Blog Image

Huomioita

HERÄTYS! Tärkeä periaate kaikille asahin ohjaajille ja harrastajille!

Asahi Posted on pe, heinäkuu 23, 2021 13:36:13

Tiedän, että on heinäkuu, ja että tällaisia postauksia ei nyt paljon lueta, mutta en pysty pidättelemään sisälläni tätä juttua pidempään. 

Koronavuosi on ollut omalaatuista aikaa varmaan meille kaikille. Itse olen elänyt täällä maalla aika lailla eristyksissä yli vuoden. Se on myös tarjonnut mahdollisuuden syventää ajatteluaan ja taitojaan. On hienoa huomata, että aina voi oppia uusia asioita. Tutustuin tässä kesällä erääseen japanilaiseen ajattelutapaan, joka avasi minulle heti myös uuden tavan ajatella asahia. Vaikka tämän ajattelun lähtökohta on kaupallisessa tuotekehittelyssä, markkinoinnissa ja valmistamisessa, se on helposti sovellettavissa mitä erilaisimmille alueille ja niin sitä sovelletaankin.  Asia, minkä opin, oli että kaikilla tuotteilla on tietty arvo ja itse asiassa tuotteen todellinen arvo määrittyy siitä, millaisen arvon asiakkaat kokevat saavan siitä itselleen. Tässä puhutaan siis arvoista. Toivon, että ette tässä vaiheessa lakkaa lukemasta, kun puhe kääntyy niinkin abstraktiin asiaan kuin arvot. Tämä liittyy keskeisesti myös asahiin!

Opin nopeasti ajattelemaan, että asahi-ohjaajat toimivat yhteisöissään hyvinvoinnin ja siihen liittyvien arvojen ja toimintojen edistäjinä. Voidaan ajatella, että asahin perusarvo ohjaajille on, että sen avulla he kykenevät tuottamaan hyvinvointia itselleen, läheisilleen, ryhmilleen ja ylipäätään yhteisöön, jossa he vaikuttavat.  Tämän myötä asahi lisää myös ohjaajien omaa arvoa. Asahi ei ole vain hyvinvoinnin arvoja tuottavaa toimintaa, vaan se tuo myös arvoa ohjaajille. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät arvot kulkevat käsi kädessä ylipäätään hyvään elämään tähtäävien arvojen kanssa. Samalla tavalla voidaan ajatella myös asahin harrastajista, jotka myös voivat toimia omissa yhteisöissään hyvinvoinnin ja sitä lisäävien toimintojen edistäjinä.

Tämän ajatustavan kautta avautuu toinen näkökulma. Tämä liittyy asahin laatuun. Voidaan kysyä, mitä on laatu asahin kaltaisessa kehomielimenetelmässä. Ohjaajan kannalta asahin laatu voidaan ajatella seuraavalla tavalla. Ohjaaja saa koulutuksessaan asahi-tuotteen, mikä on monipuolinen terveysliikunta-, somatiikka- ja kehomielimenetelmä. Tämän tuotteen laatu voidaan määritellä sen hyvinvoinnin ja elämän laadun lisäyksen määräksi, mitä ohjaaja tuottaa yhteisössään koko sinä aikana, kun hän toimii asahi-ohjaajana. Vaikka emme voikaan mitata tätä ja esittää täsmällisenä suureena, se voidaan kuitenkin ajatella karkeasti sellaisena.

Asahin laatu on siis yhteydessä ohjaajan taitoon, mutta myös hänen aktiivisuuteensa omissa yhteisöissään. Siihen liittyy myös se tapa, miten hän kannustaa omia ohjattaviaan olemaan myös aktiivisia omissa lähipiireissään. Käytännössähän ohjaajan taitoon liittyy se, miten laajasti hän opiskelee ja perehtyy asahin eri tasoihin, sen liikkeiden oikeaan tekotapaan, liikkeiden muunnelmiin, liikeperiaatteisiin jne., jotta hän pystyy siirtämään asahia mahdollisimman hyvin oppilailleen.  Tämä vaatii jatkuvaa opiskelua: omaa harjoittelua ja kouluttautumista. Ohjaajan taito on tietysti ensimmäinen hänen opettamansa asahin laatua määräävä seikka.

Jos ajattelee asiaa näin, siis laajasti yhteisöllisen hyvän tuottamisen kannalta, tästä seuraa monia asioita. Koulutuksissa on ohjaajille tietysti selitettävä tämä asahin laaja hyvinvoinnin malli, jotta ohjaajat kokevat itsensä arvokkaina hyvinvoinnin ja elämän laadun tuottajina. Kun pohdin tätä ajatusta, minulle myös valkeni hieno käytännöllinen periaate, jonka haluan heti opettaa kaikille asahi-ohjaajille ja toivon, että he vievät ajatusta eteenpäin ryhmissään ja yhteisöissään.  Periaatteen voi muotoilla esimerkiksi näin:

OPETA KOLME ASAHI-LIIKETTÄ KAVERILLE!

Tämä periaate konkretisoi kaiken, mistä edellä puhun. Jos haluamme levittää asahin avulla hyvinvointia yhteisöissämme, meidän on oikeasti opetettava sitä muille. Mutta kolme liikettä riittää! Kaikki voivat oikeasti oppia kolme liikettä ja saada siitä liikkeiden hyödyt. Ohjaajia kehoitan opettamaan kolme liikettä omille läheisilleen, perheelleen, kavereilleen jne.  Ryhmissään he tietysti opettavat asahia perusteellisemmin, myös kokonaisia liikesarjoja, mutta myös ryhmissä tulisi kehottaa kaikkia harrastajia opettamaan kolme liikettä kavereilleen. Kaikki harrastajat pystyvät tähän. Liikkeet voi valita kaverin tarpeiden mukaan. Jos hänellä on hartiaongelmia, kolme hartialiikettä on hyvä, tai kaksi ja hengitystä tasaava liike. Jos kaveri on stressaantunut, vaikkapa pari hengitysliikettä ja jokin muu liike on hyvä setti. Kaikki harrastajat pystyvät tähän.

Asahi-ohjaaja voi sisällyttää ajatuksen tuntiinsa keskittymällä välillä tällaisen helposti opetettavan kolmen liikkeen sarjan opettamiseen. Hän voi myös perustella, millaisiin ongelmiin tai tarpeisiin juuri nämä kolme liikettä olisivat hyvä apu. Tämä voisi olla yksi asahi-tunnin osio. Siihen voisi liittää myös vinkkejä harrastajille liikkeiden opettamisesta.

Tällainen toimintaa tuottaa sitä laatua, mistä alussa puhuin, kun totesin, että asahin laatu voidaan määritellä sen hyvinvoinnin määräksi, minkä opettajat yhteisöissään tuottavat. Jos he saavat oppilaansa myös aktiivisesti opettamaan vaikkapa vain kolme liikettä omissa yhteisöissään, se vaikuttaa sekä heidän itsensä, mutta myös heidän opettajansa ja ylipäätään asahin arvoon hyvinvointia tuottavina toimijoina ja menetelmänä.

Ja jos haluamme levittää asahin tuomaa hyvinvointia vielä enemmän, periaatteen voi muotoilla myös seuraavasti:

OPETA KOLME ASAHI-LIIKETTÄ KOLMELLE KAVERILLE!

Päätin, että otan itse käyttöön tämän ajatuksen kaikissa asahiin liittyvissä koulutuksissani. ”Opeta kolme liikettä kaverille, tai vaikka kolmelle!” tulee olemaan tästä lähtien motto, jota toistan kaikissa koulutuksissa ja ryhmissäni ja toivon, että kaikki asahin ohjaajat vievät tätä viestiä eteenpäin. Ryhtykäämme kaikki heti syksyn kursseilla toteuttamaan tätä ideaa. Jouluun mennessä olemme kaksinkertaistaneet asahin harrastajien määrän!!  Näin asahin arvo ja laatu pääsee toteutumaan täydessä potentiaalissaan.



Kolmas kerta toden sanoo: yiquania ja hypnoosia

Yi quan Posted on pe, heinäkuu 02, 2021 12:38:11

Vielä teki mieli jatkaa tätä tarinaa yiquanin mielen (yi) käsitteestä länsimaisesta näkökulmasta. Olin nuorena tai oikeastaan jo lapsena (noin 15-vuotiaasta lähtien) kiinnostunut hypnoosista. Luin kaikki siihen aikaan saatavilla olevat hypnoosia käsittelevät kirjat, joita ei ollut paljon. Jarl Fahler oli julkaissut paksun kirjan ”Hypnoosi” (Tammi 1963), jonka luin läpi monta kertaa. Sen lisäksi hän oli julkaissut ohuen kirjasen ”Hypnoosin tekniikka” (Tammi 1968). Kolmas kirja oli Sidney Petrien ja Robert B. Stonen: ”Hypnoosi auttaa” (Gummerus 1973). Fahlerin hypnoosin tekniikka käsittelevä kirja tuli opeteltua aika lailla ulkoa, koska se kuvasi hypnoosin perustekniikat.

Koko ikäni kestänyt kiinnostukseni kehon ja mielen suhteeseen lähti varmaankin näistä kirjoista ja erilaisista suggestioon liittyvistä harjoituksista, joihin tuolloin tutustuin ja kokeilin. Pääsin sitten myöhemmin opiskelemaan Tampereen yliopistoon filosofiaa, mutta ajatukseni oli suuntautua psykologiaan ja sen kautta opiskella enemmän hypnoosiin ja suggestioon liittyviä ilmiöitä. Liityin alle kaksikymppisenä Suomen Hypnoosiyhdistykseenkin ja muistan, että kirjoitin Jarl Fahlerille, yhdistyksen puheenjohtajalle kirjeen, missä tiedustelin, miten tätä alaa voisi opiskella. Hän vastasi postikortilla ja kehotti suuntautumaan psykologiaan. Yritinkin sitä sitten yliopistossa, mutta törmäsin heti ensimmäisellä psykologian peruskurssilla taistolaiseen opettajaan, joka käytti koko peruskurssin marxilaisen heijastusteorian opettamiseen. Sellaista oli elämä 1970-luvulla Tampereen yliopistossa. Psykologian opintoni päättyivät valitettavasti siihen. Opiskeluajoilta on jäänyt mieleeni, että autoin erästä ystävääni, joka harrasti urheiluammuntaa, valmistautumaan kilpailutilanteisiin hypnoosin avulla. Sitä en muista, että oliko harjoituksistamme mitään hyötyä.

Tämä taustana sille, että kun sitten karaten yhteydessä ja myöhemmin taijin ja yiquanin yhteydessä törmäsin mielikuvaharjoitteluun, niin asia oli minulle hyvin tuttua. Hypnoosissa ja rentoustekniikoissa käytetään jatkuvasti erilaisia mielikuvia, joita kutsutaan suggestioiksi. Hypnoosissa ja rentoututustekniikoissa ihmisen mieltä ohjataan mielikuvien avulla. Suggestio tarkoittaa yhdenlaista verbaalista ehdotusta, millä luodaan mielikuva, jonka tarkoitus on muuttaa kohdehenkilön kokemusta. Kaikki yiquanin harjoituksessa käytetyt mielikuvat ovat suggestioita, joiden tarkoituksena on saada aikaan erilaisia aistimotorisia vaikutuksia.

En ollut koskaan kuullutkaan yiquanista, kun jo harjoittelin, miltä tuntuu, kun kuvittelet pallon kämmentesi väliin. En muista enää tarkasti, mutta harjoitus kuvattiin varmaankin jossakin Fahlerin kirjoista. Harjoitusohje kuului niin, että nosta kätesi rinnan eteen kämmenet vastakkain ja kuvittele, että käsiesi välissä on elastinen ilmapallo. Purista palloa kämmenillä ja aisti pallon elastisuutta. Voit kokeilla tätä heti ja huomata, miten mielikuva toimii ja luo sitä vastaavan aistimotorisen tuntemuksen. Tarkoitan tällä sitä, että puristavaan liikkeeseesi tulee todella ainakin hienovarainen elastisen vastuksen tuntu. Tee liike hyvin hitaasti ja herkällä otteella. Hypnoositutkimuksesta tiedämme, että mitä suggestioherkempi ihminen olet, sitä helpommin reagoit tällaisiin aistimotorisiin mielikuviin.

Kuvasin tuossa edellisessä blogissa tällaisia harjoituksia, joita käytetään suggestiotesteinä. Esimerkiksi sormusharjoitus on yksi tyypillinen sellainen. Toinen, mitä käytetään myös hypnoositekniikkana on sellainen, missä asetat kätesi esimerkiksi reidelle ja kuvittelet, että ranteeseesi on kiinnitetty vappupallo, joka nostaa sitä ylöspäin. Kun tähän liitetään sopivia verbaalisia suggestiota, kätesi lähtee nousemaan, ja ilmiötä voidaan käyttää perushypnoosimenetelmänä.

