Blog Image

Huomioita

Asahi III – hidas liike, hiljainen mieli

Asahi Posted on pe, marraskuu 27, 2020 11:38:06

Tämä kirja on ollut työn alla jo muutaman vuoden. Helmikuusta lähtien käsikirjoitus on ollut kustantajalla, mutta näyttää siltä, että ainakaan edelliset asahi-kirjat julkaissut kustantaja ei ole tästä kiinnostunut. Pitänee edetä projektissa ja tehdä se itse.

Aikaisemmin julkaisemani kirjan johdanto on muuttunut, koska myös kirjan sisältö on jonkin verran muuttunut. Tämä projekti tulee vielä viemään jonkin aikaa, mutta jotta asia pysyisi mielessä, alla kirjan toivottavasti lopullinen sisältö ja johdanto.

Sisältö:

  1. Asahin liikuntapyramidi
  2. Asahi III, perusteet, yksityiskohdat ja liikevariaatiot
  3. Asahi somaattisena menetelmänä
  4. Asahin periaatteet liikesarjoina
  5. Tietoinen liike ja liikkeen sisäinen hallinta
  6. Asahi ja hengittämisen taito
  7. Asahia vuodepotilaille
  8. Onko asahi ”mindfulnessia”?

Johdanto:

Tämä kirja on jatkoa kahdelle edelliselle asahia käsitteleville kirjoilleni: Asahi – tietoisen liikkeen taito (Docendo 2014) ja Asahi II – syväsukellus kehomieleen (Docendo 2016). Asahi-menetelmä perustuu kolmeen liikesarjaan, joista kahta ensimmäistä käsittelin perusteellisesti edellä mainituissa kirjoissa. Tässä kirjassa syvennyn tarkemmin asahin kolmanteen liikesarjaan ja avaan myös asahin muita ulottuvuuksia. Asahi Health -menetelmä on monitasoinen terveysliikuntajärjestelmä, mistä voidaan erottaa kolme tasoa. Asahi on 1. monipuolinen terveysliikuntamenetelmä, 2. optimaalista kehon käyttöä opettava somaattinen menetelmä ja 3. kehon ja mielen harmoniaa tuova meditatiivinen kehomieliharjoitus. Kuvaan asahia tässä kirjassa kaikilla näillä tasoilla.

Ensimmäinen luku käsittelee asahia erilaisia yleisiä vaivoja hoitavana ja ennaltaehkäisevänä terveysliikuntamenetelmänä. Teen tämän käyttäen hyväksi UKK-instituutin lanseeraamaa ”liikuntapyramidi” ajatusta, mutta teen sen toisin. Asahin liikuntapyramidissa emme lähde liikkeelle siitä, minkälaisia erilaisia liikuntamuotoja ihmisten tulisi harjoittaa, jotta he pysyisivät terveinä. Asahissa lähdemme liikkeelle ihmisestä itsestään, siitä miten hänen kehonsa eri kohdat ovat alttiita erilaisille vaivoille ja sairauksille ja miten asahin harjoitukset ennaltaehkäisevät ja hoitavat näitä ongelmia. Asahissa harjoitamme itseämme systemaattisesti päästä varpaisiin ja tässä luvussa käyn läpi lyhyesti, mitä terveyshyötyjä tällaisesta harjoituksesta on.

Kirjan toisessa luvussa kuvaan asahin kolmannen liikesarjan jokaisen liikkeen kuudesta näkökulmasta tai tasosta. Perusteissa tarkastelen liikettä aloittelijan näkökulmasta. Annan liikkeen suorittamisen perusohjeet. Sen jälkeen syvennyn liikkeiden yksityiskohtiin, jotka tulevat tärkeiksi, kun asahia on harrastettu vähän pidemmän aikaa. Kolmannessa osiossa ”mieli mukaan”, annan vinkkejä, miten huomion voi paremmin pitää suunnattuna liikkeiden yksityiskohtiin ja liikekokemukseen. Tämä asahin taso, jossa keskitytään erityisesti huomion suuntaamiseen ja mielen harjoittamiseen, käy tärkeämmäksi, kun harrastaja edelleen etenee asahi-taidossaan. Neljänneksi kuvaan liikkeelle yhden tai useamman liikevariaation. Liikkeiden variaatiot auttavat ymmärtämään perusliikettä, mutta tuovat mukanaan harjoitteluun myös vaihtelua. Ne opettavat myös analysoimaan asahin liikkeitä ja osoittavat kohti asahin luoviakin liikemahdollisuuksia. Viidenneksi annan opettajille ohjeita liikkeiden kohdista, mitkä saattavat olla harrastajille vaikeita. Kuudenneksi ja viimeiseksi olen kirjoittanut jokaiseen liikkeeseen liittyen muutaman runonomaisen säkeen, eräänlaisen arvoituksen, joiden avulla asahin harrastaja voi vielä pyrkiä syventämään ymmärrystään asahin syvemmistä tasoista. Asahi ei ole vain terveysliikuntaa, vaan se on monitasoinen ja harjoituksen myötä jatkuvasti syvenevä somaattinen menetelmä, joka antaa harrastajalleen terveyttä, mutta myös kehon hyvään kannatteluun ja voimantuottoon liittyviä taitoja. Pyrin tässä luvussa kuvaamaan asahin kolmannen liikesarjan monesta näkökulmasta samalla tavalla kuin tein aikaisemmissa asahi-kirjoissani kahden ensimmäisen sarjan kohdalla.

Kolmannessa luvussa tarkastelen asahia somaattisena menetelmänä. Asahi ei ole vain liikesarjoja, vaan liikkeiden tekemistä kannattelevat asahin psykofyysiset periaatteet. Nämä periaatteet tekevät asahista somaattisen menetelmän, jossa etsitään kehon optimaalista asentoa, liikettä ja voimantuottoa arjen askareissa. Somatiikan käsitteen loi yhdysvaltalainen filosofi Thomas Hanna 1970-luvun alussa. Käyn tässä luvussa läpi, mitä somaattisilla menetelmillä Hannan mukaan ylipäätään tarkoitetaan ja miksi asahikin on hyödyllistä nähdä somaattisena menetelmänä. Luku on paikoitellen aika filosofinen, mutta toivottavasti auttaa lukijaa ja asahin soveltajia näkemään syvemmälle asahin ulottuvuuksiin ja mahdollisuuksiin. Asahia käytetään nykyään myös erilaisten psykofyysisten terapiamenetelmien ohessa ja apuna ja tämä luku luo perustaa ja teoriaa tälle toiminnalle.

Neljännessä luvussa käsittelen asahin liikeperiaatteita. Olen käsitellyt niitä jo aiemmissa kirjoissa, mutta nyt annan jokaiseen periaatteeseen liittyvän liikesarjan. Nämä periaatteisiin liittyvät liikesarjat toimivat samalla tavalla kuin asahin varsinaisetkin sarjat, antavat mallin ja muistille tuen, jonka avulla periaatteita on helppo opetella ja kerrata. Ilman näitä liikeperiaatteita ja niiden noudattamista asahi kadottaa luonteensa ja muuttuu pelkäksi terveysjumpaksi. Olen tässä luvussa ajatellut erityisesti asahin opettajia, joilla on haastava tehtävä opettaa liikuntaa, joka näyttää päällisin puolin helpolta, mutta jonka oikeaoppinen tekeminen vaatii vuosien työn. Asahi ei ole vain fyysisten liikkeiden suorittamista, jotta saisimme niiden terveysvaikutukset, vaan se on taito, jossa opetellaan monia syvällisiä kehon hyvään linjaukseen ja kannatteluun sekä voimantuottoon ja huomion suuntaamiseen liittyviä periaatteita. Asahi on ensisijaisesti taito ja liikekokemus, mikä syntyy asahin liikkeiden ja niiden taustalla olevien periaatteiden saumattomasta yhteydestä. Nämä periaatteet syventävät asahin somaattiseksi menetelmäksi. Tämä luku antaa erityisesti asahin ohjaajille työkaluja näiden periaatteiden opettamiseen ja omaksumiseen, mutta myös edistyneet asahin harrastajat saavat luvusta välineitä oman asahi-taitonsa kehittämiseen.

Viidennessä luvussa keskityn asahiin tietoisen liikkeen näkökulmasta. On monia tapoja harjoittaa liikkeen ja kehon aistimisen avulla huomion suuntaamista. Tämä asahin taso liittää asahin vanhoihin joogan, qigongin tai taijin tapaisiin vanhoihin meditatiivisiin perinteisiin. Yhdellä tasolla asahi on yksi liikemeditaation muoto. Olen käsitellyt kehomielen harjoittamista tietoisuustaitojen näkökulmasta tarkemmin kirjassani Mindfulness – tietoisuuden harjoittamisen taito (Docendo 2013), johon tästä teemasta kiinnostuneiden lukijoiden kannattaa tutustua. Tuossa kirjassa pyrin antamaan laajemman historiallisen ja filosofisen viitekehyksen siitä, mihin kokonaisvaltainen kehon ja mielen harjoittaminen yleisemmin liittyy. Kysehän on yhdestä itsensä tutkimisen ja itsensä kasvattamisen tavasta. Harjoittamalla kehomieltään ihminen pyrkii aina ymmärtämään paremmin itseään ja ihmisenä olemista yleisemmin. Käsillä olevassa kirjassa näkökulmani on teknisempi. Annan tässä luvussa useita konkreettisia tapoja, miten mieli pidetään kohdistuneena kehon liikkeeseen ja sen vivahteisiin. Näiden periaatteiden noudattaminen syventää asahin kehomieliharjoitukseksi.

Tietoiseen liikkeeseen liittyy kaksi perustavaa näkökulmaa, joita kumpaakin käsittelen. Ne ovat (1) tietoisuus liikkeestä ja (2) liikkeen sisäinen kontrolli. Liiketietoisuus tarkoittaa, että aistimme liikkeen tuntemusta liikeradan jokaisessa pisteessä. Liikkeen aistiminen, kehon ”kinestesia” on ikään kuin kartta, josta voimme oppia näkemään aina pienempiä ja pienempiä yksityiskohtia. Se tekee tietoisen liikkeen harjoittamisen erittäin mielenkiintoiseksi ja motivoivaksi. Liikekokemus on siis syvenevä. Liikkeen sisäisellä kontrollilla tarkoitetaan sitä, että liikettä ohjataan hallitusti sen liikeradan jokaisen pisteen kautta. Hyvin helposti liike menee eteenpäin automaattisesti. Tästä automatiikasta tietoisessa liikkeessä pyritään pois. Tarkoituksena on löytää eräänlainen hienovarainen tahdonponnistus tai tahdonvoima, jolla liikettä ohjataan jatkuvasti ja tietoisesti eteenpäin. Tämä vaatii liikkeen radikaalia hidastamista ja jatkuvaa huomion tietoista suuntaamista. Kyseessä on eräänlainen katkeamaton ja saumaton kehon ja mielen yhtäaikaisen ponnistuksen ylläpito. Tämä on myös syy siihen, miksi tietoinen liike toimii harjoituksena, jossa liikutaan kehon ja mielen erillisyydestä kohti kehomielen yhteyttä.

Kuudennessa luvussa käsittelen asahia hengittämisen taidon näkökulmasta. Asahissa hengitys kannattelee tietoista liikettä. Etsitään liikkeen, hengityksen ja mielen harmoniaa. Tämä periaate on monen ihmistä eheyttävän liikkeen lähtökohta. Tiedostamalla liikkeen ja hengityksen rytmin asahi syvenee pelkästä terveysliikunnasta syvemmille somaattisen menetelmän ja kehomieliharjoituksen tasoille.  Käsittelen tässä luvussa hengitystä monesta näkökulmasta aina hengityskierron fysiologiasta hengityksen filosofiaan asti.

Kirjassani Asahi II – syväsukellus kehomieleen kuvasin, miten asahin perusliikesarjan voi tehdä tuolilla istuen. Sarjaa käytetään paljon erityisesti senioriryhmissä. Käsillä olevan kirjan seitsemännessä luvussa annan tavan, miten asahin perusliikesarjan voi tehdä lattialla tai vuoteessa maaten. Liikesarjalla on monia sovelluksia. Asahin perussarjat tehdään seisten ja jos jalkavoimaa ei ole, ne saattavat tuntua raskailta. Siksi voi olla joskus paikallaan jatkaa tekemistä tuolilla istuen. Aina emme myöskään pysty istumaan tuolilla. Voimme joutua vuodepotilaaksi. Vaikka olisimme sidottuja vuoteeseen, se ei tarkoita, että emme voisi tehdä mitään liikuntaa. Koko liikesarjan tekemine voi olla liian rasittavaa, mutta aina voi valita liikkeen tai liikekokonaisuuden, mitä pystyy tekemään. Tässä luvussa kuvaan asahin perussarjan liikkeistä sellaisia variaatioita, että ne soveltuvat maaten tehtäviksi. Myös asahin ryhmäharjoituksessa voi tulla tilanteita, että ohjaaja haluaa teettää joitakin liikkeitä makuulta. Luvussa kuvattu liikesarja antaa tähän malliesimerkkejä.

Kahdeksannessa ja kirjan viimeisessä luvussa käsittelen kysymystä ”onko asahi mindfulnessia”. Elämme tätä kirjoittaessani edelleen voimakasta ”mindfulness-buumin” aikaa. Törmäämme siihen jatkuvasti erilaisissa tiedotusvälineissä ja meille markkinoidaan jatkuvasti erilaisia mindfulness-ryhmiä ja koulutuksia. Katson tässä luvussa tätä ilmiötä monesta näkökulmasta. Asahi-ohjaajien on syytä tiedostaa mindfulness-ilmiön monitahoinen ja monimutkainen luonne, koska asahikin on tietoisen ja hitaan liikkeensä vuoksi meditatiivinen harjoitus. Meditatiiviseen harjoitukseen ylipäätään liittyy paljon erilaisia väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja. Jotkut haluavat kaikin tavoin pitää asahin ulkona näistä menetelmistä, toiset näkevät asahin ja muidenkin meditatiivisten menetelmien syvän yhteyden. Puran tässä luvussa mindfulness-menetelmät kolmeen isoon kategoriaan ja tarkastelen näitä kategorioita ja niihin liittyvien menetelmien päämääriä yleisemmin. Tämän tarkastelun perusteella asetan sitten kysymyksen asahin ja mindfulness-menetelmien suhteesta.

