periaate. Kun pyörität käsiäsi, tunnet helposti keskipakovoiman, kun kädet pyrkivät venymään. Kontrolloit liikettä kevyellä keskihakuvoimalla vetämällä käsiä kohti keskustaa. Näitä voimia käytetään paljon aikidon tapaisissa kamppailutaidoissa, missä pari liitetään oman kehon pyörivään liikkeeseen kontaktin kautta. Yiquanin tui shoussa on mahdollista tehdä samoin. Voimaa käytetään myös joissakin qinna-tekniikoissa.

Kuva 5.

6. Pitkä, viipyvä voima. Tällä voidaan viitata voiman käyttöön, missä tilanne kestää suhteellisen pitkään ja voimaa joudutaan käyttämään koko ajan (kuva 6). Esimerkiksi heitoissa voimaa käytetään huomattavasti pidempään kuin vaikkapa lyönneissä. Sama pätee qinna-tekniikoihin, joiden käyttö on tyypillistä kaikille kiinalaisille kamppailutaidoille. Yiquanissa niitä eri korosteta, mutta suurimmalle osalle kokeneista harrastajista ne ovat tuttuja. Esimerkiksi edellä kuvattua keskipakovoimaa käytettäessä kyseessä on pitkää, viipyvää voiman käyttöä. Liike tehdään yhdellä voiman virtauksella (esim.  aikido: yhdellä ”kin” virtauksella). Tyypillinen esimerkki voisi olla parin vieminen maahan kyynärlukolla (ikkyo).

Kuva 6.

7. Kannatteleva voima. Tällä voidaan tarkoittaa montaa voiman käytön tapaa, missä voima saa tukensa jostakin, mutta erityisesti maasta. Voima saa kannattelunsa suljetun kineettisen ketjun kautta. Kun joku työntää minua kohti tui shoussa, jos haluan juurtua maahan, minun on ikään kuin kannateltava hänen käsiään eli annettava niille ylös suuntautuvaa voimaa, joka saa tukensa omasta juurestani (kuva 7). Näin hän joutuu painamaan oman voimansa alas kohti suuntaa, mikä on minulle tukevin. Kevytkin kannatteleva voima riittää juurruttamaan oman asentoni ja voimani. Periaatetta voidaan käyttää myös esimerkiksi qinnassa, missä toinen käsi antaa vipuvarren tukipisteen ja kannattelee, kun toinen antaa vastakkaissuuntaisen voiman ja taivuttaa.

Kuva 7.

8. Syleilevä voima. Tällä voimalla ilmeisesti tarkoitetaan kahden käden puristavaa voimankäyttöä, jolloin vastustajan jokin kehon osa joutuu tällaisen ”syleilyn” kohteeksi.  Monet heitot, mutta myös kuristukset käyttävät tätä voimaa.

Kuva 8.

9. Liikkeen jatkuvuuden voima. Liikkeellä oleva kappale jatkaa matkaansa, jos siihen ei vaikuta jokin ulkoinen voima. Tämä on yksi kamppailutaitojen tärkeimmistä voiman lähteistä. Sitä kutsutaan usein painopisteen liikkeen voimaksi. Miltei kaiken kamppailutekniikan takana on oman koko kehon painopisteen liike siihen suuntaan, mihin voimaa tuotetaan. Kaikkien iskujen voima perustuu liikkeen jatkuvuuden lakiin.  Samaa periaatetta on jo käsitelty kohdissa kaksi ja kolme.  Massan ja nopeuden suhde liikkeessä saavat aikaan eri vaikutuksia, kuten edellä käsiteltiin. Kohtia kaksi ja kolme voidaan pitää tämän kohdan alakohtina. Yiquanissa voima vapautetaan yleensä siirtämällä paino jalalta toiselle, jolloin voiman vapauttamisen hetkellä ei olla ”kaksinkertaisesti painavia” (double weghting). Nk. ballistinen liike hyödyntää erityisesti liikkeen jatkuvuuden voimaa. Mahdollisimman rento ja nopea isku on sellaisesta tyyppiesimerkki. Kaikki yiquanin ympyräliikettä hyödyntävät iskut toteuttavat myös tätä periaatetta.

Kuva 9.


Yiquanin voimanlähteet, osa 2

Yi quan Posted on ti, marraskuu 09, 2021 16:12:09

Wang Xiangzhain 15 yiquanin perusvoimaa[i]

1. Keräytyvä tai varastoituva voima. Tällä viitataan voimaan, joka keräytyy esimerkiksi jouseen, kun se taivutetaan (Kuva 1 A ja B) tai jos kierrejousi painetaan kasaan.  Sillä voidaan myös tarkoittaa potentiaalista voimaa, joka on esineellä, kun se nostetaan irti maasta (Kuva 1 C). Voima vapautuu, kun se pudotetaan.  Kehon potentiaalinen voima on aina läsnä, kun seisomme. Sen hyödyntäminen tarkoittaa valmiutta pudottaa painopistettä. Se voidaan tehdä koska vain ja liittää monien erilaisten voimien tueksi. Usein fa li eli voiman vapauttaminen lähteekin painopisteen pudotuksesta. Tämä periaate ilmaistaan monissa kampailutaitoihin liittyvissä sanonnoissa, kuten ”jos haluat mennä ylös, mene ensin alas”. Tämä tarkoittaa painopisteen pudottamista alas, jotta siitä saadaan vastavoima ylöspäin suuntautuvalle ponnistukselle. Voimasta tullaan tietoiseksi tutkimalla maan vetovoiman suhdetta omaan painopisteeseen ja sen liikkeeseen. Tämä suhde on läsnä aina yiquanin liikkeessä. Tutkimme siinä aina maan vetovoiman konkreettista vastusta liikkeeseen ja mielikuvan avulla myös ympäröivän ilmakehän vastusta.

Jouseen kerääntyvää voimaa hyödynnetään yiquanissa myös jatkuvasti. Ajatus koko kehosta yhtenä isona ja elastisena jousena on yiquanissa aivan keskeistä. Koko kehon jousi ladataan sulkeutumalla ja voima vapautetaan avautumalla. Tämän ison voiman sisällä voi olla myös ikään kuin pienempiä jousivoimia. Yksi esimerkki on ranne-kyynärpää-olkapää -kolmio, joka muodostaa jousimaisen rakenteen. Kaikki kehon kolmiot ovat periaatteessa jousia. Tästä Wang Xiangzhailla on oma ”kolmiovoima” periaatteensa. Voima varastoituu kehon kolmioihin ja voidaan vapauttaa niistä koska tahansa. Yksi tärkeimmistä koko kehon voimaa tuottavista kolmioista on polvi-lonkka-olkanivel -kolmio, joka toimii myös jousen tavoin. Kun puhutaan kehon keskustasta lähtevästä voimasta, sillä tarkoitetaan usein tämän kolmion voimaa.

Kuva 1.

2. Iskevä voima, voiman impulssi. Kohdat kaksi ja kolme liittyvät yhteen.  Niitä voidaan pitää saman asian kahtena erilaisena versiona. Iskevä voima voi tarkoittaa voimaa, kuten iskua olkapäällä, jonka tarkoituksena on horjuttaa tai siirtää vastustajaa, ei lamauttaa häntä. Tämä ei tarvitse valtavaa nopeutta, vaan sopivaa massan ja nopeuden suhdetta. Jopa kohtuullisen hitaalla liikkeellä, kuten koko kehon painopisteen siirto aina on, voidaan viedä esimerkiksi vastustajan tasapaino. Alla oleva piirros (kuva 2) pyrkii kuvaamaan juuri sitä, miten tällainen voima siirtää, ei tuhoa.

Kuva 2.

