Buddhan neljä jaloa
totuutta

Eksistenssifilosofinen tulkinta (alustava)

I. Ihmisen suhde
maailmaan on puute, ymmärryksen ja taidon puute. Tästä syntyy tyytymättömyys
(kärsimys).

1. Tietoisuus on jotakin, mikä syntyy aistivan ja liikkuvan
kehon ja maailman välissä, niiden vuorovaikutuksen seurauksena (Varela ym.).
Ihmisen ”maailmassa-oleminen” synnyttää tietoisuuden.

2. Suhde maailmaan tietoisena olentona tarkoittaa ymmärtävää
suhdetta maailmaan. Ymmärrys on inhimillisen tietoisuuden perustava rakenne.

3. Tätä kutsutaan myös tietoisuuden intentionaalisuudeksi.
Ihmisen tietoisuudella on kyky muodostaa käsitteitä ja ymmärtää niiden avulla
maailmaa. Ymmärrämme käsitteitä ja niiden merkityksiä.

4. Maailmassa kohtaamme kuitenkin jotakin, mitä emme
ymmärrä, eräänlaisen salaisuuden. Tässä mielessä ymmärtämisemme on lähtökohdiltaan
ei-ymmärtämistä. Tätä voidaan kutsua vaikkapa ”puutteeksi”. Intentionaalinen
suhde on puute, jossa ymmärrys pyrkii ikään kuin täyttymään. [Heideggerin Sorge
on tätä lähellä.]

5. Tämä on myös Buddhan neljän jalon ensimmäisen totuuden
merkitys, joka sanoo, että ihmisen elämään liittyy tyytymättömyyden,
epätäydellisyyden tai kärsimyksen kokemus. Tämä on siis kuvaus ihmisen
maailmasuhteen ja tietoisuuden perustavasta rakenteesta. Se ei ole mikään kontingentti
huomio.

6. Tämä puute on tyytymättömyyden, mutta myös toiminnan
lähde. Ihminen pyrkii ymmärtämään ja selittämään maailmaa. Tämä on tieteen,
taiteen, uskonnon ja filosofian lähtökohta, mutta tämä on myös kärsimyksen
lähtökohta.

[7. Jos asiaa katsotaan kehon näkökulmasta, puhutaan usein
kehon intentionaalisuudesta, kehon maailmasuhteesta. Myös tämä suhde on
lähtökohdiltaan puute. Maailman kohtaaminen vaatii erilaisia taitoja
(käsitteleminen, käveleminen, hyppääminen, kirjoittaminen jne), joita meillä ei
ole. Joudumme opettelemaan kaikki
taitomme. Lähtökohtaisesti taitomme on ei-taitoa, taidon puutetta. Käytämme
koko elämämme erilaisten taitojen opettelemiseen. Emme opi edes kävelemään, jos
joku ei näytä meille siihen mallia. ]

II. Kun emme ymmärrä
maailmaa, luomme siitä illuusion ja haluamme sitä. Emme näe maailmaa sellaisena
kuin se on, vaan näemme sen sellaisena kuin haluamme sen nähdä. Takerrumme
illuusioomme.

1. Inhimilliseen tietoisuuteen liittyy kuvittelukyky ja
muisti. Meillä on kyky kuvitella toisenlainen maailma ja muistaa se.

2. Pyrimme täyttämään intentionaalisen suhteemme puutteen
luomalla ymmärryksemme kohteet mielikuvituksemme avulla. Kuvittelemme siis
erilaisia maailmoja. Ne ovat kuitenkin mielen luomia ”illuusioita”.

3. Haluamme, että puute poistuu ja takerrumme mielemme
luomiin maailmoihin. Tämä on se ”haluamisen” käsite, mistä Buddha puhuu.
[Näiden halun kohteiden luomiin maailmoihin perustuu koko markkinataloutemme.]

4. Tyytymättömyys/ kärsimys tarkoittaa siis, että emme saa
tyydytetyksi tätä perustavaa haluamme olla täysi tai ehjä. Maailmasuhteeseemme
jää todellisuuden ja kuvitellun todellisuuden ristiriita. Tämä kuvitelman ja
todellisuuden ristiriita koetaan haluna olla ehjä. Tämä on kärsimyksen eräänlainen
metafyysinen perussyy.

III. On läpivalaistava
mieli ja opittava ymmärtämään mielen toimintaa. Silloin maailma voi näyttäytyä
sellaisena kuin se on.

1. Tyytymättömyyden/ kärsimyksen syy on siis
tietämättömyydessämme, ymmärryksemme puutteessa.

2. On mahdollista ymmärtää enemmän. Tämä vaatii mielen toiminnan
ymmärtämistä. Kun Buddha puhuu valaistumisesta, hän käyttää valon metaforaa
kuvatessaan ymmärryksen lisääntymisen tietoteoreettista prosessia. ”Anna ymmärryksen
valon valaista meitä”, todetaan eräässä zendolla päivittäin luettavassa
tekstissäkin.

3. Mielen läpivalaiseminen, mielen toiminnan ymmärtäminen,
on ymmärtämisen puutteen ”täyttymistä”.

4. Mielen läpivalaiseminen ainakin jossain määrin
läpivalaisee myös ne illuusiot, joihin olemme takertuneet ja pystymme päästämään
niistä irti. Emme ole enää ainakaan niin paljon mielemme kuvitelmien
vedätettävissä.

5. Tämä synnyttää vapautta toimia illuusiottomasti.

6. Tämä synnyttää vapautta nähdä maailma sellaisena kuin se
on, lähtökohdiltaan salaisuutena ja lahjana.

IV. Tämä tapahtuu
harjoittamalla kahdeksanosaista keskitien polkua, jota kuljetaan viljelemällä
viisautta, etiikkaa ja harjoittamalla mieltä.

1. Viisaudella tässä tarkoitetaan Buddhan
eksistenssianalyysiä, jota edellä on kuvattu neljän jalon totuuden
ensimmäisessä kolmessa vaiheessa: selitys tyytymättömyydestä/ kärsimyksestä,
sen syystä ja sen lakkaamisesta. Aluksi on sisäistettävä tämä analyysi. On
tutkittava omassa mielessään, pitääkö se paikkansa ja voiko sen hyväksyä. Eksistentiaalisissa
kysymyksissä ei ole muuta auktoriteettia kuin oma ymmärrys. Vasta, jos
hyväksymme sen, on mahdollista motivoitua harjoittamaan itseään. Buddhan
esittämä keskitien polku on ensisijaisesti harjoittamisen ja itsetutkiskelun
polku.

2. Buddha asettaa etiikan ensimmäiseksi filosofiaksi
Emmanuel Levinasin tapaan. Kärsimyksen lieventäminen asettuu ihmisen
ensimmäiseksi tehtäväksi. On pyrittävä toimimaan niin, että ei aiheuta
kärsimystä tunteville olennoille. Tässä ei siis puhuta vain ihmisistä. Kaikkea
toimintaa voi ja tulee katsoa tästä kärsimyksen näkökulmasta.

3. Mieltä ja sen toimintaa voi oppia tuntemaan vain
harjoittamalla mieltä. Sitä ei voi oppia tuntemaan lukemalla mielen toimintaa
käsitteleviä kirjoja. Oman mielen voi läpivalaista vain katsomalla sen
toimintaa läheltä. Zen perinteessä zazen on tässä perusmenetelmä.