Blog Image

Huomioita

Asahi somaattisena menetelmänä, osa III

Asahi Posted on to, helmikuu 06, 2020 18:57:25

Nyt kun on käyty kosmisissa ulottuvuuksissa, on aika palata arkeen ja maan pinnalle. Arki koittaa lopulta aina.

Kun tarkastelemme asahin periaatteita edellisissä artikkeleissa kuvatun kehollisen esiymmärryksen kautta, avautuu seuraavanlainen maisema. Asahi somaattisena harjoituksena ja menetelmänä pyrkii tekemään harjoittajansa tietoiseksi hänen kehonsa tai soomansa keskeisistä esikäsitteellisistä prosesseista. Monet niistä ovat painuneet pois tietoisuutemme piiristä, useasti iso osa. Jos saamme ne edes osittain palautettua tietoisuutemme piiriin, jolloin myös tietoinen itsesäätelykykymme myös ulottuu niihin ainakin jossain määrin, olemme astuneet somaattisen harjoituksen tielle, millä on iso muutosvoima. Käyn vielä lyhyesti tässä läpi nämä periaatteet ja niihin liittyvät keskeiset ideat.

Mutta ennen asahin periaatteiden yhteenvedon omaista käsittelyä haluan nostaa esiin kolme tasoa tai tapaa, miten näitä periaatteita asahissa harjoitellaan. Periaatteita harjoitellaan 1. erikseen, 2. integroituna asahin liikkeisiin ja 3. arjen toiminnassa. Tämä kuvaa samalla myös sitä prosessia, miten tällainen somaattinen oppiminen ehkä ideaalisti etenee.

Meidän on aluksi tunnistettava harjoitettava prosessi, tultava siitä tietoiseksi ja tehtävä siihen liittyviä harjoituksia. Harjoituksia tehdään mielen ohjauksessa kehoa ja sen liikkeitä aistien.  Tämä tarkoittaa, että käytetään mielikuvaa ja sen ohjaavaa vaikutusta aistien samalla kehoa sisäkautta. Samalla aistitaan myös sitä, miten keho vastaa mielen ohjaukseen. Jokaista periaatetta harjoitellaan näin yksitellen. Olen kuvannun kaikissa asahi-kirjoissani näitä asahin ”periaateharjoituksia”. Asahi-tunnilla tämä on yksi tärkeä opetettava osio. Periaateharjoituksissa opiskeltava periaate nostetaan esiin selkeästi, yksinkertaistetusti, ikään kuin riisuttuna. Olen luonut Syvä-asahiin myös periaateharjoitusten sarjoja, jotka edelleen helpottavat periaatteiden oppimista ja niiden opettamista.

Toinen vaihe on, että viemme periaatteen asahin liikkeisiin ja liikesarjoihin. Pyrimme siis toteuttamaan periaatetta läpi koko asahin virtaavan liikekokonaisuuden. Tämä vaatii keskittymistä, kehon sisäistä kuuntelua ja tutkittavan periaatteen ainakin jonkinasteista ymmärrystä, jotta sitä voidaan pyrkiä toteuttamaan monimutkaisempien liikkeiden yhteydessä.  Yksinkertaisemmat periaateharjoitukset auttavat tässä. Koska liikesarjassa noudatettavia periaatteita on paljon, on harjoitteluvaiheessa hyvä idea keskittyä kerralla vain yhteen. Liikesarjan voi tehdä aistimalla keskilinjaa ja tutkimalla, miten keskilinja liikkuu, kiertyy, taipuu jne. Toisella kerralla voi keskittyä hengitykseen, avata hengitystä tietoisemmin, tutkia, miten hengitys kannattelee avautuvia ja sulkeutuvia liikkeitä jne.

Kolmas ja yhtä tärkeä somaattisten prosessien harjoittelun taso on arjen toiminta. Somaattiset menetelmät pyrkivät siihen, että kykenemme toteuttamaan niiden periaatteita kuten kehon hyvää linjausta, vapaata hengitystä, optimaalista voimantuottoa jne. jokapäiväisissä arjen askareissamme. Samalla se tarkoittaa sitä, että teemme arjesta myös harjoituspaikan. Tällä tasolla harjoitus laajennetaan elämään niin, että elämä on harjoitusta, harjoitus elämää. Somaattisissa menetelmissä, kuten asahissa, ei ajatella, että harjoitus päättyy, kun suljemme harjoitussalin oven. Päinvastoin. Harjoitussali avaa oven arjen harjoitteluun. Käytännössä se tapahtuu niin, että pyrimme tuomaan kaikki harjoiteltavat periaatteet kävelemiseen, istumiseen, työskentelyyn tietokoneen äärellä, esineiden nostamiseen, vasarointiin, autolla ajamiseen, ruuan laittoon jne. Kun harjoittelemme esimerkiksi kehon keskilinjaa ja optimaalista kehon kannattelua, se synnyttää meissä tietoisuutta siitä, missä asennossa ylipäätään kannattelemme itseämme. Voimme kutsua sitä ”rakennetietoisuudeksi”. Samalla tavalla somaattinen harjoittelu kehittää meissä ”tietoisuuden koko kehon liikkeestä”, ”hengitystietoisuuden” jne. Yleisemmin: somaattisten periaatteiden harjoittaminen ja tiedostaminen tuottaa ”periaatetietoisuutta”, jonka sitten pyrimme tuomaan arjen kaikkiin askareisiin. Tätä prosessia olen edellisissä artikkeleissa kuvannut somatiikan kehittäjän Thomas Hannan käsitteillä. Hän kuvaa kirjoituksissaan, miten somaattisella oppimisella tarkoitetaan tiedostamattomien somaattisten prosessien nostamista tietoisuuden piiriin. Yksinkertaisesti: tulemme enemmän tietoisiksi.

Seuraavassa vielä lyhyt kertaus asahin periaatteista somatiikan näkökulmasta.

1. Liikkeen sisäinen aistimus ja tietoinen ohjaaminen, kehon sisätilan aistiminen. Tämä on somatiikan lähtökohta. Somaattiset menetelmät eivät ole niin yhtenäisiä, kuin Hanna antaa kirjoituksissaan ymmärtää. Ne ovat hyvin erilaisten luovien ihmisten työn ja pohdinnan tulosta. Toiset liittyvät tanssiin, toiset kehon optimaaliseen kannatteluun, jotkut, kuten monet aasialaiset menetelmät erilaisiin filosofiin järjestelmiin. Mutta ilmeisesti tämä yksi periaate on yhteistä kaikille: niissä kaikissa pyritään aistimaan kehoa sisäkautta. Lähtökohtana on siis koettu keho, ei objektikeho. Asahissakin tämä on kaikkein ensimmäinen periaate. Muiden periaatteiden tunnistaminen ja harjoittaminen on mahdollista vain, jos niitä lähestytään kehon aistimisen kautta. Jos tämä ulottuvuus asahista puuttuu, kyse ei ole enää asahista somaattisena menetelmänä.

2. Kehon kannattelu hyvässä pystylinjauksessa. Myös tämä on yksi hyvin yleinen somaattisten menetelmien periaate, jota lähestytään eri tavoin. Asahissa sitä lähestytään ”keskilinjan” ja kehon ”keskiasentojen” (lantio, hartialinja, pää) kautta. Niiden avulla etsitään kehon voimakasta ja yhtenäistä rakennetta, jota maan vetovoima tukee, ei hajota. Se on myös ergonomisen työskentelyn perusperiaate. Asahissa opettelemme selän linjauksen lisäksi linjaamaan myös kehomme muitakin rakenteita voiman tuoton kannalta optimaalisella tavalla. Kehon hyvän linjauksen idea viedään sitten kaikkiin arjen toimintoihin. Keskilinjaharjoitukset näyttävät myös voimakkaasti kehon ja mielen yhteyden. Selkärangan ojentaminen pystyyn ja sen kannattelu osoittavat asennon ja asenteen kulkevan myös käsi kädessä.

3. Hengityksen vapauttaminen. Hengityksen harjoittaminen on vanha joogan ja ylipäätään Aasian kontemplatiivisten perineiden keskeinen menetelmä. Sieltä se on siirtynyt monien lännessä kehitettyjen somaattisten menetelmien osaksi. Asahissa sillä on keskeinen merkitys. Hengityksen harjoittamisen ulottuvuudet ovat syvät ja laajat. Länsimainen kapean vyötärön kauneusihanne estää vapaan hengityksen ja kuristaa kehon.  Fitness-menetelmien ”vatsakorsetit” pitävät näitä ihanteita yllä, vaikka fyysisistä korseteista luovuttiin jo yli sata vuotta sitten. Monet meistä kantavat korsetteja vielä korviensa välissä. Vatsan jatkuvan kuristamisen terveyshaittoja ei vielä edes tunneta. Joka tapauksessa hengityksen kuristaminen estää normaalin ja vapaan hapen ja hiilidioksidin vaihdon keuhkoissa. Tietoinen hengitys on nk. tietoisuustaitojen perusmenetelmä. Tietoinen hengitys avaa myös kehon sisäisiä aisteja ja vapauttaa meitä ”aistimotorisesta muistinmenetyksestämme”. Hengityksen kannattelema liike on eheyttävän liikkeen perusmalli. Länsimainen ihminen elää suurimman osan elämästään ”puhuvassa päässään”. Hengityksen harjoittaminen voi vapauttaa hänet tästä ainakin jossain määrin ja avata tien aistivaan, liikkuvaan ja hengittävään kehoon.

4. Optimaalinen voimantuotto koko kehosta (kehonlaajuinen liike). Asahin liikkumisen tapa, kehonlaajuinen liike, ei ole tyypillinen somaattisten menetelmien periaate. Asahiin se on tullut taijista, mikä on kiinalainen kamppailutaito. Se ei ole tyypillinen liikkumisen tapa edes aasialaisissa kamppailutaidoissa. Sitä on kehitetty lähinnä kiinalaisissa ”sisäisissä taidoissa”. Kyseessä on hyvin hienovarainen liikkumisen tapa, missä opetellaan hallitsemaan liikkeen kineettistä ketjua ja tiedostamaan se. Harjoitus tuottaa tietoisuuden kehon vipuvarsien ekstensio- ja flexio –liikkeistä. Liikkeen kineettistä ketjua opetellaan hallitsemaan myös biomekaniikassa, mutta asahissa liikettä lähestytään sisäisten aistien ja sisäisen ohjauksen kautta. Voidaan puhua kokemuksellisesta biomekaniikasta. Harjoitus tuottaa kyvyn liikkua ja käyttää voimaa koko kehosta eikä vain paikallisista lihaksista. Kun saamme tämän periaatteen toimimaan arjessa, ja saamme sen yhdistettyä hyvään kehon linjaukseen, tuloksena on kehon optimaalinen voimantuoton ja liikkumisen tapa. Alamme nostaa vaikkapa tarjottimemme ruokalinjastolta jaloilla ja selällä, emmekä pelkästään käsillä.

