Jokaisella asahin liikkeellä on tarina. Ajattelin nyt kertoa
niistä vähän enemmän. Olen kertonut samat asiat, mutta hyvin lyhyesti, blogissani
”Mistä asahi on peräisin?” tammikuulta 2016. Nyt yritän vähän laajentaa näitä
tarinoita, ainakin joitakin niistä. Lähden liikkeelle perusliikesarjan alusta. Otan
ensin tuosta edellä kertomastani blogista liikkeen lyhyen kuvauksen ja sitten
laajennan vähän sitä. Jatkossa noudatan samaa kaavaa.

”Alun ja lopun ’laaja
hengityksen tasausliike’. Tämä oli tapa, miten opin sekä aloittamaan, että
lopettamaan taijin 24-liikesarjan omalta opettajaltani Engaku Tainolta. Käsien
liikkeiden suunta ja kaikki muutkin ovat täsmälleen samoja.”

Tämä olisi aivan liian pitkä tarina kokonaan tähän
kirjoitettavaksi. Aloitin karaten
15-vuotiaana vuonna 1970. Etsin sitten pitkään karaten ja muiden budo-lajien
filosofisia perusteita ja vuonna 1984 löysin
Italiassa sijaitsevan zen-luostarin, jota johti zen-mestari Engaku Taino. Hänen
Rinzai-zenin opetuksensa oli hyvin fyysistä. Hän opetti zazenin (istuen tehtävä
zen-meditaatioa) lisäksi joogaa, taijia, kallio- ja vuorikiipeilyä ja alppihiihtoa
zen-harjoituksina. Hänen opetuksessaan oli ja edelleen on kaksi puolta: sekä
dynaaminen liike että staattinen istuminen. Olen omaksunut häneltä saman
ajatustavan. Kun ensimmäisen kerran vietin hänen luostarissaan viikon sesshinin
vuonna 1984, opin häneltä kaksi kiinalaista liikesarjaa: ba-duan-jin –sarjan ja
taijin 24-askeleen liikesarjan. Luostarissa näitä harjoituksia tehtiin
liikemeditaation muotoina. Tainolla oli oma, japanilaisessa luostarissa
oppimansa tapa tehdä näitä harjoituksia. Esimerkiksi taijin sarjan hän aloitti
ja lopetti syvillä hengitysliikkeillä, joihin yhdistyi käsien laajat
ympyräliikkeet juuri kuten nyt teemme asahin alussa ja lopussa. Standardi 24-askeleen liikesarjahan ei sisällä
näitä liikkeitä. Tapa on tavallaan qigongin ja taijin yhdistelmä. Alun ja lopun
hengitysliikkeet ovat qingong-liikkeitä, joita tapaa monissa qigong-kouluissa.

Innostuin tuolloin aika lailla kummastakin liikesarjasta ja
palattuani Suomeen aloin opiskelemaan niitä enemmän ja kaivamaan niistä perusteellisempaa
tietoa. Se ei ollut ihan helppoa, koska Suomessa ei tuohon aikaan ollut taijin
ja qigongin opettajia tai ainakaan tiedossani ei ollut. Tapani mukaan kaivoin
esiin kaiken materiaalin, minkä löysin. Tilasin englanniksi käännettyjä kirjoja
ja muistaakseni jonkin videonauhankin sain tilattua. Nettiähän ei vielä silloin
ollut. Yksi tärkeä kirja oli Yang Ming-Shin “Tʼai-chi Chʼuan for Health and
Beauty”. Yang oli kiinalainen opettaja, joka oli opettanut Tainon
japanilaisessa luostarissa taijita. Hiljalleen
pääsin sisään näihin harjoituksiin. Kävin joka vuosi Italiassa Tainon opissa ja
opiskelin itse kirjojen ja videoiden perusteella. Vaikka en itse vielä mitään
osannutkaan, aloin opettaa taijin ja ba-tuan-jinin liikesarjoja
karateoppilailleni heti tuolloin 80-luvun puolessa välissä.

Palatessani Italiasta junalla takaisin Suomeen, kirjoitin
päiväkirjaani kuvauksen yhdestä zen-sesshinin päivästä. Siinä on tällainen
kohta:

”Kaikki ovat palanneet pesulta. Alkaa tai-chi-harjoitus.
Taino oppi itse tai-chin yksinkertaisen muodon Sofukujin zen-luostarissa.
Munkit Tainon kertoman mukaan harjoittelivat siellä tai-chita vapaa-aikanaan
ilman Mumon roshin virallista lupaa. Aluksi se sai vain hänen hiljaisen
hyväksymisensä. Mumon Roshi ymmärsi zenin ja tai-chin läheisen yhteyden ja
kutsui 70-luvun alussa kuuluisan kiinalaisen tai-chin opettajan Yang Ming-Shin
luostarin viralliseksi opettajaksi. Tämän jälkeen tai-chi on levinnyt nopeasti
moniin japanilaisiin ja ulkojapanilaisiin Rinzai-koulun zen-luostareihin.

