Johdantoa

Haluan tänään opettaa teille hengitysharjoituksen, jota itse pyrin tekemään päivittäin. Se sopii erityisen hyvin asahin yhteyteen, koska asahikin on yksi hengitysharjoittelun muoto. Kyseessä on qigong-harjoitus, jonka opin joskus 1990-luvulla eräältä kiinalaiselta taijin opettajalta, jonka nimeä en enää muista. Olen lisännyt harjoitukseen syväkyykyn, jolloin siitä tulee vielä voimakkaampi. Kyseessä oli taiji-harjoituksen alussa tehtävä lämmittely, missä ”harmonisoidaan taivaan ja maan energia”.  Tämä oli harjoituksen nimi. Kiinalaiset käyttävät ”energiasta” käsitettä ”qi”, joka merkitsee energiaa, mutta myös hengitystä. Qigong-käännetään yleensä ”hengitysharjoitteluksi”. Nyt, kun elämme koronan aikakautta, hengitysharjoitteet ovat nousseet julkiseenkin keskusteluun yhtenä hyvänä keinona ylläpitää hengityselinten terveyttä ja toimintakykyä. Kaikki syvähengitystä sisältävät harjoitukset toimivat tässä.

Mutta koska kuvaamassani harjoituksessa kyse on kiinalaisesta hengitysharjoituksesta, sen tekotapa ja siihen liittyvät käsitteet vaativat selitystä. Tiedän, että jotkut lukijani ajattelevat, että mitään ”qitä”, mistä kiinalaisissa perinteissä puhutaan, ei ole edes olemassa. Ei siis ole mitään taivaan ja maan energiaa, mitä voimme hengittää tai tasapainottaa. Mutta ajattelen, että kannattaa pitää mielensä avoimena tällaisten asioiden suhteen ja ainakin lukea pidemmälle, niin voi jopa oppia jotakin.

Selitän seuraavassa, mistä primitiivisissä käsitteissä on kyse. Yleinen väite on, että tiede ei tunne mitään ”qitä”, joten sitä ei ole olemassa. Qitä voidaan pitää myös ”näennäistieteellisenä” käsitteenä, jolle ei ole tieteellistä perustaa.

Väite sinänsä on yksinkertaistava eikä pidä paikkaansa. Kun kiinalaisissa perinteissä puhutaan qistä tai ”taivaan ja maan energioista”, kyseessä ei ole näennäistieteellinen vaan esitieteellinen tapa kuvata maailman ilmiöitä. Ilmiöt eivät ole muuttuneet tai kadonneet minnekään tuhansien vuosien aikana, vain niiden kuvaustavat ja käsitteet ovat muuttuneet. Kuvitelkaa maailma 3500 vuotta sitten, jolloin qin käsite tuli kiinan kieleen. Puhutaan siis ajasta, jossa tieteellisiä käsitteitä ja ilmiöiden tieteellistä ymmärrystä ei ole. Ei siis ole sellaisia käsitteitäkään kuten ”happi”, ”immunologia”, ”painovoima”, ”geeni”, ”ravintoaine” jne. Ilmiöiden kuvaukset eivät silloin voi perustua nykytieteeseen vaan ne perustuvat primitiivisen ihmisen kokemukseen. Käsitteet ovat pääasiassa kokemuksellisia, eivät teoreettisia. Tämä siis ei tarkoita, että sen aikaiset käsitteet olisivat vääriä, vaan se tarkoittaa, että ne perustuvat tuon ajan ihmisen kokemukseen ja siihen tapaan, miten hän silloin ilmiöt ymmärsi. Käsitteet eivät voi olla myöskään epätieteellisisä tai näennäistieteellsisiä, koska mitään tiedettä ja tieteellisiä käsitteitä ei tuohon aikaan edes ollut olemassa. Ne ovat siis esitieteellisiä, tiedettä edeltäviä ja siksi suuressa määrin kokemuksellisia.