5. Rentouden tunnistaminen. Kaiken liikkeen ja siis toimintamme taustalla ovat ekstension ja flexion ja jännityksen ja rentouden vaihteluiden periaatteet. Kehomme kerää itseensä paineisessa arjessa paljon jännityksiä. Henkiset paineet näkyvät kehon jännityksinä. Asahissa pyrimme tunnistamaan kehon erilaisia jännitystiloja ja vapautumaan niistä. Asahia voidaan pitää rentoutusmenetelmänä. Jännitykset toimivat kehossa käsijarrujen tavoin. Jos saamme purettua edes osan näistä kehon sisäisistä käsijarruista, kaikki liikkeemme ja toimintamme sujuvat vapaammin, taloudellisemmin, vähemmällä ponnistuksella. Rentous on vapaan liikkeen yksi keskeisistä edellytyksistä.

6. Juuren ja tasapainon aistiminen ja tunnistaminen. Kiinalaisen sanonnan mukaan ihminen asuu taivaan ja maan välissä, niiden risteyskohdassa. Hänen päänsä kurottaa kohti taivasta, mutta jalkapohjat juurtuvat tukevasti maahan. Tämä on hyvä kielikuva myös juuren ja tasapainon merkityksestä. Kahdella jalalla kulkevana olentona joudumme jatkuvasti pitämään huolta tasapainostamme. Yleensä emme ole siitä lainkaan tietoisia, mutta jos harjoitamme tietoisuutta juuresta, myös tasapainomme vahvistuu. Juurella tarkoitetaan kontaktia maahan, tuoliin, vuoteeseen jne. Olemme aina kontaktissa johonkin. Se on juuremme. Terapiayhteyksissä puhutaan maadoittumisesta. Sillä tarkoitetaan samaa asiaa. Maadoittuminen tarkoittaa tietoisuutta kontaktipinnoista. Kun aistimme kehomme kontaktipintoja, palaamme välttämättä myös ajallisesti tähän hetkeen. Kehon aistimukset ovat läsnä tässä ja nyt.  Asahissa juurrumme maahan koko jalkapohjallamme. Näin optimoimme tasapainomme kannalta tärkeän tukipinnan, jonka varassa seisomme ja liikumme. Kun olemme tietoisia juurestamme, siis kontaktipinnoistamme, tietoisuutemme putoaa kehoon ja sisäinen puheemme vaikenee hetkeksi. Tämä on tärkeä somaattisen harjoituksen ulottuvuus. Voimme hyödyntää tätä periaatetta esimerkiksi nukkumaan mennessämme. Silloin on hyvä maadoittua eli tulla tietoiseksi kehon aistimuksista kontaktipintoja vasten.

7. Kehomieliyhteyden tunnistaminen. Asahin hitaassa ja tietoisessa liikkeessä yhdistyvät kehon liike, hengitys ja mieli. Huomio suuntautuu sisäänpäin ja ohjaa liikkeen ja hengityksen yhteen. Aistimme vain kehoa ja sen liikettä. Mieli tyhjenee luonnollisella tavalla sisäisestä puheesta ja muusta sisällöstä. Tätä kokemusta voimme kuvata kehomieliyhteydeksi.  Mieli ei ole erillään ruumiista vaan se keskittyy vain liikkeen aistimiseen. Kehon ja mielen yhteys ei tarkoita mitään tämän kummempaa. Kun mieli kulkee liikkeen aikana kauppalistassa, silloin se on erillään ruumiista. Kun se jättää taakseen kauppalistan ja keskittyy vain liikkeen aistimiseen, se on läsnä ruumiissa. Keho ja mieli, ruumis ja sielu ovat tässä kokemuksessa yhtä. Joissakin somaattisissa menetelmissä, kuten asahi, pyritään tällaiseen kehotietoisuuden kokemukseen. Kehotietoisuus on käsitteenäkin kuvaava. Se on kehoa ja tietoisuutta yhtä aikaa.

Ja lopuksi

Syntymänsä jälkeen lapsi alkaa heti tutkia ja opiskella somaattisen ytimensä sisältämää kolmea perusorientaatiota: seisomista, kävelemistä ja käsittelemistä. Ajan kuluessa hänelle kehittyy kyky käyttää kieltä ja käsitteitä, jotka nekin rakentuvat tämän toiminnan varaan. Noustessaan pystyyn hän ojentaa itsensä maan vetovoimaa vasten. Koska hänen päänsä on painava, hän joutuu linjaamaan itsensä tarkasti. Kun hän ei saa haluamaansa, hän huutaa koko kehollaan. Jännitys näkyy varpaissa asti. Hän ei vedä vatsaansa sisään, koska ei tiedä, että pullistuva vatsa ei ole nyt muodissa. Hän aistii kehossaan lämmön, kosketuksen, turvan. Hän ei vielä erota toisistaan omaa sisäistä maailmaansa ja ulkoista maailmaa, koska mitään minää, joka tekisi tämän rajan, ei vielä ole. Useissa somaattisissa menetelmissä ja kontemplatiivisissa perinteissä viitataan pienen lapsen kaltaiseksi tulemiseen. Ehkä siinä on jokin viisaus. Viitataan ehkä siihen, että kasvaessamme aikuisiksi saamme paljon, mutta jotain myös menetämme. Joitakin aikuistumisen, kasvamisen ja vanhenemisen myötä menettämistämme asioista somaattisissa menetelmissä pyritään ikään kuin palauttamaan.



Asahi somaattisena menetelmänä, osa II

Asahi Posted on to, helmikuu 06, 2020 11:32:39

Jotta voisimme lähestyä kehomme optimaalista tilaa tai olemisen ja liikkumisen tapaa, meidän tulisi ymmärtää, miksi kehomme ovat sellaisia kuin ovat. Tämä on tietysti kysymys, mihin emme pysty lähimainkaan kattavasti vastaamaan, mutta jotakin ehkä voimme sanoa. Thomas Hanna lähestyy tätä kysymystä kosmisesta näkökulmasta (Hanna 1986-87).  Kehomme evoluutio sellaiseksi, millainen se on, on tapahtunut kosmisissa puitteissa. Olemme kaikki maailmankaikkeuden synnyn ja kehityksen tulosta. Tässä prosessissa ovat kehittyneen luonnonlait sellaiseksi, mitä ne nyt ovat.  Maailmassa vallitsevat lainalaisuudet ovat myös muokanneet elämän muodot sellaisiksi, kuin millaisina ne nyt tunnemme. Omat kehomme tai soomamme ovat myös kehittyneet näiden lainalaisuuksien puristuksissa. Elämää kannattelevat peruselementit ovat joutuneet sopeutumaan näihin puitteisiin.

Kun katson ulos ikkunasta, näen kuusimetsän. Puut kurottavat maasta suoraan kohti taivasta. Samoin tekevät niiden taimet ja puiden juurella kasvavat pihlajat. Pellon takana oleva horisontti on vaakasuorassa ja metsän viivat piirtyvät siitä tarkasti suorassa kulmassa ylöspäin. Tämä puiden ja ja kasvien vertikaalinen muoto on suoraa seurausta siitä tavasta, miten ne ovat sopeutuneet maan vetovoimaan. Voittaakseen maan vetovoiman, ne kasvavat siitä suoraan poispäin. Kamppailussa maan vetovoimaa vastaan vertikaalisuus on kestävin rakenne.  Kehomme pyrkivät toteuttamaan samaa periaatetta.

Samalla tavalla kuin kaikki elävät olennot kehomme ovat joutuneet sopeutumaan maailmankaikkeudessa vallitseviin lainalaisuuksiin. Yksi perustava maailmankaikkeudessa vaikuttava voima, jonka piirissä myös kaikki elävät organismit ovat, on gravitaatio. Gravitaatio, maassa maan vetovoima, on perustava haaste, mihin kaikkien elollisten olentojen pitää pystyä vastaamaan. Elämä ylipäätään perustuu liikkeeseen, mikä tapahtuu gravitaatiokentässä sen yhdensuuntaista voimaa vastaan. Tätä liikkumisen kykyä voimme kutsua elävän organismin itsesäätelykyvyksi. Elävät organismit vastaavat maan vetovoiman kutsuun rakenteellaan ja liikkeellään. Evoluution saatossa on kehittynyt monenlaisia vastauksia siihen, miten liike gravitaatiokentässä on mahdollista. Ihmisen vastaus on kahdella jalalla seisova ja tukirangan varassa liikkuva keho. Ihmiskehon vastaus on panostaa vertikaalisuuteen. Ihmiskehon vertikaalisuus ei siis ole ihan mikään pieni asia. Se mahdollistaa gravitaation voimista vapautumisen. (Hanna 1986-87.) Koska elämme maan vetovoimakentässä, joka vetää meitä koko ajan alaspäin, meidän on kannateltava itseämme sitä vasten. Pystylinjaus antaa tälle työlle parhaan rakenteen.

Toinen kosminen lainalaisuus graviaation lisäksi, minkä puitteissa soomamme elää, on suunta. Liikkeellä on aina suunta ja vauhti. Kosmoksenkin mittakaavassa liikkeen suunta on aina eteenpäin. Tulevaisuus on edessä, menneisyys takana. Liikesuunta taaksepäin tarkoittaisi paluuta menneisyyteen. Kehommekin on sopeutunut tähän liikesuuntaan. Sillä on eteenpäin suuntautuneet kasvot, jolloin tärkeät aistit suuntautuvat eteenpäin. Sen askel suuntautuu eteen. Kävelemme kohti tulevaisuutta. (Hanna 1986-87.) Kehomme ottaa vastaan painovoiman haasteen vertikaalisuudellaan, mutta on rakentunut aistimaan ja liikkumaan maailmassa horisontaalissa tasossa.

Kokemuksessammekin on sama suunta. Koemme, että menneisyytemme on jotain, joka on takanamme ja tulevaisuus edessämme. Tietoisuutemme intentionaalisuutta, siis periaatetta että olemme aina tietoisia jostakin, kuvataan usein horisontaalisella nuolella, missä näytetään, miten tietoisuutemme suuntautuu kohteeseen. Intentionaalisuutemmekin on ajallista. Kokemuksemme tapahtuu aina ajassa, jolloin silläkin on horisontaalinen rakenne. Menneisyys on takana, tulevaisuus edessä. Kehomme tai oikeastaan kehomielemme siis todellistuu näiden vertikaalisten ja horisontaalisten voimien risteyskohdassa.

