Löysin mielenkiintoisen kirjan sisältösuunnitelman digitaalisten arkistojeni kätköistä. Tutkin viime vuosisadan puolella :), siis joskus 1990-luvulla paljon kamppailutaitojen yleisiä periaatteita ja erityisesti sitä, mitä kutsutaan ”sisäiseksi voimaksi”. Termi tulee kiinalaisista kamppailutaitojen perineistä, missä erotetaan kaksi harjoitusmetodia toisistaan. Toinen on nimeltään waijia, ja kääntyy ulkoiseksi voimaksi ja toinen neijia, joka kääntyy sisäiseksi voimaksi. Ero on monella tapaa kiistelty, enkä puutu siihen tässä. Kirjoitin näistä kuvioista karaten yhteydessä kirjan Zen-karate (1998). Harjoittelin silloin karaten lisäksi paljon taijiquania ja yiquania ja tein monia kamppailutaitoihin liittyviä kiinalaisia qigong-harjoituksia. Pidin myös leirejä karatekoiden lisäksi taijin harrastajille ja joskus myös aikidon harrastajille. Se oli mahdollista, koska minut tunnettiin ensimmäisistä karatea ja taijita käsittelevistä kirjoistani  ja takana oli jo yli 20 vuoden kokemus kamppailutaidoista.

Tämän treenaamisen, tutkimisen ja opettamisen tuloksena minulle muodostui käsitys, mitä sisäisellä voimalla ylipäätään kamppailutaidoissa tarkoitetaan, millainen teoria on taustalla, miten sen harjoitusmenetelmiä voisi luokitella. Kirjoitin tästä teemasta myös aika paljon Zenshindojon Huomioita-lehdessä, joka on edelleen saatavilla netissä täällä: https://www.asahi.pro/blogi2

Hämärästi muista, että päätin tuolloin monta kertaa kirjoittaa teemasta myös oman kirjansa, missä avaan yleisemmin kamppailutaitojen sisäisen voiman käsitteen ja sen harjoitusmenetelmät, mutta jostain syystä en saanut sitä koskaan tehdyksi. Nyt kun selasin vanhoja tiedostojani, löysin kirjan sisällysluettelon. Tiedosto on kirjoitettu helmikuussa vuonna 2000, siis 21 vuotta sitten. Löytö oli mielenkiintoinen itsellenikin, mutta ei mitenkään yllätyksellinen. Siihen on kiteytetty sisäisen voiman teoria ja sen harjoittelun peruskategoriat. Kuva sisällysluettelosta on blogin perässä. Seuraavassa vielä lyhyt kommentti jokaisesta luvusta. 

Luku 1. Taustaa. Tartun tässä heti länsimaisen harrastajan kannalta vaikeaan, mutta tärkeään qin tai kin käsitteeseen. Kamppailutaidoissa sillä tarkoitetaan ensisijaisesti, miten koemme voiman itsessämme, kun käytämme sitä. Ilmaisut kuten ”ki tunkeutuu  sormenpäihin asti” tarkoittaa vain, miten voima tuodaan koko kehon läpi sormiin asti ojentamalla niitä hieman ja venyttämällä koko kehoa. Viimeinen kohta: muoto-qigong-mieli tarkoittaa harjoituksen etenemistä. Kamppailutaidoissa liikkeelle lähdetään aina erilaisista tekniikoista eli muodoista. Ei ole olemassa muodotonta harjoitusta, koska keholla on aina jokin muoto. Kehon kamppailuominaisuuksia vahvistetaan sitten omilla qigong-harjoituksillaan. Lopuksi edetään myös mielen harjoittamiseen siihen sopivilla tavoilla. Eri perinteet etenevät ehkä eri järjestyksissä, mutta kaikista löytyvät yleensä nämä elementit.

Luku 2. Sisäisen voiman teoriaa.  Tässä luvussa avaan sisäiseen voimaan liittyvä kokemuksellisen biomekaniikan mallin, jonka olen suunnilleen samalla tavalla kuvannut kirjassani Asahi -tietoisen liikkeen taito(2014). Toin asahiin koko tämän sisäisen voiman ajattelutavan, kun kehittelin asahin liikeperiaatteita. Liikkeen kineettisen ketjun tärkeys oli tullut minulle tutuksi taijin peng-käsitteen kautta. Ero läntisen biomekaniikan ja itäisen biomekaniikan välillä on, että itäinen on kokemuksellista, läntinen matemaattista. Edelleen ihmettelen, miten länsimainen valmennustapa ei tunnista niitä menetelmiä, miten liikeketjuista tehdään tietoisia, jolloin niitä voidaan myös tietoisemmin harjoitella. Olen itse puhunut tästä nyt siis kohta kolmekymmentä vuotta, mutta käytännössä kuuroille korville. Asahissa se on aivan keskeistä. Luvun lopussa on myös on myös aivan keskeinen ajatus, mikä on hyvin kiteytetty esimerkiksi yiquanissa: jos harjoittelet koko kehon voimankäytön mekaniikan kolmeen ympyrään: horisontaalitaso, vertikaalitaso ja sagittaalitaso, niin kaikki muu seuraa perässä.  Kaikki muut voimat ovat näiden yhdistelmiä.