Myös kiinalaiset ovat tunteneet tämän ilmiön jo pitkään. Ajattelepa tuota edellä kuvaamaani palloharjoitusta. Esitieteellisessä maailmassa ilmiötä on kuvattu esitieteellisin käsittein. Kun kuvittelet pallon kämmentesi välissä ja tunnet sen vastuksen, vastus muodostuu tietysti voimasta, jonka synty voidaan kuvata. Tiedämme nykyään, että tällainen elastisuuden kokemus syntyy antagonististen lihasjännekalvoketjujen toiminnasta, jotka aktivoituvat mielikuvan seurauksena. Agonistiset lihakset puristavat palloa ja vastavaikuttajalihakset ottavat vastaan. Syntyy elastinen liikekokemus.  Pari tuhatta vuotta sitten eläneen kiinalaiset eivät tietenkään tunteneet tällaista selitystä. He tunsivat vain jonkin voiman, joka tuntui olevan kämmenten välissä. Se oli siis sitä samaa ”energiaa”, millä he selittivät kaikki muutkin voimaan liittyvät ympäristön ja maailmankaikkeuden ilmiöt. Sen nimi oli ”qi”. Voimme siis tuntea qin kämmentemme välissä.

Muistan, kuinka leikin tällä pallolla paljon joskus 15-vuotiaana ymmärtämättä sen kummemmin, mistä ilmiössä oli kysymys. Samaa lapsen hämmennystä tämän ilmiön äärellä näyttävät edelleen tuntevan monet aikuisetkin.

Kun annamme yiquanissa ohjeen, että kuvittele kannattelevasi palloa kämmenten välissä, tai kuvittele työntäväsi lankkua veden pinnalla, tai kuvittele vetäväsi sormistasi seinään ulottuvia jousia, annamme suggestion. Jos annamme sen itsellemme, sitä kutsutaan itsesuggestioksi. Niiden tarkoitus on edellä kuvatulla tavalla synnyttää erilaisia sensomotorisia ilmiöitä. Ehkä tärkein niistä on edellä kuvaamani vastuksen kokemus. Se auttaa koko kehon yhdistämistä tuottamaan liikevoimaa. Siksi tärkein yiquanin mielikuva on aistia ilman vastusta ympärillä tai liikkua kuin vedessä.

Tällaiset suggestiot näyttävät todella voimakkaalla ja mielenkiintoisella tavalla mielikuvan ja kehon yhteyden. Ne myös näyttävät, miten mielikuvia voi voimistaa ja elävöittää, ja sen kautta kasvattaa niiden vaikutusta. Kannattaa huomata, että koko ympäröivä yhteiskuntamme perustuu suggestioon eli mielikuvien kautta vaikuttamiseen. Kaikki mainonta on suoraan sitä. Mainos luo mahdollisimman vaikuttavan eli suggestiivisen mielikuvan. Se antaa ehdotuksen: osta tämä tuote. Ja niin me teemme. Politiikka on sitä. Itse asiassa kaikilla elämän alueilla elämme jatkuvien suggestioiden virrassa. Ja ne toimivat. Kehomme toteuttaa sen, mikä mieleemme on istutettu. Itse asiassa: kaikki ennakkoluulomme, ennakkokäsityksemme ovat myös suggestioita, jotka jo olemme omaksuneet toiminta- ja ajattelutavoiksemme.

Yiquanin mielikuvissa kyse on periaatteessa samasta asiasta: annamme mielikuvan ja uskomme, ajattelemme, toivomme sen toteutuvan. Ja niin käy, mutta hyvin konkreettisella tavalla. Ei tarvita kuin toistoa, tuhansia ja tuhansia toistoja ja mielikuva muuttuu lihaksi. Lopulta huomaamme, että mielessä tapahtuva ponnistus on sama asia kuin kehossa tapahtuva ponnistus. Intentio on sama asia kuin toiminta. Ei siis ole ihme, että markkinoinnin ammattilaiset käyttävät työpäivänsä aamusta iltaan kehitellen meille yhä uusia ja uusia mielikuvia, joita sitten innostuneina jahtaamme.



Vielä yiquanin ”mielestä” (yi) ja muutama harjoitus

Yi quan Posted on ti, kesäkuu 29, 2021 11:27:00

Olen viime päivinä lueskellut Yao Zongxunin kirjaa: Yiquan, kiinalainen moderni kamppailutaito, joka on monella tapaa hyvin mielenkiintoinen. Palaan kirjaan myöhemmin, mutta nyt ajattelin jatkaa tuota edellistä blogia, missä käsittelin yiquanin tahdon tai mielen (yi) käsitteen kolmea tasoa. Yao kuvaa kirjansa kolmannessa, seisomista (zhan zhuang) käsittelevässä luvussa hienolla tavalla myös sitä, miten seisominen on mielen harjoitusta. Seuraavassa pitkä ja vapaa tulkinta luvun alusta:

”Seisominen on yiquanin perusta. Hermosto ohjaa kaikkea ihmisen käyttäytymistä, myös lihaksia, jotka supistuessaan liikuttavat luustoa. Luut toimivat vipuvarsien tavoin. Näin liike on mahdollinen. Taitoihin liittyy aina myös harjoitus. Asiassa on kaksi puolta: keho ja mieli. Kumpikaan ei yksin riitä, tarvitaan kumpaakin. Seisominen on paras tapa ratkaista tämä ongelma.  Kehon ja mielen yhteyden muodostaa yi, intentio, tahto. Intentio tai tahto tarkoittaa toimintaa. Seisominen on koko kehon toimintaa. Ihminen on yksi kokonaisuus. Voimme erottaa jalat, kädet, pään, vartalon jne., mutta ne eivät ole erillisiä. Vaikka voimmekin harjoittaa kehon osia erikseen, sei ei ole järkevää.  Zhan zhuang -menetelmässä keho, mieli ja toiminta yhdistetään yhdeksi harjoitukseksi. Harjoitus on myös mielen harjoitusta. Kokemus on osittanut, että ilman sitä on mahdotonta oppia taitoa, missä ’kaikki liikkuu’ tai, ’kun ravistat yhtä oksaa, sata oksaa liikkuu’. Nyrkkeilyn perusmenetelmä on harjoittaa tyyneyttä, keskittää ajatuksensa, rentouttaa keho, ottaa oikeasuhtainen asento, käyttää tyyneydessä ajatusta ja antaa mielen ohjata. Seiso suhteellisen liikkumatta ja aisti mikroliikkeet, jotka syntyvät mielen halusta liikkua ja pysähtyä, pysähtyä ja liikkua.

WXZ sanoi usein: pieni liike on parempi kuin suuri liike, pieni liike on huonompi kuin liikkumattomuus, mikä on jatkuvaa liikettä. Tällaisessa kehossa, mikä liikkuu ja ei liiku, dynaamisuus ja staattisuus hyödyntävät toisiaan. Harjoituksella opit tuntemaan hengityksen ja kehon yhteyden, ulkopuolella olevan vastuksen. Syntyy epätasapainoja, jotka korjaantuvat ja uusia, jotka jälleen muuttuvat. Olet välillä yhtenäinen ja epäyhtenäinen ja käytät mieltä yhdistämään sen, mikä tuntuu eroavan. Henki on laaja ja voimakas.

Seisomisen menetelmässä etsimme voimaa voimattomuudesta, taitoa taitamattomuudesta. Yhdistä ulkoinen ja sisäinen, mieli ja keho, henkinen ja fyysinen, abstrakti ja konkreettinen, veri ja luut. Koko kehosta tulee yksi, koko keho puhdistuu ja jalostuu.”

Yao kuvaa kirjan samassa luvussa myös kaksi harjoitusta, jotka auttavat kehon ja mielen yhtenäisyyden löytämiseksi.

Harjoitus 1. Heiluri

Ensimmäisen harjoituksen nimi on ”heiluri” tai ”ravistus” ja ohje kuuluu näin. Seiso aluksi perusasennossa. Heilu sitten mielessäsi kevyesti oikealle ja vasemmalle. Tee liike hitaasti ja tasaisesti kuvitellen ympärillesi veden ja sen vastuksen. Voit aluksi antaa liikkeen näkyä ja viedä se hiljalleen näkymättömäksi.

Harjoitus 2. Kierto

Tee kuten edellä, mutta liike on kiertoliike vasemmalle ja oikealle. Tee kummatkin harjoitukset mielellä ja aisti, miten koko keho liikkuu. Olet liikkumaton, mutta voit tuntea mikroliikkeet. Seisot vedessä ja tunnet veden ympärilläsi. Vastus riippuu ponnistuksesi suuruudesta. Kärsivällinen harjoittelu tuottaa tuloksen.

Käytän seuraavaa harjoitusta usein ”Funktionaalinen kehotietoisuus” -kurssillani:

Harjoitus 3. Nilkan heiluri

Seiso hartioiden levyisessä asennossa polvet hieman joustavina, lantio keskellä, kädet rentoina sivuilla. Tämä on asahin perusasento. Kuvittele päkiän, kantapään ja nilkan muodostama kolmio tai oikeastaan pyramidi ja aisti, miten koko ylävartalosi paino asettuu tämän pyramidin huipun eli nilkan varaan. Aisti nilkan saranaa heilumalla hyvin hienovaraisesti eteen ja taakse. Ikään kuin herkistät aistimuksesi tälle liikkeelle ja sen saranakohdalle. Pysäytä sitten liike. Ota sitten mielikuva, että pohkeesi jännittyy ja lyhenee ja aisti, mitä tapahtuu, mutta älä tee mitään. Jännitä pohjetta ja akillesjännettä rytmisesti, mutta vain mielessäsi. Ole varovainen tässä harjoituksessa, sillä saatat lähteä kaatumaan taaksepäin aika voimakkaastikin.

Asahissa teemme usein tällaista harjoitusta:

Harjoitus 4. Keskilinjan vastus

Seiso hieman normaalia leveämmässä asennossa. Kuvittele keskilinjasi lyijykynäksi ja lähde piirtämään sillä hitaasti lattiaan vaakaviivaa. Siirrät siis hitaasti painoasi vasemmalle ja oikealle pitäen keskilinjan hyvin pystyssä. Toista rauhallisesti vaikkapa kymmenen kertaa. Kuvittele sitten, että keskilinjasi kynä uppoa maahan puolen metrin syvyyteen ja maa on paksua savea tai tervaa. Jatka harjoitusta, mutta nyt joudut raahaamaan kynää savessa. Aisti, miten liike muuttuu. Mielikuva luo siihen vastuksen.

Kun mitataan ihmisen suggestioherkkyyttä, käytetään myös samantapaisia harjoituksia, missä katsotaan, miten voimakasta fyysistä liikettä pelkkä mielikuvan ottaminen tuottaa. Tässä esimerkki:

Harjoitus 5. Sormus liikkuu

Kiinnitä noin 20 cm langanpätkä sormukseen. Aseta kyynärpääsi pöydälle ja riiputa sormusta pöydän yläpuolella. Kuvittele, että sormus lähtee pyörimään myötäpäivään. Älä tee mitään, vain katsot ja aistit. Voit tehdä tämän harjoituksen mihin liikesuuntaan vain.

Harjoitus 6. Pyöritä dan-tien -pistettä

Vielä viimeinen vastaava harjoitus taijin maailmasta, jota muistan itse tehneeni paljon joskus kolmekymmentä vuotta sitten. Seiso perusasennossa kädet rentoina alhaalla. Kuvittele, että dan-tien -pisteesi (kehon painopiste vatsalla) lähtee pyörimään ympyrää. Käy läpi rauhassa liikkeen kolme tasoa:  horisontaali-, vertikaali- ja sagittaalitason ympyrät. Seiso herkässä asennossa, pyöritä mielessäsi dan-tien pistettä ja aisti, miten liike laajenee koko kehon liikkeeksi.

Näillä muutamalla harjoitusesimerkillä halusin nostaa esiin Yaon idean, että mielikuvan vaikutusta kehoon, siis mielen ja kehon yhteyttä, voi näin erikseenkin harjoitella. Harjoituksen tuoma kokemus luo myös luottamusta mielikuvan voimaan. Tällaiset harjoitukset opettavat itse asiassa montaa asiaa. Ensinnäkin on seistävä täysin rentoina hyvin herkässä asennossa ja herkällä asenteella. On suuntauduttava aistimaan kehoa ja mieltä. Kyse on siis tietoisuudesta. Olen kirjoittanut paljon siitä, miten tietoinen liike on jotakin, missä tietoisuus ja liike yhtyvät. Yiquanissa lähdemme nimenomaan liikkeelle tästä: mieli ohjaa liikettä, eli tietoisuus on mukana liikkeessä; kyseessä on siis tietoinen liike. Lisäämällä harjoitukseen erilaisia mielikuvia ikään kuin tehostamme vielä lisää tätä yhteyttä. Edellisen kaltaiset harjoitukset opettavat meitä tiedostamaan myös hyvin hienovaraisia mielikuvan ja liikkeen yhteyksiä, joita yiquanissa käytämme systemaattisesti hyväksi.



