Louise Bourgeoisin mustasta, vain vaivoin valon sisään
päästävästä lasista valmistettu, myös pienen rakennuksen kokoinen installaatio
on nimeltään Kirotut, riivatut,
rakastetut
. Installaatio koostuu kolmesta kokonaisuudesta: tummista lasiseinistä,
niiden keskiössä olevasta betonirenkaan keskelle asetetusta tuolista, jossa
palaa ainainen tuli, sekä ylhäällä tuolia kiertävistä valtavista ovaalin
muotoisista peileistä. Peilit muistuttavat minua jälleen samaanin rummusta.
Niiden muoto tietysti, mutta myös tämä heijastuksen konkreettinen symboliikka. Rumpu
on samaanin sielun peili. Kolmen maailman ja henkiolentojen symboliikka
heijastaa samaanin kokemusmaailmaa, maailmaa jonka eri tasoille hän pystyy
transsissa siirtymään. Tulen ylle ripustettujen peilien heijastumat kutsuvat
katsojaa katsomaan itseään. Ne kutsuvat osallistumaan muotojen ja värien
maailmaan, joka on muuta kuin todellisuus ympärillämme, mutta on samalla sitä
samaa. Jos tässä paikassa istuisi pitkään ja antaisi itsensä peilien heijastusten
vietäväksi, ehkä voisi saada jonkinlaisen kosketuksen, ehkä hipaisun siitä
epätoivosta ja tuskasta, mistä taideteos haluaa kertoa. Jatkuva mereltä
puhaltava tuuli humisee voimakkaana sisään rakennuksen seinien alla ja väleissä
olevista raoista. Tuuli puhaltaa myös tulen ääneen. Paikka on jollain
omalaatuisella tavalla ristiriitainen, mielettömän kaunis, mutta samalla
epätoivon täyttämä. Tässä haluaa seistä, vain olla ja aistia, ja tästä haluaa
myös pois. Peilit kääntävät katseemme sielumme pimeälle puolelle. Sitä jää
miettimään, mistä tässä muistutetaan,
noitavainojen uhreista vai ihmisen tietämättömyydestä ja julmuudesta,
siitä mitä edelleenkin teemme toisillemme. Siitäkö, että on peiliin katsomisen
paikka.

Anders Poulsen tuotiin Vesisaaren (Vadsö) käräjille 1692.
Steilneset Memorialin opasvihkossa on lueteltu kaikki poltetut, heidän
syytöksensä, rikkeensä ja tuomionsa. Poulsen on ainoa, jonka kohdalla mainitaan
samaanirummun käyttö. Muita syytettiin erilaisista muista noituuden muodoista,
kuten kirousten langettamisesta. Vain Anders Poulsenin kohdalla mainitiin
rumpu. Asia alkoi kiinnostaa minua ja päätin kaivaa syvemmälle. Muutamien
nettihakujen avulla selvisi hyvin pian, että Anders Poulsen onkin yksi
tunnetuimmista ja tutkituimmista Finnmarkin 1600-luvun lopun noitavainojen
uhreista. Jotkut tutkijat pitävät häntä yhtenä viimeisimmistä Lapin noidista
(saameksi: noaidi), joka hallitsi samaanirummun käytön. Hän oli myös tehnyt rumpunsa
itse. Oikeus takavarikoi hänen rumpunsa ja oikeudessa Poulsen selitti
yksityiskohtaisesti rummun kuvien merkityksen ja miten niitä käytettiin. Vanhoja
samaanirumpuja on maailmalla säilynyt noin 70 kappaletta, joista kolme on
Lapista ja joista yksi on Anders Poulsenin 1692 oikeuden takavarikoima rumpu.
Rumpua säilytetään nykyään Karasjoen kunnan saamelaismuseossa. Poulsenin
oikeudenkäynnin pöytäkirjat ovat tallella ja niitä säilytetään Tromsassa.
Oikeuden käynnin pöytäkirjat ovat jopa niin yksityiskohtaiset, että tiedämme
Pulsenin pyydettäessä näyttäneen rummunsoittoa niin, että kyyneleet vierivät
hänen poskillaan.

