Innostuin pitkästä aikaa pitämään päivän seminaarin yi quanista.
Tässä joitakin ajatuksia leiristä ja sen sisällöstä, siitä, mitä yritin
leirillä opettaa. Leirin teema oli ”on vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin
ja yang”. Yritin viedä tämän teeman läpi jokaisen harjoituksen. Kiinalaisilla
on tapana käyttää äärimmäisen yleisiä käsitteitä. Mitä yleisempiä käsitteet
ovat, sitä vähemmän niillä on selitysvoimaa. Ne voidaan myös tulkita
lukemattomilla eri tavoilla. Tämä pitää paikkaansa juuri sellaisten käsitteiden
kohdalla kuten ”avautuminen”, ”sulkeutuminen”, ”yin” ja ”yang”. Tästä syystä on
tärkeää, että jos tällaisia käsitteitä käyttää, ne pitää määritellä selkeästi
ja yksiselitteisesti. Tähän liittyy myös
tarve kuvata jokin malli tai malleja, joiden avulla käsitteet tulevat
ymmärrettäviksi. Kiinalaisissa kamppailutaidoissa puhutaan hyvin usein
avautumisesta ja sulkeutumisesta tai käytetään käsitteitä yin ja yang.

Jos nyt yi quanin kohdalla todetaan, että ”on vain
avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang”, niin mihin nämä käsitteet tässä
yhteydessä viittaavat. Kyse on koko
kehon liikkeen ja voiman käytön biodynaamisesta kuvauksesta. Ihmisen keho
voidaan nähdä yhdenlaisena vipuvarsijärjestelmänä, jossa nivelet ovat kuin
avautuvia ja sulkeutuvia ovia. Mallissa siis avautumisen ja sulkeutumisen
käsitteet viittaavat siihen, ovatko niveliä ympäröivät luut avautumassa kuten
ovi, jolloin raaja pitenee, vai sulkeutumassa, jolloin raaja lyhenee. Kun siis
sanotaan, että koko keho on avautumassa, sillä tarkoitetaan että kaikki sen
nivelet ovat yhtäaikaisesti ojentuvassa liikkeessä. Kehon sulkeutuessa tapahtuu päinvastoin:
raajat supistuvat. Kaikki tämä tapahtuu myös selkärangassa ja siis
keskivartalossa, vaikka tähän kehon osaan vipuvarsimalli ei niin hyvin sovi.
Malli antaa myös menetelmän tietoisen liikkeen oppimiseksi. Kun pyrin tekemään
koko kehon avautuvaa liikettä, voin tarkistaa kehoni liikkeen nivel niveleltä
ja tulla tietoiseksi esimerkiksi sellaisista kohdista kehossa, missä liikettä
ei tapahdu. On hyvä tarkistaa, mitä tapahtuu jaloissa, mitä vartalossa, mitä käsissä,
avautuvatko tai sulkeutuvatko kaikki rakenteet, vai onko jokin nivel
paikallaan.

Käsitteet yin ja yang voivat tarkoittaa mitä tahansa
vastakkaista asiaa. Teemalauseessamme ne tarkoittavat jännityksen ja rentouden
vaihtelua. Samaan viitataan kamppailutaidoissa myös käsitteillä ”täysi” ja
”tyhjä”, tosin niillä voi olla myös muita merkityksiä, kuten se, miltä painon
jakautuminen tuntuu.

Yi quanissa harjoitellaan siis koko kehon liikettä, jossa
keho vapauttaa tai käyttää voimaa ojentuessaan ja supistuessaan ja tämä voiman
käyttö tapahtuu jännittämällä ja rentouttamalla kehon
lihas/jänne/kalvorakenteita. Kun huomaa,
että tämähän on itse asiassa yleinen kuvaus ihmisen liikkumisesta ylipäänsä,
ymmärtää, miksi yi quania harjoittelevat vaikkapa kalligrafikot ja monet muut.
Hyvin yleisellä tasolla harjoitus on siis niiden perusperiaatteiden tutkimista,
mistä ihmisen liike yleensä ottaen muodostuu.

