Blog Image

Huomioita

Yi quanin tui-shou-leiri, osa III

Yi quan Posted on ti, syyskuu 18, 2018 17:05:10

Osa III

Yi quanin tui-shou on hyvin dynaamista, liikkuvaa ja se
pätee myös askelluksen suhteen. Siksi valmistautuminen tui-shouhun edellyttää,
että harjoitellaan laajempaa askelvalikoimaa kuin pelkkä ”käärmeaskel”.
Tutkimmekin muutamia askelkuvioita ja sitä, miten askel vapautetaan.
Liikkuvuuden kannalta voidaan sanoa, että käärmeaskeleen tärkein kohta on se,
missä jalat ovat yhdessä. Siitä jalka voi liikahtaa mihin suuntaan tahansa, ei
vain viistosti eteen. Harjoittelimme erilaisia suunnan vaihtoja tästä pisteestä.
Joskus kai parikymmentä vuotta sitten kehittelin tähän tarkoitukseen
harjoituksen, missä kuljetaan edes takaisin kuviota, mikä muodostuu kahdesta
päällekkäisestä salmiakista. Kyseessä on yhdenlainen kahdeksikko. Astuessaan läpi tätä kuviota ja vaihdellessaan
suuntaa sen eri pisteissä tulee harjoitelluksi periaatteessa kaikki mahdolliset
jalan vaihdot ja suunnat. Harjoittelimme myös ajatusta, että jokainen
salmiakkikuvion kulmista voidaan ajatella tähtenä, josta jalka voi astua mihin
ilmansuuntaan tahansa. Tästä pisteestä muodostuu jälleen uusi
salmiakkikuvio. Salmiakkikuviosta voi
helposti hahmottaa myös kolmion ja harjoitella ”kolmioaskelta”.

Harjoiteltuamme vapaata askelta siirryimme yhden käden
tui-shouhun. Kädet asetetaan kontaktiin käsivarresta ja lähdetään parin kanssa
piirtämään kontaktipisteellä vaakaympyrää tai paremminkin ellipsiä. Kuten
edellä jo kuvasin, tässä voiman vaakaympyrässä on kaksi puolta: neutralointi ja
oma voiman vapauttaminen. Kävimme nopeasti läpi keskilinjan perusliikkeet,
koska ne auttavat liikkeen hahmottamisessa. Kun pari työntää kädestäni tapahtuu
kolme asiaa: painoni siirtyy taakse, vajoan ja samalla kierryn keskilinjan
ympäri. Eli kolme keskilinjan liikettä ovat: painonsiirto, vajoaminen ja
kierto. Vaikka ne voidaan aluksi tehdä ikään kuin rautalankamallina perätysten,
sujuvassa liikkeessä ne tapahtuvat samanaikaisesti. Aluksi on syytä lähteä
liikkeelle kevyellä kontaktilla, siis pienellä voimalla, mutta kun harjoituksen
rakenne on opittu, voidaan liikkeessä käyttää enemmän voimaa. Parin voiman
neutraloinnin jälkeen annan oma voimani avautuvalla työntöliikkeellä, jossa
paino siirtyy eteen, vartalo hieman kiertyy ja kohoaa.

Harjoitus antaa mahdollisuuden tutkia ikään kuin hallituissa
olosuhteissa monia periaatteita. Kun liike tehdään hitaasti, pari voima on
helppo juurruttaa ja ohjata sivuun. Myös oman voiman vapauttamisen mekaniikkaa
harjoitellaan hitaasti. Yksi keskeinen push-handsin periaate, mitä erikseen
myös harjoittelimme, on oman painopisteen ja kontaktipisteen tietoinen
erottaminen toisistaan. Jos haluan työntää parin pois tasapainosta, minun on
ensiksi saatava liikkeelle massani. Sitä ei voi saada liikkeelle, jos pidän
käsieni freimin vahvana, koska silloin painopisteeni liike välittyy heti
parille työntävänä voimana, joka voi aistia ja neutraloida sen. Minun on siis pudotettava
pois käsieni freimi, ja heitettävä painopisteeni liikkeelle ensin. Tässä
vaiheessa liike ei saa välittyä kontaktipisteeseen. Se välitetään
kontaktipisteeseen jännittämällä keho (fa-li) vasta, kuin kehon liike eteenpäin
on saatu kiihtymään tarpeeksi nopeaksi. Kaikki
tämä aiheuttaa sen, että jos pyrin työntämään vastustajaa pois tasapainosta,
minun on itse asiassa vedettävä häntä luokseni. Suuntaamalla käsieni voiman
itseni suuntaan saan massani liikkeelle eteenpäin, jonka sitten fa-lillä
yhdistän koko kehon kontaktipisteisiin välittyväksi voimaksi. Tätä mekaanista periaatetta harjoitellaan aina
shi-lissä, missä esimerkiksi vedessä liikutellaan lankkua ja samalla irrotetaan
oman painopisteen liike lankun liikkeestä.