Kolme yiquanin mielen tai tahdon (yi) käytön tasoa

Yi quan Posted on pe, kesäkuu 11, 2021 12:11:32

Olen viime aikoina lueskellut aina silloin tällöin kiinalaisia yiquania käsitteleviä sivustoja google-kääntäjän avulla. Niin kuin edellisessä blogissani kerroin, se toimii uskomattoman hyvin. Yiquanissa korostuu harjoituksen teoreettinen ymmärtäminen. On tärkeää ymmärtää, mitä harjoittelee, jolloin myös harjoituksen päämäärä on selkeä. Ilman tätä ymmärrystä voi hyvin harjoitella, mutta edistystä ei tapahdu. Olen kirjoittanut tästä paljon ja siksi oikeastaan kirjoitin tuon yiquania käsittelevän kirjankin. Yiquanissa teoria ja käytäntö kulkevat käsi kädessä. Tätä ymmärrystä ei voi jättää pelkästään opettajalle tai siihen, että kyllä opettaja sitten selittää, jos on tarvis. Oman ymmärryksen ja sen kehittämisen eteen on ponnisteltava. On siis harjoituksen lisäksi luettava lajia käsitteleviä kirjoja, katseltava videoita, tutkittava kaikkea, mitä käsiinsä saa. Yiquanissa opiskelu on korostetusti tutkimista, ei matkimista. Niinhän sen tietysti pitäisi olla taidossa kuin taidossa. Tämä on myös monien yiquanin opettajien kanta. Usein he opettavat antamalla vihjeen tai yhden liikkeen, josta on itse sitten löydettävä loput. On vanha kiinalainen periaate, että yksi jakautuu kahdeksi ja siitä edelleen kymmeneksi tuhanneksi asti. Wang Xiangzhai on myös todennut, että yiquanissa yhdestä tulee sata, sadasta tuhat. Riittää siis, että oppilaalle annetaan yksi liike tai periaate, esimerkiksi eläimen tyyppiliike, hänen on itse etsittävä siitä kokonainen menetelmä. Niin yiquanissa opetetaan edelleen. Matkimalla pääsee johonkin asti, mutta vasta tutkimalla itse voi päästä perille.

Löysin yhden kiinalaisen artikkelin, missä lyhyesti käsitellään yiquanin ”mielen” kolme tasoa. Nyt puhutaan siis ”yin” käsitteestä, joka esiintyy myös taidon nimessä. Se voidaan kääntää monella tavalla: mieli, tahto, intentio, aikomus jne. yhteydestä riippuen. Tämä on yksi ehkä vaikeimmista käsitteistä länsimaisen ihmisen ymmärtää, koska se joudutaan kääntämään eikä intuitiomme välttämättä sano, mitä sillä kulloinkin tarkoitetaan. Artikkelin kolme ”yi:n” tasoa näyttävät asiaan yhden näkökulman, tai oikeastaan kolme.

Kirjoittajan mukaan yiquanin harjoitusprosessi sisältää kolme tapaa ymmärtää ”yi”. Jos teemme seisomisharjoitusta (zhan zhuang), niin miten mieltä siinä käytetään? Koska joudun kääntämään tässä ”yi:n” käsitteen suomeksi, tarjoan pari vaihtoehtoa, jotka auttavat ymmärtämään, mistä on kyse Yiquanin harrastajat puhuvat Suomessa yleisesti ”yi:stä” ”intentiosta”, joten tässä ensimmäinen käännös: Seistessämme meillä voi olla 1. intentio ilman ponnistusta, 2. intentio ponnistuksen kanssa ja 3. tietoinen ponnistus, missä mitään eroa intentioon ja ponnistukseen ei tehdä. Sitten toinen käännös, missä käännän ”yi:n” tahdoksi. Seistessämme meillä voi olla 1. tahto ilman ponnistusta, 2. tahto ponnistuksen tai voiman kanssa ja 3. tahdon tuottama voima, tahdonvoima ilman eroa tahtoon ja voimaan.

Sitten selitystä. Ensinnäkin nämä kolme mielen käytön tasoa kuvaavat harjoitusprosessia eli sitä, miten oppiminen tapahtuu. Otetaan zhan zhuangin yksi perusharjoitus, missä seison paikallani kannatellen palloa rinnan edessä. Harjoitusohje on: kun pallo liikkuu eteen, vedät sitä itseä kohti, kun pallo liikkuu sinua kohti, työnnät sitä poispäin. Mutta tämä tapahtuu sisäisesti, ulkoista liikettä ei ole tai se on mahdollisimman pieni. Taso yksi edellisessä kuvauksessa tarkoittaa, että ohje toteutuu vain mielikuvassa. Voin kuvitella, että pallo liikkuu minusta poispäin, jolloin kuvittelen, että vedän sitä. Kaikki tapahtuu nyt vain intention tai tahdon tasolla. Mielikuva on siis tämän intention tai tahdon ilmaus. Mutta tällä tasolla mitään voimaa ei tunneta, koska mitään kehollista ponnistusta ei ole. Tästä yleensä lähdetään liikkeelle. On vain intentio, mielikuva, ei muuta. Mutta kun harjoitus etenee ja ymmärrys harjoituksesta lisääntyy, tulee mukaan havainto, että intentio synnyttää myös ponnistuksen tunteen. Keho tulee tekemiseen mukaan. Voimia ei enää vain kuvitella vaan ne tehdään. Ei vain kuvitella työntöä, vaan työnnetään oikeasti. Silloin intention tai tahdon ponnistuksen myötä voimaa rakentavat koko kehon läpi kulkevat lihas-jänne-kalvoketjut aktivoituvat mukaan työskentelyyn. Tulee mukaan siis näiden rakenteiden jännityksen ja rentouden vaihtelu. Tätä voidaan kutsua ”muutokseksi”, ”sisäiseksi liikkeeksi”, yin/yang-vaihteluksi jne. Kun harjoitus etenee tällä tasolla siirrytään hiljalleen kirjoittajan kuvaamaan kolmanteen tasoon, missä mitään eroa tahdon tai intention ja ponnistuksen tai voiman välillä ei enää tehdä. Ne syntyvät samaan aikaan tai paremminkin ovat sama asia. Tahto on voimaa, voima vaatii tahtoa. Tästä tekemisen tavasta tulee automaattista. Tässä mielessä yiquan on ”tahdon nyrkkeilyä”.

Tahdonvoima on hieno suomen kielen sana. Sananakin se antaa ymmärtää, että se on jotakin, joka on sekä tahtoa, siis mielessä olevaa, että voimaa, siis kehossa olevaa. Tahdonvoimassa keho ja mieli ovat samaa. On hauska ja mielenkiintoinen harjoitus yrittää erottaa tahto ja voima toisistaan. Teetän usein koulutuksissani seuraavan harjoituksen. Voit tehdä sen saman tien. Ohje kuuluu näin. Aseta kätesi lepäämään reisiesi päälle. Lähde sitten nostamaan oikeaa kättäsi, mutta nosta sitä vain 0.000001 mm ja hidasta liike niin, että nostoon menee aikaa pari minuuttia. Aisti miltä se tuntuu. Toisin sanoen lähdemme oikeasti nostamaan kättä, mutta emme oikeastaan nostakaan sitä. Otamme nostamisen intention ja aistimme miltä se tuntuu. Voit tuntea omalaatuisen tuntemuksen, missä käytät tahdon ponnistusta, mutta käsi ei varsinaisesti vielä nouse, mutta tahto tuntuu tässä jännänä fyysisenä kokemuksena, jota on mahdoton kuvata sanoin. Tai sen voi kuvata juuri niin, että tunnet tahdon fyysisyyden, tunteen missä mieltä ja kehoa ei voi erottaa toisistaan. Tämä on myös kokemus siitä, mitä yiquanissa ”yin” käsitteellä tarkoitetaan.



”Kannattele palloa oppiaksesi ytimen”

Yi quan Posted on la, toukokuu 22, 2021 13:03:29

Olen tässä lueskellut erään kiinalaisen yiquan-opettajan Lian Huan blogia, jossa on valtavasti mielenkiintoisia artikkeleita yiquanista ja sen teoriasta. Eräässä blogissa, josta alla lyhyt referaatti, kuvataan Wang Xiangzhain yhtä yiquania kuvaavaa teoriaa, jonka voisi ehkä kääntää muotoon: ”Kannattele palloa oppiaksesi ytimen”. Tämä on todella mielenkiintoinen metafora. Alla siis lyhyt kuvaus teoriasta, johon sekoitan joitakin ajatuksiani. Ainakin omaa ymmärrystäni yiquanista se syvensi heti! Kyse on siis metaforasta, missä kuvataan sekä yiquanin harjoitusprosessia, mutta myös sen teknisiä ja kamppailuun liittyviä periaatteita kehän tai pallon ja sen ytimen, keskustan tai navan suhteella.

Ensinnäkin on hienoa, miten koko periaatteen voi piirtää kuvaksi, niin kuin WXZ on muualla tehnyt. Kuvana periaate on tämän näköinen:

Kuva 1. Kehän ja navan suhde.

Kuvassa A on koko juttu, mutta kuvassa B tarkemmin se, että kyse on keskustan ja kehän vuorovaikutuksesta. Artikkelissa kuvataan tätä periaatetta monella tasolla. Aluksi selitettään että se voidaan ymmärtää kahteen suuntaan: 1. Kehältä kohti keskustaa ja 2. keskustasta kohti kehää. Opettelemalla kehän, kannattelemalla palloa, opimme ytimen, keskustan merkityksen. Toisaalta hallitsemalla keskustaa, ydintä, hallitsemme periferiaa, kehää. Periaate toimii siis kumpaankin suuntaan yiquanin prosessissa.

Mihin kehällä ja ytimellä viitataan? Tämä näyttää metaforan monitasoisuuden. Kehä tarkoittaa ulkoista muotoa tai konkreettisesti muodon ulkopintaa, ydin tarkoittaa muodon keskustaa, sisäpuolta, juurta, mutta myös konkreettisesti akselia, jonka ympäri pyörä pyörii. Esimerkiksi jokainen nivel on tällainen akseli ja siihen kiinnittynyt luu ulkokehää kannatteleva pinna.

Ihmiseen liitettynä WXZ kuvaa tietoisuuden navaksi ja kaikki, mitä on sen ulkopuolella on kehää, jolloin metafora kuvaa yiquanin periaatetta: mieli ohjaa, keho seuraa; hallitsemalla ydintä hallitset kehää. Kehossa luuydin edustaa ydintä ja kaikki sen ulkopuolella, siis luun muu osa, lihakset, jänteet jne., edustavat kehää. Edelleen jos katsomme kehon mekaniikkaa, juuret ovat jaloissa, jolloin jalat edustavat ydintä, vartalo ja kädet kehää.

Nyrkkeilyvoiman kannalta, jos katsomme käsiä, lyönnissä ydin on selkäranka ja siitä eteenpäin hartian ja kyynärpään kautta kohti sormia kuljetaan kohti kehää. Jalan potkuvoimassa vatsa ja lantio edustavat ydintä ja siitä kohti jalkaterää kuljetaan kohti kehää.

Kehän ja keskustan suhde voidaan nähdä myös paikallisesti eri puolilla kehoa. Kirjoittaja antaa esimerkin iskusta sormenpäillä. Ojenna mieli sormien läpi keskustasta kohti kehää; voima on kuin vesi, joka suihkuaa letkusta; purista sormia pallon ympärille, jotta saat aikaan ristiriitavoiman: pyöristä sormiasi sisäänpäin ikään kuin luuytimen toimiessa jousina, joita taivutat; luuydin on keskusta, josta voima lähtee kohti kehää kiertyen kuin luoti; näin iskusi sormenpäillä on voimakas: ”kynnet tunkeutuvat luuhun”.

Edelleen nyrkkeilyvoimaan pätee, että jos haluat iskuvoiman ja liikkeen kehälle (nyrkkiin, kämmeneen, kyynärpäähän jne.) se lähtee ytimen voimasta ja liikkeestä: ”Jos haluat myrskyn ulos, tee juuresta myrskyinen.”  Tässä on erotettavissa kaksi ytimen liikettä suora (painopisteen liike) ja kierteinen (spiraalivoima).  Laita rautarengas babukeppiin ja pyöritä. Ydin pyrörii ja liikuttaa rengasta. Ydin liikkuu ensin ja voima tulee ulos kehältä. Tämä antaa metaforan ytimen ja kehän suhteesta. Yiquanille tyypillistä on kierteinen ja pyöreä spiraalivoima. Voima vapautetaan yleensä pyöreän liikkeen avulla ja se on kolmiulotteista. Jalan ja pään välinen jousi on ydin, juuri ja kaikki muu rengasta. Ytimen ravistus saa renkaat liikkumaan joka puolella kehoa. Jalat ovat voiman lähde, pää toimii sille vastavoimana ja antaa ristiriidan.

Kehän ja ytimen kielikuva pätee myös kahden kamppailijan suhteessa. Kummallakin on kehä ja ydin, jossa kehät kohtaavat. Muistan aina 1990-luvun taiji-leiriltä Sam Tamin neuvon: ”Voit antaa kontaktipisteen (siis kehän), mutta et keskustaa.” WXZ:n neuvo on sama. On hallittava keskustaa kontaktipisteen kautta. Oma keskusta on pidettävä piilossa ja iskettävä parin keskustaan. Pidetään kehä, isketään juureen kontrolloimalla vastustajan kehää.

Huomaa myös, että kehon joka kohdassa on oma pallonsa tai kehänsä ja sillä on ydin, jonka ympärillä se voi pyöriä. Jos saat tämän toimimaan, vastustajan kontakti kohtaa aina tyhjän ja täyden vaihtelun. Yiquanissa pyritään tämän periaatteen ajamiseen kehoon niin, että siitä tulee automaattista. Jokainen kehon kohta muuttuu silloin elastiseksi, jousimaiseksi ansaksi, joka pystyy vastaanottamaan vastustaja voiman ja vapauttamaan oman voimansa saman tien.  Periaatteen tietoisesta harjoittelusta pyritään siirtymään sen tiedostamattomaan toteutumiseen. Tietoisuus on ydin, jota harjoittamalla kehon ympärille muodostuu ikään kuin tiedostamattomasti toimiva rumpukalvo, joka neutraloi voiman ja heittää sen pois automaattisesti.  Tietoisuuden ytimessä on tiedostamaton (automaatio), josta lähtevä liike on liikkeen korkein taso ja yiquanin päämäärä.  Harjoitus etenee kehon ulkoisesta liikkeestä, siis kehältä, kohti tätä tiedostamatonta ydintä.