Otin leirillä lähtökohdaksi nelivaiheisen progression, jonka
läpi yi quanissa käydään ja jota eri sen harjoitusmetodit pyrkivät
tukemaan. Nämä vaiheet ovat: 1. Muoto.
Tällä tarkoitan oikean rakenteen oppimista. Tämä liittyy sekä kehoon että
mieleen. Kehon tasolla opetellaan kehon optimaalinen rakenne, jossa kehon eri
osat liittyvät hyvin toisiinsa ja kokonaisuus opitaan linjaamaan käytettävän
voiman tai maan vetovoiman suuntaan. Mielen tasolla tämä liittyy tapaan käyttää
mielikuvia. 2. Mekaniikka. Kun keho liikkuu, voima otetaan koko kehosta. Se
vaatii liikkeen biomekaniikan ymmärtämistä. Tässä ovat avautumisen ja
sulkeutumisen käsitteet keskeisiä. Liikkeessä keho joko avautuu tai sulkeutuu
(yksinkertaistettuna). 3. Voima. Mukaan liitetään voiman harjoittelu ottamalla
mielikuvan kautta mukaan liikkeeseen vastus. Käytännössä tämä tarkoittaa
lihas/jänne/kalvorakenteiden eksentristä jännitystä. 4. Voiman vapauttaminen
rentouden ja jännityksen vaihtelun kautta. Tässä mukaan otetaan elastisen
vastuksen mielikuva ja sen kautta synnytetään kehoon elastista, kuminauhan tai
jousen tavoin jännittymään ja rentoutumaan kykenevää voimaa.

Harjoittelimme tätä nelivaiheisen progression ideaa zhan
zhuangissa ja shi-lissä ja tutkimme, miten siitä syntyy mittakaavan ja nopeuden
muutoksella fa-li. Harjoittelimme saman progression myös askeleessa, jonka oppiminen
voidaan samalla tavalla hahmottaa nelivaiheiseksi prosessiksi.

Zhan zhuang

(1.) Seisomisessa oikea muoto ja rakenne harjoitetaan
”rakennemielikuvien” avulla. Sijoitetaan pallot eri puolille kehoa ja pyritään
rentoutumaan niiden kanssa hyvään asentoon. Kolmen jousen malli auttaa oikean
rakenteen, mutta myös liikkeen hahmottamisessa. Aluksi on tunnistettava ja
vahvistettava jousien liittymäkohdat eli lantion asento ja hartialinjaus ovat
tärkeitä. Lantio on ”istuva” ja painavien lapojen mielikuva aktivoi kehon selän
puolelta. Käsiä ei kannateta hartioilla vaan selkä ja jalat on saatava tähän
mukaan.

(2.) Seistessä oikea mekaniikka, avautuminen ja
sulkeutuminen tulevat mukaan, kun siirrytään ”liikemielikuviin”. Tämä on
monelle harrastajalle vaikea asia, kun pitäisi liikkua ja käyttää voimaa, mutta
liike ei saisi näkyä paljon ulos. Puhe ”sisäisestä liikkeestä” viittaa siihen,
miten eri voiman suuntia harjoitettaessa kehon rakenteet jännittyvät ja
rentoutuvat vuorotellen. Rakennemielikuviin ei pitäisi jäädä jumiin pitkäksi
aikaa. Vuosi on hyvinkin tarpeeksi. Yi quanin seisomisharjoittelun tulisi olla
pääasiassa dynaamista, voimien suuntien tutkimista ja kahdeksan perusvoiman
harjoittelua. Kahdeksan perusvoimaa muodostuvat kolmiulotteisen koordinaatiston
linjoista: eteen-taakse, oikea-vasen, ylös-alas. Kaksi viimeistä voimaa
muodostuvat avautumisesta ja sulkeutumisesta, missä kaikki voimat ovat läsnä.
Tämän hahmottamisessa auttaa laajenevan ja supistuvan pallon mielikuva.
Jokaisessa voiman suunnassa on hahmotettava, onko keho avautuvassa vai
sulkeutuvassa liikkeessä. Seistessä pienien liikkeen annetaan olla pieni, mutta
selkeä. Erityisesti on huomattava, mitä tapahtuu jaloissa, koska jalkojen voima
voi unohtua helposti.

