Sen verran
inspiroiduin sunnuntain zen-istunnosta, että päätin kirjoittaa lyhyen huomion siitä,
mitä on zazen. Zazenistä on kirjoitettu kirjoja. Niitä voi lukea, mutta
lyhyemmälläkin ohjeella pärjää. Zen-harjoitus on hyvin yksinkertaista. Riittää
että vain istuu. Mutta pitää istua joka solullaan. Eli seuraavassa lyhyt
zazenin resepti.

Kun olet
opetellut istumisen perusteet, istunut tyynyllä ja laskenut hengityksiä vuoden
tai pari niin, että koet että sinun on helppo asettua harjoitukseen, niin ryhdy
sitten istumaan seuraavalla tavalla. Helpolla tarkoitan sitä, että kun istut
alas tyynylle, voit kokea ikään kuin palanneesi jälleen kotiin. Tee sitten
näin. Aisti kehomielesi jokainen solu, värisevä piste, pienen pieni elementti
ja anna niiden kaikkien pudota tyynylle … ja vain istua. Sano mielessäsi
itsellesi: ”Jokainen kehoni ja mieleni solu vain istuu.” Huomaa, että tarkoitat
kaikkea, mitä koet olevasi: jokaista soluasi, jokaista osaasi, jokaista mielesi
sopukkaa. Kaikki sinussa vain istuu. Keskity pelkästään tähän kokemukseen: istut
koko kehomielelläsi ja muuta ei ole. Huomaat pian, että kehomielessäsi on osia,
jotka eivät halukaan istua. Yksi solu haluaa sitä, toinen tätä. Kun huomaat,
että keskittymisesi tähän totaaliseen istumiseen alkaa herpaantua, toista
jälleen mielessäsi: ”Jokainen kehoni ja mieleni solu vain istuu.” Siinä kaikki.
Vain istut.

Seuraavanlaisia
zen-tarinoita on kerätty paksuiksi kokoelmiksi asti: ”Munkki kysyi Joshulta: ’Saavuin
juuri luostariin, voisitko opettaa minua?’ Siihen Joshu vastaasi: ’Oletko jo
syönyt riisisi?’ ’Kyllä olen’, munkki vastasi. ’Pese sitten kulhosi!’ Tästä
munkki valaistui.” Sama asia.