Tässä tuli kuvattua WXZ:n idea ”kehältä navalle, navalta kehälle” -periaatteen monta tasoa. Periaate on fysikaalinen, se on biologinen, mutta myös psykologinen. Kaikkien kappaleiden painopiste sijaitsee niiden ”keskustassa”. Jos haluamme, että kappale pysyy tasapainossa, tuemme sen tästä ”navasta”. Kun liikutamme sitä, mitä lähempää tätä napaa pystymme sen tukemaan, sitä helpompi sitä on liikuttaa. Biologisilla kappaleillakin aina solusta lähtein on keskusta ja ulkokuori. Jos katson ihmisen raajan poikkileikkausta, sen keskellä on luu ja sen keskellä luuydin. Jos katsot vartalon poikkileikkausta, sen keskellä on selkäranka (no ei aivan). Yiquanin harjoitusprosessiakin kuvataan kehän ja ytimen metaforalla. Kun aloitat zhan zhuang -harjoittelun, kehon tuntemukset sijoittuvat ensin iholle ja kehon pintaan. Voit ehkä tuntea muurahaisten ryömivän iholla, ihon tunnottomuutta jne. Hiljalleen tuntemukset voivat siirtyä syvemmälle kehoon. Pitkään harjoittaneet saattavat tuntea luunsa ja jopa luuytimensä, niin kuin harjoitusprosessia kuvataan. Ajatus kuvata yiquanin prosessia kehän ja ytimen metaforalla perustuu ehkä myös tähän kokemukselliseen puoleen. Samoin se perustuu siihen kehon harjoittamisen lainalaisuuteen, että aloittelija tekee liikkeet käsillään. Vie pitkän ajan, ennen kuin opitaan koko kehon liikemekaniikka, missä liike lähtee jaloista ja selkärangasta ja vasta ilmenee käsissä. Aloittelija liikkuu kehällä ja vasta pitkän harjoittelun jälkeen oppii ytimen merkityksen.

Lähde: 拳学真意——持环得枢原创张树新_意拳廉花_新浪博客 (sina.com.cn)

Ps. Huomaat varmaan, että lähde on kiinaksi. En osaa kiinaa, mutta nykyinen selainten vakiovarusteena oleva google-kääntäjä kääntää tekstin jo tarpeeksi hyvin, että varsinkin, jos tuntee, mistä puhutaan, tekstin ajatukset pystyy suurelta osin ymmärtämään. Se kääntää kiinasta suomeksikin, mutta itse käytän kiina-englanti -käännöstä, koska se on luultavasti kehittynein. Tämä käännösteknologia on käsittämätön ja avaa kokonaisia maailmoja. Kiinalaisten lajien harrastajille se on varsinainen aarreaitta. Se päästää sellaisille lähteille, joita ei koskaan käännetä länsimaisille kielille. Esimerkiksi tämä blogi, jota nyt luen, on 90-luvulla yiquanin harjoittamisen aloittanut neljännen sukupolven opettaja, joka on pitänyt blogia yiquanista kymmenkunta vuotta, ja materiaalia on kertynyt valtavasti. Kiinan kielen taidon puute ei enää estä lukemasta kiinalaisia tekstejä. Se on aika uskomatonta!  Sama tietysti sitten pätee myös tutumpiin kieliin.



Muutama huomio yiquanin ”fa-lista”

Yi quan Posted on su, helmikuu 28, 2021 11:03:43

Yiquanissa nk. ”fa-li”, joka tarkoittaa ”voiman vapauttamista”, koetaan usein vaikeaksi asiaksi.  Zhang Changwangin kirjassa ”Yi quan  – tie terveyteen ja hyvinvointiin” asiaa käsitellään vain lyhyesti. On mielenkiintoista, miten kirjan uuteen painokseen (s. 27) on lisätty uusi kappale, jossa fa-lista todetaan mm. näin: ”Se ei sinällään ole yiquanin päämäärä, eikä sen oppiminen sinällään tarkoita mitään erityistä.” Ja: ”Kaikki yiquanin harrastajat eivät opi vapauttamaan voimaa, mutta se ei tee heidän harjoittelustaan yhtään sen epäaidompaa tai vähempiarvoisempaa.”  Painoksien välillä on 11 vuotta, jonka aikana suomalaiset harrastajat olivat yrittäneet asiaa oppia ja ymmärtää ja ilmeisesti oli käynyt niin, että kirjoittajan mielestä tässä ei oltu hyvin onnistuttu, joten hän on katsonut tarpeelliseksi lisätä kirjaan tämän kaltaisia huomautuksia. Eli jos asiaa ei opita, niin itse asiassa asia ei edes ole kovin tärkeä. En itse ajattele näin. Ennemminkin ajattelen, että jos jotakin asiaa ei ole opittu, syytä on haettava ymmärryksestä tai metodista. Ymmärryksellä tarkoitan sitä, että on mahdollista, että sitä, mitä pyritään oppimaan, ei ole oikein ymmärretty. Tai sitten on niin, että metodi ei ole hyvä. Kummatkin erikseen tai molemmat yhdessä ovat mahdollisia.

Olen kirjoittanut fa-lista ja siihen liittyvistä prosesseista paljon tässäkin blogissa, enkä palaa niihin enää. Haluan vain nostaa esiin vielä muutaman asiaan liittyvän näkökulman, jotka saattavat auttaa asian kanssa painiskelevia harrastajia.  Saadakseni asiaan järjestystä, kokoan tähän muutaman teesin ja pyrin perustelemaan niitä. Samalla tulee toivottavasti analysoitua myös sitä, miksi fa-li koetaan ongelmalliseksi. Tässä nämä teesit:

1. Jos et ymmärrä, mitä fa-li tarkoittaa, et voi oppiakaan sitä.

2. Yiquanissa ei ole mitään sellaista voimankäytön tai fa-lin tapaa, mitä muissa kamppailutaidoissa ei olisi.

2. Ei ole mitään ”pelkkää” fa-litä, joka ei liittyisi johonkin kamppailutekniikkaan.

3. On yhtä monta erilaista fa-litä, kuin on kamppailutekniikkaakin.

4. Neuvo: käytä myös lyhyttä keppiä (120 cm) tekniikkaharjoittelussa, niin opit helpommin, mitä kahden käden fa-li tarkoittaa.

1. Selvitä itsellesi, mitä ”voiman vapauttaminen” tarkoittaa. Tämä on oikean ymmärryksen peruslähtökohta. Jos ymmärrämme asian väärin, tavoittelemme väärää asiaa, jolloin oppimisprosessikin menee pieleen. Fa-li tarkoittaa suomeksi ”voiman vapauttamista” tai ”voiman vapauttamista räjähtävästi”. Länsimaisin termein asiaa kutsutaan ”nopeusvoimaksi” ja ” räjähtäväksi voimaksi”. Kyse on hermolihasjärjestelmän kyvystä tuottaa mahdollisimman suuri voima lyhyessä ajassa. Voima tuotetaan jännittämällä nopeasti lihaksia, jotka sen jälkeen rentoutuvat.

Yiquan on kamppailutaito, jolloin siinä ilmaisu tarkoittaa räjähtävän voiman tuottoa kamppailutilanteessa, tarkemmin kamppailutekniikassa. Kaikissa kamppailutaidoissa kamppailun tekniikoita ovat iskut, potkut, heitot, murrot, väännöt jne.  Aina kun teemme minkä tahansa tällaisista tekniikoista, vapautamme siinä voimaa ja yleensä aika nopeasti.  Eli jokainen kamppailutekniikka sisältää voiman vapauttamista. Ilman voimaa ei ole tekniikkaa eikä tekniikkaa ilman voimantuottoa.

Yiquanin erikoisuus on, että tämä kamppailutekniikan voimantuotto on ikään kuin eristetty ja prosessoitu omaksi harjoituksekseen. Tämä on sekä yiquanin vahvuus että sen heikkous. Positiivista on, että se mahdollistaa voiman tuoton ja siihen liittyvän koko kehon biomekaniikan harjoittelun systemaattisesti ja ikään kuin kehittyvänä prosessina. Sen heikkous on, että prosessi ja ajatustapa on niin abstrakti, että se aiheuttaa harrastajalle jopa ymmärtämisvaikeuksia.

Yksi perustava virheajatus on, että olisi olemassa voiman tuotto, joka on irrallaan tekniikasta. Ei ole olemassa mitään fa-lita, tai voimantuottoa, joka olisi tekniikasta/ muodosta/ liikkeestä irrallinen. On vain erilaisia tekniikoita, joihin se liitetään. Käytän nyt käsitettä ”tekniikka” tässä hyvin laajassa merkityksessä. Viittaan sillä liikkeeseen, millä on jokin tarkoitus. Kun nostan kahvikupin huulilleni, kyse on ”kahvikupin nostamien tekniikasta”. Silläkin on oma voimankäytön tapansa.

On siis erilaisia kamppailutekniikoita, joissa voimaa tuotetaan eri tavoin. Yksi tärkeä muuttuja tässä on tekniikan liikkeen pituus. Jos harjoittelemme fa-lita zhan zhuang -asennossa, jolloin pyrimme jännittämään ja rentoutumaan ikään kuin 0-pituisessa liikkeessä, sekin on kamppailutekniikka, jota kaikissa kamppailutaidoissa käytetään, kun otetaan vastaan vaikkapa isku vartaloon. Silloin pitää nopeasti jännittää koko keho. Toinen tärkeä muuttuja on voiman vapauttamiseen kuluva aika. Iskussa se on lyhyt, esimerkiksi heittotekniikassa pidempi. Jokaisella tekniikalla on siis oma voiman vapauttamisen tapansa. Samoin jokaisella lajilla on omansa, jotka painottuvat: tenniksellä on omansa, judolla on omansa, joka on eri kuin nyrkkeilyllä jne.

On tärkeää tiedostaa, että yiquanin fa-li, eli voiman vapauttaminen esimerkiksi lyönnissä on sama asia, kuin se tapa, miten länsimainen nyrkkeilijä vapauttaa voimansa iskun osumahetkellä.  Tämän takia säkkiharjoittelu on myös yiquanin harrastajalle aivan olennaista. Jos haluaa oppia oikeaa voiman käyttöä tekniikassa, eikä siis vain huidottaessa ilmaan, sitä on testattava kohteeseen. On aistittava, miten koko keho jännittyy iskun osuessa kohteeseen, ja miten koko kehon massan liikevoima siirtyy myös kohteeseen. On myös muita tapoja välittää voimaa kohteeseen, kuten ballistinen liike jne., mutta en mene tässä tällaisiin yksityiskohtiin.

2. Huomaa, että jokainen yiquanin seisonta-asento ja erityisesti shi-li-harjoitus on kamppailutekniikka. Ne eivät ole pelkästään ”muotoja”, joissa harjoitellaan koko kehon voiman yhdistämistä tai voiman liikuttamista kuuteen suuntaan. Kaikkiin yiquanin ”muotoihin” liittyy iso joukko kamppailusovelluksia, jotka pitää nähdä, jotta voi harjoitella niihin liittyvää voimantuottoa järkevällä tavalla. Huomaa myös, että voimantuottoon liittyy aina kaksi asiaa: oikea biomekaniikka, joka palautuu kehon avautumisen ja sulkeutumisen mekaniikkaan ja toisena kehon jännittäminen, kun voimaa vapautetaan. Kolmantena tietysti mielen käyttö, asentoihin ja muotoihin liittyvä asenne, joka on yiquanin kannalta aivan olennainen ja joka myös usein määrittelee koko muodon. Kamppailun tekniset muodot ovat yhteisiä monille kamppailutaidoille.

Yiquanin kamppailutekniikoista on huomattava, että ne ovat yleensä aina kahden käden tekniikoita. Jokainen asento (zhan zhuang) ja voimankoitto-harjoitus tehdään kahdella kädellä. Samoin yiquanin ”nyrkit” eli lyöntiharjoitteet. Eli kun nopeutat shi-lin kohti fa-lita, on kuviteltava, mistä tekniikasta on kyse ja käytettävä voimaa tekniikan eli sovelluksen vaatimalla tavalla. Kummatkin kädet tuottavat voimaa. Niiden voimien suunnat voivat vaihdella riippuen tekniikasta.

3. On monia erilaisia tapoja käyttää voimaa riippuen siitä mitä tehdään. Ne ovat kaikki ”voiman vapauttamista”. Tekniikoita voidaan luokitella monin tavoin ja kaikkiin niihin liittyy useita erilaisia voiman käytön tapoja. Esimerkiksi kädellä voi lyödä lävistävästi tai ruoskamaisesti ja voima vapautetaan niissä eri tavalla. Samoin lyönnin pituus vaihtelee tilanteesta riippuen. Ei ole vain lyhyeen tekniikkaan perustuvaa kamppailutaitoa. Yiquankaan ei ole sellainen. Kyynärpääiskuun vapautetaan voimaa eri tavalla kuin polvipotkuun, kyynärlukkoon eri tavalla kuin jos vastustaja kaadetaan jalkapyyhkäisyllä. Eli: on yhtä monta erilaista fa-litä kuin on kamppailutekniikkaakin.

