10. Kolmiovoima. Kolmiovoimalla Wang Xiangzhai tarkoittaa kolmion muotoista rakennetta ja sen avulla muodostuvaa voimaa. Kuvatessaan zhan zhuang -harjoitusta hän toteaa, että ”kaikkien suurten ja pienten nivelten tulee olla taipuneina, niin että ne muodostavat kolmiorakenteen, tasaisia pintoja ei ole, mitään kohtaa ei erityisesti korosteta, tuntemuksen pitäisi olla kevyt ja yhtenäinen pyöreys.”[i]

Ajatus perustuu siis kolmion geometriaan. Koska ihmisen keho koostuu luista, jotka ovat nivelillä kiinni toisissaan, kehosta voi nostaa esiin monia kolmioita ja niiden voimia (kuva 10). Kineettisen ketjun kolme perättäistä niveltä muodostavat aina yhden kolmion. Esimerkiksi polven, lonkkanivelen ja olkanivelen muodostama kolmio on yksi voimakkaammista kehon kolmioista ja muodostaakin koko kehon voiman tärkeimmän lähteen. Sama kolmio voidaan nähdä myös jousena ja jousimallia voidaan käyttää esimerkiksi lyöntivoimaa vapautettaessa.  Spiraalivoima muodostuu kehon kolmioiden kiertyessä ja muuttaessa muotoaan. Kolmion malli antaa myös kehon rakenteellisen voiman mallin. Kolmion kärki antaa myös kiilamaisen voiman, jota toteutetaan, kun mennään sisään vastustajan hyökkäykseen kehon rakenteen avulla.

Kuva 10.

Geometrinen ajatus kolmioista antaa myös avaimen Wang Xiangzhain omien voimia kuvaavien piirrosten tulkitsemiseen, jotka hän on piirtänyt 1920-luvun kirjaansa ”Yiquanin oikea polku”. Kirjassa on kuusi kuvaa, joista alla ensimmäiset kolme (kuva 11, otettu Brennanin käännöksestä).

Kuva 11.

Kuvat tosin ovat neliöitä, mutta neliönhän voi tulkita muodostuvan kahdesta kolmiosta. Näyttäisi siltä, että WXZ:n kuvat ovat piirroksia ylhäältäpäin katsotusta kehosta kuvan 12 idean mukaan.

Kuva 12.

Kuvaan 12 on piirretty ajatus, miten edessä kannatellut kädet muodostavat kaksi kolmiota. Kuvassa kolmion alin kärki ulottuu selkärankaan. Näin voi olla, mutta voi olla myös, että kolmion alin kärki on olkanivel, riippuen käsien asennosta. Joka tapauksessa, kun nämä kummankin käden kolmiot yhdistetään, pienellä tyylittelyllä kuvasta tulee kärjellään seisova neliö. Kun kuvaan on piirretty kaksi neliötä, niin on luonnollista, että kuvataan liikettä, missä neliö on siirtynyt paikasta toiseen, niin kuin itsekin olen omissa kuvissani kuvannut liikettä siirtämällä ympyrää paikasta toiseen. Alimmassa, vasemmassa kuvassa painopiste on siirtynyt eteenpäin. On siis menty sisään käyttäen kehon kolmiovoimien rakennetta. Tässä tavassa kädet toimivat kiilan tavoin. Ylimmässä kuvassa rakenne on pyörähtänyt. Jos tässä tilanteessa kädet ovat edessä, niin on tapahtunut isku kolmion toisella kärjellä: kyynärpäällä. Kolmiorakenne voi siis liikkua eteen (tai taakse) ja pyörähtää ja aina se vapauttaa voimaa.

WXZ:n oma selitys kuvista on monitulkintainen, niin kuin aina. Brennanin käännös kuuluu suunnilleen näin: ”Kamppailutaidoissa tehokkuus riippuu voimasta. Mitä voiman käyttöön tulee, on vain kovuus ja pehmeys, kulmikkuus (squareness) ja pyöreys. Kovuus tarkoittaa suoruutta (lineaarisuutta), pehmeys elävyyttä.  Suoruus ulottuu pitkälle ja sillä on puolustuksen ja hyökkäyksen voima. Pehmeydellä on lyhyempi ulottuvuus ja sen voima nopeaa ja elastista.”

Pehmeyden ja kovuuden yhteys näkyy hyvin vartalon kiertoliikkeen voimassa. Kun neliö pyörähtää, sen taakse kulkeva kärki voi ottaa voiman vastaan pehmeästi, mutta samalla sen vastakkaisen puolen kärki (esim. kyynärpää) iskee kovaa.

Alimmassa, oikean puoleisessa kuvassa on keskustasta lähtevät pienet viivat. Arvaukseni on, että se tarkoittaa yiquanin perusajatusta siitä, miten voima pyrkii aina laajentumaan. Yiquanin voima on kolmiulotteista. Kolmioidenkin sisällä on ”pyöreä”, kolmiulotteinen voima, niin kuin WXZ edellä sitaatissa toteaa: nivelet ovat taipuneina kolmiorakenteeseen, mutta tuntemus on voiman pyöreys. Tulkintaa myös tukee WXZ:n teksti kuvan yhteydessä, joka Bennanin mukaan kääntyy seuraavasti: ”Pehmeä voima on ulkoisesti kulmikasta (neliömäistä), mutta sisäisesti pyöreää.” Tässä siis yksi mahdollinen avain näiden WXZ:n piirrosten ymmärtämiseen.



[i] Wang Xiangzhai: Zhan Zhuang. Translated from Chinese by: Andrzej Kalisz. S. 16.