Kirjoitin vuonna 2007 keväällä ensimmäiseen asahi-kirjaamme viimeisen luvun kehotietoisuuden harjoittamisesta. Asahi Health -menetelmämme oli vielä tuossa vaiheessa keskeneräinen. Asahin kolmannen liikesarjan ensimmäinen versio valmistui vasta saman vuoden kesällä. Laitan tämän luvun tekstin tähän alle. Joskus mietin, miten viimeisen kymmenen vuoden aikana olen muuttanut painotuksiani asahin tekemisessä. Luettuani nyt tuon tekstin huomaan: en oikeastaan mitenkään.

***

ASAHI – terveysliikuntaa kaikille, luku 4

Asahi ja kehontietoisuuden harjoittaminen

Länsimaisessa
kulttuurissa on vierasta kuunnella ja tutkia kehoa sisäkautta, harjoittaa siis
kehontietoisuutta. Monissa kiinalaisissa
ja intialaisissa perinteissä tämä on sääntö, ei poikkeus. Tämä on yksi asahin
keskeisimmistä periaatteista: pyrimme liikkumaan tietoisesti ja kehoa
kuunnellen.

Aistijärjestelmämme sitä osaa, joka antaa meille palautetta
kehomme sisäisistä tiloista, kutsutaan proprioseptiikaksi. Proprioseptiikkaan
kuuluvat tasapainoaisti, liikeaisti ja asentoaisti. Kun siis kuuntelemme
kehoamme sisäkautta, kehitämme kehon sisäistä aistijärjestelmäämme. Pyrimme
tässä luvussa kuvaamaan sitä, mitä kehontietoisuuden herkistämisellä tarkoitetaan,
mitä ulottuvuuksia sillä on ja mitä siitä seuraa. Kehontietoisuuden
harjoittaminen tuo asahiin myös filosofisen ulottuvuuden.

Solujen syke

Länsimaisessa kulttuurissa, jossa suhtautuminen ihmisen
kehoon on hyvin mekaaninen, ei ainoastaan olla harjoittamatta
kehontietoisuutta, vaan ihminen on jopa hyvin pitkälle kadottanut kyvyn kokea
kehon sisäisiä tuntemuksia. Kehontietoisuutemme on tavallaan vaurioitunut.
Normaalisti, kun käännymme kuuntelemaan kehomme aistimuksia, huomaamme että
kehomme on sisäisesti joko turta, tunnoton, emme tunne paljon mitään, tai
toisaalta tunnemme kipua ja kolotusta kehon eri kohdissa. Mutta jos otamme
esimerkiksi asahin viimeisen
asennon ja kuuntelemme siinä sormiemme tuntemuksia, voimme löytää uuden ja
erilaisen maailman. Voimme tuntea hiljalleen, miten sormemme täyttyvät
erilaisista sisäisistä aistimuksista. Alkaa eräänlainen sisäinen väreily.
Voimme ikään kuin tuntea sisäkautta, miten sormiemme jokainen solu värähtelee
hurjalla taajuudella. Voimme tuntea sormiemme lämpimän sykkeen, eräänlaisen
sisäisen solujen tanssin. Tämä tunne on hyvin miellyttävä. Asahia
harjoittelemalla on mahdollista herättää koko keho samalla tavalla sisäisesti
eloon. Voimme harjoituksella tuntea jokaisen solun väreilevän tanssin
kaikkialla kehossamme.

Useimmille meistä tämä kokemus ei ole vieras. Erityisesti
ihmisille, jotka harrastavat liikuntaa, asia on tuttu. Tila on myös tuttu
saunan jälkeen, kun koko keho on kuuma. Kyse on ennemminkin siitä, mikä on
meidän normaali, jokapäiväinen kokemuksemme. Miten avoimia olemme kehomme
sisäisiä tuntemuksia kohtaan ja miten paljon mielemme muu toiminta peittää
näitä aistimuksia. Normaalisti kehomme on tietoisuutemme periferiassa ja
mielemme on täynnä sisäistä puhetta, joka hyppii aiheesta toiseen. On yleinen meditaatioperinteissä
kulkeva kokemus, että mitä enemmän annamme tietoisuutemme keskiön siirtyä kehon
tuntemusten alueelle, sitä enemmän mielemme sisäinen puhe vaikenee, mielemme
tyhjenee. Kehontietoisuuden noustessa voimakkaasti esiin minä-tietoisuutemme jää
periferiaan ja ajatusten läpäisyvoima heikkenee. Yksi tyypillinen eri
perinteiden käyttämä menetelmä on kuunnella sisäkautta hengitysliikettä. Näin
teemme myös asahissa.

