Osa II

Aluksi muutama yleinen huomio tui-shoun monista tasoista ja
tavoista tehdä sitä. On huomattava, että tui-shou on aina yhdenlainen
kamppailusimulaation muoto, jossa ikään kuin askel askeleelta lähestytään
kamppailutilannetta, mutta samalla pitäen muuttujia jollain tapaa hallinnassa.
Tui-shou on polku kohti san-shouta, mutta sinne asti ei kuitenkaan mennä. Tästä
syystä on tärkeää, että harjoittelijat sopivat ja tunnistavat aluksi tason,
millä liikutaan ja mitkä ovat sen säännöt. Usein näkee, että harrastajat
hyppäävät tui-shoun tasolta toiselle sopimatta sitä kuitenkaan parin kanssa.
Vapaankin tui-shoun perustaso on se, missä kädet pidetään kontaktissa parin
käsiin koko ajan ja kumpikin pareista kantaa tästä vastuun. Kättä siis ei irroteta
ja ikään kuin ”näytetä”, mistä löytyy parin puolustuksessa ”aukko”. Tämä on
yksi tui-shoun kamppailusimulaation
seuraavia tasoja ja jos siihen siirrytään, se sovitaan. Silloin myös monet muut
muuttujat muuttuvat, kuten tietoisuus tilanteen mahdollisuuksista, etäisyys,
kontaktipisteen paikka käsivarressa, voiman käyttö jne. Näillä tasoilla ja
säännöillä hallitaan siis harjoiteltavia muuttujia. Yksinkertaistamalla
tilannetta muuttujat vähenevät ja niitä on helpompi harjoitella. Aivan aluksi
on hyödyllistä harjoitella pelkkää tui-shoun muotoa ilman mitään kisailun
ajatusta niin, että parit auttavat toisiaan tässä. Tämä pätee sekä yhden että
kahden käden tui-shouhun.

***

Voiman vaaka-ympyrästä siirryimme harjoittelemaan voiman
pysty-ympyrää. Tämä ympyrä voi pyöriä kahteen suuntaan: voimme pyörittää käsiä
kuin veiviä, jolla nostamme vettä kaivosta tai toisin päin, jolloin ämpäri
laskee kaivoon. Ensimmäinen tapa oli Janin yksi perus-shi-li, jota teimme aina,
jälkimmäinen taas Zhangin suosikki, jossa nostetaan nahkapallo vedestä,
vedetään itseä kohti, painetaan alas ja työnnetään taas eteen. Zhang korostaa
tässä harjoituksessa erityisesti sitä, miten siinä ilmennetään kaikkia kuutta
voimaa yhtäaikaisesti. Kummatkin ovat paritekniikan kannalta aivan olennaisia
harjoituksia ja niitä pitäisi tehdä paljon ilman askelia ja askelten kanssa.
Tutkimme ”veivin pyörittämiseen” liittyvää avautumisen ja sulkeutumisen
ajoitusta, miten käsien noustessa ylös painopiste putoaa alas, mutta vaihtaa
suuntansa ylös niin, että ympyrän ylösnousevaan osaan saadaan vielä voima
jaloista. Toinen tapa on tehdä niin, että painopiste vajoaa, kun kädet nousevat
ja kohoavat, kun kädet laskevat. Ja on kolmaskin tapa. Nämä ovat hienovaraisia
eroja, mutta voiman käytön kannalta aivan olennaisia. Tutkimme tätä ajoitusta
sekä paikallaan että askeleessa eteen ja taakse. Nämä ympyrät antavat myös
parin voiman juurruttamisen tekniikan, missä painopiste laskee ja kontaktipiste
nousee, mikä on ehkä tärkein tui-shoun periaate, mitä kannattaa harjoitella
parin kanssa erikseen.

