I On-line / off-line havainnointi

Tässä kohtaa haluan
ottaa käyttöön kaksi käsitettä, jotka selkeyttävät sitä, mitä meditatiivisissa
harjoituksissa tarkoitetaan havainnoivan itsen näkökulmalla, koska hyvin usein
se näyttää sekoittuvan normaaliin reflektion käsitteeseen. Tarkoitan ”mielen
katselulla” tai havainnoimisella jotakin jota voisi kuvata ”on-line” –
havainnoinniksi (on-line observation of the mind), jolloin erotuksena siitä on
off-line – havainnointi (off-line observation of the mind).

Usein nämä itsen
tutkimisen tavat menevät sekaisin eikä eroa selkeästi tehdä. Meditatiivisissa
harjoituksissa katselemme mielen sisältöjä yhtä aikaa kun ne nousevat, siis
on-line. Reflektio on normaalia
jokapäiväisen mielen toimintaa, jossa ajattelen sitä, mitä äsken ajattelin tai
koin, siis off-line. Reflektiossa ajattelemme uusilla käsitteillä äskeistä
käsitteellistä ajatteluamme tai käsitteellistämme äsken koettua. Tätä ei pidä
sekoittaa siihen, että olemme tietoisia siitä, mitä tapahtuu mielessämme tässä
ja nyt. Tosin on heti todettava, että harjoittaessamme on-line havaitsemista,
opimme samalla reflektiota, koska epäonnistumme jatkuvasti pyrkimyksessämme,
olemme siis myöhässä, jolloin päädymmekin jatkuvasti ajattelemaan sitä, mitä
juuri ajattelimme eli reflektoimaan. Tämäkin on tietysti osa harjoituksen
prosessia.

Lyhyenä yhteenvetona
tähän: huomion siirtäminen ja sen pitäminen kehotietoisuudessa helpottaa mielen
ilmiöiden katsomista ja niiden tunnistamista ja ymmärtämistä, auttaa siis ja
mahdollistaa mielen läpivalaisun. Siihen, mitä kaikkea tämä sisältää, en voi
tässä puuttua, koska fokukseni on kehollisuus.

Mielemme on ikään kuin
aikakone, se matkustaa jatkuvasti tulevaisuuteen ja vierailee menneisyydessä,
tätä voisi kutsua mielen horisontaaliseksi ulottuvuudeksi. Kun haluamme olla
läsnä tässä hetkessä pysäytämme mielemme ikään kuin keskelle, keskelle kehoa
hyvin konkreettisessa mielessä, sinne missä hengitys ja keskilinjamme
kohtaavat. Tästä enemmän jatkossa.

II Kommentti

Tämän eron tekeminen tuntui joskus jotenkin itsestään selvältä,
kunnes aloin havahtua siihen, että ihmiset eivät usein lainkaan edes reflektoi
omaa toimintaansa. Omaa toimintaa,
ajattelua, mielipiteitä jne. pidetään jotenkin sillä tavalla itsestään selvästi
oikeana, oikeutettuna, kyseenalaistamattomana, että sitä ei katsota
tarpeelliseksi ajatella uudelleen. Reflektio tässä perinteisessä mielessä
tarkottaa siis oman toimintansa tai ajattelunsa uudelleen ajattelua. Kun
ajattelen jostakin asiasta jollakin tavalla, reflektio tarkoittaa, että
ajattelen esimerkiksi, miksiköhän ajattelen tästä näin, voisinko mahdollisesti
ajatella toisin. Tai jos on kyse toiminnastamme, kysyn, miksi toimin niin kuin
toimin, voisinko toimia toisin, olisiko minulla tästäkin asiasta vielä jotain
oppimista. Reflektiossa huomio suunnataan mielen toimintaan tai omaan
käyttäytymiseen jälkikäteen. Esimerkiksi oppimisen kannalta tällainen reflektio
on välttämätöntä. En voi oppia uutta, jos en kyseenalaista sitä, mitä jo osaan.
Tällainen oman toiminnan jälkikäteinen ajattelu tuottaa uusia ajatuksia, uusia
käsitteitä, uusia toimintatapoja, siis oppimista. Reflektio tietysti tapahtuu
nykyisyydessä, mutta se kohdistuu jo menneisiin mielen sisältöihin tai
menneeseen toimintaan. Kuvasin edellä tällaista ajattelua ”off-line havainnoinniksi”,
kun näyttää siltä, että jos haluaa tulla ymmärretyksi niin kaikki käsitteet
pitää yrittää kääntää jonkinlaiselle tietokonekielelle. Eli yritän tässä vähän
päivittää käsitteitäni.

Kontemplatiivisissa perinteissä huomio suunnataan
tietoisuuden virtaan sellaisena, kuin se tapahtuu tässä ja nyt. Pyrimme siis
olemaan tietoisia mielen tapahtumista ”on-line”. En tiedä, mutta näyttäisi siltä, että
harjaantumattomalle mielelle tämä on erittäin harvinainen tietoisuuden moodi,
olla tietoinen siitä mitä tapahtuu juuri nyt. Olla tietoinen ajatuksista
samalla kun ne nousevat tai olla tietoinen vaikkapa tunteista tai kehon
aistimuksista samalla hetkellä, kun ne nousevat, eikä jälkikäteen reflektion
kautta.

Buddhalainen mindfulness, kahdeksan osaisen keskitien
seitsemäs askel tarkoittaa juuri tällaista tietoisuutta, oikeaa
tarkkaavaisuutta, valppautta (samma sati) siitä, mitä tapahtuu juuri nyt sekä
sisäisessä että ulkoisessa maailmassa ja omassa toiminnassa. Tarkka kuvaus
löytyy Satipathana suttasta, josta löytyy netistäkin useita käännöksiä ja
kommentaareja.