Blog Image

Huomioita

Harjoituksen imu, liuku ja tasatyöntö

Asahi, Muut, Tietoisuustaidot, Yi quan, Zen Posted on ma, lokakuu 04, 2021 18:38:39

Syksy on pitkällä, lehdet putoavat puista ja mieli kääntyy jo kohti talvea. Taas saa jännittää, tuleeko hiihtokelejä lainkaan. Olen viimeajat tutkinut ja miettinyt ”kehollisen kognition” tutkimusohjelmaa ja sen puitteissa kielikuvien eli metaforien luonnetta. Kehollisen kognition argumentti väittää, että jopa ihmisen hyvin abstraktikin ajattelu perustuu aistivan ja liikkuvan kehon toimintoihin ja kielen metaforat ovat tästä hyvä todiste. Klassikko on Lakoffin ja Johnsonin kirja Metaphors We Live By (1980). On mielenkiintoista tehdä huomioita erityisesti suomen kielestä, koska se edustaa ihan toista kieliperhettä kuin esimerkiksi englannin kieli. Käytämme kehollisia metaforia todella paljon ja jatkuvasti. Kehollisilla metaforilla tarkoitetaan kielikuvia, jotka viittaavat suoraan kehoon tai ylipäätään aistivan ja liikkuvan kehon toiminnalliseen maailmasuhteeseen. Palaan tähän ehkä joskus myöhemmin, koska aihe on kiinnostava, mutta nyt minun piti kirjoittaa harjoittelun kolmesta moodista, joita voimme kutsua harjoittelun imuksi, liu’uksi ja tasatyönnöksi. Nämäkin ovat metaforia, jotka auttavat ajattelemaan asiaa sen kokemuksen avulla, mihin ne viittaavat. Toisaalta, jos ei ole kokemusta hiihtämisestä, pari viimeistä kielikuvaa jää ymmärtämättä. Mutta puhutaan nyt siis kielikuvilla.

Jos ylipäätään haluaa oppia jotain taitoa, sitä on harjoiteltava. Tämä pätee sekä kehon että mielen taitoihin. Harjoitus itsessään on toistoa, pitää jaksaa tehdä jotakin asiaa uudelleen ja uudelleen. Voimme ajatella, että erilaisten taitojen tutkiminen on muotojen tutkimista. Taito muotona on jatkuvasti muuttuva, joustava, plastinen, välillä hajoava, jälleen yhteen keräytyvä, miltei elävä olento, joka pyrkii omiin suuntiinsa, lipeää käsistä, karkaa, mutta josta hiljalleen alkaa saada jonkinlaisen otteen. Taito on muotoa, jota ei voi koskaan loppuun asti hallita. Täydellistä taitoa ei ole. Mutta taidon tutkiminen voi olla palkitsevaa. Se on loputonta matkaa kohti jatkuvasti karkaavaa muotoa. Parhaimmillaan tuo tavoittelu vie mennessään ja vetää perässään.

Kutsun sitä harjoittelun imuksi. Harjoittajalle se on paras tila. Harjoitus vetää itsestään puoleensa, mitään työntämistä ei tarvita. Päinvastoin. On ennemminkin pidettävä huolta siitä, että ei tee liikaa. Kun joskus tavoittaa harjoittelun imun, siitä kannattaa yrittää pitää huolta niin kuin se olisi jotain kallisarvoista ja haurasta. Oppiminen tapahtuu itsestään, pakottamatta. Tässä tilassa on mahdollista löytää ja oppia asioita, joita ei edes tavoitellut tai tiennyt olevan edes olemassa. Mutta harjoittelun imu särkyy helposti. Hienoa on, jos saa muut mukaan tähän imuun. Ryhmässä koettu imu kantaa paremmin kuin pelkkä oma imu. Toisaalta, kun on itse innoissaan ja harjoituksen imussa ja jos sitä ei saa tarttumaan, niin oma imu myös helposti hiipuu. Tunne on tärkeä ja usein se syntyy ilmapiiristä, joka on jotain jaettua. Yhteisessä imussa on yhteinen imun tunne.

Normaalisti harjoittelu on eräänlaista liukumista tai tasatyöntöä. Kun on hyvä luisto, niin eteneminen tapahtuu miltei itsestään. Joskus luisto vähän takkuaa. Taidot, jotka vaativat vuosien ja vuosikymmenien säännöllistä harjoittamista, vaativat erityisesti alkumatkalla paljon tahtoa. Onneksi tahdonvoimaa voi harjoitella. Miten? Harjoittelemalla. Tahtoa ei voi erottaa harjoituksesta eikä harjoitusta tahdosta. Harjoituksen tekeminen ja tahdonponnistus ovat sama asia. Liike ja siihen liittyvä ponnistus ovat sama asia. Ei ole olemassa mitään liikettä erillään siitä ponnistuksesta, minkä liike vaatii. Japanilainen filosofi Kitaro Nishida on kirjoittanut: ”Jos ojennan käteni, kyseessä on tahdon akti jos katson sitä sisältä, mutta jos katson sitä ulkoa kyseessä on kehon liike. Tahto on henkisen maailman kehoa, keho on materiaalisen maailman tahtoa; kehomme, koska siinä mieli ja aine yhtyvät, on taideteos. (…) Keho on tahdon ilmausta ja sisäinen luova akti yhdistää kehon ja mielen.”

Välillä harjoitusta joutuu työntämään. Tuntuu, että keli on huono ja vaikka kuinka työntää, ei pääse eteenpäin. Taitojen harjoittelussa tämä on normaalia. Taidot kehittyvät näin. Välillä mennään eteenpäin, välillä taaksepäin, mutta pitkällä matkalla edistystä tapahtuu, vaikka emme olisi siitä aina tietoisiakaan.

On hyvä tunnistaa, missä moodissa sitä itse on. Onko harjoituksen imussa, sen liu’ussa, vai onko menossa tasatyöntövaihe. Jos jää pitkäksi aikaa jumiin kahteen viimeiseen, on syytä etsiä jotain muutosta. Työntäminen on raskasta eikä sitä loputtomasti jaksa. Muutos voi olla mikä tahansa virike, liikkeen variaatio, pieni tutkimusmatka johonkin uuteen ideaan, kirja, lause blogissa, video, opettajan esimerkki. Jos itse toimit opettajana, yritä muistaa, että yksi opettajan tärkeä tehtävä on pyrkiä synnyttämään oppilaissa harjoituksen imu ja opettaa, miten sitä pidetään yllä.  Samalla pitää muistaa, että on mahdotonta opettaa harjoituksen imua, jos ei itse sitä koskaan koe ja pyri itsessään viljelemään.



Kirja kamppailutaitojen ”sisäisestä voimasta”, joka jäi kirjoittamatta

Muut Posted on la, lokakuu 02, 2021 14:53:54

Löysin mielenkiintoisen kirjan sisältösuunnitelman digitaalisten arkistojeni kätköistä. Tutkin viime vuosisadan puolella :), siis joskus 1990-luvulla paljon kamppailutaitojen yleisiä periaatteita ja erityisesti sitä, mitä kutsutaan ”sisäiseksi voimaksi”. Termi tulee kiinalaisista kamppailutaitojen perineistä, missä erotetaan kaksi harjoitusmetodia toisistaan. Toinen on nimeltään waijia, ja kääntyy ulkoiseksi voimaksi ja toinen neijia, joka kääntyy sisäiseksi voimaksi. Ero on monella tapaa kiistelty, enkä puutu siihen tässä. Kirjoitin näistä kuvioista karaten yhteydessä kirjan Zen-karate (1998). Harjoittelin silloin karaten lisäksi paljon taijiquania ja yiquania ja tein monia kamppailutaitoihin liittyviä kiinalaisia qigong-harjoituksia. Pidin myös leirejä karatekoiden lisäksi taijin harrastajille ja joskus myös aikidon harrastajille. Se oli mahdollista, koska minut tunnettiin ensimmäisistä karatea ja taijita käsittelevistä kirjoistani  ja takana oli jo yli 20 vuoden kokemus kamppailutaidoista.

Tämän treenaamisen, tutkimisen ja opettamisen tuloksena minulle muodostui käsitys, mitä sisäisellä voimalla ylipäätään kamppailutaidoissa tarkoitetaan, millainen teoria on taustalla, miten sen harjoitusmenetelmiä voisi luokitella. Kirjoitin tästä teemasta myös aika paljon Zenshindojon Huomioita-lehdessä, joka on edelleen saatavilla netissä täällä: https://www.asahi.pro/blogi2

Hämärästi muista, että päätin tuolloin monta kertaa kirjoittaa teemasta myös oman kirjansa, missä avaan yleisemmin kamppailutaitojen sisäisen voiman käsitteen ja sen harjoitusmenetelmät, mutta jostain syystä en saanut sitä koskaan tehdyksi. Nyt kun selasin vanhoja tiedostojani, löysin kirjan sisällysluettelon. Tiedosto on kirjoitettu helmikuussa vuonna 2000, siis 21 vuotta sitten. Löytö oli mielenkiintoinen itsellenikin, mutta ei mitenkään yllätyksellinen. Siihen on kiteytetty sisäisen voiman teoria ja sen harjoittelun peruskategoriat. Kuva sisällysluettelosta on blogin perässä. Seuraavassa vielä lyhyt kommentti jokaisesta luvusta. 

Luku 1. Taustaa. Tartun tässä heti länsimaisen harrastajan kannalta vaikeaan, mutta tärkeään qin tai kin käsitteeseen. Kamppailutaidoissa sillä tarkoitetaan ensisijaisesti, miten koemme voiman itsessämme, kun käytämme sitä. Ilmaisut kuten ”ki tunkeutuu  sormenpäihin asti” tarkoittaa vain, miten voima tuodaan koko kehon läpi sormiin asti ojentamalla niitä hieman ja venyttämällä koko kehoa. Viimeinen kohta: muoto-qigong-mieli tarkoittaa harjoituksen etenemistä. Kamppailutaidoissa liikkeelle lähdetään aina erilaisista tekniikoista eli muodoista. Ei ole olemassa muodotonta harjoitusta, koska keholla on aina jokin muoto. Kehon kamppailuominaisuuksia vahvistetaan sitten omilla qigong-harjoituksillaan. Lopuksi edetään myös mielen harjoittamiseen siihen sopivilla tavoilla. Eri perinteet etenevät ehkä eri järjestyksissä, mutta kaikista löytyvät yleensä nämä elementit.

Luku 2. Sisäisen voiman teoriaa.  Tässä luvussa avaan sisäiseen voimaan liittyvä kokemuksellisen biomekaniikan mallin, jonka olen suunnilleen samalla tavalla kuvannut kirjassani Asahi -tietoisen liikkeen taito(2014). Toin asahiin koko tämän sisäisen voiman ajattelutavan, kun kehittelin asahin liikeperiaatteita. Liikkeen kineettisen ketjun tärkeys oli tullut minulle tutuksi taijin peng-käsitteen kautta. Ero läntisen biomekaniikan ja itäisen biomekaniikan välillä on, että itäinen on kokemuksellista, läntinen matemaattista. Edelleen ihmettelen, miten länsimainen valmennustapa ei tunnista niitä menetelmiä, miten liikeketjuista tehdään tietoisia, jolloin niitä voidaan myös tietoisemmin harjoitella. Olen itse puhunut tästä nyt siis kohta kolmekymmentä vuotta, mutta käytännössä kuuroille korville. Asahissa se on aivan keskeistä. Luvun lopussa on myös on myös aivan keskeinen ajatus, mikä on hyvin kiteytetty esimerkiksi yiquanissa: jos harjoittelet koko kehon voimankäytön mekaniikan kolmeen ympyrään: horisontaalitaso, vertikaalitaso ja sagittaalitaso, niin kaikki muu seuraa perässä.  Kaikki muut voimat ovat näiden yhdistelmiä.

