Olen viime aikoina lueskellut aina silloin tällöin kiinalaisia yiquania käsitteleviä sivustoja google-kääntäjän avulla. Niin kuin edellisessä blogissani kerroin, se toimii uskomattoman hyvin. Yiquanissa korostuu harjoituksen teoreettinen ymmärtäminen. On tärkeää ymmärtää, mitä harjoittelee, jolloin myös harjoituksen päämäärä on selkeä. Ilman tätä ymmärrystä voi hyvin harjoitella, mutta edistystä ei tapahdu. Olen kirjoittanut tästä paljon ja siksi oikeastaan kirjoitin tuon yiquania käsittelevän kirjankin. Yiquanissa teoria ja käytäntö kulkevat käsi kädessä. Tätä ymmärrystä ei voi jättää pelkästään opettajalle tai siihen, että kyllä opettaja sitten selittää, jos on tarvis. Oman ymmärryksen ja sen kehittämisen eteen on ponnisteltava. On siis harjoituksen lisäksi luettava lajia käsitteleviä kirjoja, katseltava videoita, tutkittava kaikkea, mitä käsiinsä saa. Yiquanissa opiskelu on korostetusti tutkimista, ei matkimista. Niinhän sen tietysti pitäisi olla taidossa kuin taidossa. Tämä on myös monien yiquanin opettajien kanta. Usein he opettavat antamalla vihjeen tai yhden liikkeen, josta on itse sitten löydettävä loput. On vanha kiinalainen periaate, että yksi jakautuu kahdeksi ja siitä edelleen kymmeneksi tuhanneksi asti. Wang Xiangzhai on myös todennut, että yiquanissa yhdestä tulee sata, sadasta tuhat. Riittää siis, että oppilaalle annetaan yksi liike tai periaate, esimerkiksi eläimen tyyppiliike, hänen on itse etsittävä siitä kokonainen menetelmä. Niin yiquanissa opetetaan edelleen. Matkimalla pääsee johonkin asti, mutta vasta tutkimalla itse voi päästä perille.

Löysin yhden kiinalaisen artikkelin, missä lyhyesti käsitellään yiquanin ”mielen” kolme tasoa. Nyt puhutaan siis ”yin” käsitteestä, joka esiintyy myös taidon nimessä. Se voidaan kääntää monella tavalla: mieli, tahto, intentio, aikomus jne. yhteydestä riippuen. Tämä on yksi ehkä vaikeimmista käsitteistä länsimaisen ihmisen ymmärtää, koska se joudutaan kääntämään eikä intuitiomme välttämättä sano, mitä sillä kulloinkin tarkoitetaan. Artikkelin kolme ”yi:n” tasoa näyttävät asiaan yhden näkökulman, tai oikeastaan kolme.

Kirjoittajan mukaan yiquanin harjoitusprosessi sisältää kolme tapaa ymmärtää ”yi”. Jos teemme seisomisharjoitusta (zhan zhuang), niin miten mieltä siinä käytetään? Koska joudun kääntämään tässä ”yi:n” käsitteen suomeksi, tarjoan pari vaihtoehtoa, jotka auttavat ymmärtämään, mistä on kyse Yiquanin harrastajat puhuvat Suomessa yleisesti ”yi:stä” ”intentiosta”, joten tässä ensimmäinen käännös: Seistessämme meillä voi olla 1. intentio ilman ponnistusta, 2. intentio ponnistuksen kanssa ja 3. tietoinen ponnistus, missä mitään eroa intentioon ja ponnistukseen ei tehdä. Sitten toinen käännös, missä käännän ”yi:n” tahdoksi. Seistessämme meillä voi olla 1. tahto ilman ponnistusta, 2. tahto ponnistuksen tai voiman kanssa ja 3. tahdon tuottama voima, tahdonvoima ilman eroa tahtoon ja voimaan.