Elämme kolmiulotteisessa avaruudessa, joka antaa liikkeellemme kolme perussuuntaa: ylös-alas, eteen-taakse ja vasen-oikea. Kehomme kokema avaruus ei kuitenkaan ole sama kuin objektiivinen, tieteen avaruus. Koetun avaruuden suunnat eivät ole tasavertaisia. Eteenpäin suuntautunut kehomme painottaa niitä eri tavoin. Aistimisemme, liikkumisemme, toimintamme pääasiallisin ja vahvin suunta on eteenpäin.  Vertikaaliakselilla kannattelumme suunta on ylöspäin. Liikumme harvoin sivuttain, useammin kierrymme keskilinjan ympäri, mutta kätemme kurottavat oikealle ja vasemmalle. Käsittelemme esineitä tasolla. Kehomme vastaa avaruuden kolmiulotteisuuteen rakentumalla sen ulottuuksien mukaisesti, mutta omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Vielä voidaan kysyä, mikä on se universaali tapa, miten aistivat ja tuntevat olennot saavat aikaan liikkeen.  Kiinalaisissa vanhoissa kamppailutaidoissa tätä kykyä kuvataan sanonnalla ”on vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang”. Kehoja voidaan kuvata erilaisilla pallojen tai vipuvarsien muodostamien biomekaanisten mallien avulla. Liike syntyy, kun nämä pallot tai vipuvarret ojentuvat ja vetäytyvät kasaan, avautuvat ja sulkeutuvat. Tämä puolestaan tapahtuu kovempien tukirakenteiden ympärillä olevien pehmeiden rakenteiden jännittymisen ja rentoutumisen tuloksena. Biomekaniikka kuvaa ja laskee näitä liikkeen synnyttämiseen tarvittavia voimia. Sooman kannalta on tärkeämpää opetella tunnistamaan ja aistimaan liikevoimia kehon sisällä. Somaattisten menetelmien biomekaniikka on kokemuksellista.

Kehomme on sopeutunut maailmankaikkeuden lainalaisuuksiin ja voimiin tavalla, mikä mahdollistaa ympäristön aistimisen, liikkumisen ja siinä selviämisen. Suuntaan ja tilaan liittyvät käsitteetkin määrittyvät koetusta kehosta käsin. ”Edessä” tarkoittaa kehomme edessä, ”vasemmalla” eteen suuntautuneen kehomme vasemmalla jne.  Sopeutumisemme tavat ovat kehollisen maailmassa-olemisemme rakennetekijöitä, aistimotorisia malleja. (Hanna 1986-87.)

Hanna kuvaa soomaa prosessina, jossa on kaksi tasoa: tiedostamaton ja tietoinen (Hanna 1987). Tiedostamattomat prosessimme eivät ole yleensä tahtomme varaisia, vaan ne ovat geneettisesti määräytyneitä kehollisia tapahtumia. Tietoiset somaattiset prosessit ovat tapojamme tai tottumuksiamme, jotka olemme oppineet ja tässä oppimisprosessissa ne ovat ainakin joskus olleet tietoisuutemme piirissä, mutta jotkut niistä ovat vaipuneet tiedostamattoman hämärään. Osan voimme helposti palauttaa edelleen tietoisuuden piiriin, jotkut ovat vaipuneet niin syvälle tiedostamattomaan, että niiden palauttaminen sieltä on vaikeampaa.

Kehossamme on tiedostamaton, somaattinen ydin, joka voidaan ymmärtää myös filosofisesti kehollisen esiymmärryksen käsitteen (Heidegger) avulla. Kehomme esiymmärrystä ovat edellä kuvatut tavat, miten kehomme on rakentunut ympäristönsä voimien ja ulottuvuuksien tuloksena. Kehollisen esiymmärryksen muotoja ovat kehomme vertikaalisuus, sen edessä olevaa painottava aistimisen ja liikkumisen tapa, sen kyky liikkua ekstensio-fleksio –mekaniikan avulla. Samaa kehomme esiymmärtyneisyyttä ovat kykymme käyttää hyväksemme ilmakehämme happea hengittämällä sitä, kykymme hyödyntää ympäristöstä löytyvää elollista ainetta ravintonamme. Myös aistimme ovat kehittyneet sellaisiksi kuin ne ovat vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja heijastavat ihmisen tapaa aistia ympäröivää maailmaa. Myös tavat, miten aistimme ympäristöämme, ovat kehollista esiymmärtäneisyyttämme. Ne ovat tiedostamattomia somaattisia prosesseja, joiden päälle rakentuvat tahdonalaiset toimintamme.

Ranskalainen filosofi Maurice Merleau-Ponty käyttää käsitettä ”operatiivinen intentionaalisuus” tällaisesta kehollisesta esiymmärryksen tavasta. Tietoisuutemme intentionaalisuuden voidaan ajatella rakentuvan tämän esikäsitteellisen, kehollisen intentionaalisuuden varaan. Edellä kuvattu on se tiedostamaton somaattinen ydin, jonka päällä tietoinen kokemus lepää. Myös käsitteellinen ajattelumme perustuu esikäsitteelliselle, keholliselle esiymmärrykselle. Käsitteiden kehollinen alkuperä ja luonne ja sen tutkimus on mielenkiintoinen kognitiotieteen alue, josta pyrin kirjoittamaan enemmän myöhemmin.

Somaattisella oppimisella tarkoitetaan tiedostamattomien somaattisten prosessien nostamista tietoisuuden piiriin. Hannan käyttämä ”aistimotorisen muistinmenetyksen” käsite tarkoittaa, että olemme kadottaneet tai unohtaneet joitakin joskus tietoisuutemme piirissä olleita somaattisia prosessejamme ja somaattisella harjoituksella voimme pyrkiä nostamaan niitä jälleen tietoisuuteemme. Näitä prosesseja voivat olla se tapa, miten kannattelemme itseämme hyvässä linjauksessa maan vetovoimaa vastaan, miten liikumme koko keholla, miten syvähengitys kannattelee toimintaamme jne.  (Hanna 1987.)

Pyrimme asahissa tietoisen liikkeen ja siihen liitettyjen psykofyysisten periaatteiden avulla hoitamaan Hannan kuvaamaa ”aistimotorista muistinmenetystä”. Asahin periaatteet kiteyttävät ihmisen kehon keskeiset esikäsitteelliset ja häntä kannattelevat somaattiset prosessit ja nostavat ne harjoituksen keskiöön. Nämä prosessit on asahissa kuvattu selkeästi. Asahi on kuitenkin myös enemmän. Asahin somatikka taso on vain yksi asahin kolmesta keskeisestä ulottuvuudesta. Liikkumisen tapana asahi on terveyttä ylläpitävää, mutta myös kehoa vahvistavaa ja hoitavaa liikuntaa. Yhdistäessään liikkeen, hengityksen ja mielen, se on myös ihmistä psykofyysisesti eheyttävä kehomieli laji.

Tekstiin liityvät Hannan artikkelit:

Thomas Hanna:  What is Somatics? Part II. This article first appeared in Somatics, Magazine-Journal of the Bodily Arts and Sciences, Volume VI, No. 1, Autumn-Winter 1986-7. https://somatics.org/library/htl-wis2

Thomas Hanna:  What is Somatics? Part III. From SOMATICS: Magazine-Journal of the Bodily Arts and Sciences, Volume VI, No. 2, Spring/Summer 1987. https://somatics.org/library/htl-wis3



Miksi Asahi Somatics? Osa I.

Asahi Posted on ti, helmikuu 04, 2020 11:20:04

Somaattisten menetelmien käsitteen loi yhdysvaltalainen filosofi Thomas Hanna 1970-luvulla, kun hän alkoi käyttää ”somatics” termiä. Hän viittasi sillä erilaisiin kokemuslähtöisiin kehon tutkimisen, hoitamisen ja ilmaisun menetelmiin. Hän kirjoittaa: ”Somatiikka on tutkimusala, joka tutkii soomaa, eli kehoa niin kuin se havaitaan ensimmäisen persoonan havainnossa. Kun ihmistä tarkastellaan ulkoapäin eli kolmannen persoonan näkökulmasta, havaitaan ihmisen keho (body) (Hanna 1986).” Hanna halusi siis erottaa kaksi näkökulmaa kehoon: sisäisen ja ulkoisen ja kutsui sisäistä eli kokemuksellista näkökulmaa kreikan käsitteellä ”soma”, ulkoiseen näkökulmaan hän viittasi englannin kielen sanalla ”body”, jonka voimme kääntää kehoksi tai ruumiiksi. Hanna kirjoitti tästä teemasta useita kirjoja ja artikkeleita, kehitti oman ”Clinical Somatic Education” –menetelmänsä ja vakiinnutti ”somatiikka” ja ”somaattiset menetelmät” –käsitteet viittaamaan erilaisiin kehollisiin menetelmiin, joissa lähtökohtana oli kehon sisätilan kuuntelu. Somaattisia menetelmiä Hannan määritelmän mukaan ovat sellaiset lännessä kehitetyt lajit kuten Alexander-tekniikka, Feldenkreis-menetelmä,  Body-Mind Cenrering, kontakti-improvisaatio, mutta myös monet idän perinteiset kehon ja mielen harjoitusmenetelmät, kuten jooga, taijiquan ja qigong. Näissä kaikissa tarkastelunäkökulma on kehon sisäinen aistimus. Niin on myös asahissa, joten asahi sopii hyvin myös näiden lajien jatkoksi.

Omissa filosofisissa töissäni olen käyttänyt samasta jaosta ilmaisuja ”koettu keho” ja ”objektikeho” (Klemola 1991). Koettu keho viittaa tapaan, miten koemme oman kehomme proprioseptisessa havainnossa. Objektikeho viittaa kehon tarkasteluun ulkoisesti esineen tavoin. Somaattisissa menetelmissä asetetaan siis kehon kokemus keskiöön, ja siitä voidaan sitten johtaa erilaisia hoitamisen, ilmaisun, kehon tutkimisen ja liikkumisen menetelmiä.

Näiden kahden näkökulman erottaminen on aivan olennaista. Yleistäen voidaan todeta, että länsimainen tiede korostaa objektikehon näkökulmaa ihmisen kehoon. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa valmennustiede, missä on edelleen vallalla hyvin mekanistinen käsitys ihmisestä. On totta, että monilla alueilla on alettu puhua ”ihmisen valmentamisesta”, itse asiassa jo 1990-luvulla, mutta muutos on ollut hyvin hidasta, miltei olematonta. ”Tieteellisen” objektiivisuuden vaatimus jyrää helposti subjektiivisen kokemuksen yli, vaikka ihmiselle itselleen hänen kokemuksensa on kuitenkin ensisijaista, oli sitten kyse valmentamisesta tai vaikkapa lääketieteellisestä hoidosta.

Koetun kehon näkökulmaan liittyy 1. tietoisuus ja 2. itsesäätelyn kyky. Ihminen on tietoinen aistiensa sisällöistä ja pystyy ohjaamaan tietoisesti itseään. Mekaaninen kone ei pysty kumpaankaan. Ihmisen aistimotorinen systeemi toimii kokonaisuutena. Kognitiotieteen nk. ”kehollisen kognition” tutkimusohjelma (embodied cognition) korostaa, miten koko ihmisen tietoisuus syntyy aistivan ja liikkuvan kehon ja maailman vuorovaikutuksen tuloksena, ikään kuin siinä välissä (Varela ym). Että ylipäätään pystymme kokemaan maailman sellaisena kuin sen koemme, vaatii aistivan ja liikkuvan kehon.