Opettaja seisoo aluksi pitkään rizuzenissä, jalat hieman
taipuneina, katse maahan luotuna. Kuumuus on jo vaihtunut illan leudoksi
tuuleksi. Hyvin hitaasti hengityksen tahdissa alkaa ensimmäinen liike: mestarin
kädet kohoavat ylös sivulle, piirtävät ilmaan ympyrän ja painuvat edelleen
hitaasti edestä alas. Mestarin vartalo alkaa hitaan käännöksen vasemmalle,
paino siirtyy oikealle jalalle, oikea käsi siirtyy rentona rinnalle ja vasen
käsi sen alle ikään kuin hän pitäisi kädessään suurta palloa. Vasen jalka kohoaa
päkiän varaan, siirtyy hieman lähemmäksi ja aloittaa sitten kaarimaisen
askeleen vasemmalle. Kädet seuraavat jalan liikettä. Oikea käsi työntyy
hitaasti ylös katseen korkeudelle, kämmen taivasta kohden, vasen käsi painuu
alas oikealle kämmen maata kohden. Tässä asennossa hän näyttää ikään kuin
seisovan taivaan ja maan leikkauspisteessä ja kannattavan kämmenillään
kumpaakin. Liike seuraa toista jatkuvana, katkeamattomana virtana, täydellisen
keskittymisen hetkeksikään häiriintymättä. Oppilaat toistavat liikkeen
taitojensa mukaan. Muodon täsmällisyys ei ole niinkään tärkeä. Täydellisen
keskittymisen säilyttäminen liikkeen aikana on harjoituksen päämäärä. Tai-chi
on hitaasti liikkuen tehtävää zazeniä.”

Kuvaus zen-luostarin päivästä päättyy näin:

”Kello on täsmälleen 24. Kävelemme äänettömästi ylös
niitylle luostarin taakse. Odotamme hetken ja Taino liittyy joukkoomme. Hän
kumartaa syvään koskettaen sormenpäillään maata. Me vastaamme kumarrukseen.
Mestari seisoo pitkään liikkumatta rizuzenissä, sitten hitaasti hänen kätensä
kohoavat sivulle ylös ja piirtävät ilmaan ympyräkaaren, hetken aikaa hän ikään
kuin pitää kuuta kämmenellään, kädet laskeutuvat alas, nousevat jälleen
hitaasti eteen ylös. Mestari aloittaa hitaat, tasapainoiset tai-chin liikkeet.
Kädet piirtävät yöhön ympyröitä ja kaaria tarkasti mestarin esimerkkiä
seuraten. – Liikesarja lähestyy loppuaan, mestari palaa lähtöasentoon, seisoo
pitkään rizuzenissä katse maahan luotuna, kääntyy sitten meitä kohti, koskettaa
hitaasti sormenpäillään maata ja katoaa yöhön sanaakaan lausumatta. Huomenna on
samanlainen päivä ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Zen on kuin pitkä
junamatka, jonka pääteasemasta olemme kuulleet puhuttavan ja tiedämme, että se
on syvällä meissä, mutta emme ole vielä kyenneet näkemään edes sen valoja.
Mutta vain pääteaseman saavuttaminen ei ole zeniä. Zeniä on myös matkalla olo. Budokalle hänen budo-lajinsa on Tie, do, jota
pitkin hän etenee. Se on jatkuva matka itseen, jatkuva zazen, keskittyminen
elämään tässä ja nyt.”

Näin voisi todeta myös asahista. Tainolta oppimani laajat ja
hengitystä tasaavat liikkeet elävät nyt asahin sarjojen alussa ja lopussa.

”Rentousosio. Liikkeet
1 – 3. Näiden liikkeiden tausta on vanha. Ne löytyvät kaikki jo ”Zen-karate”
–kirjastani (1997), jossa yritin opettaa karate-ihmisille rentoutta ja
keskilinjan hallintaa. Ensimmäinen käsien pyöritysliike oli sama, jota teimme
aina taijissa ennen liikesarjan alkua. 80-luvun puolivälistä asti aloitin aina
karate ym. harjoitukseni tällä liikkeellä.”