Saamelaisen samanismin tutkimuksessa Poulsenin
oikeudenkäynnin pöytäkirjoja ja hänen rumpuaan pidetään merkittävinä. Kyseessä
on ainoa lappilaisen samaanin tai noaidin oma kuvaus rummusta, sen käytöstä ja
symboliikasta, mikä on säilynyt jälkipolville. Poulsenin rummussa näkyy myös
selkeästi, miten 1600-luvulla kristinusko oli jo vahvasti sekoittunut
saamelaisten vanhoihin uskomuksiin. Rummussa on sekä kristillistä että vanhaa
saamelaista symboliikkaa.

Poulsen puhui oikeudenkäynnissä suomea ja hän tarvitsi tulkin.
Jotkut tutkijat ovat asettaneet Poulsenin rumpunsa symboliikkaa koskevat
kuvaukset kyseenalaisiksi, koska on myös ilmeistä, että hän pyrki
todistuksessaan pelastamaan itsensä ilmeiseltä kuolemantuomiolta ja selitti
siksi ehkä symboleita tavalla, miten ajatteli oikeuden haluavan niistä kuulla.

Seuraavassa Pulsenin rummun symbolien selitykset parilta
ensimmäiseltä riviltä niin kuin ne on kirjattu oikeuden pöytäkirjoihin
Poulsenin kertomana:

Ensimmäinen rivi: 1. Ilmaris.
Edustaa myrskyä ja huonoa ilmaa. 2. Diermis.
Voi aikaansaada tulvan ja sateen, mutta vain siinä määrin kun Jumala antaa hänelle
tämän voiman. Aivan kuten Ilmaris voi saada aikaan myrskyn vahingoittaakseen
laivoja, Diermis voi synnyttää hyvän
ilman. 3. Villi poro Govdde. Jos joku
kysyy metsästysonnesta ja rumpua soitettaessa rengas ei asetu tämän poron
kohdalle, kysyjä ei voi saada poroa tällä kertaa, vaikka hän tekisi kaikkensa.

Toinen rivi: 1. Aurinko. Tuo kauniin ilman. 2. Jumalan (Jumal) poika. Poistaa synnit. 3. Jumal-Etiem. Isä Jumala, joka rankaisee
pahasta. Voi antaa synnit anteeksi ja pelastaa sielun ja antaa kristillisen
kuoleman. 4. Kirkko. Hän rukoilee täällä sielun pelastuksesta. 5. Engil. Pyhä henki. Poistaa synnit niin,
että ihmisestä tulee jälleen uusi ihminen.

Kaikista säilyneistä lapin rummuista Poulsernin rumpu on
omanlaisensa. Siinä kaikki kuviot ovat ikään kuin kirjoitettuna perätysten eri
riveille. Lapin samaanirummut jaetaan yleensä kahteen luokkaan muotonsa ja
kahteen luokkaan symboliensa perusteella. Rummut ovat joko koverrettuun puuhun
tehtyjä tai kehyksen ympärille tehtyjä.
Kuvitukseltaan ne ovat joko aurinkokeskeisiä tai maailman tasoja kuvaavia.
Näitä tasoja on yleensä kolme. Poulsenin rumpu on puuhun koverrettu, mutta
kuvitukseltaan persoonallinen. Samaanit
tosin tekivät itse rumpunsa ja ne olivat aina persoonallisia, mutta Poulsenin
rummun kuvakerrontaa ei löydy muista säilyneistä rummuista.

Vardön muistomerkki oli avannut minulle uuden tien samaanirummun
äärelle. Eikä oikeastaan vain yhtä, vaan monta. Se myös sai minut ymmärtämään
Sajoksessa kohtaamaani Nils-Aslak Valkeapään samaanirumpusymboliikkaa
hyödyntävää maalausta uudella tavalla.

Lapin noaidi Anders Poulsen teki ilmeisesti oikeudessa
kaikkensa selittääkseen, että hän oli harras kristitty, mutta samalla myös
paljasti esi-isiensä uskon ja kuvasi omia kykyjään ennustaa tulevaa, parantaa
sairauksia ja saada tietoa kaukaisistakin asioista. Oikeus jätti asian
lepäämään ja Poulsen ehti tulla murhatuksi vankilassa ennen tuomion
julistamista. Hänet kuitenkin päätettiin polttaa roviolla muiden noitien
mukana, joten tästä voitaneen päätellä, mikä olisi ollut oikeuden ratkaisu, jos
sinne asti olisi päästy.

Tietämättä asiaa vielä tulisin tällä matkalla vielä
kertaalleen törmäämään Anders Poulseniin ja hänen samaanirumpuunsa.