3. Nopea voima. Tällä voidaan tarkoittaa iskevää voimaa, jonka nopeus on suuri, mutta massa voi olla pienempi, jolloin liike-energiasta tulee suuri. Jos edellisessä voimassa dominoi massa, tässä dominoi nopeus. Esimerkiksi luodissa ei ole paljon massaa, mutta sen tuhovoima on suuri. Yiquanissa nopea, räjähtävä lyönti toteuttaa tällaista voiman periaatetta. Jos edellinen voima siirtää, mutta ei tuhoa, tämä voima tuhoaa, mutta ei välttämättä siirrä. Kohdat 2 ja 3 olisivat siis oikeastaan samaa voimaa, mutta niiden massan ja nopeuden suhde on erilainen, jolloin vaikutus on myös erilainen. Kuvassa 3 kohde siis murtuu.

Kuva 3.

4. Avautuva ja sulkeutuva voima. Nämä voimat kuvaavat suljettua ja avointa liikeketjua. Ihmisen kehon voidaan ajatella olevan vipuvarsijärjestelmä, jonka nivelet avautuvat ja sulkeutuvat. Suljetussa ketjussa liikkeen tuki on maassa ja nivelet ojentuvat, jolloin koko järjestelmä vapauttaa voimaa. Suljettu liike tarkoittaa, että nivelet sulkeutuvat. Kuvassa 4  liike a:sta b:hen on avautuva, liike b:stä kohti a:ta on sulkeutuva. Työntö eteen ja ylös toteuttaa avautuvaa voimaa, veto taakse ja alas toteuttaa sulkeutuvaa voimaa. Sulkeutuminen on ”nielemistä”, avautuminen ”sylkemistä”. Yksi kiinalainen kamppailutaidoissa paljon käytetty kehon biomekaaninen malli on kehon kolme jousta: jalat, selkä ja kädet muodostavat nämä jouset. Kun ne kaikki ojentuvat, kyseessä on kehon avautuva liike, kun ne kaikki sulkeutuvat, kyseessä on kehon sulkeutuva liike. On kuitenkin mahdollista, että kehon jouset toimivat myös vastakkaisilla tavoilla vapauttaessaan voimaa. Jotkin jouset voivat avautua ja toiset samalla sulkeutua. Jos painan kädellä alas vartalon lähellä, jalkojen ja selän jouset sulkeutuvat, mutta käden avautuvat, koska käsi ojentuu. Kun siis puhutaan kehon avautumisen ja sulkeutumisen voimista, niitä tulee tarkastella aina myös kaikkien jousien näkökulmasta, missä tilanne voi olla siis monimutkaisempi. On myös huomattava, että kaikki jouset eivät aina avaudu ja sulkeudu yhtäaikaisesti. Jos esimerkiksi koko kehon avautuva liike on aaltomainen, se tarkoittaa että jouset avautuvat perätysten yleensä jaloista ylöspäin.  Avautuvan ja sulkeutuvan liikkeen mekaniikan tunnistaminen ja opetteleminen on yksi kamppailutaitojen liikemekaniikan tärkeimmistä perusteista.

Kuva 4.

[i] Voimien tulkintoihin ja erityisesti niiden takana olevien fysiikan lainalaisuuksien ymmärtämiseksi olen saanut paljon apua yiquan-kollegani Timo Tarvaisen kanssa käymistäni pitkistä ja perusteellisista keskusteluista.



Yiquanin voimanlähteet, osa 1

Yi quan Posted on ma, marraskuu 08, 2021 18:46:05

Aluksi

Yiquanista todetaan usein, että se perustuu tieteelliseen menetelmään. Wang Xiangzhai puhui itse ”nyrkkeilyn tieteestä”.[i] Yao Zongxunin kirjassa ”Yiquan, kiinalainen moderni kamppailutaito” pyritään selittämään yiquania länsimaisen tieteen termein.[ii] Yao kirjoittaa kirjassaan mm. Google-kääntäjän vapaasti tulkitsemana seuraavasti: ”Yiquan on ihmisen toimintaan liittyvä tiede. Siksi sen pitää pohjautua tieteellisiin teorioihin. Harjoitteleminen perustuu biomekaniikkaan, kehon anatomiaan, urheilufysiologiaan, psykologiaan jne. On hylättävä kaikki keskiaikaiset taikauskot.” Hän pyrkii kuvaamaan mm. lihaksien tuottamaa voimaa länsimaisen biologian termein. Hän kuvaa, miten mieli aktivoi hermoston, joka aktivoi enemmän lihaksen hermosoluja, jolloin lihaksen voima kasvaa. Hän myös kritisoi sellaisia kamppailutaidon opettajia, jotka uskovat nk. tyhjään voimaan (kong jing, empty force), voimaan ilman fyysistä kosketusta tai liikettä.

Monissa sekä Wang Xiangzhain että hänen oppilaidensa teksteissä luetellaan yiquanin voimantuoton erilaisia lähteitä. Välillä käytetyt termit ovat hyvin kiinalaisia, esimerkiksi kun puhutaan ”nielemisestä ja sylkemisestä”, välillä viitataan suoraan fysiikan lainalaisuuksiin. Puhutaan keskipakoisuus-  ja keskihakuisuus voimista, liikkeen jatkuvuuden voimasta tai esimerkiksi vipuvarren mekaniikasta. Näissä luetteloissa on vahvasti näkyvissä, miten ilmeisesti jo Wang Xiangzhai, mutta myös hänen oppilaansa pyrkivät käyttämään mahdollisimman paljon fysiikan ja mekaniikan käsitteitä, jotta yiquan ylipäätään ja erityisesti siihen liittyvät voiman käytön periaatteet tulisivat kuvattua nykyaikaisen tieteen käsittein.  Yaokin toteaa kirjassaan, että yiquania harjoittamalla opitaan fysiologiaa ja anatomiaa, mutta myös mekaniikkaa, kuten vipuvarsi, väkipyörä, kalteva taso, kolmiovoima, kitkavoima jne.

Yaon mukaan voima on kykyä tai taitoa jännittää lihasta. Mistä tämä taito koostuu? Yao kuvaa, miten asia liittyy sekä hermoston toimintaan, että muuhun fysiologiaan: 1. Mitä enemmän lihassoluja keskushermoston aktiviteetti saa liikkeelle, sitä enemmän myös voimaa tuotetaan. 2. Mitä parempi yhteistyö on aivojen liikettä säätelevien keskusten välillä, sitä enemmän myös voimaa syntyy. Toisaalta voima liittyy viiteen muuhun tekijään, joita ovat: 1. Lihaksen poikkipinta-ala; 2. lihaspituus ennen lihaksen supistumista; tietyissä fysiologisissa puitteissa, mitä pidempi lihaksen pituus ennen jännitystä, sitä suurempi voima; 3. lihasten verisuonten määrä; lisää veren, ravinteiden ja qin määrää; 4. energian eli ATP:n määrä lihaksessa ja 5. lihassolun paksuus.

Luettelo on mielenkiintoinen. Se osoittaa Yaon perehtyneen lihasvoiman tuoton fysiologiaan ja jopa kemiaan.  Kohta kaksi näyttäisi tarkoittavan, että hän kuvaa siinä eksentrisen voimantuoton periaatetta, missä voimaa haetaan pidentyvän lihaksen jännityksestä.  Kohta kolme sitten myös näyttää, että kuvauksessa ei kuitenkaan pyritä täysin eroon perinteisistä kiinalaisista käsitteistä kuiten qi. Veri ja qi kulkevat kiinalaisessa perinteisessä ajattelussa yhdessä.

Voiman tuotto

Ihmiskehon voimantuotto ja sen analyysi on kovin monimutkainen asia. Siinä toteutuvat sekä ulkoiset fysikaaliset voimat, kuten kehon painopiste ja sen liike, mutta myös kehon sisäiset, lihasjännekalvoketjujen supistumisen aiheuttamat voimat. Länsimainen biomekaniikka pyrkii ottamaan nämä kaikki huomioon laskuissaan. Yiquanin voiman lähteiden luetteloissa ei tehdä näin tarkkoja eroja. Niissä sekä ulkoiset että sisäiset voimat kulkevat usein käsi kädessä.