(3.) Voima tulee kuvioon mukaan, kun liikemielikuvaan
otetaan vastus. Harjoittelimme vastuksen mukaan ottamista Wang Xhiangzhain
usein viljelemällä mielikuvalla, missä irrotetaan jänteet luista. Tämä on hieno
ja konkreettinen mielikuva, mikä antaa myös elastisuuden idean eli siirtää
harjoituksen saman tien myös edellä kuvaamani progression neljännelle (4.)tasolle:
voiman vapauttamiseen elastisen jännityksen ja rentouden vaihtelun avulla.

Jänteiden irrottaminen luista tapahtuu kuvittelemalla
nivelten ja luiden muodostama kolmiorakenne, jossa jänteet kulkevat nivelen yli
ja kiinnittyvät vastakkaiseen luuhun. Jänne voidaan irrottaa mielikuvassa irti
nivelestä ja kuvitella, että luiden ja nivelen muodostamasta kolmiosta tulee
ikään kuin jousi, jonka jänne on elastinen. Rakensimme tämän idean koko kehon
läpi alhaalta ylös aloittaen nilkan edessä olevan jänteen nostamisesta ylös
polvi-päkiä –linjalle. Seuraavaksi nostimme polven takana sijaitsevan jänteen
kantapää-lonkka –linjalle. Näin etenimme koko kehon läpi, jolloin tuloksen on
voimakas tietoisuus koko kehon elastisesta ja joka suuntaan avautumaan
pyrkivästä voimasta. Tällä tavalla voima voidaan ikään kuin ”nostaa ylös” ja
jäädä siihen lepäämään tai sitä voidaan dynaamisesti tutkia antamalla voiman
hienovaraisesti elää jännitys-rentous –akselilla. Koko keho tuntuu tässä
harjoituksessa ikään kuin koko kehon läpi kulkevien elastisten jänteiden
nipulta, joka sisältää potentiaalin valtavaan voimaan. Kun voima nostetaan näin
ylös, se pyrkii purkautumaan miltei automaattisesti.

Shi-li

Shi-lin harjoittelu on aluksi sitä, että on opittava
liikkumaan (1.) oikeassa rakenteessa ja (2.) oikealla mekaniikalla. Tässä
vaiheessa vastuksella ei ole niin väliä. Oikea rakenne liikkeessä tarkoittaa
kehon hyviä linjauksia ja erityisesti lantion ja hartialinjan asettamista
oikein sitomaan kehon ”kolme jousta” toisiinsa niin, että tuloksena on koko
kehon liike ja voima. Sitten otetaan mukaan (3.) voima käyttämällä vastuksen
mielikuvaa. Aluksi vastus on tasainen, esimerkiksi vedessä liikkuva lankku. Tässä
vaiheessa on tärkeää erottaa toisistaan jokaisen voiman suuntaan liittyvä kehon
mekaniikka eli avautumisen ja sulkeutumisen vaihtelu. Staattisen voiman
mielikuva, esimerkiksi lankku, muuttuu hiljalleen antamaan elastista voimaa.
Tämä tapahtuu, kun kehollisesti ymmärretään, mitä tapahtuu liikesuunnan
vaihtuessa. Tässä tulee tärkeäksi myös sitten tui-shou –harjoituksissa aivan
olennainen periaate, miten tiedostaa oman painopisteen ja liikuteltavan lankun
painopisteen suhde toisiinsa liikkeessä. Tämän suhteen elävyydestä syntyy
elastinen voima, kun lankku vielä jatkaa matkaansa ja oma painopiste jo alkaa
siirtyä toiseen suuntaan. Tämä on yksi esimerkki myös nk. ”ristiriitavoimasta”.