***

Olen laittanut asahin kaikki perussarjat YouTube-kanavalleni sekä Asahi-Akatemian nettisivuille, jotka löytyvät osoitteesta: www.asahi.pro. Myös tämän kirjan materiaaleja löytyy samasta paikasta. Asahi on viidessätoista vuodessa levinnyt yhdeksi suosituimmista liikuntamuodoista kansalais- ja työväenopistoissa. Erityisesti opistojen kurssien kautta asahi on tavoittanut ja joka vuosi tavoittaa tuhansia hyvinvoinnistaan ja terveydestään kiinnostuneita suomalaisia. Asahin ohjaajat tekevät arvokasta työtään myös monilla terveydenhuollon aloilla. Asahia käytetään kuntoutuksessa, fysioterapiassa, kivunhoidossa, mielenterveystyössä, psykoterapiassa, seniorityössä, eritysryhmien liikunnassa jne. Tämän kirjan myötä kolmiosainen kirjasarjani asahi-menetelmästä, sen muodoista ja perusteista saa päätöksen. Pidän näitä kolmea kirjaa asahin käsikirjoina, jotka toivottavasti kuluvat kulmistaan hiirenkorville tiedonhaluisten ohjaajien ja aktiivisten harrastajien käsissä.



Asahi, kiinalainen terveysliikunta ja tieteellinen ajattelu

Asahi Posted on la, marraskuu 21, 2020 16:26:36

Saan aina joskus kuulla kritiikkiä siitä, että nostan usein esille asahin kiinalaisia taustataitoja, kuten taijita ja qigong -harjoituksia. Kuulemma jopa pilaan sillä asahin maineen suomalaisena terveysliikuntana. Olen vahvasti eri mieltä. Koska tähän asiaan näyttää liittyvän paljon ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä asahin historiasta, ajattelin kirjoittaa ajatuksiani auki. Olen tosin tehnyt sitä koko ajan tämän viidentoista vuoden aikana, jona olen asahia kehittänyt, mutta aina voi kerrata.

Ihan ensimmäisenä pitää todeta, että olen viettänyt käytännössä koko työikäni yliopistomaailmassa tieteellisen tutkimuksen parissa ja olen omaksunut siellä monia akateemisia ajattelutapoja. Yksi tärkeimmistä tieteen periaatteista on merkitä näkyviin aina lähteensä. Kunniaa ei pidä ottaa itselleen toisten tutkimuksista eikä esittää omanaan sitä, mitä ei itse ole kehittänyt. Olen siis tottunut sekä kirjoittamaan, ajattelemaan että toimimaan niin kuin tieteessä on tapana. Välillä kuljetaan lähteestä lähteelle, välillä niistä irtaudutaan, mutta aina laitetaan lähteet näkyviin. Populaareissa teksteissä, kuten blogeissa, lähdeviitteitä ei ole tapana käyttää, mutta tärkeimmät ajattelun lähteet on silloinkin tapana mainita, jolloin ei tule väitettyä omakseen sitä, mikä omaa ei ole.  Akateemisen kirjoittajan on vaikea kertoa edes vitsiä kertomatta samalla, keneltä sen on kuullut.

Samaa periaatetta olen pyrkinyt kunnioittamaan myös asahissa. Olen kirjoittanut pitkiä artikkeleita asahin taustasta, sen kehityshistoriasta liike liikkeeltä, että ei syntyisi kuvaa siitä, että itse tai asahi-projektissa muut mukana olleet olisimme luoneet asahin liikkeet ja niihin liittyvät periaatteet ikään kuin tyhjästä. Asahista ei voi mielestäni totuudellisesti edes puhua, jos ei nosta esiin niitä kiinalaisia liikuntamuotoja, joista käytännössä kaikki asahin liikeperiaatteet ja myös iso osa liikkeistä on peräisin. Tiedän tämän, koska olen itse ne suurelta osin asahiin tuonut! Tästä syystä minua häiritsee valtavasti puhe asahista ”suomalaisena” terveysliikuntana. Asahissa on tuskin mitään suomalaista, paitsi kehitysryhmässä mukana olleet neljä miestä. Kehitysryhmän jäsenten kansalaisuus ei tee asahista suomalaista, jos sen sisältö on suurelta osin lainattu muualta. Toinen seikka, mikä minua haittaa tässä puheessa asahin suomalaisuudesta on, että siihen on sisäänrakennettu ajatus siitä, että suomalaisuus olisi jotenkin parempaa, laadukkaampaa tai tieteellisempää kuin vaikkapa kiinalaisuus tai afrikkalaisuus. Niin ei tietenkään ole. Tällaiseen puhetapaan liittyy mielestäni helposti negatiivista kansallismielisyyttä, jossa vähätellään muita kulttuureita. Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä en haluaisi nähdä sellaista puhetapaa asahin kohdalla, joka tosiasiallisesti on suomalainen versio, yhdenlainen muunnelma, kiinalaisista qigong-harjoitteista.

Kiinalaisessa kulttuurissa monet asiat kehittyivät tuhansia vuosia aikaisemmin kuin lännessä. Yksi näistä asioista on terveyttä edistävät ja sairauksia hoitavat fyysiset harjoitukset. Lännessä alamme vasta hiljalleen ymmärtää idän syvällisiä kehon ja mielen harjoituksia. Itse olen ylpeä siitä tavasta, miten olemme asahissa onnistuneet luomaan kiinalaisten harjoitusten perustalle helposti lähestyttävän, mutta monitasoisen harjoitusmenetelmän. Minusta on silloin myös tärkeää, että kunnioitamme asahin lähtökohtia. Ilman kiinalaisia terveysliikuntaperinteitä ei asahia olisi edes olemassa. Itse olen harjoitellut useampia kiinalaisia lajeja säännöllisesti jo noin 35 vuoden ajan, enkä edelleenkään lakkaa ihmettelemästä näiden lajien käsittämättömän syvällistä ymmärrystä ihmisen kehon ja mielen rakenteesta, toimintatavoista ja harjoitettavuudesta.

Suomalainen kulttuuri on edelleen valitettavan kapeakatseista ja ennakkoluuloista. Aina välillä törmäämme jopa asahin yhteydessä siihen, että asahin itämaiselta kalskahtava nimi (se on japania!) karkottaa ihmisiä sen parista. Kannattaa muistaa, että oli asahi lähtökohdiltaan kuinka ”itämaista” tahansa, se ei tarkoita, että se olisi silloin ”meille vierasta” tai ”eksoottista”, ”itämaista uskontoa” tai vastaavaa, päinvastoin. Asahissa kiteytyvät idän, erityisesti Kiinan vanhan liikuntakulttuurin arvokkaimmat ja yleispätevimmät periaatteet, jotka eivät ole millään tavalla ristiriidassa länsimaisen terveysajattelun kanssa.

Kun asahi-projektimme oli alkuvaiheessa, ensimmäinen sarja vasta kehitetty, kirjoitin asahin kehittämistyötä varten apurahahakemuksen (23.5.2006), jossa asahi-projektin lähtökohdat tuodaan selkeästi esiin.

Kirjoitan siinä mm. näin: ”Asahi-Health -terveysliikuntaprojektin tavoitteena on ollut kehittää uusi, monitasoinen terveysliikuntajärjestelmä, joka perustuu itämaisten liikuntamuotojen, erityisesti kiinalaisten terveysliikuntajärjestelmien periaatteisiin. Näitä liikuntamuotoja on käytetty lähtökohtana, on analysoitu niiden keskeisiä liikunnallisia ja terveydellisiä periaatteita ja kehitetty niiden pohjalta erityisesti suomalaisille sopiva monipuolinen terveysliikuntamenetelmä. Tässä kehitystyössä on erityisesti pyritty ottamaan huomioon suomalaisten suurimmat terveysongelmat kuten selän ja hartiaseudun vaivat, kaatumisesta johtuvat murtumat, stressin aiheuttamat psykosomaattiset ongelmat ja depressio.”

Tässä vielä pidempi lainaus samasta projektisuunnitelmasta, missä käsittelen tarkemmin sitä, miten projektissa on tarkoitus edetä.  Projektisuunnitelmani perustui sille työlle, mitä olin itse silloin jo noin kahden vuosikymmenen ajan tehnyt:

”Ajatus, että voitaisi kehittää sellainen liikuntamuoto, jossa pystyttäisi ottamaan oikeasti huomioon edellä kuvatut suomalaisten terveysongelmat, perustuu siihen, että on jo olemassa terveysliikunnan perinteitä, erityisesti Kiinassa, joissa on jo vuosisatoja tutkittu, miten tällaisia terveysongelmia voidaan kehoa harjoittamalla lähestyä. On vain analysoitava näiden liikuntamuotojen keskeiset periaatteet ja sovellettava niitä suomalaiselle kohderyhmälle sopivalla tavalla. Tämän lisäksi projektissa otetaan huomioon länsimaisen lääketieteen tulokset siitä, miten liikuntaa voidaan käyttää hyväksi edellä kuvattujen ongelmien hoidossa. (…)

Koska terveysliikuntamme lähtökohtana käytetään useita kiinalaisia terveysliikunnan muotoja, käsitellään seuraavassa joitakin keskeisiä tämän liikkumisen tavan piirteitä. Ensinnäkin voidaan todeta, että Kiinassa on erittäin rikas ja vanha terveysliikunnan traditio. Monissa vanhoissa voimistelumuodoissa matkitaan eläimiä ja luonnon ilmiöitä. Tämä ajatus voidaan jäljittää historiallisesti ehkä kolme tuhatta vuotta vanhoihin taolaisiin shamanistisiin harjoituksiin.  (…)

Nämä liikuntajärjestelmät sisältävät monia erityisiä liikunnallisia ja filosofisia periaatteita, joita länsimainen liikunta joko ei lainkaan tunne tai ei ainakaan käytä systemaattisesti hyväksi. ”

Luettelen sitten kahdeksan keskeistä kiinalaisiin terveysliikuntamuotoihin liittyvää periaatetta, joiden perustalle olemme asahia rakentaneet. Ne ovat:

1. Monissa systeemeissä harjoitetaan tietoisesti kehon pystysuoraa linjausta. Esim. taijissa ”kohotetun päälaen periaate” tai yi quanissa paikallaan seisomisen harjoittelu. Tuo esiin nk. ”sisäisen voiman”, koko kehon voiman, vahvistaa selkää ja opettaa selän optimaalista käyttöä (vrt. painavan ruukun kanto pään päällä Afrikassa).

2. Monissa kamppailutaidoissa tehdään perusharjoituksena qigongia, jossa voimaa harjoitellaan vuorotellen lihaksia jännittämällä ja rentouttamalla ja samalla venyttämällä. Kyse on eräänlaisesta isometrisestä venytyksestä joka pyritään kohdistamaan koko kehoon.

3. Miltei kaikissa terveysliikunnan muodoissa harjoitetaan ja avataan systemaattisesti selkärankaa erilaisin taivutuksin, kiertoliikkein ja venytyksin. Selkäranka ymmärretään koko kehon elinvoimaa kannattelevaksi perusrakenteeksi, jonka terveys ja toiminta on ensisijaista.

4. Monissa systeemeissä on paljon hartiaseutua ja olkaniveliä avaavia harjoituksia. Sen lisäksi monissa systeemeissä jalkojen voiman ja tasapainon harjoitukset ovat keskeisessä osassa.

5. Yleensä liikkeet tehdään hitaasti ja mielen ohjaamana hengityksen tahdissa. Hitaassa liikkeessä kehoa ehditään kuuntelemaan ”sisäkautta”.  Kyseessä on senso-motorisen järjestelmän tietoinen harjoittaminen ja kehontietoisuuden herkistäminen liikkeen avulla.

6. Hengitystä harjoitetaan sekä yhteydessä liikkeeseen että erikseen. Hengityksen harjoituksen avulla pyritään vaikuttamaan mielentilaan. Kun liike, hengitys ja mielen ohjaus koordinoidaan, mieli keskittyy ja tyyntyy ja tunnekokemus tasaantuu.

7. Harjoituksessa käytetään hyväksi tietoisesti erilaisia mielikuvia erilaisten mielentilojen aikaansaamiseksi ja hermojärjestelmän aktivoimiseksi. Liike voidaan esimerkiksi vain kuvitella ja saadaan näin aikaan liikkeen kokemus kehon sisällä. Mielikuvaharjoittelulla on Kiinassa hyvin pitkät perinteet ja sen vaikutusmekanismit tunnetaan hyvin.

8. Yleisesti voi sanoa että kiinalaiset terveysliikuntaharjoitukset perustuvat holistiseen käsitykseen ihmisestä kokonaisuutena ja ihmisestä luonnon osana. Samoin terveysliikunta nähdään olennaisesti elämän laatua parantavana olennaisena elämän osa-alueena.”

Mielestäni meidän ei tule asahissa antaa periksi ennakkoluuloille ja kapeakatseisuudelle, missä muita kulttuureita ja niiden perinteitä vähätellään. Avarakatseisuus, mielen avoimuus on myös yksi tieteellisen ajattelun tärkeä edellytys. Se, että asahi perustuu kiinalaisiin terveysliikunnan muotoihin, joille perustelua haetaan länsimaisesta tieteestä, ei tee siitä millään tavalla vähäisempää, päinvastoin. Voimme olla asahissa ylpeitä siitä, että olemme onnistuneet valjastamaan nämä syvälliset ja vanhat periaatteet sellaiseen muotoon, että asahi on saanut laajan harrastajakunnan suomalaisten keskuudessa.



