15. Eheyttävän kuvan kaksi tasoa

Nykyään puhutaan paljon eheyttävästä tai
voimauttavasta valokuvasta. Mitä näillä menetelmillä eheytetään? Olen puhunut
edellä siitä itsestä, jolla on muoto ja siitä itsestä, jolla ei ole muotoa.
Normaalisti samaistumme edelliseen, emmekä tunne jälkimmäistä. Itsellä, jolla
on muoto viittaan siis tähän jokapäiväiseen egoomme, joka toimii elämässämme
eräänlaisena ongelmanratkaisun välineenä. Tämä minä voi mennä rikki, jolloin se
lakkaa toimimasta ongelmien ratkaisijana ja siitä itsestään voi tulla meille
ongelma. Se vaatii eheyttämistä. Erilaiset psykoterapian tai voimauttavan
valokuvan menetelmät pyrkivät eheyttämään tätä minää.

Mutta on olemassa myös toisenlaisen eheyttämisen
taso, joka ei ole yleisesti tunnettu ja joka vaatii toisenlaista
lähestymistapaa. Se tarkoittaa sen itsen, jolla on muoto, läpivalaisemista
niin, että sen takaa paljastuu muodoton itse. Tämä vaatii vahvaa ja ehjää egoa.
Muodoton itse on jotakin, joka ei kaipaa
eheyttämistä, koska siinä ei ole mitään eheytettävää, mutta sen etsiminen ja
löytäminen voidaan kokea eheytymisen prosessiksi. Tässä eheytyminen tarkoittaa
irrallisuuden muuttumista yhteenkuuluvuudeksi. Kyse on myös samaistumisen
siirtymästä. Normaalisti samaistamme itsemme jokapäiväiseen egoomme ja koemme olevamme ajatustemme, tunteittemme,
aistimustemme ja muiden mielemme sisältöjen virta. Kun harjoittaessamme systemaattisesti ja
intensiivisesti kehomieltämme joskus koemme, miten tämä virta lakkaa, meille
paljastuu uusi samaistumiskohde: muodoton itse. Tämä kokemus on eräänlaista
kotiinpaluuta ja eheytymistä, koska muodoton itse ei tee mitään eroja. Siinä ei
ole kahta, on vain yksi.

Kuva voi osoittaa suoraan kohti muodotonta itseä,
ja kuvaamisen prosessi voi osoittaa sinne tien. Tässä mielessä puhun myös
”eheyttävästä liikkeestä”. En tarkoita näillä käsitteillä siis egon
eheyttämistä, sen saattamista jälleen toimintakuntoiseksi, vaan liikkeestä,
jonka suunta on kohti muodotonta itseä. Kun piirrät kameralla kalligraafista
ympyrää, sinun on etsittävä kehon liikkeen, hengityksen ja mielen eli
keskittymisen ykseyttä. Nämä ovat muodotonta itseä kohti suunnatun liikkeen
eheyttävät elementit. Kun kaikki nämä elementit saumattomasti kohtaavat, mieli
tyhjenee muodoistaan luonnollisella tavalla. Silloin on oltava tietoinen siitä,
mitä jää jäljelle.

Kuvan etsimisessä, huolellisessa keskittymisessä
siihen, mitä on paljastumassa, voi käydä samoin. Samalla myös kuva voi nousta
esiin. Silloin kuvan lähtökohta ei ole se itse, jolla on muoto, vaan se
ilmentää sitä, mistä ei voi sanoa mitään. Jos siitä voi sanoa jotain, se ei ole
muodoton itse. Tässä mielessä on ymmärrettävä Hisamatsun huomautus, että
zen-taide on muodottoman itsen ilmausta. Zenin estetiikka selittyy myös tämän
kautta. Myös kuvan.