Seuraavassa yksi luokitusmalli, joka voi auttaa nykyisin
niin laajan ja sekavan mindfulness-ilmiön ymmärtämisessä. Luokittelussa on
tietysti aina se ongelma, että se on ajattelun väline ja kuvaa todellisuutta
vain suurpiirteisesti. Todellisuuden ilmiöt eivät ole yleensä kovin selkeästi
luokiteltavissa, mutta ilman tällaista käsitteellistä analyysia ilmiöitä on
vaikea ymmärtää. Eli sitten
luokitukseen. Näen nykyisessä mindfulness-ilmiössä selkeästi kolme eri
lähtökohdista motivoitunutta luokkaa, jotka ovat:

1. Kaupallinen mindfulness

Saa motivaationsa liiketoiminnasta. Tyyppillinen esimerkkin
nk. ”corporate mindfulness”. Tyyppillinen menetelmä MBSR. Yritykset järjestävät
mindfulness-kursseja työntekijöilleen. Harjoitusten tarkoituksena on poistaa
erilaisia stressioireita. Stressioireiden syytä ei kysytä. Yhteisöiden tai
yritysten stressiä aiheuttaviin rakenteellisiin ongelmiin ei puututa. Ne eivät
kuulu asiaan.

Liiketoiminta on ohjaajakoulutuksessa ja ”mindfulness-palveluja”
(ohjaajat) järjestävien yritysten liiketoimintamalleissa. Nykyään kummatkin
ovat nopeasti kasvavia ”hyvinvointibusineksen” alueita. Palveluja käyttävien
yritysten motiivi on myös oman liiketoiminnan ylläpitämisessä tai kasvussa.

Ohjaajakoulutuksen liiketoimintamallit perustuvat nopeaan
koulutukseen ja sen kautta suureen vaihtoon. Kyseessä on yksi muodiksi tulleen eräänlaisen
”life-coachauksen” osa-alue. Kuka tahansa voi kouluttautua ohjaajaksi. Mitään
pohjakoulutusta ei vaadita.

Ei pidä sisällään mitään jäsennettyä ihmiskäsitystä, paitsi
jos sellaiseksi lasketaan ”homo consumens”, ihminen markkinatalouden
kuluttajana ja kulutustarvikkeiden tuottajana. Ei ota kriittistä kantaa
yhteiskunnan ja markkinatalouden ihmistä esineellistäviin toimintatapoihin,
vaan jopa kannattelee niitä.

2. Terapeuttinen mindfulness

Saa motivaationsa, kuten muutkin terapeuttiset mallit,
ihmisen mieleen liittyvien kärsimysten käsittelystä. Päämääränä on ihmisen
eheyttäminen, jollain tapaa murtuneen mielen korjaaminen ja toimintakyvyn
palauttaminen. Tyypillinen menetelmä esimerkiksi MBCT.

Menetelmät toimivat muiden terapeuttisten menetelmien ohessa
tai apuna. Menetelmän käyttäjän näkökulmasta menetelmä ei synnytä uusia
liiketoiminnan muotoja, eikä toiminta lähtökohdiltaan ole
business-orientoitunutta. Tosin, menetelmäkoulutuksiin liittyy aina myös
liiketaloudellinen näkökulma.

Ohjaajat ovat peruskoulutukseltaan yleensä erilaisia
terapeutteja tai sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia ja
tietoisuustaito-opinnot täydentävät heidän aikaisempaa ammattitaitoaan.

Perustuu länsimaisen lääketieteen käsitykseen ihmisen
terveydestä ja sairaudesta. On yksi osa
terapiamenetelmien laajaa kirjoa. Kun toteaa näin, on samalla todettava, että
länsimainen lääketiede sisältää monia malleja mielen ongelmien syistä ja myös
monia erilaisia hoitomalleja.

3. Kontemplatiivinen mindfulness

Tällä tarkoitan perinteisiä kontemplatiivisia menetelmiä,
joiden ytimessä on mielen harjoittaminen. Saa motivaationsa ihmisen elämän
mielekkyyttä ja merkitystä koskevista kysymyksistä. Perinteisesti näitä
kysymyksiä käsittelevät erilaiset uskonnot ja filosofiat. Tyypillinen ”menetelmä”
on vaikkapa buddhalainen Vipassana perinne, jonka keskiössä on ”mindfulness”. Harjoitusten tarkoituksena on oppia
ymmärtämään mielen rakennetta ja toimintatapoja. Pyrkii tarjoamaan vastauksen
ihmisen eksistentiaalisen kärsimyksen ongelmaan.

Ei perustu minkäänlaisiin liiketoimintamalleihin. Opettajina
toimivat yleensä usean kymmenen vuoden kokemuksen omaavat harjoittajat.

Toiminta perustuu hyvin jäsenneltyyn ihmiskäsitykseen,
esimerkiksi buddhalaiseen filosofiaan/psykologiaan, joka on kehittynyt ja jota
on testattu tuhansien vuosien aikana.

Tähän kolmanteen luokkaan haluan sijoittaa myös nykyiset
menetelmät, jotka ovat eräänlaisia perinteisten kontemplatiivisten menetelmien
länsimaisia versioita. Näissä menetelmissä on säilytetty perinteen ydin, mutta
muokattu sitä enemmän länteen tai nykyaikaan soveltuvaksi. Tätä muokkaustyötä tapahtuu
esimerkisi zen-perinteen piirissä.

En kannata näkemystä, että kaupalliset tai terapeuttiset
menetelmät ovat nyt sitä, millaisia muotoja buddhalaisuus lännessä saa. On
olemassa näkemyksiä, joiden mukaan buddhalaisuus on aina muuttunut siirtyessään
Intiasta Kiinaan tai Kiinasta Japaniin ja nyt siirtyessään länteen, se ikään
kuin uudistuu ja sopeutuu länsimaisiin yhteiskuntiin, tuloksena kaupallinen ja
terapeuttinen mindfulness-ilmiö. En kannata tätä näkemystä, koska näissä
mindfulness-ilmiön muodoissa ei voida enää puhua lainkaan buddhalaisesta
ajattelusta. Buddhalaisuus ei ole stressin poistoa tai yksilöterapiaa, vaikka
viimeksi mainittu näkökulma onkin monimutkaisempi. Kyllä, buddhalaisuus on
siirtynyt länteen eri kanavia pitkin jo varmaan sadan vuoden ajan, mutta näen
länsimaisena buddhalaisuutena vain sellaiset menetelmät tai instituutiot, jotka
ovat säilyttäneet buddhalaisen ajattelun ytimen ja sen tavan, miten tässä
perinteessä vastataan ihmisen eksistentiaalisen kärsimyksen ongelmaan.