19. Tietämättömyyden taito

Maailman katsominen ei ole sen ymmärtämistä. Se on
ihmettelyä. Ymmärtäminen tulee myöhemmin. Kun ymmärrät tämän, voit antautua
tietämättömyyden taidolle. Ennen tietämisen vaatimuksesta luopumista pelkkä
näkeminen voi olla mahdotonta tai ainakin se on vaikeaa. Kun luovut tietämisen
pakosta, et enää aina kysy, miksi tai mikä tämä on. Sen jälkeen maailmaa on
helpompi katsoa salaisuutena, joka ei koskaan voi paljastua meille täysin.

Dersu näki ihmisiä kaikkialla. Suomen kielen sanan ”ihminen”
etymologiasta ei ole yksimielisyyttä. Nykysuomen etymologinen sanakirja esittää
sanan alkuperän mahdollisuuksiksi myös sanat ”ilma” tai ”ihme”. On hienoa
ajatella, että suomen kielen ihmistä kuvaava sana perustuisi ihmeeseen. Silloin
Dersunkin ajattelu tulee lähelle ja ymmärrettäväksi. Luonnossa elävälle
ihmiselle maailma on samaa ihmettä, kuin ihminen on itselleen.

Zen-harjoituksessa emme pyri ymmärtämään tätä ihmettä vaan
elämään sitä. Jos haluamme ymmärtää iloa, meidän on naurettava, jos haluamme
ymmärtää surua, meidän on surtava. Ymmärrämme elämää vain elämällä, kuolemaa
vain kuolemalla. Jos meidän on nälkä, meidän ei tule syödä ruokalistaa, niin
kuin zen-opettajat joskus toteavat.

Onneksi kuva on kuva eikä sana. Sana on välttämättä symboli,
kuva ei. Varsinkaan tietoisuuden itsensä valottama kuva. Tosin, on kyllä
todettava, että sanatkin voivat olla piilossa samassa paikassa, missä kuvat
asuvat. Silloin sanatkin voivat piirtää kuvan. Tällaista sanojen piirtämää
kuvaa kutsutaan runoksi.

Ehkä tämän lopetukseksi sopisi Mumonkanin yhdeksästoista koan, jonka nimi on ”Tie on jokapäiväinen
elämä”. Se kuuluu näin:

Joshu kysyi Nansenilta: ”Mikä on tie?” Nansen
sanoi: ”Jokapäiväinen elämä on tie.” Joshu kysyi: ”Voiko sitä
opiskella?” Nansen sanoi: ”Jos yrität opiskella sitä, olet jo astunut
harhaan.” Joshu kysyi: ”Jos en opiskele, miten voin tietää, että se
on tie?” Nansen sanoi: ”Tie ei kuulu havaittavaan tai ei-havaittavaan
maailmaan. Tieto on harhaa ja ei-tiedossa ei ole mieltä. Jos haluat astua todelliselle
tielle, joka on
kaiken epäilyn tuolla puolen, tee itsestäsi vapaa kuin taivaan
lintu. Älä nimitä sitä hyväksi tai pahaksi.” Näistä sanoista Joshu
valaistui.

Mumonin kommentti: Kun Joshu kysyi kysymyksensä, Nansen sulatti
hänen jäätyneet epäilynsä hetkessä. Luulenpa silti, että Joshu ei päässyt samalle
tasolle Nansenin kanssa. Hänen piti opiskella vielä kolmekymmentä vuotta.

Kevään sadat kukat,
syksyn täysikuu.
Kesän virkistävä
tuuli, talven lumi.
Heitä tarpeettomat
asiat mielestäsi ja nauti jokaisesta vuodenajasta.