Pidin lauantaina 15.9. leirin yi quanin pariharjoituksesta,
jota kutsutaan yleisesti kiinalaisissa kamppailutaidoissa ”push-handsiksi”.
Kiinankielinen nimi on tui-shou. Tui-shou on yleinen harjoitus kaikissa
kiinalaisissa nk. sisäisissä kamppailutaidoissa. Harjoitusmetodi lienee vanha,
joidenkin tietojen mukaan se olisi peräisin Chen-tyylin taijista jostain
1600-luvulta. Yi quanin tui-shoussa on oma voimakas vivahteensa. Muistan kun
tein ensimmäisen kerran tui-shouta Zhangin kanssa, niin minun oli vaikea
ymmärtää sitä voimaa, mitä hän käytti. Olin siinä vaiheessa harjoitellut
tui-shouta taijissa kymmenkunta vuotta, mutta siellä korostettiin aina
ennemminkin pehmeyttä ja toisen voiman neutralointia, ei niinkään oman voiman
näyttämistä. Hyvin nopeasti opin, että yi quanissa tarkoituksena ei ollut vain
näyttää omaa voimaa ja kontrolloida pari vaan myös yrittää totaalisesti nöyryyttää
hänet. Tämä yi quanin ”machoilu” puoli tuli nopeasti tutuksi. Teimme vuosia hyvin voimakasta push-handsia ja
vasta vuosien harjoittelun jälkeen Zhang alkoi korostaa tui-shouhin liittyvää
kuuntelun ja pehmeyden ideaa. Mutta noiden oppivuosien aikana oli jo tullut
selväksi, että tämä aihe oli alisteinen koko kehon voimalle.

Tässä oli mielenkiintoinen kontrasti siihen, miten näimme
toisen yi quan-opettajamme Jan Dieperslootin muuttuvan. Hänhän piti ensimmäisen
yi quan –leirin Suomessa muistaakseni 1995 Tampereella, siis pari vuotta ennen
Zhangia. Teimme silloin pari päivää yi
quania ja jatkoimme siitä viikon taiji-leirillä. Hän piti meille noina vuosina
kaksi leiriä itse ja kolmantena vuotena toi Suomeen yhden oman opettajansa Sam
Tamin. Näinä vuosina hänen oma
push-handsinsa muuttui niin, että hän lopetti hiljalleen kokonaan voiman
vapauttamisen harjoittelun, siis fa-lin (taijissa puhutaan fa-jingistä). Tähän
liittyi myös joihinkin taiji-kouluihin liittyvä piirre, missä opeteltiin
kuuntelemaan parin voimaa niin, että kuin sen aistittiin tulevan kohti, niin
pompittiin heti alta pois. Se oli aika omalaatuinen push-handsin harjoittelun
tapa. Tämä suunta huipentui sitten Sam Tamin leirillä, missä hän heitteli
vaivattomasti noin 100 kiloa painavaa Jania mm. nenällään. En kutsunut heitä
Suomeen sen koommin. Tästä Janin ”henkistymisestä” huolimatta opin häneltä
kaikista tärkeimmät tui-shouhun liittyvät periaatteet heti hänen ensimmäisellä
leirillään: juurtumisen taidon ja keskilinjan liikkeiden analyysin.