Lyhyt huomio siitä, miksi en meditoi enkä mietiskele ja pari sanaa myös asahista

Asahi, Tietoisuustaidot, Zen Posted on ke, marraskuu 18, 2020 12:16:29

Nyt kun kaikki ”meditoivat”, haluan lyhyesti perustella, miksi itse en yleensä halua käyttää tätä käsitettä. Asahin yhteydessä tosin puhun joskus ”meditatiivisesta liikunnasta”, mutta yritän muistaa aina samalla selittää, mitä tällainen käsite tarkoittaa. Puhun mieluummin kehomielen harjoittamisesta, mutta myös joskus kontemplatiivisista perinteistä.

Varsinkin”mindfulness”-menetelmien tunnettuus on nostanut puheen meditaatiosta pinnalle. Luulen, että tämän sanan käyttö johtuu historiallisesta väärinymmärryksestä. Yritän perustella kantaani seuraavassa.

Suomen kielessäkin puhumme meditaatiosta ja ”mietiskelystä”. Suomen ”mietiskely” näyttää hyvin sanan varsinaisen merkityksen. Jos kysyt toiselta, mitä mietit, tarkoitat, mitä hän ajattelee. ”Mietiskely” on jonkin asian ajattelemista. Jos ajattelen yhdistelmää ”kulkea”, ”kuljeskella”, niin kuljeskelu on yhdenlaista harhailua, edes takaisin kulkua. Tekeminen toistuu. Samalla tavalla mietiskely tarkoittaa harhailua ajatuksissaan. Voin kysyä ihmiseltä, joka tuijottaa etäisyyteen: ”Mitä mietiskelet?” Kysymys tarkoittaa, mitä ajattelet tai missä ajatuksesi harhailevat.

Jos ajattelen buddhalaisia kehomieliharjoituksia, niissä ei ole kyse tämänkaltaisesta ajattelemisesta. Päinvastoin. Mieli keskitetään yhteen kohteeseen, jolloin mielen monet sisällöt, intentionaaliset aktit, supistetaan yhdeksi. Tämä aiheuttaa mielen sisältöjen vaimenemista ja tyhjenemistä ja lopulta kaikkien intentionaalisten aktien putoamista pois, jolloin jäljelle jää vain tietoisuus. Tätä kokemusta kuvataan monella tapaa, mutta olennaista kuvauksissa on, että harjoitus vie tietoisuuden perusrakenteeseen, eräänlaiseen pelkkään olemiseen, missä kokemus ei sisällä käsitteellisiä eroja. Tämä mahdollistaa eräänlaisen ”mielen uudelleenorganisoitumisen”, kuten filosofi Lauri Rauhala asiaa kuvaa. Tämä on kaukana mietiskelystä, missä mieli vaeltaa siellä sun täällä.

Suomessa olemme alkaneet käyttää meditaation käsitettä varmaankin englannin kielen ”meditation” vastineena. Sen etymologia on mielenkiintoinen. Asiasta löytyy hyvä Wikipedia-artikkeli. Englantiin sana tulee vanhan ranskan sanasta meditacioun, joka puolestaan tulee latinan sanasta meditatio, joka puolestaan tulee verbistä meditari.  Verbi meditari tarkoittaa ajattelua, mietiskelyä, pohdiskelua, keksimistä jne., eli suunnilleen samaa kuin suomen ”mietiskely”. Lännessä meditaatio-termin käyttö mielen harjoittamisen prosessista on peräisin 1100-luvulla eläneen kartusialaismunkin Guigo II:n teoksista. Hän kuvaa teoksessaan Scala Claustralium munkin tien neliportaisen mallin avulla. Kyse on Lectio Divina -harjoituksesta, missä munkki tutustuu pyhään tekstiin. Guigo kuvaa harjoitukseen kuuluvan seuraavat neljä askelta: lectio, meditatio, oratio ja contemplatio.

Lectio tarkoittaa pyhän tekstin lukemista. Valmistaudutaan hiljentymällä ja keskitytään lukemaan esimerkiksi jokin Raamatun jae. Teksti koetaan suoraan pyhänä, elävänä ja pyritään ymmärtämään sen salattu merkitys, jonka Pyhä Henki voi paljastaa. Luettava jae voi olla esimerkiksi  Johannes 14:27: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille.” Jae luetaan esimerkiksi neljä kertaa. Meditatio tarkoittaa jakeen merkityksen mietiskelemistä. Jaetta punnitaan eri näkökulmista ja pyritään pitämään mieli avoinna, jotta Pyhä Henki voisi astua sisään paljastamaan tekstin syvemmän merkityksen. Jos jae on edellä kuvattu Joh 14:27, pyritään kuitenkin välttämään liikaa analyysia ja ennemminkin astumaan itse siihen rauhaan, mistä Jeesus jakeessa puhuu. Pyritään siis saavuttamaan se tila, mistä jae kertoo. Oratio tarkoittaa rukousta. Rukous tarkoittaa vuoropuhelua Jumalan kanssa, missä rukoilija puhuu Jumalalleen ja kuulee tämän vastauksen pyhässä kirjoituksessa. Meditatio syvenee harjoituksessa oratioksi. Tämä puolestaan syvenee contemplatioksi. Contemplatiossa sanoja ei ole. Rukoilija kuuntelee Jumalaansa hiljaisuudessa. Tämä on mystikon rukouksen korkein taso.

Guigo II:n kirjoitus on länsimaisen mystiikan perinteen ensimmäinen kuvaus rukouksen metodista. Lectio Divina on edelleen laajalle levinnyt harjoitus monissa kristillisissä luostariperinteissä. Se tunnetaan erityisen hyvin katolisessa kirkossa, jossa mm. paavi Benedictus XVI suositteli sitä maallikoillekin 2000-luvun alussa. Harjoitusta voisi pitää kristillisen henkisyyden ytimenä kulttuureissa, missä luostarilaitos on edelleen elävää perinnettä, jota se siis Suomessa ei ole.

Kun sitten idän henkisen harjoituksen menetelmät alkoivat levitä lännessä, tuli tarve kääntää intialaisia ja kiinalaisia käsitteitä länsimaiselle kielelle. Oli tietysti luonnollista, että käsitteet valittiin kristillisestä perinteestä. Osittain tähän myös vaikutti William Jamesin 1902 ilmestynyt teos ”Uskonnollinen kokemus”, (The Varieties of Religious Experience) missä mystiikan traditiot nähdään ilmentävän samaa uskonnollista kokemusta, joka vaihtelee kulttuurista toiseen saaden niissä omat erityiset muotonsa. James niputtaa esimerkiksi kristillisen mystiikan, buddhalaisen ja hindulaisen tradition saman ”mystisen kokemuksen” käsitteen alle. Jamesin teos on vaikuttanut voimakkaasti koko 1900-luvun ja sen jälkeiseen ymmärrykseemme uskonnollisista ilmiöistä. Monia Jamesin käsityksiä pidetään nykyään kiistanalaisina. Nykyään nostetaan enemmän esiin myös kokemusten kontekstisidonnaisuutta. Jos meillä on kolme perinnettä, joista ensimmäinen on teistinen, toinen ateistinen, kolmas agnostinen, voidaan olettaa, että myös nämä käsitykset todellisuuden luonteesta tulevat esiin myös perinteiden ydinkokemuksissa. Kaikki tällaiset erot tekevät myös niiden harjoituksista perustavasti erilaisia vaikka ne ulkoa katsoen näyttäisivätkin samankaltaisilta.

Jos vertaamme vaikkapa kristillistä rukousmeditaatiota ja buddhalaista kehomielen harjoitusta, niin ensimmäinen on teistinen perinne ja pyrkii harjoituksessa saavuttamaan yhteyden Jumalaan, kun taas toinen on agnostinen tai joillekin ihmisille ateistinen perinne, joka joko ei ota lainkaan kantaa teologisiin kysymyksiin jumalan olemassaolosta tai kieltää sen kokonaan.  Kristillinen perinne on uskonnollinen, buddhalainen enemmän filosofinen, jolla on joillekin ihmisille uskonnollisia ulottuvuuksia. Pelkästään tästä syystä kristilliseen perinteeseen liittyvien käsitteiden käyttö kuvattaessa buddhalaista perinnettä (esim. mindfulness-harjoitusta tai zazen-harjoitusta) on väkisinkin harhaanjohtavaa.

Totesin itse puhuvani tässä yhteydessä mieluummin ”kontemplatiivisista” harjoituksista. Totesin edellä, että ”contemplatiossa sanoja ei ole”. Ehkä tässä mielessä buddhalaista harjoitusta voisi kutsua kontemplatiiviseksi harjoitukseksi.

Tämä käsitteistä, mutta on toinenkin syy, miksi kaikki tämä julkinen keskustelu ”meditaatiosta” tuntuu jossain määrin häiritsevältä. On vaikea olla näkemättä tässä ilmiötä, jota filosofi Sami Pihlström kuvaa kirjassaan Ota elämä vakavasti ”moraaliseksi selfieksi”.  Kirjan alaotsikko on Negatiivisen ajattelun opas, ja suosittelen sitä kaikille, joita pohdinta moraalin luonteesta kiinnostaa. Pihlström kirjoittaa ”(…)  erityisesti omien hyvien tekojen esitteleminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on vastakkaista sille moraalifilosofialle, jota tässä koetan lyhyesti puolustaa (s.68).” Länsimaisessa henkisyydessä on vallalla ilmiö, jota voisi kutsua ”henkiseksi materialismiksi” (Chögyam Trungpa). Näytämme ja esittelemme ”henkisyyttämme” kuin omaisuuttamme. Lännessä mikä tahansa alun perin altruistinen harjoitus muuttuu helposti itsekorostukseksi, jolloin sen idea kääntyy päälaelleen.

Totesin ihan alussa, että puhun asahista ”meditatiivisena liikuntana”. Haluan korostaa, että käytän käsitettä samalla tavalla kuin idässä käytetään. Sillä on filosofinen, itsen tutkimiseen liittyvä merkitys, ei uskonnollinen. Joskus kuulee sanottavan, että myös lännessä on tehty meditatiivisia harjoituksia, tällainen itsensä tutkimisen tapa ei ole ominaista vain idän kulttuureille. Mistä löydät länsimaisen liikunnan perinteen, joka on meditatiivinen? Ei sellaista ole. Ei ole yhtäkään liikuntaseuraa ainakaan minun tiedossani, jonne voisin mennä länsimaisiin liikemeditaatioharjoituksiin. Sen sijaan löytyy kyllä joogasaleja, taiji- ja qigong-ryhmiä ja nyt myös asahia. Asahi on meditatiivista liikuntaa, koska siinä toteutetaan kaikkia idän meditatiivisen liikunnan keskeisiä periaatteita. Tässä mielessä asahissa ei ole mitään länsimaista tai suomalaista, koska mitään länsimaista tai suomalaista meditatiivista liikuntaa ei ole. Jos olisimme kehittäneet asahissa ensimmäisen länsimaisen meditatiivisen liikuntamuodon, niin olisimme varmaan neroja, mutta valitettavasti emme ole. Olemme asahissa vain soveltaneet niitä meditatiivisen liikunnan periaatteita, jotka idässä on tunnettu jo vuosituhansia, mutta joihin lännessä vasta alamme tutustua.

Muistan, kun joskus vuosikymmeniä sitten yritin löytää länsimaista joogan tapaista harjoitusta, missä hengitystä käytettäisi ”hengen” tutkimisen välineenä.  Löysin pienen ortodoksi-kristillisen yhteisön, joka asuu Kreikassa Athos-vuoren luostareissa. Heidän rukousmeditaatioharjoitukseensa kuuluu myös osia, joissa käytetään joogan tapaan systemaattisesti hyväksi hengityksen säätelyä.  Kovin yleisestä harjoituksesta ei siis ole kysymys.



HENGITÄ TAIVAAN JA MAAN ENERGIAA

Asahi, Kehotietoisuus, Muut Posted on pe, marraskuu 13, 2020 12:11:35

Johdantoa

Haluan tänään opettaa teille hengitysharjoituksen, jota itse pyrin tekemään päivittäin. Se sopii erityisen hyvin asahin yhteyteen, koska asahikin on yksi hengitysharjoittelun muoto. Kyseessä on qigong-harjoitus, jonka opin joskus 1990-luvulla eräältä kiinalaiselta taijin opettajalta, jonka nimeä en enää muista. Olen lisännyt harjoitukseen syväkyykyn, jolloin siitä tulee vielä voimakkaampi. Kyseessä oli taiji-harjoituksen alussa tehtävä lämmittely, missä ”harmonisoidaan taivaan ja maan energia”.  Tämä oli harjoituksen nimi. Kiinalaiset käyttävät ”energiasta” käsitettä ”qi”, joka merkitsee energiaa, mutta myös hengitystä. Qigong-käännetään yleensä ”hengitysharjoitteluksi”. Nyt, kun elämme koronan aikakautta, hengitysharjoitteet ovat nousseet julkiseenkin keskusteluun yhtenä hyvänä keinona ylläpitää hengityselinten terveyttä ja toimintakykyä. Kaikki syvähengitystä sisältävät harjoitukset toimivat tässä.

Mutta koska kuvaamassani harjoituksessa kyse on kiinalaisesta hengitysharjoituksesta, sen tekotapa ja siihen liittyvät käsitteet vaativat selitystä. Tiedän, että jotkut lukijani ajattelevat, että mitään ”qitä”, mistä kiinalaisissa perinteissä puhutaan, ei ole edes olemassa. Ei siis ole mitään taivaan ja maan energiaa, mitä voimme hengittää tai tasapainottaa. Mutta ajattelen, että kannattaa pitää mielensä avoimena tällaisten asioiden suhteen ja ainakin lukea pidemmälle, niin voi jopa oppia jotakin.