Tietoisuus, aistiminen ja liike kulkevat käsi kädessä. Että voimme aistia jotakin aistisisältöä, meidän on suunnattava huomiomme siihen. Tämä pätee sekä ulkoisiin, että sisäisiin kohteisiin. Jos haluamme aistia, mitä kehossamme tapahtuu, se on helpompaa liikkeen avulla. Somaattiset menetelmät käyttävätkin systemaattisesti tietoista liikettä kehotietoisuuden avaamisen välineenä.

Itsesäätelyä voidaan kuvata myös tahdon käsitteen avulla. Ulkoisesta näkökulmasta liike on mekaaninen tapahtuma, mutta sisäisestä näkökulmasta, koetun kehon näkökulmasta kyseessä on tahdon tapahtuma. Tietoisuus liikkeestä on samalla myös tietoisuutta itsesäätelykyvystämme, jota voimme kutsua myös tahdonponnistukseksi. Kun teemme hidasta, tietoista liikettä, siinä yhdistyvät liikettä kannatteleva tahdonponnistus, tietoisuus ja liikeaistimus yhdeksi kokemuksen kokonaisuudeksi.

Koetun kehon käsite pitää sisällään käsityksen kehon ja mielen yhteydestä ja ykseydestä. Koettuun kehoon kuuluu jo määritelmän mukaan tietoisuuden eli kokemuksen elementti. Objektikeho tai kuollut ruumis ei ole kokeva. Puhe kehotietoisuudesta eli siitä tavasta, miten keho on tietoinen itsestään, asennoistaan, liikkeistään jne. murtaa ruumiin ja sielun tai kehon ja mielen dualismin. Somaattisissa menetelmissä pyritään tekemään tätä ruumis-sielu –dualismin murtamista heti käsitteellisellä tasolla. Tämä on vaikea, miltei mahdoton projekti, koska kulttuurimme instituutiot kuten ihmistä käsittelevät tieteet tai vaikkapa hoitamisen muodot, mutta myös kieli perustuvat ruumiin ja sielun erottavaan dualistiseen ihmiskäsitykseen. Esimerkiksi puhe terveysliikunnasta perustuu länsimaisen lääketieteen dualistiseen ihmiskuvaan. Sillä tarkoitetaan sairauksista vapaata ruumista. Mielenterveydestä puhutaan erikseen. Somaattiset menetelmät pyrkivät häivyttämään tämän eron korostamalla, että keho on tietoinen, kokemus ”soomasta” on kokemusta kehomielestä.

Thomas Hanna puhuu ”senso-motorisesta amnesiasta”, jolla hän viittaa erilaisten ympäristön vaatimusten ja stressin ehdollistamaa kehoamme, joka ei enää pysty aistimaan omaa tilaansa ja toimimaan vapaasti (Hanna 1986)”. Suuri osa meistä kärsii tällaisesta ”aistimotorisesta muistinmenetyksestä”. Somaattiset menetelmät pyrkivät parantamaan tätä avaamalla ja herkistämällä aistejamme, erityisesti kehon sisäisiä aisteja. Kun opimme aistimaan kehoamme ja sen sisäisiä tiloja, opimme ainakin jossain määrin vapauttamaan itseämme tarpeettomista jännityksistä, virheellisistä asennoista, epätarkoituksenmukaisista toimintatavoista ja löytämään liikkeissään ja olemuksessaan vapaamman ja avoimemmilla aisteilla toimivan kehon. Suhteemme itseemme ja ympäristöömme voi tulla harjoituksen myötä tietoisemmaksi, vapaammaksi ja herkemmäksi. Somaattisissa menetelmissä harjoitetaan ihmisen aistimotorista järjestelmää, opetellaan tuomaan sen prosesseja enemmän tietoisuuden piiriin ja etsitään optimaalista kehomielen olemisen tapaa, asentoa ja asennetta.

Hanna puhuu myös ”somaattisesta vapaudesta”, jolla hän tarkoittaa optimaalista ihmisenä olemisen tilaa (Hanna 1986)”. Ulkoisesta (dualistisesta) näkökulmasta tämä tarkoittaa sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä. Hanna kiteyttää somaattisten menetelmien tavoitteet vapaasti käännettynä näin: ”(…) somatiikka tarkoittaa sooman tutkimista, millä ei viitata vain ensimmäisen persoonan havaintoon elävästä kehosta vaan sillä viitataan myös sen säätelyyn. Sooma on aistimotoristen funktioiden kokonaisuus, joista tietoisen, tahdonvaraisen osan olemme oppineet ja osa on tietoisuutemme ulkopuolella olevaa oppimisesta riippumatonta tapahtumaa. Tiedostamattomat funktiot voidaan opetella liittämään tahdonalaisiin toimintoihin ja aistimotorisen systeemimme tietoisiksi osiksi kohdistamalla niihin tietoisuutemme ja eristämällä ne harjoituksen kohteeksi (Hanna 1986).”

Asahissa Hannan kuvaamat aistimotoriset funktiot, joihin harjoitus kohdistuu, tulevat tarkemmin kuvatuksi asahin periaatteiden muodossa. Somaattisissa menetelmissä pyritään etsimään Hannan termein ”somaattista vapautta” ja herättämään eloon sitä sisäistä kokemusta, minkä olemme arjen kiireeseen kadottaneet. Asahissa keskeisiä somaattisia prosesseja ovat: 1. liikkeen sisäinen aistimus ja ohjaaminen, kehon sisätilan aistiminen, 2. kehon kannattelu hyvässä pystylinjauksessa, 3. hengityksen vapauttaminen, 4. optimaalinen voimantuotto koko kehosta (kehonlaajuinen liike), 5. rentouden tunnistaminen, 6. juuren ja tasapainon aistiminen ja tunnistaminen ja 7. kehomieliyhteyden tunnistaminen. Asahin kaikissa liikkeissä ja liikkumisen tavassa harjoitetaan näitä periaatteita. Joissakin liikkeissä ja harjoitteissa paino voi olla enemmän yhdessä periaatteessa, mutta yleensä asahin liikkumisen tavassa kaikki nämä periaatteet ovat läsnä.

Opetellessamme näitä somaattisia periaatteita teemme sitä asahissa muiden somaattisten menetelmien tavoin käyttämällä pääasiassa mielikuvaa, intentiota. Pyrimme toteuttamaan tässä periaatetta: mieli ohjaa, keho seuraa. On tietysti itsestään selvää, että tällaisten asioiden harjoittaminen ja oppiminen voi viedä yhden elämän. Siksi asahissakaan ei pidä odottaa näiden seikkojen suhteen mitään pikaista muutosta. Asahi niin kuin muutkaan somaattiset menetelmät eivät ole mitään pikaruokaa, mutta samalla pitää todeta, että säännöllinen harjoittelu tuottaa hiljalleen myös tulosta. Säännöllinen kehon sisäisen kokemuksen aistiminen alkaa tuottaa arjessa eräänlaisia ”kehollisia oivalluksia”. Huomaamme, että hartiamme ovat koholla ja laskemme ne alas, tulemme tietoiseksi istuma-asennostamme ja ojennamme välillä itsemme suoremmaksi, kun pudotamme kynän, emme mene aina käsi edellä sitä nostamaan, vaan taivutammekin ensin polvet ja pidämme selkämme hyvässä asennossa jne. Tämä on juuri somaattisten menetelmien idea: oppiminen alkaa näkyä arjen toiminnoissa.

Viittasin edellä muutamaan lähteeseen:

Hanna, Thomas:  What is Somatics? This article first appeared in SOMATICS: Magazine-Journal of the Bodily Arts and Sciences, Volume V, No. 4, Spring-Summer 1986. https://somatics.org/library/htl-wis1

Klemola, Timo: Liikunta tienä kohti varsinaista itseä. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta, Vol XII. Tampereen yliopisto 1991.

Varela, Francisco J., Rosch, Eleanor, Thompson, Evan: The Embodied Mind. Cognitive Science and Human Experience. The MIT Press; Revised ed. edition (November 13, 1992).



Yi quanin fa-lin yhdeksän vaihetta, osa VI, valmis fa-li

Yi quan Posted on pe, tammikuu 31, 2020 10:32:36

”8. Jätä heiluri pois ja tee fa-li kamppailuasennosta mihin suuntaan vain, millä voimalla ja liikepituudella vain. 9. Vie fa-li mihin tahansa kamppailutekniikkaan.”

Zhang Chang Wang kirjoittaa kirjassaan ”Tie terveyteen ja hyvinvointiin” sivulla 140, missä hän kuvaa fa-lita, näin: ”Mitä sujuvampaa rentouden ja jännityksen vaihtelu on, sitä suurempi on vastaavasti ulos saatettu voima ja voiman nopeus.” Tähän kaikki edellä olevat harjoitukset ja niiden suoritustapa tähtäävät. Muutos rentoudesta jännitykseen ei voi olla sujuvaa, jos lähtökohta ei ole mahdollisimman rento. Voi olla, että rentoutta voi oppia myös vain seisomalla, mutta helpommin sitä oppii, jos harjoitukseen liitetään dynaamisia rentousharjoituksia.

Edellä kuvatuissa harjoituksissa edetään laajoista liikkeistä kohti lyhyitä liikkeitä. Tämä tarkoittaa etenemistä helposta kohti vaikeaa, vaikka yi quanin yhteydessä pitääkin todeta, että helppokaan ei ole aivan helppo. Mutta tämä on pedagogisesti järkevä etenemissuunta. Ajatus ei tietenkään ole omani. Esimerkiksi Jan Diepersloot, joka toi yi quanin Suomeen 1995, opetti samalla idealla seisomiseen liittyvän ”sisäisen liikkeen”. Hän lähestyi seisomista shi-lin kautta. Aluksi tehtiin shi-li-harjoitusta laajoin liikkein. Sitten liikerataa lähdettiin hiljalleen lyhentämään ja lyhentämään. Jolloin ulkoinen liike hiljalleen pysähtyi, mutta liike jatkui kehon sisässä. Näin siirryttiin ulkoisesta liikkeestä kehon sisäiseen liikkeeseen. Hän kuvasi tätä muutosta liikkeen energiasta kohti energian liikettä.  

