11. Kierteen voima, spiraalivoima. Tämä on myös yksi kamppailutaitojen tärkeimmistä voimista. Esimerkiksi lyönnissä nopeus ja voima saadaan maksimoitua, jos hartianivel työntyy lyönnin aikana mahdollisimman nopeasti ja voimakkaasti eteen. Yiquanissa tämä pyritään tekemään koko kehon maasta voimansa saavalla kiertoliikkeellä, jolloin kiertoliikkeeseen saadaan mukaan koko kehon voima (kuva 13). Kiertovoimaan voidaan yhdistää ja yleensä yhdistetäänkin koko kehon avautuva tai sulkeutuva voima riippuen tehtävästä tekniikasta. Kiertovoimaa käytetään käytännössä miltei kaikissa kamppailutekniikoissa tavalla tai toisella samoin kuin painopisteen liikevoimaa. Koko keho voi kiertyä joko yhdessä paketissa, kuten kuvassa, tai kierto voi edetä vartalossa aallon tavoin, jolloin kierre lähtee esimerkiksi jaloista ylös ja nousee vartalossa kohti päätä ja käsiä. Zhang zhuanissa harjoittelemme spiraalivoimaa seisten käsivarret ulko- tai sisäkierrossa.  Harjoitus pitää tehdä kaikilla kolmella peruskorkeudella: ylhäällä, keskellä ja alhaalla. Siirtyminen ulkokierteisestä asennosta sisäkierteiseen tai päinvastoin antaa asiaan liittyvän shi li-harjoituksen.

Wang Xiangzhain nyrkkeilyvoimien analyysista tulee väkisinkin mieleen amerikkalaisen nyrkkeilijän Jack Dempseyn kirja ”Championship Fighting” (1950). Kirjassa Dempsey kuvaa lyönnin takan olevia voimia näin: “On neljä tapaa laittaa kehon paino liikkeelle lyönnin taakse: 1. kaatuminen eteenpäin (kuuluisa ’falling step’), 2. hypähdys eteenpäin, 3. kiertämällä hartioita voimakkaiden selkälihasten avulla ja siirtämällä samalla paino jalalta toiselle ja 4. ponnistamalla ylöspäin kuten kohokoukussa. Jokainen lyönti yhdistää ainakin kaksi näistä liikkumisen tavoista.” Dempseyn suosikki oli ”falling stepistä” tehty lyönti, joka on voimakkain, koska siinä on mukana neljästä elementistä kolme: kaatuminen, ponnistus ja hartian kierto.

Kuva 13.

12. Vipuvarren voima. Koko ihmisen keho on yksi vipuvarsien kokoelma.  Vipuvarsia on kahdenlaisia. Kuvassa 14 A edustaa kaksivartista ja B yksivartista vipuvartta. Erityisesti tui shou-harjoituksissa on tärkeää ymmärtää vipuperiaatteeseen liittyviä voimia. Kun parien kädet kohtaavat ja niihin tuodaan voimaa, parin voimaan liittyvän paineen hallinta riippuu olennaisesti siitä, mikä on kontaktipisteiden sijainti käsivarsien vipuvarsissa. Mitä lähempänä kontaktipiste on olkaniveltä (käytännössä kyynärniveltä), sitä pienemmällä voimalla parin voima on hallittavissa. Ja päinvastoin, mitä kauempana kontaktipiste on olkaniveltä, sitä enemmän voimaa vaaditaan parin voiman hallintaan. Sama pätee minkä tahansa itseä kohti tulevan voiman hallinnassa, kun sitä siirretään pois oman keskilinjan suunnasta. Voimaa on helpompi käyttää vipuvarren tukipisteen lähellä kuin etäällä siitä. Sama pätee ympyrään. Voimaa on helpompi hallita ympyrän keskustan lähellä kuin etäällä siitä. Kuvan B yksivartinen vipuvarsi näyttää tilanteen. Kuvassa tukipisteen voi ajatella kyynärpäänä, parin voima suuntautuu kuorman kohtaan. Mitä lähempänä kuorma on tukipistettä, sitä pienempi voima vaaditaan sen nostamiseen ylös. Jos kuvan B varren antaa kiertyä tukipisteen ympäri, syntyy edellä kuvaamani ympyrään liittyvä tilanne.

Kuva 14.

13. Akselin voima. Akseli on pyörän eli pyörivän voiman tukipiste. Akseli pitää vakauttaa, jotta pyörivän liikkeen voima on hallinnassa (kuva 15). Tämä kohta voi olla kehossa monessa paikkaa. Monissa kamppailuvoimissa on mukana koko kehon keskilinjan ympäri pyörivä horisontaalinen liike. Keskilinja ja sen vakauttaminen pyörivässä liikkeessä on yksi keskeisiä kamppailutaitojen periaatteita. Koska jokainen nivel toimii myös akselina, on tärkeää tunnistaa ja vakauttaa nivelet, jotka toimivat voiman ympyröiden keskipisteenä.

KUva 15.

14. Taljan tai väkipyörän voima. Monet kehon nivelet toteuttavat taljan periaatetta, koska nivel oikenee niin, että lihasjännekalvorakenteet kulkevat sen yli niin kuin köysi kulkee taljan pyörän yli. Supistuva lihas antaa vetävän voiman pyöreän nivelen yli, jolloin nivel ojentuu. Tässä tilanteessa nivel toimii oikeastaan sekä vipuvarren että taljan tavoin.  Ojentava voima tulee kuin taljan köydestä, mutta itse raaja toteuttaa vipuvarren periaatteita, koska se on suora ja kiinteä kappale. Niinpä lihaksen on helpompi ojentaa raaja, jos siinä oleva taakka on lähempänä niveltä eli tukipistettä. On siis mekaanisesti helpompi nostaa paino ylös käsi koukussa kuin käsi suorana.

Myös vartalon kiertoliike keskilinjan ympäri noudattaa taljan periaatetta (kuva 16). Yiquanin lyöntitekniikassa pyritään tietoisesti vetämään toinen käsi taakse, kun toinen iskee eteenpäin. Vetäytyvä käsi torjuu, kun toinen käsi lyö. 

Kuva 16.

15. Kaltevan tason periaate. Tämä periaate on erityisen tärkeä tui shoussa. Ajatuksena on, että kohti tulevalle voimalle ei anneta siihen suorassa kulmassa olevaa pintaa, vaan voiman annetaan kohdistua mahdollisimman kaltevaan pintaan (kuva 17). Myös iskulle voi antaa viiston pinnan, jolloin sen lävistyskyky heikkenee. Tästä syystä sotilasajoneuvoissa suositaan viistoja pintoja. Viisto pinta heikentää ammuksen lävistysvoimaa ja se jopa kimpoaa siitä helposti pois.

Kva 17.

Tämä päättä Wang Xiangzhain viidentoista kamppailuvoiman esittelyn. Mutta vielä pitää käsitellä loppuun WXZ:n omat kamppailuvoimia kuvaavat piirrokset. Niistä seuraavassa blogissa.