Selitän seuraavassa, mistä primitiivisissä käsitteissä on kyse. Yleinen väite on, että tiede ei tunne mitään ”qitä”, joten sitä ei ole olemassa. Qitä voidaan pitää myös ”näennäistieteellisenä” käsitteenä, jolle ei ole tieteellistä perustaa.

Väite sinänsä on yksinkertaistava eikä pidä paikkaansa. Kun kiinalaisissa perinteissä puhutaan qistä tai ”taivaan ja maan energioista”, kyseessä ei ole näennäistieteellinen vaan esitieteellinen tapa kuvata maailman ilmiöitä. Ilmiöt eivät ole muuttuneet tai kadonneet minnekään tuhansien vuosien aikana, vain niiden kuvaustavat ja käsitteet ovat muuttuneet. Kuvitelkaa maailma 3500 vuotta sitten, jolloin qin käsite tuli kiinan kieleen. Puhutaan siis ajasta, jossa tieteellisiä käsitteitä ja ilmiöiden tieteellistä ymmärrystä ei ole. Ei siis ole sellaisia käsitteitäkään kuten ”happi”, ”immunologia”, ”painovoima”, ”geeni”, ”ravintoaine” jne. Ilmiöiden kuvaukset eivät silloin voi perustua nykytieteeseen vaan ne perustuvat primitiivisen ihmisen kokemukseen. Käsitteet ovat pääasiassa kokemuksellisia, eivät teoreettisia. Tämä siis ei tarkoita, että sen aikaiset käsitteet olisivat vääriä, vaan se tarkoittaa, että ne perustuvat tuon ajan ihmisen kokemukseen ja siihen tapaan, miten hän silloin ilmiöt ymmärsi. Käsitteet eivät voi olla myöskään epätieteellisisä tai näennäistieteellsisiä, koska mitään tiedettä ja tieteellisiä käsitteitä ei tuohon aikaan edes ollut olemassa. Ne ovat siis esitieteellisiä, tiedettä edeltäviä ja siksi suuressa määrin kokemuksellisia.

Qi tarkoittaa, ilmaa, ilmakehää, hengitystä, elinvoimaa, energiaa, henkeä jne. Sillä on siis useita merkityksiä. Qigong-harjoituksissa monet näistä merkityksistä yhtyvät. Noin 2500 vuotta sitten filosofi Kungfutse käytti käsitettä ”Keskusteluissaan” merkityksessä ”hengitys”, ”ravinto” ja ”elinvoima”. Kaikki nämä merkitykset käsitteellä on edelleen. Jos hengitän taivaan ja maan energiaa, niin mistä silloin puhun? Ymmärtääksemme tämän meidän on palattava takaisin esitieteelliseen maailmaan. Yritetään sulkeistaa nykyinen ymmärryksemme ilmiöistä pois mielestämme ja samaistua primitiivisen ihmisen kokemukseen. Mitä hän näki, kun hän katsoi itseään ja taivasta ja maata ympärillään? Ensinnäkin hän näki aikamoisen ihmeen. Maailma ihmeenä tai salaisuutena ei ole kadonnut minnekään vieläkään, mutta olemme kadottaneet kykymme tähän peruskokemukseen, koska luulemme ymmärtävämme ympäröivää todellisuuttamme. Kuvittelemme, että tiede selittää sen, vaikka se tekeekin sen edelleen hyvin puutteellisella tavalla. Primitiivisellä ihmisellä ei ollut tätä harhakuvitelmaa. Hän koki maailman käsittämättömänä paikkana hyvin konkreettisella tavalla. Hänellä oli vähän käsitteitä sen ymmärtämiseen. Hän hengitti sisään ja ulos. Kun hän katsoi lapsen syntyvän maailmaan, tämä alkoi hengittää. Kun hän katsoi vanhuksen kuolevan, hänen hengityksensä lakkasi. Kun hän itse yritti pidättää hengitystään, se oli mahdotonta. Jos halusi elää, oli pakko hengittää. Hengitys oli siis hänelle vitaali, elämää kannatteleva voima. Qi tuli merkitsemään kumpaakin, sekä hengitystä, että elämää kannattelevaa vitaalia voimaa, mutta myös ilmaa, joka sitä konkreettisesti kannatteli.

Kun hän hengitti sisään, hän teki havainnon, että ilma tuli sisään hänen sieraimistaan ja täytti vatsan. Kun pallea painuu alas sisäänhengityksessä, se työntää edellään sisäelimiä alas ja vatsa laajenee pallon tavoin. Elämää kannatteleva aine, siis ilma, painui sisäänhengityksessä vatsalle.  Se purkautui sieltä uloshengityksessä ja voimanponnistuksessa, kun hän löi puun poikki kirveellä. Tähän liittyi ähkäisy ja ilman purkautuminen vatsasta. Hengitys siis kannattelee myös voimaa samalla, kun se purkautuu vatsalta. Vatsa on siis jonkinlainen hengityksen, siis qin säiliö. Säiliöt ovat jotain, johon voimme varastoida asioita ja käyttää niitä sieltä tarvittaessa. Vatsasta tuli kiinalaiseen ajatteluun qin säiliö, mihin qitä voidaan kerätä ja sitä voidaan sieltä purkaa. Taolaisuudessa tämä kehon kohta, ”dan-tien”, on tärkeä harjoittamisen ja qin keräämisen paikka. Japanilaisessa perinteessä käsitteet ovat ”tanden” ja ”hara” (vatsa), joilla kuvataan myös energian, japaniksi ”ki”, varastoa. Kaikki nämä käsitteet perustuvat siis hengitysliikkeen aistimiseen ja tutkimiseen.

Pysytään edelleen kolmen tuhannen vuoden päässä menneisyydessä. Ihmisen on hengityksen lisäksi myös syötävä pysyäkseen hengissä. Ruuassa on siis jotakin elämää ylläpitävää voimaa tai energiaa. Sekin on siis qitä. Mitä näen, kun katselen ympärilleni? Näen, että ruoho kasvaa maassa ja puut kasvavat ympärilläni. Jotta puut ja ruoho voivat kasvaa, niiden pitää saada maasta energiaa, mikä selittää niiden kasvun ja elämän ylipäätään. Maassakin on siis qitä. Tuon ajan ihminen ei tiennyt maan ravintoaineista tai veden kierrosta maapallolla tai fotosynteesistä, oli vain yksi selitys: maan energia, qi. Maalla oli myös outo tapa vetää esineitä puoleensa. Taivaalla ei ollut tätä ominaisuutta. Kun irrotan otteeni kivestä, se putoaa aina maahan. Myös kehoni putoaa maahan, jos en kannattele sitä. Itse asiassa olen jatkuvasti vuorovaikutuksessa tuon maan oudon voiman kanssa, joka vetää minua koko ajan puoleensa. Joudun linjaamaan itseni hyvään pystyasentoon kävellessäni, muuten luhistun. Tämä voima näyttää lävistävän koko kehoni. Ei ole mitään kehoni osaa, mikä ei olisi tämän voiman piirissä. Se kulkee koko kehoni läpi. Vaikka en olekaan kuin puu, kun seison pystyssä, jalkani ovat kuin juuret, jotka kiinnittävät minut maahan. Maan energia näyttää siis olevan jotakin, jolla on myös magneettinen ominaisuus. Se vetää puoleensa. Kaikki tämäkin on qitä.

Mitä näen kun katson taivaalle? Näen auringon nousevan aamulla ja laskevan illalla. Kuu nousee ja laskee myös. Taivaankappaleetkin näyttävät liikkuvan. Mikä tämän kaiken aiheuttaa? On pakko olla jokin voima, energia, joka niitäkin liikuttaa. On siis taivaan energia, qi. Kun katson yötaivasta, näen loputtoman syvyyden, missä tähdet loistavat. Kun sitten suljen silmäni, mitä näen? Näen tähtitaivaan sisälläni. Jos käännän katseeni sisäiseen maailmaani, voin nähdä avaruudellisen tilan, missä voin nähdä tähdenkaltaisia pisteitä ja joskus myös pilvien liikkuvan. Avaruus on siis myös sisälläni. Ja missä minä seison? Seison taivaan ja maan yhtymäkohdassa ja tunnen kaikkien näiden energioiden ja voimien lävistävän itseni. En ole erillinen, vaan olen osa tätä kokonaisuutta, mikrokosmos makrokosmoksessa, missä qi lävistää kaiken, mitä on.

Tässä tuli nopeasti kuvattua kiinalaisen maailmankuvan perusteita ja siihen liittyvää yhtä käsitettä. Tämäkin kuvaus on vahvasti yksinkertaistava, mutta antaa toivottavasti idean. Kuvasin edellä monia asioita, joita kutsuin energiaksi tai qiksi. Kiinan kielessä niille kaikille on oma nimensä.  Ne ovat kaikki qin eri muotoja. On yuanqi, quqi, kongqi, zongqi, zhenqi, yingqi jne.

Kannattaa tässä yhteydessä huomata, että nykyihmiselläkin, jolla on tieteellinen koulutus, on vaikea selittää kaikkia niitä energian muotoja, mitä edellä luettelin. Kuka meistä kykenee tyhjentävästi selittämään, miten ravinnosta saamamme energia eroaa energiasta, minkä saamme hapesta ja miten tämä energiat eroavat siitä energiasta, minkä kohtaamme painovoimassa tai siitä energiasta, mikä vaaditaan haavan parantumiseen iholta tai siitä energiasta, mikä syntyy, kun poltamme puita nuotiolla. Kaikista näistä mekin voimme käyttää energian käsitettä, vaikka ne merkitsevätkin eri asioita. Yli kolmetuhatta vuotta sitten syntynyt kiinan kielen qin käsite ei ole sen kummempi. 

Lopuksi vielä lyhyesti esitieteellisen ja tieteellisen selityksen ja käsitteiden eroista. Jos selitämme hengityksen tapahtumaa tieteellisin käsittein, joudumme puhumaan hengityslihaksistosta, hapesta, hiilidioksidista, kaasujen vaihdosta, veren PH-arvoista jne. Hengityksestä puhutaan harvoin muulla tavalla. Mutta mikä tällaisesta puhetavasta puuttuu?  Tähän liittyy hieno sivistyssana ”dekompositionaalinen”, jota tiede on.  Tiede purkaa kohteensa osiin. Tieteellinen ymmärrys on analyysin tulosta, jossa kohde puretaan mahdollisimman pieniin osiin ja selitetään niiden yhteydet ja vaikutukset toisiinsa. Tällainen ajatustapa kadottaa helposti kokonaisuuden. Jos kyseessä on ihmisen analyysi, itse ihminen katoaa kuvasta helposti. Näin käy usein myös hengityksen analyysissa. Ihminen ja hänen kokemuksensa katoaa tarkastelusta. Täytyy sanoa primitiivisen tai esitieteellisen ajattelun puolesta, että siellä näin ei käy. Tämä on yksi syy, miksi esimerkiksi kiinalaisesta perinteisestä ajattelusta edelleen ollaan lännessäkin kiinnostuneita. Vaikka se ei tietenkään esitieteellisen luonteensa vuoksi onnistu selittämään joitakin ilmiöitä tieteellisen tarkasti, se voi onnistua kuitenkin sanomaan jotain olennaista siitä ilmiöiden kokonaisuudesta, mihin tarkastelu kohdistuu.

Esimerkiksi hengityksen kuvauksessa qin käsite näyttää ihmisen perustavat kokemukselliset ulottuvuudet, mitkä eivät ole kadonneet minnekään. Ihminen on hengityksensä avulla yhteydessä ilmaan ja ilmakehään ja saa sieltä elämää ylläpitävän energiansa. Vaikka kutsumme sitä nyt hapeksi, sen eksistentiaalinen tehtävä ei ole muuttunut mitenkään. Voimme myös edelleen kokea hengitysliikkeen vatsallamme koko kehomielemme keskustana, mistä toimintamme ja liikkeemme saa alkunsa. Voimme myös tuntea maan vetovoiman kehossamme ja olla aktiivisessa vuorovaikutuksessa tähän voimaan ojentautumalla sitä vastaan hyvään pystyasentoon. Tämä ponnistus on myös tahdonponnistusta, joka syntyy vuorovaikutuksesta maan vetovoiman kanssa. Puhe ”maan energiasta” ei siis ole mitään pseudotiedettä, vaan hyvinkin kohdallista kuvausta sellaisesta ihmisen eksistentiaalisesta haasteesta, minkä lännessä olemme pääasiassa unohtaneet samalla kun olemme kadottaneet yhteyden kehoomme ja sen aistimuksiin. Samalla olemme kadottaneet yhteyden niihin esikäsitteellisiin kokemuksiin, kuten hengitys ja painovoima, joita esimerkiksi tuhansia vuosia vanhoissa kiinalaisissa perinteissä edelleen tutkitaan ja harjoitellaan.

Harjoitus

Tee harjoituksessa sekä ulos- että sisäänhengitysliikkeet hitaina ja syvinä. Käyt siis uloshengityksen ja sisäänhengityksen varatilan pohjalla asti. Jos mahdollista, tee harjoitus ulkona puistossa tai metsässä, missä ilma on raikasta.

1. Tuo kädet rinnan eteen kämmenet vastakkain. Lähde kumartamaan siitä uloshengityksellä kyykkyyn asti. Kumarrus kädet yhteen liitettynä tarkoittaa myös kiitosta.

2. Kuvittele, että vedät energiaa maapallon keskustasta asti sisäänhengityksellä. Lähde samalla nousemaan hitaasti pystyasentoon ja kuljeta käsiäsi jalkoja pitkin ylös rinnan korkeudelle asti.