Löysin eräästä kiinalaisesta blogista[iii] Wang Xiangzhain lyhyen luettelon keskeisistä yiquanin voimista, joita tämän mukaan ovat: 1. painopisteen liikkeen jatkuvuuden voima, 2. spiraalivoima, 3. vipuvarren voima, 4. keskihakuvoima, 5. jousivoima ja 6. räjähtävä voima. Samasta blogista löytyi myös Wang Xiangzhain viidentoista perusvoiman luettelo, sama mikä löytyy mm. Wang Xuanjien englanninkielisestä kirjasta  Dachengquan.[iv] Nämä Wang Xiangzhain luettelemat viisitoista yiquanin perusvoimaa ovat: 1. Varastoituva voima, 2. iskevä voima, 3. nopea voima, 4. avautuva ja sulkeutuva voima, 5. keskihaku- ja keskipakovoimat, 6. pitkä voima, 7. kannatteleva voima, 8. syleilevä voima, 9. liikkeen jatkuvuuden voima, 10. kolmiovoima, 11. spiraalivoima, 12. vipuvarren voima, 13. akselin voima, 14. taljan voima ja 15. kaltevan tason voima.

Wang Xiangzhai korostaa, että on harjoiteltava niin, että voima vapautuu luonnollisella tavalla ilman suunnittelua. Tekniikat on osattava niin hyvin, että mitään ajattelua ei tarvita. Yiquanissa tätä kuvataan toteamalla, että mitään tekniikkaa ei ole tai sanomalla, että muoto on muodottomuutta. Wang Xiangzhai kirjoitti samasta asiasta myös, että ei ole mitään toimintaa, mikä ei ole myös menetelmä. Mutta samalla kaiken pitää tapahtua ilman ajattelua.  Muodosta ja voimasta pitää tulla yksi ja mieli ei saa paljastaa voimaa etukäteen.  Kaikissa voimissa, joita voidaan eritellä, on läsnä aina koko kehon ”pyöreä voima”. Tämä tarkoittaa koko kehon kolmiulotteista, joka suuntaan avautuvaa voimaa, joka on kaiken voimankäytön perusta, ja joka kehitetään zhan zhuang-harjoittelulla ja saatetaan liikkeelle shi li-harjoituksen avulla.[v]

Kaikissa teksteissä, mihin olen törmännyt, nämä Wang Xiangzhain kuvaamat voimat esiintyvät vain luetteloina, jolloin niiden merkitys ja sovellukset jäävät ilmaan, koska esimerkkejä ei esitetä. Olen seuraavassa pyrkinyt tarkemmin avaamaan ja tulkitsemaan näitä voimia niin kuin niitä nyt ymmärrän. Kuvaan voiman periaatteen ja anna siihen esimerkin. Olen myös piirtänyt jokaisesta voimasta kuvan. Tässä on viittaus Wang Xiangzhain omiin piirroksiin yiquanin voimista vuoden 1928 kirjassa ”Yiquanin oikea polku”.

Yiquanin opiskelulle on tyypillistä, että oppilaan pitää aina itse pystyä näkemään periaatteessa ja esimerkissä kaikki sen ulottuvuudet. On osattava nähdä yhdessä kymmenen ja kymmenessä sata. Näin taito yiquanissa edistyy. On siis itse tutkittava kaikki tällaiset voimat aluksi omassa kehossa ja sen liikkeessä ja sitten parin kanssa erilaisiin monipuolisiin kamppailutilanteisiin ja tekniikoihin soveltaen. On myös muistettava, että vaikka voimia käsitellään erillisinä, ne eivät ole irrallisia toisistaan, vaan käytännössä ne kaikki sekoittuvat keskenään sovelluksista riippuen. Tuskin mitään voimista käytetään vain yksinään. Kun koko kehon yhdistetty voima toteutuu, niin erilaiset voimat sulautuvat yhdeksi.


[i] Ks. esim. Wang Xiangzhai: Central Pivot of the Way of Fist. Translated from Chinese by Andrzej Kalisz.

[ii] Yao Zongxun: Yquan, Chinese modern combat (Kiinalainen moderni kamppailutaito) Julkaissut Hong Kongin Yiquan Yhdistys 2002. Kiinankielinen.

[iii] Zhang, Shuxin (张树新): 【真言】谈龙虎等十五大类的拳术劲 (Lohikäärme, tiikeri ja viisitoista muuta nyrkkeilyvoimaa.) Täältä löytyy mielenkiintoinen kirjoittajan oma luokittelu, missä hän yhdistää voimat yiquanin eläimiin. Tästä pitää kirjoittaa erikseen oma juttunsa.

[iv] Wang, Xuanjie: Dachengquan. Hai Feng Publishing. Hong Kong  1988. S. 19.

[v] Ks. esim: Wang,  Xiangzhai: The Correct Path of Yiquan. Brennan translation: https://brennantranslation.wordpress.com/2016/08/31/the-correct-path-of-yiquan/



Harjoituksen imu, liuku ja tasatyöntö

Asahi, Muut, Tietoisuustaidot, Yi quan, Zen Posted on ma, lokakuu 04, 2021 18:38:39

Syksy on pitkällä, lehdet putoavat puista ja mieli kääntyy jo kohti talvea. Taas saa jännittää, tuleeko hiihtokelejä lainkaan. Olen viimeajat tutkinut ja miettinyt ”kehollisen kognition” tutkimusohjelmaa ja sen puitteissa kielikuvien eli metaforien luonnetta. Kehollisen kognition argumentti väittää, että jopa ihmisen hyvin abstraktikin ajattelu perustuu aistivan ja liikkuvan kehon toimintoihin ja kielen metaforat ovat tästä hyvä todiste. Klassikko on Lakoffin ja Johnsonin kirja Metaphors We Live By (1980). On mielenkiintoista tehdä huomioita erityisesti suomen kielestä, koska se edustaa ihan toista kieliperhettä kuin esimerkiksi englannin kieli. Käytämme kehollisia metaforia todella paljon ja jatkuvasti. Kehollisilla metaforilla tarkoitetaan kielikuvia, jotka viittaavat suoraan kehoon tai ylipäätään aistivan ja liikkuvan kehon toiminnalliseen maailmasuhteeseen. Palaan tähän ehkä joskus myöhemmin, koska aihe on kiinnostava, mutta nyt minun piti kirjoittaa harjoittelun kolmesta moodista, joita voimme kutsua harjoittelun imuksi, liu’uksi ja tasatyönnöksi. Nämäkin ovat metaforia, jotka auttavat ajattelemaan asiaa sen kokemuksen avulla, mihin ne viittaavat. Toisaalta, jos ei ole kokemusta hiihtämisestä, pari viimeistä kielikuvaa jää ymmärtämättä. Mutta puhutaan nyt siis kielikuvilla.

Jos ylipäätään haluaa oppia jotain taitoa, sitä on harjoiteltava. Tämä pätee sekä kehon että mielen taitoihin. Harjoitus itsessään on toistoa, pitää jaksaa tehdä jotakin asiaa uudelleen ja uudelleen. Voimme ajatella, että erilaisten taitojen tutkiminen on muotojen tutkimista. Taito muotona on jatkuvasti muuttuva, joustava, plastinen, välillä hajoava, jälleen yhteen keräytyvä, miltei elävä olento, joka pyrkii omiin suuntiinsa, lipeää käsistä, karkaa, mutta josta hiljalleen alkaa saada jonkinlaisen otteen. Taito on muotoa, jota ei voi koskaan loppuun asti hallita. Täydellistä taitoa ei ole. Mutta taidon tutkiminen voi olla palkitsevaa. Se on loputonta matkaa kohti jatkuvasti karkaavaa muotoa. Parhaimmillaan tuo tavoittelu vie mennessään ja vetää perässään.