(4.) Kun painopiste halutaan siirtää elastisen voiman
harjoitteluun, on syytä vaihtaa myös mielikuvat jousiksi tai kuminauhoiksi tai
kumipalloiksi. Nämä mielikuvat, kun ne palauttavat mieleen, miltä esimerkiksi
jousen tai kuminauhan elastisuus tuntuu, auttavat löytämään saman tuntemuksen
ja mekaniikan omasta kehosta. Jokaista edellä kuvattua neljää vaihetta
kannattaa tutkia kaikkien kahdeksan voiman suuntaan. Tällä tavalla ajateltuna
harjoitus pitää sisällään heti 4×8 eli 32 harjoitusta, joiden päämäärä on eri.
Koska rakenne ja mekaniikka ovat aika lailla sama asia, syntyy oikeastaan 3×8
eli 24 harjoitusta, jotka voidaan erottaa toisistaan. Käytännössä, kun voiman
elastisuus on löytynyt, ei enää tehdä muita vaiheita vaan liikesuunnat
harjoitetaan aina elastisella voimalla, mikä on yi quanille tyypillinen
voimankäytön tapa, jonka löytämiseen harjoitus tähtää, ja jota nopeuttamalla ja
liikkeen mittakaavaa tutkimalla voidaan myös siirtyä fa-lin harjoittelemiseen.

Fa-li

Juuri edellä kuvatussa mielessä fa-li on sama asia kuin
shi-li. Harjoitusprosessissa ei pidä tehdä eroa näiden kahden asian välillä.
Ero syntyy vain liikkeen nopeudesta, pituudesta ja jännityksen ja rentouden
intensiteetistä. Fa-lin tutkiminen tarkoittaa shi-lin tutkimista eri tavoin
näissä edellä mainituissa mittakaavan ulottuvuuksissa. Kun liikkeen elastisuus
on löydetty, saatu siis jännityksen ja rentouden vaihtelu toimimaan ja
liitettyä liikkeen oikeaan mekaniikkaan, siis avautumiseen ja sulkeutumiseen,
kannattaa lähteä liikkeelle lisäämällä liikkeen nopeutta. Liike pidetään suhteellisen
pitkänä, mutta nopeus kasvaa, jolloin myös liikkeen loppua kohden lisääntyvä
jännitys kasvaa. Kannattaa nopeuttaa liikettä hitaasti ja etsiä se raja, mihin
asti pystyy menemään niin, että jännitys ja sitä seuraava rentous pysyy
hallinnassa. Hiljalleen liikkeen pituutta voi alkaa lyhentää, mutta täysin ”nollaliikkeeseen”
ei kannata mennä ennen kuin pystyy vapauttamaan voiman vaikkapa ”tuuman iskuun”.

On vaikea pitää kehon mekaniikka oikeana kun liike nopeutuu,
voima lisääntyy ja liikkeet lyhenevät. Siksi shi-li –harjoituksia on tehtävä
paljon. Liikemekaniikka avautumisen ja sulkeutumisen vaihteluineen ajetaan
sisään toistamalla liikesuuntia lukemattomia kertoja sekä zhan zhuang että
shi-li –harjoituksissa. Joskus on hyvä tehdä ensin shi-li –harjoitusta ja
lyhentää liikerata siitä niin, että päädytään seisomaan niin, että liike jatkuu
sisäisesti jännityksen ja rentouden vaihtuessa koko kehossa. Yi quanin
oppimisprosessissa kannattaa kulkea kumpaankin suuntaan: pienestä liikkeestä
kohti laajaa liikettä ja päinvastoin, laajasta kohti pientä. Aina on kuitenkin
tärkeää, että liike, vaikka se olisi kuinka pieni tahansa, tuntuu koko kehossa,
erityisesti jaloissa.