Kahden käden tui-shouta harjoittelimme ensin astuen
eteen ja taakse käärmeaskeleen
peruskuviota. Vasta sitten vapautimme askeleen. Lähestyimme sitten kahden käden
vapaata tui-shouta niin, että kävin läpi teoriassa siihen liittyviä
periaatteita ja sitten parit yrittivät soveltaa periaatetta käytäntöön.

1. Tui-shoun asento niin, että päkiät ovat maassa ja paino
enemmän etujalalla kuin takajalalla.

2. Painopisteen käyttö: pudotus. Pudota painopistettä alas,
kun tasapainosi meinaa horjua.

3. Painopisteen suhde kontaktipisteeseen. Irrota
painopisteesi kontaktipisteestäsi.

4. Kontaktipisteen hallinta: Kontaktipiste on vipuvarren
tukipiste ja siihen pätee vipuvarren lainalaisuudet. Pidä etu tukipisteen (kontaktipisteen)
sijainnissa.

5. Kontaktipiste on myös tasossa. Älä anna voiman tulla
suoraan tätä tasoa vasten, vaan hallitse myös voiman kulmaa käsivarteesi
nähden. Estät näin parin työnnön kohti keskilinjaa.

6. ”Anna kontaktipiste, mutta älä anna keskilinjaa
(painopistettäsi). Piilota
painopisteesi. Tee se kiertämällä keskilinjaa.

7. Piilota keskilinja kiertämisen lisäksi askeltamalla
diagonaaliin. Ei mielellään suoraan taakse tai eteen. Liiku kulmiin.

8. Vaihda puolta kolmioaskeleella.

Kaikkia näitä teemoja käsittelimme lyhyesti ja suurinta osaa
ehdimme myös harjoitella parin kanssa. Sitten päivä lähestykin jo loppuaan. Viiteen
tuntiin ehdimme yllättävänkin paljon. Ehkä jatkamme tästä seuraavalla leirillä.



Yi quanin tui-shou-leiri, osa II

Yi quan Posted on ti, syyskuu 18, 2018 10:00:54

Osa II

Aluksi muutama yleinen huomio tui-shoun monista tasoista ja
tavoista tehdä sitä. On huomattava, että tui-shou on aina yhdenlainen
kamppailusimulaation muoto, jossa ikään kuin askel askeleelta lähestytään
kamppailutilannetta, mutta samalla pitäen muuttujia jollain tapaa hallinnassa.
Tui-shou on polku kohti san-shouta, mutta sinne asti ei kuitenkaan mennä. Tästä
syystä on tärkeää, että harjoittelijat sopivat ja tunnistavat aluksi tason,
millä liikutaan ja mitkä ovat sen säännöt. Usein näkee, että harrastajat
hyppäävät tui-shoun tasolta toiselle sopimatta sitä kuitenkaan parin kanssa.
Vapaankin tui-shoun perustaso on se, missä kädet pidetään kontaktissa parin
käsiin koko ajan ja kumpikin pareista kantaa tästä vastuun. Kättä siis ei irroteta
ja ikään kuin ”näytetä”, mistä löytyy parin puolustuksessa ”aukko”. Tämä on
yksi tui-shoun kamppailusimulaation
seuraavia tasoja ja jos siihen siirrytään, se sovitaan. Silloin myös monet muut
muuttujat muuttuvat, kuten tietoisuus tilanteen mahdollisuuksista, etäisyys,
kontaktipisteen paikka käsivarressa, voiman käyttö jne. Näillä tasoilla ja
säännöillä hallitaan siis harjoiteltavia muuttujia. Yksinkertaistamalla
tilannetta muuttujat vähenevät ja niitä on helpompi harjoitella. Aivan aluksi
on hyödyllistä harjoitella pelkkää tui-shoun muotoa ilman mitään kisailun
ajatusta niin, että parit auttavat toisiaan tässä. Tämä pätee sekä yhden että
kahden käden tui-shouhun.

***

Voiman vaaka-ympyrästä siirryimme harjoittelemaan voiman
pysty-ympyrää. Tämä ympyrä voi pyöriä kahteen suuntaan: voimme pyörittää käsiä
kuin veiviä, jolla nostamme vettä kaivosta tai toisin päin, jolloin ämpäri
laskee kaivoon. Ensimmäinen tapa oli Janin yksi perus-shi-li, jota teimme aina,
jälkimmäinen taas Zhangin suosikki, jossa nostetaan nahkapallo vedestä,
vedetään itseä kohti, painetaan alas ja työnnetään taas eteen. Zhang korostaa
tässä harjoituksessa erityisesti sitä, miten siinä ilmennetään kaikkia kuutta
voimaa yhtäaikaisesti. Kummatkin ovat paritekniikan kannalta aivan olennaisia
harjoituksia ja niitä pitäisi tehdä paljon ilman askelia ja askelten kanssa.
Tutkimme ”veivin pyörittämiseen” liittyvää avautumisen ja sulkeutumisen
ajoitusta, miten käsien noustessa ylös painopiste putoaa alas, mutta vaihtaa
suuntansa ylös niin, että ympyrän ylösnousevaan osaan saadaan vielä voima
jaloista. Toinen tapa on tehdä niin, että painopiste vajoaa, kun kädet nousevat
ja kohoavat, kun kädet laskevat. Ja on kolmaskin tapa. Nämä ovat hienovaraisia
eroja, mutta voiman käytön kannalta aivan olennaisia. Tutkimme tätä ajoitusta
sekä paikallaan että askeleessa eteen ja taakse. Nämä ympyrät antavat myös
parin voiman juurruttamisen tekniikan, missä painopiste laskee ja kontaktipiste
nousee, mikä on ehkä tärkein tui-shoun periaate, mitä kannattaa harjoitella
parin kanssa erikseen.