4. Käytä lyhyttä keppiä kokeaksesi, miten voima tuotetaan kummastakin kädestä.  Esimerkiksi shi-li ”lankulla” eteen ja taakse antaa kepillä tekniikaksi poikittaisen iskun. Sivuvoima antaa iskun sivulle kepin päällä jne. Tämä harjoitustapa opettaa hyvin, miten kädet työskentelevät yhdessä. Erityisen hyödyllistä on harjoitella kepillä liikkeitä, missä käsien voiman suunta on eri. Vaikkapa isku kepillä ylhäältä alas miekan tavoin on tässä hyvä. Kun harjoittelet voiman vapauttamista tekniikkaan, tee sitä säännöllisesti myös erilaisten lyhyen kepin iskujen avulla. Tutki kaikkia suuntia. Hyvä idea on tehdä kepin päällä ensin ympyröitä (shi-li) ja vapauttaa voima sitten johonkin suuntaan tangentille.



Yi quan ja painon kanssa seisomisen taito

Yi quan Posted on la, tammikuu 02, 2021 11:30:05

Viimeisen kolmenkymmenen treenivuoteni aikana olen paljon pohtinut kiinalaisissa kamppailutaidoissa tehtävää eroa ”ulkoisiin” (waijia) ja ”sisäisiin” (neijia) kamppailutaitoihin. Joskus jo 90-luvulla käsittelin asiaa Zenshindojon ”Huomioita”-lehdessä useaan kertaan. Silloisten kirjoitusteni pääajatus oli, että ei ole mitään sisäisiä tai ulkoisia taitoja sinänsä, vaan kyse on harjoitusprosessin kuvauksesta, sen suunnasta. Ulkoisissa taidoissa edetään ulkoisesta voimasta kohti sisäistä voimaa, sisäisissä taidoissa päinvastoin. Kummatkin tekemisen tavat jäävät puutteelliseksi, jos tätä prosessia ei viedä loppuun. Karate on tyypillinen Shaolin-perustainen ”ulkoinen” taito ja sen harjoitusmetodit painottivat ja varmaan edelleen painottavat nk. ulkoista voimantuottoa. Olin noihin aikoihin, tai itse asiassa 80-luvun puolessa välissä, löytänyt tai-chin ja sen kautta nk. sisäiset harjoitusmenetelmät. Yritin tuoda niitä silloin osaksi karatea, koska ajattelin, että karaten harjoitusprosessi pitää täydentää sisäisillä harjoituksilla, jotta se tulisi täydeksi (Ks. ”Zen-karate”). En ollut tässä ajattelussa yksin, monet kiinalaiset opettajat olivat samaa mieltä kanssani ulkoisen ja sisäisen suhteesta.

Yi quanin kohdalla ei ole ollenkaan itsestään selvää, kumpaan luokkaan, siis neijia vai waijia, se tulisi sijoittaa. Useimmiten siitä puhutaan sisäisenä taitona, koska siinä korostetaan mielen tai tahdon merkitystä harjoittelussa. Kiinalaiset pitävät sisäisissä taidoissa keskeisinä periaatetta, että niissä ”yi johtaa qitä” eli mieli johtaa voimaa. Kannattaa samalla kuitenkin muistaa, että yi quanin perustaja kuvaa kirjoituksissaan (”The right path of yiquan”)  yi quanin lähtökohdaksi Shaolinquanin qigong-harjoituksen: yijinjingin, mikä on harjoitus ”jänteiden ja lihasten” muuttamiseksi.  Samoin kannattaa muistaa, että yi quanin perusharjoitus, oikeastaan sen keskeisin harjoitus, on zhan zhuang, seisominen, jota tehdään yleisesti sekä sisäisissä että ulkoisissa koulukunnissa. Seisomisharjoitus on kehon voimaa kasvattava kehonpainoharjoitus, jota kiinalaisissa kamppailutaidoissa on hyödynnetty satoja vuosia. Seisomisharjoitukseen otetaan yi quanissa ”sisäinen” elementti mielikuvien avulla. Kaikki jotka ovat vähänkään tutustuneet zhan zhuang -harjoitteluun tietävät, että kyse on raskaasta fyysisestä harjoituksesta, missä keho totutetaan kannattelemaan käsien painoa pitkiä aikoja mahdollisimman rennolla tavalla. Tämä aiheuttaa prosessin, missä kehon rakenteet liittyvät optimaalisella tavalla yhteen tehtävän suorittamiseksi. Paikallinen lihasvoima antaa hiljalleen periksi koko kehon yhdistetylle voimalle.

Sisäisen ja ulkoisen ero kuvataan usein juuri eroksi paikallisten lihasten ja koko kehon lihasten ja rakenteiden käytöllä. Tämä on huono jako. Missään ulkoisissakaan taidoissa ei pyritä liikkumaan vain paikallisilla lihaksilla. Aloittelijan liike tosin voi toteuttaa tätä, mutta harjoitusprosessissa pyritään aina vapauttamaan voimaa koko kehosta, oli kyse mistä tahansa koulukunnasta.

Mutta nyt tämän lyhyen johdannon jälkeen asiaan eli voiman harjoitteluun. On yleisesti tiedossa oleva kiinalaisten sisäisten taitojen ”salaisuus”, että kun olet päässyt taidossa pidemmälle, lisäät harjoitteluusi painot, jopa raskaat painot. Tie siis kulkee sisäisestä kohti ulkoista. Sama periaate piilee ulkoisten taitojen puolella. Pidemmälle ehtineet keskittyvät enemmän sisäisiin harjoituksiin, koska ulkoinen voima on jo rakennettu. Kummassakin taidoissa pitää huomata, että nykyihminen, joka istuu päivät päästään tietokoneen ääressä, ei ole fyysisesti valmis minkäänlaiseen tekniikkaharjoitteluun. Perusvoima pitäisi rakentaa ensin tai ainakin heti alussa tekniikkaharjoituksen rinnalla. Tällaisia asioita kiinalaisten ei tarvinnut pohtia. Kamppailutaidon harjoittajat olivat luonnollisella tavalla voimakkaita, koska he elivät yhteiskunnassa, missä fyysinen työ oli yksi elämän edellytys. Fyysisen työn harjoittamalla keholla oli helppo astua niin ulkoisten kuin sisäisten koulukuntien tielle. Nyt se ei käy niin vain, kun nuoret miehet ja naiset eivät pysty enää vetämään edes yhtä leukaa.

Sama pätee yiquanin harrastajiin. Perusneuvoni aloittelijoille sekä yiquanissa että karatessa on, että käyttäkää alussa rauhassa muutama vuosi lihasvoiman ja peruskestävyyden harjoitteluun. Yleisenä ohjeena sanoisin, että ainakin vielä 60-vuotiaana pitäisi pystyä vetämään kymmenkunta leukaa, tekemään yhden käden etunojapunnerruksen ja yhden jalan pistoolikyykyn. Nuorempana tietysti monta. Ilman tätä voimatasoa on turha kuvitella saavuttavansa korkeaa tasoa missään kamppailutaidossa, oli se ulkoinen tai sisäinen. Kestävyyspuolella riittää, että pystyy juoksemaan kympin lenkin halutessaan.  Tällaisen kestävyystason saavuttaminen vie vain muutaman kuukauden.

Sitten yiquanin voimaharjoitteluun. On kaksi tapaa lisätä painon ja sen kautta voiman elementtiä harjoituksiinsa. Toinen tapahtuu ilman ulkoista painoa, siis kehon painon avulla ja toinen ulkoisilla välineillä. Sekä vartalon että käsien painoa ja sen kautta harjoituksen rasittavuutta voidaan lisätä ottamalla laajempia asentoja. Olemme tottuneet yleensä seisomaan suhteellisen lyhyissä ja kapeissa asennoissa ja kädet suhteellisen lähellä kehoa. Jalkojen rasitusta voidaan lisätä ottamalla matalampia asentoja. Hyviä esimerkkejä tästä ovat ”tiikerin” ja ”lohikäärmeen” asennot, joissa voidaan laskeutua hyvinkin alas, jolloin jalkojen rasitus kasvaa isoksi. Kannattaa myös tiedostaa, että yiquanin perusharjoitusten tekemisen tapa oli juuri tämän tapainen, laaja ja syvä, vielä 1900-luvun alkupuolella. Muistan jostain lukeneeni, että WXZ suosi aluksi matalia ja laajoja asentoja juuri siksi, että ne tuottavat voimaa. Vasta vanhemmilla päivillään hän alkoi seistä suppeissa ja kapeissa asennoissa. Tässäkin näkyy siis tie ulkoisesta kohti sisäistä. Yao Zongxun (Zhangin opettaja) taisi viedä tämän kehityksen nykyiseen muotoonsa.

Kun Jan Diepersloot opetti meille 90-luvun puolessa välissä Han Xing Yuanin yiquania, hänen opettamassaan zhan zuang -asentojen sarjassa oli asennot, jossa seistiin kädet suorina edessä sekä sivuilla. Käsien ojentaminen käytännössä suoriksi lisää niiden painon tuntua huomattavasti, koska käden painopiste siirtyy kauemmaksi olkanivelestä eli kannattelun tukipisteestä. Kyse on samasta asiasta kuin miltä tuntuu kannatella metrin pituista keppiä keskeltä tai sen päästä. Kontaktipisteeseen kohdistuva vääntövoima on täysin toinen. Tämä on tapa, miten lisäämme käden painoa ilman välinettä: tekemällä laajempia asentoja. Toisaalta, kun haluamme keventää harjoituksen rasitusta, supistamme asentoa.

Toinen tapa on ottaa mukaan ulkoinen paino. Kirjoitan tästä nyt siksi, että olen tutkinut itse seisomista sekä pienten että vähän isompien painojen kanssa. Isommista painoista puhun ehkä myöhemmin, mutta nyt muutama sana harjoittelemisesta kevyen painon kanssa. Tarkoitan tässä kevyellä painolla muutaman sadan gramman painoja ja ehkä maksimissaan noin kilon. Hyvä väline on puinen keppi. Itse käytän noin 120 cm pitkää keppiä, jonka paino voi vaihdella noin 400 – 600 gramman välillä.

Kannattaa huomata, että jos seison kädet rinnan edessä pallon ympärillä normaalissa ”pitele palloa” (cheng bao) –asennossa, ja lisään tähän asentoon esimerkiksi puisen kepin, joka painaa noin 500 grammaa (kuva 1), rasitus on aika lailla sama kuin asennossa, jossa seison ilman painoa, mutta kädet eteen suoriksi ojennettuna.  Tämä tarkoittaa, että näiden kahden harjoituksen välillä ei ole siis käytännössä mitään eroa, vaikka toinen tehdään ilman ”ulkoista” välinettä, toinen ulkoisen välineen kanssa. Tällä huomautuksella haluan sanoa, että kyse on vain eri tavoista säädellä rasitusta, ei sen kummemmasta. Ero tulee siitä, että kevyen apuvälineen kanssa tästä säätelystä tulee helpompaa ja sitä voidaan tehdä huomattavan monipuolisesti.  Silloin myös pelkkä käsien paino ei rajoita sitä, minkälaiseen rasitukseen kehon halutaan reagoivan. Väline siis ei sinänsä tee ”sisäisestä” harjoituksesta ”ulkoista”.

  Kuva 1.

Yi quan on tutkimista. Zhang zhuan on sen tutkimista, miten keho reagoi, kun seisomme pitkiä aikoja erilaisissa asennoissa erilaisia voimia tutkien. Nämä voimat otetaan kahdesta suunnasta: 1. kehon omasta ja käsien painosta ja 2. mielikuvista. Kehon ja sen raajojen paino on staattinen maan vetovoiman suuntaan pyrkivä voima, joka herättää reaktiovoiman, jota lihashermojärjestelmämme kannattelee. Tätä voimaa voimme säädellä kahdella tavalla, kuten edellä totesin: 1. asentojen laajuudella ja 2. ulkoisella välineellä (paino, keppi, miekka jne.) Mielikuvan voimaa säätelemme samalla tavalla kuvittelemalla erisuuruisia vastuksia: höyhenestä vuoriin, kuuhun ja planeettoihin asti. Monipuolinen harjoitus käyttää kaikkia näitä menetelmiä.

Perussääntö on siirtyä ulkoisiin välineisiin vasta, kun zhan zhuang -harjoitusta on tehty muutama vuosi niin, että on jo kokemus seisomisesta koko kehon voimalla ja on selkeä ymmärrys ja kokemus siitä, mitä koko kehon yhtenäisyys tarkoittaa. Sen jälkeen voi ja kannattaa tutkia seisomista esimerkiksi puisen kevyen kepin kanssa. Se lisää seisomisen intensiivisyyttä monella tavalla. On itse asiassa aika mielenkiintoista huomata, miten pienikin paino muuttaa heti seisomisen laatua. Tapahtuu voiman lisääntymistä, kehotietoisuuden laajentumista, vahvistuvaa juurtumisen tuntua, koko kehon elävöitymistä uudelle tasolle. Tutki kepin kanssa kaikkia mahdollisia zhan zhuangin asentoja. Kun kannattelet palloja, kepin voi asettaa peukaloiden hankaan. Kun kämmenet ovat alaspäin, aseta keppi etu- ja keskisormen juureen rystystä vasten, niin huomaat mielenkiintoisen vaikutuksen sormissasi. Tutki monipuolisesti ja eripituisia aikoja. 5-20 minuuttia asennossa on hyvä neuvo, asennosta riippuen.