Luku 3. Seisominen perusharjoituksena.   Luvut 3,4 ja viisi kuvaavat kolme sisäisen voiman harjoittelun käytännön perustetta. Jos rakenne ei toimi, jos et ole rento ja jos et pysty vapauttamaan voimaa kehoa jännittämällä, niin mikään muukaan ei toimi.  Seisomisella avataan kehon rakennetietoisuutta. Se on välttämätöntä, että osaamme linjata aina kehon optimaalisella tavalla voiman taakse.  Seisominen tuottaa myös kokemuksen kehon yhtenäisvoimasta, missä kehon lihasjännekalvoketjut toimivat yhdessä. Paikallinen voima alkaa muuttua koko kehon voimaksi. Käytännössä kaikki kiinalaiset kamppailutaidot korostavat tätä harjoitusta. Sillä on Kiinassa myös vuosisataiset perinteet, kuten muillakin sisäisen voiman harjoituksilla.

Luku 4. Kehon avaaminen.  Kehon avaamisella tarkoitan tässä kahta asiaa: on avattava keho joka kohdasta niin, että se pystyy liikkumaan rennosti ja vapaasti. Tämä liike opetellaan sitten tekemään oikealla tavalla koko kehon liikemekaniikalla, joka teorialuvussa on kuvattu. Liikeketjun tunnistaminen on tässä olennaista. Se pitää opetella tunnistamaan kahteen suuntaan: voimaa vapautettaessa ja voimaa vastaanotettaessa, jolloin se tarjoaa horjumattoman ”juuren”. Luvussa mainitaan erityisesti chen-taijin chan si gong -harjoitus. Esimerkiksi Mike Sigman teetti niitä leirillään, johon noihin aikoihin osallistuin. Niissä opetellaan taijin keskeistä periaatetta: ”jos yksi kohta liikkuu, koko keho liikkuu”. Pyörittämällä kehon painopistettä pyöritetään myös jokaista muuta kohtaa kehosta. Harjoitukset avaavat kehon jokaisen nivelen ja samalla opettavat koko kehon liikemekaniikan.

Rentousharjoituksia on tehtävä paljon. Jos et ole rento, kuljet jatkuvasti käsijarru päällä. Se ei ole optimaalinen tila nopean voiman tuotossa. Kehittelin tuohon aikaan paljon erilaisia dynaamisia rentousharjoituksia, joita näkyvät nyt kaikissa asahin rentousosioissa.

Luku 5. Venyttävä voima. Tämä on ehkä tärkein periaate, jota oman tyylini karatessa ei ollut tai tunnistettu lainkaan. Sen perusta tulee vanhasta Shaolin-kungfun harjoituksesta: yijinjing.  Opin tämän vanhan harjoituksen eräältä kiinalaiselta ystävältäni, joka oli oppinut sen Pekingissä vanhalta Shaolin-munkilta. Se avasi minulle kokonaan karaten katan hitaiden liikkeiden idean. Voimaa voi vapauttaa vain jännittämällä keho. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Rentoudesta jännitykseen siirtymisessä on monta tapaa. Venyttävällä voimalla viitataan eksentriseen voimantuottoon, missä lihasjännekalvoketjut pitenevät samalla kun ne jännittyvät. Tätä harjoitustapaa pidetään aivan keskeisenä kaikissa kiinalaisissa kamppailutaidoissa. Se on perustava voimantuoton harjoitusmenetelmä niin waijia kuin neijia kouluissa. Jos tästä haluaa tarkempaa kuvausta, ja ylipäätään tästa koko kuviosta, kannattaa lukea keväällä julkaisemani kirja: Yiquan – liikettä liikkumattomuudessa, missä selitän kaikki nämä periaatteet yiquanin näkökulmasta.

Luku 6. Liikeperiaatteesta kohti tekniikkaa.  Tässä luvussa olisin selittänyt, miten jokaisen tekniikan liikeperiaate, ikään kuin sen ydin, paljastuu, jos täydennämme sen ympyräksi. Voimme liikkua kahteen suuntaan: tekniikasta kohti liikeperiaatetta ja liikeperiaatteesta kohti tekniikkaa. Harjoittelemalla erilaisia ympyröitä opimme, että ”jokainen ele on tekniikka”. Toisaalta täydentämällä tekniikan ympyräksi, opimme että ”jokaisella tekniikalla on liikeperiaate”. Tämä oli oma löytöni, joka antaa myös tutkimusmetodin, kun yritämme ymmärtää liikettä ja sen taustalla olevaa koko kehon mekaniikkaa ylipäätään.  Ympyrän supistamisen pisteeksi opin Jan Dieperslootilta, joka piti meille pari leiriä taijista ja yiquanista 1990-luvulla.

Luku 7. Voiman tuotto jalkatekniikassa. Edellä kuvattu liikemekaniikka hieman muuttuu, kun irrotamme jalan maasta ja teemme sillä tekniikkaa. Siksi olen suunnitellut tästä oman lukunsa. Jaloilla voi tehdä ympyröitä samalla idealla kuin käsillä ja etsiä niiden kautta liikkeen takana olevaa koko kehon käyttöä.

8. Pariharjoituksia. Viimeiseksi olen suunnitellut luvun, miten edellä olevia periaatteita harjoitellaan parin kanssa. Liikkeen juurruttamisen käsite on tärkeä, mutta myös voiman vapauttaminen, kun ollaan kontaktissa vastustajaan. Luvun tarkempi sisältö on jäänyt tässä näköjään hahmottelematta.

Nyt kun katson tätä sisällysluetteloa, tulee mieleen, että ehkä olisi pitänyt kirjoittaa tämä. Tosin, se on tullut tehtyä monessa eri kohdassa, viimeiseksi asahin yhteydessä, mutta ei missään tässä laajuudessaan. Ehkä oli taas muuta tekemistä.



Taitoja ei voi opettaa

Asahi, Muut, Tietoisuustaidot, Zen Posted on ti, syyskuu 21, 2021 12:48:41

Opetettuani nyt erilaisia taitoja viitisenkymmentä vuotta tajusin aika tärkeän asian, nimittäin että taitoja ei voi opettaa. Niitä voi opettaa vain harjoittelemaan. Tajusin myös, että juuri sitä olen omassa ”opetuksessani” myös yrittänyt tehdä. Yritän opettaa aina erilaisia harjoituksia ja harjoitella itse mukana.

Kun menet tunnille harjoittelemaan jotain taitoa, oli se sitten asahi, karate tai kiinan kieli, et voi sanoa, että olisit tunnin jälkeen oppinut sen. Olet voinut edistyä taidossa, mutta taidot ovat jotain sellaista, että niiden kokonaisuutta emme pysty edes määrittelemään. Taidot ovat aina ihmisen toimintaa, joka on niin monimutkaista, että emme yleensä edes periaatteessa pysty näkemään sen kaikkia mahdollisia ulottuvuuksiakaan. Taidoissa on lukemattomia vivahteita, joita säännöllinen harjoittelu paljastaa, mutta emme koskaan voi olla varmoja, että olisimme oppineet ne kaikki. Taidot ovat myös yksilöllisiä, koska ihmisten kehon ja mielen historia ja rakentumisen tapa ovat aina erilaisia. Kaksi ihmistä eivät harjoita samaa taitoa koskaan täsmällisesti samalla tavalla, vaan he tekevät sen aina omalla tavallaan. Taidot eivät siis ole jotain pysyvää tai kiinteää, jonka voisimme tarkasti edes määritellä, vaan ne ovat prosesseja, eräänlaisia matkoja tai teitä, joita pitkin kuljetaan. Yleensä aina löytyy joku, joka on päässyt taidossa pidemmälle.

On siis aika ilmeistä, että jos taidot ovat tällaisia, niitä on mahdoton myös opettaa. Voidaan opettaa vain taitojen harjoittelua. Ja tämä onkin aivan oma taitonsa, se on opettajan taitoa, siis opettaa harjoituksia, joiden avulla taitoja harjoitellaan. Kun aloitin tämän syksyn ”Funktionaalinen kehotietoisuus ja kehomielen integrointi (bodyfulness)” kurssini, totesin ensimmäisessä luennossani, että teemme tällä erilaisia kysymyksiä. Itse asiassa koko kurssi on sellaisten kysymysten tekemistä kuin ”onko olemassa jokin optimaalinen kehomielen asento/asenne?”, ”mitä tarkoittaa funktionaalinen/epäfunktionaalinen mieli?” jne.Totesin sitten, että kurssilla en vastaa näihin kysymyksiin, koska vastaus on harjoitus, joita yhdessä teemme. Teemme harjoituksia, jotka on suunniteltu auttamaan, kun etsimme vastausta tämänkaltaisiin kysymyksiin. Tämä on koko jutun ydin: harjoitus on vastaus sekä kehon että mielen taidoissa.

Tästä tulee väkisinkin mieleen 1200-luvulla elänyt japanilainen filosofi ja zenin soto-koulun perustaja Dogen, jolla on mielenkiintoinen periaate, jonka voisi kääntää ilmaisulla ”harjoitus ja valaistuminen ovat yksi” (修證一如 shushō-ittō / shushō-ichinyo). Hän kirjoittaa mm. zazen-harjoitusohjeessa  Fukan Zazengi, että ei ole mitään eroa harjoittelun ja valaistumisen välillä, zazenin ja arjen elämän välillä.

Ymmärrän, että Dogen tarkoittaa samaa asiaa, mitä edellä kuvasin. Aluksi pitää muistaa, että valaistumisen käsite käyttää valon kielikuvaa. Itse olen jo pitkään kääntänyt tämän ilmaisun ”mielen läpivalaisemiseksi”, koska tämä käännös ilmaisee paremmin sen, mistä harjoituksessa on kyse: mielen toiminnan ymmärtämisestä. Mitä siis Dogen sanoo? Edellisen valossa hän vain toteaa, että ”harjoitus on mielen läpivalaisemista”, ei sen kummempaa. Harjoitus ja mielen läpivalaiseminen ovat sama asia, viittaavat samaan prosessiin. Sama pätee siis zazeniin, joka on siis harjoitusta ja arkeen, joka nähdään zenissä myös harjoituksena. Kaikki tämä harjoitus on mielen läpivalaisemista. Mielen läpivalaistuminen ei ole jotakin, joka odottaa meitä tuolla jossakin, vaan se on juuri se, mitä juuri nyt teemme, kun harjoitamme itseämme.

On jotenkin masentavaa, että joutuu treenaamaan viisikymmentä vuotta oivaltaakseen jotain näin yksinkertaista.



Vähän pidempi huomio yiquan-kamppailun perusteista

Yi quan Posted on ke, elokuu 04, 2021 19:23:40

Aluksi

Yiquan tarjoaa monella tapaa mielenkiintoisen ja omalaatuisen lähtökohdan kamppailutaidon harjoittamiseen. Yiquania kuvataan usein muodottomaksi kamppailutaitoksi. Kun käytännössä kaikki kiinalaiset kamppailutaidot sisältävät monimutkaisia ja pitkiä liikesarjoja (taolu), yiquanissa niitä ei tavata. Yiquanin perustaja Wang Xiangzhai (WXZ) harjoitteli itse monia kamppailutaitoja, erityisesti xingyiquania. Perustaessaan yiquanin, hän jätti taitonsa nimestä pois sen ensimmäisen ”muotoon” (xing) viittaavan elementin. ”Muodon ja tahdon nyrkkeilystä” tuli ”mielen nyrkkeilyä”.

Yiquanin harjoitusmetodi on tunnetusti hyvin abstrakti. Harjoittelu aloitetaan seisomalla pitkiä aikoja erilaisissa asennoissa. Seuraavaksi mukaan otetaan hidas liike. Hiljalleen mukaan otetaan hitaat askeleet, enemmän nopeutta ja voimaa jne.  Harjoitustapa ei ole intuitiivinen vaan se vaatii opettajalta paljon perusteluja, jotta harrastajan motivaatio pysyy yllä. Tuloksia ei voi odottaa kovin nopeasti. Näyttäisi siltä, että varsinaista kamppailutaitoakin yiquanissa lähestytään hitaasti ja abstraktisti. Usein harjoitus alkaa nk. ”terveysharjoituksilla” ja etenee siitä sitten hitaasti kamppailupuoleen, jos ylipäätään etenee. On myös toinen tapa, mitä yritän tässä jutussa hahmotella.

