Tästä taitaakin tulla sarja, sillä kuvasin edellisessä jutussa vaiheet aika lyhyesti. Katsotaanpa ainakin joitakin vaiheita uudelleen tarkemmin:

1. Etsi vapaasti putoava liike heiluttelemalla käsiä.

Rentouden harjoitteleminen ja sen löytäminen on yksi yi quanin vaikeimmista mutta myös tärkeämmistä asioista, koska siitä rippuu kaikki muu. Jos et ole rento, liikut koko ajan käsijarru päällä ja voiman vapauttaminen tai ylipäätään nopea liike on tässä tilassa mahdotonta. Rentous on kuitenkin vaikea pelkästään käsitteenäkin. Lännessä yleisin tapa ymmärtää rentous on, että pudotetaan pois kaikki kannattelu. Tyypillisissä rentousharjoituksissa maataan selällään ja jäädään lattian kannattelun varaan. Sitten erilaisilla mielikuvilla syvennetään tätä rentoutta. Tilasta voi myös käyttää käsitettä ”veltto”. Jos emme kannattele itseämme, olemme mahdollisimman velttoja. Veltto ja rento merkitsevät suomenkin kielessä suunnilleen samaa asiaa. Niiden vastakohta on ”jännittynyt”.

Kiinan ”sung” tai  ”fong sung” käännetään rentoudeksi (engl. relaxation), mutta merkitseekö se samaa kuin edellä kuvaamani ”rentous”? Netistä löytyy tästäkin asiasta hyviä artikkeleita. Tästä ovat erityisesti kirjoittaneet kiinan kielen taitoiset tai-chin harrastajat, koska tai-chissa rentous on aivan keskeistä. Tai-chi –opettaja Robert Chuckrow esittelee kiinan rentous-sanan merkitystä artikkelissaan ”Cultivating the Correct Internal State in T’ai-Chi Movement”.  Vanha kiinan rentoutta kuvaava merkki sisältää männyn, jonka oksat riippuvat alaspäin.

鬆 / 松

Yllä olevassa kuvassa ovat rinnakkain vanha merkki vasemmalla ja uusi oikealla. Vanhassa merkissä on myös hiukset, uudessa merkissä vain mänty. Chuckrowin tulkinta merkistä kuvaa mielenkiintoisella tavalla suoraan yi quanin seisontaharjoitusta. Merkissä on kaksi puolta yang ja yin: runko on yang ja alaspäin riippuvat oksat yin. Tämä sopii yi quanin seisomisharjoitukseen kuin nyrkki silmään. Myös seisomisharjoittelussa on runko, joka kannattelee asentoa, mutta kädet ovat kuin oksat, jotka riippuvat rungosta mahdollisimman rentoina. Oksat eivät kuitenkaan ole irrallaan rungosta, vaan oksat ovat rungon kanssa samaa puuta. Oksien ja rungon yhteys on tukeva, mutta joustava. Kun siis kiinalainen opettaja käyttää opettaessaan sanaa ”sung”, mihin hän viittaa? Viittaako hän rentouteen vai ainakin yhtä paljon koko kehon yhteyteen ja siihen tapaan, miten voimaa kannatellaan kuin puun runko kannattelee oksiaan.

Chuckrow kuvaa myös artikkelissaan, että tai-chi-mestari Yang Cheng-fu käytti usein rentoutta kuvatessaan termiä ”sung kai”. Tämäkin on mielenkiintoista yi quanin kannalta. ”Kai” nimittäin merkitsee laajentumista, avautumista, aktivaatiota. Jos siis seistessämme haluamme olla ”sung kai”, meidän tulee rentouden, juuren, kehon yhtenäisyyden ja kannattelun lisäksi olla myös aktiivisesti laajentuva. Mutta juuri näinhän me yi quanissa seisomme.

Emme pyri seisoessamme velttouteen tai pudottamaan pois kaikkea kannattelua vaan päinvastoin, etsimme optimaalista tapaa kannatella asentoa ja käsiä, mutta mahdollisimman pienellä ja koko kehosta lähtevällä voimalla. Eli rentous, mitä tavoitellaan ei ole samaa, kuin mitä rentous-sanalla yleensä esimerkiksi suomen kielessä tarkoitamme. Emme etsi rentoutta, vaan rentoa tapaa kannatella itseämme hyvässä asennossa. Juuri siihen ilmeisesti kiinalainen termi ”sung” viittaakin, mutta suomalainen termi ei. Käsitteillä on siis väliä.

Jos on näin, niin miksi sitten esitän, että on tärkeää opetella täysin veltto liike, vapaasti putoavan käden liike. Siksi, että jos meillä ei ole kokemusta ja kykyä tehdä täysin velttoa liikettä, emme pysty löytämään mahdollisimman rentoa, mutta kannateltua liikettä tai asentoa, koska emme edes tiedä kokemuksesta, kuinka paljon käytämme asennossamme tarpeetonta voimaa. Se löytyy, kun pudotamme voimaan kokonaan pois ja olemme täysin velttoja. Optimaalinen kannattelu, jota itse asiassa kutsun rentoudeksi löytyy tutkimalla velttouden ja rentouden rajapintaa. Vapaasti putoava liike antaa tähän mahdollisuuden. Sen avulla voidaan tutkia sitä, missä liikkeen velttous muuttuu rentoudeksi, missä vapaa pudotus muuttuu liikkeen hallinnaksi. Tekemällä tällaisia harjoituksia opimme tunnistamaan myös staattisissa asennoissa ylimääräiset jännitykset.

Teemme joskus yi quan treeneissä niin, että heiluttelemme ensin käsiä edes takaisin, sitten kuvittelemme, että edestä ylhäältä meitä kohti lentää pallo, jonka nappamme kiinni käsiemme väliin ja laskemme sen hitaasti alas rinnan eteen, jolloin päädymme seisomisasentoon. Tämä mahdollistaa, että voimme tutkia velttouden muuttumista rennoksi kannatteluksi, johon sitten jäämme seisomaan.

Sekä shi-li, että fa-li perustuvat rentouden ja jännityksen vaihteluun. Jos emme ymmärrä syvällisesti rentoutta, meidän on hyvin vaikea, miltei mahdotonta edistyä näissä harjoituksissa.