Sitten selitystä. Ensinnäkin nämä kolme mielen käytön tasoa kuvaavat harjoitusprosessia eli sitä, miten oppiminen tapahtuu. Otetaan zhan zhuangin yksi perusharjoitus, missä seison paikallani kannatellen palloa rinnan edessä. Harjoitusohje on: kun pallo liikkuu eteen, vedät sitä itseä kohti, kun pallo liikkuu sinua kohti, työnnät sitä poispäin. Mutta tämä tapahtuu sisäisesti, ulkoista liikettä ei ole tai se on mahdollisimman pieni. Taso yksi edellisessä kuvauksessa tarkoittaa, että ohje toteutuu vain mielikuvassa. Voin kuvitella, että pallo liikkuu minusta poispäin, jolloin kuvittelen, että vedän sitä. Kaikki tapahtuu nyt vain intention tai tahdon tasolla. Mielikuva on siis tämän intention tai tahdon ilmaus. Mutta tällä tasolla mitään voimaa ei tunneta, koska mitään kehollista ponnistusta ei ole. Tästä yleensä lähdetään liikkeelle. On vain intentio, mielikuva, ei muuta. Mutta kun harjoitus etenee ja ymmärrys harjoituksesta lisääntyy, tulee mukaan havainto, että intentio synnyttää myös ponnistuksen tunteen. Keho tulee tekemiseen mukaan. Voimia ei enää vain kuvitella vaan ne tehdään. Ei vain kuvitella työntöä, vaan työnnetään oikeasti. Silloin intention tai tahdon ponnistuksen myötä voimaa rakentavat koko kehon läpi kulkevat lihas-jänne-kalvoketjut aktivoituvat mukaan työskentelyyn. Tulee mukaan siis näiden rakenteiden jännityksen ja rentouden vaihtelu. Tätä voidaan kutsua ”muutokseksi”, ”sisäiseksi liikkeeksi”, yin/yang-vaihteluksi jne. Kun harjoitus etenee tällä tasolla siirrytään hiljalleen kirjoittajan kuvaamaan kolmanteen tasoon, missä mitään eroa tahdon tai intention ja ponnistuksen tai voiman välillä ei enää tehdä. Ne syntyvät samaan aikaan tai paremminkin ovat sama asia. Tahto on voimaa, voima vaatii tahtoa. Tästä tekemisen tavasta tulee automaattista. Tässä mielessä yiquan on ”tahdon nyrkkeilyä”.

Tahdonvoima on hieno suomen kielen sana. Sananakin se antaa ymmärtää, että se on jotakin, joka on sekä tahtoa, siis mielessä olevaa, että voimaa, siis kehossa olevaa. Tahdonvoimassa keho ja mieli ovat samaa. On hauska ja mielenkiintoinen harjoitus yrittää erottaa tahto ja voima toisistaan. Teetän usein koulutuksissani seuraavan harjoituksen. Voit tehdä sen saman tien. Ohje kuuluu näin. Aseta kätesi lepäämään reisiesi päälle. Lähde sitten nostamaan oikeaa kättäsi, mutta nosta sitä vain 0.000001 mm ja hidasta liike niin, että nostoon menee aikaa pari minuuttia. Aisti miltä se tuntuu. Toisin sanoen lähdemme oikeasti nostamaan kättä, mutta emme oikeastaan nostakaan sitä. Otamme nostamisen intention ja aistimme miltä se tuntuu. Voit tuntea omalaatuisen tuntemuksen, missä käytät tahdon ponnistusta, mutta käsi ei varsinaisesti vielä nouse, mutta tahto tuntuu tässä jännänä fyysisenä kokemuksena, jota on mahdoton kuvata sanoin. Tai sen voi kuvata juuri niin, että tunnet tahdon fyysisyyden, tunteen missä mieltä ja kehoa ei voi erottaa toisistaan. Tämä on myös kokemus siitä, mitä yiquanissa ”yin” käsitteellä tarkoitetaan.