Ai niin, aina pitää viitata myös lähteisiin, että ei tule ajatus, että olisin keksinyt jotakin päästäni. Innostuin näistä kuvioista leikittyäni lyhyen puukepin kanssa pari vuotta kehitellessäni keppi-asahia, mutta zhan zhuangia kevyiden painojen kanssa kuvaa DK Yoo kirjassaan ”Cham Jang Gong” (= zhan zhuang koreaksi). Hän ei käytä keppiä vaan pieniä palloja tai käsipainoja.

Upotan tähän alle Zenshindojon yiquan ryhmälle tekemäni jouluvideon, missä käyn läpi perusasennot lyhyesti kepin kanssa. Seison asennoissa vain hetken. Videon lopussa teen kepin kanssa myös muutaman shi-li –harjoituksen.



Asahi III – hidas liike, hiljainen mieli

Asahi Posted on pe, marraskuu 27, 2020 11:38:06

Tämä kirja on ollut työn alla jo muutaman vuoden. Helmikuusta lähtien käsikirjoitus on ollut kustantajalla, mutta näyttää siltä, että ainakaan edelliset asahi-kirjat julkaissut kustantaja ei ole tästä kiinnostunut. Pitänee edetä projektissa ja tehdä se itse.

Aikaisemmin julkaisemani kirjan johdanto on muuttunut, koska myös kirjan sisältö on jonkin verran muuttunut. Tämä projekti tulee vielä viemään jonkin aikaa, mutta jotta asia pysyisi mielessä, alla kirjan toivottavasti lopullinen sisältö ja johdanto.

Sisältö:

  1. Asahin liikuntapyramidi
  2. Asahi III, perusteet, yksityiskohdat ja liikevariaatiot
  3. Asahi somaattisena menetelmänä
  4. Asahin periaatteet liikesarjoina
  5. Tietoinen liike ja liikkeen sisäinen hallinta
  6. Asahi ja hengittämisen taito
  7. Asahia vuodepotilaille
  8. Onko asahi ”mindfulnessia”?

Johdanto:

Tämä kirja on jatkoa kahdelle edelliselle asahia käsitteleville kirjoilleni: Asahi – tietoisen liikkeen taito (Docendo 2014) ja Asahi II – syväsukellus kehomieleen (Docendo 2016). Asahi-menetelmä perustuu kolmeen liikesarjaan, joista kahta ensimmäistä käsittelin perusteellisesti edellä mainituissa kirjoissa. Tässä kirjassa syvennyn tarkemmin asahin kolmanteen liikesarjaan ja avaan myös asahin muita ulottuvuuksia. Asahi Health -menetelmä on monitasoinen terveysliikuntajärjestelmä, mistä voidaan erottaa kolme tasoa. Asahi on 1. monipuolinen terveysliikuntamenetelmä, 2. optimaalista kehon käyttöä opettava somaattinen menetelmä ja 3. kehon ja mielen harmoniaa tuova meditatiivinen kehomieliharjoitus. Kuvaan asahia tässä kirjassa kaikilla näillä tasoilla.

Ensimmäinen luku käsittelee asahia erilaisia yleisiä vaivoja hoitavana ja ennaltaehkäisevänä terveysliikuntamenetelmänä. Teen tämän käyttäen hyväksi UKK-instituutin lanseeraamaa ”liikuntapyramidi” ajatusta, mutta teen sen toisin. Asahin liikuntapyramidissa emme lähde liikkeelle siitä, minkälaisia erilaisia liikuntamuotoja ihmisten tulisi harjoittaa, jotta he pysyisivät terveinä. Asahissa lähdemme liikkeelle ihmisestä itsestään, siitä miten hänen kehonsa eri kohdat ovat alttiita erilaisille vaivoille ja sairauksille ja miten asahin harjoitukset ennaltaehkäisevät ja hoitavat näitä ongelmia. Asahissa harjoitamme itseämme systemaattisesti päästä varpaisiin ja tässä luvussa käyn läpi lyhyesti, mitä terveyshyötyjä tällaisesta harjoituksesta on.

Kirjan toisessa luvussa kuvaan asahin kolmannen liikesarjan jokaisen liikkeen kuudesta näkökulmasta tai tasosta. Perusteissa tarkastelen liikettä aloittelijan näkökulmasta. Annan liikkeen suorittamisen perusohjeet. Sen jälkeen syvennyn liikkeiden yksityiskohtiin, jotka tulevat tärkeiksi, kun asahia on harrastettu vähän pidemmän aikaa. Kolmannessa osiossa ”mieli mukaan”, annan vinkkejä, miten huomion voi paremmin pitää suunnattuna liikkeiden yksityiskohtiin ja liikekokemukseen. Tämä asahin taso, jossa keskitytään erityisesti huomion suuntaamiseen ja mielen harjoittamiseen, käy tärkeämmäksi, kun harrastaja edelleen etenee asahi-taidossaan. Neljänneksi kuvaan liikkeelle yhden tai useamman liikevariaation. Liikkeiden variaatiot auttavat ymmärtämään perusliikettä, mutta tuovat mukanaan harjoitteluun myös vaihtelua. Ne opettavat myös analysoimaan asahin liikkeitä ja osoittavat kohti asahin luoviakin liikemahdollisuuksia. Viidenneksi annan opettajille ohjeita liikkeiden kohdista, mitkä saattavat olla harrastajille vaikeita. Kuudenneksi ja viimeiseksi olen kirjoittanut jokaiseen liikkeeseen liittyen muutaman runonomaisen säkeen, eräänlaisen arvoituksen, joiden avulla asahin harrastaja voi vielä pyrkiä syventämään ymmärrystään asahin syvemmistä tasoista. Asahi ei ole vain terveysliikuntaa, vaan se on monitasoinen ja harjoituksen myötä jatkuvasti syvenevä somaattinen menetelmä, joka antaa harrastajalleen terveyttä, mutta myös kehon hyvään kannatteluun ja voimantuottoon liittyviä taitoja. Pyrin tässä luvussa kuvaamaan asahin kolmannen liikesarjan monesta näkökulmasta samalla tavalla kuin tein aikaisemmissa asahi-kirjoissani kahden ensimmäisen sarjan kohdalla.

Kolmannessa luvussa tarkastelen asahia somaattisena menetelmänä. Asahi ei ole vain liikesarjoja, vaan liikkeiden tekemistä kannattelevat asahin psykofyysiset periaatteet. Nämä periaatteet tekevät asahista somaattisen menetelmän, jossa etsitään kehon optimaalista asentoa, liikettä ja voimantuottoa arjen askareissa. Somatiikan käsitteen loi yhdysvaltalainen filosofi Thomas Hanna 1970-luvun alussa. Käyn tässä luvussa läpi, mitä somaattisilla menetelmillä Hannan mukaan ylipäätään tarkoitetaan ja miksi asahikin on hyödyllistä nähdä somaattisena menetelmänä. Luku on paikoitellen aika filosofinen, mutta toivottavasti auttaa lukijaa ja asahin soveltajia näkemään syvemmälle asahin ulottuvuuksiin ja mahdollisuuksiin. Asahia käytetään nykyään myös erilaisten psykofyysisten terapiamenetelmien ohessa ja apuna ja tämä luku luo perustaa ja teoriaa tälle toiminnalle.

Neljännessä luvussa käsittelen asahin liikeperiaatteita. Olen käsitellyt niitä jo aiemmissa kirjoissa, mutta nyt annan jokaiseen periaatteeseen liittyvän liikesarjan. Nämä periaatteisiin liittyvät liikesarjat toimivat samalla tavalla kuin asahin varsinaisetkin sarjat, antavat mallin ja muistille tuen, jonka avulla periaatteita on helppo opetella ja kerrata. Ilman näitä liikeperiaatteita ja niiden noudattamista asahi kadottaa luonteensa ja muuttuu pelkäksi terveysjumpaksi. Olen tässä luvussa ajatellut erityisesti asahin opettajia, joilla on haastava tehtävä opettaa liikuntaa, joka näyttää päällisin puolin helpolta, mutta jonka oikeaoppinen tekeminen vaatii vuosien työn. Asahi ei ole vain fyysisten liikkeiden suorittamista, jotta saisimme niiden terveysvaikutukset, vaan se on taito, jossa opetellaan monia syvällisiä kehon hyvään linjaukseen ja kannatteluun sekä voimantuottoon ja huomion suuntaamiseen liittyviä periaatteita. Asahi on ensisijaisesti taito ja liikekokemus, mikä syntyy asahin liikkeiden ja niiden taustalla olevien periaatteiden saumattomasta yhteydestä. Nämä periaatteet syventävät asahin somaattiseksi menetelmäksi. Tämä luku antaa erityisesti asahin ohjaajille työkaluja näiden periaatteiden opettamiseen ja omaksumiseen, mutta myös edistyneet asahin harrastajat saavat luvusta välineitä oman asahi-taitonsa kehittämiseen.

Viidennessä luvussa keskityn asahiin tietoisen liikkeen näkökulmasta. On monia tapoja harjoittaa liikkeen ja kehon aistimisen avulla huomion suuntaamista. Tämä asahin taso liittää asahin vanhoihin joogan, qigongin tai taijin tapaisiin vanhoihin meditatiivisiin perinteisiin. Yhdellä tasolla asahi on yksi liikemeditaation muoto. Olen käsitellyt kehomielen harjoittamista tietoisuustaitojen näkökulmasta tarkemmin kirjassani Mindfulness – tietoisuuden harjoittamisen taito (Docendo 2013), johon tästä teemasta kiinnostuneiden lukijoiden kannattaa tutustua. Tuossa kirjassa pyrin antamaan laajemman historiallisen ja filosofisen viitekehyksen siitä, mihin kokonaisvaltainen kehon ja mielen harjoittaminen yleisemmin liittyy. Kysehän on yhdestä itsensä tutkimisen ja itsensä kasvattamisen tavasta. Harjoittamalla kehomieltään ihminen pyrkii aina ymmärtämään paremmin itseään ja ihmisenä olemista yleisemmin. Käsillä olevassa kirjassa näkökulmani on teknisempi. Annan tässä luvussa useita konkreettisia tapoja, miten mieli pidetään kohdistuneena kehon liikkeeseen ja sen vivahteisiin. Näiden periaatteiden noudattaminen syventää asahin kehomieliharjoitukseksi.

Tietoiseen liikkeeseen liittyy kaksi perustavaa näkökulmaa, joita kumpaakin käsittelen. Ne ovat (1) tietoisuus liikkeestä ja (2) liikkeen sisäinen kontrolli. Liiketietoisuus tarkoittaa, että aistimme liikkeen tuntemusta liikeradan jokaisessa pisteessä. Liikkeen aistiminen, kehon ”kinestesia” on ikään kuin kartta, josta voimme oppia näkemään aina pienempiä ja pienempiä yksityiskohtia. Se tekee tietoisen liikkeen harjoittamisen erittäin mielenkiintoiseksi ja motivoivaksi. Liikekokemus on siis syvenevä. Liikkeen sisäisellä kontrollilla tarkoitetaan sitä, että liikettä ohjataan hallitusti sen liikeradan jokaisen pisteen kautta. Hyvin helposti liike menee eteenpäin automaattisesti. Tästä automatiikasta tietoisessa liikkeessä pyritään pois. Tarkoituksena on löytää eräänlainen hienovarainen tahdonponnistus tai tahdonvoima, jolla liikettä ohjataan jatkuvasti ja tietoisesti eteenpäin. Tämä vaatii liikkeen radikaalia hidastamista ja jatkuvaa huomion tietoista suuntaamista. Kyseessä on eräänlainen katkeamaton ja saumaton kehon ja mielen yhtäaikaisen ponnistuksen ylläpito. Tämä on myös syy siihen, miksi tietoinen liike toimii harjoituksena, jossa liikutaan kehon ja mielen erillisyydestä kohti kehomielen yhteyttä.

Kuudennessa luvussa käsittelen asahia hengittämisen taidon näkökulmasta. Asahissa hengitys kannattelee tietoista liikettä. Etsitään liikkeen, hengityksen ja mielen harmoniaa. Tämä periaate on monen ihmistä eheyttävän liikkeen lähtökohta. Tiedostamalla liikkeen ja hengityksen rytmin asahi syvenee pelkästä terveysliikunnasta syvemmille somaattisen menetelmän ja kehomieliharjoituksen tasoille.  Käsittelen tässä luvussa hengitystä monesta näkökulmasta aina hengityskierron fysiologiasta hengityksen filosofiaan asti.

Kirjassani Asahi II – syväsukellus kehomieleen kuvasin, miten asahin perusliikesarjan voi tehdä tuolilla istuen. Sarjaa käytetään paljon erityisesti senioriryhmissä. Käsillä olevan kirjan seitsemännessä luvussa annan tavan, miten asahin perusliikesarjan voi tehdä lattialla tai vuoteessa maaten. Liikesarjalla on monia sovelluksia. Asahin perussarjat tehdään seisten ja jos jalkavoimaa ei ole, ne saattavat tuntua raskailta. Siksi voi olla joskus paikallaan jatkaa tekemistä tuolilla istuen. Aina emme myöskään pysty istumaan tuolilla. Voimme joutua vuodepotilaaksi. Vaikka olisimme sidottuja vuoteeseen, se ei tarkoita, että emme voisi tehdä mitään liikuntaa. Koko liikesarjan tekemine voi olla liian rasittavaa, mutta aina voi valita liikkeen tai liikekokonaisuuden, mitä pystyy tekemään. Tässä luvussa kuvaan asahin perussarjan liikkeistä sellaisia variaatioita, että ne soveltuvat maaten tehtäviksi. Myös asahin ryhmäharjoituksessa voi tulla tilanteita, että ohjaaja haluaa teettää joitakin liikkeitä makuulta. Luvussa kuvattu liikesarja antaa tähän malliesimerkkejä.

