Osa III

Yi quanin tui-shou on hyvin dynaamista, liikkuvaa ja se
pätee myös askelluksen suhteen. Siksi valmistautuminen tui-shouhun edellyttää,
että harjoitellaan laajempaa askelvalikoimaa kuin pelkkä ”käärmeaskel”.
Tutkimmekin muutamia askelkuvioita ja sitä, miten askel vapautetaan.
Liikkuvuuden kannalta voidaan sanoa, että käärmeaskeleen tärkein kohta on se,
missä jalat ovat yhdessä. Siitä jalka voi liikahtaa mihin suuntaan tahansa, ei
vain viistosti eteen. Harjoittelimme erilaisia suunnan vaihtoja tästä pisteestä.
Joskus kai parikymmentä vuotta sitten kehittelin tähän tarkoitukseen
harjoituksen, missä kuljetaan edes takaisin kuviota, mikä muodostuu kahdesta
päällekkäisestä salmiakista. Kyseessä on yhdenlainen kahdeksikko. Astuessaan läpi tätä kuviota ja vaihdellessaan
suuntaa sen eri pisteissä tulee harjoitelluksi periaatteessa kaikki mahdolliset
jalan vaihdot ja suunnat. Harjoittelimme myös ajatusta, että jokainen
salmiakkikuvion kulmista voidaan ajatella tähtenä, josta jalka voi astua mihin
ilmansuuntaan tahansa. Tästä pisteestä muodostuu jälleen uusi
salmiakkikuvio. Salmiakkikuviosta voi
helposti hahmottaa myös kolmion ja harjoitella ”kolmioaskelta”.

Harjoiteltuamme vapaata askelta siirryimme yhden käden
tui-shouhun. Kädet asetetaan kontaktiin käsivarresta ja lähdetään parin kanssa
piirtämään kontaktipisteellä vaakaympyrää tai paremminkin ellipsiä. Kuten
edellä jo kuvasin, tässä voiman vaakaympyrässä on kaksi puolta: neutralointi ja
oma voiman vapauttaminen. Kävimme nopeasti läpi keskilinjan perusliikkeet,
koska ne auttavat liikkeen hahmottamisessa. Kun pari työntää kädestäni tapahtuu
kolme asiaa: painoni siirtyy taakse, vajoan ja samalla kierryn keskilinjan
ympäri. Eli kolme keskilinjan liikettä ovat: painonsiirto, vajoaminen ja
kierto. Vaikka ne voidaan aluksi tehdä ikään kuin rautalankamallina perätysten,
sujuvassa liikkeessä ne tapahtuvat samanaikaisesti. Aluksi on syytä lähteä
liikkeelle kevyellä kontaktilla, siis pienellä voimalla, mutta kun harjoituksen
rakenne on opittu, voidaan liikkeessä käyttää enemmän voimaa. Parin voiman
neutraloinnin jälkeen annan oma voimani avautuvalla työntöliikkeellä, jossa
paino siirtyy eteen, vartalo hieman kiertyy ja kohoaa.

Harjoitus antaa mahdollisuuden tutkia ikään kuin hallituissa
olosuhteissa monia periaatteita. Kun liike tehdään hitaasti, pari voima on
helppo juurruttaa ja ohjata sivuun. Myös oman voiman vapauttamisen mekaniikkaa
harjoitellaan hitaasti. Yksi keskeinen push-handsin periaate, mitä erikseen
myös harjoittelimme, on oman painopisteen ja kontaktipisteen tietoinen
erottaminen toisistaan. Jos haluan työntää parin pois tasapainosta, minun on
ensiksi saatava liikkeelle massani. Sitä ei voi saada liikkeelle, jos pidän
käsieni freimin vahvana, koska silloin painopisteeni liike välittyy heti
parille työntävänä voimana, joka voi aistia ja neutraloida sen. Minun on siis pudotettava
pois käsieni freimi, ja heitettävä painopisteeni liikkeelle ensin. Tässä
vaiheessa liike ei saa välittyä kontaktipisteeseen. Se välitetään
kontaktipisteeseen jännittämällä keho (fa-li) vasta, kuin kehon liike eteenpäin
on saatu kiihtymään tarpeeksi nopeaksi. Kaikki
tämä aiheuttaa sen, että jos pyrin työntämään vastustajaa pois tasapainosta,
minun on itse asiassa vedettävä häntä luokseni. Suuntaamalla käsieni voiman
itseni suuntaan saan massani liikkeelle eteenpäin, jonka sitten fa-lillä
yhdistän koko kehon kontaktipisteisiin välittyväksi voimaksi. Tätä mekaanista periaatetta harjoitellaan aina
shi-lissä, missä esimerkiksi vedessä liikutellaan lankkua ja samalla irrotetaan
oman painopisteen liike lankun liikkeestä.

Kahden käden tui-shouta harjoittelimme ensin astuen
eteen ja taakse käärmeaskeleen
peruskuviota. Vasta sitten vapautimme askeleen. Lähestyimme sitten kahden käden
vapaata tui-shouta niin, että kävin läpi teoriassa siihen liittyviä
periaatteita ja sitten parit yrittivät soveltaa periaatetta käytäntöön.

1. Tui-shoun asento niin, että päkiät ovat maassa ja paino
enemmän etujalalla kuin takajalalla.

2. Painopisteen käyttö: pudotus. Pudota painopistettä alas,
kun tasapainosi meinaa horjua.

3. Painopisteen suhde kontaktipisteeseen. Irrota
painopisteesi kontaktipisteestäsi.

4. Kontaktipisteen hallinta: Kontaktipiste on vipuvarren
tukipiste ja siihen pätee vipuvarren lainalaisuudet. Pidä etu tukipisteen (kontaktipisteen)
sijainnissa.

5. Kontaktipiste on myös tasossa. Älä anna voiman tulla
suoraan tätä tasoa vasten, vaan hallitse myös voiman kulmaa käsivarteesi
nähden. Estät näin parin työnnön kohti keskilinjaa.

6. ”Anna kontaktipiste, mutta älä anna keskilinjaa
(painopistettäsi). Piilota
painopisteesi. Tee se kiertämällä keskilinjaa.

7. Piilota keskilinja kiertämisen lisäksi askeltamalla
diagonaaliin. Ei mielellään suoraan taakse tai eteen. Liiku kulmiin.

8. Vaihda puolta kolmioaskeleella.

Kaikkia näitä teemoja käsittelimme lyhyesti ja suurinta osaa
ehdimme myös harjoitella parin kanssa. Sitten päivä lähestykin jo loppuaan. Viiteen
tuntiin ehdimme yllättävänkin paljon. Ehkä jatkamme tästä seuraavalla leirillä.