Qi tarkoittaa, ilmaa, ilmakehää, hengitystä, elinvoimaa, energiaa, henkeä jne. Sillä on siis useita merkityksiä. Qigong-harjoituksissa monet näistä merkityksistä yhtyvät. Noin 2500 vuotta sitten filosofi Kungfutse käytti käsitettä ”Keskusteluissaan” merkityksessä ”hengitys”, ”ravinto” ja ”elinvoima”. Kaikki nämä merkitykset käsitteellä on edelleen. Jos hengitän taivaan ja maan energiaa, niin mistä silloin puhun? Ymmärtääksemme tämän meidän on palattava takaisin esitieteelliseen maailmaan. Yritetään sulkeistaa nykyinen ymmärryksemme ilmiöistä pois mielestämme ja samaistua primitiivisen ihmisen kokemukseen. Mitä hän näki, kun hän katsoi itseään ja taivasta ja maata ympärillään? Ensinnäkin hän näki aikamoisen ihmeen. Maailma ihmeenä tai salaisuutena ei ole kadonnut minnekään vieläkään, mutta olemme kadottaneet kykymme tähän peruskokemukseen, koska luulemme ymmärtävämme ympäröivää todellisuuttamme. Kuvittelemme, että tiede selittää sen, vaikka se tekeekin sen edelleen hyvin puutteellisella tavalla. Primitiivisellä ihmisellä ei ollut tätä harhakuvitelmaa. Hän koki maailman käsittämättömänä paikkana hyvin konkreettisella tavalla. Hänellä oli vähän käsitteitä sen ymmärtämiseen. Hän hengitti sisään ja ulos. Kun hän katsoi lapsen syntyvän maailmaan, tämä alkoi hengittää. Kun hän katsoi vanhuksen kuolevan, hänen hengityksensä lakkasi. Kun hän itse yritti pidättää hengitystään, se oli mahdotonta. Jos halusi elää, oli pakko hengittää. Hengitys oli siis hänelle vitaali, elämää kannatteleva voima. Qi tuli merkitsemään kumpaakin, sekä hengitystä, että elämää kannattelevaa vitaalia voimaa, mutta myös ilmaa, joka sitä konkreettisesti kannatteli.

Kun hän hengitti sisään, hän teki havainnon, että ilma tuli sisään hänen sieraimistaan ja täytti vatsan. Kun pallea painuu alas sisäänhengityksessä, se työntää edellään sisäelimiä alas ja vatsa laajenee pallon tavoin. Elämää kannatteleva aine, siis ilma, painui sisäänhengityksessä vatsalle.  Se purkautui sieltä uloshengityksessä ja voimanponnistuksessa, kun hän löi puun poikki kirveellä. Tähän liittyi ähkäisy ja ilman purkautuminen vatsasta. Hengitys siis kannattelee myös voimaa samalla, kun se purkautuu vatsalta. Vatsa on siis jonkinlainen hengityksen, siis qin säiliö. Säiliöt ovat jotain, johon voimme varastoida asioita ja käyttää niitä sieltä tarvittaessa. Vatsasta tuli kiinalaiseen ajatteluun qin säiliö, mihin qitä voidaan kerätä ja sitä voidaan sieltä purkaa. Taolaisuudessa tämä kehon kohta, ”dan-tien”, on tärkeä harjoittamisen ja qin keräämisen paikka. Japanilaisessa perinteessä käsitteet ovat ”tanden” ja ”hara” (vatsa), joilla kuvataan myös energian, japaniksi ”ki”, varastoa. Kaikki nämä käsitteet perustuvat siis hengitysliikkeen aistimiseen ja tutkimiseen.