3. Vajoa hieman alas uloshengityksellä ja ikään kuin pakkaat maasta vetämäsi energian vatsallesi. Paina samalla kämmenet alas kohti vatsaasi.

4. Hengitä sisään, nosta kädet ylös ja avaa ne sivuille. Ojentaudu samalla ja taivuta vartaloasi hieman taakse. Nosta myös katseesi ylös. Kerää samalla mielikuvassa taivaan energiaa avaruudesta käsiesi väliin.

5. Hengitä ulos, vajoa ja pakkaa taivaan energia vatsallesi.

6. Hengitä sisään, ojentaudu pystyyn ja tuo kämmenet rinnan eteen vastakkain. Aloita tästä asennosta uusi kierto uloshengityksellä.

Löydät harjoituksen yhden version YouTubesta, täältä: Qi Breaks™ – Qigong Harmonizing Heaven and Earth for Stress and Anxiety: https://www.youtube.com/watch?v=qY34tQAz8Jc



Asahi ja hiljaisuuden parantava voima

Asahi, Tietoisuustaidot Posted on ke, elokuu 26, 2020 15:55:15

Kouluttaessani asahi-ohjaajia törmään usein kysymykseen, voiko asahi-tunnilla käyttää musiikkia. Vastaan tiedusteluun yleensä, voi, mutta ei tarvitse. Länsimaisessa kulttuurissa hiljaisuus pyritään peittämään. Se on jotain, mitä ihmisten on vaikea sietää. Tosin suomalaisten hiljaisuuden sietokyky on länsimaisessa mittakaavassa poikkeuksellista. Olen kahdesti kohdannut tilanteen, missä suomalaisten seurassa hiljaisuus laskeutuu joukon ylle ikään kuin salakavalasti ja valloittaa kaikkien läsnäolijoiden mielen. Kerran tämä tapahtui, kun mukana oli myös italialaisia, toisella kerralla amerikkalaisia vieraita ja molemmilla kerroilla se synnytti jonkin verran ihmetystä, mutta myös ihastusta. Kerran istuimme zen-opettajani Engaku Tainon kanssa nuotion äärellä rantasaunallamme, kun aurinko oli laskemassa järven taa. Siinä itsestään tapahtui, että puhe hiljalleen hiipui ja kaikki jäivät vain ihailemaan tyyntä järveä ja auringonlaskun maisemaa. Hiljaisuus valtasi koko seurueen eikä mitään sanottu pitkään aikaan. Myöhemmin Taino sitten palasi tähän hetkeen ja totesi, että eivät suomalaiset tarvitse mitään zen-harjoitusta tai sen kaltaista, koska heillä näyttää olevan luonnostaan tämä hiljentymisen kyky. Samanlainen tilanne tapahtui yhdysvaltalaisen taijin ja yiquanin opettajan Jan Dieperslootin kanssa. Olimme käyneet saunassa ja paistoimme makkaraa nuotiolla pienen metsäjärven rannalla. Aurinko laski ja koko joukko antoi hiljaisuuden vallata mielensä. Opettaja kertoi hetken olleen hänelle vaikuttava.

Hiljaisuus on jotakin, jota voimme tietoisesti viljellä, kun siihen tulee tilaisuus. Liikettä ei tarvitse aina rytmittää musiikilla, vaan hiljaisuuskin voi olla liikettä kannatteleva voima. Erityisesti näin on hitaan ja meditatiivisen liikkeen kohdalla. Japanilaisessa kulttuurissa hiljaisuudella on erityinen merkitys. Japania voidaan pitää zen-kulttuurina ja zenin perusharjoitus on istuminen hiljaa paikallaan (zazen). Jos zen-harjoituksessa tehdään meditatiivista liikettä, sekin tehdään yleensä hiljaisuuden vallitessa. Buddhalaisessa perinteessä on tuhansia vuosia vanha kokemus hiljaisuuden eheyttävästä ja parantavasta voimasta. Tämä ymmärrys on mielenkiintoisella tavalla siirtynyt myös japanilaisiin psykoterapiamuotoihin. Velizara Chervenkova kuvaa kolmea tällaista psykoterapiamuotoa kirjassaan Japanese Psychotherapies. Silence and Body-Mind Interconnectedness in Morita, Naikan and Dohsa-hou ( Springer 2017).

Esimerkiksi Morita-terapian ensimmäisessä vaiheessa potilas määrätään vuodelepoon neljästä seitsemään päivään. Hänen ei pidä tehdä mitään, vain olla. Hän voi käydä vessassa, ruoka tuodaan hänelle vuoteeseen, mutta mitään muuta toimintaa ei sallita. Hän on ikään kuin eristyksissä maailmasta ja sen menosta. Televisiota ei ole, lukemista ei sallita, ihmisiä ei tavata kuin mikä on välttämätöntä. Kun ympäristön touhu ja ärsykkeet lakkaavat, ihminen joutuu hiljaisuuden ja toimettomuuden kautta kohtaamaan itsensä. Toiminnasta pidättäytyminen on kuin peiliin katsoisi. Näin tehdään myös zen-retriiteissä. Istutaan vain. Tosin zen-retriiteissä tehdään myös muuta, Morita-terapiassa vain levätään. Tällaisessa tilanteessa ihminen joutuu hyväksymään sen, mitä hänessä tapahtuu ja mitä hän on. Hän joutuu katsomaan itseään läheltä, ja pakenemisteitä toimintaan ei ole. Itsensä läheltä katsominen ja kaiken sen, mikä nousee näkyviin, hyväksyminen on ainoa, mitä hän voi tehdä. Hän voi alussa kamppailla vastaan, mutta jossain kohtaa tulee vaihe, missä on vain hyväksyminen ja katsominen. Silloin myös mieli alkaa hiljentyä.

Toisessa vaiheessa potilas saa alkaa viettää aikaa pihan puutarhassa. Häntä kehotetaan tarkkailemaan kaikkea, mitä puutarhassa on. Aluksi vain tarkkailemaan ja tekemään huomioita.  Hiljalleen hän voi myös tehdä siellä jotakin, järjestää paikkoja, hoitaa kasveja, tehdä sitä, mitä puutarha tarjoaa tehtäväksi. Kolmannessa ja neljännessä vaiheessa palataan hiljalleen päivittäiseen työntekoon ja takaisin maailmaan ja ihmisten pariin. Morita-terapiassa käytetään hyväkseen zen-perinteen korostamaa hiljaisuuden parantavaa voimaa. Tarkoituksena ei ole päästä eroon oireista vaan katsoa niitä läheltä, nähdä ne ihmisenä olemiseen kuuluvana ja ikään kuin vaimentaa sitä egoa, mikä tekee näistä oireista ongelman. Chervenkova toteaa kirjassaan, miten japanilaisissa terapioissa on läsnä aina kolme elementtiä. Lännessä ajattelemme, että terapeuttinen prosessi on terapeutin ja asiakkaan välinen dialoginen prosessi, jolloin elementtejä on kaksi. Japanilaiset hahmottavat tämän suhteen kolmen elementin säätöpiirinä. Elementit ovat asiakas, terapeutti ja luonto. Luonto on se mikä parantaa, terapeutti luo optimaaliset olosuhteet, missä luonto pääsee toimimaan. Näinhän haavakin paranee. Luonto parantaa, lääkäri avustaa ompelemalla haavan kiinni. Hiljaisuus on luonnollinen ja ihmistä eheyttävä voima, josta voimme tulla enemmän tietoiseksi ja jota voimme viljellä aina, kun siihen avautuu mahdollisuus. Asahi on yksi tällaisen mahdollisuuden paikka.

Hiljaisuutta ei pidä aina peittää selityksin – myöskään asahissa. Voi antaa hiljaisuuden kannatella liikettä ja liikkeen kannatella hiljaisuutta.  Hiljaisuuden eheyttävää voimaa on vaikea huomata, jos ei päästä hiljaisuutta itseensä, sisäänsä. Hiljaisuudessa kaikki ylimääräinen on poissa – myös liikkeestä. Mitään turhaa ei tehdä, ylimääräisiä liikkeitä ei ole, on vain liikkeen rauhallinen virta.  Liikkeen katkokset ja ylimääräiset liikkeet ovat kuin hälyä, jotka estävät hiljaisuuden kuuntelemisen ja kuulemisen. Hiljaisuus on ylimääräisen pois pudottamista. Hiljaisuuden kannattelema liike vain tapahtuu, sitä ei tarvitse tehdä, ei yrittää mitään, ei kovasti ponnistella. Taolaiset kuvaavat tällaista liikettä toiminnaksi, mikä on ei-toimintaa. Kaikki vain tapahtuu niin kuin luonnollista on. Mitään minää, egoa ei tarvita, kun liike virtaa niin kuin puro virtaa.

Elämme yhteiskunnassa, missä hiljaisuuden peittää Koneiden ääni. Kaikki on mekanisoitu, pieniä ja isoja moottoreita on kaikkialla.  Samalla myös hiljaisuuden paikkoja on vähemmän ja vähemmän. Jos elämme kaupungissa, koneiden ääniä on miltei mahdoton paeta. Myös sisäinen hiljaisuus, mitä meditatiiviset perinteet viljelevät, on miltei kadonnut luonnonvara. Asahi-tunti voi onneksi vielä olla tällainen paikka, missä ulkoinen hiljaisuus saa hiljentää sisäisen melun ja nostaa esiin tilan, mikä on hiljainen ja tyhjä, mutta elämästä täysi.



Asahi ja tasapainon monet ulottuvuudet

Asahi Posted on ti, heinäkuu 07, 2020 15:00:58

Asahia voidaan pitää taijin, yiquanin ja qigongin kaltaisten kiinalaisten taitojen pikkuveljenä tai ehkä pikkuvelipuolena, koska sillä on myös suomalaisia vanhempia. Oli sitten kyse pikkuveljestä tai velipuolesta on tärkeää huomata, että veljillä on paljon yhteistä ja pikkuveljellä paljon opittavaa vanhemmiltaan ja isommilta veljiltään. Itse käytän jatkuvasti kokemustani taijissa, yiquanissa ja qigongissa ymmärtääkseni paremmin asahia. Silti huomaan, kuinka ymmärrykseni asahistakin on edeleen vajavaista. Samalla kuitenkin jatkuvasti myös huomaan, miten kaikki ne erilaiset taidon tasot, kategoriat ja ajatustavat, mitä käytetään näiden kiinalaisten taitojen ymmärtämiseksi, soveltuvat suoraan myös asahin ymmärtämiseksi ja asahi-taidon syventämiseksi.  Syvä-asahissa käytän jatkuvasti tätä menetelmää.

Annan esimerkiksi tasapainon. Voimme kuvata tasapainon harjoittamista fysiologisin ja anatomisin termein, jolloin puhutaan esimerkiksi dynaamisesta ja staattisesta tasapainosta. Tasapaino nähdään osana yleisempää liikehallintaa. Yksi tasapainon fysiologinen määritelmä on, että se on kyky kontrolloida kehon asentoa, massaa tai painopistettä tukipinnan suhteen lihasvoiman ja eri aistijärjestelmistä tulevan tiedon avulla. Tasapainoon vaikuttavat sellaiset asiat kuten kehon koordinaatiokyky ja ketteryys. Tasapainoa voidaan harjoittaa asettamalla keho tasapainon kannalta haasteellisiin ympäristöihin. Jos nostan toisen jalkani irti maasta, kehon tukipinta pienenee niin pieneksi, että tasapainon ylläpitäminen vaikeutuu huomattavasti. Siksi taijin tapaiset liikuntamuodot ovat erinomaisia tasapainoharjoituksia.  Parasta tasapainoharjoittelua on, jos haasteelliseen tilanteeseen liitetään myös koko kehon koordinaatioharjoitus, missä siis vartalo ja kädet tekevät myös omia liikkeitään. Silloin tasapainohaasteesta tulee vielä vaikeampi.

Edellä kuvattu puhetapa ja kuvaus liittää tasapainon kehon fysiologiaan ja anatomiaan. Kuva laajenee radikaalisti, jos otankin huomioon sen, miten kiinalaisissa taidoissa puhutaan tasapainosta. Länsimainen ajattelu ylipäätään tarkastelee ilmiöitä erillisinä, mahdollisimman pieniin yksiköihin analysoituina osina.  Analyysi tarkoittaa juuri kokonaisuuden osiin purkamista, palastelemista mahdollisimman pieniin osiin. Ajattelemme, että näin ilmiön todellisuus paljastuu parhaiten, kun näemme, millaisista palasista se koostuu. Samalla kuitenkin kokonaisuus helposti katoaa näkyvistä. Tämä onkin yleinen kritiikki länsimaista ajattelua ja tiedettä kohtaan. Kriitikot vaativat kokonaisvaltaisuutta, holistisuutta, mistä nykyään paljon puhutaankin.

Tasapainosta puhuttaessa puhutaan kehon aistijärjestelmästä, proprioseptiikasta, vestibuaarisesta järjestelmästä, lihashermojärjestelmästä jne. Lännessä pidämme hyvänä asiana sitä, että olemme pystyneet analysoimaan esiin tällaisia erillisiä, mutta yhdessä toimivia osajärjestelmiä ja harjoittelussakin pyrimme kohdistamaan harjoituksen johonkin erityiseen kohtaan kehomme monimutkaisista systeemeistä.

Kun kuvaamme yleisellä tasolla asahin isoveljiä, serkkuja ja muita sukulaisia, voimme todeta, että niiden liikkeessä pyritään kehon, mielen ja hengityksen harmoniaan, tasapainoon.  Ja zadam! … Tasapainon käsite rävähti auki aivan uusiin ulottuvuuksiin. Tässä tuli tehtyä määritelmä, joka liittää koko taidon hyvin laajaan tasapainon ja harmonian käsitteeseen, tekee mieli sanoa holistiseen tai kokonaisvaltaiseen käsitykseen siitä, mitä tasapaino ylipäätään voisi tarkoittaa, kun puhutaan ihmisestä. Samalla tuli nostettua esiin ajatus, että kaikkia näitä tasapainoja, kehon, mielen ja hengityksen, voidaan harjoittaa samassa harjoituksessa ja yhtä aikaa, mikä on urheilulähtöiselle ruumiinkulttuurille vieras ajatus.

