En otsikoi tätä ”Yi quanin perusteiksi”, vaikka se onkin jatkoa edellisiin yi quania käsitteleviin blogeihini. Teen tässä blogissa pienen sivupolun kehollisuuden filosofiaan, joka tosin ponnistaa myös yi quanin harjoituksista. Eli tähän
pieni pätkä kehollisuuden filosofiaa ja siihen liittyviä käsitteitä. Olkoon tämä tämän vuoden filosofinen
kontribuutioni, jota en viitsi kääntää englanniksi ja tarjota alan
kansainväliseen julkaisuun.

Tuossa
edellisessä blogissa kuvasin, miten seisomisharjoittelu ja itse asiassa kaikki
yi quanin harjoitteet saavat meidät kuuntelemaan kehoa ja sen sisäisiä
aistimuksia. Voidaan puhua kehotietoisuuden kehittämisestä. Englanninkielisessä
kirjallisuudessa käytetään käsitteitä ”body awareness” tai ”body
consciousness”. Kehosta ja sen harjoittamisesta puhuttaessa käytetään myös
kahta mutta käsitettä, jotka ovat ”kehon kuva” (body image) ja ”kehon kaava”
(body schema). Nämä käsitteet ovat olleet käytössä jostakin viime vuosisadan
alkupuolelta lähtien. Valitettavasti tilanne edelleen on se, että käsitteet
jatkuvasti sekoitetaan toisiinsa ja pyrkimys käsitteiden selkeyttämiseen ei
näytä onnistuvan. Shaun Gallagher yrittää tätä 2006 julkaistussa kirjassaan
“How the body shapes the mind”, jota olen juuri lueskellut.

Gallagher
erottaa toisistaan body image ja body schema käsitteet ja pitää tietoisuutta
omasta kehostamme (body awareness)
yksinkertaisesti body imageen
kuuluvanan ominaisuutena. Kokemus omasta kehosta on kuitenkin monisyisempi.
Monesti minusta tuntuu, että monet kehollisuudesta kirjoittavat filosofit ovat
jollain tapaa kehottomia. Ehkä he eivät harjoita kehoaan. Ehkä heillä ei ole
oikeasti kokemusta siitä, mihin sellaisella käsitteellä kuin body awareness viitataan.

Itse teen
eron kolmeen käsitteeseen, jotka kuvaavat kolmea asiaa: body awareness, body image
ja body schema. Tässä kolmijaossa body awareness,
kehotietoisuus, viittaa välittömään havaintoomme omasta kehostamme niin, että
tässä havainnossa ei ole vielä mitään tiedollista, kognitiivista elementtiä.
Voidaan varmaan puhua myös proprioseptisestä havainnosta tai kinesteettisetä
havainnosta. Tämä on tuttu havainto kaikille, jotka harjoittavat mitä tahansa
kehon aistimiseen perustuvaa liikettä tai liikkumattomuutta (esim. zazen). Voi
olla että filosofien on vaikea ymmärtää, että voi olla olemassa pelkkä havainto
ilman käsitteitä, mutta puhtaan havainnon käsite on esimerkiksi buddhalaisen psykologian
ja tietoteorian peruskäsitteitä.
Esimerkiksi zazen-harjoituksen yksi aivan keskeinen ulottuvuus on
opetella asumaan tässä kehotietoisuuden kokemuksessa, missä käsitteet eivät
vielä nouse. Totta kai, jos tästä ei ole kokemusta, voi ajatella, että sitä ei
ole olemassakaan.

Käsitteellä
body image, kehon kuva, viitataan myös kokemukseen, miten havaitsemme oman
kehomme, mutta nyt mukaan on tullut käsitteellinen ja samalla kulttuurinen
ulottuvuus. Kehon kuvan tasolla havaitsemme kehomme jonakin. Tämä jokin voi
olla esim. ”normaali”, ”liian lihava”,
”ruma” jne. Kehon kuvan taustalla on siis jo jokin käsitys siitä, miten
kulttuurimme määrittelee ihmisen kehon ja kehona olemisen.

Kehon kaava,
body schema puolestaan viittaa niihin hermostollis-motorisiin toimintamallehin
tai motorisiin kaavoihin (vrt. kognitiivinen skeema), jotka ohjaavat kehomme
liikettä jatkuvasti, kun teemme tai ilmaisemme kehollamme jotakin. Kaikki nämä kolme kuvaamaani kehon
ulottuvuutta ovat tietysti jatkuvasti vuorovaikutuksessa toisiinsa hyvin
monimutkaisilla tavoilla, joita kuva 1. yrittää kuvata.

Kuva 1.