Samaa ajatustapaa voidaan käyttää lähestyttäessä fa-litä. Ulkoinen pitkä liike voidaan ikään kuin jalostaa ”puhtaaksi fa-liksi”, missä liikkeellä ei ole pituutta lainkaan. Fa-li tehtynä tavallaan puhtaasti periaatteen tasolla, ilman ulkoista liikettä, siis liikkeen pituutta tai sovelluksen muotoa, on vaikein tapa, miten fa-lin voi ylipäätään tehdä. Koko fa-lin harjoituksen idea on siinä, miten se viedään kamppailutekniikan voiman käytön moottoriksi. Se saa itse asiassa merkityksensä siitä, miten sitä sovelletaan, ja kamppailusovellukset, iskut, heitot, potkut jne. vaativat kaikki erilaisia voiman käytön ja vapauttamisen tapoja. Yi quanissa pätee sama kuin muissakin kamppailulajeissa, että on opeteltava vapauttamaan tai käyttämään voimaa eri tavoin tilanteesta ja tekniikasta riippuen. Fa-li ei tarkoita vain räjähtävää voimaa lyhyessä tekniikassa. Se tarkoittaa myös voiman keskittämistä pitkään tekniikan, esimerkiksi iskun osumakohdassa. Ei ole kamppailutaitoa, missä tekniikat ovat vain viisi tai kymmenen senttimetriä pitkiä. Yi quankaan ei ole sellainen. Siksi fa-lin harjoittelua tulee tehdä ”mihin suuntaan vain, millä voimalla ja liikepituudella vain.” Samoin on myös tärkeää viedä ” fa-li mihin tahansa kamppailutekniikkaan”. Fa-li on kamppailutekniikan voiman moottori, jonka pyrimme yi quanissa kehittämään huippuunsa.

Itse en näe, että on olemassa erikseen ”terveyspuolen” yi quania ja ”kamppailupuolen” yi quania, ja että terveyspuolella fa-li ei ole niin tärkeä. Kaikilla harjoituksilla, niin seisomisasennoilla kuin shi-lin muodoilla, on omat kamppailusovelluksensa. Seisomisharjoitus opettaa koko kehon yhtenäisen voiman (hun yuan li). Shi-li –harjoituksissa opimme saattamaan tämän voiman liikkeelle ja fa-li harjoituksissa opettelemme käyttämään sitä nopeasti. Tämä prosessi on jatkumo, missä kaikki kohdat ovat yhtä tärkeitä.

Jos seuraat tätä progressiota askel askeleelta, niin luulen, että fa-li ei tule tuottamaan sinulle mitään ongelmia. Muutaman vuodenhan tällaiset prosessit aina kestävät, mutta niin pitääkin. Kannattaa edetä askel askeleelta, tehdä yhden vaiheen harjoituksia niin paljon ja niin kauan, että todella ymmärtää, mistä asiassa on kysymys. Jokaiseen edellä kuvaamani vaiheeseen liittyy paljon harjoituksia, joista olen tässä antanut vain esimerkin. Jos saan aikaiseksi, yritän järjestää tästä kuviosta pidemmän seminaarin, missä käymme tarkemmin läpi tässä kuvattuja vaiheita, niiden periaatteita ja niihin liittyviä harjoituksia.



Yi quanin fa-lin yhdeksän vaihetta, osa V, monta fa-lita putoavasta liikkeestä

Yi quan Posted on to, tammikuu 30, 2020 10:21:32

”4. Anna käsien pudota heti takaisin hellalle hieman toiseen kohtaan. Kädet pomppaavat itsestään hellasta kaksi kertaa. Kun opit tämän, voit antaa käsien pomppia hellalla kuin kumipallon. Fa-li on kuin kumipallo, joka pomppii maassa. Opit myös vaihtamaan fa-lin suuntaa, jolloin kätesi ovat kuin laatikkoon heitetty superpallo, joka pomppii seinästä seinään.”

Tämän harjoituksen tarkoituksena on opetella ylittämään se yleinen vaikeus, että jos teet useamman fa-lin perätysten, kehosi alkaa jännittyä liike liikkeeltä. Jo toinen tai kolmas fa-li tuntuu huomattavasti jäykemmältä kuin ensimmäinen. Käsijarru menee itsestään päälle. Optimaalinen tilanne olisi tietysti se, että liikkeen rentous säilyy koko ajan huolimatta siitä, kuinka monta fa-litä teet. Tämä on sama ongelma, mihin wado-karatekat törmäävät tehdessään sellaisia kumite gatoja, joissa tehdään monta perättäistä, lyhyttä, mutta nopeaa lyöntiä tai liikettä. Esimerkiksi kumite gata numero 15 on tällainen. Siinä pitää tehdä nopeasti perättäin kuusi liikettä ja kehon ei pitäisi liikkeiden aikana jännittyä. Se on miltei mahdotonta. Se vaatii juuri sellaista nopeaa jännityksen ja rentouden vaihtamisen kykyä, mitä yi quanissa treenaamme ja mitä perinteinen karateharjoitus ei pidä sisällään lainkaan.

Jotta saisit kätesi pomppimaan hellalla kumipallon tavoin, sinun on liikkeen loppuvaiheessa annettava siihen myös voimaa. Tämä tapahtuu jännitysrefleksin avulla aika lailla itsestään. Jännitysrefleksi luo liikkeeseen sen kimmoisan voiman, minkä avulla kädet jälleen lentävät hellalta takaisin ylös ja josta voit pudottaa ne saman tien myös alas. Voit pudottaa ne yhtä hyvin samaan kohtaan, mutta voit vaihtaa myös paikkaa.

”5. Tutki samalla idealla myös muut perussuunnat.”  Tällä tarkoitan: ”samalla heilurin idealla”. Tee siis käsien heiluriliike, kuten edellisessä harjoituksessa, mutta heitä siitä kädet johonkin muuhun kuudesta perussuunnasta kuin alas. Tämä on helpointa tehdä alas, mutta pienellä tutkimisella löydät, miten säilytät saman idean muissa suunnissa. Anna käsien pompata takaisin samalla tavalla kuin edellisessä harjoituksessa. Käytä hyväksesi kokemustasi putoavasta liikkeestä. Harjoittele tässä vaiheessa myös kuuden perussuunnan lisäksi muita suuntia, esim. ”repäisevä voima”, missä kädet vapauttavat voimat eri suuntiin.

”6. Tee edelleen heilurin kautta, mutta lyhennä putoavaa liikerataa.”  Liikkeellä on aina voima, suunta ja pituus. Tässä ehdotan, että siirryt pitkästä liikeradasta lyhyempään liikerataan. Tässä vaiheessa annat heilurin vielä olla pitkä, mutta putoavan liikkeen lyhyt. Tämä on välivaihe, mistä on sitten helppo pudottaa heiluri kokonaan pois ja siirtyä vapauttamaan voima suhteellisen lyhyeen liikkeeseen, mikä on tavallaan yi quanin tavaramerkki. Pitkään liikkeeseen on helpompi vapauttaa voimaan kuin lyhyeen. Jos harjoittelet lyhyen liikkeen voiman vapautusta heilurin kautta, opit pitämään rentouden vakiona.  Tee tätä harjoitusta paljon alaspäin, mutta harjoittele myös muut voiman suunnat.

”7. Tee kuten edellä, mutta käy jännityksen aikana maksimivoimassa tai lähellä sitä. Huomaa, että voit lisätä voimaa jännitysrefleksin sisällä. Siellä on kyllä aikaa. Jos yrität lisätä voimaa aikaisemmin, liike jäykistyy ja idea katoaa.”  Tällä tarkoitan sitä, että tämä on vaihe, missä voit alkaa enemmän tutkia myös isompia voimia. Harjoitus tuottaa havainnon, että vaikka teet liikettä edelleen refleksinomaisesti, voit lisätä siihen voimaa ikään kuin tämän refleksin sisällä. Varo, että et yritä liikaa. Yrittäminen pilaa rentouden. Vaikka refleksiliike on hyvin nopea, voit löytää sen sisältä aikaa ottaa mukaan enemmän jännitystä. Anna refleksin laueta ja sitten heität siihen hieman lisää löylyä. Harjoituksella löydät, mitä tarkoitan.



Yi quanin fa-lin yhdeksän vaihetta, osa IV, fa-li putoavasta liikkeestä

Yi quan Posted on ke, tammikuu 29, 2020 17:16:31

Ennen kuin siirryn käsittelemään kolmatta kohtaa, missä tehdään fa-li vapaasti putoavasta liikkeestä, haluan vielä tarkentaa edellistä kuvausta shi-li-harjoituksesta. Kuvasin siinä harjoitusta aktiivisen ja reaktiivisen shi-lin yhdistelmänä. Itse asiassa harjoituksessa ”aktiivisuus” voidaan yhdistää kehon painopisteen liikkeeseen ja ”reaktiivisuus” käsien (eli kontaktipisteen) liikkeeseen. Kuvaamani ajatuskoe, jossa laitat kuminauhan päässä olevan pallon edestakaiseen liikkeeseen kuvaa tätä hyvin. Siinä käsi, jota liikutat on aktiivinen ja se vertautuu kehon painopisteeseen ja kuminauhan päässä oleva pallo on reaktiivinen ja se vertautuu kontaktipisteeseen. Kun pallo on lentämässä liikeratansa toiseen päähän, liikutat kättäsi (aktiivisesti) vastakkaiseen suuntaan, jolloin pallo reagoi tähän liikkeeseen ja vaihtaa myös suuntaa, mutta ikään kuin vaiheen perässä.

Herää myös kysymys, miksi teemme tämän shi-li-harjoituksen käsien riippuessa alaspäin. Yleensähän shi-li-harjoittelu tapahtuu kädet kannateltuina rinnan edessä. Selitys on sama kuin fa-linkin kohdalla, jonka harjoittelun alamme pudottamalla kätemme kuumalle hellalle. Kun teemme  harjoituksen alaspäin, pystymme hyödyntämään vapaasti putoavaa liikettä, josta voima on pudotettu kokonaan pois. Pystymme siis olemaan liikkeessä rennommin kuin, jos tekisimme sitä kädet rinnan edessä kannateltuina. Hyödynnämme siis käsien vapaata pudotusta, joka on, kuten edellä kuvasin, ballistinen liike. Siinä annetaan vain voiman suunta ja lähtövoima ja annetaan käden jatkaa liikettään omalla painollaan. Tällöin shi-li-harjoitus toimii myös rentousharjoituksena, missä rentoutta etsitään vapaan liikkeen kautta. Kun liikkeen suunta on alas, siinä on kaksi rentoutta opettavaa tekijää. Ensinnäkin liikettä ei tarvitse kannatella lainkaan. Jos liike suuntautuu vaikkapa vain 10 astetta etuviistoon, joudumme jo ohjaamaan sitä ja jonkin verran siis kannattelemaan. Toiseksi, voimme hyödyntää maan vetovoimaa ja sen aiheuttamaa putoamisliikettä täysin. Luulen, että shi-li-harjoitusta kannattaa tehdä paljon benji-harjoituksen tapaan suoraan alas, jolloin opitaan löytämään elastiseen voimaan mahdollisimman rento lähtöpiste. Fa-li tarkoittaa räjähtävää siirtymistä rennosta tilasta jännittyneeseen tilaan, ja mitä avoimempi, tavallaan suurempi on tämä väli, rentouden ja jännityksen välinen dynamiikka, sitä suurempi voima fa-lissä. Kun opettelemme avaamaan tätä väliä alas, mihin se on myös helpoin tehdä, se sitten siirtyy myös muihin voiman suuntiin. Kannattaa edetä helpoimmasta kohti vaikeinta.