Kutsun sitä harjoittelun imuksi. Harjoittajalle se on paras tila. Harjoitus vetää itsestään puoleensa, mitään työntämistä ei tarvita. Päinvastoin. On ennemminkin pidettävä huolta siitä, että ei tee liikaa. Kun joskus tavoittaa harjoittelun imun, siitä kannattaa yrittää pitää huolta niin kuin se olisi jotain kallisarvoista ja haurasta. Oppiminen tapahtuu itsestään, pakottamatta. Tässä tilassa on mahdollista löytää ja oppia asioita, joita ei edes tavoitellut tai tiennyt olevan edes olemassa. Mutta harjoittelun imu särkyy helposti. Hienoa on, jos saa muut mukaan tähän imuun. Ryhmässä koettu imu kantaa paremmin kuin pelkkä oma imu. Toisaalta, kun on itse innoissaan ja harjoituksen imussa ja jos sitä ei saa tarttumaan, niin oma imu myös helposti hiipuu. Tunne on tärkeä ja usein se syntyy ilmapiiristä, joka on jotain jaettua. Yhteisessä imussa on yhteinen imun tunne.

Normaalisti harjoittelu on eräänlaista liukumista tai tasatyöntöä. Kun on hyvä luisto, niin eteneminen tapahtuu miltei itsestään. Joskus luisto vähän takkuaa. Taidot, jotka vaativat vuosien ja vuosikymmenien säännöllistä harjoittamista, vaativat erityisesti alkumatkalla paljon tahtoa. Onneksi tahdonvoimaa voi harjoitella. Miten? Harjoittelemalla. Tahtoa ei voi erottaa harjoituksesta eikä harjoitusta tahdosta. Harjoituksen tekeminen ja tahdonponnistus ovat sama asia. Liike ja siihen liittyvä ponnistus ovat sama asia. Ei ole olemassa mitään liikettä erillään siitä ponnistuksesta, minkä liike vaatii. Japanilainen filosofi Kitaro Nishida on kirjoittanut: ”Jos ojennan käteni, kyseessä on tahdon akti jos katson sitä sisältä, mutta jos katson sitä ulkoa kyseessä on kehon liike. Tahto on henkisen maailman kehoa, keho on materiaalisen maailman tahtoa; kehomme, koska siinä mieli ja aine yhtyvät, on taideteos. (…) Keho on tahdon ilmausta ja sisäinen luova akti yhdistää kehon ja mielen.”

Välillä harjoitusta joutuu työntämään. Tuntuu, että keli on huono ja vaikka kuinka työntää, ei pääse eteenpäin. Taitojen harjoittelussa tämä on normaalia. Taidot kehittyvät näin. Välillä mennään eteenpäin, välillä taaksepäin, mutta pitkällä matkalla edistystä tapahtuu, vaikka emme olisi siitä aina tietoisiakaan.

On hyvä tunnistaa, missä moodissa sitä itse on. Onko harjoituksen imussa, sen liu’ussa, vai onko menossa tasatyöntövaihe. Jos jää pitkäksi aikaa jumiin kahteen viimeiseen, on syytä etsiä jotain muutosta. Työntäminen on raskasta eikä sitä loputtomasti jaksa. Muutos voi olla mikä tahansa virike, liikkeen variaatio, pieni tutkimusmatka johonkin uuteen ideaan, kirja, lause blogissa, video, opettajan esimerkki. Jos itse toimit opettajana, yritä muistaa, että yksi opettajan tärkeä tehtävä on pyrkiä synnyttämään oppilaissa harjoituksen imu ja opettaa, miten sitä pidetään yllä.  Samalla pitää muistaa, että on mahdotonta opettaa harjoituksen imua, jos ei itse sitä koskaan koe ja pyri itsessään viljelemään.



Kirja kamppailutaitojen ”sisäisestä voimasta”, joka jäi kirjoittamatta

Muut Posted on la, lokakuu 02, 2021 14:53:54

Löysin mielenkiintoisen kirjan sisältösuunnitelman digitaalisten arkistojeni kätköistä. Tutkin viime vuosisadan puolella :), siis joskus 1990-luvulla paljon kamppailutaitojen yleisiä periaatteita ja erityisesti sitä, mitä kutsutaan ”sisäiseksi voimaksi”. Termi tulee kiinalaisista kamppailutaitojen perineistä, missä erotetaan kaksi harjoitusmetodia toisistaan. Toinen on nimeltään waijia, ja kääntyy ulkoiseksi voimaksi ja toinen neijia, joka kääntyy sisäiseksi voimaksi. Ero on monella tapaa kiistelty, enkä puutu siihen tässä. Kirjoitin näistä kuvioista karaten yhteydessä kirjan Zen-karate (1998). Harjoittelin silloin karaten lisäksi paljon taijiquania ja yiquania ja tein monia kamppailutaitoihin liittyviä kiinalaisia qigong-harjoituksia. Pidin myös leirejä karatekoiden lisäksi taijin harrastajille ja joskus myös aikidon harrastajille. Se oli mahdollista, koska minut tunnettiin ensimmäisistä karatea ja taijita käsittelevistä kirjoistani  ja takana oli jo yli 20 vuoden kokemus kamppailutaidoista.

Tämän treenaamisen, tutkimisen ja opettamisen tuloksena minulle muodostui käsitys, mitä sisäisellä voimalla ylipäätään kamppailutaidoissa tarkoitetaan, millainen teoria on taustalla, miten sen harjoitusmenetelmiä voisi luokitella. Kirjoitin tästä teemasta myös aika paljon Zenshindojon Huomioita-lehdessä, joka on edelleen saatavilla netissä täällä: https://www.asahi.pro/blogi2

Hämärästi muista, että päätin tuolloin monta kertaa kirjoittaa teemasta myös oman kirjansa, missä avaan yleisemmin kamppailutaitojen sisäisen voiman käsitteen ja sen harjoitusmenetelmät, mutta jostain syystä en saanut sitä koskaan tehdyksi. Nyt kun selasin vanhoja tiedostojani, löysin kirjan sisällysluettelon. Tiedosto on kirjoitettu helmikuussa vuonna 2000, siis 21 vuotta sitten. Löytö oli mielenkiintoinen itsellenikin, mutta ei mitenkään yllätyksellinen. Siihen on kiteytetty sisäisen voiman teoria ja sen harjoittelun peruskategoriat. Kuva sisällysluettelosta on blogin perässä. Seuraavassa vielä lyhyt kommentti jokaisesta luvusta. 

Luku 1. Taustaa. Tartun tässä heti länsimaisen harrastajan kannalta vaikeaan, mutta tärkeään qin tai kin käsitteeseen. Kamppailutaidoissa sillä tarkoitetaan ensisijaisesti, miten koemme voiman itsessämme, kun käytämme sitä. Ilmaisut kuten ”ki tunkeutuu  sormenpäihin asti” tarkoittaa vain, miten voima tuodaan koko kehon läpi sormiin asti ojentamalla niitä hieman ja venyttämällä koko kehoa. Viimeinen kohta: muoto-qigong-mieli tarkoittaa harjoituksen etenemistä. Kamppailutaidoissa liikkeelle lähdetään aina erilaisista tekniikoista eli muodoista. Ei ole olemassa muodotonta harjoitusta, koska keholla on aina jokin muoto. Kehon kamppailuominaisuuksia vahvistetaan sitten omilla qigong-harjoituksillaan. Lopuksi edetään myös mielen harjoittamiseen siihen sopivilla tavoilla. Eri perinteet etenevät ehkä eri järjestyksissä, mutta kaikista löytyvät yleensä nämä elementit.