Kun päämme on täynnä ajatuksia, emme myöskään näe emmekä
kuule mitään. Koko se hetki, missä elämme, ohenee aisteissamme tai katoaa
kokonaan, jos mielemme asustaa vain tietoisuuden assosiaatiovirrassa.
Erilaisten asahin kaltaisten tekniikoiden tarkoituksena on palauttaa nykyhetki
ikään kuin sille kuuluvalle paikalle. Se vaatii mielen hiljentämistä ja aistien
avaamista niin ulkoiselle kuin sisäiselle ympäristölle. Vain avoimin aistein
voimme kokea nykyhetken koko sen vahvuudessa. Kehontietoisuuden herkistäminen
on tässä prosessissa avainasemassa.

Koko kehon kokeminen sisältä päin, kokemus koko kehon
solujen värisevästä liikkeestä, on mitä suurimmassa määrin henkinen kokemus. Se
on kehontietoisuuden eräänlaista kirkastumista, jossa ihminen kokee kehon,
mielen ja sydämen yhteenkuuluvuutta.

Pystysuora rakenne ja
rentous

Ensimmäinen askel kehontietoisuuteen on tietoisuus kehon
pystystä asennosta. Kehon pystyasento tarkoittaa suhdettamme painovoimaan.
Keskilinjatietoisuus tarkoittaa oikeastaan sitä, miten asetamme keskilinjamme
pystysuoraan painovoimaa vastaan siten, että painovoima kannattelee tai antaa
tuen kehollemme, rakenteellemme. Käsittelimme tämän asian teknistä puolta jo
luvussa 3. Tätä kehontietoisuuden ulottuvuutta voidaan kutsua kehon
rakennetietoisuudeksi.

Voimme suhtautua painovoimaan kahdella tavalla. Voimme antaa
sen vaikuttaa rakenteeseemme joko sitä harjoittaen tai kannattaen. Jos
ajattelemme mitä tahansa ohutta ja pitkää rakennetta, vaikkapa pilvenpiirtäjää,
on selvää, että sen tukevuus on suorassa suhteessa sen pystysuoruuteen.
Jokainen kerros on rakennettava täsmälleen edellisen päälle niin, että
painovoima vetää sitä suoraan alaspäin edellistä kerrosta vasten. Näin
rakenteesta muodostuu optimaalisen tukeva. Aivan samalla periaatteella voimme
pinota palikoita korkeaksi torniksi. Mitä suorempaan linjaan asetamme ne, sitä
tukevammin rakenne pysyy pystyssä. Samaa periaatetta toteutamme asahissa.

Rentoudella ja pystysuoruudella on suora suhde: mitä
pystysuoremmassa kehomme on, sitä rennommin voimme seistä (tai istua tai tehdä
mitä tahansa). Jos kehomme on kallistunut johonkin suuntaan, joudumme
jännittämään kehon vastakkaisella puolella olevia lihaksia pitääksemme kehomme
pystyssä. Siis oikea pystysuora rakenne ja kehon rentous kulkevat käsi kädessä.
Kehon hyvä pystylinjaus johtaa rentouteen ja sitä kautta koko kehon joustavaan
liikkeeseen.

Joustava, elävä liike

Tietoisuus kehon keskilinjasta ja asennosta ylipäänsä
synnyttää hyvin laajan liiketietoisuuden. Asahissa etsitään koko kehon liikettä. Kun yksi osa kehoa
liikkuu, jokainen sen osa on liikkeessä. Tämäntyyppisen liikkeen oppiminen
toisaalta vaatii hyvin herkkää kehontietoisuutta mutta myös synnyttää sitä.
Kaikki tämän tyyppinen harjoitus muuttaa koko liikkumisemme laatua ja
kokemustamme liikkeestä. Kaikki liikkeemme alkavat elää ja kokemuksemme
kehostamme muuttaa laatuaan. Kehon kokemuksen
sisäinen laatu muuttuu virtaavammaksi ja sulavammaksi.