Mutta sitten kohtaan kolme, joka kuului näin:

”3. Tee vapaa heiluri ja pudota kädet kuumalle hellalle. On tärkeää yrittää olla tekemättä mitään. Jos yrität tehdä fa-lin, se jäykistyy. Ota putoavasta liikkeestä sen rentous ja kuuman hellan mielikuvasta jännitysrefleksi. Silloin fa-li tapahtuu, sitä ei tehdä. Huomaa, että kun kädet putoavat alaspäin, myös painopiste putoaa. Ota haltuun myös painopisteen vapaasti putoava liike. Huomaa siis, että fa-lissä pyrimme ottamaan hallintaan refleksiliikettä, joka on yleensä hallintamme ulkopuolella.”

Tässä on tiiviisti monta asiaa, joista osaa olen jo perustellut. Jaetaan harjoitus osiin, niin sen ideat selkiintyvät.

1. Tee vapaa heiluri.

2. Pudota kädet.

3. Pudota myös painopistettä.

4. Käytä kuuman hellan mielikuvaa.

5. Syntyy jännitysrefleksi.

6. Refleksi on tapahtuma, mikä syntyy itsestään, sitä ei tehdä. Mukana ei siis ole mitään minää, joka tekee jotain. Asia tapahtuu.

1. Lähdetään liikkeelle vapaasta heilurista. Perustelin tätä jo edellä rentouden yhteydessä. Vapaa heiluri opettaa pudottamaan pois kaiken liikkeen kannattelun. Fa-lissä on tärkeää lähteä voiman vapauttamiseen ikään kuin ”nollatilasta”. Kun harjoituksessa jatkuvasti palataan käsien heilutteluun, samalla palataan siis jännitysten kannalta nollatilaan. Tämä vaatii harjoittelua. On opeteltava jännityksen jälkeen pudottamaan pois ponnistus ja kannattelu, jolloin seuraava fa-li lähtee myös nollatilasta. Tämä mahdollistaa useiden fa-liden tekemisen ilman, että jännitykset alkavat kerääntyä kehoon.

2. Pudota kädet. 3. Pudota myös painopistettä. Tässä kuvaan sitä, mitä tuossa edellä kuvasin kehon painopisteen ja kontaktipisteen suhteesta. Liike lähtee painopisteen pudottamisella, jolloin kädet seuraavat. Kun painopiste lähtee nousemaan, kädet vielä jatkavat putoamistaan. Fa-lissä tämä on nopea tapahtuma. Paino putoaa ja samalla se myös heitetään hieman etujalan päkiälle, joka lepää maassa kantapää ilmassa, jolloin myös nilkan elastinen voima saadaan mukaan vahvistamaan liikettä. Voima ikään kuin kimpoaa silloin ylös kummastakin jalasta, mutta etujalan nilkka ja polvi ovat liikkeessä mukana vahvojen jousten tavoin.

4. Käytä kuuman hellan mielikuvaa. 5. Syntyy jännitysrefleksi.  Yksi tapa lähestyä fa-litä ja siinä nopeasti tapahtuvaa muutosta rennosta jännittyneeksi on ymmärtää se kehon automaattisena refleksinä. Keholla on tämä nopean jännittymisen ja räjähtävän liikkeen kyky, mitä se käyttää esimerkiksi tilanteessa, missä vahingossa nojaat kuumaan hellaan. Räjähtävä liike tapahtuu silloin itsestään, sitä ei tehdä. On myös muita mielikuvia ja tapoja lähestyä fa-litä, mutta kuuman hellan mielikuva ja sen synnyttämä refleksiliike on ehkä niistä helpoin. Näin ainakin itse koen. Useilla meillä on kokemus, miten kehomme reagoi kuumaan pintaan, kynttilän liekkiin tai vastaavaan. Jos meillä on tämä kokemus, saamme siihen liittyvän mielikuvankin eläväksi ja helposti toimivaksi.

6. Refleksi on tapahtuma, mikä syntyy itsestään, sitä ei tehdä. Mukana ei siis ole mitään minää, joka tekee jotain. Asia tapahtuu. Tämä on tärkeä huomata, sillä olemme usein liian tietoisia, että yritämme tehdä fa-lin. Yritys synnyttää helposti jännityksen. Vasta, kun on oppinut tekemään fa-lin rennolla tavalla, ei ole väliä, miten siihen lähtee. Mutta oppimisprosessissa kannattaa edetä niin, että ei yritä mitään, vaan antaa tapahtua. Niinhän refleksi toimii: se vain tapahtuu ja huomaammekin sen vasta, kun se on jo tapahtunut.



Yi quanin fa-lin yhdeksän vaihetta, osa III, elastinen shi-li

Yi quan Posted on ti, tammikuu 28, 2020 11:34:40

Tämän kohdan selittäminen tuli tehtyä vain kahdella lauseella:

2. Elastinen shi-li.  Esim: pudota kädet alas kuin benji-köydet.

Totesin edellä, miten rentouden löytäminen on vaikeaa. Niin on liikkeen elastisuudenkin. Kun olen opettanut tätä benji-köysiharjoitusta, olen huomannut, että ideasta on vaikea saada kiinni. Nyt luulen ymmärtäväni, mistä se johtuu. Luulen, että se johtuu siitä, että olemme jumiutuneet vain kahteen shi-li-harjoitusten kategoriaan: reaktiiviseen ja aktiiviseen.

Mutta ensin benji-harjoituksen kuvaus. Seiso pallo vatsan edessä. Kuvittele, että kummatkin kätesi ovat paksut benji-hyppääjän köydet. Heitä kädet alas pudottamalla painopistettä ja anna käsien venyä benj-hyppääjän köyden tavoin. Kun köydet kiristyvät alhaalla, työnnä jaloillasi ja koko kehollasi ylös, jolloin käsien liike jatkuu ylöspäin ja kuminauhat löystyvät. Pudota taas painopiste alas, jolloin kädet putoavat alas ja venyvät.

Muutama harjoitukseen liittyvä tärkeä idea. Ensinnäkin: käytä mielikuvaa. Kuvittele, että käsiesi lisäksi koko kehosi on yksi elastinen benji-köysi. Tämä mielikuva auttaa sekä käsien, että koko kehon elastisen liikkeen löytämisessä. Toiseksi: ole tietoinen käsiesi ja koko kehosi eksentris-konsentrisesta liikkeestä. Lihas-jänne-kalvoketjut venyvät ja sitten supistuvat. Ketjujen venyminen synnyttää jousimaisen jännityksen, josta vastakkainen liike eli supistuva liike lähtee. Aisti tämä jännityksen ja rentouden elastiselta tuntuva vaihtelu. Kolmanneksi: ole harjoituksessa tietoinen painopisteen ja kontaktipisteen liikkeiden suhteesta. Liike syntyy tämän suhteen ajoituksen hallinnasta. Otapa mielessäsi käteesi kuminauha, jonka päähän olet kiinnittänyt pallon. Miten saat pallon liikkumaan vaakatasossa, siis lattiansuuntaisesti ja jatkuvana liikkeenä. Kun laitat pallon liikkumaan vasemmalle, kätesi heilahtaa ensin vasemmalle. Kun vaihdat liikkeen suuntaan, kätesi heilahtaa oikealle, kun pallo vielä lentää vasemmalle. Samoin liikeradan toisessa päässä. Sinun on heilautettava kättäsi vasemmalle, kun pallo lentää vielä oikealle. Vietynä benji-harjoitukseen kätesi on vartalon painopiste vatsalla ja pallo on kontaktipiste kädessä. Painopisteen suunta vaihtuu aina ennen kontaktipisteen suuntaa ja vetää elastisesti kontaktipisteen perässään. Tämä on yksi tärkeimmistä shi-lin, fa-lin ja tui-shounkin periaatteista ja siksi on ihmeellistä, että siitä puhutaan niin vähän. Elastisen liikkeen löytäminen ainakin helpottuu huomattavasti, jos tiedostaa näiden kahden pisteen liikkeiden suhteen ja ajoituksen.

Kirjoitin tuossa alussa, että ongelma voi olla, että olemme jumiutuneet vain kahteen shi-li-harjoitusten kategoriaan: reaktiiviseen ja aktiiviseen. Jos nämä ovat hukassa, niin palautan ne mieleen. Shi-li-harjoitus aloitetaan yleensä reaktiivisella ajoituksella: kuvitellaan, että esimerkiksi vedessä kelluva lankku lähtee liikkeelle ja vastataan siihen omalla voimalla. Eteenpäin menevän lankun liikkeeseen vastataan vetävällä voimalla, jolloin lankku pysyy paikallaan. Me siis reagoimme mielikuvan liikkeeseen: liike on reaktiivinen. Aktiivisella shi-lillä tarkoitetaan päinvastaista tilannetta: mielikuva on paikallaan, esimerkiksi lankku, puu tai vuori, ja me työnnämme tai vedämme sitä. Silloin liike on aktiivinen. Esiin nousevat voimat ovat samoja, mutta niiden syntytapa mielessä on erilainen. Tämä näyttää muuten hienolla tavalla yi quanin syvällisyyden ja hienovaraisuuden.

Mutta olin sanomassa, että benji-harjoitus on vaikea, koska se ei osu näihin luokkiin. Siinä tulee esiin kolmas kategoria, mikä on aktiivisen ja reaktiivisen yhdistelmä. Liike lähtee aktiivisesti pudottamalla painopiste, siihen kädet reagoivat ja lähtevät putoamaan. Putoaminen voidaan nähdä vapaana (rentous-jutussa kuvatulla tavalla) vaikka se ei aivan vapaa ehkä olekaan. Liike on tavallaan tässä vaiheessa ballistinen. Käsi on kuin kuminauhan päässä oleva kuula, mikä on vapaassa pudotuksessa ennen kuin kuminauha alkaa venyä. Kun kädet alkavat venyä, keho reagoi tähän nostamalla painopistettä ylös (työntämällä jaloilla ja ojentamalla selkää). Tämä aiheuttaa käsien elastisen kiristymisen, jolloin niiden liikesuunta vaihtuu. Tämä on reaktiivinen, eräänlainen pomppaava liike. Kun kädet kohoavat ylöspäin, pudotan aktiivisesti jälleen painopisteen alas ja kierros alkaa alusta. Näyttäisi siis siltä, että tässä harjoituksessa aktiivinen vaihe muuttuu reaktiiviseksi ja taas aktiiviseksi jne. Kun teet tätä harjoitusta, pudota mielestäsi pois ajatus, teetkö reaktiivista vai aktiivista shi-litä, teet kumpaakin!