Pysytään edelleen kolmen tuhannen vuoden päässä menneisyydessä. Ihmisen on hengityksen lisäksi myös syötävä pysyäkseen hengissä. Ruuassa on siis jotakin elämää ylläpitävää voimaa tai energiaa. Sekin on siis qitä. Mitä näen, kun katselen ympärilleni? Näen, että ruoho kasvaa maassa ja puut kasvavat ympärilläni. Jotta puut ja ruoho voivat kasvaa, niiden pitää saada maasta energiaa, mikä selittää niiden kasvun ja elämän ylipäätään. Maassakin on siis qitä. Tuon ajan ihminen ei tiennyt maan ravintoaineista tai veden kierrosta maapallolla tai fotosynteesistä, oli vain yksi selitys: maan energia, qi. Maalla oli myös outo tapa vetää esineitä puoleensa. Taivaalla ei ollut tätä ominaisuutta. Kun irrotan otteeni kivestä, se putoaa aina maahan. Myös kehoni putoaa maahan, jos en kannattele sitä. Itse asiassa olen jatkuvasti vuorovaikutuksessa tuon maan oudon voiman kanssa, joka vetää minua koko ajan puoleensa. Joudun linjaamaan itseni hyvään pystyasentoon kävellessäni, muuten luhistun. Tämä voima näyttää lävistävän koko kehoni. Ei ole mitään kehoni osaa, mikä ei olisi tämän voiman piirissä. Se kulkee koko kehoni läpi. Vaikka en olekaan kuin puu, kun seison pystyssä, jalkani ovat kuin juuret, jotka kiinnittävät minut maahan. Maan energia näyttää siis olevan jotakin, jolla on myös magneettinen ominaisuus. Se vetää puoleensa. Kaikki tämäkin on qitä.

Mitä näen kun katson taivaalle? Näen auringon nousevan aamulla ja laskevan illalla. Kuu nousee ja laskee myös. Taivaankappaleetkin näyttävät liikkuvan. Mikä tämän kaiken aiheuttaa? On pakko olla jokin voima, energia, joka niitäkin liikuttaa. On siis taivaan energia, qi. Kun katson yötaivasta, näen loputtoman syvyyden, missä tähdet loistavat. Kun sitten suljen silmäni, mitä näen? Näen tähtitaivaan sisälläni. Jos käännän katseeni sisäiseen maailmaani, voin nähdä avaruudellisen tilan, missä voin nähdä tähdenkaltaisia pisteitä ja joskus myös pilvien liikkuvan. Avaruus on siis myös sisälläni. Ja missä minä seison? Seison taivaan ja maan yhtymäkohdassa ja tunnen kaikkien näiden energioiden ja voimien lävistävän itseni. En ole erillinen, vaan olen osa tätä kokonaisuutta, mikrokosmos makrokosmoksessa, missä qi lävistää kaiken, mitä on.

Tässä tuli nopeasti kuvattua kiinalaisen maailmankuvan perusteita ja siihen liittyvää yhtä käsitettä. Tämäkin kuvaus on vahvasti yksinkertaistava, mutta antaa toivottavasti idean. Kuvasin edellä monia asioita, joita kutsuin energiaksi tai qiksi. Kiinan kielessä niille kaikille on oma nimensä.  Ne ovat kaikki qin eri muotoja. On yuanqi, quqi, kongqi, zongqi, zhenqi, yingqi jne.

Kannattaa tässä yhteydessä huomata, että nykyihmiselläkin, jolla on tieteellinen koulutus, on vaikea selittää kaikkia niitä energian muotoja, mitä edellä luettelin. Kuka meistä kykenee tyhjentävästi selittämään, miten ravinnosta saamamme energia eroaa energiasta, minkä saamme hapesta ja miten tämä energiat eroavat siitä energiasta, minkä kohtaamme painovoimassa tai siitä energiasta, mikä vaaditaan haavan parantumiseen iholta tai siitä energiasta, mikä syntyy, kun poltamme puita nuotiolla. Kaikista näistä mekin voimme käyttää energian käsitettä, vaikka ne merkitsevätkin eri asioita. Yli kolmetuhatta vuotta sitten syntynyt kiinan kielen qin käsite ei ole sen kummempi. 