Asahin rentoussarjan käsienpyöritysliike on hyvin yleinen
monissa kiinalaisissa ja japanilaisissa taidoissa. Itse opin senkin Tainon
zen-luostarissa. Teimme siellä ba-tuan-jin
–liikesarjan aina aamuisin. Liikesarja aloitettiin ja lopetettiin käsien
pyöritykseen ja siitä käytettiin kiinalaista nimeä ”Swai Shou”, joka kai
tarkoittaa ”heiluvia käsiä”. Yang Ming-Shi kuvasi tämän harjoituksen myös
kirjassaan. Aloin käyttää liikettä karaten ja taijin harjoitusten alussa
rentous ja lämmittelyliikkeenä. Liike sai huomattavasti syvyyttä 90-luvun
puolessavälissä, jolloin kutsuin amerikkalaisen yi quanin ja taijin opettajan
Jan Dieperslootin Suomeen pitämään meille yi quan- ja taiji-leirin. Taisi olla
vuosi 1995. Jan opetti viikon taiji-leirillään meille joka päivä kolmea
keskilinjan perusliikettä: kierto, painonsiirto, vajoaminen ja kohoaminen.
Tämän analyysin kautta käsien pyöritysliike sai uuden merkityksen varsinkin,
kun sen jälkeen saatoimme liittää siihen erilaisia keskilinjan liikkeitä
tietoisesti. Janin keskilinja-analyysi on siitä asti seurannut mukanani
kaikkiin harjoituksiin, joissa opetan tietoista liikettä. Janin kirja The Warriors of Stilness, Vol 1 on
klassikko.

Laiton tämän liikkeen aluksi kaikkien asahin liikesarjojen
alkuun idealla, että se olisi ikään kuin aina samana pysyvät rentousliike.
Ajatus, mihin olin oppinut Tainon harjoituksissa. Myöhemmin vaihdoin liikkeet
käsienpyörityksen variaatioihin. Toisessa sarjassa otetaan mukaan painonsiirto.
Kolmannessa kädet putoavat alas ja kaikki keskilinjan perusliikkeet tehdään
siinä perätysten. Edelleen saatan
aloittaa minkä tunnin vain (asahi, karate, taiji, yi quan) niin, että aivan
ensiksi rentoudutaan pyörittelemällä käsiä. Liike on edelleen yksi
suosikkiliikkeistäni myös siksi, että se palauttaa mieleen kehon hyvän
rakenteen ja sillä on hyvä lämmitellä vanhaa ja jäykkää selkää ennen rajumpiin
liikkeisiin siirtymistä.

”Toinen liike on
kotoisin tai-chi-mestari Huang Xingxiangin ’viidestä rentousharjoituksesta’”.

Liikkeen taustalla on Huang Xingxiangin viisi
rentousharjoitusta. Asahi on paljosta velkaa taijille ja tämäkin liike tulee
siis taiji-systeemistä. Jos asahin rentousharjoitukset kiinnostavat, niin
kannattaa kaivaa YouTubesta esiin tämä Huangin viiden liikkeen sarja. Se löytyy
sieltä mestarin itsensä tekemänä. Huang
oli yksi kuuluisimmista viime vuosisadan taijin opettajista, joka vaikutti Kaakkois-Aasiassa.

Muistan, että silloin, kun me sen opimme ja enemmän sitä
harjoittelimme, siis joskus 80-90-lukujen taitteessa, meillä oli myös käytössä
Huangin oppilaan Patrick Kellyn videonauha tästä harjoituksesta. Muistan, että
Kellyn liikkeet olivat jonkin verran laajempia ja näyttivät jopa vielä
rennommilta. Ihastuin tähän sarjaan ja teimme sitä paljon erityisesti
taiji-harjoituksen yhteydessä, mutta soveltuvin osin myös muissa
harjoituksissa. Otin tästä sarjasta
kolme liikettä asahin rentousosioihin, mutta kaikkia ei tehdä samalla tavalla
kuin Huang tekee. Esimerkiksi Huangin sarjan toinen liike, joka on asahin
toisen sarjan toinen rentousliike, tehdään asahissa polvista joustaen kehon
jousien avulla. Huangin sarjassa paino laskee koko ajan tasaisesti alaspäin ja
nousee sitten jälleen tasaisesti ylös. Huangin sarjan ensimmäinen liike on sama
kuin asahin kolmannen sarjan ensimmäinen rentousliike. Huang ei tosin käännä
päätään, muuten liike on aika lailla sama. Huang tekee liikkeeseen liittyvät
keskilinjan liikkeet pieninä ja aika näkymättöminä.

Huangin sarja kokonaisuutena on hyvin syvällinen. Hän on
kiteyttänyt siihen vuosikymmenien kokemuksensa taijista ja Fujien maakunnan Valkoinen
kurki-tyylistä, mitä hän myös harjoitteli.
Ihan vain vinkkinä: asahin jotkut liikkeet näyttävät helpoilta ja
yksinkertaisilta, mutta eivät ihan välttämättä sitä ole.