Luku 3. Seisominen perusharjoituksena.   Luvut 3,4 ja viisi kuvaavat kolme sisäisen voiman harjoittelun käytännön perustetta. Jos rakenne ei toimi, jos et ole rento ja jos et pysty vapauttamaan voimaa kehoa jännittämällä, niin mikään muukaan ei toimi.  Seisomisella avataan kehon rakennetietoisuutta. Se on välttämätöntä, että osaamme linjata aina kehon optimaalisella tavalla voiman taakse.  Seisominen tuottaa myös kokemuksen kehon yhtenäisvoimasta, missä kehon lihasjännekalvoketjut toimivat yhdessä. Paikallinen voima alkaa muuttua koko kehon voimaksi. Käytännössä kaikki kiinalaiset kamppailutaidot korostavat tätä harjoitusta. Sillä on Kiinassa myös vuosisataiset perinteet, kuten muillakin sisäisen voiman harjoituksilla.

Luku 4. Kehon avaaminen.  Kehon avaamisella tarkoitan tässä kahta asiaa: on avattava keho joka kohdasta niin, että se pystyy liikkumaan rennosti ja vapaasti. Tämä liike opetellaan sitten tekemään oikealla tavalla koko kehon liikemekaniikalla, joka teorialuvussa on kuvattu. Liikeketjun tunnistaminen on tässä olennaista. Se pitää opetella tunnistamaan kahteen suuntaan: voimaa vapautettaessa ja voimaa vastaanotettaessa, jolloin se tarjoaa horjumattoman ”juuren”. Luvussa mainitaan erityisesti chen-taijin chan si gong -harjoitus. Esimerkiksi Mike Sigman teetti niitä leirillään, johon noihin aikoihin osallistuin. Niissä opetellaan taijin keskeistä periaatetta: ”jos yksi kohta liikkuu, koko keho liikkuu”. Pyörittämällä kehon painopistettä pyöritetään myös jokaista muuta kohtaa kehosta. Harjoitukset avaavat kehon jokaisen nivelen ja samalla opettavat koko kehon liikemekaniikan.

Rentousharjoituksia on tehtävä paljon. Jos et ole rento, kuljet jatkuvasti käsijarru päällä. Se ei ole optimaalinen tila nopean voiman tuotossa. Kehittelin tuohon aikaan paljon erilaisia dynaamisia rentousharjoituksia, joita näkyvät nyt kaikissa asahin rentousosioissa.

Luku 5. Venyttävä voima. Tämä on ehkä tärkein periaate, jota oman tyylini karatessa ei ollut tai tunnistettu lainkaan. Sen perusta tulee vanhasta Shaolin-kungfun harjoituksesta: yijinjing.  Opin tämän vanhan harjoituksen eräältä kiinalaiselta ystävältäni, joka oli oppinut sen Pekingissä vanhalta Shaolin-munkilta. Se avasi minulle kokonaan karaten katan hitaiden liikkeiden idean. Voimaa voi vapauttaa vain jännittämällä keho. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Rentoudesta jännitykseen siirtymisessä on monta tapaa. Venyttävällä voimalla viitataan eksentriseen voimantuottoon, missä lihasjännekalvoketjut pitenevät samalla kun ne jännittyvät. Tätä harjoitustapaa pidetään aivan keskeisenä kaikissa kiinalaisissa kamppailutaidoissa. Se on perustava voimantuoton harjoitusmenetelmä niin waijia kuin neijia kouluissa. Jos tästä haluaa tarkempaa kuvausta, ja ylipäätään tästa koko kuviosta, kannattaa lukea keväällä julkaisemani kirja: Yiquan – liikettä liikkumattomuudessa, missä selitän kaikki nämä periaatteet yiquanin näkökulmasta.

Luku 6. Liikeperiaatteesta kohti tekniikkaa.  Tässä luvussa olisin selittänyt, miten jokaisen tekniikan liikeperiaate, ikään kuin sen ydin, paljastuu, jos täydennämme sen ympyräksi. Voimme liikkua kahteen suuntaan: tekniikasta kohti liikeperiaatetta ja liikeperiaatteesta kohti tekniikkaa. Harjoittelemalla erilaisia ympyröitä opimme, että ”jokainen ele on tekniikka”. Toisaalta täydentämällä tekniikan ympyräksi, opimme että ”jokaisella tekniikalla on liikeperiaate”. Tämä oli oma löytöni, joka antaa myös tutkimusmetodin, kun yritämme ymmärtää liikettä ja sen taustalla olevaa koko kehon mekaniikkaa ylipäätään.  Ympyrän supistamisen pisteeksi opin Jan Dieperslootilta, joka piti meille pari leiriä taijista ja yiquanista 1990-luvulla.

Luku 7. Voiman tuotto jalkatekniikassa. Edellä kuvattu liikemekaniikka hieman muuttuu, kun irrotamme jalan maasta ja teemme sillä tekniikkaa. Siksi olen suunnitellut tästä oman lukunsa. Jaloilla voi tehdä ympyröitä samalla idealla kuin käsillä ja etsiä niiden kautta liikkeen takana olevaa koko kehon käyttöä.

8. Pariharjoituksia. Viimeiseksi olen suunnitellut luvun, miten edellä olevia periaatteita harjoitellaan parin kanssa. Liikkeen juurruttamisen käsite on tärkeä, mutta myös voiman vapauttaminen, kun ollaan kontaktissa vastustajaan. Luvun tarkempi sisältö on jäänyt tässä näköjään hahmottelematta.

Nyt kun katson tätä sisällysluetteloa, tulee mieleen, että ehkä olisi pitänyt kirjoittaa tämä. Tosin, se on tullut tehtyä monessa eri kohdassa, viimeiseksi asahin yhteydessä, mutta ei missään tässä laajuudessaan. Ehkä oli taas muuta tekemistä.