Lopuksi vielä lyhyesti esitieteellisen ja tieteellisen selityksen ja käsitteiden eroista. Jos selitämme hengityksen tapahtumaa tieteellisin käsittein, joudumme puhumaan hengityslihaksistosta, hapesta, hiilidioksidista, kaasujen vaihdosta, veren PH-arvoista jne. Hengityksestä puhutaan harvoin muulla tavalla. Mutta mikä tällaisesta puhetavasta puuttuu?  Tähän liittyy hieno sivistyssana ”dekompositionaalinen”, jota tiede on.  Tiede purkaa kohteensa osiin. Tieteellinen ymmärrys on analyysin tulosta, jossa kohde puretaan mahdollisimman pieniin osiin ja selitetään niiden yhteydet ja vaikutukset toisiinsa. Tällainen ajatustapa kadottaa helposti kokonaisuuden. Jos kyseessä on ihmisen analyysi, itse ihminen katoaa kuvasta helposti. Näin käy usein myös hengityksen analyysissa. Ihminen ja hänen kokemuksensa katoaa tarkastelusta. Täytyy sanoa primitiivisen tai esitieteellisen ajattelun puolesta, että siellä näin ei käy. Tämä on yksi syy, miksi esimerkiksi kiinalaisesta perinteisestä ajattelusta edelleen ollaan lännessäkin kiinnostuneita. Vaikka se ei tietenkään esitieteellisen luonteensa vuoksi onnistu selittämään joitakin ilmiöitä tieteellisen tarkasti, se voi onnistua kuitenkin sanomaan jotain olennaista siitä ilmiöiden kokonaisuudesta, mihin tarkastelu kohdistuu.

Esimerkiksi hengityksen kuvauksessa qin käsite näyttää ihmisen perustavat kokemukselliset ulottuvuudet, mitkä eivät ole kadonneet minnekään. Ihminen on hengityksensä avulla yhteydessä ilmaan ja ilmakehään ja saa sieltä elämää ylläpitävän energiansa. Vaikka kutsumme sitä nyt hapeksi, sen eksistentiaalinen tehtävä ei ole muuttunut mitenkään. Voimme myös edelleen kokea hengitysliikkeen vatsallamme koko kehomielemme keskustana, mistä toimintamme ja liikkeemme saa alkunsa. Voimme myös tuntea maan vetovoiman kehossamme ja olla aktiivisessa vuorovaikutuksessa tähän voimaan ojentautumalla sitä vastaan hyvään pystyasentoon. Tämä ponnistus on myös tahdonponnistusta, joka syntyy vuorovaikutuksesta maan vetovoiman kanssa. Puhe ”maan energiasta” ei siis ole mitään pseudotiedettä, vaan hyvinkin kohdallista kuvausta sellaisesta ihmisen eksistentiaalisesta haasteesta, minkä lännessä olemme pääasiassa unohtaneet samalla kun olemme kadottaneet yhteyden kehoomme ja sen aistimuksiin. Samalla olemme kadottaneet yhteyden niihin esikäsitteellisiin kokemuksiin, kuten hengitys ja painovoima, joita esimerkiksi tuhansia vuosia vanhoissa kiinalaisissa perinteissä edelleen tutkitaan ja harjoitellaan.

Harjoitus

Tee harjoituksessa sekä ulos- että sisäänhengitysliikkeet hitaina ja syvinä. Käyt siis uloshengityksen ja sisäänhengityksen varatilan pohjalla asti. Jos mahdollista, tee harjoitus ulkona puistossa tai metsässä, missä ilma on raikasta.

1. Tuo kädet rinnan eteen kämmenet vastakkain. Lähde kumartamaan siitä uloshengityksellä kyykkyyn asti. Kumarrus kädet yhteen liitettynä tarkoittaa myös kiitosta.

2. Kuvittele, että vedät energiaa maapallon keskustasta asti sisäänhengityksellä. Lähde samalla nousemaan hitaasti pystyasentoon ja kuljeta käsiäsi jalkoja pitkin ylös rinnan korkeudelle asti.

3. Vajoa hieman alas uloshengityksellä ja ikään kuin pakkaat maasta vetämäsi energian vatsallesi. Paina samalla kämmenet alas kohti vatsaasi.

4. Hengitä sisään, nosta kädet ylös ja avaa ne sivuille. Ojentaudu samalla ja taivuta vartaloasi hieman taakse. Nosta myös katseesi ylös. Kerää samalla mielikuvassa taivaan energiaa avaruudesta käsiesi väliin.

5. Hengitä ulos, vajoa ja pakkaa taivaan energia vatsallesi.

6. Hengitä sisään, ojentaudu pystyyn ja tuo kämmenet rinnan eteen vastakkain. Aloita tästä asennosta uusi kierto uloshengityksellä.

Löydät harjoituksen yhden version YouTubesta, täältä: Qi Breaks™ – Qigong Harmonizing Heaven and Earth for Stress and Anxiety: https://www.youtube.com/watch?v=qY34tQAz8Jc