Toinen tapa perustuu ajatukseen, että ei ole mitään ”terveys-yiquania” erillään ”kamppailu-yiquanista”. Kiinalaiseen itsestään huolehtimisen käsitteeseen ne kuuluvat yhtä aikaa. Yiquanin harjoittelun kannalta tämä tarkoittaa, että ensimmäisistä seisonta-asennoista lähtien harjoitus ja sen muodot pitää ymmärtää kamppailun näkökulmasta. Nimittäin kaikki yiquanin harjoitustavat ja liikkeet (muodot) perustuvat kamppailutaidon opiskeluun. Tästä esimerkkinä vaikkapa aivan ensimmäinen harjoitus, missä kannatellaan palloa rinnan edessä. Pallon kannattelu -asennon ulkoinen muoto perustuu siihen, että tämä asento antaa optimaalisen mahdollisuuden minkä tahansa hyökkäyksen vastaanottamiseen ja siihen vastaamiseen. Yleisesti voisi sanoa, että pallon kannattelun asento on kamppailutilanteen perusasento. Oikeassa itsepuolustustilanteessa et tietenkään seiso täsmälleen niin, vaan nostat esimerkiksi kädet rinnan eteen kämmenet eteenpäin ja sanot: ”Seis, älä tule lähemmäksi!” Tämä ele nostaa kätesi optimaaliseen kamppailuasentoon, mitä yiquanin perusseisonnoissa harjoitellaan. Siitä on helppo torjua alas, ylös, sivulle, tehdä yhtäaikainen torjunta ja hyökkäys, pysäyttää vastustajan liike omalla rakenteella jne. Asento avaa kaikki toiminnan mahdollisuudet.

Sen lisäksi, että zhan zhuang -harjoitukset opettavat kehon optimaalista voimantuottoa, ne opettavat myös kamppailun perustekniikkaa ja perusliikkeitä. Kun siirryt pallon kannattelusta siirtämään lankkua veden pinnalla ja siitä edelleen kannattelemaan palloa kämmenet eteenpäin yläviistoon, olet tehnyt aivan perustavan voimaa eteen ja ylös vapauttavan liikkeen, mutta olet pysähtynyt liikkeen alussa, keskellä ja lopussa. Seisomisasennot ovat pysäytyskuvia kamppailuliikkeistä. Tämäkin on syytä ymmärtää jo heti aluksi, ei vasta vuosien harjoittelun jälkeen. Tekemällä edellä kuvatut kolme asentoa perättäin hitaasti kyseessä on shili-harjoitus, nopeana se on fali. Esimerkiksi Yao Zongxun opettaa tämän harjoituksen ensimmäisenä fali-harjoituksena kirjassaan ”Yiquan, moderni kiinalainen kamppailutaito”. Jokaisen yiquanin seisonta-asennon kohdalla on tutkittava, minkä liikkeen alku-, keski- tai loppukohta se on ja mitä liikemahdollisuuksia se avaa. Seisomalla näissä kohdissa vahvistamme voimaamme ja taitoamme vastaavissa kamppailuliikkeissä.

Shili-harjoituksiin pätee sama asia. Vaikka niiden avulla tutkitaan ja opetellaan voimantuottoa eri suuntiin, jokaisella shili-liikkeellä on omat kamppailusovelluksensa. Esimerkiksi kun harjoittelet kehon kiertymiseen liittyvää voimaa liikuttamalla lankkua veden pinnalla oikealle ja vasemmalle, harjoittelet samalla monia erilaisia sivuttain kulkevia kiskaisuja ja iskuja, esimerkiksi kyynärpäiden sivuiskut. Ei riitä, että harjoittelet vain lankun mielikuvalla, vaan sinun on ymmärrettävä kaikki nämä sivuvoimien sovellukset ja harjoiteltava myös niitä käytännössä.

Sama tietenkin pätee myös falin harjoitteluun. Jokaisella fali-harjoituksella on kamppailutilanne, missä sitä käytetään ja ne on tunnistettava, tutkittava ja sovellettava erilaisiin olosuhteisiin. Edelleen sama pätee askelissa. ”Käärmeaskel” on hiljalleen avattava erilaisiin kamppailutilanteisiin soveltuvaksi liikkumisen tavaksi. Käärmeaskel on vasta tämän työskentelyn perusta. Sama johdonmukainen työskentely on vietävä myös tuishou-harjoitteluun.

Jokainen ele on tekniikka

Monet opettajat kuvaavat yiquania niin, että siinä ei varsinaisesti opetella kamppailutekniikoita. Tavallinen ele riittää, kun siinä on yiquanin voima. Tämä ajatus kuvaa hyvin yiquan-harjoituksen ideaalia, jonka voisi kamppailutaidon kannalta kiteyttää muotoon: ”jokainen ele on tekniikka”.  Tämä on yksi yiquan-kamppailun tärkeimmistä periaatteista. Myös ajatus siitä, että yiquanissa ei ole muotoja tai varsinaisia kamppailutekniikoita voidaan ymmärtää tämän ajatuksen valossa. Jos jokainen ele on tekniikka, niin mitään erillisiä kamppailun tekniikoita ei tarvita. Tämä siis ei tarkoita, että niitä ei olisi. Itse asiassa kamppailutekniikoita on valtava määrä, koska jokaiseen eleeseen sisältyy voiman vapauttamisen mahdollisuus. On kuitenkin huomattava, että tämä kyky ei kehity vain seisomalla, tekemällä muutamaa shilitä ja falita, vaan näitä eleitä on myös harjoiteltava.

Miten niitä sitten harjoitellaan? Miten löydän ”kaikki eleet”? Käden eleiden kohdalla se tarkoittaa harjoittamalla kaikkia mahdollisia ympyräliikkeitä. Shilin perusharjoitukset: pysty- ja vaakaympyrät antavat tähän perustan, mutta ne on laajennettava kaikkiin mahdollisuuksiinsa, kahdella kädellä, yhdellä kädellä, vuorokäsin jne. Niihin sitten liitetään voiman vapauttaminen, jolloin voimaa saadaan vapautettua ”kaikissa eleissä”. Yhden tarinan mukaan WXZ harjoitteli jossain vaiheessa elämäänsä pääasiassa vain ympyräliikkeitä.

Muistan edelleen hyvin kun itse ymmärsin tämän periaatteen joskus 90-luvulla karatessa. Muotoilin sen tuolloin, että ”jokainen ele on waza”. Tämän periaatteen ymmärtäminen on erityisen tärkeää karaten kaltaisissa kamppailutaidoissa, joissa helposti jäädään jumiin erilaisiin muotoihin. Tämä ymmärrys auttaa muodoista vapautumisessa. Yiquanissa tämä on kamppailutaidon peruslähtökohta, joka on sisäänrakennettu jo perusharjoitteluun.

Kehon kuvan muutostyöskentely: koko keho on ase

Kun tavallinen ihminen lähtee harjoittelemaan kamppailutaitoa, hän joutuu monien haasteiden eteen. Yksi suurimmista on muuttaa omaa kehon kuvaansa niin, että pystyy toteuttamaan ja ymmärtämään periaatteen, joka voidaan muotoilla näin: ”koko keho on ase”. Tämä periaate on oikeastaan edellisen periaatteen muunnelma. Tämä vaatii monenlaista tutustumista oman kehon mahdollisuuksiin kamppailun näkökulmasta. Yksi tärkeä osa sitä on pistehanska- ja säkkityöskentely. Muistan kuinka itse jouduin muuttamaan koko karaten lyöntitekniikkani, kun joskus 70-luvun alussa rakensin itselleni ensimmäisen säkin. Olin silloin treenannut karaten lyöntitekniikkaa vain ilmaan jo varmaan pari vuotta. Muistan vieläkin, kun silloin löin ensimmäisen kerran säkkiin samalla tekniikalla. Siitä ei tullut mitään. Se ei toiminut lainkaan. Koko liikerata piti laittaa uusiksi. Opetin sitten karatea vuosikymmeniä myöhemmin mustille vöille, jotka eivät olleen harjoitelleet lainkaan säkin kanssa. Muistan kuinka joillekin heistä kävi samalla tavalla: he eivät saaneet vapautettua lyöntivoimaansa säkkiin juuri lainkaan. Se oli silmiä avaavaa. Voimakkaan lyönnin kohteeseen voi oppia vain harjoittelemalla voimakasta lyöntiä kohteeseen.

Kun puhutaan kamppailuun liittyvistä iskuista kolme asiaa kulkevat käsi kädessä: iskun tekniikka ja sen voimantuoton lähteet, iskupinta minkä kautta voima kohdistetaan ja kohdistus eli kohde, mihin isku suunnataan. Nämä ovat kolme kamppailun peruskäsitettä, joihin on tutustuttava heti alussa. On käytävä läpi koko keho ja sen potentiaaliset iskupinnat: käden eri osat, kyynärpää, olkapää, polvi, jalkaterän eri osat. On etsittävä, miten voima vapautetaan niistä ja totutettava iskupinta kontaktiin. Tässä pistarit ja säkki ovat aivan olennaisia välineitä. Ilman niitä iskuihin ei voi saada tuntumaa. Ilmaan voi harjoitella teknisiä asioita, voiman tuottoa koko keholla jne, mutta varsinainen kamppailuvoiman vapauttaminen (fali) on tehtävä esimerkiksi pistariin tai säkkiin.

WXZ on todennut, että yiquanissa on oikeastaan vain kolme kohdistusaluetta: silmät, nenä ja kurkku. Usein yiquanissa myös todetaan, että puolustetaan omaa keskilinjaa ja hyökätään vastustajan keskilinjalle. Silloin kohdevalikoimaan lisätään jalkojenväli ja ehkä alavatsa, pallea ja leuka. On siis huomattava, että yiquan-kamppailun lähtökohta on itsepuolustus, ei kamppailu-urheilu ja siinä opetellaan käyttämään vain itsepuolustuksen kohdistuksia. Jos yiquan-kamppailua vertaa vaikkapa nyrkkeilyyn, niin yiquanissa käytetään kaikkia niitä iskupintoja ja kohdistamisen kohteita, jotka nyrkkeilyssä ovat kiellettyjä. Yiquan ei ole siis urheilua vaan sen on lähtökohdiltaan itsepuolustuksen muoto. Tästä syystä esimerkiksi nyrkin käyttö iskussa ei ole yiquanissa välttämättä lainkaan tarpeellista. Päinvastoin. Nyrkin käyttö voi tuottaa vammoja itselle. On järkevämpää käyttää rystysten sijaan esimerkiksi nyrkin pohjaa tai kämmentyveä.

Myös perusvoimanlähteet kuten kierto, painonsiirto, avautuminen, sulkeutuminen jne. on syytä harjoitella pistarin tai säkin kanssa. Vain tällainen harjoittelu opettaa todella, että kyse on voimanlähteistä. Tätä on hyvä tehdä erilaisten perusympyröiden avulla, joiden kautta voidaan ilmaista periaatteessa kaikkia kehon voimantuoton tapoja.

Kamppailun peruskäsitteet: ajoitus, etäisyys, liikesuunta

On monia kamppailun peruskäsitteitä, jotka yiquanin harrastajan on opeteltava myös parin kanssa. Keskeiset niistä ovat ajoitus, etäisyys ja liikesuunnan hallinta. Kamppailutaidoissa on kolme perusajoitusta, jotka ovat: reaktiivinen, yhtäaikainen ja ennakoiva. Yiquan painottaa kahta viimeistä, mutta kaikki on opeteltava. Myös eri kamppailuetäisyydet on opittava tunnistamaan ja hallitsemaan.  Itsepuolustus ei voi perustua vain yhteen kamppailuetäisyyteen, esimerkiksi lähietäisyyteen, kuten yiquanista joskus näkee väitettävän, koska yiquanissa painotetaan lyhyen etäisyyden iskuvoimaa. Yiquanin yksin tehtävä askeltyöskentely opettaa perusaskelluksen, mutta erilaiset sisäänmenot, sivuväistöt ja diagonaaliaskeleet on opeteltava parin kanssa.