Huomaa harjoituksessa myös, että siinä ikään kuin ”päästetään irti”. Tämä synnyttää alaspäin putoavan vapaan liikkeen. Vapaata liikettä ei tarvitse kannatella. Liike on siinä mielessä ballistinen kuin lentävän kuulan liike on. Kun sille on annettu voima liikkeelle lähtiessä, tämä voima ei enää saata sitä. Ajatus ballistisesta liikkeestä auttaa myös rentouden etsimisessä. Voi olla että täysin vapaa putoava liike on ihmiselle mahdoton, mutta mielikuvana se on ainakin toimiva ja auttaa rentouden syventämisessä.

On löydettävä hidas elastinen voima, jotta sen voi tehdä nopeasti. Zhan zhuang, shi-li ja fa-li muodostavat jatkumon, missä voima on koko ajan sama, mutta se tila ja aika, missä sitä vapautetaan vaihtelee.



Yi quanin fa-lin yhdeksän vaihetta, osa II, rentoudesta

Yi quan Posted on ma, tammikuu 27, 2020 08:22:43

Tästä taitaakin tulla sarja, sillä kuvasin edellisessä jutussa vaiheet aika lyhyesti. Katsotaanpa ainakin joitakin vaiheita uudelleen tarkemmin:

1. Etsi vapaasti putoava liike heiluttelemalla käsiä.

Rentouden harjoitteleminen ja sen löytäminen on yksi yi quanin vaikeimmista mutta myös tärkeämmistä asioista, koska siitä rippuu kaikki muu. Jos et ole rento, liikut koko ajan käsijarru päällä ja voiman vapauttaminen tai ylipäätään nopea liike on tässä tilassa mahdotonta. Rentous on kuitenkin vaikea pelkästään käsitteenäkin. Lännessä yleisin tapa ymmärtää rentous on, että pudotetaan pois kaikki kannattelu. Tyypillisissä rentousharjoituksissa maataan selällään ja jäädään lattian kannattelun varaan. Sitten erilaisilla mielikuvilla syvennetään tätä rentoutta. Tilasta voi myös käyttää käsitettä ”veltto”. Jos emme kannattele itseämme, olemme mahdollisimman velttoja. Veltto ja rento merkitsevät suomenkin kielessä suunnilleen samaa asiaa. Niiden vastakohta on ”jännittynyt”.

Kiinan ”sung” tai  ”fong sung” käännetään rentoudeksi (engl. relaxation), mutta merkitseekö se samaa kuin edellä kuvaamani ”rentous”? Netistä löytyy tästäkin asiasta hyviä artikkeleita. Tästä ovat erityisesti kirjoittaneet kiinan kielen taitoiset tai-chin harrastajat, koska tai-chissa rentous on aivan keskeistä. Tai-chi –opettaja Robert Chuckrow esittelee kiinan rentous-sanan merkitystä artikkelissaan ”Cultivating the Correct Internal State in T’ai-Chi Movement”.  Vanha kiinan rentoutta kuvaava merkki sisältää männyn, jonka oksat riippuvat alaspäin.

鬆 / 松

Yllä olevassa kuvassa ovat rinnakkain vanha merkki vasemmalla ja uusi oikealla. Vanhassa merkissä on myös hiukset, uudessa merkissä vain mänty. Chuckrowin tulkinta merkistä kuvaa mielenkiintoisella tavalla suoraan yi quanin seisontaharjoitusta. Merkissä on kaksi puolta yang ja yin: runko on yang ja alaspäin riippuvat oksat yin. Tämä sopii yi quanin seisomisharjoitukseen kuin nyrkki silmään. Myös seisomisharjoittelussa on runko, joka kannattelee asentoa, mutta kädet ovat kuin oksat, jotka riippuvat rungosta mahdollisimman rentoina. Oksat eivät kuitenkaan ole irrallaan rungosta, vaan oksat ovat rungon kanssa samaa puuta. Oksien ja rungon yhteys on tukeva, mutta joustava. Kun siis kiinalainen opettaja käyttää opettaessaan sanaa ”sung”, mihin hän viittaa? Viittaako hän rentouteen vai ainakin yhtä paljon koko kehon yhteyteen ja siihen tapaan, miten voimaa kannatellaan kuin puun runko kannattelee oksiaan.

Chuckrow kuvaa myös artikkelissaan, että tai-chi-mestari Yang Cheng-fu käytti usein rentoutta kuvatessaan termiä ”sung kai”. Tämäkin on mielenkiintoista yi quanin kannalta. ”Kai” nimittäin merkitsee laajentumista, avautumista, aktivaatiota. Jos siis seistessämme haluamme olla ”sung kai”, meidän tulee rentouden, juuren, kehon yhtenäisyyden ja kannattelun lisäksi olla myös aktiivisesti laajentuva. Mutta juuri näinhän me yi quanissa seisomme.

Emme pyri seisoessamme velttouteen tai pudottamaan pois kaikkea kannattelua vaan päinvastoin, etsimme optimaalista tapaa kannatella asentoa ja käsiä, mutta mahdollisimman pienellä ja koko kehosta lähtevällä voimalla. Eli rentous, mitä tavoitellaan ei ole samaa, kuin mitä rentous-sanalla yleensä esimerkiksi suomen kielessä tarkoitamme. Emme etsi rentoutta, vaan rentoa tapaa kannatella itseämme hyvässä asennossa. Juuri siihen ilmeisesti kiinalainen termi ”sung” viittaakin, mutta suomalainen termi ei. Käsitteillä on siis väliä.

Jos on näin, niin miksi sitten esitän, että on tärkeää opetella täysin veltto liike, vapaasti putoavan käden liike. Siksi, että jos meillä ei ole kokemusta ja kykyä tehdä täysin velttoa liikettä, emme pysty löytämään mahdollisimman rentoa, mutta kannateltua liikettä tai asentoa, koska emme edes tiedä kokemuksesta, kuinka paljon käytämme asennossamme tarpeetonta voimaa. Se löytyy, kun pudotamme voimaan kokonaan pois ja olemme täysin velttoja. Optimaalinen kannattelu, jota itse asiassa kutsun rentoudeksi löytyy tutkimalla velttouden ja rentouden rajapintaa. Vapaasti putoava liike antaa tähän mahdollisuuden. Sen avulla voidaan tutkia sitä, missä liikkeen velttous muuttuu rentoudeksi, missä vapaa pudotus muuttuu liikkeen hallinnaksi. Tekemällä tällaisia harjoituksia opimme tunnistamaan myös staattisissa asennoissa ylimääräiset jännitykset.

Teemme joskus yi quan treeneissä niin, että heiluttelemme ensin käsiä edes takaisin, sitten kuvittelemme, että edestä ylhäältä meitä kohti lentää pallo, jonka nappamme kiinni käsiemme väliin ja laskemme sen hitaasti alas rinnan eteen, jolloin päädymme seisomisasentoon. Tämä mahdollistaa, että voimme tutkia velttouden muuttumista rennoksi kannatteluksi, johon sitten jäämme seisomaan.

Sekä shi-li, että fa-li perustuvat rentouden ja jännityksen vaihteluun. Jos emme ymmärrä syvällisesti rentoutta, meidän on hyvin vaikea, miltei mahdotonta edistyä näissä harjoituksissa.



Yi quanin fa-lin yhdeksän vaihetta, osa 1.

Yi quan Posted on to, tammikuu 23, 2020 14:16:59

Olemme harjoitelleet yi quan –treeneissä nyt monen muun asian lisäksi fa-litä eli räjähtävään voiman tuottoa.  Koska asia on monitahoinen ja vaikea, kirjoitan tähän ajatuksia, joita olen yrittänyt treeneissä opettaa. Fa-li on tietysti yi quanin edistynyttä tekniikkaa, jonka suorittaminen vaatii jo muutaman vuoden perusharjoittelua eli seisomista (zhan zhuang) ja voimankoittoharjoitusta (shi-li).  Ei pidä kuitenkaan ajatella, että se olisi jotenkin ylivoimaisen vaikea tai mahdoton oppia. Fa-litä ei pidä mystifioida. Kyse on vain taitavasta kehon käytöstä, jota yritän seuraavassa kuvata.  Kuvaan seuraavassa siis yhden tavan lähestyä yi quanin fa-li-tekniikkaa.

Seisomisella rakennetaan koko kehon yhtenäinen voima ja myös voiman ”sisäinen liike” eli kuuteen perussuuntaan toteutettava ”sisäinen voima”. Opitaan siis jännittämään ja rentouttamaan eri voimien suuntaan käytössä olevia kehon läpi kulkevia lihas-jänne-kalvoketjuja. Yi quanissa tätä asiaa harjoitellaan tyypillisesti ottaen voiman vastus mielikuvasta: vedetään ja työnnetään esimerkiksi kuviteltua veden päällä kelluvaa lankkua. Harjoitusta ei kuitenkaan tehdä vain mielessä, vaan työntämisen/vetämisen mielikuva synnyttää saman hermostollisen aktivaation kuin mikä syntyy, jos oikeasti työnnän/vedän lankkua. Syntyy siis myös työntämisen/vetämisen synnyttävä lihastoimintaketjujen jännityksen ja rentouden vaihtelu. Tätä voidaan yi quanissa kutsua ”sisäiseksi liikkeeksi”. Yleensä mukaan kuitenkin tulee pieni mikroliike, jolloin fysiologiselta kannalta kyse on eksentrisestä lihastyöstä, jossa on mukana konsentrinen lihastyö antamassa liikkeelle vastus. Jos liikettä ei ole lainkaan, lihastyöskentely on isometristä. Kyseessä on siis monitasoinen harjoitus, missä opetellaan aktivoimaan ja hermottamaan eri voima (kuusi suuntaa) kannattelevia lihastoimintaketjuja. Niitä myös oikeasti kuormitetaan, jolloin myös niiden voima kasvaa.

Shi-li –harjoituksessa voi nähdä kaksi tasoa, joihin liitetään kaksi mielikuvatyppiä: tasainen vastus ja elastinen vastus. Seistessä edellä kuvattu lankkumielikuva antaa voimien suunnat. Shi-lissä lankun annetaan oikeasti liikkua, jolloin harjoitus menee liikkeen tasolle. Voiman koitto tarkoitta todellisen voiman tutkimista. Erilaisilla mielikuvilla etsitään eri suuruisia vastuksia liikkeeseen. Välillä harjoitellaan hyvin kevyellä mielikuvalla, välillä raskaammalla. Mitä raskaampi mielikuva, sitä voimakkaampi jännityksen ja rentouden vaihtelu ja sitä enemmän harjoitus menee voimaharjoittelun puolelle.

