Aluksi tähän linkki seminaarista, jota pohtiessani nämäkin
ajatukset ovat syntyneet:

Ajatus filosofista pitämässä vastaanottoa, jossa hän auttaa
ihmisiä käsittelemään elämänsä ongelmia, synnyttää monia kysymyksiä: Miten
filosofin auttamistyö eroaa terapeutin auttamistyöstä. Millaiset ongelmat ovat
”filosofisia”? Mikä on filosofin menetelmä?
Jne.

Katson asiaa tietoisuustaitojen (mindfulness) ja buddhalaisen psykologian kannalta. Tämä
näkökulmahan on nyt uusien ”kolmannen aallon psykoterapioiden” ytimessä. Se voi
olla myös filosofisen praktiikan ytimessä.

Vaikkakin nykyään esimerkiksi terapiapuolella näytetään
korostavan lähinnä mindfulness-tekniikoita, eikä tekniikan takana olevaa
laajempaa viitekehystä, buddhalaista ”eksisenssianalyysia”, lähden itse tästä
laajemmasta näkökulmasta. Buddhalaisen ajattelun perusta ilmaistaan nk.
”neljässä jalossa totuudessa” ja ”kahdeksanosaisessa keskitien polussa”.
Mindfulness-tekniikka on viimeksi mainitun ”keskitien polun” seitsemäs askel.
Tämän askeleen ymmärtäminen vaatii mielestäni koko buddhalaisen inhimillisen
eksistenssin ominaispiirteitä kuvaavan analyysin ainakin jonkinasteista ymmärtämistä.
Niinpä lähden liikkeelle ”neljästä jalosta totuudesta”.

Seuraavassa joitakin omia tulkintojani Buddhan eksistenssianalyysistä,
”dharmasta”. Buddha muotoili alkuperäisen oivalluksensa neljään
perusprinsiippiin, joista ensimmäinen voidaan tulkita suurin piirtein
seuraavasti: (1) Elämään liittyy tyytymättömyyden/ kärsimyksen (dukha) luonne.
Usein sana ”dukha” käännetään sanalla ”kärsimys”, mutta kohdallisempi
suomenkielinen vastine mielestäni olisi sana ”tyytymättömyys”. Tämä käännös
tekee periaatteen ymmärrettävämmäksi. Suomen kielen sana ”tyytymättömyys”
viittaa jo toiseen prinsiippiin, eli halujen luonteeseen. Käsitteenä
”tyytymättömyys” avaa ”tyytyväisyys – tyytymättömyys” –akselin, joka edelleen
auttaa meitä ymmärtämään Buddhan ajatuskulkua. Olemme suuren osan ajastamme
tyytymättömiä … itseemme, toisiin ihmisiin, taloudelliseen tilanteeseemme,
maailman tapahtumiin jne. Elämäämme liittyy siis olennaisesti ”kärsimyksen”
aspekti.

Toinen prinsiippi: (2) Tyytymättömyytemme/ kärsimyksemme
johtuu halujemme luonteesta.
Tämä on Buddhan eksistenssianalyysin peruslause,
ajatus, jota jo monet antiikin filosofit pitivät totena. Stoalaisilta löytyy
ehkä parhaat muotoilut tästä. Joka tapauksessa ajatuksen logiikka on helppo
nähdä: jos ymmärtäisimme haluta sitä, mikä joka tapauksessa tapahtuu ja
ymmärtäisimme olla haluamatta sitä, mikä ei toteudu, mitään ristiriitaa ei
olisi. Eläisimme tyytyväisinä elämämme joka hetki. Tyytymättömyytemme ja
kärsimyksemme on siis seurausta siitä, että haluamme jatkuvasti asioita, joita
emme voi saada: suurempaa vaurautta, kuin meillä on; jatkuvaa nuoruutta,
tunteiden muuttumattomuutta jne. Haluamme muuttumattomuutta maailmassa, joka on
jatkuvan muutoksen tilassa.

Kolmas prinsiippi on looginen
seuraus edellisestä: (3) On ymmärrettävä tämä haluamisen luonne. On ikään kuin
läpivalaistava se tapa, miten mieli toimii ja samalla läpivalaistava haluamisen
luonne. Tämä ei tarkoita, niin kuin usein väärintulkitaan, halusta luopumista. Kyse
on mielen toiminnan ymmärtämisestä, yhdenlaisesta tietoisuuden
läpivalaisemisesta, jolloin opimme ymmärtämään mielemme toimintaa, halumme
toimintaa ja samalla opimme ymmärtämään itseämme. Kyse on siis itsensä
kasvattamisesta, itsetuntemuksen tavoittelusta. Tämän ymmärryksen kasvaessa
pystymme sitten irrottautumaan epätarkoituksenmukaisista haluista ja sidoksista
tai ainakin tulemme niitä enemmän tietoisiksi. Tämä lisääntynyt tietoisuus
antaa meille sitten enemmän valinnanvapautta. Emme toimi enää samalla tavalla
automaattisesti, hirttäydy tai kiinnity heti erilaisiin haluamisemme
kohteisiin, vaan pystymme näkemään tämän toimintamallin läpi. Voimme tehdä
sitten tietoisempia valintoja.

Mielemme luo jatkuvasti erilaisia
fantasiamaailmoita, joihin kiinnymme. Mainostoimistot on valjastettu luomaan
niitä puolestamme! Itse asiassa koko markkinataloutemme perustuu tähän mielen
ominaisuuteen! Jatkuvan ostamisen logiikka perustuu jatkuvan haluamisen
logiikkaan.

Puhumme tässä siis normaalista mielen toimintamallista, joka
aiheuttaa meille kärsimystä ja tyytymättömyyttä. Kärsimys tässä mielessä on
siis ”normaalia”, ei ”sairautta”. Buddhalaisen psykologian kannalta voimme
kuitenkin ajatella, että kyseessä on nimenomaan eräänlainen normaalin mielen ”sairaus”,
koska sen tuloksena on jatkuva tyytymättömyys/ kärsimys. Buddhan kuvailemaa
neljättä prinsiippiä voidaankin pitää Buddhan määräämänä lääkkeenä edellä
kuvattuun normaaliin ”eksistenssivaivaamme”.

Neljäs prinsiippi: (4) Jotta pääsisit eroon tästä ”sokean
haluamisen” tuomasta kärsimyksestä, noudata ”kahdeksanosaista keskitien
polkua”.
Tämän polku muodostuu kolmesta osiosta: (i) viisaus-osio (prajna),
eettinen toiminta –osio (sila) ja mielen harjoittamisen osio (samadhi).
Mindfulness-harjoitus on mielen harjoittamisen osion yksi osa ja koko polun
seitsemäs askel. [Jatkuu …]