Helsingin Sanomissa (4.6.) huippu-urheilijat kertoivat,
miten he tekevät ”mielikuvaharjoittelua”.
Esimerkiksi Tero Pitkämäki kertoi, miten hän heittää mielessään kehästä
varmaan joka päivä. Tätä tekee mieli kommentoida siksi, että ajatellaan, että
on olemassa sellainen asia kuin ”mielikuvaharjoittelu”, joka on jollain tavalla
eri kuin se, mitä ihmisen mielessä normaalisti tapahtuu jatkuvasti. Näin ei
ole. Me kaikki teemme jatkuvasti ”mielikuvaharjoittelua”. Ihmisen mieli
yksinkertaisesti toimii niin.

Ymmärrän kyllä, että jotkut ihmiset, esimerkiksi urheilijat,
tekevät sitä enemmän ja ehkä systemaattisemmin, mutta se ei ole mikään asia, minkä joku olisi ”keksinyt”
tai että olisi jokin ”mielikuvaharjoittelun metodi”. Normaalissa elämässä suunnittelemme asioita
ennakolta. Miten tämä suunnittelu tapahtuu: mielessä. Tämä on mielen normaalia
toimintaa, mielen ongelmanratkaisuun liittyvä normaali toimintatapa. Kuvittelen
jatkuvasti tulevia tilanteita ja miten niissä tulisin toimimaan, jopa aivan
yksinkertaisissa asioissa. Kun soitan puhelun vakuutusyhtiölle vaihtaakseni
auton vakuutusturvaa, kuvittelen puhelun etukäteen ja valmistaudun siihen
ottamalla esiin auton vakuutuspaperit, josta voin sitten helposti etsiä tarvittavat
tiedot. Kuvittelen, että minun pitää kertoa auton rekisterinumerokin, minkä usein
unohdan, joten kaivan sen esiin ja kirjoitan valmiiksi paperille. Kutsumme
kaikkea tätä ”suunnitteluksi” tai ”valmistautumiseksi”, emme ”mielikuvaharjoitteluksi”,
vaikka kyseessä on sama asia: mieli kuvittelee ennakolta tulevan tapahtuman.
Teen sitä jatkuvasti, kun ajan autolla. Ajaessani kaupungin läpi, kuvittelen
ensin reitin, jota sitten seuraan.

Kaikki meistä tekevät ”mielikuvaharjoittelua” jatkuvasti. On
itse asiassa outoa, että tätä asiaa ei tunnisteta ja käytetä systemaattisemmin
hyväksi normaalin arjen helpottamiseksi. Liikunnassa mielikuvia käytetään
jatkuvasti ja spontaanisti. Niitä käytetään liikkeiden ja liikesarjojen
oppimisessa kuvittelemalla, miltä oikeaoppinen liike näyttää, katsomalla mallia
ja painamalla mallin suoritus mieleen. Mielikuvia käytetään kuvittelemalla
jaksamista, kuvittelemalla ongelmien ratkaisua jne. Ihminen ei yksinkertaisesti
voi olla ajattelematta sitä, mitä hän tekee. Kaikki tämä on ihmisen normaalia
ajattelua. No … tai tietysti voi.

On olemassa kiinalaisiin taitoihin liittyvä sanonta: ”Mieli
ohjaa, keho seuraa.” Sen voisi kääntää myös muotoon: ajattele ensin, tee
sitten. Näinhän me usein teemmekin. Emme vain ryntää tekemään asioita, vaan
ajattelemme ensin ja katsomme, olisiko muita vaihtoehtoja. Teemme siis
spontaanisti ”mielikuvaharjoituksen”.

Käytämme paljon mielikuvia hyväksemme asahissa ja
erityisesti funktionaalisen kehotietoisuuden harjoituksissa. Emme siksi, että
tekisimme ”mielikuvaharjoitusta”, vaan siksi, että on ihmisen luonnollinen tapa
kuvitella ensin se, minkä haluaa toteutuvan.