Kuulostaa oudolta puhua hengittämisen taidosta, koska
hengitys on ilmiö, joka tapahtuu meissä automaattisesti ja huomaamatta. Yleensä
emme kiinnitä hengitykseemme mitään huomiota paitsi, jos se esimerkiksi jostain
syystä tukkeutuu, jolloin jälleen automaattisesti tuleva yskä avaa ilmatiet ja
hengitys voi jatkaa jälleen automaattista kulkuaan. Voimme unohtaa täysin
hengityksemme ja unohdammekin. Hengitys on kuitenkin hyvin monitasoinen ja
monimerkityksellinen ilmiö, joka toimii lukemattomien toimintojemme taustalla.
Käytämme päivittäin lukemattomia erilaisia hengityksen tapoja tehdessämme mitä
arkisimpia asioita. Vessassa käydessämme käytämme kahta eri hengitystapaa
riippuen siitä, tyhjennämmekö rakkomme vai suolemme. Käytämme eri hengitystapaa halkoessamme puita
kirveellä tai lapukoneella. Käytämme eri hengitystapaa pidätellessämme
liikutustamme tai hallitaksemme pelkoamme. Käytämme eri hengitystapoja
nostaessamme eri painoisia esineitä. Hengityksemme muuttuu ja sopeutuu
jatkuvasti kaikkeen tekemiseemme. Kaikki fyysinen aktiivisuus vaikuttaa
hengitykseemme, mutta myös tunteemme ja joskus myös ajatuksemme. Hengitys on ehkä
tärkein kehon erilaisia homeostaaseja eli tasapainoja ylläpitävä toiminto. Se
on jatkuvassa meitä tasapainottavassa työssä, vaikka emme ole siitä lainkaan
tietoisia. Itse asiassa on outoa, että länsimaisessa kulttuurissa hengitys on
niin täydellisesti unohdettu. Törmäämme siihen yleensä vain hengityssairauksien
yhteydessä, missä hengityksen harjoittelulla on oma paikkansa kuntoutuksessa
tai terapeutin vastaanotolla, missä hengitystä käytetään terapeuttisena
työkaluna.

Mutta mitä tapahtuu, jos astumme joogasalille, taijin
harjoituksiin tai zen-ryhmään? Kohtaamme aivan erilaisen kulttuurin. Kaikissa
näissä paikoissa ohjaaja puhuu paljon hengityksestä, sen tiedostamisesta ja sen
hallinnasta. Tällaisissa lajeissa opimme, että hengitys ja sen säätely ja
tiedostaminen on olennainen osa harjoittelua. Sama pätee asahiin. Länsimaisessa
kulttuurissa ei ole hengityksen harjoittamisen perinnettä, idässä hengitys on
ollut harjoittamisen ja tutkimisen kohteena tuhansia vuosia. Tämä liittyy
tietysti myös siihen, että lännessä ei ole eläviä meditatiivisten harjoitusten
perinteitä, kun taas idässä miltei kaikki uskonnolliset ja filosofiset
perinteet sisältävät erilaisia mielen harjoittamisen muotoja, joissa hengitys
on keskeisessä roolissa.

Omakin tieni hengitykseen on käynyt monien itämaisten lajien
kautta. Kamppailutaidoissa käytetään monia hengitystekniikoita voiman
harjoittamiseen ja tuottamiseen. Kiinalaisissa taijissa ja qigongin eri
muodoissa liikkeet opetellaan suorittamaan hengityksen kannattelemana. Zen
perinteessä hengitys on jatkuvan tarkkailun kohde. Hengitys opetetaan myös
hidastamaan ja syventämään niin, että zazenin harjoittaja oppii hengittämään jopa
noin kahden hengityksen minuuttirytmillä. Kaikissa idän mielen harjoittamisen perinteissä
henkisyys ja hengitys kulkevat käsi kädessä. Niissä hengityksen merkitys ei
typisty vain hengityksen fysiologiaan ja anatomiaan ja optimaalisen hengityksen
lääketieteellisiin vaikutuksiin, vaan hengitys saa eksistentiaalisen, ihmisenä
olemiseen liittyvän yleisemmän merkityksen. Lännessä tällaiseen hengityksen
laajempaan tarkasteluun ollaan vasta havahtumassa.

Kirjoitin joskus kokonaisen kirjan siitä, miten ihmisen
kokemus muuttuu kehon, mutta erityisesti hengityksen harjoittamisen kautta:
”Taidon filosofia – filosofin taito”. Jos lukija haluaa perehtyä hengityksen
filosofiaan syvemmin, kirja löytyy netistäkin täältä: http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95448/taidon_filosofia_2004.pdf

Ennenkö siirryn asahiin, kerron lyhyen tarinan. Olin jokin
aika sitten Tampereen keskussairaalan päivystysosastolla seurannassa ja olin
kytketty sairaalamonitoriin, mikä seuraa sydämen sykettä ja hengitystiheyttä.
Vietin siellä yhden yön. Ihmettelin, kun monitori jatkuvasti piippasi ja
vilkutti välillä keltaista ja välillä punaista valoa. Jossain vaiheessa hoitaja
kävi kytkemässä hälytyksen pois päältä ja selitti minulle, että kone hälyttää,
koska hengitän liian hitaasti. Hän epäili minulla uniapneaa, mutta selitin
hänelle, että koneenne ei ole säädetty joogeille tai asahi-ihmisille, jotka
rentoutuessaan antavat tietoisesti hengityksensä hidastua. Kone piippasi ja
vilkutti keltaista valoa, jos hengitystiheys laski alle 10/minuutti (normaali on noin 15). Punaista se
vilkutti, jos hengitystiheys laski noin 6-7 tienoille. Itselläni se oli
jatkuvasti noin seitsemän. Lopulta hoitaja kyllästyi ja kytki koneen hälytyksen
pois. [Jatkuu.]