Toimintamahdollisuuksien avaaminen

WXZ on jossain kirjoituksissaan todennut, että kamppailun kannalta riittää, että opettelee pari nyrkkiä, tiikerin ja lohikäärmeen. Tämä on WXZ:n antama kuvaus siitä teknisestä repertuaarista, minkä hän katsoo riittävän itsepuolustustaidoksi. Yiquan on perinyt xingyiquanista ”kaksitoista eläintä” ja ”viisi nyrkkiä”. Ideansa mukaisesti yiquanissa ei korosteta näiden tekniikoiden ulkoista muotoa, vaan kun puhutaan esimerkiksi yiquanin eläimistä, korostetaan eläimen ”henkeä”. Sama pätee viiteen nyrkkiin. Kyse on lähinnä voimantuoton tavoista, ei niinkään ulkoisista muodoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ”henki” korvaisi tekniikan. Yiquanin eläimiin (kuten xingyiquaninkin eläimiin) on koodattu perustavat itsepuolustuksen tekniikat ja kehon käytön periaatteet. Lyhyesti voisi kuvata, että yiquanin kaltainen eläinten ja nyrkkien harjoittelu on kamppailuun liittyvien toimintamahdollisuuksien avaamista.  Tutkiessani yiquanin eläimiä olen päätynyt tulokseen, että eläinharjoittelusta voi löytää neljä tasoa, jotka ovat seuraavat: 1. Eläimen ”henki” antaa laajemman strategisen lähtökohdan kamppailutilanteeseen. Kyse on asenteesta, joka määrittää esimerkiksi sisäänmenon tapoja, ajoitusta, etäisyyttä, koko kamppailutilanteen henkeä jne. 2. Eläin opettaa tietyn kamppailuvoiman lähteen ja kehon käytön periaatteen/ mekaniikan. 3. Eläin näyttää, miten tätä periaatetta voi harjoitella ympyrä-shilinä. 4. Eläin antaa kamppailutilanteesta selviämisen perustekniikan, usein monta.

WXZ toteaa kirjassaan ”Yiquanin oikea tie”, että on kuusi tiikeriä ja kuusi lohikäärmettä, jotka kannattaa opetella. Kiinalaisten kamppailutaitojen tavan mukaan eläinten tekniikoiden nimet eivät kerro ulkopuolisille kovinkaan paljon. Esimerkiksi WXZ nimeämät tiikerin tekniikat ovat ”Hurja tiikeri lähtee metsästä”, ”Vihainen tiikeri karjaisee”, ”Raivokas tiikeri etsii vuorta”, ”Nälkäinen tiikeri repii saaliinsa kappaleiksi”, ”Hurja tiikeri ravistaa päätään” ja ”Raivokas tiikeri hyppää rotkon yli”. Vastaavasti lohikääretekniikoiden nimet ovat: ”Lohikäärme ärjyy meressä”, Lohikäärme ilmestyy viisi kertaa pilvestä”, ”Vihreä lohikäärme tutkii merta”, ”Musta lohikäärme kääntää joet ympäri” ja ”Pyhä lohikäärme kutistaa luunsa”. Monista yiquan-mestareista myös todetaan, että ymmärtääkseen tiikerin henkeä, he ovat istuneet pitkään eläintarhoissa tiikereitä tutkimassa. On tietysti selvää, että halutessaan ymmärtää jotakin eläintä, siihen on paras tutustua, ja jos mahdollista, mieluummin sen luonnollisessa ympäristössä. Lohikäärmeitä tosin voi olla vaikeampi löytää.

Yhteenvetoa

Lopuksi haluan yhteenvetona todeta, että samalla tavalla kuin yiquanissa lähestytään liikettä hyvin abstraktilla tavalla, voidaan ajatella, että myös sama abstrakti ajatustapa löytyy myös yiquanin suhtautumisesta kamppailuun. Olen edellä hahmottanut yiquanin kamppailuharjoittelua seuraavien kategorioiden kautta:

1. Perusharjoittelu, missä zhan zhuang, shili, fali jne. -harjoitteluun tuodaan mielessä kamppailutilanne ja sen vaatimat mielikuvat.

2. Kehon kuvan muutostyöskentely, missä opetellaan ymmärtämään oman kehon, sen liikkeen ja voimantuoton kannalta sellaisia periaatteita kuin ”koko keho on ase” tai ”jokainen ele on isku/ torjunta”.

3. Säkki/pistehansatyöskentely, joka on jatkoa edelliseen. Siinä totutetaan keho vapauttamaan voimaa oikeaan kohteeseen eri kohdistaan. Opetellaan käyttämään perusvoimanlähteitä kohteen kanssa (kierto, painonsiirto, avautuminen/sulkeutuminen jne).

4. Kamppailun peruskäsitteet: ajoitus, etäisyys, liikesuunnat. Opetellaan yksin ja parin kanssa. Myös esimerkiksi usea vastustaja on tässä oma tilanteensa.

5. Omien teknisten toimintamahdollisuuksen avaaminen kamppailutilanteessa. Oman teknisen kamppailuarsenaalin kehittäminen: erilaiset lyönnit, potkut, sisäänmenot jne. Tähän WXZ:n mukaan riittää ”pari nyrkkiä ja pari eläintä”. Määrän ja laadun välillä joudutaan tässä tekemään aina kompromisseja. Olisi tietysti hyvä, jos tekninen arsenaali olisi laaja, mutta laajaa repertuaaria on vaikea harjoitella ja pitää yllä. Siksi WXZ ajatus parista nyrkistä ja parista eläimestä on houkutteleva. Jos osaat hyvin kymmenen perustekniikkaa, se riittää miltei kaikissa tilanteissa. Jos osaat todella hyvin ja automaattisesti kolme, niin sekin voi olla riittävä.



HERÄTYS! Tärkeä periaate kaikille asahin ohjaajille ja harrastajille!

Asahi Posted on pe, heinäkuu 23, 2021 13:36:13

Tiedän, että on heinäkuu, ja että tällaisia postauksia ei nyt paljon lueta, mutta en pysty pidättelemään sisälläni tätä juttua pidempään. 

Koronavuosi on ollut omalaatuista aikaa varmaan meille kaikille. Itse olen elänyt täällä maalla aika lailla eristyksissä yli vuoden. Se on myös tarjonnut mahdollisuuden syventää ajatteluaan ja taitojaan. On hienoa huomata, että aina voi oppia uusia asioita. Tutustuin tässä kesällä erääseen japanilaiseen ajattelutapaan, joka avasi minulle heti myös uuden tavan ajatella asahia. Vaikka tämän ajattelun lähtökohta on kaupallisessa tuotekehittelyssä, markkinoinnissa ja valmistamisessa, se on helposti sovellettavissa mitä erilaisimmille alueille ja niin sitä sovelletaankin.  Asia, minkä opin, oli että kaikilla tuotteilla on tietty arvo ja itse asiassa tuotteen todellinen arvo määrittyy siitä, millaisen arvon asiakkaat kokevat saavan siitä itselleen. Tässä puhutaan siis arvoista. Toivon, että ette tässä vaiheessa lakkaa lukemasta, kun puhe kääntyy niinkin abstraktiin asiaan kuin arvot. Tämä liittyy keskeisesti myös asahiin!

Opin nopeasti ajattelemaan, että asahi-ohjaajat toimivat yhteisöissään hyvinvoinnin ja siihen liittyvien arvojen ja toimintojen edistäjinä. Voidaan ajatella, että asahin perusarvo ohjaajille on, että sen avulla he kykenevät tuottamaan hyvinvointia itselleen, läheisilleen, ryhmilleen ja ylipäätään yhteisöön, jossa he vaikuttavat.  Tämän myötä asahi lisää myös ohjaajien omaa arvoa. Asahi ei ole vain hyvinvoinnin arvoja tuottavaa toimintaa, vaan se tuo myös arvoa ohjaajille. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät arvot kulkevat käsi kädessä ylipäätään hyvään elämään tähtäävien arvojen kanssa. Samalla tavalla voidaan ajatella myös asahin harrastajista, jotka myös voivat toimia omissa yhteisöissään hyvinvoinnin ja sitä lisäävien toimintojen edistäjinä.

Tämän ajatustavan kautta avautuu toinen näkökulma. Tämä liittyy asahin laatuun. Voidaan kysyä, mitä on laatu asahin kaltaisessa kehomielimenetelmässä. Ohjaajan kannalta asahin laatu voidaan ajatella seuraavalla tavalla. Ohjaaja saa koulutuksessaan asahi-tuotteen, mikä on monipuolinen terveysliikunta-, somatiikka- ja kehomielimenetelmä. Tämän tuotteen laatu voidaan määritellä sen hyvinvoinnin ja elämän laadun lisäyksen määräksi, mitä ohjaaja tuottaa yhteisössään koko sinä aikana, kun hän toimii asahi-ohjaajana. Vaikka emme voikaan mitata tätä ja esittää täsmällisenä suureena, se voidaan kuitenkin ajatella karkeasti sellaisena.

Asahin laatu on siis yhteydessä ohjaajan taitoon, mutta myös hänen aktiivisuuteensa omissa yhteisöissään. Siihen liittyy myös se tapa, miten hän kannustaa omia ohjattaviaan olemaan myös aktiivisia omissa lähipiireissään. Käytännössähän ohjaajan taitoon liittyy se, miten laajasti hän opiskelee ja perehtyy asahin eri tasoihin, sen liikkeiden oikeaan tekotapaan, liikkeiden muunnelmiin, liikeperiaatteisiin jne., jotta hän pystyy siirtämään asahia mahdollisimman hyvin oppilailleen.  Tämä vaatii jatkuvaa opiskelua: omaa harjoittelua ja kouluttautumista. Ohjaajan taito on tietysti ensimmäinen hänen opettamansa asahin laatua määräävä seikka.

Jos ajattelee asiaa näin, siis laajasti yhteisöllisen hyvän tuottamisen kannalta, tästä seuraa monia asioita. Koulutuksissa on ohjaajille tietysti selitettävä tämä asahin laaja hyvinvoinnin malli, jotta ohjaajat kokevat itsensä arvokkaina hyvinvoinnin ja elämän laadun tuottajina. Kun pohdin tätä ajatusta, minulle myös valkeni hieno käytännöllinen periaate, jonka haluan heti opettaa kaikille asahi-ohjaajille ja toivon, että he vievät ajatusta eteenpäin ryhmissään ja yhteisöissään.  Periaatteen voi muotoilla esimerkiksi näin:

OPETA KOLME ASAHI-LIIKETTÄ KAVERILLE!

Tämä periaate konkretisoi kaiken, mistä edellä puhun. Jos haluamme levittää asahin avulla hyvinvointia yhteisöissämme, meidän on oikeasti opetettava sitä muille. Mutta kolme liikettä riittää! Kaikki voivat oikeasti oppia kolme liikettä ja saada siitä liikkeiden hyödyt. Ohjaajia kehoitan opettamaan kolme liikettä omille läheisilleen, perheelleen, kavereilleen jne.  Ryhmissään he tietysti opettavat asahia perusteellisemmin, myös kokonaisia liikesarjoja, mutta myös ryhmissä tulisi kehottaa kaikkia harrastajia opettamaan kolme liikettä kavereilleen. Kaikki harrastajat pystyvät tähän. Liikkeet voi valita kaverin tarpeiden mukaan. Jos hänellä on hartiaongelmia, kolme hartialiikettä on hyvä, tai kaksi ja hengitystä tasaava liike. Jos kaveri on stressaantunut, vaikkapa pari hengitysliikettä ja jokin muu liike on hyvä setti. Kaikki harrastajat pystyvät tähän.

Asahi-ohjaaja voi sisällyttää ajatuksen tuntiinsa keskittymällä välillä tällaisen helposti opetettavan kolmen liikkeen sarjan opettamiseen. Hän voi myös perustella, millaisiin ongelmiin tai tarpeisiin juuri nämä kolme liikettä olisivat hyvä apu. Tämä voisi olla yksi asahi-tunnin osio. Siihen voisi liittää myös vinkkejä harrastajille liikkeiden opettamisesta.

