I Tietoinen
hengitysliike

(2b)Voidaan esittää
kysymys, missä vertikaalinen ja horisontaalinen ulottuvuutemme yhtyvät, missä
on se paikka, jossa keho ja mieli ovat yhtä? Tietoinen hengitysliike on yksi vastaus tähän kysymykseen.
Haluankin nostaa esiin tietoisen hengityksen toisena kehollisena kokemuksena,
jonka viljelemisellä on voima muuttaa harjoittajansa elämä, jolla on siis syvä
eksistentiaalinen merkitys.

Tarvitsemme kehon
pystylinjauksen kuvauksen lisäksi hengityksen fenomenologiaa, kehollisuuden
filosofiaa, jossa hengitys ilmiönä asettuu keskiöön. Käytännössä kaikissa introspektiivisissa
kehomielien harjoitusperinteissä hengitysliike otetaan keskittymisen kohteeksi.
Tähän liittyy monia eri tekniikoita, joiden yksityiskohtiin ei voi tässä mennä.
Joka tapauksessa kehomieliharjoituksissa siirrymme hengityksen unohtamisesta
hengityksen viljelyyn. Hengityksen
viljelystä tulee säännöllisen harjoituksen myötä yksi kontemplatiivisen kehon
keskeisistä kokemusulottuvuuksista.

Kuvasin jo edellä,
miten kehomielen harjoituksissa siirrymme egotietoisuudesta kehotietoisuuteen.
Itse asiassa kuljemme tätä väliä edestakaisin, vaihdamme ikään kuin
kokemuksemme moodia. Tämä kokemuksellisen moodin vaihto tarkoittaa myös
vaeltamista kehon sisäisessä avaruudessa. Hahmotamme sisäisen puheemme ja
käsitteellisen ajattelumme jonnekin pään seudulle. Kun siirrämme huomiomme
hengitysliikkeeseen, huomiomme suuntautuu silloin alas vatsalle. Harjoituksessa
tulemme tietoiseksi koetun kehomme moninapaisuudesta. Kuvaan usein
introspektiivisiä kehomielen harjoituksia niin, että opettelemme niissä
laskeutumaan ”ajattelevasta päästä” alas tuntevaan ja aistivaan kehoon ja aina
alas kehomielen keskustaan asti, jonka tietoinen hengitysliike paljastaa.

Tietoinen
hengitysliike avaa meille uuden keskustan, joka sijaitsee vatsallamme. Japanin
kielessä ja kulttuurissa, joka on zen-kulttuuri, tunnistetaan tämä tietoisen
hengityksen avaama keskusta. Japanilaiset kutsuvat vatsaa sanalla
hara, mutta haralla ei viitata vain fyysiseen
vatsaan, vaan se tarkoittaa myös ihmisen psykofyysistä keskusta, todellisen
itsen paikkaa. Niinpä japanilaiset voivat kuvata toimivansa ja ajattelevansa
vatsastaan, siis harastaan käsin, kun he toimivat todellisesta itsestään. He
tunnistavat myös ajattelun päällä, mutta se ei ole aitoa ajattelua, kehomielen
kokonaisuudesta lähtevää.

Ajattelemme helposti,
että tällaiset asiat ovat niin kulttuurisidonnaisia, että emme lännessä voi
ymmärtää tällaista ajatustapaa. En usko tähän. Tietoisen hengityksen avaama
keskustan kokemus on tuttu kaikille, jotka ovat tarpeeksi istuneet tyynyllään
ja keskittyneet hengitysliikkeeseensä. Tietoinen hengitys avaa kokonaan uuden
tavan kokea kehomieli. Sen keskusta ei enää sijaitsekaan ajattelevassa päässä,
vaan alempana vatsalla, keskustassa, joka voidaan kokea myös voimakkaana
toiminnan keskuksena. Keskustasta lähtevää toimintaa voidaan kuvata
intuitiiviseksi, koko kehomielen yhteydestä lähteväksi toiminnaksi.

Tietoinen
hengitysliike avaa ja herkistää kehotietoisuutta niin, että voimme ikään kuin
tuntea elämän sykkeen kehossamme. Tietoinen hengitys tuo meidät lähelle elämän
vitaalia kokemusta meissä tai paremminkin kehomielessämme. Kun aistimme kehoa
ja sen hengitysliikettä läheltä ja pitkään, voimme aistia kehomme lämpöä,
solujemme tähtimaista sykettä, sisäisen avaruutemme syvyyttä. Buddhalaisessa
käsitteistössä puhutaan elämän periaatteesta. Harjoitus tuo meidät lähelle
elämän periaatetta, jonka koemme hyvin konkreettisella tavalla omassa
kehomielessämme. Harjoitus syvenee tämän elämän periaatteen viljelemiseksi
kehossamme. Kun egotietoisuuden sisällöt eivät nouse, jolloin myös minä
vastapäätä maailmaa ei nouse, tämä elämän periaate voidaan kokea universaalina
periaatteena, joka lävistää kaikki tuntevat olennot, kaiken olevan. Tämä on
empatian ja myötätunnon kehollinen perusta.

Voimme kokea olevamme
yhtä samassa elämän virrassa. Harjoitus siis lähtee huomion suuntaamisesta
kehon aistimuksiin. Kun egon käsitteelliset sisällöt lakkaavat nousemasta,
jäljelle jää kehotietoisuus joka on siis yhtä aikaa kehoa ja tietoisuutta.
Siinä keho ja mieli ovat yhtä, kokemus on siis kehomielestä. Kun asumme tässä
kokemuksessa, voimme kokea elämän universaalin periaatteen omassa
kehomielessämme. Silloin myös ero kehomielestä ja ympäröivästä maailmasta voi
kadota ja voimme kokea kehomielimaailman, jossa ei ole eroja. Zen perinteessä
asia ilmaistaan toteamalla, että koko maailma on yksi Buddhan keho. Tämä on
buddhalaisen etiikan lähtökohta ja sen kokemuksellinen perusta.

Lähdin liikkeelle
otsikolla ”On bodymindfulness”, mutta ehkä otsikon olisi sittenkin pitänyt olla
”On bodymindworldfulness”. Kiitos.

II Kommentti

Eipä tässä muuta. Kaikkea tätä olen käsitellyt laajemmin
kirjassani ”Taidon filosofia”, sen luvuissa ”Kohti hengityksen filosofiaa” ja ”Kontemplatiivisen
kehon fenomenologiaa”. Tämä loppui sitten tällä kertaa tähän. Jos törmäät tähän sarjaan nyt, niin kannattaa alkaa alusta. Siinä on juoni.