”Kolmannen taustalla
on aikidon nk. ”soutu-harjoitus”, josta kehittelin karateen sopivan
rentoutusharjoituksen.”

Asahin perussarjan rentousliikkeiden kolmas liike, missä
käsiä ravistellaan painonsiirrolla, voi näyttää aikidon harrastajille
tutulta. Tuttuuteen onkin aihe.
Kehittelin tätä ja muita nykyään asahin rentousosioissa esiintyviä liikkeitä
vuonna 1994. Muistan vuoden hyvin, koska muistan harjoitelleeni ja tutkineeni
näitä erilaisia käsien pyörityksiä ja heilutuksia Tampereen Kalevan hautausmaan
viereisessä harjumännikössä vierelläni lastenvaunut. Etsin tapoja harjoitella rentoutta ja
kamppailutaitojen periaatteita tällaisten tavallaan yksinkertaisten, käsien
heilahduksia ja pyörityksiä sisältävien liikkeiden avulla. Aikidon kehittäjä
Morihei Ueshiba kehitti ”soutuharjoituksen” aikidon periaateharjoitukseksi.

Tässä harjoituksessa on kamppailutaitojen kannalta paljon
sisältöä, periaatteita, jotka eivät helposti avaudu. Yksi keskeinen opetus on
oppia tekemään tekniikkaa vartalon painopisteen siirrolla, ei käsillä. Muutin
siinä käsien liikkeet rennommiksi, jotta myös käsien painopistettä voi käyttää
liikkeessä helpommin hyväksi. Oma versioni keskittyi myös enemmän hartiaseudun
rentouden harjoittamiseen. Koko kehon avautuva ja sulkeutuva liikemekaniikka ja
liikkeen juurruttaminen on myös tässä asahi-versiossa selkeämmin esillä. Vein
kaikki nämä harjoitukset karate- ja muistaakseni taijituntieni alkulämmitelyyn
ja pyrin opettamaan niiden kautta rentoutta ja kamppailutaitojen perustavia
liikeperiaatteita. Nyt ne jatkavat elämäänsä asahissa.

”Tasojen välillä oleva
’lyhyt hengityksen tasausliike’. Tämä on suoraan ba-duan-gin –liikesarjasta
liikkeiden välillä oleva hengitysharjoitus.”

Liike on käytössä monissa kiinalaisissa qigong-systeemeissä.
Itse opin sen ensimmäisen kerran ba-duan-gin –liikesarjan väliliikkeenä joskus
kolmekymmentä vuotta sitten. Tainon opettamassa liikesarjassa sitä ei ollut,
mutta varmaan joskus 80-luvun lopulla opimme toisen version samasta sarjasta.
Mistä se tuli, sitä en enää muista. Opin sitten 90-luvun alussa yhden taolaisen
qigong-sarjan Zhao Yi Nongilta, joka opetti Tampereella tuolloin Chen-tyylin
taijita ja Shaolin kung-futa. Tässäkin sarjassa liikkeiden tai
liikekokonaisuuksien välillä tehtiin aina välillä tämä hengitysharjoitus, jossa
kädet kohoavat sisäänhengityksellä ja vajoavat uloshengityksellä.

Asahin alkuaikoina teimme lyhyen hengityksen tasausliikkeen
liikeosioiden väliin, mutta myös viimeisen osion kaikkien liikkeiden väliin.
Ajatuksena tässä oli, että kun on sarjassa niin pitkällä, on enemmän tarvetta
antaa välillä hengityksen rauhoittua ja tasaantua tämän liikkeen avulla. Asahin
kehitys oli silloin vasta aivan alussa, valmista oli vain ensimmäinen
liikesarja. Teimme silloin tätä sarjaa useammilla toistoilla ja yksi sarja
saattoi kestää hyvinkin puoli tuntia tai jopa reippaasti enemmän. Silloin
tuntui hyvältä sarjan loppupuolella ottaa mukaan enemmän hengitystä tasaavia
liikkeitä. Myöhemmin vakiintui käytäntö, jossa lyhyt hengityksen tasausliike
tehdään vain sarjan liikeosioiden väliin.

Tästäkin liikkeestä tekee mieli kirjoittaa, että liike on
yksinkertaisuudestaan huolimatta hyvin syvällinen. Samalla tavalla tosin tekee
mieli kirjoittaa kaikista asahin liikkeistä. Olen kirjoittanut tästä liikkeestä
paljon kirjoissani ja täällä blogissani, joten ei tässä tästä tämän enempää.