Siirryimmekin sitten harjoittelemaan juurtumisen periaatetta
parin kanssa. Ajattelen, että tämä on ensimmäinen periaate, mikä on opittava,
jos tekee mitä tahansa tui-shouta tai siihen verrattavaa pariharjoitusta, missä
pari pyrkii kontrolloimaan toisen painopistettä. On kyettävä hallitsemaan hänen
kohti tulevaa voimaansa niin, että kykenee ohjaamaan sen kohti omia jalkoja eli
nk. ”juurta”. Perusasetelma on se, että
seisot lyhyessä asennossa (esim. yksi jalkaterän mitta) ja asetat kätesi rinnan
eteen ”kannattele palloa” – asentoon. Tässä asennossa yhdistimme kädet suljetuksi
ympyräksi, joka on voimakkaampi kuin avoin ympyrä. Kun otamme vastaan oikeaa
voimaa, käsien ja kehon ”freimi” on näin helpompi pitää. Pari asettaa sitten
kätensä käsivarsiasi vasten ja antaa sinulle voimaa, eli yrittää työntää sinut
pois tästä asennosta. Kun tunnet voiman,
tapahtuu kolme asiaa:

1. Painopiste vajoaa ja ming-men täyttyy: kehon rakenne
ikään kuin tiivistyy ja keho linjataan hyvin niin, että syntyy mahdollisimman
suora linja kontaktipisteestä alaselän kautta takajalkaan. Samalla kehon annetaan
olla elastinen, jousimainen, jolloin tämä linja käyttäytyy jousen tavoin.
Vastaan ei työnnetä vaan ajatus on, että pari työntää kehomme jousta
kasaan. Kun samalla vajoamme ja annamme
lantion korin hieman kääntyä niin, että häntäluu vajoaa, parikin tuntee kehomme
jousena, jota hän yrittää työntää kasaan takajalan suuntaan.

2. Kontaktipiste kohoaa: Kun tunnet voiman käsivarsissasi,
vajoat ja annat samalla käsivarsiesi ja samalla siis kontaktipisteiden hieman
kohota. Mitään isoa liikettä ei tarvita, sentti pari riittää, jopa vähemmän.
Riittää että pari tuntee käsissään ylöspäin suuntautuvan voiman. Mitä silloin
tapahtuu. Pari joutuu työntäessään samalla painamaan alas eli jakamaan yhden
voiman suunnan (eteen) kahteen vektoriin (eteen ja alas), jolloin niiden
yhteissuunta muuttuu viistosti alas eli juuri siihen suuntaan kuin haluamme:
takajalan tukea kohti.

3. Käsien muodostama ”pallo” pidetään liikkuvana ja sen
annetaan pyörähtää herkästi siihen suuntaan, mihin parin voima suuntautuu, jos
se ei suuntaudu suoraan kohti takajalkaamme. Näin pari pystyy työntämään meitä
voimallaan oikeastaan vain yhteen suuntaan: suoraan alaviistoon takajalkaamme
kohti, joka on samalla siis myös tukevin suuntamme. Jos hän työntää siitä edes
hieman ohi, käsiemme pallo pyörähtää ja voima karkaa sivuun.

Kun tämän tekniikan oppii, voi helposti seistä yhtä hyvin yhdellä
jalalla, koska etujalan merkitys on tässä marginaalinen. Tämä ei tietenkään ole
pelkkä temppu, vaan vaatii sitä, että harjoituksella, siis joko seisomalla
(zhan zhuang) tai esimerkiksi taijissa muotojen avulla, kehoa on vahvistettu
niin, että kyetään ottamaan vastaan parin voima koko keholla, sen
tukirakenteella ja niitä yhteen sitovilla rakenteilla, eikä isoilla
paikallisilla lihaksilla. Yi quanissa puhumme tässä yhteydessä koko kehon
elastisesta voimasta (hun yuan li).

Teemme parin voiman juurruttamisen edellä kuvatulla tavalla,
vaikka hän työntäisi meitä suoraan rinnasta tai muusta kehon osasta.
Harjoittelimmekin sitten parin työnnön vastaanottamista niin, että työntö
kohdistui käsivarteemme, jonka annoimme painua rintaa vasten. Oikeastaan mikään
ei tässä muutu. Nyt vain se tila, mistä edellä kuvattu ”pallo” muodostuu, on
vain hyvin pieni. Mutta se pääsee pyörimään silti. Ja jos otamme vielä kädenkin
pois välistä tästä tilasta ja annamme parille suoraan rintalastamme, sekin
pääsee pyörimään pallon tavoin. Vain mittakaava siis muuttuu.