Kahdeksannessa ja kirjan viimeisessä luvussa käsittelen kysymystä ”onko asahi mindfulnessia”. Elämme tätä kirjoittaessani edelleen voimakasta ”mindfulness-buumin” aikaa. Törmäämme siihen jatkuvasti erilaisissa tiedotusvälineissä ja meille markkinoidaan jatkuvasti erilaisia mindfulness-ryhmiä ja koulutuksia. Katson tässä luvussa tätä ilmiötä monesta näkökulmasta. Asahi-ohjaajien on syytä tiedostaa mindfulness-ilmiön monitahoinen ja monimutkainen luonne, koska asahikin on tietoisen ja hitaan liikkeensä vuoksi meditatiivinen harjoitus. Meditatiiviseen harjoitukseen ylipäätään liittyy paljon erilaisia väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja. Jotkut haluavat kaikin tavoin pitää asahin ulkona näistä menetelmistä, toiset näkevät asahin ja muidenkin meditatiivisten menetelmien syvän yhteyden. Puran tässä luvussa mindfulness-menetelmät kolmeen isoon kategoriaan ja tarkastelen näitä kategorioita ja niihin liittyvien menetelmien päämääriä yleisemmin. Tämän tarkastelun perusteella asetan sitten kysymyksen asahin ja mindfulness-menetelmien suhteesta.

***

Olen laittanut asahin kaikki perussarjat YouTube-kanavalleni sekä Asahi-Akatemian nettisivuille, jotka löytyvät osoitteesta: www.asahi.pro. Myös tämän kirjan materiaaleja löytyy samasta paikasta. Asahi on viidessätoista vuodessa levinnyt yhdeksi suosituimmista liikuntamuodoista kansalais- ja työväenopistoissa. Erityisesti opistojen kurssien kautta asahi on tavoittanut ja joka vuosi tavoittaa tuhansia hyvinvoinnistaan ja terveydestään kiinnostuneita suomalaisia. Asahin ohjaajat tekevät arvokasta työtään myös monilla terveydenhuollon aloilla. Asahia käytetään kuntoutuksessa, fysioterapiassa, kivunhoidossa, mielenterveystyössä, psykoterapiassa, seniorityössä, eritysryhmien liikunnassa jne. Tämän kirjan myötä kolmiosainen kirjasarjani asahi-menetelmästä, sen muodoista ja perusteista saa päätöksen. Pidän näitä kolmea kirjaa asahin käsikirjoina, jotka toivottavasti kuluvat kulmistaan hiirenkorville tiedonhaluisten ohjaajien ja aktiivisten harrastajien käsissä.



Asahi, kiinalainen terveysliikunta ja tieteellinen ajattelu

Asahi Posted on la, marraskuu 21, 2020 16:26:36

Saan aina joskus kuulla kritiikkiä siitä, että nostan usein esille asahin kiinalaisia taustataitoja, kuten taijita ja qigong -harjoituksia. Kuulemma jopa pilaan sillä asahin maineen suomalaisena terveysliikuntana. Olen vahvasti eri mieltä. Koska tähän asiaan näyttää liittyvän paljon ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä asahin historiasta, ajattelin kirjoittaa ajatuksiani auki. Olen tosin tehnyt sitä koko ajan tämän viidentoista vuoden aikana, jona olen asahia kehittänyt, mutta aina voi kerrata.

Ihan ensimmäisenä pitää todeta, että olen viettänyt käytännössä koko työikäni yliopistomaailmassa tieteellisen tutkimuksen parissa ja olen omaksunut siellä monia akateemisia ajattelutapoja. Yksi tärkeimmistä tieteen periaatteista on merkitä näkyviin aina lähteensä. Kunniaa ei pidä ottaa itselleen toisten tutkimuksista eikä esittää omanaan sitä, mitä ei itse ole kehittänyt. Olen siis tottunut sekä kirjoittamaan, ajattelemaan että toimimaan niin kuin tieteessä on tapana. Välillä kuljetaan lähteestä lähteelle, välillä niistä irtaudutaan, mutta aina laitetaan lähteet näkyviin. Populaareissa teksteissä, kuten blogeissa, lähdeviitteitä ei ole tapana käyttää, mutta tärkeimmät ajattelun lähteet on silloinkin tapana mainita, jolloin ei tule väitettyä omakseen sitä, mikä omaa ei ole.  Akateemisen kirjoittajan on vaikea kertoa edes vitsiä kertomatta samalla, keneltä sen on kuullut.

Samaa periaatetta olen pyrkinyt kunnioittamaan myös asahissa. Olen kirjoittanut pitkiä artikkeleita asahin taustasta, sen kehityshistoriasta liike liikkeeltä, että ei syntyisi kuvaa siitä, että itse tai asahi-projektissa muut mukana olleet olisimme luoneet asahin liikkeet ja niihin liittyvät periaatteet ikään kuin tyhjästä. Asahista ei voi mielestäni totuudellisesti edes puhua, jos ei nosta esiin niitä kiinalaisia liikuntamuotoja, joista käytännössä kaikki asahin liikeperiaatteet ja myös iso osa liikkeistä on peräisin. Tiedän tämän, koska olen itse ne suurelta osin asahiin tuonut! Tästä syystä minua häiritsee valtavasti puhe asahista ”suomalaisena” terveysliikuntana. Asahissa on tuskin mitään suomalaista, paitsi kehitysryhmässä mukana olleet neljä miestä. Kehitysryhmän jäsenten kansalaisuus ei tee asahista suomalaista, jos sen sisältö on suurelta osin lainattu muualta. Toinen seikka, mikä minua haittaa tässä puheessa asahin suomalaisuudesta on, että siihen on sisäänrakennettu ajatus siitä, että suomalaisuus olisi jotenkin parempaa, laadukkaampaa tai tieteellisempää kuin vaikkapa kiinalaisuus tai afrikkalaisuus. Niin ei tietenkään ole. Tällaiseen puhetapaan liittyy mielestäni helposti negatiivista kansallismielisyyttä, jossa vähätellään muita kulttuureita. Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä en haluaisi nähdä sellaista puhetapaa asahin kohdalla, joka tosiasiallisesti on suomalainen versio, yhdenlainen muunnelma, kiinalaisista qigong-harjoitteista.

Kiinalaisessa kulttuurissa monet asiat kehittyivät tuhansia vuosia aikaisemmin kuin lännessä. Yksi näistä asioista on terveyttä edistävät ja sairauksia hoitavat fyysiset harjoitukset. Lännessä alamme vasta hiljalleen ymmärtää idän syvällisiä kehon ja mielen harjoituksia. Itse olen ylpeä siitä tavasta, miten olemme asahissa onnistuneet luomaan kiinalaisten harjoitusten perustalle helposti lähestyttävän, mutta monitasoisen harjoitusmenetelmän. Minusta on silloin myös tärkeää, että kunnioitamme asahin lähtökohtia. Ilman kiinalaisia terveysliikuntaperinteitä ei asahia olisi edes olemassa. Itse olen harjoitellut useampia kiinalaisia lajeja säännöllisesti jo noin 35 vuoden ajan, enkä edelleenkään lakkaa ihmettelemästä näiden lajien käsittämättömän syvällistä ymmärrystä ihmisen kehon ja mielen rakenteesta, toimintatavoista ja harjoitettavuudesta.

Suomalainen kulttuuri on edelleen valitettavan kapeakatseista ja ennakkoluuloista. Aina välillä törmäämme jopa asahin yhteydessä siihen, että asahin itämaiselta kalskahtava nimi (se on japania!) karkottaa ihmisiä sen parista. Kannattaa muistaa, että oli asahi lähtökohdiltaan kuinka ”itämaista” tahansa, se ei tarkoita, että se olisi silloin ”meille vierasta” tai ”eksoottista”, ”itämaista uskontoa” tai vastaavaa, päinvastoin. Asahissa kiteytyvät idän, erityisesti Kiinan vanhan liikuntakulttuurin arvokkaimmat ja yleispätevimmät periaatteet, jotka eivät ole millään tavalla ristiriidassa länsimaisen terveysajattelun kanssa.

Kun asahi-projektimme oli alkuvaiheessa, ensimmäinen sarja vasta kehitetty, kirjoitin asahin kehittämistyötä varten apurahahakemuksen (23.5.2006), jossa asahi-projektin lähtökohdat tuodaan selkeästi esiin.

Kirjoitan siinä mm. näin: ”Asahi-Health -terveysliikuntaprojektin tavoitteena on ollut kehittää uusi, monitasoinen terveysliikuntajärjestelmä, joka perustuu itämaisten liikuntamuotojen, erityisesti kiinalaisten terveysliikuntajärjestelmien periaatteisiin. Näitä liikuntamuotoja on käytetty lähtökohtana, on analysoitu niiden keskeisiä liikunnallisia ja terveydellisiä periaatteita ja kehitetty niiden pohjalta erityisesti suomalaisille sopiva monipuolinen terveysliikuntamenetelmä. Tässä kehitystyössä on erityisesti pyritty ottamaan huomioon suomalaisten suurimmat terveysongelmat kuten selän ja hartiaseudun vaivat, kaatumisesta johtuvat murtumat, stressin aiheuttamat psykosomaattiset ongelmat ja depressio.”

Tässä vielä pidempi lainaus samasta projektisuunnitelmasta, missä käsittelen tarkemmin sitä, miten projektissa on tarkoitus edetä.  Projektisuunnitelmani perustui sille työlle, mitä olin itse silloin jo noin kahden vuosikymmenen ajan tehnyt:

”Ajatus, että voitaisi kehittää sellainen liikuntamuoto, jossa pystyttäisi ottamaan oikeasti huomioon edellä kuvatut suomalaisten terveysongelmat, perustuu siihen, että on jo olemassa terveysliikunnan perinteitä, erityisesti Kiinassa, joissa on jo vuosisatoja tutkittu, miten tällaisia terveysongelmia voidaan kehoa harjoittamalla lähestyä. On vain analysoitava näiden liikuntamuotojen keskeiset periaatteet ja sovellettava niitä suomalaiselle kohderyhmälle sopivalla tavalla. Tämän lisäksi projektissa otetaan huomioon länsimaisen lääketieteen tulokset siitä, miten liikuntaa voidaan käyttää hyväksi edellä kuvattujen ongelmien hoidossa. (…)

Koska terveysliikuntamme lähtökohtana käytetään useita kiinalaisia terveysliikunnan muotoja, käsitellään seuraavassa joitakin keskeisiä tämän liikkumisen tavan piirteitä. Ensinnäkin voidaan todeta, että Kiinassa on erittäin rikas ja vanha terveysliikunnan traditio. Monissa vanhoissa voimistelumuodoissa matkitaan eläimiä ja luonnon ilmiöitä. Tämä ajatus voidaan jäljittää historiallisesti ehkä kolme tuhatta vuotta vanhoihin taolaisiin shamanistisiin harjoituksiin.  (…)

Nämä liikuntajärjestelmät sisältävät monia erityisiä liikunnallisia ja filosofisia periaatteita, joita länsimainen liikunta joko ei lainkaan tunne tai ei ainakaan käytä systemaattisesti hyväksi. ”

Luettelen sitten kahdeksan keskeistä kiinalaisiin terveysliikuntamuotoihin liittyvää periaatetta, joiden perustalle olemme asahia rakentaneet. Ne ovat:

1. Monissa systeemeissä harjoitetaan tietoisesti kehon pystysuoraa linjausta. Esim. taijissa ”kohotetun päälaen periaate” tai yi quanissa paikallaan seisomisen harjoittelu. Tuo esiin nk. ”sisäisen voiman”, koko kehon voiman, vahvistaa selkää ja opettaa selän optimaalista käyttöä (vrt. painavan ruukun kanto pään päällä Afrikassa).

2. Monissa kamppailutaidoissa tehdään perusharjoituksena qigongia, jossa voimaa harjoitellaan vuorotellen lihaksia jännittämällä ja rentouttamalla ja samalla venyttämällä. Kyse on eräänlaisesta isometrisestä venytyksestä joka pyritään kohdistamaan koko kehoon.

3. Miltei kaikissa terveysliikunnan muodoissa harjoitetaan ja avataan systemaattisesti selkärankaa erilaisin taivutuksin, kiertoliikkein ja venytyksin. Selkäranka ymmärretään koko kehon elinvoimaa kannattelevaksi perusrakenteeksi, jonka terveys ja toiminta on ensisijaista.

4. Monissa systeemeissä on paljon hartiaseutua ja olkaniveliä avaavia harjoituksia. Sen lisäksi monissa systeemeissä jalkojen voiman ja tasapainon harjoitukset ovat keskeisessä osassa.

5. Yleensä liikkeet tehdään hitaasti ja mielen ohjaamana hengityksen tahdissa. Hitaassa liikkeessä kehoa ehditään kuuntelemaan ”sisäkautta”.  Kyseessä on senso-motorisen järjestelmän tietoinen harjoittaminen ja kehontietoisuuden herkistäminen liikkeen avulla.

6. Hengitystä harjoitetaan sekä yhteydessä liikkeeseen että erikseen. Hengityksen harjoituksen avulla pyritään vaikuttamaan mielentilaan. Kun liike, hengitys ja mielen ohjaus koordinoidaan, mieli keskittyy ja tyyntyy ja tunnekokemus tasaantuu.