Ehkä voisi sanoa, että yi quanin tui-shou on suoraan
alisteinen kaikille muille yi quanin harjoitusmetodeille. Niitä kaikkia
testataan tui-shoussa. Tämä pitää sisällään myös ajatuksen, että
tui-shou-harjoitteluun ei ole aloittelijan kiire lähteä. Jotta harjoittelu edes
jossain määrin sujuisi niin kuin sen on
tarkoitettu sujuvan, pitää olla jo jokin käsitys esimerkiksi koko kehon
voimasta, miten sitä liikutetaan ja kehon hyvästä rakenteesta ja miten se
säilytetään liikkeessä. Zhan zhuang –harjoittelu antaa perustan koko kehon
voimalle ja rakenteelle. Ehkä pitää seistä vuosi pari, ennen kuin tui-shoun
harjoittamisessa on mitään mieltä. Kun tui-shoussa pari antaa paineen käsille,
siihen tulee kyetä vastaamaan koko keholla, ei vain käsien ja hartioiden
voimalla. Koska tui-shou on tavallaan shi-li-harjoitusta parin kanssa
todellista voimaa käyttäen (ei siis vain mielikuvan vastusta), niin myös
shi-li-harjoitus tulisi olla myös ainakin jollain tavalla hallussa koko kehon
voiman käytön ja sen mekaniikan suhteen. Yi quanissa voidaan aloittaa
paikallaan tehtävästä yhden käden tui-shousta, mutta siitä siirrytään hyvin
nopeasti vapaaseen askeleeseen, joten askelharjoittelu on tui-shoussa myös
tärkeää. Pelkkä ”käärmeaskel” ei tähän riitä, vaan pitää olla myös kykyä
vapauttaa askel ja kiertää ja siirtää kehon painopistettä mihin suuntaan vain
tarve vaatii. Näillä taidoilla pärjääkin pitkälle. Koska tui-shouta
harjoitellaan monella tapaa ja monella tasolla, aivan alkuvaiheessa ja
perustasolla mitään nopean voiman vapauttamiseen liittyvää fa-lin taitoa ei
vaadita.

***

Olen yrittänyt hahmottaa yi quanin tui-shouta saman tapaisen
progression kautta, niin kuin teimme edellisellä leirillä yleisemmin. Se on
vaikeaa. Tuntuu siltä, että yi quanin tui-shoussa, varsinkin jos sitä tehdään
heti niin kuin Zhang opettaa, siirtymällä suoraan kahden käden vapaaseen
tui-shouhun, on aivan liikaa muuttujia. Kun kaksi ihmistä liikkuu vapaasti
toisiinsa nähden kädet kontaktissa ja pyrkivät etsimään ja horjuttamaan toisen
painopstettä niin monia asioita voi tapahtua. Jotta tässä tilanteessa vallitseviin
muuttujiin saisi edes jotain tolkkua eli että ne vähenisivät radikaalisti,
tilannetta pitää yksinkertaistaa. Näinhän tehdään esimerkiksi taijissa. Siksi onkin mielestäni hyvä idea lähteä
liikeelle yi quanissakin yhden käden vaaka-ympyrästä paikallaan seisten. Tämä
antaa mahdollisuuden tutkia joitakin tui-shoun perustavia elementtejä. Olinkin siksi ajatellut, että etenemme
seisomisen ja shi-lin kautta hiljalleen kohti yhden käden tui-shouta ja siitä
kahden käden tui-shouhin nostaen samalla esiin ainakin joitakin tärkeitä
periaatteita, joiden hallintaa tui-shou edellyttää. Voisi ajatella että
tui-shou on taito, joka koostuu monista pienemmistä taidoista, joita voisi
harjoitella erikseen ja liittää sitten yhdeksi kokonaisvaltaisemmaksi yi quanin
tui-shoun taidoksi. Tällaisia osataitoja voisivat olla esimerkiksi juurtumisen
taito, voiman neutraloimisen taito, voiman vapauttamisen taito, askeltamisen
taito, kontaktipisteen hallinnan taito jne. Juurtuminen sisältäisi silloin
kehon oikean rakenteen, ”framen”, linjaukset, vajoamisen mekaniikan jne. Neutraloimiseen kuuluisi parin voiman ja sen
suunnan kuuntelu kontaktipisteessä, vajoaminen, kiertyminen ja voiman
ohjaaminen jne. jne.