Edelleen, jos tuntee kiinalaista perinnettä, tietää, että kehon, mielen ja hengityksen kokonaistasapainon lisäksi siellä kuvataan myös kaikki nämä osa-alueet erikseen ja määritellään, mitä tarkoitetaan kehon tasapainolla, hengityksen tasapainolla ja mielen tasapainolla. Harjoitus koostuu kolmesta asiasta, joista jokaisella on oma harmoniansa. Jos rikomme näiden kolmen asian yhteistä harmoniaa tai jonkin yhden elementin harmoniaa, harjoituksen vaikutus ei toteudu tai se voi olla myös negatiivinen ja tulla esiin päänsärkynä, huimauksena, kipuna jne.

Kehon harmonia. Yritänpä kuvata nämä kolme harmoniaa tai tasapainoa nyt lyhyesti asahin tasapainoharjoittelun kannalta. Lähden liikkeelle kehon harmoniasta. Kuvauksesta huomaamme, että asahin jokainen liike on tasapainoharjoitus, mutta tasapainolla tarkoitetaan silloin jotakin laajempaa, kokonaisempaa kuin vain kykyä seistä pitkiä aikoja yhdellä jalalla. Kaikki nämä tasapainoon liittyvät ulottuvuudet ovat tietysti myös tärkeitä asahin tasapainoliikkeidenkin kannalta.

Kehon tasapainon kannalta on tärkeää, että selkä on asetettu oikeaan asentoon ja hyvään pystylinjaukseen. Lantio, hartiaseutu ja pää asettuvat neutraaliasentoon ja keskilinja asettuu funktionaalisesti optimaaliseen asentoon. Jos jalat ovat rinnakkain perusasennossa, se tarkoittaa suoraan maan vetovoimaa vasten asettumista; jos kyseessä on työntö tai muu liike, keskilinja asetetaan siirtämään voima jaloista vartalon kautta käsiin. Jännitykset pudotetaan pois ja pyritään löytämään sellainen liikerentous, mitä tehtävä liike edellyttää. Keho myös juurtuu maahan niin, että sen tukipinta pidetään sopivan laajana.

Kehon tasapainon rikkominen tarkoittaa näiden periaatteiden rikkomista. Esimerkiksi selän linjaus ei ole suorassa jaloista tulevan voiman suunnan kanssa; keho on paikallisesti jännittynyt (esim. hartiajännitys); pää kallistuu pois optimaalisesta linjasta selkärangan jatkeella, tukipintaa ei tiedosteta ja noustaan tarpeettomasti päkiän tai kantapään varaan jne.

Hengityksen harmonia. Hengityksen harmonialla tarkoitetaan sitä, että liike on rauhallisen ja syvän hengityksen tukemaa. Hengitys tapahtuu ensisijaisesti pallean liikkeen kannattelemana ja vasta toissijaisesti muiden hengityslihasten avustamana. Hengityksen tasapaino rikkoutuu, jos hengitystä joutuu pakottamaan. Pakotettu hengitys voi synnyttää esimerkiksi päänsärkyä. On etsittävä oma rauhallinen hengitysrytmi, joka kannattelee liikettä. Aloittelijan on hyvä muistaa, että hengitys voi kulkea aina liikkeiden taustalla myös täysin vapaasti, jolloin pakottamista ei voi tapahtua. Taidon kasvaessa hengitys alkaa kannatella liikettä luonnollisella tavalla itsestään.

Mielen harmonia. Mielen harmonia tarkoittaa mielen rauhoittamista ja huomion suuntaamista liikkeen ohjaamiseen. Mieli voi olla suuntautunut hengityksen aistimiseen ja liikkeen ohjaamiseen hengityksen avulla. Rauhallinen ja tyyni mieli on sama kuin tasapainossa oleva mieli. Tietoinen liike, mitä asahi on, tarkoittaa juuri sitä, että mieli on mukana kaikissa liikkeissä. Asahia ei tehdä niin, että ajatellaan samalla muita asioita, jutellaan treenikumppanin kanssa tai kuunnellaan podcastia korvakuulokkeista. Nämä ovat esimerkkejä liikkeestä, jota teemme automaattisesti tai vain pinnallisesti ohjaten. Asahi on siis täysin erilaista harjoittelua kuin vaikka lenkkeily tai kävely kaverin kanssa leppoisasti jutellen. Asahin jokainen liike on myös mielen keskittymisen harjoitus. Samalla se on myös vaikuttamista siihen tapaan, miten mieli toimii. Keskittymällä harjoitukseen kehitämme monia mielen ominaisuuksia, kuten keskittymiskykyä, tyyneyttä, kykyä itsetarkkailuun jne. Asahi on kehon ja mielen yhdistävää kehomieliharjoittelua, missä yhtenä tavoitteena on aina myös mielen tasapaino. Tasapainoliikkeissä mielen suuntaaminen kehon aistimiseen on erityisen tärkeät ja jopa välttämätöntä. Tasapainoliikkeissä katse kannattaa suunnata johonkin kiinteään kohteeseen ja mieli on pidettävä myös paikallaan, jotta kehon tasapaino säilyy. Jos mieli heiluu, kehonkin tasapaino menetetään helposti.

Tasapainon käsite on tässä siis laajennettu kehon tasapainosta hengityksen tasapainoon ja mielen tasapainoon. Näin liikkeestä tulee kokonaisvaltainen, koko ihmistä harjaannuttava harjoitus.  Kokonaisvaltainen käsitys tasapainosta ei siis ole pelkästään mitään fysiologista tasapainoa, kykyä seistä yhdellä jalalla, vaan se on koko hengittävän kehomielen tasapainoa. Tällainen liikkeen syvällisyys tekee asahista ja asahin kaltaisista harjoituksista myös terapeuttista, koko ihmistä eheyttävää liikettä. Tasapaino saa tässä siis hyvin syvällisen merkityksen.

Lopuksi harjoitussarja, missä opetellaan myös tasapainon kannalta tärkeä vajoamisen periaate:

1. Seiso asahin alkuasennossa jalat rinnatusten, polvet joustavina, lantio keskellä. Tuo kädet sivuille ja kuvittele tarttuvasi kiinni kaiteista. Siirrä paino toisella jalalle ja anna toisen jalan kantapään hieman irrota maasta, kun jalka rentoutuu. Aisti, miten keskilinjasi kulkee nyt tukijalan jalkapohjan (tukipinta) läpi maahan. Kuvittele keskilinja paksuksi pylvääksi, joka lävistää koko kehosi päälaesta jalkapohjan läpi syvälle maahan. Siirrä paino hitaasti toiselle jalalle ja tee sama harjoitus. Siirrä painoa jalalta toiselle tällä tavalla useita kertoja ja aisti hyvää pystylinjausta ja miten keskilinjasi kulkee aina tukijalan lävitse. Seisot siis vuorotellen yhdellä jalalla, mutta niin, että toinen jalka jää rennosti koskettamaan lattiaa.

2. Jatka harjoitusta niin, että siirrät nyt toisen jalan tukijalan jalkaterän päälle niin, että kosketat päkiällä tukijalan varpaita. Tee tämä siirto kolmessa vaiheessa: a. Tee ensin kuten edellä, tuo paino toiselle jalalle. b. Vajoa sitten hieman alas taivuttamalla polvea ja lonkkaa. Yhdistä vajoaminen rentoutumiseen eli vajoat hieman ja samalla rentoudut vielä enemmän. c. Siirrä sitten vapaa jalka hitaasti tukijalan jalkaterän päälle. Jää aistimaan asentoasi ja tasapainoasi. Seisot nyt yhdellä jalalla ja toinen jalka tukee hieman asentoa, mutta on myös tukipinnan päällä. Aisti, miten nilkkasi pienet ja nopeat liikkeet pitävät sinua pystyssä. Seiso asennossa vähä aikaa ja palaa sitten takaisin perusasentoon. Toista toiselle jalalle. Tee useita toistoja kummallekin puolelle.

3. Jatka edellistä liikettä, mutta ota mukaan hengitys seuraavalla tavalla. Liitä uloshengitys vajoamiseen ja sisäänhengitys painon siirtoon. Esimerkki: lähde liikkeelle keskeltä. Hengitä ulos paikallasi. Hengitä sisään ja siirrä paino vasemmalle jalalle. Hengitä ulos, vajoa ja siirrä oikea jalka vasemman jalan päälle. Hengitä paikallasi kerran sisään ja kerran ulos (tai kaksi, kolme kertaa). Hengitä sisään ja ota askel oikealle. Hengitä ulos, siirrä paino oikealle jalalle, vajoa ja siirrä vasen jalka oikean jalan päälle. Hengitä paikallasi kerran tai pari sisään ja ulos. Tee taas askel sivulle sisäänhengityksellä ja jatka harjotusta.

4. Otetaan sitten mukaan käsien liike, tarkemmin lyhyt hengitystä tasaava liike. Liitä tämä liike sisään ja uloshengitykseen niin kuin perusliikesarjassa. Kun hengität sisään kohota kädet ylös, uloshengityksessä anna käsien laskeutua alas. Liität siis käsien liikkeen hengitykseen, painon siirtoon, vajoamiseen ja siirtymiseen yhden jalan seisontaan.  Jatkat siis edellistä harjoitusta, mutta painonsiirron ja sisäänhengityksen aikana kohotat kädet ylös ja vajoamisen ja jalan siirron aikana annat käsien laskeutua. Tee sitten yhdellä jalalla seistessäsi vielä pari kolme hengityksen tasausta, josta sitten jatkat siirtämällä painon toiselle jalalle jne.

5. Lisää liikkeeseen asahin ykkössarjan ensimmäinen tasapainoliike. Kun olet siirtänyt painon toiselle jalalle ja vajonnut alas, siirrä vapaa jalka tukijalan vieren ja piirrä sillä ja käsillä ympyrä niin kuin perusliikkeessä. Tuo se ympyrän jälkeen taas tukijalan rinnalle, astu se sisäänhengityksessä sivulle, kohota kädet, siirrä paino ja toista toisella jalalla. Tee aluksi vuorotellen yksi ympyrä kummallakin jalalla ja kokeile myöhemmin myös muutamaa ympyrää.  Näin tulet harjoitelleeksi asahin ensimmäisen sarjan tasapainoliikkeen alkuun hyvin tietoisen ja rauhallisen vajoamisen, mikä lisää liikkeen vakautta ja tasapainoa huomattavasti. Käytä vajoamisessa mielikuvaa, että vajoat ikään kuin lonkkasi sisään. Lonkan ympäristö rentoutuu ja tuntuu siltä, että reisiluun pää pääsee ikään kuin uppoamaan syvemmälle lonkkanivelen sisään. Mielikuva lisää lantion ja lonkan alueen rentoutta ja vakauttaa tasapainoa.

6. Lopeta harjoitus pallon kannattelun vatsan edessä ja jää aistimaan hengitysliikettä. Voit kuvitella, miten sisäänhengitys laajentaa ja uloshengitys supistaa palloa alavatsalla. Tämä rauhoittaa mieltä ja opettaa rentoa vatsa/palleahengitystä. Liike tuntuu vatsalla, keskustassa ja hengitys ja mielikin palaavat vatsan keskustaan. Asennossa vahvistamme kolmea harmoniaa: kehon, mielen ja hengityksen yhteyttä.  Kannattaa jäädä seisomaan tähän asentoon muutamaksi minuutiksi aistimaan sitä harmoniaa ja tasapainoa, minkä keskittyminen hengitysliikkeeseen tuottaa.



Mikä ihmeen Syvä-asahi?