Liikkeiden elävyys ja joustavuus syntyy myös siitä, että
tulemme enemmän tietoiseksi ilmasta ympärillämme. Toisaalta koemme kehomme
sisäisen virtaavuuden ja vedenomaisen vastuksen, toisaalta voimme myös kokea
ulkoisen, kehoamme ympäröivän ilman tuottaman vastuksen erityisesti jos
käytämme harjoitellessamme tällaisia mielikuvia. Herkistymme siis kahteen
suuntaan, sisäisten ja ulkoisten aistien suuntaan ja tämä herkistyminen tai
tietoisuus muuttaa liikkeemme laatua. Tämän muutoksen voi havaita itse, mutta
myös toiset ihmiset huomaavat liikkeidemme “pehmentyvän”.

Samoin tietoisuutemme suhteestamme maahan avautuu. Emme voi
tehdä mitään ottamatta tukea maasta. Painovoima pitää huolen siitä, että olemme
aina kytkettyjä maahan. Tietoisuus keskilinjasta on tietoisuutta painovoiman
vaikutuksesta meihin. Seisoessamme oikeassa rakenteessa rentoutemme syntyy
siitä, että emme kamppaile painovoimaa vastaan, vaan etsimme rakenteen, jossa
painovoima toimii rakennettamme kannattavasti. Tämä tietoisuus laajenee
kaikkiin liikkeisiimme. Tulemme enemmän ja enemmän tietoiseksi siitä, miten
haemme maasta vastavoiman erilaisiin toimiimme. Kehon jousimainen rakenne
avautuu ja kontaktipisteestämme maahan tulee hyvin tärkeä kehontietoisuutemme
alue. “Ankkuroimme” liikkeemme tai “maadoitamme”
liikkeemme. Tämä tekee asennostamme tukevan ja liikkeistämme voimakkaita.

Olemista hengityksen
kanssa

Kun synnymme vedämme keuhkomme täyteen ilmaa, kun kuolemme
hengitämme viimeisen kerran ulos. Hengityksen rytminen liike on yksi tärkeä
elämän ilmenemismuoto meissä. Vaikka voimme olla tietoisia hengityksestämme,
kontrolloida sitä jossakin määrin, se on kuitenkin eräällä tapaa meitä suurempi
voima. Meissä tapahtuu hengitysliike, joka on meissä asuvan elämän ilmausta.
Monissa perinteissä tätä ilmiötä pyritään katsomaan läheltä. Niin myös
asahissa.

Kehon elävöittämisellä, sen sisäisten aistimusten
herättämisellä ja hengityksellä on suora suhde. Mitä vapaampi ja täyteläisempi
hengityksemme on, sitä herkempänä koemme kehomme sisäisen, värähtelevän tilan.
Hengitys on ikään kuin sisäisten aistimusten ravintoa. Kun ne saavat ravintoa,
ne heräävät unestaan ja alkavat sykkiä kuin tähdet yötaivaalla.

Kehon pystysuoralla asennolla, rentoudella ja elävällä,
joustavalla liikkeellä on vaikutuksensa myös hengitykseen. Kehon huono rakenne
ja jännitystilat sen eri kohdissa aiheuttavat hengityksen pinnallistumista.
Oikeassa pystysuorassa rakenteessa rintakehä rentoutuu, pallea pääsee työskentelemään
vapaasti ja hengitys välttämättä avautuu, syvenee ja alkaa toimia normaalilla
kapasiteetillaan. Tämä hengityksen vapauttaminen on kuitenkin vaikea prosessi
ihmiselle, joka on koko elämänsä tottunut jännittämään itseään. Kulttuurimme
muovaa erityisesti naisen vartaloa ja sen lihasjännityksiä niin, että vatsan
seudun rentouttaminen ja rintakehän vapauttaminen voivat olla miltei mahdoton
tehtävä. Sisäänhengitysvaiheessa on helppo nähdä, miten rintakehä nousee ja
vatsa pysyy miltei liikkumattomassa tilassa. Koko hengitysliike jää helposti
hyvin pinnalliseksi ja suurimmaksi osaksi vain kylkiluuhengitykseksi. Asahi
pyrkii vapauttamaan meidät tästä pinnallisen hengityksen pakkopaidasta.