Tällainen toimintaa tuottaa sitä laatua, mistä alussa puhuin, kun totesin, että asahin laatu voidaan määritellä sen hyvinvoinnin määräksi, minkä opettajat yhteisöissään tuottavat. Jos he saavat oppilaansa myös aktiivisesti opettamaan vaikkapa vain kolme liikettä omissa yhteisöissään, se vaikuttaa sekä heidän itsensä, mutta myös heidän opettajansa ja ylipäätään asahin arvoon hyvinvointia tuottavina toimijoina ja menetelmänä.

Ja jos haluamme levittää asahin tuomaa hyvinvointia vielä enemmän, periaatteen voi muotoilla myös seuraavasti:

OPETA KOLME ASAHI-LIIKETTÄ KOLMELLE KAVERILLE!

Päätin, että otan itse käyttöön tämän ajatuksen kaikissa asahiin liittyvissä koulutuksissani. ”Opeta kolme liikettä kaverille, tai vaikka kolmelle!” tulee olemaan tästä lähtien motto, jota toistan kaikissa koulutuksissa ja ryhmissäni ja toivon, että kaikki asahin ohjaajat vievät tätä viestiä eteenpäin. Ryhtykäämme kaikki heti syksyn kursseilla toteuttamaan tätä ideaa. Jouluun mennessä olemme kaksinkertaistaneet asahin harrastajien määrän!!  Näin asahin arvo ja laatu pääsee toteutumaan täydessä potentiaalissaan.



Kolmas kerta toden sanoo: yiquania ja hypnoosia

Yi quan Posted on pe, heinäkuu 02, 2021 12:38:11

Vielä teki mieli jatkaa tätä tarinaa yiquanin mielen (yi) käsitteestä länsimaisesta näkökulmasta. Olin nuorena tai oikeastaan jo lapsena (noin 15-vuotiaasta lähtien) kiinnostunut hypnoosista. Luin kaikki siihen aikaan saatavilla olevat hypnoosia käsittelevät kirjat, joita ei ollut paljon. Jarl Fahler oli julkaissut paksun kirjan ”Hypnoosi” (Tammi 1963), jonka luin läpi monta kertaa. Sen lisäksi hän oli julkaissut ohuen kirjasen ”Hypnoosin tekniikka” (Tammi 1968). Kolmas kirja oli Sidney Petrien ja Robert B. Stonen: ”Hypnoosi auttaa” (Gummerus 1973). Fahlerin hypnoosin tekniikka käsittelevä kirja tuli opeteltua aika lailla ulkoa, koska se kuvasi hypnoosin perustekniikat.

Koko ikäni kestänyt kiinnostukseni kehon ja mielen suhteeseen lähti varmaankin näistä kirjoista ja erilaisista suggestioon liittyvistä harjoituksista, joihin tuolloin tutustuin ja kokeilin. Pääsin sitten myöhemmin opiskelemaan Tampereen yliopistoon filosofiaa, mutta ajatukseni oli suuntautua psykologiaan ja sen kautta opiskella enemmän hypnoosiin ja suggestioon liittyviä ilmiöitä. Liityin alle kaksikymppisenä Suomen Hypnoosiyhdistykseenkin ja muistan, että kirjoitin Jarl Fahlerille, yhdistyksen puheenjohtajalle kirjeen, missä tiedustelin, miten tätä alaa voisi opiskella. Hän vastasi postikortilla ja kehotti suuntautumaan psykologiaan. Yritinkin sitä sitten yliopistossa, mutta törmäsin heti ensimmäisellä psykologian peruskurssilla taistolaiseen opettajaan, joka käytti koko peruskurssin marxilaisen heijastusteorian opettamiseen. Sellaista oli elämä 1970-luvulla Tampereen yliopistossa. Psykologian opintoni päättyivät valitettavasti siihen. Opiskeluajoilta on jäänyt mieleeni, että autoin erästä ystävääni, joka harrasti urheiluammuntaa, valmistautumaan kilpailutilanteisiin hypnoosin avulla. Sitä en muista, että oliko harjoituksistamme mitään hyötyä.

Tämä taustana sille, että kun sitten karaten yhteydessä ja myöhemmin taijin ja yiquanin yhteydessä törmäsin mielikuvaharjoitteluun, niin asia oli minulle hyvin tuttua. Hypnoosissa ja rentoustekniikoissa käytetään jatkuvasti erilaisia mielikuvia, joita kutsutaan suggestioiksi. Hypnoosissa ja rentoututustekniikoissa ihmisen mieltä ohjataan mielikuvien avulla. Suggestio tarkoittaa yhdenlaista verbaalista ehdotusta, millä luodaan mielikuva, jonka tarkoitus on muuttaa kohdehenkilön kokemusta. Kaikki yiquanin harjoituksessa käytetyt mielikuvat ovat suggestioita, joiden tarkoituksena on saada aikaan erilaisia aistimotorisia vaikutuksia.

En ollut koskaan kuullutkaan yiquanista, kun jo harjoittelin, miltä tuntuu, kun kuvittelet pallon kämmentesi väliin. En muista enää tarkasti, mutta harjoitus kuvattiin varmaankin jossakin Fahlerin kirjoista. Harjoitusohje kuului niin, että nosta kätesi rinnan eteen kämmenet vastakkain ja kuvittele, että käsiesi välissä on elastinen ilmapallo. Purista palloa kämmenillä ja aisti pallon elastisuutta. Voit kokeilla tätä heti ja huomata, miten mielikuva toimii ja luo sitä vastaavan aistimotorisen tuntemuksen. Tarkoitan tällä sitä, että puristavaan liikkeeseesi tulee todella ainakin hienovarainen elastisen vastuksen tuntu. Tee liike hyvin hitaasti ja herkällä otteella. Hypnoositutkimuksesta tiedämme, että mitä suggestioherkempi ihminen olet, sitä helpommin reagoit tällaisiin aistimotorisiin mielikuviin.

Kuvasin tuossa edellisessä blogissa tällaisia harjoituksia, joita käytetään suggestiotesteinä. Esimerkiksi sormusharjoitus on yksi tyypillinen sellainen. Toinen, mitä käytetään myös hypnoositekniikkana on sellainen, missä asetat kätesi esimerkiksi reidelle ja kuvittelet, että ranteeseesi on kiinnitetty vappupallo, joka nostaa sitä ylöspäin. Kun tähän liitetään sopivia verbaalisia suggestiota, kätesi lähtee nousemaan, ja ilmiötä voidaan käyttää perushypnoosimenetelmänä.

Myös kiinalaiset ovat tunteneet tämän ilmiön jo pitkään. Ajattelepa tuota edellä kuvaamaani palloharjoitusta. Esitieteellisessä maailmassa ilmiötä on kuvattu esitieteellisin käsittein. Kun kuvittelet pallon kämmentesi välissä ja tunnet sen vastuksen, vastus muodostuu tietysti voimasta, jonka synty voidaan kuvata. Tiedämme nykyään, että tällainen elastisuuden kokemus syntyy antagonististen lihasjännekalvoketjujen toiminnasta, jotka aktivoituvat mielikuvan seurauksena. Agonistiset lihakset puristavat palloa ja vastavaikuttajalihakset ottavat vastaan. Syntyy elastinen liikekokemus.  Pari tuhatta vuotta sitten eläneen kiinalaiset eivät tietenkään tunteneet tällaista selitystä. He tunsivat vain jonkin voiman, joka tuntui olevan kämmenten välissä. Se oli siis sitä samaa ”energiaa”, millä he selittivät kaikki muutkin voimaan liittyvät ympäristön ja maailmankaikkeuden ilmiöt. Sen nimi oli ”qi”. Voimme siis tuntea qin kämmentemme välissä.

Muistan, kuinka leikin tällä pallolla paljon joskus 15-vuotiaana ymmärtämättä sen kummemmin, mistä ilmiössä oli kysymys. Samaa lapsen hämmennystä tämän ilmiön äärellä näyttävät edelleen tuntevan monet aikuisetkin.

Kun annamme yiquanissa ohjeen, että kuvittele kannattelevasi palloa kämmenten välissä, tai kuvittele työntäväsi lankkua veden pinnalla, tai kuvittele vetäväsi sormistasi seinään ulottuvia jousia, annamme suggestion. Jos annamme sen itsellemme, sitä kutsutaan itsesuggestioksi. Niiden tarkoitus on edellä kuvatulla tavalla synnyttää erilaisia sensomotorisia ilmiöitä. Ehkä tärkein niistä on edellä kuvaamani vastuksen kokemus. Se auttaa koko kehon yhdistämistä tuottamaan liikevoimaa. Siksi tärkein yiquanin mielikuva on aistia ilman vastusta ympärillä tai liikkua kuin vedessä.

Tällaiset suggestiot näyttävät todella voimakkaalla ja mielenkiintoisella tavalla mielikuvan ja kehon yhteyden. Ne myös näyttävät, miten mielikuvia voi voimistaa ja elävöittää, ja sen kautta kasvattaa niiden vaikutusta. Kannattaa huomata, että koko ympäröivä yhteiskuntamme perustuu suggestioon eli mielikuvien kautta vaikuttamiseen. Kaikki mainonta on suoraan sitä. Mainos luo mahdollisimman vaikuttavan eli suggestiivisen mielikuvan. Se antaa ehdotuksen: osta tämä tuote. Ja niin me teemme. Politiikka on sitä. Itse asiassa kaikilla elämän alueilla elämme jatkuvien suggestioiden virrassa. Ja ne toimivat. Kehomme toteuttaa sen, mikä mieleemme on istutettu. Itse asiassa: kaikki ennakkoluulomme, ennakkokäsityksemme ovat myös suggestioita, jotka jo olemme omaksuneet toiminta- ja ajattelutavoiksemme.

Yiquanin mielikuvissa kyse on periaatteessa samasta asiasta: annamme mielikuvan ja uskomme, ajattelemme, toivomme sen toteutuvan. Ja niin käy, mutta hyvin konkreettisella tavalla. Ei tarvita kuin toistoa, tuhansia ja tuhansia toistoja ja mielikuva muuttuu lihaksi. Lopulta huomaamme, että mielessä tapahtuva ponnistus on sama asia kuin kehossa tapahtuva ponnistus. Intentio on sama asia kuin toiminta. Ei siis ole ihme, että markkinoinnin ammattilaiset käyttävät työpäivänsä aamusta iltaan kehitellen meille yhä uusia ja uusia mielikuvia, joita sitten innostuneina jahtaamme.



Vielä yiquanin ”mielestä” (yi) ja muutama harjoitus

Yi quan Posted on ti, kesäkuu 29, 2021 11:27:00

Olen viime päivinä lueskellut Yao Zongxunin kirjaa: Yiquan, kiinalainen moderni kamppailutaito, joka on monella tapaa hyvin mielenkiintoinen. Palaan kirjaan myöhemmin, mutta nyt ajattelin jatkaa tuota edellistä blogia, missä käsittelin yiquanin tahdon tai mielen (yi) käsitteen kolmea tasoa. Yao kuvaa kirjansa kolmannessa, seisomista (zhan zhuang) käsittelevässä luvussa hienolla tavalla myös sitä, miten seisominen on mielen harjoitusta. Seuraavassa pitkä ja vapaa tulkinta luvun alusta:

”Seisominen on yiquanin perusta. Hermosto ohjaa kaikkea ihmisen käyttäytymistä, myös lihaksia, jotka supistuessaan liikuttavat luustoa. Luut toimivat vipuvarsien tavoin. Näin liike on mahdollinen. Taitoihin liittyy aina myös harjoitus. Asiassa on kaksi puolta: keho ja mieli. Kumpikaan ei yksin riitä, tarvitaan kumpaakin. Seisominen on paras tapa ratkaista tämä ongelma.  Kehon ja mielen yhteyden muodostaa yi, intentio, tahto. Intentio tai tahto tarkoittaa toimintaa. Seisominen on koko kehon toimintaa. Ihminen on yksi kokonaisuus. Voimme erottaa jalat, kädet, pään, vartalon jne., mutta ne eivät ole erillisiä. Vaikka voimmekin harjoittaa kehon osia erikseen, sei ei ole järkevää.  Zhan zhuang -menetelmässä keho, mieli ja toiminta yhdistetään yhdeksi harjoitukseksi. Harjoitus on myös mielen harjoitusta. Kokemus on osittanut, että ilman sitä on mahdotonta oppia taitoa, missä ’kaikki liikkuu’ tai, ’kun ravistat yhtä oksaa, sata oksaa liikkuu’. Nyrkkeilyn perusmenetelmä on harjoittaa tyyneyttä, keskittää ajatuksensa, rentouttaa keho, ottaa oikeasuhtainen asento, käyttää tyyneydessä ajatusta ja antaa mielen ohjata. Seiso suhteellisen liikkumatta ja aisti mikroliikkeet, jotka syntyvät mielen halusta liikkua ja pysähtyä, pysähtyä ja liikkua.

