Monet antiikin filosofit pyrkivät Hadot’n mukaan ymmärtämään
paikkansa kosmoksessa tekemällä harjoituksia, joissa itse laajennetaan koko
maailmankaikkeuteen. Kyseessä oli sama pyrkimys, mikä mystiikan perinteessä
yleensäkin: minän ja maailman eron tutkiminen ja tämän eron kadottaminen pudottamalla
pois se ego, se minä, joka tämän eron tekee. Näin filosofi saattoi kokea
paikkansa kosmoksessa, ei vain sen osanan, vaan itse kosmoksena, eräänlaisena
mikrokosmoksena makrokosmoksessa.

Tämä ihmisen ja maailman samuuden teema kulkee vahvana
juonteena läpi eurooppalaisen mystiikan perinteen, mutta myös kiinalaisen ja
intialaisen. Enkä tässä tarkoita pelkästään filosofista tai uskonnollista
mystiikkaa, onhan olemassa myös vahvaa, profaania luontomystiikkaa. Zen-perinteessä
puhutaan Dharmakayasta, Buddhan ruumiista tai kehosta.  Dharma on monimutkainen käsite, jolla voidaan
viitata Buddhan oppiin, totuuteen, mutta myös kaikkiin olioihin. Kaya
tarkoittaa kehoa. Yksi tulkinta Dharmakayalle on, miten kaikki oliot ovat yhtä
ja samaa Buddhan kehoa.

Rinzai-zenissä tietoisuuden tutkiminen aloitetaan
keskittymällä hengitykseen aluksi sitä laskemalla. Ehkä sitten noin vuoden
kuluttua oppilas saa opettajaltaan ensimmäinen koanin, eräänlaisen temaattisen
harjoittamisen kohteen. Koanit voidaan jakaa erilaisiin luokkiin. [ Ks. esim.
Sasaki, Miura: Zen Koan.] Ensimmäinen koanien luokka on nk. Dharmakaya-koanit.
Tämä tarkoittaa sitä, että näiden koanien tarkoituksena on saattaa oppilas
kokemukseen, jossa hän saa ainakin jonkinlaisen kokemuksen, ainakin välähdyksen
tästä Dharmakayan todellisuudesta, siitä miten kaikki todellisuus on yhtä
ruumista, yhtä lihaa.

Tässä tekee mieli käyttää tätä Merleau-Pontyn käsitettä:
liha. Siinä on jotakin puhuttelevaa. Jos sanon, että kaikki on tätä samaa lihaa
kuin oma lihani, siinä on henkilökohtaisen kokemuksen sävy, tietoisuuden sävy.
Niin tietysti pitääkin olla. Tähän lihan kokemiseen Dharmakaya –koanit
tähtäävät. Tämä liha on jotakin, joka on minua, mutta se on samalla jotakin
joka on myös sinua ja meitä. Tässä lihassa olemme kaikki yhtä. Vaikka olen
viitannut mystiikkaan, tätä kokemusta ei pidä liiaksi mystifioida. Käsitteet
ovat vaarallisia erityisesti tässä mielessä: ne näyttävät helposti normaalin
outona, tekevät salaperäiseksi sen, mikä on tässä ja nyt, lähimpänä meitä,
omassa lihassamme.

Juoksin eilen pakkasessa vastatuuleen. Silmät lainehtivat.
Tämän veden läpi katsoessa maisema heilui puolelta toiselle, askelten tahdissa,
maailma keinui. Huimaa …