Luku 2. Sisäisen voiman teoriaa.  Tässä luvussa avaan sisäiseen voimaan liittyvä kokemuksellisen biomekaniikan mallin, jonka olen suunnilleen samalla tavalla kuvannut kirjassani Asahi -tietoisen liikkeen taito(2014). Toin asahiin koko tämän sisäisen voiman ajattelutavan, kun kehittelin asahin liikeperiaatteita. Liikkeen kineettisen ketjun tärkeys oli tullut minulle tutuksi taijin peng-käsitteen kautta. Ero läntisen biomekaniikan ja itäisen biomekaniikan välillä on, että itäinen on kokemuksellista, läntinen matemaattista. Edelleen ihmettelen, miten länsimainen valmennustapa ei tunnista niitä menetelmiä, miten liikeketjuista tehdään tietoisia, jolloin niitä voidaan myös tietoisemmin harjoitella. Olen itse puhunut tästä nyt siis kohta kolmekymmentä vuotta, mutta käytännössä kuuroille korville. Asahissa se on aivan keskeistä. Luvun lopussa on myös on myös aivan keskeinen ajatus, mikä on hyvin kiteytetty esimerkiksi yiquanissa: jos harjoittelet koko kehon voimankäytön mekaniikan kolmeen ympyrään: horisontaalitaso, vertikaalitaso ja sagittaalitaso, niin kaikki muu seuraa perässä.  Kaikki muut voimat ovat näiden yhdistelmiä.

Luku 3. Seisominen perusharjoituksena.   Luvut 3,4 ja viisi kuvaavat kolme sisäisen voiman harjoittelun käytännön perustetta. Jos rakenne ei toimi, jos et ole rento ja jos et pysty vapauttamaan voimaa kehoa jännittämällä, niin mikään muukaan ei toimi.  Seisomisella avataan kehon rakennetietoisuutta. Se on välttämätöntä, että osaamme linjata aina kehon optimaalisella tavalla voiman taakse.  Seisominen tuottaa myös kokemuksen kehon yhtenäisvoimasta, missä kehon lihasjännekalvoketjut toimivat yhdessä. Paikallinen voima alkaa muuttua koko kehon voimaksi. Käytännössä kaikki kiinalaiset kamppailutaidot korostavat tätä harjoitusta. Sillä on Kiinassa myös vuosisataiset perinteet, kuten muillakin sisäisen voiman harjoituksilla.

Luku 4. Kehon avaaminen.  Kehon avaamisella tarkoitan tässä kahta asiaa: on avattava keho joka kohdasta niin, että se pystyy liikkumaan rennosti ja vapaasti. Tämä liike opetellaan sitten tekemään oikealla tavalla koko kehon liikemekaniikalla, joka teorialuvussa on kuvattu. Liikeketjun tunnistaminen on tässä olennaista. Se pitää opetella tunnistamaan kahteen suuntaan: voimaa vapautettaessa ja voimaa vastaanotettaessa, jolloin se tarjoaa horjumattoman ”juuren”. Luvussa mainitaan erityisesti chen-taijin chan si gong -harjoitus. Esimerkiksi Mike Sigman teetti niitä leirillään, johon noihin aikoihin osallistuin. Niissä opetellaan taijin keskeistä periaatetta: ”jos yksi kohta liikkuu, koko keho liikkuu”. Pyörittämällä kehon painopistettä pyöritetään myös jokaista muuta kohtaa kehosta. Harjoitukset avaavat kehon jokaisen nivelen ja samalla opettavat koko kehon liikemekaniikan.

Rentousharjoituksia on tehtävä paljon. Jos et ole rento, kuljet jatkuvasti käsijarru päällä. Se ei ole optimaalinen tila nopean voiman tuotossa. Kehittelin tuohon aikaan paljon erilaisia dynaamisia rentousharjoituksia, joita näkyvät nyt kaikissa asahin rentousosioissa.

Luku 5. Venyttävä voima. Tämä on ehkä tärkein periaate, jota oman tyylini karatessa ei ollut tai tunnistettu lainkaan. Sen perusta tulee vanhasta Shaolin-kungfun harjoituksesta: yijinjing.  Opin tämän vanhan harjoituksen eräältä kiinalaiselta ystävältäni, joka oli oppinut sen Pekingissä vanhalta Shaolin-munkilta. Se avasi minulle kokonaan karaten katan hitaiden liikkeiden idean. Voimaa voi vapauttaa vain jännittämällä keho. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Rentoudesta jännitykseen siirtymisessä on monta tapaa. Venyttävällä voimalla viitataan eksentriseen voimantuottoon, missä lihasjännekalvoketjut pitenevät samalla kun ne jännittyvät. Tätä harjoitustapaa pidetään aivan keskeisenä kaikissa kiinalaisissa kamppailutaidoissa. Se on perustava voimantuoton harjoitusmenetelmä niin waijia kuin neijia kouluissa. Jos tästä haluaa tarkempaa kuvausta, ja ylipäätään tästa koko kuviosta, kannattaa lukea keväällä julkaisemani kirja: Yiquan – liikettä liikkumattomuudessa, missä selitän kaikki nämä periaatteet yiquanin näkökulmasta.

Luku 6. Liikeperiaatteesta kohti tekniikkaa.  Tässä luvussa olisin selittänyt, miten jokaisen tekniikan liikeperiaate, ikään kuin sen ydin, paljastuu, jos täydennämme sen ympyräksi. Voimme liikkua kahteen suuntaan: tekniikasta kohti liikeperiaatetta ja liikeperiaatteesta kohti tekniikkaa. Harjoittelemalla erilaisia ympyröitä opimme, että ”jokainen ele on tekniikka”. Toisaalta täydentämällä tekniikan ympyräksi, opimme että ”jokaisella tekniikalla on liikeperiaate”. Tämä oli oma löytöni, joka antaa myös tutkimusmetodin, kun yritämme ymmärtää liikettä ja sen taustalla olevaa koko kehon mekaniikkaa ylipäätään.  Ympyrän supistamisen pisteeksi opin Jan Dieperslootilta, joka piti meille pari leiriä taijista ja yiquanista 1990-luvulla.

Luku 7. Voiman tuotto jalkatekniikassa. Edellä kuvattu liikemekaniikka hieman muuttuu, kun irrotamme jalan maasta ja teemme sillä tekniikkaa. Siksi olen suunnitellut tästä oman lukunsa. Jaloilla voi tehdä ympyröitä samalla idealla kuin käsillä ja etsiä niiden kautta liikkeen takana olevaa koko kehon käyttöä.

8. Pariharjoituksia. Viimeiseksi olen suunnitellut luvun, miten edellä olevia periaatteita harjoitellaan parin kanssa. Liikkeen juurruttamisen käsite on tärkeä, mutta myös voiman vapauttaminen, kun ollaan kontaktissa vastustajaan. Luvun tarkempi sisältö on jäänyt tässä näköjään hahmottelematta.

Nyt kun katson tätä sisällysluetteloa, tulee mieleen, että ehkä olisi pitänyt kirjoittaa tämä. Tosin, se on tullut tehtyä monessa eri kohdassa, viimeiseksi asahin yhteydessä, mutta ei missään tässä laajuudessaan. Ehkä oli taas muuta tekemistä.



Taitoja ei voi opettaa

Asahi, Muut, Tietoisuustaidot, Zen Posted on ti, syyskuu 21, 2021 12:48:41

Opetettuani nyt erilaisia taitoja viitisenkymmentä vuotta tajusin aika tärkeän asian, nimittäin että taitoja ei voi opettaa. Niitä voi opettaa vain harjoittelemaan. Tajusin myös, että juuri sitä olen omassa ”opetuksessani” myös yrittänyt tehdä. Yritän opettaa aina erilaisia harjoituksia ja harjoitella itse mukana.