Asahi Posted on ti, kesäkuu 30, 2020 11:49:54

Aluksi

Viikonvahde on ohi ja oli hienoa pitkästä aikaa päästä jälleen kouluttamaan asahi-ohjaajia. Lauantaina tutkimme faskia- ja voima-asahia ja kunto-asahia, sunnuntaina pysähdyimme hengityksen äärelle. Kumpanakin päivänä mentiin aika syvälle asahin ytimeen. Törmään aina joskus kysymykseen, miten niin asahissa on tällaisia ulottuvuuksia. Asahihan on terveysliikuntaa ja eikö se ole siinä kaikki? No ei ole. Yritän tässä avata, miksi niin on. Minulle on tullut tapana aloittaa nämä jatkokoulutus- tai teemapäivät kertomalla myös oma tarinani ainakin siltä osin, kun se liittyy opetettavaan teemaan. Teemme koulutuksen alussa esittelykierroksen, missä kaikki osallistujat kertovat vähän itsestään, keitä ovat, mistä tulevat ja mitä tekevät erityisesti asahilla. Kerron sitten myös itse, miksi istun tässä ja opetan juuri tätä teemaa. Jokaiseen opettamaani Syvä-asahin teemaan liittyy oma tarinansa. Kaikki teemat liittyvät omaan vuosikymmeniä kestäneeseen kehomielen harjoitteluuni ja kehon, mielen ja liikkeen ulottuvuuksien tutkimuksiini.  Käyn tässä kirjoituksessa lyhyesti läpi näitä tarinoita ja toivon, että ne avaavat kysymystä, miksi Syvä-asahissa tutkimme tällaisia teemoja. Mutta aluksi vähän johdantoa

Syvä-asahin monitasoisuus ja  –ulottuvuus tekee siitä monipuolisen työkalun, jonka avulla voidaan hoitaa ja ennaltaehkäistä mitä moninaisempia ihmisen kehoon ja mieleen liittyviä ongelmia. Tämä asahin monipuolisuus perustuu siihen, että siinä yhdistyvät monet idän tuhatvuotiset ihmistä hoitavat, eheyttävät ja vahvistavat kehomieliharjoitukset. Länsimaisessa kehon harjoittamisen muodoissa tällaista monitasoisuutta ei ole ja siksi asahia on myös vaikea länsimaisesta näkökulmasta ymmärtää.  Olemme oppineet lännessä ajattelemaan liikuntaa ja kehon harjoittamista vain ihmisen fysiologisesta, anatomisesta ja lääketieteellisestä näkökulmasta. Liikuntalääketiede perustuu samaan luonnontieteelliseen ihmiskäsitykseen kuin lääketiede yleensä. Ihmisenä olemisen muut ulottuvuudet jäävät tästä katsomuksesta pois. Idän ihmistä hoitavat ja vahvistavat perinteet ovat aina nähneet ihmisen enemmän kokonaisvaltaisesti. Suomalaisen filosofin ja psykologin Lauri Rauhalan käsittein, idässä on aina ymmärretty ihmisen kehon, mielen ja ympäristön yhteys. Ihmisnäkemys on holistinen, kokonaisvaltainen. Länsimainen luonnontieteellinen ihmiskäsitys pyrkii redusoimaan monet ihmistä kuvaavat ilmiöt perusluonnontieteisiin: fysiikkaan, kemiaan, biologiaan, matematiikkaan. Näin ihmisen elämän moniulotteisuus jää helposti näkemättä. Tarkastelemme liikuntaakin yleensä tällaisesta luonnontieteellisestä näkökulmasta, jolloin itse asiassa liikunnan ihmiselle tärkeimmät ulottuvuudet, kuten sen kokemuksellisuus ja ylipäätään merkityksellisyys, jäävät kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. Meillä ei ole oikein käsitteitä edes ymmärtää ”filosofista liikuntaa”, millaiseksi asahiakin voidaan luonnehtia.

Minusta asahia ei koskaan pitäisi kuvailla pelkästään lääketieteen tai ylipäätään luonnontieteen käsitteillä. Tällainen kuvaus jää liian kapeaksi. Kehittäessäni asahia olen pyrkinyt avaamaan asahin kaltaisen tietoisen liikkeen monia tasoja ja olen alkanut kutsua kehittämääni näkökulmaa Syvä-asahiksi. Kun alun perin kehitin Asahi Health –menetelmää, lähtökohtanani olivat monet idän monitasoiset kehomielen harjoittamisen menetelmät ja jo ensimmäinen asahin liikesarja, joka syntyi keväällä 2005 piti sisällään kaikki ne elementit, joita olen myöhemmin nostanut esiin Syvä-asahissa. Asahi Health –menetelmä siis sisältää kaikki ne Syvä-asahin tasot, jotka seuraavassa käyn lyhyesti läpi, mutta jotkut näistä tasoista ovat siellä tavallaan piilossa ja ne voi ymmärtää vasta pitkän harjoittelun jälkeen. Alkaessani kehittää asahi-ohjaajien jatkokoulutuksia, ajatukseni oli nostaa näitä ulottuvuuksia selkeämmin esiin, jotta ne voivat asettua tarkastelun, analyysin ja harjoittelun kohteeksi. Monet näistä Syvä-asahissa selkeämmin muotoilemani ulottuvuudet olivat osa omaa harjoitteluani jo 10 – 20 vuotta ennen asahin syntysanoja ja jotka sitten toin asahin yhteyteen.

Asahin ulottuvuudet

Käyn seuraavassa lyhyesti läpi keskeiset Syvä-Asahin ulottuvuudeet, joita koulutan asahi-ohjaajien jatkokoulutuksissa. Pyrin samalla näyttämään, miten ne ovat läsnä jo alkuperäisessä Asahi Health –menetelmässä. Olen näissä blogeissani kirjoittanut tästä teemasta jo paljon aikaisemminkin, mutta kokoan nyt lyhyesti yhteen tätä materiaalia. Samalla tulen kertoneeksi sitä henkilökohtaista tarinaani, mistä nämä monet asahin ulottuvuudet kumpuavat.

Asahi Somatics

Asahi on somaattinen menetelmä. Somaattisilla menetelmillä tarkoitetaan sellaisia kehomielen harjoittamisen menetelmiä, joissa pyritään tutkimaan ja opiskelemaan kehomielen optimaalista asentoa, asennetta ja liikkumisen tapaa. Toin asahiin ajatuksen nk. liikeperiaatteitsa, joita on laskutavasta riippuen 5-10. Nämä periaatteet ovat pääasiassa peräisin kiinalaisesta taijista (tai-chi)  ja qigongista. Kiinalainen kokemuksellinen biomekaniikka on vuosisatoja tai ehkä vuosituhansia edellä länsimaisesta mekanistisesta biomekaniikasta. Se antaa erilaisia kokemuksellisia malleja tietoisen liikkeen ja kehomielen asentojen ja asenteiden opettelemiseen. Asahi sisältää ne kaikki. Kaikki nämä periaatteet olivat läsnä jo asahin ensimmäisessä sarjassa. Itse opin taijita 1984 zen-mestari Engaku Tainolta hänen Italiassa sijatisevassa luostarissaan. Hän opetti taijita ja Baduangin –niistä qigongia meditatiivisena harjoituksena. Itse olen siitä lähtein harjoitellut näitä taitoja.

Asahi Rentous

Asahi on rentousmenetelmä. Asahissa tutkitaan systemaattisesti kehomielen rentouttamista liikkeen avulla. Asahia voidaan pitää dynaamisen eli liikerentouden harjoittamisen systemaattisena menetelmänä. Olen Syvä-asahissa analysoinut asahin rentousharjoitteluun liittyvät periaatteet neljään luokkaan. Tutkimme asahissa helurin, vapaan pudotuksen, elastisuuden ja jännityksen ja rentouden vaihtelun periaatteiden kautta liikerentoutta. Jokainen asahin liikesarja sisältää alussa rentousosion. Kaikki näiden osioiden liikkeet ovat harjoituksia, mitä harjoittelimme ja joita kehittelin karaten ja taijin yhtedessä jo 1990-luvun alussa. Liikerentous on taijin, mutta myös karaten liikkumisen tavan keskiössä. Tutkin tuohon aikaan paljon erilaisia kiinalaisia ja japanilaisia liikerentousharjoituksia. Muodostin niistä myös erilaisia liikesarjoja ja kokonaisuuksia, missä tutkittiin sekä rentoutta, että rentouden ja jännityksen vaihtelua. 2005 toin samat harjoitukset osaksi Asahi Health –menetelmää.  Monet nyt asahissa olevista harjoituksista löytyvät 1997 kirjoittamastani  Zen-karate –kirjasta.

Asahi Hengitys

Asahi on yksi hengitysharjoittelun muoto. Asahissa hengitystä harjoitetaan ja avataan yhdistämällä hengitys, liike ja mieli. Tämä on yksi kiinalaisen qigongin ydinperiaatteista. Qigong tarkoittaa hengitysharjoitusta ja asahi on saanut liikkeen ja hengityksen yhdistämisen perusidean qigongista ja taijista. Taijin lisäksi yksi asahille liikkeitä sekä perusideoita antanut liikesarja oli kiinalainen Baduanjin- qigong. Korostaakseni asahin hengitysharjoitusluonnetta, lisäsin sen perussarjan alkuun-, loppuun- ja osioiden väliin vielä erikseen syvähengitysharjoitukset.  Asahi Health –menetelmä on siis alunperinkin ollut perustaltaan hengitysharjoitus. Itselleni hengityksen tarkkaileminen ja sen harjoittamine tuli tutuksi jo 1970, kun aloitin karaten. Harjoitukset aloitettiin ja lopetettiin lyhyellä meditaatiotuokiolla, missä huomio suunnattiin hengitykseen.  Myöhemmin tutustuin karaten hengityskatoihin ja aikidon hengitystharjoituksiin. Vuodesta 1984 olen harjoittanut Rinzain-koulun zeniä, koulukuntaa, minkä keskeisin harjoitus on istua tyynyllä jalat ristissä ja keskittyä hengitykseen. Samassa koulukunnassa tehdään myös paljon dynaamista meditaatiota, missä tietoinen liike, hengitys ja mieli yhditetään yhdeksi jatkuvaksi liikkeen ja tietoisuuden virraksi. Hengityksen harjoittamista olen eri tavoin tehnyt noin vuodesta 1970 lähtien.

Asahi Bodymind

Asahi on tietoista liikettä. Se on meditatiivisen liikkeen muoto ja kehomieliharjoitus. Kerroin jo edellä, miten opin itse meditatiivisen liikkeen omalta zen-opettajaltani  Engaku Tainolta vuonna 1984. Hän opetti liikemeditaation muotoina monia lajeja, jopa kallio- ja vuorikiipeilyä ja alppihiihtoa, mutta itämaisista lajeista joogaa, taijista ja qigongia. Opin siis häneltä sen Baduanjin-liikesarjan, johon asahi myös vahvasti perustuu. Omassa liikkeessäni oli jo siis vuonna 2005 asahin syntymisen aikaan ollut jo ainakin kahdenkymmenen vuoden ajan meditatiivinen elementti. Toin sen myös Asahi Health –menetelmään. Asahi on liikettä, jossa keho, mieli ja hengitys yhdistyvät harmoniseksi kokonaisuudeksi. Tämä periaate tekee siitä meditatiivisen liikkeen ja kehomieliharjoituksen. Se tuottaa sellaista somaattista läsnäoloa, mitä on helppo sitten hyödyntää esimerkiksi erilaisissa terapeuttisissa interventioissa.

Faskia- ja voima-asahi

Asahia voidaan tehdä myös faskia- ja voimaharjoitteluna. Nykyään on tullut muodiksi venyttää faskioita. Yksi asahin tastalla oleva kiinalainen qigong-muoto on yijinjin. Se käännetään ”lihasten ja jänteiden muuttamisen menetelmäksi”.  Yijinjingin periaate on jäädä pumpaamaan liikettä lihas-jänne-kalvoketjuja venyttäen. Voima otetaan antagonistisista lihaksista ja pidentyvää lihastoimntaketjua samalla jännitetään, jolloin saadaan aikaiseksi ketjun venytys ja jännitys/rentoussykli. Tällainen lihas-jänne-kalvoketjujen harjoitustapa on läsnä monissa vanhoissa kiinalaisissa harjoituksissa, missä koko keho on jatkuvasti ojentuvassa ja supistuvassa liikkeessä. Kun liikkeeseen otetaan mielessä vastuksen idea, syntyy lihastoimintaketjuja venyttävä vaikutus. Periaatteessa kaikissa asahin hitaissa liikkeissä voidaan havaita tämä hienovarainen jännityksen ja rentouden vaihtelu. Käytämme asahissa myös usein kuminauhan mielikuvaa liikkeen elastisuuden aikaansaamiseksi. Hyvä esimerkki tällaisesta liikkeestä on asahin toisen sarjan ensimmäinen selkäliike, missä kierrytään ja kädet venytetään ylös ja alas. Tämä liike tulee suoraan kiinalaisesta yijinjingistä.  Opin yijinjingin liikesarjan 1990-luvun alussa eräältä kiinalaiselta opiskelijalta, joka opetti Tampereella Shaolin-kungfua ja Chen-tyylin taijita. Tutkin paljon tätä ventyksen ideaa karaten liikesarjojen yhteydessä 1990-luvulla ja kirjoitin siitä kirjankin: Zen-karate. Tämä harjoitustapa muutti karaten harjoitteluni täysin. Samaan pitenevän lihaksen jännityksen ja rentouden sykliin tutustuin sitten yiquanin yhteydessä 1990-luvun puolivälissä, mistä lähtein olen harjoitellut myös yiquania.  Yi quan perustuu juuri koko kehon jännityksen ja rentouden vaihteluun ja sen kautta elastiseen voimaan ja liikkeeseen.

Syvä-asahissa olen vienyt tätä ajatusta eteenpäin ja näytän, miten jokainen asahin sarjojen liike voidaan tehdä tällaisella faskioita venyttävällä idealla. Toteutin saman idean karatessa 1990-luvulla ja kehitin nk. Naihanchi-katan version, missä jokaisessa liikkeessä jäädään pumpaamaan lihasjännekalvoketjuja. Tällainen harjoitustapa tekee liikesarjasta myös enemmän voimaharjoituksen, koska siinä on mukana jännityksen ja rentouden vaihtelun sykli. Tämäkin periaate tuli siis mukaan asahiin jo sen alkuvaiheessa, mutta Syvä-asahissa olen kehittänyt ideaa pidemmälle.

Syvä-asahi

Syvä-asahissa olen selkeämmin nostanut kaikki nämä viisi Asahi Health –menetelmän ulottuvuudet esiin ja myös kehittänyt niiden harjoittelemiseksi paljon harjotuksia ja liikesarjoja. Ne kaikki palautuvat kuitenkin Asahi Health –menetelmän alkuperäiseen perussarjaan. Nämä ideat ja niihin liittyvät harjoitukset ja liikesarjat eivät siis ole mitään uusia, vaan ne ovat perussarjaan liittyviä ulottuvuuksia, joissa jokin sarjan periaate tai teema nostetaan esiin ja asetetaan harjoittelun kohteeksi. Näiden periaatteiden ja sarjojen tekeminen ja tutkiminen syventää ja lisää oikeasti ymmärrystä siitä, mitä Asahi Health –menetelmä sisältää ja perustaltaan on. Siksi toivonkin Asahi Health –menetelmän ohjaajien löytävän nämä koulutukset. Niissä opetetaan runsaasti materiaalia, joka johtaa asahin syvällisempään ymmärrykseen ja myös syventyneeseen liikkeiden tekemisen taitoon. Samalla nämä ulottuvuudet ja harjoitukset ovat myös linkki asahin taustalla oleviin taitoihin ja harjoitusmenetelmiin.