WXZ sanoi usein: pieni liike on parempi kuin suuri liike, pieni liike on huonompi kuin liikkumattomuus, mikä on jatkuvaa liikettä. Tällaisessa kehossa, mikä liikkuu ja ei liiku, dynaamisuus ja staattisuus hyödyntävät toisiaan. Harjoituksella opit tuntemaan hengityksen ja kehon yhteyden, ulkopuolella olevan vastuksen. Syntyy epätasapainoja, jotka korjaantuvat ja uusia, jotka jälleen muuttuvat. Olet välillä yhtenäinen ja epäyhtenäinen ja käytät mieltä yhdistämään sen, mikä tuntuu eroavan. Henki on laaja ja voimakas.

Seisomisen menetelmässä etsimme voimaa voimattomuudesta, taitoa taitamattomuudesta. Yhdistä ulkoinen ja sisäinen, mieli ja keho, henkinen ja fyysinen, abstrakti ja konkreettinen, veri ja luut. Koko kehosta tulee yksi, koko keho puhdistuu ja jalostuu.”

Yao kuvaa kirjan samassa luvussa myös kaksi harjoitusta, jotka auttavat kehon ja mielen yhtenäisyyden löytämiseksi.

Harjoitus 1. Heiluri

Ensimmäisen harjoituksen nimi on ”heiluri” tai ”ravistus” ja ohje kuuluu näin. Seiso aluksi perusasennossa. Heilu sitten mielessäsi kevyesti oikealle ja vasemmalle. Tee liike hitaasti ja tasaisesti kuvitellen ympärillesi veden ja sen vastuksen. Voit aluksi antaa liikkeen näkyä ja viedä se hiljalleen näkymättömäksi.

Harjoitus 2. Kierto

Tee kuten edellä, mutta liike on kiertoliike vasemmalle ja oikealle. Tee kummatkin harjoitukset mielellä ja aisti, miten koko keho liikkuu. Olet liikkumaton, mutta voit tuntea mikroliikkeet. Seisot vedessä ja tunnet veden ympärilläsi. Vastus riippuu ponnistuksesi suuruudesta. Kärsivällinen harjoittelu tuottaa tuloksen.

Käytän seuraavaa harjoitusta usein ”Funktionaalinen kehotietoisuus” -kurssillani:

Harjoitus 3. Nilkan heiluri

Seiso hartioiden levyisessä asennossa polvet hieman joustavina, lantio keskellä, kädet rentoina sivuilla. Tämä on asahin perusasento. Kuvittele päkiän, kantapään ja nilkan muodostama kolmio tai oikeastaan pyramidi ja aisti, miten koko ylävartalosi paino asettuu tämän pyramidin huipun eli nilkan varaan. Aisti nilkan saranaa heilumalla hyvin hienovaraisesti eteen ja taakse. Ikään kuin herkistät aistimuksesi tälle liikkeelle ja sen saranakohdalle. Pysäytä sitten liike. Ota sitten mielikuva, että pohkeesi jännittyy ja lyhenee ja aisti, mitä tapahtuu, mutta älä tee mitään. Jännitä pohjetta ja akillesjännettä rytmisesti, mutta vain mielessäsi. Ole varovainen tässä harjoituksessa, sillä saatat lähteä kaatumaan taaksepäin aika voimakkaastikin.

Asahissa teemme usein tällaista harjoitusta:

Harjoitus 4. Keskilinjan vastus

Seiso hieman normaalia leveämmässä asennossa. Kuvittele keskilinjasi lyijykynäksi ja lähde piirtämään sillä hitaasti lattiaan vaakaviivaa. Siirrät siis hitaasti painoasi vasemmalle ja oikealle pitäen keskilinjan hyvin pystyssä. Toista rauhallisesti vaikkapa kymmenen kertaa. Kuvittele sitten, että keskilinjasi kynä uppoa maahan puolen metrin syvyyteen ja maa on paksua savea tai tervaa. Jatka harjoitusta, mutta nyt joudut raahaamaan kynää savessa. Aisti, miten liike muuttuu. Mielikuva luo siihen vastuksen.

Kun mitataan ihmisen suggestioherkkyyttä, käytetään myös samantapaisia harjoituksia, missä katsotaan, miten voimakasta fyysistä liikettä pelkkä mielikuvan ottaminen tuottaa. Tässä esimerkki:

Harjoitus 5. Sormus liikkuu

Kiinnitä noin 20 cm langanpätkä sormukseen. Aseta kyynärpääsi pöydälle ja riiputa sormusta pöydän yläpuolella. Kuvittele, että sormus lähtee pyörimään myötäpäivään. Älä tee mitään, vain katsot ja aistit. Voit tehdä tämän harjoituksen mihin liikesuuntaan vain.

Harjoitus 6. Pyöritä dan-tien -pistettä

Vielä viimeinen vastaava harjoitus taijin maailmasta, jota muistan itse tehneeni paljon joskus kolmekymmentä vuotta sitten. Seiso perusasennossa kädet rentoina alhaalla. Kuvittele, että dan-tien -pisteesi (kehon painopiste vatsalla) lähtee pyörimään ympyrää. Käy läpi rauhassa liikkeen kolme tasoa:  horisontaali-, vertikaali- ja sagittaalitason ympyrät. Seiso herkässä asennossa, pyöritä mielessäsi dan-tien pistettä ja aisti, miten liike laajenee koko kehon liikkeeksi.

Näillä muutamalla harjoitusesimerkillä halusin nostaa esiin Yaon idean, että mielikuvan vaikutusta kehoon, siis mielen ja kehon yhteyttä, voi näin erikseenkin harjoitella. Harjoituksen tuoma kokemus luo myös luottamusta mielikuvan voimaan. Tällaiset harjoitukset opettavat itse asiassa montaa asiaa. Ensinnäkin on seistävä täysin rentoina hyvin herkässä asennossa ja herkällä asenteella. On suuntauduttava aistimaan kehoa ja mieltä. Kyse on siis tietoisuudesta. Olen kirjoittanut paljon siitä, miten tietoinen liike on jotakin, missä tietoisuus ja liike yhtyvät. Yiquanissa lähdemme nimenomaan liikkeelle tästä: mieli ohjaa liikettä, eli tietoisuus on mukana liikkeessä; kyseessä on siis tietoinen liike. Lisäämällä harjoitukseen erilaisia mielikuvia ikään kuin tehostamme vielä lisää tätä yhteyttä. Edellisen kaltaiset harjoitukset opettavat meitä tiedostamaan myös hyvin hienovaraisia mielikuvan ja liikkeen yhteyksiä, joita yiquanissa käytämme systemaattisesti hyväksi.



Kolme yiquanin mielen tai tahdon (yi) käytön tasoa

Yi quan Posted on pe, kesäkuu 11, 2021 12:11:32

Olen viime aikoina lueskellut aina silloin tällöin kiinalaisia yiquania käsitteleviä sivustoja google-kääntäjän avulla. Niin kuin edellisessä blogissani kerroin, se toimii uskomattoman hyvin. Yiquanissa korostuu harjoituksen teoreettinen ymmärtäminen. On tärkeää ymmärtää, mitä harjoittelee, jolloin myös harjoituksen päämäärä on selkeä. Ilman tätä ymmärrystä voi hyvin harjoitella, mutta edistystä ei tapahdu. Olen kirjoittanut tästä paljon ja siksi oikeastaan kirjoitin tuon yiquania käsittelevän kirjankin. Yiquanissa teoria ja käytäntö kulkevat käsi kädessä. Tätä ymmärrystä ei voi jättää pelkästään opettajalle tai siihen, että kyllä opettaja sitten selittää, jos on tarvis. Oman ymmärryksen ja sen kehittämisen eteen on ponnisteltava. On siis harjoituksen lisäksi luettava lajia käsitteleviä kirjoja, katseltava videoita, tutkittava kaikkea, mitä käsiinsä saa. Yiquanissa opiskelu on korostetusti tutkimista, ei matkimista. Niinhän sen tietysti pitäisi olla taidossa kuin taidossa. Tämä on myös monien yiquanin opettajien kanta. Usein he opettavat antamalla vihjeen tai yhden liikkeen, josta on itse sitten löydettävä loput. On vanha kiinalainen periaate, että yksi jakautuu kahdeksi ja siitä edelleen kymmeneksi tuhanneksi asti. Wang Xiangzhai on myös todennut, että yiquanissa yhdestä tulee sata, sadasta tuhat. Riittää siis, että oppilaalle annetaan yksi liike tai periaate, esimerkiksi eläimen tyyppiliike, hänen on itse etsittävä siitä kokonainen menetelmä. Niin yiquanissa opetetaan edelleen. Matkimalla pääsee johonkin asti, mutta vasta tutkimalla itse voi päästä perille.

Löysin yhden kiinalaisen artikkelin, missä lyhyesti käsitellään yiquanin ”mielen” kolme tasoa. Nyt puhutaan siis ”yin” käsitteestä, joka esiintyy myös taidon nimessä. Se voidaan kääntää monella tavalla: mieli, tahto, intentio, aikomus jne. yhteydestä riippuen. Tämä on yksi ehkä vaikeimmista käsitteistä länsimaisen ihmisen ymmärtää, koska se joudutaan kääntämään eikä intuitiomme välttämättä sano, mitä sillä kulloinkin tarkoitetaan. Artikkelin kolme ”yi:n” tasoa näyttävät asiaan yhden näkökulman, tai oikeastaan kolme.

Kirjoittajan mukaan yiquanin harjoitusprosessi sisältää kolme tapaa ymmärtää ”yi”. Jos teemme seisomisharjoitusta (zhan zhuang), niin miten mieltä siinä käytetään? Koska joudun kääntämään tässä ”yi:n” käsitteen suomeksi, tarjoan pari vaihtoehtoa, jotka auttavat ymmärtämään, mistä on kyse Yiquanin harrastajat puhuvat Suomessa yleisesti ”yi:stä” ”intentiosta”, joten tässä ensimmäinen käännös: Seistessämme meillä voi olla 1. intentio ilman ponnistusta, 2. intentio ponnistuksen kanssa ja 3. tietoinen ponnistus, missä mitään eroa intentioon ja ponnistukseen ei tehdä. Sitten toinen käännös, missä käännän ”yi:n” tahdoksi. Seistessämme meillä voi olla 1. tahto ilman ponnistusta, 2. tahto ponnistuksen tai voiman kanssa ja 3. tahdon tuottama voima, tahdonvoima ilman eroa tahtoon ja voimaan.

