ANDERS POULSEN

Tuotu oikeuden eteen
Vesisaaressa 9. helmikuuta 1692

Syytetty

noitarummun käytöstä ja jumalattoman noituuden
harjoittamisesta.

Tunnusti

että hän oppi rummun viisauden nuoruudessa äidiltään

että hän teki oikeudessa esillä olevan rummun itse

että hän tunsi rummun jokaisen symbolin merkityksen

että hän osasi soittaa rumpua, jonka hän myös oikeudelle
näytti

että hän ennen soittoaan teki ristinmerkin ja luki Herran
rukouksen karjalan kielellä

että hän pystyi jumaltensa avulla poistamaan taian ja
lähettämään sen takaisin sille, joka oli sen loihtinut

että hän ei ollut vahingoittanut ketään ihmistä

että hän ei ollut luopunut Jumalasta taivaassa tai
kristillisyydestä

että rukoillessaan rummun jumalia hän rukoili Jumalaa taivaassa

että jos voimat paheksuisivat hänen rumpunsa käyttöä, hän
luopuisi siitä.

Tuotu oikeuteen Vesisaaressa jälleen 10. helmikuuta 1692

Tunnusti opetelleensa käyttämään rumpua, jotta saisi
selville, miten kaukaiset ihmiset menestyivät ja ennustaakseen matkustavien
kohtalon, jotta hän pystyisi auttamaan hädässä olevia ihmisiä ja tekemään hyviä
tekoja.

Ei langetettua tuomiota. Tapaus lykätty. Odotetaan ohjeita
Kööpenhaminasta.

Tapettu kirveellä vankilassa ollessaan.

Saamelainen. Syntynyt Ruotsin Lapin Torniossa. Naimisissa.
Satavuotias. Asui Varangerissa.

Anders Poulsen oli yksi niistä 91 miehestä ja naisesta,
jotka poltettiin roviolla Pohjois-Norjan Finnmarkissa 1600-luvulla. Aika oli
noitavainojen aikaa koko Euroopassa, mutta Finnmarkissa vainot olivat Euroopan
pahimpia. Noituuden harjoittamisesta syytettynä oli tuolloin 135 henkilöä, 111
naista ja 24 miestä, joista 91 tuomittiin kuolemaan ja poltettavaksi. Heistä
77 oli naisia ja 14 miestä. Suurin osa heistä asui Vardön ja Vadsön alueilla. Kuulusteluissa käytettiin yleisesti
kidutusta. Vesitestiä käytettiin usein syyllisyyden osoittamisessa. Syytetty
heitettiin kädet ja jalat sidottuna mereen. Koska vesi oli pyhä elementti, sen
ajateltiin hylkivän pahaa, jolloin syyllinen jäisi kellumaan pinnalle.
Uppoaminen tarkoitti syyttömyyttä. Finnmarkissa kolmasosalle syytetyistä
tehtiin vesitesti ja jokainen heistä jäi paksujen vaatteidensa vuoksi
kellumaan.

Vardön Steilneset Memorial on pystytetty näiden 91 kuolemaan
tuomitun ja roviolla poltetun muistolle. Muistomerkki oli lievästi sanottuna
vaikuttava ja syntynyt kahden taiteilijan yhteistyönä. Toinen oli
arkkitehti Peter Zumthor ja toinen
taiteilija Louise Bourgeois. Heidän yhteistyönsä tuloksena syntyi yli 100
metriä pitkä taiteellinen ja arkkitehtoninen kokonaisuus, joka muodostui
Zumthorin suunnittelemasta eräänlaisesta pitkän toukan muotoisesta
rakennuksesta ja Bourgeoisin ikuista tulta polttavasta mustalla lasilla
ympäröidystä muistomerkistä.

Rakennus on outo, eräänlainen paksusta ja sisäpuolelta
mustaksi maalatusta purjekankaasta tehty pitkä putki, joka on pingotettu
vaijereilla siron, mutta massiivisen kehyksen sisään. Vaijerit pingottavat
kankaan kireäksi samalla tavalla kuin rummun nahkainen kalvo pingotetaan
naruilla sen puisen kehyksen ympärille. En tiedä, onko se ollut arkkitehdin
tarkoitus, mutta ainakin minun mielessäni nämä asiat yhdistyivät, koska idea on
sama.

Pitkä tuhatjalkaista muistuttava rakennus ja sen jatkeella
oleva musta lasihuone, jossa palaa ikuinen tuli, puuttomassa, karussa
maisemassa meren rannalla synnyttää voimakkaan tunteen jostakin suuresta, joka
ikään kuin ylittää ihmisen mitan. Kun astuu sisään rakennukseen, kohtaa pitkän
mustan käytävän, jonka seinustalla palaa 91 vain heikkoa valoa antavaan
hehkulamppua. Jokaiselle noitavainon uhrille on tehty muistotaulu, jossa
kerrotaan henkilön nimi, mistä häntä on oikeudessa syytetty, mitä hän on
tunnustanut kidutettuna tai ilman. Lopuksi on kirjoitettu tuomio, useimmin: ”Tuomittu
kuolemaan polttamalla seipääseen kiinnitettynä.”

Jokaisen hehkulampun kohdalle on seinään rakennettu lyhyt
suorakulmaisen särmiön muotoinen aukko, josta valo paistaa ulkomaailmaan.
Rakennuksesta vajaa sata metriä kylälle päin kulkee rakennuksen suuntainen
polku, jota kävellessä voi nähdä valojen syttyvän ja sammuvan kun kulku etenee.

Rakennuksen käytävän eteläpäässä, oikealla kädellä
viimeisenä on Anders Poulsenin hehkulamppu ja muistotaulu.