Kun menet tunnille harjoittelemaan jotain taitoa, oli se sitten asahi, karate tai kiinan kieli, et voi sanoa, että olisit tunnin jälkeen oppinut sen. Olet voinut edistyä taidossa, mutta taidot ovat jotain sellaista, että niiden kokonaisuutta emme pysty edes määrittelemään. Taidot ovat aina ihmisen toimintaa, joka on niin monimutkaista, että emme yleensä edes periaatteessa pysty näkemään sen kaikkia mahdollisia ulottuvuuksiakaan. Taidoissa on lukemattomia vivahteita, joita säännöllinen harjoittelu paljastaa, mutta emme koskaan voi olla varmoja, että olisimme oppineet ne kaikki. Taidot ovat myös yksilöllisiä, koska ihmisten kehon ja mielen historia ja rakentumisen tapa ovat aina erilaisia. Kaksi ihmistä eivät harjoita samaa taitoa koskaan täsmällisesti samalla tavalla, vaan he tekevät sen aina omalla tavallaan. Taidot eivät siis ole jotain pysyvää tai kiinteää, jonka voisimme tarkasti edes määritellä, vaan ne ovat prosesseja, eräänlaisia matkoja tai teitä, joita pitkin kuljetaan. Yleensä aina löytyy joku, joka on päässyt taidossa pidemmälle.

On siis aika ilmeistä, että jos taidot ovat tällaisia, niitä on mahdoton myös opettaa. Voidaan opettaa vain taitojen harjoittelua. Ja tämä onkin aivan oma taitonsa, se on opettajan taitoa, siis opettaa harjoituksia, joiden avulla taitoja harjoitellaan. Kun aloitin tämän syksyn ”Funktionaalinen kehotietoisuus ja kehomielen integrointi (bodyfulness)” kurssini, totesin ensimmäisessä luennossani, että teemme tällä erilaisia kysymyksiä. Itse asiassa koko kurssi on sellaisten kysymysten tekemistä kuin ”onko olemassa jokin optimaalinen kehomielen asento/asenne?”, ”mitä tarkoittaa funktionaalinen/epäfunktionaalinen mieli?” jne.Totesin sitten, että kurssilla en vastaa näihin kysymyksiin, koska vastaus on harjoitus, joita yhdessä teemme. Teemme harjoituksia, jotka on suunniteltu auttamaan, kun etsimme vastausta tämänkaltaisiin kysymyksiin. Tämä on koko jutun ydin: harjoitus on vastaus sekä kehon että mielen taidoissa.

Tästä tulee väkisinkin mieleen 1200-luvulla elänyt japanilainen filosofi ja zenin soto-koulun perustaja Dogen, jolla on mielenkiintoinen periaate, jonka voisi kääntää ilmaisulla ”harjoitus ja valaistuminen ovat yksi” (修證一如 shushō-ittō / shushō-ichinyo). Hän kirjoittaa mm. zazen-harjoitusohjeessa  Fukan Zazengi, että ei ole mitään eroa harjoittelun ja valaistumisen välillä, zazenin ja arjen elämän välillä.

Ymmärrän, että Dogen tarkoittaa samaa asiaa, mitä edellä kuvasin. Aluksi pitää muistaa, että valaistumisen käsite käyttää valon kielikuvaa. Itse olen jo pitkään kääntänyt tämän ilmaisun ”mielen läpivalaisemiseksi”, koska tämä käännös ilmaisee paremmin sen, mistä harjoituksessa on kyse: mielen toiminnan ymmärtämisestä. Mitä siis Dogen sanoo? Edellisen valossa hän vain toteaa, että ”harjoitus on mielen läpivalaisemista”, ei sen kummempaa. Harjoitus ja mielen läpivalaiseminen ovat sama asia, viittaavat samaan prosessiin. Sama pätee siis zazeniin, joka on siis harjoitusta ja arkeen, joka nähdään zenissä myös harjoituksena. Kaikki tämä harjoitus on mielen läpivalaisemista. Mielen läpivalaistuminen ei ole jotakin, joka odottaa meitä tuolla jossakin, vaan se on juuri se, mitä juuri nyt teemme, kun harjoitamme itseämme.

On jotenkin masentavaa, että joutuu treenaamaan viisikymmentä vuotta oivaltaakseen jotain näin yksinkertaista.



Vähän pidempi huomio yiquan-kamppailun perusteista

Yi quan Posted on ke, elokuu 04, 2021 19:23:40

Aluksi

Yiquan tarjoaa monella tapaa mielenkiintoisen ja omalaatuisen lähtökohdan kamppailutaidon harjoittamiseen. Yiquania kuvataan usein muodottomaksi kamppailutaitoksi. Kun käytännössä kaikki kiinalaiset kamppailutaidot sisältävät monimutkaisia ja pitkiä liikesarjoja (taolu), yiquanissa niitä ei tavata. Yiquanin perustaja Wang Xiangzhai (WXZ) harjoitteli itse monia kamppailutaitoja, erityisesti xingyiquania. Perustaessaan yiquanin, hän jätti taitonsa nimestä pois sen ensimmäisen ”muotoon” (xing) viittaavan elementin. ”Muodon ja tahdon nyrkkeilystä” tuli ”mielen nyrkkeilyä”.

Yiquanin harjoitusmetodi on tunnetusti hyvin abstrakti. Harjoittelu aloitetaan seisomalla pitkiä aikoja erilaisissa asennoissa. Seuraavaksi mukaan otetaan hidas liike. Hiljalleen mukaan otetaan hitaat askeleet, enemmän nopeutta ja voimaa jne.  Harjoitustapa ei ole intuitiivinen vaan se vaatii opettajalta paljon perusteluja, jotta harrastajan motivaatio pysyy yllä. Tuloksia ei voi odottaa kovin nopeasti. Näyttäisi siltä, että varsinaista kamppailutaitoakin yiquanissa lähestytään hitaasti ja abstraktisti. Usein harjoitus alkaa nk. ”terveysharjoituksilla” ja etenee siitä sitten hitaasti kamppailupuoleen, jos ylipäätään etenee. On myös toinen tapa, mitä yritän tässä jutussa hahmotella.

Toinen tapa perustuu ajatukseen, että ei ole mitään ”terveys-yiquania” erillään ”kamppailu-yiquanista”. Kiinalaiseen itsestään huolehtimisen käsitteeseen ne kuuluvat yhtä aikaa. Yiquanin harjoittelun kannalta tämä tarkoittaa, että ensimmäisistä seisonta-asennoista lähtien harjoitus ja sen muodot pitää ymmärtää kamppailun näkökulmasta. Nimittäin kaikki yiquanin harjoitustavat ja liikkeet (muodot) perustuvat kamppailutaidon opiskeluun. Tästä esimerkkinä vaikkapa aivan ensimmäinen harjoitus, missä kannatellaan palloa rinnan edessä. Pallon kannattelu -asennon ulkoinen muoto perustuu siihen, että tämä asento antaa optimaalisen mahdollisuuden minkä tahansa hyökkäyksen vastaanottamiseen ja siihen vastaamiseen. Yleisesti voisi sanoa, että pallon kannattelun asento on kamppailutilanteen perusasento. Oikeassa itsepuolustustilanteessa et tietenkään seiso täsmälleen niin, vaan nostat esimerkiksi kädet rinnan eteen kämmenet eteenpäin ja sanot: ”Seis, älä tule lähemmäksi!” Tämä ele nostaa kätesi optimaaliseen kamppailuasentoon, mitä yiquanin perusseisonnoissa harjoitellaan. Siitä on helppo torjua alas, ylös, sivulle, tehdä yhtäaikainen torjunta ja hyökkäys, pysäyttää vastustajan liike omalla rakenteella jne. Asento avaa kaikki toiminnan mahdollisuudet.