Olisiko
näistä käsitteistä sitten jotain hyötyä, kun yritämme kuvata kehon
harjoittamista? No ehkä, mutta asia käy hyvin monimutkaiseksi, koska
puhuessamme kehosta, olemme nostaneet esiin vasta puolet koko kehomielen
kokonaisuudesta. Olen jo monesti todennut, että harjoitus tapahtuu koko
kehomielessä.

Yi quanissa
käytämme harjoituksessa jatkuvasti erilaisia mielikuvia, intentioita, tahdon
ponnistusta, jotka kaikki pyrimme tuntemaan koko kehomielessämme. Hyvin
klassinen mielen kolmijako näyttäisi sopivan yi quaniin kuin nyrkki silmään. Usein
on tapana jakaa mielen ulottuvuus ajatteluun, tunteeseen ja tahtoon. Nämä ovat
siis myös mielen aspekteja samalla tavalla kuin kuvasin edellä kehon aspekteja.
Ajattelu viittaa mielemme kykyyn tehdä käsitteellisiä erotteluita ja päättelyä.
Tätä kykyä voimme kuvata ”järjeksi”.
Tunne on eräänlainen kehomielen viritys, mikä nousee kun tämä aistiva ja
liikkuva kehomielemme kohtaa maailman.
Tunne nousee ennen käsitettä ja vaikuttaa siihen, mitä käsitteitä
tilanteesta nousee eli miten tulkitsemme tilanteen. Tahdolla taas viitataan
jonkinlaiseen koko kehomielen liikkeessä pitävään voimaan, joka on aktiivinen
kaikessa toiminnassamme. Tahto on eri kuin halu. Haluamme voimme ainakin
jossain määrin säädellä tahdon avulla. Samoin tunteitamme. Tunne vaikuttaa
ajatteluumme, ajattelumme synnyttää tunteita. Jos lakkaamme tahtomasta, kaikki
liike lakkaa.

Kuvassa 2.
olen piirtänyt nämä mielen aspektit edellisen kuvan tavoin.

Kuva 2.

Kehon ja
mielen yhteyden kannalta on mielenkiintoista huomata, miten nämä kaikki mielen
aspektit ovat samalla hyvin kehollisia. Tunnemme kehossamme, tahdon voima on
samalla kehon voimaa ja on vaikeaa ajatella, mitä ajattelu ilman kehollista
perustaa voisi tarkoittaa. Päädymme kuvan 3. kuvaamaan kehomielen
kokonaisuuteen, jossa voimme harjoituksen vuoksi erottaa mielemme aspektin,
nostaa siitä esiin kolme perustavaa elementtiä: ajattelun, tunteen ja tahdon;
voimme erottaa myös kehomme aspektin, ja nostaa siitä esiin kolme perustavaa
elementtiä: kehotietoisuuden, kehon kuvan ja kehon kaavan.


Kuva 3.

Tämä
kokonaisuus on se, mitä voimme paremman nimen puutteessa kutsua vaikkapa
kehomieleksi. Jos nyt katsoo kuvaa 3
vähän tarkemmin, niin ainakin minun mieleeni syntyy hirvittävä määrä erilaisia
yhteyksiä. Kuvaan voisi piirtää ristiin
rastiin erilaisia vuorovaikutusnuolia, jotka yhdistävät kaksi, kolme tai
useampiakin elementtejä.

Tässä vain
esimerkkinä muutamia: Ajattelu – kehon kuva; tämä suhde on tietysti se, miten
kehon kuvamme määräytyy myös kulttuurisesti. Samalla on tietysti suhde
kehotietoisuus – kehon kuva, koska kehon kuvaamme liittyy myös oman kehon
aistimisen kokemus. Kysymys: mitä tarkoittaa kehon kuva, joka on ”vääristynyt”,
”epänormaali”? Miten kiinalainen kehon kuva eroaa länsimaisesta kehon kuvasta?

Ajattelu –
tunne – kehotietoisuus. Jäämme luuppiin johonkin ajatukseen, joka nostaa
tunteen, jonka koemme kehossamme, joka synnyttää ajatuksen …

Kehon kuva –
kehon kaava – tahto. Otamme mielikuvan keskilinjasta, joka opettaa uuden tavan
kannatella kehoa eli kehon kaava muuttuu, tämä vaikuttaa tapaan, miten pystymme
aktivoimaan tahdon voimaamme …

Seuraavassa kuvassa olisi sitten kuvattuna tämän kehomielen suhde maailmaan: ympäristöön ja toisiin ihmisiin, mutta siitä ehkä joskus toiste.

Tässä osa
sitä tapaa, miten yritän tätä psykofysiikkaa avata enemmänkin, jos vain saan
kirjoitus- ja tutkimusprosessini hyvin käyntiin.