***

Seisoimme leirillä aluksi puoli tuntia, jossa harjoittelimme
avautuvat ja sulkeutuvat voimat puun mielikuvalla. Seisomme ensin puun sisällä,
mistä yritimme rikkoa puun kuoren, sitten vaihdoimme suunnan sisään,
sukeutuvaan voimaan. Sitten erikseen harjoittelimme voiman juurruttamista
seisten mielikuvalla, että joku työntää käsiämme edestä. Aistimme vajoavaa,
elastista, voimaa juurruttavaa liikettä ja sitä, miltä se tuntuu erityisesti
alaselässä, ming-menin alueella, mikä on ehkä voiman juurruttamisen kannalta
kehon tärkein kohta. [”Kun tunnet
kontaktin, anna ming-men –alueesi täyttyä.”] Tämä oli varmaan ensimmäinen asia,
minkä opin aikanani Jan Dieperslootilta.

Sitten siirryimme tekemään sellaisia shi-lin muotoja, mitkä
ovat erityisen tärkeitä tui-shoun kannalta. On siis olemassa shi-lin muotoja,
joissa suoraan harjoitellaan tui-shoun tekniikkaa ja siihen liittyvää kehon
mekaniikkaa. Jan opetti aikanaan voiman vaaka- ja pysty-ympyrän käsitteet.
Näissä ympyröissä toinen puoli on yin, toinen yang eli toista puolta käytetään
voiman neutraloimiseen, toista vapauttamiseen. Lähdimme liikkeelle kahden käden
vaakaympyröistä. Liitimme mukaan heti askeleen eteen ja taakse. Kummatkin kädet
siis piirtävät tässä harjoituksessa lattian suuntaisia vaakaympyröitä ja
liikkeeseen yhdistetään käsivarsien kierto. Tämä oli Janin shi-li –valikoiman perusmuoto,
mutta jota Zhang harvemmin opettaa. Jos katsoo tätä liikettä vain toisen käden
kannalta, niin liike on sama kuin yhden käden push-hands-muodossa. Harjoitus antaa siis yhden käden tui-shoun
teknisen muodon ja siihen liittyvän koko kehon liikemekaniikan.

On olemassa vanha taijihin liittyvä periaate, joka kuuluu
näin: ”Tee muotoa niin kuin tekisit pariharjoitusta, tee pariharjoitusta, niin
kuin tekisit muotoa”. Tämä on hyvä periaate myös yi quanissa tutkittavaksi. Kun
esimerkiksi teen edellä kuvattua shi-li-harjoitusta voit kuvitella, miten
käsien vaakaympyrän itseäsi kohti tuleva osa neutraloi parin työnnön ja
poispäin menevä osassa vapautat oma voimasi. Samalla on aistittava, että
sulkeutumisen ja avautumisen mekaniikat seuraavat sujuvasti ja oikealla
ajoituksella toisiaan. Tässä harjoituksessa voi myös tulla tietoiseksi
kontaktipisteen ja oman painopisteen suhteen hallinnasta. Yksin tehtäessä sitä
ei välttämättä tule edes ajatelleeksi, mutta tui-shoussa se on aivan
olennaista. On kyettävä ajoittamaan oma painopisteen liike ja käsien
kontaktipisteen liike niin, että oma massa lähtee liikkeelle ensin ja sitten
vasta siihen yhdistetään käden voima, mikä välittyy pariin kontaktipisteestä. Tutkimme
tätä paikallaan ja askeleessa. Analysoimme tämän periaatteen myös esiin
tekemällä kahta eri versiota ”työnnä lankkua veden päällä” –harjoituksessa.
Ensimmäisessä vaiheessa lankku ja painopiste liikkuivat yhtä aikaa, siis
painopiste ja kontaktipiste. Toisessa vaiheessa lankku pysyi paikallaan, kun
painopiste liikkui. Tämä auttaa irrottamaan painopisteen ja kontaktipisteen
liikkeen toisistaan ja hallitsemaan tätä yhteyttä.