Sen lisäksi, että zhan zhuang -harjoitukset opettavat kehon optimaalista voimantuottoa, ne opettavat myös kamppailun perustekniikkaa ja perusliikkeitä. Kun siirryt pallon kannattelusta siirtämään lankkua veden pinnalla ja siitä edelleen kannattelemaan palloa kämmenet eteenpäin yläviistoon, olet tehnyt aivan perustavan voimaa eteen ja ylös vapauttavan liikkeen, mutta olet pysähtynyt liikkeen alussa, keskellä ja lopussa. Seisomisasennot ovat pysäytyskuvia kamppailuliikkeistä. Tämäkin on syytä ymmärtää jo heti aluksi, ei vasta vuosien harjoittelun jälkeen. Tekemällä edellä kuvatut kolme asentoa perättäin hitaasti kyseessä on shili-harjoitus, nopeana se on fali. Esimerkiksi Yao Zongxun opettaa tämän harjoituksen ensimmäisenä fali-harjoituksena kirjassaan ”Yiquan, moderni kiinalainen kamppailutaito”. Jokaisen yiquanin seisonta-asennon kohdalla on tutkittava, minkä liikkeen alku-, keski- tai loppukohta se on ja mitä liikemahdollisuuksia se avaa. Seisomalla näissä kohdissa vahvistamme voimaamme ja taitoamme vastaavissa kamppailuliikkeissä.

Shili-harjoituksiin pätee sama asia. Vaikka niiden avulla tutkitaan ja opetellaan voimantuottoa eri suuntiin, jokaisella shili-liikkeellä on omat kamppailusovelluksensa. Esimerkiksi kun harjoittelet kehon kiertymiseen liittyvää voimaa liikuttamalla lankkua veden pinnalla oikealle ja vasemmalle, harjoittelet samalla monia erilaisia sivuttain kulkevia kiskaisuja ja iskuja, esimerkiksi kyynärpäiden sivuiskut. Ei riitä, että harjoittelet vain lankun mielikuvalla, vaan sinun on ymmärrettävä kaikki nämä sivuvoimien sovellukset ja harjoiteltava myös niitä käytännössä.

Sama tietenkin pätee myös falin harjoitteluun. Jokaisella fali-harjoituksella on kamppailutilanne, missä sitä käytetään ja ne on tunnistettava, tutkittava ja sovellettava erilaisiin olosuhteisiin. Edelleen sama pätee askelissa. ”Käärmeaskel” on hiljalleen avattava erilaisiin kamppailutilanteisiin soveltuvaksi liikkumisen tavaksi. Käärmeaskel on vasta tämän työskentelyn perusta. Sama johdonmukainen työskentely on vietävä myös tuishou-harjoitteluun.

Jokainen ele on tekniikka

Monet opettajat kuvaavat yiquania niin, että siinä ei varsinaisesti opetella kamppailutekniikoita. Tavallinen ele riittää, kun siinä on yiquanin voima. Tämä ajatus kuvaa hyvin yiquan-harjoituksen ideaalia, jonka voisi kamppailutaidon kannalta kiteyttää muotoon: ”jokainen ele on tekniikka”.  Tämä on yksi yiquan-kamppailun tärkeimmistä periaatteista. Myös ajatus siitä, että yiquanissa ei ole muotoja tai varsinaisia kamppailutekniikoita voidaan ymmärtää tämän ajatuksen valossa. Jos jokainen ele on tekniikka, niin mitään erillisiä kamppailun tekniikoita ei tarvita. Tämä siis ei tarkoita, että niitä ei olisi. Itse asiassa kamppailutekniikoita on valtava määrä, koska jokaiseen eleeseen sisältyy voiman vapauttamisen mahdollisuus. On kuitenkin huomattava, että tämä kyky ei kehity vain seisomalla, tekemällä muutamaa shilitä ja falita, vaan näitä eleitä on myös harjoiteltava.

Miten niitä sitten harjoitellaan? Miten löydän ”kaikki eleet”? Käden eleiden kohdalla se tarkoittaa harjoittamalla kaikkia mahdollisia ympyräliikkeitä. Shilin perusharjoitukset: pysty- ja vaakaympyrät antavat tähän perustan, mutta ne on laajennettava kaikkiin mahdollisuuksiinsa, kahdella kädellä, yhdellä kädellä, vuorokäsin jne. Niihin sitten liitetään voiman vapauttaminen, jolloin voimaa saadaan vapautettua ”kaikissa eleissä”. Yhden tarinan mukaan WXZ harjoitteli jossain vaiheessa elämäänsä pääasiassa vain ympyräliikkeitä.

Muistan edelleen hyvin kun itse ymmärsin tämän periaatteen joskus 90-luvulla karatessa. Muotoilin sen tuolloin, että ”jokainen ele on waza”. Tämän periaatteen ymmärtäminen on erityisen tärkeää karaten kaltaisissa kamppailutaidoissa, joissa helposti jäädään jumiin erilaisiin muotoihin. Tämä ymmärrys auttaa muodoista vapautumisessa. Yiquanissa tämä on kamppailutaidon peruslähtökohta, joka on sisäänrakennettu jo perusharjoitteluun.

Kehon kuvan muutostyöskentely: koko keho on ase

Kun tavallinen ihminen lähtee harjoittelemaan kamppailutaitoa, hän joutuu monien haasteiden eteen. Yksi suurimmista on muuttaa omaa kehon kuvaansa niin, että pystyy toteuttamaan ja ymmärtämään periaatteen, joka voidaan muotoilla näin: ”koko keho on ase”. Tämä periaate on oikeastaan edellisen periaatteen muunnelma. Tämä vaatii monenlaista tutustumista oman kehon mahdollisuuksiin kamppailun näkökulmasta. Yksi tärkeä osa sitä on pistehanska- ja säkkityöskentely. Muistan kuinka itse jouduin muuttamaan koko karaten lyöntitekniikkani, kun joskus 70-luvun alussa rakensin itselleni ensimmäisen säkin. Olin silloin treenannut karaten lyöntitekniikkaa vain ilmaan jo varmaan pari vuotta. Muistan vieläkin, kun silloin löin ensimmäisen kerran säkkiin samalla tekniikalla. Siitä ei tullut mitään. Se ei toiminut lainkaan. Koko liikerata piti laittaa uusiksi. Opetin sitten karatea vuosikymmeniä myöhemmin mustille vöille, jotka eivät olleen harjoitelleet lainkaan säkin kanssa. Muistan kuinka joillekin heistä kävi samalla tavalla: he eivät saaneet vapautettua lyöntivoimaansa säkkiin juuri lainkaan. Se oli silmiä avaavaa. Voimakkaan lyönnin kohteeseen voi oppia vain harjoittelemalla voimakasta lyöntiä kohteeseen.

Kun puhutaan kamppailuun liittyvistä iskuista kolme asiaa kulkevat käsi kädessä: iskun tekniikka ja sen voimantuoton lähteet, iskupinta minkä kautta voima kohdistetaan ja kohdistus eli kohde, mihin isku suunnataan. Nämä ovat kolme kamppailun peruskäsitettä, joihin on tutustuttava heti alussa. On käytävä läpi koko keho ja sen potentiaaliset iskupinnat: käden eri osat, kyynärpää, olkapää, polvi, jalkaterän eri osat. On etsittävä, miten voima vapautetaan niistä ja totutettava iskupinta kontaktiin. Tässä pistarit ja säkki ovat aivan olennaisia välineitä. Ilman niitä iskuihin ei voi saada tuntumaa. Ilmaan voi harjoitella teknisiä asioita, voiman tuottoa koko keholla jne, mutta varsinainen kamppailuvoiman vapauttaminen (fali) on tehtävä esimerkiksi pistariin tai säkkiin.

