Tässä taas pari huomiota hiihtämisestä. Yi quanissa,
taijissa ja muissakin kiinalaisissa taidoissa koko kehon käytön periaate
kuvataan hyvin kiteytetysti: ”On vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja
yang.” Tässä kaikki. Avautumisella
tarkoitetaan liikkeen koko kineettisen ketjun ojentumista joka kohdastaan,
sulkeutumisella tämän ketjun supistumista. Eli havainnollisesti:

Kuvassa on avautumisliike. Jos liike tapahtuisi toisinpäin,
kyseessä olisi sulkeutuminen. Koko kehon yhtäaikainen avaaminen ja sulkeminen
vaatii paljon harjoittelua. Esimerkiksi yi quanissa ja taijissakin miltei koko
harjoittelu perustuu tämän mekaniikan opettelemikselle. Vain ”avautumisen” ja ”sulkeutumisen”
oppimisen kautta opitaan käyttämään koko kehon voimaa rennolla ja
taloudellisella tavalla.

Sama mekanikka pätee hiihtämiseenkin (ja tennikseen, golfiin,
nyrkkeilyyn jne.). Hiihdeltyäni eilen takaisin Taivalpirtiltä, kiinnitin
huomiota tähän asiaan. Siihen, miten potkuliike on koko kehon avautuva liike ja
miten sitä varten, pitää ensin sulkeutua, pudottaa siis painopistettä, jotta
koko kehon avautumiseen tulee mahdolliseksi. Tämä ei tarkoita pelkästään
painopisteen pudottamista, silloin liikkuisivat vain alaraajan nivelet. Tämä
tarkoittaa koko kehon sulkeutumista. Samoin avautuminen ei tarkoita vain jalan
ojentumista, vaan koko kehon ojentumista päälakeen asti. Potkun jälkeisen
luiston aikana tähän ojentuneeseen tilaan jäädään, siitä nautiskellaan siihen
hetkeen asti, kunnes luisto ei enää kanna ja on taas sulkeuduttava ja
valmistauduttava uuteen ponnistukseen.

– No … käsien liike tekee asiasta monimutkaisemman. Itse
asiassa hiihdossa on paljon samaa mekaniikkaa kuin taijin ”pilvikäsissä”, jossa
voimat kulkevat kehossa ristiin ja on opeteltava jakamaan avautuvia ja
sulkeutuvia voimia yhtäaikaisesti eri puolille kehoa.

Kuinka paljon hiihtäjät voisivatkaan oppia tekemällä taijita tai seisoskelemalla yi quanin perusasennossa tutkimassa avautumisen ja sulkeutumisen mekaniikkaa!!