7. Harjoituksessa käytetään hyväksi tietoisesti erilaisia mielikuvia erilaisten mielentilojen aikaansaamiseksi ja hermojärjestelmän aktivoimiseksi. Liike voidaan esimerkiksi vain kuvitella ja saadaan näin aikaan liikkeen kokemus kehon sisällä. Mielikuvaharjoittelulla on Kiinassa hyvin pitkät perinteet ja sen vaikutusmekanismit tunnetaan hyvin.

8. Yleisesti voi sanoa että kiinalaiset terveysliikuntaharjoitukset perustuvat holistiseen käsitykseen ihmisestä kokonaisuutena ja ihmisestä luonnon osana. Samoin terveysliikunta nähdään olennaisesti elämän laatua parantavana olennaisena elämän osa-alueena.”

Mielestäni meidän ei tule asahissa antaa periksi ennakkoluuloille ja kapeakatseisuudelle, missä muita kulttuureita ja niiden perinteitä vähätellään. Avarakatseisuus, mielen avoimuus on myös yksi tieteellisen ajattelun tärkeä edellytys. Se, että asahi perustuu kiinalaisiin terveysliikunnan muotoihin, joille perustelua haetaan länsimaisesta tieteestä, ei tee siitä millään tavalla vähäisempää, päinvastoin. Voimme olla asahissa ylpeitä siitä, että olemme onnistuneet valjastamaan nämä syvälliset ja vanhat periaatteet sellaiseen muotoon, että asahi on saanut laajan harrastajakunnan suomalaisten keskuudessa.



Lyhyt huomio siitä, miksi en meditoi enkä mietiskele ja pari sanaa myös asahista

Asahi, Tietoisuustaidot, Zen Posted on ke, marraskuu 18, 2020 12:16:29

Nyt kun kaikki ”meditoivat”, haluan lyhyesti perustella, miksi itse en yleensä halua käyttää tätä käsitettä. Asahin yhteydessä tosin puhun joskus ”meditatiivisesta liikunnasta”, mutta yritän muistaa aina samalla selittää, mitä tällainen käsite tarkoittaa. Puhun mieluummin kehomielen harjoittamisesta, mutta myös joskus kontemplatiivisista perinteistä.

Varsinkin”mindfulness”-menetelmien tunnettuus on nostanut puheen meditaatiosta pinnalle. Luulen, että tämän sanan käyttö johtuu historiallisesta väärinymmärryksestä. Yritän perustella kantaani seuraavassa.

Suomen kielessäkin puhumme meditaatiosta ja ”mietiskelystä”. Suomen ”mietiskely” näyttää hyvin sanan varsinaisen merkityksen. Jos kysyt toiselta, mitä mietit, tarkoitat, mitä hän ajattelee. ”Mietiskely” on jonkin asian ajattelemista. Jos ajattelen yhdistelmää ”kulkea”, ”kuljeskella”, niin kuljeskelu on yhdenlaista harhailua, edes takaisin kulkua. Tekeminen toistuu. Samalla tavalla mietiskely tarkoittaa harhailua ajatuksissaan. Voin kysyä ihmiseltä, joka tuijottaa etäisyyteen: ”Mitä mietiskelet?” Kysymys tarkoittaa, mitä ajattelet tai missä ajatuksesi harhailevat.

Jos ajattelen buddhalaisia kehomieliharjoituksia, niissä ei ole kyse tämänkaltaisesta ajattelemisesta. Päinvastoin. Mieli keskitetään yhteen kohteeseen, jolloin mielen monet sisällöt, intentionaaliset aktit, supistetaan yhdeksi. Tämä aiheuttaa mielen sisältöjen vaimenemista ja tyhjenemistä ja lopulta kaikkien intentionaalisten aktien putoamista pois, jolloin jäljelle jää vain tietoisuus. Tätä kokemusta kuvataan monella tapaa, mutta olennaista kuvauksissa on, että harjoitus vie tietoisuuden perusrakenteeseen, eräänlaiseen pelkkään olemiseen, missä kokemus ei sisällä käsitteellisiä eroja. Tämä mahdollistaa eräänlaisen ”mielen uudelleenorganisoitumisen”, kuten filosofi Lauri Rauhala asiaa kuvaa. Tämä on kaukana mietiskelystä, missä mieli vaeltaa siellä sun täällä.

Suomessa olemme alkaneet käyttää meditaation käsitettä varmaankin englannin kielen ”meditation” vastineena. Sen etymologia on mielenkiintoinen. Asiasta löytyy hyvä Wikipedia-artikkeli. Englantiin sana tulee vanhan ranskan sanasta meditacioun, joka puolestaan tulee latinan sanasta meditatio, joka puolestaan tulee verbistä meditari.  Verbi meditari tarkoittaa ajattelua, mietiskelyä, pohdiskelua, keksimistä jne., eli suunnilleen samaa kuin suomen ”mietiskely”. Lännessä meditaatio-termin käyttö mielen harjoittamisen prosessista on peräisin 1100-luvulla eläneen kartusialaismunkin Guigo II:n teoksista. Hän kuvaa teoksessaan Scala Claustralium munkin tien neliportaisen mallin avulla. Kyse on Lectio Divina -harjoituksesta, missä munkki tutustuu pyhään tekstiin. Guigo kuvaa harjoitukseen kuuluvan seuraavat neljä askelta: lectio, meditatio, oratio ja contemplatio.

Lectio tarkoittaa pyhän tekstin lukemista. Valmistaudutaan hiljentymällä ja keskitytään lukemaan esimerkiksi jokin Raamatun jae. Teksti koetaan suoraan pyhänä, elävänä ja pyritään ymmärtämään sen salattu merkitys, jonka Pyhä Henki voi paljastaa. Luettava jae voi olla esimerkiksi  Johannes 14:27: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille.” Jae luetaan esimerkiksi neljä kertaa. Meditatio tarkoittaa jakeen merkityksen mietiskelemistä. Jaetta punnitaan eri näkökulmista ja pyritään pitämään mieli avoinna, jotta Pyhä Henki voisi astua sisään paljastamaan tekstin syvemmän merkityksen. Jos jae on edellä kuvattu Joh 14:27, pyritään kuitenkin välttämään liikaa analyysia ja ennemminkin astumaan itse siihen rauhaan, mistä Jeesus jakeessa puhuu. Pyritään siis saavuttamaan se tila, mistä jae kertoo. Oratio tarkoittaa rukousta. Rukous tarkoittaa vuoropuhelua Jumalan kanssa, missä rukoilija puhuu Jumalalleen ja kuulee tämän vastauksen pyhässä kirjoituksessa. Meditatio syvenee harjoituksessa oratioksi. Tämä puolestaan syvenee contemplatioksi. Contemplatiossa sanoja ei ole. Rukoilija kuuntelee Jumalaansa hiljaisuudessa. Tämä on mystikon rukouksen korkein taso.

Guigo II:n kirjoitus on länsimaisen mystiikan perinteen ensimmäinen kuvaus rukouksen metodista. Lectio Divina on edelleen laajalle levinnyt harjoitus monissa kristillisissä luostariperinteissä. Se tunnetaan erityisen hyvin katolisessa kirkossa, jossa mm. paavi Benedictus XVI suositteli sitä maallikoillekin 2000-luvun alussa. Harjoitusta voisi pitää kristillisen henkisyyden ytimenä kulttuureissa, missä luostarilaitos on edelleen elävää perinnettä, jota se siis Suomessa ei ole.

Kun sitten idän henkisen harjoituksen menetelmät alkoivat levitä lännessä, tuli tarve kääntää intialaisia ja kiinalaisia käsitteitä länsimaiselle kielelle. Oli tietysti luonnollista, että käsitteet valittiin kristillisestä perinteestä. Osittain tähän myös vaikutti William Jamesin 1902 ilmestynyt teos ”Uskonnollinen kokemus”, (The Varieties of Religious Experience) missä mystiikan traditiot nähdään ilmentävän samaa uskonnollista kokemusta, joka vaihtelee kulttuurista toiseen saaden niissä omat erityiset muotonsa. James niputtaa esimerkiksi kristillisen mystiikan, buddhalaisen ja hindulaisen tradition saman ”mystisen kokemuksen” käsitteen alle. Jamesin teos on vaikuttanut voimakkaasti koko 1900-luvun ja sen jälkeiseen ymmärrykseemme uskonnollisista ilmiöistä. Monia Jamesin käsityksiä pidetään nykyään kiistanalaisina. Nykyään nostetaan enemmän esiin myös kokemusten kontekstisidonnaisuutta. Jos meillä on kolme perinnettä, joista ensimmäinen on teistinen, toinen ateistinen, kolmas agnostinen, voidaan olettaa, että myös nämä käsitykset todellisuuden luonteesta tulevat esiin myös perinteiden ydinkokemuksissa. Kaikki tällaiset erot tekevät myös niiden harjoituksista perustavasti erilaisia vaikka ne ulkoa katsoen näyttäisivätkin samankaltaisilta.

Jos vertaamme vaikkapa kristillistä rukousmeditaatiota ja buddhalaista kehomielen harjoitusta, niin ensimmäinen on teistinen perinne ja pyrkii harjoituksessa saavuttamaan yhteyden Jumalaan, kun taas toinen on agnostinen tai joillekin ihmisille ateistinen perinne, joka joko ei ota lainkaan kantaa teologisiin kysymyksiin jumalan olemassaolosta tai kieltää sen kokonaan.  Kristillinen perinne on uskonnollinen, buddhalainen enemmän filosofinen, jolla on joillekin ihmisille uskonnollisia ulottuvuuksia. Pelkästään tästä syystä kristilliseen perinteeseen liittyvien käsitteiden käyttö kuvattaessa buddhalaista perinnettä (esim. mindfulness-harjoitusta tai zazen-harjoitusta) on väkisinkin harhaanjohtavaa.

Totesin itse puhuvani tässä yhteydessä mieluummin ”kontemplatiivisista” harjoituksista. Totesin edellä, että ”contemplatiossa sanoja ei ole”. Ehkä tässä mielessä buddhalaista harjoitusta voisi kutsua kontemplatiiviseksi harjoitukseksi.

Tämä käsitteistä, mutta on toinenkin syy, miksi kaikki tämä julkinen keskustelu ”meditaatiosta” tuntuu jossain määrin häiritsevältä. On vaikea olla näkemättä tässä ilmiötä, jota filosofi Sami Pihlström kuvaa kirjassaan Ota elämä vakavasti ”moraaliseksi selfieksi”.  Kirjan alaotsikko on Negatiivisen ajattelun opas, ja suosittelen sitä kaikille, joita pohdinta moraalin luonteesta kiinnostaa. Pihlström kirjoittaa ”(…)  erityisesti omien hyvien tekojen esitteleminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on vastakkaista sille moraalifilosofialle, jota tässä koetan lyhyesti puolustaa (s.68).” Länsimaisessa henkisyydessä on vallalla ilmiö, jota voisi kutsua ”henkiseksi materialismiksi” (Chögyam Trungpa). Näytämme ja esittelemme ”henkisyyttämme” kuin omaisuuttamme. Lännessä mikä tahansa alun perin altruistinen harjoitus muuttuu helposti itsekorostukseksi, jolloin sen idea kääntyy päälaelleen.

Totesin ihan alussa, että puhun asahista ”meditatiivisena liikuntana”. Haluan korostaa, että käytän käsitettä samalla tavalla kuin idässä käytetään. Sillä on filosofinen, itsen tutkimiseen liittyvä merkitys, ei uskonnollinen. Joskus kuulee sanottavan, että myös lännessä on tehty meditatiivisia harjoituksia, tällainen itsensä tutkimisen tapa ei ole ominaista vain idän kulttuureille. Mistä löydät länsimaisen liikunnan perinteen, joka on meditatiivinen? Ei sellaista ole. Ei ole yhtäkään liikuntaseuraa ainakaan minun tiedossani, jonne voisin mennä länsimaisiin liikemeditaatioharjoituksiin. Sen sijaan löytyy kyllä joogasaleja, taiji- ja qigong-ryhmiä ja nyt myös asahia. Asahi on meditatiivista liikuntaa, koska siinä toteutetaan kaikkia idän meditatiivisen liikunnan keskeisiä periaatteita. Tässä mielessä asahissa ei ole mitään länsimaista tai suomalaista, koska mitään länsimaista tai suomalaista meditatiivista liikuntaa ei ole. Jos olisimme kehittäneet asahissa ensimmäisen länsimaisen meditatiivisen liikuntamuodon, niin olisimme varmaan neroja, mutta valitettavasti emme ole. Olemme asahissa vain soveltaneet niitä meditatiivisen liikunnan periaatteita, jotka idässä on tunnettu jo vuosituhansia, mutta joihin lännessä vasta alamme tutustua.

Muistan, kun joskus vuosikymmeniä sitten yritin löytää länsimaista joogan tapaista harjoitusta, missä hengitystä käytettäisi ”hengen” tutkimisen välineenä.  Löysin pienen ortodoksi-kristillisen yhteisön, joka asuu Kreikassa Athos-vuoren luostareissa. Heidän rukousmeditaatioharjoitukseensa kuuluu myös osia, joissa käytetään joogan tapaan systemaattisesti hyväksi hengityksen säätelyä.  Kovin yleisestä harjoituksesta ei siis ole kysymys.



Seuraava »