WXZ on todennut, että yiquanissa on oikeastaan vain kolme kohdistusaluetta: silmät, nenä ja kurkku. Usein yiquanissa myös todetaan, että puolustetaan omaa keskilinjaa ja hyökätään vastustajan keskilinjalle. Silloin kohdevalikoimaan lisätään jalkojenväli ja ehkä alavatsa, pallea ja leuka. On siis huomattava, että yiquan-kamppailun lähtökohta on itsepuolustus, ei kamppailu-urheilu ja siinä opetellaan käyttämään vain itsepuolustuksen kohdistuksia. Jos yiquan-kamppailua vertaa vaikkapa nyrkkeilyyn, niin yiquanissa käytetään kaikkia niitä iskupintoja ja kohdistamisen kohteita, jotka nyrkkeilyssä ovat kiellettyjä. Yiquan ei ole siis urheilua vaan sen on lähtökohdiltaan itsepuolustuksen muoto. Tästä syystä esimerkiksi nyrkin käyttö iskussa ei ole yiquanissa välttämättä lainkaan tarpeellista. Päinvastoin. Nyrkin käyttö voi tuottaa vammoja itselle. On järkevämpää käyttää rystysten sijaan esimerkiksi nyrkin pohjaa tai kämmentyveä.

Myös perusvoimanlähteet kuten kierto, painonsiirto, avautuminen, sulkeutuminen jne. on syytä harjoitella pistarin tai säkin kanssa. Vain tällainen harjoittelu opettaa todella, että kyse on voimanlähteistä. Tätä on hyvä tehdä erilaisten perusympyröiden avulla, joiden kautta voidaan ilmaista periaatteessa kaikkia kehon voimantuoton tapoja.

Kamppailun peruskäsitteet: ajoitus, etäisyys, liikesuunta

On monia kamppailun peruskäsitteitä, jotka yiquanin harrastajan on opeteltava myös parin kanssa. Keskeiset niistä ovat ajoitus, etäisyys ja liikesuunnan hallinta. Kamppailutaidoissa on kolme perusajoitusta, jotka ovat: reaktiivinen, yhtäaikainen ja ennakoiva. Yiquan painottaa kahta viimeistä, mutta kaikki on opeteltava. Myös eri kamppailuetäisyydet on opittava tunnistamaan ja hallitsemaan.  Itsepuolustus ei voi perustua vain yhteen kamppailuetäisyyteen, esimerkiksi lähietäisyyteen, kuten yiquanista joskus näkee väitettävän, koska yiquanissa painotetaan lyhyen etäisyyden iskuvoimaa. Yiquanin yksin tehtävä askeltyöskentely opettaa perusaskelluksen, mutta erilaiset sisäänmenot, sivuväistöt ja diagonaaliaskeleet on opeteltava parin kanssa.

Toimintamahdollisuuksien avaaminen

WXZ on jossain kirjoituksissaan todennut, että kamppailun kannalta riittää, että opettelee pari nyrkkiä, tiikerin ja lohikäärmeen. Tämä on WXZ:n antama kuvaus siitä teknisestä repertuaarista, minkä hän katsoo riittävän itsepuolustustaidoksi. Yiquan on perinyt xingyiquanista ”kaksitoista eläintä” ja ”viisi nyrkkiä”. Ideansa mukaisesti yiquanissa ei korosteta näiden tekniikoiden ulkoista muotoa, vaan kun puhutaan esimerkiksi yiquanin eläimistä, korostetaan eläimen ”henkeä”. Sama pätee viiteen nyrkkiin. Kyse on lähinnä voimantuoton tavoista, ei niinkään ulkoisista muodoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ”henki” korvaisi tekniikan. Yiquanin eläimiin (kuten xingyiquaninkin eläimiin) on koodattu perustavat itsepuolustuksen tekniikat ja kehon käytön periaatteet. Lyhyesti voisi kuvata, että yiquanin kaltainen eläinten ja nyrkkien harjoittelu on kamppailuun liittyvien toimintamahdollisuuksien avaamista.  Tutkiessani yiquanin eläimiä olen päätynyt tulokseen, että eläinharjoittelusta voi löytää neljä tasoa, jotka ovat seuraavat: 1. Eläimen ”henki” antaa laajemman strategisen lähtökohdan kamppailutilanteeseen. Kyse on asenteesta, joka määrittää esimerkiksi sisäänmenon tapoja, ajoitusta, etäisyyttä, koko kamppailutilanteen henkeä jne. 2. Eläin opettaa tietyn kamppailuvoiman lähteen ja kehon käytön periaatteen/ mekaniikan. 3. Eläin näyttää, miten tätä periaatetta voi harjoitella ympyrä-shilinä. 4. Eläin antaa kamppailutilanteesta selviämisen perustekniikan, usein monta.

WXZ toteaa kirjassaan ”Yiquanin oikea tie”, että on kuusi tiikeriä ja kuusi lohikäärmettä, jotka kannattaa opetella. Kiinalaisten kamppailutaitojen tavan mukaan eläinten tekniikoiden nimet eivät kerro ulkopuolisille kovinkaan paljon. Esimerkiksi WXZ nimeämät tiikerin tekniikat ovat ”Hurja tiikeri lähtee metsästä”, ”Vihainen tiikeri karjaisee”, ”Raivokas tiikeri etsii vuorta”, ”Nälkäinen tiikeri repii saaliinsa kappaleiksi”, ”Hurja tiikeri ravistaa päätään” ja ”Raivokas tiikeri hyppää rotkon yli”. Vastaavasti lohikääretekniikoiden nimet ovat: ”Lohikäärme ärjyy meressä”, Lohikäärme ilmestyy viisi kertaa pilvestä”, ”Vihreä lohikäärme tutkii merta”, ”Musta lohikäärme kääntää joet ympäri” ja ”Pyhä lohikäärme kutistaa luunsa”. Monista yiquan-mestareista myös todetaan, että ymmärtääkseen tiikerin henkeä, he ovat istuneet pitkään eläintarhoissa tiikereitä tutkimassa. On tietysti selvää, että halutessaan ymmärtää jotakin eläintä, siihen on paras tutustua, ja jos mahdollista, mieluummin sen luonnollisessa ympäristössä. Lohikäärmeitä tosin voi olla vaikeampi löytää.

Yhteenvetoa

Lopuksi haluan yhteenvetona todeta, että samalla tavalla kuin yiquanissa lähestytään liikettä hyvin abstraktilla tavalla, voidaan ajatella, että myös sama abstrakti ajatustapa löytyy myös yiquanin suhtautumisesta kamppailuun. Olen edellä hahmottanut yiquanin kamppailuharjoittelua seuraavien kategorioiden kautta:

1. Perusharjoittelu, missä zhan zhuang, shili, fali jne. -harjoitteluun tuodaan mielessä kamppailutilanne ja sen vaatimat mielikuvat.

2. Kehon kuvan muutostyöskentely, missä opetellaan ymmärtämään oman kehon, sen liikkeen ja voimantuoton kannalta sellaisia periaatteita kuin ”koko keho on ase” tai ”jokainen ele on isku/ torjunta”.

3. Säkki/pistehansatyöskentely, joka on jatkoa edelliseen. Siinä totutetaan keho vapauttamaan voimaa oikeaan kohteeseen eri kohdistaan. Opetellaan käyttämään perusvoimanlähteitä kohteen kanssa (kierto, painonsiirto, avautuminen/sulkeutuminen jne).

4. Kamppailun peruskäsitteet: ajoitus, etäisyys, liikesuunnat. Opetellaan yksin ja parin kanssa. Myös esimerkiksi usea vastustaja on tässä oma tilanteensa.

5. Omien teknisten toimintamahdollisuuksen avaaminen kamppailutilanteessa. Oman teknisen kamppailuarsenaalin kehittäminen: erilaiset lyönnit, potkut, sisäänmenot jne. Tähän WXZ:n mukaan riittää ”pari nyrkkiä ja pari eläintä”. Määrän ja laadun välillä joudutaan tässä tekemään aina kompromisseja. Olisi tietysti hyvä, jos tekninen arsenaali olisi laaja, mutta laajaa repertuaaria on vaikea harjoitella ja pitää yllä. Siksi WXZ ajatus parista nyrkistä ja parista eläimestä on houkutteleva. Jos osaat hyvin kymmenen perustekniikkaa, se riittää miltei kaikissa tilanteissa. Jos osaat todella hyvin ja automaattisesti kolme, niin sekin voi olla riittävä.



Seuraava »