Moca-bu

On tärkeää, että askeleet tehdään samalla ajatuksella kuin,
mistä edellä on ollut puhetta. Askeltyöskentely on aina shi-li –harjoitusta,
jossa koko keho on mukana. Askelharjoituksissa on erotettava myös edellä
kuvatut neljä vaihetta. Ensin harjoitellaan liikkeen (1.) muoto ja (2.)
rakenne. Tässä käytetään esimerkiksi jalkapohjan alla pyöritettävän rullan
mielikuvaa. Kehon linjaukset on asetettava hyvin ja on sidottava hyvin lantio
ja hartialinja antamalla kehon vajota ja pudottamalla häntäluu ja lavat. ”Käärmeaskeleessa”
on erotettava selkeästi kehon avautuminen ja sulkeutuminen. Ensimmäinen vaihe
voi olla, että sulkeutuminen vaihtuu avautumiseksi, kun liikkuva jalka ohittaa
tukijalan. Myöhemmin, kun tämä on opittu, avautuminen voi tapahtua, kun
liikkuvan jalan päkiä osuu maahan. Muista: kun päkiä osuu maahan, voima
vapautuu. Muista myös, että tämä voima on koko kehon spiraalivoimaa, jossa
takajalka työntää painon etujalalle, joka jousenomaisesti nostaa voiman ylös
selkää pitkin kohti päälakea.

Yi quanissa tätä harvoin korostetaan, mutta teimme myös
harjoitusta, missä tutkimme sitä, miten voima kulkee kehossa ristiin. Kun oikea
jalka astuu eteen ja paino siirtyy sille, vasen käsi ”täytyy” ja oikea ”tyhjenee”.
Seuraavassa askeleessa tapahtuu päinvastoin ja askeleen aikana muutos tapahtuu koko
kehossa. Tyhjä ja täysi menevät kehossa ristiin. Taijissa tämä periaate
korostuu, mutta myös yi quanissa se on läsnä. Esimerkiksi tui-shoun
perusmuodossa, missä edetään parin kanssa säännöllisin askelin ja säännöllisin
käden pyöritysliikkein rytmi on se, että kun astun eteen vasemman jalan, painan
voimalla parin käden alas oikealla kädelläni. Kun vasen jalkani siis täyttyy,
myös oikea käteni täyttyy. Seuraavassa askeleessa osat vaihtuvat. Samaa
periaatetta voi tutkia yksin tehtävässä askelluksessa kiinnittämällä huomion
siihen, miten askeleen aikana voimat kulkevat kehossa ristiin ja miten ne
sitten ilmenevät käsissä painon vaihtuessa toiselle jalalle.

Askellusharjoitusta ei kannata tehdä pitkään ilman käsien
aktiivista liikettä. Ehkä muutaman kuukauden voi harjoitella pitäen kiinni
kuvitelluista kaiteista, mutta kun askeleen muoto alkaa hahmottua, kannattaa ottaa
mukaan voimien suunnat kuten shi-lissä. Samoin shi-litä ei kannata tehdä
pitkään paikallaan vaan kannattaa ottaa mukaan askeltyöskentely. Sama pätee
myös fa-lihin. Fa-litäkin kannattaa harjoitella mieluummin askeliin liitettynä
kuin paikallaan. Yleensä ottaen askeltyöskentely on yi quanin perusta, mikä jää
helposti liian vähäiselle harjoittelulle.

Askeleeseen otetaan mukaan (3.) voima vaihtamalla mielikuva esimerkiksi liikkumiseksi savessa. Silloin teemme todella “kitka-askelta”. Voima on tässä vaiheessa staattista ja mielikuvan avulla opitaan jännityksen mukaan ottaminen liikkeeseen. Kun on opittu käyttämään jännitystä askeleessa, opetellaan (4.) jännityksen ja rentouden vaihtelu. Se tehdään vaihtamalla jälleen mielikuvaa nilkkojen ja polvien välissä olevaksi kumipalloksi (sulkeutuva voima) ja nilkkojen ympärillä olevaksi kuminauhaksi (avautuva voima). Näin edeten askeleista tulee eläviä ja voimakkaita ja nopea askel vastaa fa-litä.

Kävimme leirillä läpi edellä kuvatulla tavalla yi quanin
yksin tehtävien harjoitusten perusteet.
Jos emme koskaan testaa tekniikkaamme tai seisomisemme rakennetta parin
kanssa, emme voi tietää, teemmekö perusharjoitteitakaan oikein. Siksi tui-shou –harjoitukset
ovat yi quanissa aivan olennaisia. Ilman siinä tapahtuvaa testausta voimamme
voi olla tyhjää ja taitomme vain kuvittelua. Yhtenä päivänä emme tänne asti ehtineet, mutta
ehkä se on sitten seuraavan leirin aihe.