Hengitys syntyy pääasiassa pallealihaksen jännityksen ja
rentouden vaihtelusta. Sisäänhengityksessä pallealihas jännittyy ja vetäytyy
alas, uloshengitysliikkeessä se rentoutuu. Tämä pallealihaksen liike voidaan
kokea koko kehon laajenemis- ja supistumisliikkeenä, jonka keskipiste sijaitsee
kehomme keskipisteessä alavatsassa. Sisäänhengitys laajenee koko kehon jokaisen
nivelen hienon hienoksi avautumiseksi, uloshengitys supistumiseksi. Kun tulemme
enemmän tietoiseksi tästä koko kehon liikkeestä, myös kehomme sisäiset
tuntemukset voimistuvat koko kehon alueella. Tämä on itse asiassa yksi tapa
“ruokkia” niitä hengityksen avulla. Tällä tavalla hengitämme todella
“koko keholla”. Tämä on asahin avautumisen ja sulkeutumisen harjoitus
(ks. luku 3, harjoitus 10.)

Mutta on myös toinen tapa ymmärtää ohje hengittämisestä koko
keholla. Se voidaan ottaa hyvinkin kirjaimellisesti niin, että kuvitellaan,
että ilma virtaa kehomme sisään ja ulos sen jokaisesta ihohuokosesta. Koko keho
avataan näin yhdeksi hengittäväksi elimeksi. Voimme kuvitella, että koko keho
on kuin ilmapallo, joka myös täyttyy ilmasta joka kohdassaan. Etsimme siis
tuntemusta, että hengittäessämme sisään emme täytä vain keuhkojamme, vaan
kehomme jokainen kohta täyttyy ilmasta, myös varpaat, jalkaterät, sääret,
reidet jne. Kun hengitämme näin jokaisen ihohuokosen kautta, voimme tuntea,
miten ihokarvat nousevat pystyyn siitä ilmanvirrasta, jonka joka kohden
kehoamme koemme.

Läsnäolosta

Kun olemme “keskellä itseämme”, pystysuorassa,
rentona, kehossamme, olemme läsnä siinä hetkessä, jota elämme. Tämä on yksi
keskeinen asahin harjoittamisen kokemus. Kun kuuntelemme hengitystämme tai
yritämme olla tietoisia kehomme keskilinjan liikkeestä, kehomme liike ja
tietoisuutemme yhtyvät. Mielemme ei voi samanaikaisesti vaellella muistikuvissa
tai suunnitelmissa ja olla yhtäaikaa tietoinen keskilinjan liikkeestä. Kehon
liikkeen tai hengityksen kuunteleminen tajoaa mielelle luonnollisen
keskittymiskohteen ja kutsuu sen ikään kuin paikalle juuri siihen hetkeen,
juuri siihen harjoitukseen. Mielen keskittymiskyky ja läsnäolemisen kyky
harjaantuvat. Asahissa emme koskaan harjoita pelkästään kehoamme ja sen
liikkeitä vaan harjoitamme samalla myös mieltämme. Katsomme, että ihmisen keho
ja mieli ovat samaa kokonaisuutta ja harjoituksella voimme myös kokea tämän
yhteyden. Ihmisen normaali, jokapäiväinen kokemus on, että mieli vaeltaa omissa
maailmoissaan ja kehoa tuskin huomataan. Unohdamme helposti kehomme. Tulemme
yleensä tietoiseksi kehostamme vain, jos sille tapahtuu jotakin epämukavaa:
lyömme varpaamme tai päätämme alkaa särkeä. Asahi tarjoaa toisenlaisen,
postiivisen tavan kehon kuuntelemiseksi. Kehon liikkeet ja asennot ovat
itsessään mielenkiitoisia ja harjoituksen edetessä kehon sisäiset tuntemukset
lisääntyvät, tunnemme esimerkiksi lämmön tunteen leviävän kaikkialle kehoomme.
Olemme yhä enemmän ja enemmän läsnä kehossamme, ensin harjoitusten aikana ja
hiljallen myös muualla. Asahin harjoitusten avulla saamme hiljalleen kehomme
takaisin.