Sitten selitystä. Ensinnäkin nämä kolme mielen käytön tasoa kuvaavat harjoitusprosessia eli sitä, miten oppiminen tapahtuu. Otetaan zhan zhuangin yksi perusharjoitus, missä seison paikallani kannatellen palloa rinnan edessä. Harjoitusohje on: kun pallo liikkuu eteen, vedät sitä itseä kohti, kun pallo liikkuu sinua kohti, työnnät sitä poispäin. Mutta tämä tapahtuu sisäisesti, ulkoista liikettä ei ole tai se on mahdollisimman pieni. Taso yksi edellisessä kuvauksessa tarkoittaa, että ohje toteutuu vain mielikuvassa. Voin kuvitella, että pallo liikkuu minusta poispäin, jolloin kuvittelen, että vedän sitä. Kaikki tapahtuu nyt vain intention tai tahdon tasolla. Mielikuva on siis tämän intention tai tahdon ilmaus. Mutta tällä tasolla mitään voimaa ei tunneta, koska mitään kehollista ponnistusta ei ole. Tästä yleensä lähdetään liikkeelle. On vain intentio, mielikuva, ei muuta. Mutta kun harjoitus etenee ja ymmärrys harjoituksesta lisääntyy, tulee mukaan havainto, että intentio synnyttää myös ponnistuksen tunteen. Keho tulee tekemiseen mukaan. Voimia ei enää vain kuvitella vaan ne tehdään. Ei vain kuvitella työntöä, vaan työnnetään oikeasti. Silloin intention tai tahdon ponnistuksen myötä voimaa rakentavat koko kehon läpi kulkevat lihas-jänne-kalvoketjut aktivoituvat mukaan työskentelyyn. Tulee mukaan siis näiden rakenteiden jännityksen ja rentouden vaihtelu. Tätä voidaan kutsua ”muutokseksi”, ”sisäiseksi liikkeeksi”, yin/yang-vaihteluksi jne. Kun harjoitus etenee tällä tasolla siirrytään hiljalleen kirjoittajan kuvaamaan kolmanteen tasoon, missä mitään eroa tahdon tai intention ja ponnistuksen tai voiman välillä ei enää tehdä. Ne syntyvät samaan aikaan tai paremminkin ovat sama asia. Tahto on voimaa, voima vaatii tahtoa. Tästä tekemisen tavasta tulee automaattista. Tässä mielessä yiquan on ”tahdon nyrkkeilyä”.

Tahdonvoima on hieno suomen kielen sana. Sananakin se antaa ymmärtää, että se on jotakin, joka on sekä tahtoa, siis mielessä olevaa, että voimaa, siis kehossa olevaa. Tahdonvoimassa keho ja mieli ovat samaa. On hauska ja mielenkiintoinen harjoitus yrittää erottaa tahto ja voima toisistaan. Teetän usein koulutuksissani seuraavan harjoituksen. Voit tehdä sen saman tien. Ohje kuuluu näin. Aseta kätesi lepäämään reisiesi päälle. Lähde sitten nostamaan oikeaa kättäsi, mutta nosta sitä vain 0.000001 mm ja hidasta liike niin, että nostoon menee aikaa pari minuuttia. Aisti miltä se tuntuu. Toisin sanoen lähdemme oikeasti nostamaan kättä, mutta emme oikeastaan nostakaan sitä. Otamme nostamisen intention ja aistimme miltä se tuntuu. Voit tuntea omalaatuisen tuntemuksen, missä käytät tahdon ponnistusta, mutta käsi ei varsinaisesti vielä nouse, mutta tahto tuntuu tässä jännänä fyysisenä kokemuksena, jota on mahdoton kuvata sanoin. Tai sen voi kuvata juuri niin, että tunnet tahdon fyysisyyden, tunteen missä mieltä ja kehoa ei voi erottaa toisistaan. Tämä on myös kokemus siitä, mitä yiquanissa ”yin” käsitteellä tarkoitetaan.



”Kannattele palloa oppiaksesi ytimen”

Yi quan Posted on la, toukokuu 22, 2021 13:03:29

Olen tässä lueskellut erään kiinalaisen yiquan-opettajan Lian Huan blogia, jossa on valtavasti mielenkiintoisia artikkeleita yiquanista ja sen teoriasta. Eräässä blogissa, josta alla lyhyt referaatti, kuvataan Wang Xiangzhain yhtä yiquania kuvaavaa teoriaa, jonka voisi ehkä kääntää muotoon: ”Kannattele palloa oppiaksesi ytimen”. Tämä on todella mielenkiintoinen metafora. Alla siis lyhyt kuvaus teoriasta, johon sekoitan joitakin ajatuksiani. Ainakin omaa ymmärrystäni yiquanista se syvensi heti! Kyse on siis metaforasta, missä kuvataan sekä yiquanin harjoitusprosessia, mutta myös sen teknisiä ja kamppailuun liittyviä periaatteita kehän tai pallon ja sen ytimen, keskustan tai navan suhteella.

Ensinnäkin on hienoa, miten koko periaatteen voi piirtää kuvaksi, niin kuin WXZ on muualla tehnyt. Kuvana periaate on tämän näköinen:

Kuva 1. Kehän ja navan suhde.

Kuvassa A on koko juttu, mutta kuvassa B tarkemmin se, että kyse on keskustan ja kehän vuorovaikutuksesta. Artikkelissa kuvataan tätä periaatetta monella tasolla. Aluksi selitettään että se voidaan ymmärtää kahteen suuntaan: 1. Kehältä kohti keskustaa ja 2. keskustasta kohti kehää. Opettelemalla kehän, kannattelemalla palloa, opimme ytimen, keskustan merkityksen. Toisaalta hallitsemalla keskustaa, ydintä, hallitsemme periferiaa, kehää. Periaate toimii siis kumpaankin suuntaan yiquanin prosessissa.

Mihin kehällä ja ytimellä viitataan? Tämä näyttää metaforan monitasoisuuden. Kehä tarkoittaa ulkoista muotoa tai konkreettisesti muodon ulkopintaa, ydin tarkoittaa muodon keskustaa, sisäpuolta, juurta, mutta myös konkreettisesti akselia, jonka ympäri pyörä pyörii. Esimerkiksi jokainen nivel on tällainen akseli ja siihen kiinnittynyt luu ulkokehää kannatteleva pinna.

Ihmiseen liitettynä WXZ kuvaa tietoisuuden navaksi ja kaikki, mitä on sen ulkopuolella on kehää, jolloin metafora kuvaa yiquanin periaatetta: mieli ohjaa, keho seuraa; hallitsemalla ydintä hallitset kehää. Kehossa luuydin edustaa ydintä ja kaikki sen ulkopuolella, siis luun muu osa, lihakset, jänteet jne., edustavat kehää. Edelleen jos katsomme kehon mekaniikkaa, juuret ovat jaloissa, jolloin jalat edustavat ydintä, vartalo ja kädet kehää.

Nyrkkeilyvoiman kannalta, jos katsomme käsiä, lyönnissä ydin on selkäranka ja siitä eteenpäin hartian ja kyynärpään kautta kohti sormia kuljetaan kohti kehää. Jalan potkuvoimassa vatsa ja lantio edustavat ydintä ja siitä kohti jalkaterää kuljetaan kohti kehää.

Kehän ja keskustan suhde voidaan nähdä myös paikallisesti eri puolilla kehoa. Kirjoittaja antaa esimerkin iskusta sormenpäillä. Ojenna mieli sormien läpi keskustasta kohti kehää; voima on kuin vesi, joka suihkuaa letkusta; purista sormia pallon ympärille, jotta saat aikaan ristiriitavoiman: pyöristä sormiasi sisäänpäin ikään kuin luuytimen toimiessa jousina, joita taivutat; luuydin on keskusta, josta voima lähtee kohti kehää kiertyen kuin luoti; näin iskusi sormenpäillä on voimakas: ”kynnet tunkeutuvat luuhun”.

Edelleen nyrkkeilyvoimaan pätee, että jos haluat iskuvoiman ja liikkeen kehälle (nyrkkiin, kämmeneen, kyynärpäähän jne.) se lähtee ytimen voimasta ja liikkeestä: ”Jos haluat myrskyn ulos, tee juuresta myrskyinen.”  Tässä on erotettavissa kaksi ytimen liikettä suora (painopisteen liike) ja kierteinen (spiraalivoima).  Laita rautarengas babukeppiin ja pyöritä. Ydin pyrörii ja liikuttaa rengasta. Ydin liikkuu ensin ja voima tulee ulos kehältä. Tämä antaa metaforan ytimen ja kehän suhteesta. Yiquanille tyypillistä on kierteinen ja pyöreä spiraalivoima. Voima vapautetaan yleensä pyöreän liikkeen avulla ja se on kolmiulotteista. Jalan ja pään välinen jousi on ydin, juuri ja kaikki muu rengasta. Ytimen ravistus saa renkaat liikkumaan joka puolella kehoa. Jalat ovat voiman lähde, pää toimii sille vastavoimana ja antaa ristiriidan.

Kehän ja ytimen kielikuva pätee myös kahden kamppailijan suhteessa. Kummallakin on kehä ja ydin, jossa kehät kohtaavat. Muistan aina 1990-luvun taiji-leiriltä Sam Tamin neuvon: ”Voit antaa kontaktipisteen (siis kehän), mutta et keskustaa.” WXZ:n neuvo on sama. On hallittava keskustaa kontaktipisteen kautta. Oma keskusta on pidettävä piilossa ja iskettävä parin keskustaan. Pidetään kehä, isketään juureen kontrolloimalla vastustajan kehää.

Huomaa myös, että kehon joka kohdassa on oma pallonsa tai kehänsä ja sillä on ydin, jonka ympärillä se voi pyöriä. Jos saat tämän toimimaan, vastustajan kontakti kohtaa aina tyhjän ja täyden vaihtelun. Yiquanissa pyritään tämän periaatteen ajamiseen kehoon niin, että siitä tulee automaattista. Jokainen kehon kohta muuttuu silloin elastiseksi, jousimaiseksi ansaksi, joka pystyy vastaanottamaan vastustaja voiman ja vapauttamaan oman voimansa saman tien.  Periaatteen tietoisesta harjoittelusta pyritään siirtymään sen tiedostamattomaan toteutumiseen. Tietoisuus on ydin, jota harjoittamalla kehon ympärille muodostuu ikään kuin tiedostamattomasti toimiva rumpukalvo, joka neutraloi voiman ja heittää sen pois automaattisesti.  Tietoisuuden ytimessä on tiedostamaton (automaatio), josta lähtevä liike on liikkeen korkein taso ja yiquanin päämäärä.  Harjoitus etenee kehon ulkoisesta liikkeestä, siis kehältä, kohti tätä tiedostamatonta ydintä.

Tässä tuli kuvattua WXZ:n idea ”kehältä navalle, navalta kehälle” -periaatteen monta tasoa. Periaate on fysikaalinen, se on biologinen, mutta myös psykologinen. Kaikkien kappaleiden painopiste sijaitsee niiden ”keskustassa”. Jos haluamme, että kappale pysyy tasapainossa, tuemme sen tästä ”navasta”. Kun liikutamme sitä, mitä lähempää tätä napaa pystymme sen tukemaan, sitä helpompi sitä on liikuttaa. Biologisilla kappaleillakin aina solusta lähtein on keskusta ja ulkokuori. Jos katson ihmisen raajan poikkileikkausta, sen keskellä on luu ja sen keskellä luuydin. Jos katsot vartalon poikkileikkausta, sen keskellä on selkäranka (no ei aivan). Yiquanin harjoitusprosessiakin kuvataan kehän ja ytimen metaforalla. Kun aloitat zhan zhuang -harjoittelun, kehon tuntemukset sijoittuvat ensin iholle ja kehon pintaan. Voit ehkä tuntea muurahaisten ryömivän iholla, ihon tunnottomuutta jne. Hiljalleen tuntemukset voivat siirtyä syvemmälle kehoon. Pitkään harjoittaneet saattavat tuntea luunsa ja jopa luuytimensä, niin kuin harjoitusprosessia kuvataan. Ajatus kuvata yiquanin prosessia kehän ja ytimen metaforalla perustuu ehkä myös tähän kokemukselliseen puoleen. Samoin se perustuu siihen kehon harjoittamisen lainalaisuuteen, että aloittelija tekee liikkeet käsillään. Vie pitkän ajan, ennen kuin opitaan koko kehon liikemekaniikka, missä liike lähtee jaloista ja selkärangasta ja vasta ilmenee käsissä. Aloittelija liikkuu kehällä ja vasta pitkän harjoittelun jälkeen oppii ytimen merkityksen.