Siirryimmekin sitten harjoittelemaan juurtumisen periaatetta
parin kanssa. Ajattelen, että tämä on ensimmäinen periaate, mikä on opittava,
jos tekee mitä tahansa tui-shouta tai siihen verrattavaa pariharjoitusta, missä
pari pyrkii kontrolloimaan toisen painopistettä. On kyettävä hallitsemaan hänen
kohti tulevaa voimaansa niin, että kykenee ohjaamaan sen kohti omia jalkoja eli
nk. ”juurta”. Perusasetelma on se, että
seisot lyhyessä asennossa (esim. yksi jalkaterän mitta) ja asetat kätesi rinnan
eteen ”kannattele palloa” – asentoon. Tässä asennossa yhdistimme kädet suljetuksi
ympyräksi, joka on voimakkaampi kuin avoin ympyrä. Kun otamme vastaan oikeaa
voimaa, käsien ja kehon ”freimi” on näin helpompi pitää. Pari asettaa sitten
kätensä käsivarsiasi vasten ja antaa sinulle voimaa, eli yrittää työntää sinut
pois tästä asennosta. Kun tunnet voiman,
tapahtuu kolme asiaa:

1. Painopiste vajoaa ja ming-men täyttyy: kehon rakenne
ikään kuin tiivistyy ja keho linjataan hyvin niin, että syntyy mahdollisimman
suora linja kontaktipisteestä alaselän kautta takajalkaan. Samalla kehon annetaan
olla elastinen, jousimainen, jolloin tämä linja käyttäytyy jousen tavoin.
Vastaan ei työnnetä vaan ajatus on, että pari työntää kehomme jousta
kasaan. Kun samalla vajoamme ja annamme
lantion korin hieman kääntyä niin, että häntäluu vajoaa, parikin tuntee kehomme
jousena, jota hän yrittää työntää kasaan takajalan suuntaan.

2. Kontaktipiste kohoaa: Kun tunnet voiman käsivarsissasi,
vajoat ja annat samalla käsivarsiesi ja samalla siis kontaktipisteiden hieman
kohota. Mitään isoa liikettä ei tarvita, sentti pari riittää, jopa vähemmän.
Riittää että pari tuntee käsissään ylöspäin suuntautuvan voiman. Mitä silloin
tapahtuu. Pari joutuu työntäessään samalla painamaan alas eli jakamaan yhden
voiman suunnan (eteen) kahteen vektoriin (eteen ja alas), jolloin niiden
yhteissuunta muuttuu viistosti alas eli juuri siihen suuntaan kuin haluamme:
takajalan tukea kohti.

3. Käsien muodostama ”pallo” pidetään liikkuvana ja sen
annetaan pyörähtää herkästi siihen suuntaan, mihin parin voima suuntautuu, jos
se ei suuntaudu suoraan kohti takajalkaamme. Näin pari pystyy työntämään meitä
voimallaan oikeastaan vain yhteen suuntaan: suoraan alaviistoon takajalkaamme
kohti, joka on samalla siis myös tukevin suuntamme. Jos hän työntää siitä edes
hieman ohi, käsiemme pallo pyörähtää ja voima karkaa sivuun.

Kun tämän tekniikan oppii, voi helposti seistä yhtä hyvin yhdellä
jalalla, koska etujalan merkitys on tässä marginaalinen. Tämä ei tietenkään ole
pelkkä temppu, vaan vaatii sitä, että harjoituksella, siis joko seisomalla
(zhan zhuang) tai esimerkiksi taijissa muotojen avulla, kehoa on vahvistettu
niin, että kyetään ottamaan vastaan parin voima koko keholla, sen
tukirakenteella ja niitä yhteen sitovilla rakenteilla, eikä isoilla
paikallisilla lihaksilla. Yi quanissa puhumme tässä yhteydessä koko kehon
elastisesta voimasta (hun yuan li).

Teemme parin voiman juurruttamisen edellä kuvatulla tavalla,
vaikka hän työntäisi meitä suoraan rinnasta tai muusta kehon osasta.
Harjoittelimmekin sitten parin työnnön vastaanottamista niin, että työntö
kohdistui käsivarteemme, jonka annoimme painua rintaa vasten. Oikeastaan mikään
ei tässä muutu. Nyt vain se tila, mistä edellä kuvattu ”pallo” muodostuu, on
vain hyvin pieni. Mutta se pääsee pyörimään silti. Ja jos otamme vielä kädenkin
pois välistä tästä tilasta ja annamme parille suoraan rintalastamme, sekin
pääsee pyörimään pallon tavoin. Vain mittakaava siis muuttuu.