Elastinen mielikuva, esimerkiksi kuminauha, vie painon eksentrisen lihastyön harjoittamiseen. Kun jännitetään pitenevää lihaskalvoketjua, saadaan sen kuminauhamainen, ponnistava voima esiin. Tätä kutsutaan myös plyometriseksi harjoitteluksi. Plyometrisessä harjoituksessa voima otetaan yleensä ulkoisesta painosta, yi quanissa kehon vastakkaisista lihastoimintaketjuista. Jotta ylipäätään voi saada fa-lin toimimaan järkevällä tavalla, on löydettävä tämä koko kehon elastinen voima. On siis tehtävä elastista shi-litä ainakin kaikkiin kuuteen perussuuntaan. Kannattaa huomata, että yi quan ei ole mitenkään erityinen taito elastisen voiman harjoittelun suhteen. Monissa kiinalaisissa kamppailutaidoissa on elastisen voiman harjoitteita. Tunnetuin näistä lienee Shaolinin yijinjing, joka lienee yi quaninkin shi-li-harjoitusten taustalla. Kirjastani Zen-karate (1997) löytyy sama harjoitus wado-ryun Naihanchi-kataan sovellettuna. Elastisen voiman harjoitteleminen on fa-lin edellytys. Fa-li on sama asia, mutta nopeammin tehtynä.

Fa-lihin päästään nopeuttamalla elastista shi-litä. Sitä kannattaa tutkia vaiheittain. Suurin osa harjoituksista opetteluvaiheessa kannattaa tehdä maksimivoiman alapuolella. Fa-lin tekniikka kannattaa rakentaa huolella. Jännitys pilaa voiman vapauttamisen ja siksi erityistä huomiota on kiinnitettävä rentouden hankkimiseen ja siihen, miten rentoutta ylläpidetään liikkeessä. Tähän yksi ratkaisu on tutkia vapaasti putoavaa liikettä. Vapaasti putoava liike on rennoin/ veltoin liike, mihin ihminen voi kyetä. Vapaasti putoavassa kädessä ei ole voimanponnistusta lainkaan. Jos siinä sellaista on, se ei putoa vapaasti. Tunnemme vapaasti putoavassa liikkeessä lihasjännitysten käsijarrun heti. Jaan seuraavassa fa-li-prosessin yhdeksään vaiheeseen. Lähden liikkeelle rentoudesta ja elastisesta shi-listä.

1. Etsi vapaasti putoava liike heiluttelemalla käsiä. Teemme treeneissä aina muutaman asahin rentousliikkeen. Tämä on eniten laiminlyöty alue yi quanin harrastajien keskuudessa. Todellinen rentous vaatii rentousharjoittelua. Dynaaminen eli liikkeen avulla tapahtuva harjoitus on tässä parasta, koska yi quan vaatii nimenomaan liikerentoutta. Mitä enemmän saamme pudotettua kehon käsijarruja pois, sitä räjähtävämmän liikkeen saamme aikaiseksi.

2. Elastinen shi-li.  Esim: pudota kädet alas kuin benji-köydet.

3. Tee vapaa heiluri ja pudota kädet kuumalle hellalle. On tärkeää yrittää olla tekemättä mitään. Jos yrität tehdä fa-lin, se jäykistyy. Ota putoavasta liikkeestä sen rentous ja kuuman hellan mielikuvasta jännitysrefleksi. Silloin fa-li tapahtuu, sitä ei tehdä. Huomaa, että kun kädet putoavat alaspäin, myös painopiste putoaa. Ota haltuun myös painopisteen vapaasti putoava liike. Huomaa siis, että fa-lissä pyrimme ottamaan hallintaan refleksiliikettä, joka on yleensä hallintamme ulkopuolella.

4. Anna käsien pudota heti takaisin hellalle hieman toiseen kohtaan. Kädet pomppaavat itsestään hellasta kaksi kertaa. Kun opit tämän, voit antaa käsien pomppia hellalla kuin kumipallon. Fa-li on kuin kumipallo, joka pomppii maassa. Opit myös vaihtamaan fa-lin suuntaa, jolloin kätesi ovat kuin laatikkoon heitetty superpallo, joka pomppii seinästä seinään. Huomaa, että tämä toimii vain jos ilmassa lentävä pallo on täysin vapaa, siis täysin rento. Lihasketjujen ponnistava voima heittää kädet aina kohti seuraavaa seinää. Anna fa-lin tapahtua, älä tee sitä. Jos pyri tekemään sen, jäykistyt.

5. Tutki samalla idealla myös muut perussuunnat.

6. Tee edelleen heilurin kautta, mutta lyhennä putoavaa liikerataa.

7. Tee kuten edellä, mutta käy jännityksen aikana maksimivoimassa tai lähellä sitä. Huomaa, että voit lisätä voimaa jännitysrefleksin sisällä. Siellä on kyllä aikaa. Jos yrität lisätä voimaa aikaisemmin, liike jäykistyy ja idea katoaa.

8. Jätä heiluri pois ja tee fa-li kamppailuasennosta mihin suuntaan vain, millä voimalla ja liikepituudella vain.

9. Vie fa-li mihin tahansa kamppailutekniikkaan.

Tein myös videon edellä kuvatuista vaiheista, jonka löydät alta. Jos saan aikaiseksi, yritän pitää myös päivän tai kahden seminaarin tästä aiheesta.



Huomioita asahista, nro 100

Asahi Posted on ke, joulukuu 25, 2019 12:59:19

Lupasin sadannen huomioni asahista vielä tämän vuosikymmenen puolella ja tässä se on. Se on sisällysluettelo. Kun vuosi on vaihtumassa, niin meillä on tapana kääntyä katsomaan mennyttä. Katson tässä nyt lyhyesti asahin viimeistä kymmentä vuotta blogieni valossa. Näen siitä hyvin, miten energiani ja mielenkiintoni asahin kehittämistyössä on vaihdellut. Ensimmäiset viisi vuotta siitä, kun lähdin omille teilleni eli vuodet 2008-2013 ovat olleet tasaista aikaa. Oli ajatus, että asahi tuli tehtyä aika valmiiksi ja mitään suuria kehitystarpeita ei ollut. Blogejakaan ei syntynyt.  Keskityin sitten sen kuvaamiseen, miltä asahi tuolloin näytti. Kirjoitin siitä kirjan ”Asahi – tietoisen liikkeen taito” vuonna 2013 ja se julkaistiin seuraavana vuonna.  Jatkoin tätä kirjoitusprojektia 2015 ja seuraava kirja ”Asahi – syväsukellus kehomieleen” ilmestyi 2016. Perus-asahi näyttää edelleen samalta.

Vuonna 2017 näkyy käänne. Kirjoitin tuona vuonna asahista 34 blogia, eli blogi 1,5 viikon välein. Tämä johtui siitä, että työskentelin tosissani Syvä-asahin kehittämisen parissa. Olin tullut siihen tulokseen, että ohjaajille on annettava enemmän. Minulla oli runsaasti kokemusta ja materiaalia asahin periaatteiden harjoittelemisesta, asahin kiinalaisista taustataidoista jne., joista asahin ohjaajille olisi paljon hyötyä. Kehitin aluksi kuusi, myöhemmin sitten kymmenen Syvä-asahin jatkokoulutuspäivää ja niille kattavan sisällön, joiden avulla ohjaajat voisivat halutessaan todella syventää asahi-taitonsa uudelle tasolle. Sitä työtä teen edelleen Asahi-Akatemian puitteissa.

Alla siis tähänastisten asahi-blogieni sisällysluettelo. Otsikoista voi hyvin nähdä, millaisen myllyn pyörimisen tuloksena asahi ja erityisesti Syvä-asahi on nyt sitä, mitä se on. Luulen, että nyt seuraa jälleen uusi tyyni jakso. Paukut ovat aika vähissä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Saan aina joskus postia siitä, että olen tällä työlläni pilannut asahin ja sen maineen. Tällainen palaute saattaa tietysti innostaa minut vielä uusiin ponnistuksiin :).

2019

Lyhyt huomio asahista ja ymmärryksestä

Mitä on Asahi Budo?

Lyhyt huomio asahista ja tarinoista

Vielä pari huomiota kontaktista asahissa

Mielikuvien käyttö asahissa

Kontakti-asahi on syntynyt!

Asahin liikuntapyramidi

Asahi tienä kohti varsinaista itseä

Keppi-asahia voimatangolla

Asahi, kamppailutaidot ja ”sisäinen voima”

Asahin kymmenestä jatkokoulutuspäivästä

Asahi ja hengittämisen taito, osat 1 – 5

Onko asahi “mindfulnessia”, osat 1 – 5

2018

Asahi III – hidas liike, hiljainen mieli

Asahi ja työergonomia

2017

Tarinoita asahin taustasta, osat 1 – 2

Lyhyt huomio asahista ja laulamisesta

Asahi ja kehotietoisuuden harjoittaminen

Mitä on ”voima-asahi” ja miten se eroaa painoharjoittelusta

Syvä-asahi -nimen käytöstä

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osat 1 – 7

Lyhyt huomio vajoamisesta ja tasapainosta asahissa

Asahin opettajat opettavat taitoa, eivät jumppaa

Asahi-käsi

Liikkeen jatkuvuudesta

Tasapainosta ja juuresta asahin liikkeissä

Asahista kohti Syvä-asahia ja FK-ohjelmaa

Kehon, mielen ja hengityksen harmoniasta

Lyhyt huomio sisäisestä ja ulkoisesta liikkeestä

Asennosta, asahista ja siitä, mikä on yksi

Syvä asahin liikesarja maaten

Pystylinjauksen periaate asahissa

Asahista aamurituaali

Somaattisista menetelmistä, asahista ja liikkumisen taidosta

Asahin tie ja taito

Asahi ja kamppailutaidot

Muutama huomio katasta ja asahin harjoittamisen taidosta

Syvä-asahin ohjaajakoulutus alkaa

Liikkeen kauneudesta, taiteesta ja asahista

Miten rakennan asahi-tunnin?

Onko Asahi Health® -ohjaajakoulutus muuttunut?

Miksi asahi on niin helppoa ja niin vaikea oppia?

2016

Miksi asahi-ohjaajien on syytä kehittää asahi-taitojaan?

Korkean paikan harjoittelua asahilla

Asahi ja lääketiede

Asahi ja aivopuoliskomyytti

Kymmenen vinkkiä asahin harrastajille

Asahin syventäviä koulutuksia syksyllä 2016

Asahi-Sport

Mistä asahi on peräisin?

2015

Tietoinen liike ja liikkeen sisäinen hallinta, 1-3

Asahi I, opasvihko

Asahia tuolilla 1-18

2014

Muuttuuko liikunta?

Asahi – syväsukellus kehomieleen

Asahi ei ole liike vaan mielentila!

Vielä pari huomiota lihastoimintaketjuista

Muutama huomio siitä, miten biomekaaninen kuvaus voi mennä pieleen

2013

“Asahi – tietoisen liikkeen taito”

Asahista kohti ”Syvä-asahia” ja uutta liikunnan paradigmaa

2009

Mitä on kävelyn ja juoksun välissä?

Mikä tekee asahista menetelmän?

Hengityksestä

Ajatuksia asahista 1-2



Seuraava »