Lähde: 拳学真意——持环得枢原创张树新_意拳廉花_新浪博客 (sina.com.cn)

Ps. Huomaat varmaan, että lähde on kiinaksi. En osaa kiinaa, mutta nykyinen selainten vakiovarusteena oleva google-kääntäjä kääntää tekstin jo tarpeeksi hyvin, että varsinkin, jos tuntee, mistä puhutaan, tekstin ajatukset pystyy suurelta osin ymmärtämään. Se kääntää kiinasta suomeksikin, mutta itse käytän kiina-englanti -käännöstä, koska se on luultavasti kehittynein. Tämä käännösteknologia on käsittämätön ja avaa kokonaisia maailmoja. Kiinalaisten lajien harrastajille se on varsinainen aarreaitta. Se päästää sellaisille lähteille, joita ei koskaan käännetä länsimaisille kielille. Esimerkiksi tämä blogi, jota nyt luen, on 90-luvulla yiquanin harjoittamisen aloittanut neljännen sukupolven opettaja, joka on pitänyt blogia yiquanista kymmenkunta vuotta, ja materiaalia on kertynyt valtavasti. Kiinan kielen taidon puute ei enää estä lukemasta kiinalaisia tekstejä. Se on aika uskomatonta!  Sama tietysti sitten pätee myös tutumpiin kieliin.



Muutama huomio yiquanin ”fa-lista”

Yi quan Posted on su, helmikuu 28, 2021 11:03:43

Yiquanissa nk. ”fa-li”, joka tarkoittaa ”voiman vapauttamista”, koetaan usein vaikeaksi asiaksi.  Zhang Changwangin kirjassa ”Yi quan  – tie terveyteen ja hyvinvointiin” asiaa käsitellään vain lyhyesti. On mielenkiintoista, miten kirjan uuteen painokseen (s. 27) on lisätty uusi kappale, jossa fa-lista todetaan mm. näin: ”Se ei sinällään ole yiquanin päämäärä, eikä sen oppiminen sinällään tarkoita mitään erityistä.” Ja: ”Kaikki yiquanin harrastajat eivät opi vapauttamaan voimaa, mutta se ei tee heidän harjoittelustaan yhtään sen epäaidompaa tai vähempiarvoisempaa.”  Painoksien välillä on 11 vuotta, jonka aikana suomalaiset harrastajat olivat yrittäneet asiaa oppia ja ymmärtää ja ilmeisesti oli käynyt niin, että kirjoittajan mielestä tässä ei oltu hyvin onnistuttu, joten hän on katsonut tarpeelliseksi lisätä kirjaan tämän kaltaisia huomautuksia. Eli jos asiaa ei opita, niin itse asiassa asia ei edes ole kovin tärkeä. En itse ajattele näin. Ennemminkin ajattelen, että jos jotakin asiaa ei ole opittu, syytä on haettava ymmärryksestä tai metodista. Ymmärryksellä tarkoitan sitä, että on mahdollista, että sitä, mitä pyritään oppimaan, ei ole oikein ymmärretty. Tai sitten on niin, että metodi ei ole hyvä. Kummatkin erikseen tai molemmat yhdessä ovat mahdollisia.

Olen kirjoittanut fa-lista ja siihen liittyvistä prosesseista paljon tässäkin blogissa, enkä palaa niihin enää. Haluan vain nostaa esiin vielä muutaman asiaan liittyvän näkökulman, jotka saattavat auttaa asian kanssa painiskelevia harrastajia.  Saadakseni asiaan järjestystä, kokoan tähän muutaman teesin ja pyrin perustelemaan niitä. Samalla tulee toivottavasti analysoitua myös sitä, miksi fa-li koetaan ongelmalliseksi. Tässä nämä teesit:

1. Jos et ymmärrä, mitä fa-li tarkoittaa, et voi oppiakaan sitä.

2. Yiquanissa ei ole mitään sellaista voimankäytön tai fa-lin tapaa, mitä muissa kamppailutaidoissa ei olisi.

2. Ei ole mitään ”pelkkää” fa-litä, joka ei liittyisi johonkin kamppailutekniikkaan.

3. On yhtä monta erilaista fa-litä, kuin on kamppailutekniikkaakin.

4. Neuvo: käytä myös lyhyttä keppiä (120 cm) tekniikkaharjoittelussa, niin opit helpommin, mitä kahden käden fa-li tarkoittaa.

1. Selvitä itsellesi, mitä ”voiman vapauttaminen” tarkoittaa. Tämä on oikean ymmärryksen peruslähtökohta. Jos ymmärrämme asian väärin, tavoittelemme väärää asiaa, jolloin oppimisprosessikin menee pieleen. Fa-li tarkoittaa suomeksi ”voiman vapauttamista” tai ”voiman vapauttamista räjähtävästi”. Länsimaisin termein asiaa kutsutaan ”nopeusvoimaksi” ja ” räjähtäväksi voimaksi”. Kyse on hermolihasjärjestelmän kyvystä tuottaa mahdollisimman suuri voima lyhyessä ajassa. Voima tuotetaan jännittämällä nopeasti lihaksia, jotka sen jälkeen rentoutuvat.

Yiquan on kamppailutaito, jolloin siinä ilmaisu tarkoittaa räjähtävän voiman tuottoa kamppailutilanteessa, tarkemmin kamppailutekniikassa. Kaikissa kamppailutaidoissa kamppailun tekniikoita ovat iskut, potkut, heitot, murrot, väännöt jne.  Aina kun teemme minkä tahansa tällaisista tekniikoista, vapautamme siinä voimaa ja yleensä aika nopeasti.  Eli jokainen kamppailutekniikka sisältää voiman vapauttamista. Ilman voimaa ei ole tekniikkaa eikä tekniikkaa ilman voimantuottoa.

Yiquanin erikoisuus on, että tämä kamppailutekniikan voimantuotto on ikään kuin eristetty ja prosessoitu omaksi harjoituksekseen. Tämä on sekä yiquanin vahvuus että sen heikkous. Positiivista on, että se mahdollistaa voiman tuoton ja siihen liittyvän koko kehon biomekaniikan harjoittelun systemaattisesti ja ikään kuin kehittyvänä prosessina. Sen heikkous on, että prosessi ja ajatustapa on niin abstrakti, että se aiheuttaa harrastajalle jopa ymmärtämisvaikeuksia.

Yksi perustava virheajatus on, että olisi olemassa voiman tuotto, joka on irrallaan tekniikasta. Ei ole olemassa mitään fa-lita, tai voimantuottoa, joka olisi tekniikasta/ muodosta/ liikkeestä irrallinen. On vain erilaisia tekniikoita, joihin se liitetään. Käytän nyt käsitettä ”tekniikka” tässä hyvin laajassa merkityksessä. Viittaan sillä liikkeeseen, millä on jokin tarkoitus. Kun nostan kahvikupin huulilleni, kyse on ”kahvikupin nostamien tekniikasta”. Silläkin on oma voimankäytön tapansa.

On siis erilaisia kamppailutekniikoita, joissa voimaa tuotetaan eri tavoin. Yksi tärkeä muuttuja tässä on tekniikan liikkeen pituus. Jos harjoittelemme fa-lita zhan zhuang -asennossa, jolloin pyrimme jännittämään ja rentoutumaan ikään kuin 0-pituisessa liikkeessä, sekin on kamppailutekniikka, jota kaikissa kamppailutaidoissa käytetään, kun otetaan vastaan vaikkapa isku vartaloon. Silloin pitää nopeasti jännittää koko keho. Toinen tärkeä muuttuja on voiman vapauttamiseen kuluva aika. Iskussa se on lyhyt, esimerkiksi heittotekniikassa pidempi. Jokaisella tekniikalla on siis oma voiman vapauttamisen tapansa. Samoin jokaisella lajilla on omansa, jotka painottuvat: tenniksellä on omansa, judolla on omansa, joka on eri kuin nyrkkeilyllä jne.

On tärkeää tiedostaa, että yiquanin fa-li, eli voiman vapauttaminen esimerkiksi lyönnissä on sama asia, kuin se tapa, miten länsimainen nyrkkeilijä vapauttaa voimansa iskun osumahetkellä.  Tämän takia säkkiharjoittelu on myös yiquanin harrastajalle aivan olennaista. Jos haluaa oppia oikeaa voiman käyttöä tekniikassa, eikä siis vain huidottaessa ilmaan, sitä on testattava kohteeseen. On aistittava, miten koko keho jännittyy iskun osuessa kohteeseen, ja miten koko kehon massan liikevoima siirtyy myös kohteeseen. On myös muita tapoja välittää voimaa kohteeseen, kuten ballistinen liike jne., mutta en mene tässä tällaisiin yksityiskohtiin.

2. Huomaa, että jokainen yiquanin seisonta-asento ja erityisesti shi-li-harjoitus on kamppailutekniikka. Ne eivät ole pelkästään ”muotoja”, joissa harjoitellaan koko kehon voiman yhdistämistä tai voiman liikuttamista kuuteen suuntaan. Kaikkiin yiquanin ”muotoihin” liittyy iso joukko kamppailusovelluksia, jotka pitää nähdä, jotta voi harjoitella niihin liittyvää voimantuottoa järkevällä tavalla. Huomaa myös, että voimantuottoon liittyy aina kaksi asiaa: oikea biomekaniikka, joka palautuu kehon avautumisen ja sulkeutumisen mekaniikkaan ja toisena kehon jännittäminen, kun voimaa vapautetaan. Kolmantena tietysti mielen käyttö, asentoihin ja muotoihin liittyvä asenne, joka on yiquanin kannalta aivan olennainen ja joka myös usein määrittelee koko muodon. Kamppailun tekniset muodot ovat yhteisiä monille kamppailutaidoille.

Yiquanin kamppailutekniikoista on huomattava, että ne ovat yleensä aina kahden käden tekniikoita. Jokainen asento (zhan zhuang) ja voimankoitto-harjoitus tehdään kahdella kädellä. Samoin yiquanin ”nyrkit” eli lyöntiharjoitteet. Eli kun nopeutat shi-lin kohti fa-lita, on kuviteltava, mistä tekniikasta on kyse ja käytettävä voimaa tekniikan eli sovelluksen vaatimalla tavalla. Kummatkin kädet tuottavat voimaa. Niiden voimien suunnat voivat vaihdella riippuen tekniikasta.

3. On monia erilaisia tapoja käyttää voimaa riippuen siitä mitä tehdään. Ne ovat kaikki ”voiman vapauttamista”. Tekniikoita voidaan luokitella monin tavoin ja kaikkiin niihin liittyy useita erilaisia voiman käytön tapoja. Esimerkiksi kädellä voi lyödä lävistävästi tai ruoskamaisesti ja voima vapautetaan niissä eri tavalla. Samoin lyönnin pituus vaihtelee tilanteesta riippuen. Ei ole vain lyhyeen tekniikkaan perustuvaa kamppailutaitoa. Yiquankaan ei ole sellainen. Kyynärpääiskuun vapautetaan voimaa eri tavalla kuin polvipotkuun, kyynärlukkoon eri tavalla kuin jos vastustaja kaadetaan jalkapyyhkäisyllä. Eli: on yhtä monta erilaista fa-litä kuin on kamppailutekniikkaakin.

4. Käytä lyhyttä keppiä kokeaksesi, miten voima tuotetaan kummastakin kädestä.  Esimerkiksi shi-li ”lankulla” eteen ja taakse antaa kepillä tekniikaksi poikittaisen iskun. Sivuvoima antaa iskun sivulle kepin päällä jne. Tämä harjoitustapa opettaa hyvin, miten kädet työskentelevät yhdessä. Erityisen hyödyllistä on harjoitella kepillä liikkeitä, missä käsien voiman suunta on eri. Vaikkapa isku kepillä ylhäältä alas miekan tavoin on tässä hyvä. Kun harjoittelet voiman vapauttamista tekniikkaan, tee sitä säännöllisesti myös erilaisten lyhyen kepin iskujen avulla. Tutki kaikkia suuntia. Hyvä idea on tehdä kepin päällä ensin ympyröitä (shi-li) ja vapauttaa voima sitten johonkin suuntaan tangentille.



Seuraava »