Olen viimeisten vuosien aikana ottanut asahissa myös uusia askeleita, niitä ovat lähinnä kontakti-asahi ja keppi-asahi.  Kontakti-asahi oli mukana alkuperäisissä suunnitelmissa, mutta se jäi silloin kehittämättä. Nyt sekin on tehty. Keppi-asahi on Syvä-asahin uusi ulottuvuus. Asahi Budossa palataan myös takaisin asahin kiinalaisille juurille. Olen koonnut siihen ne asahin ideat ja harjoitukset, jotka tekevät asahista myös kamppailutaitojen perusharjoituksen.

Lopuksi

Toivon tämän lyhyen katsauksen asahin perusulottuvuuksiin näyttävän sen, miten monitasoinen menetelmä asahi on ja miten siitä on todella moneen lähtöön. On vaikeaa löytää mitään vastaavaa. Asahi sopii erinomaisesti erilaisten terapeuttien työkalupakkiin. Fysioterapeutit voivat käyttää sen pehmeitä harjoituksia kuntoutuksen apuna tai voivat opettaa sen avulla kehon hyvää linjausta, rentoutta, venyttää lihastoimintaketjuja.  Psykoterapeutit voivat löytää asahista  kehomielimenetelmän, missä tutkitaan kehon optimaalista asentoa, herkistetään kehotietoisuutta, tutkitaan hengitysliikettä, etsitään kehomielen kokemuksen harmoniaa, somaattista länsäoloa, kehollisia voimavaroja tai mielen tyyneyttä liikkeen avulla. Valmentajille asahi on hieno kehotietoisuusharjoitus, missä opetellaan tiedostamaan liikkeen kineettinen ketju jaloista koko kehon läpi päälakeen ja sormenpäihin asti. Asahi täydentää perinteistä biomekaanista ajattelua tuoden mukanaan siihen kokemuksellisen ulottuvuuden. Voidaan puhua kokemuksellisesta biomekaniikasta. Asahi myös opettaa koko kehon liikkeen ja voimantuoton perusmallin, jota voi soveltaa mihin tahansa liikkumisen taitoon. Tämä perustuu siihen, että kiinalaisissa kamppailutaidoissa voimantuoton mekaniikkaa on tietoisesti harjoiteltu jo satoja, ehkä tuhansia vuosia. Voimantuoton elementit on analysoitu esiin ja jokaiselle elementille on kehitetty omia harjoituksiaan.  Näitä elementtiä ovat kehon rakenne ja linjaus, koko kehon liikemekaniikka ja jännityksen ja rentouden vaihtelu. Kaikkia näitä lähestytään kehoa kuunnellen, siis kehotietoisuuden kautta, ei pelkästään mekaanisina ja ulkoisina periaatteina. Kaikki tämä löytyy myös asahista. Tosin pitää kai kuitenkin todeta, että kehoa vain mekaanisena apparaattina tarkasteleva valmennus lienee edelleen valtavirtaa ja asahin edustamat kokemuksellisuutta ja kehotietoisuutta korostavat näkemykset tulevat helposti tyrmätyiksi. Toivoa vain voi, että ajat olisivat tässäkin suhteessa muuttumassa.

Syvä-asahin teemakoulutuksiin pääset tästä linkistä: https://www.asahi.pro/koulutukset



Lyhyt huomio kevään yiquan-treeneistä

Yi quan Posted on to, toukokuu 14, 2020 10:55:02

Kevään yi quan-treenit ovat olleet erilaisia. Ensimmäisen kerran elämässäni pidän jotain harjoitusta netin kautta yksin työhuoneellani ja osallistujat seisoskelevat kotonaan. Siinä on jotenkin outo tunnelma. Tällaisten taitojen todellinen opettaminen vaatii kehollisen läsnäolon. Pelkkä pieni kuva ruudulla ei välitä kehon hienovaraisia viestejä. Taidot koostuvat hienovaraisista yksityiskohdista, joita ei netin yli voi välittää. Etäopetus on aina korvike todelliselle opetukselle, missä olemme samassa tilassa läsnä toisillemme. Jos ei pysty korjaamaan harrastajan asentoa tai liikettä, kyse on aika paljon vähemmästä kuin opettamisesta. Tällainen nettiopettaminen on lähinnä yhdessä tekemistä. Mutta jos ei ole muuta mahdollisuutta, tämäkin on parempi kuin ei mitään.

Olemme keskittyneet kevään treeneissä rentouteen, kehon elastisuuteen ja fa-lihin rennossa ja pitkässä liikkeessä. Näistä teemoista haluaisin sanoa pari sanaa, mutta ensin jotakin yi quanin yleisistä ideoista.

Olemme seisoneet treenin alussa monessa asennossa ja tutkineet monipuolisesti erilaisia voimia. Emme siis ole keskittyneet vain kuuteen perusvoimaan, vaan tutkineet myös kiertovoimia, yhtä aikaa eri suuntaan suunnattuja voimia jne. Yi quan on mielenkiintoisella tavalla abstrakti laji. Tämä näkyy hienosti esimerkiksi siinä tavassa, miten erilaisia voimia tutkitaan. Ajatuksena kuuden perusvoiman tutkimisessa on, että kun osaamme ne, samalla opimme myös suuntien välissä olevat voimat. Emme siis harjoittele kaikkia voimia, vaan ikään kuin abstrahoimme ne tietyiksi perusvoimiksi ja ajattelemme, että harjoittelumme ikään kuin laajenee tai siirtyy kattamaan myös muita voimia.

Tällainen harjoittelun siirtovaikutus on tuttua myös urheiluvalmennuksesta. KIHUn ylläpitämältä ”Valmennustaito.info” –sivustolta löytyy tästä lyhyt kuvaus.  Siirtovaikutuksella tarkoitetaan jonkin liikkeen harjoittelun vaikutuksen siirtymistä toiseen liikkeeseen. On olemassa kolmenlaista siirtovaikutusta: positiivinen, negatiivinen ja bilateraalinen siirtovaikutus. Positiivinen siirtovaikutus on kaiken urheiluharjoittelun perusta. Kilpasuorituksessa vaadittavat taidot voidaan jakaa osiinsa ja harjoittaa erikseen näitä osia. Korkeushyppääjä harjoittelee ponnistusta ja hyödyntää sitten harjoituksen kilpasuorituksessaan, vaikka se sitten tapahtuukin hieman eri tavalla. Jonkin liikkeen tekemisen taito voi myös siirtyä toiseen liikkeeseen. Permannon puolivoltin oppiminen helpottaa vastaavan kaltaisen uimahypyn oppimisessa jne. Negatiivisella siirtovaikutuksella tarkoitetaan sitä, että jonkin suorituksen oppiminen häiritsee toisen suorituksen oppimista, tulee kehosta ikään kuin läpi. Tätä esiintyy yleensä vain oppimisen alkuvaiheessa ja se yleensä katoaa nopeasti.  Bilateraalinen siirtovaikutus toimii raajojen välillä. Kun toinen käsi tai jalka oppii jonkin suorituksen, niin myös toinen käsi tai jalka oppii samaa suoritusta, vaikka ei harjoittelisi ao. suoritusta lainkaan. Tätäkin kannattaa hyödyntää ja harjoitella suorituksia ikään kuin ”väärältä puolen” tai peilikuvana. Näin myös lihastasapaino kohentuu. [http://www.valmennustaito.info/taito/teoriaosuus/]

Yi quanin metodi perustuu hyvin pitkälti positiiviseen siirtovaikutukseen. Sekä seisomisessa, että shi-lissä ja fa-lissakin harjoitellaan tiettyjä perusvoimia ja perussuuntia ja ajatellaan, että voimia opitaan hallitsemaan sitten myös erilaisissa sovelluksissa, jotka muodoltaan poikkeavat perusharjoittelusta. Tässä ajatustavassa on kuitenkin omat vaaransa. Positiivista siirtovaikutusta voi tapahtua vain, jos sovellus on tarpeeksi samankaltainen ja siinä käytetään kehon voimaa tuottavia rakenteita hyvin samankaltaisesti kuin perusharjoittelussa. Jos näin ei ole, siirtovaikutusta ei tapahdu ja voimaa ei opita ottamaan kehosta esiin sovelluksiin. Niinpä esimerkiksi Wang Xiang Zhai on muistaakseni todennut jossain kirjoituksessaan, että opeteltuasi perusvoimat, opettele sitten kaikki muut voimat.  Niitähän on periaatteessa lukematon määrä.

Ylipäätään se, mitä edellä kuvatussa puheessa ”voimalla” tarkoitetaan, ei ole itsestään selvää. Sitä pitää tarkastella sovellusten kautta. Yi quan on kamppailutaito, jossa pyritään kehittämään erilaisten kamppailutekniikoiden takana olevaa ”koko kehon voimaa”. Tämä voima siis ilmenee kamppailusovelluksissa, joita ovat erilaiset iskut, heitot, lukot, kaadot, potkut, torjunnat jne. Tämä repertuaari on aika loputon ja niissä esiin tulevat voimat ovat hyvin erilaisia.  Kuusi perusvoimaa tarkoittaa kummankin käden samansuuntaista voimaa eteen, taakse, sivuille, ylös ja alas.  On tyypillistä monissa kamppailutekniikoissa esimerkiksi, että toinen käsi suuntaa voiman eteen, toinen taakse, tai toinen ylös ja toinen alas, jolloin kehon mekaniikka niissä on täysin eri kuin yhdensuuntaisissa voimissa. Jotta ne oppisi, niitä on harjoiteltava. Olemme tehneetkin kevään treeneissä paljon erilaisia kiertovoimia. Olen käynyt vähän läpi harjoitustapaa, miten perusvoimien harjoittelusta tulee edetä kohti muita voimia. Monimutkaisempien voimien harjoittelu edellyttää monipuolista kamppailusovellusten tuntemista. Muuten ei kykene synnyttämään mielikuvaa, mitä vasten voimat suunnataan.

Yi quanissa siis harjoitellaan tavallaan muutamien muotojen kautta monia muotoja. Tässä luotetaan harjoituksen positiiviseen siirtovaikutukseen. Samalla on kuitenkin nähtävä tällaisen harjoittelun rajat. On myös otettava treeniohjelmaansa sellaisia voimia, mihin siirtovaikutus ei päde, mutta joita kuitenkin pitää tärkeänä oppia.

Olen myös korostanut harjoituksissa sitä, että harjoitus on koko kehomielen harjoitusta ja ilmaissut sen yleensä näin: ”Mieli ja mielikuva antaa vastuksen, keho antaa voiman. Ei siis vain kuvitella, että työnnetään tai vedetään, vaan vedetään ja työnnetään oikeasti, vaikka ei liikutakaan.” Jos tätä ohjetta ei ymmärrä tai pysty toteuttamaan, voimaa on vaikea löytää.  Ihmisen keho pystyy vapauttamaan voimaa vain jännityksen ja rentouden vaihtelun kautta. Muita voiman vapauttamisen keinoja ei ole. Kun työnnät autoa ojasta, se ei liiku, jos et pysty ottamaan voimaa kehostasi jännittämällä sitä. Sama pätee kaikkiin kamppailutekniikoihin.

Olen korostanut paljon rentoutta ja olemme opetelleet sitä tekemällä erilaisia käsien heilutusliikkeitä. Jos emme kykene rentoutumaan, nopea liike käy mahdottomaksi. Rentous on käsijarrujen pudottamista pois liikkeestä ja sen kautta nopeuden mahdollistamista. Olemme myös tehneet paljon käsien vapaata pudotusta kuumalle hellalle ja etsineet sen kautta rentoutta, mistä voima voi vapautua ikään kuin itsestään refleksinomaisesti. Kuuman hellan mielikuva auttaa tässä. Tässä yhteydessä olen käyttänyt myös ”ballistisen liikkeen” ajatusta.

Rentouden lisäksi olen korostanut kehon elastisuutta, ja olemme aina aloittaneet shi-li-harjoitukset nk. ”benji-köysi” –harjoituksilla. Tämä harjoitus opettaa hyvin rentoa, mutta samalla elastista liikettä, missä jännityksen ja rentouden vaihtelun voi tuntea koko kehossa. Harjoituksella tavoitellaan koko kehoa lävistävien lihas-jänne-kalvo –rakenteiden harjoittamista. Etsitään tuntemusta, missä koko keho on kuminauhan kaltainen, elastinen kokonaisuus. Kyse on lihas-jänne-kalvo –ketjujen eksentrisestä jännityksestä, missä lukemattomien toistojen kautta vaihdetaan kehoon ikään kuin ritsaan uudet, jäntevämmät kuminauhat. Tässä on kaksi vaihetta. On ensin löydettävä kehostaan nämä kuminauhat ja sitten treenin avulla ikään kuin vaihdettava ne uusiin ja jämäkämpiin.  No – tällaisilla metaforilla on rajansa, mutta jostain tällaisesta prosessista on kyse.

Ehkä vedän nämä kevään teemat yhteen muutaman tunnin workshopissa, joka tietysti pitäisi taas järjestää netin kautta. Katsotaan, saanko aikaiseksi.



Lyhyt huomio siitä, miksi etäopetus on vain korvike

Muut Posted on pe, huhtikuu 03, 2020 10:46:23

Olen vasta pitänyt muutaman tunnin etäopetusta, mutta jo nämä pari tuntia ovat vahvistaneet sen, mitä ennakolta ajattelinkin. Kun opetuksesta karsitaan kehollinen läsnäolo, siitä karsitaan samalla vaikuttavan opetuksen peruselementit. Teknologian kautta opetuksesta katoaa kokonainen ihminen ja jäljelle jää vain ruudun kuva ja kaiuttimista tuleva ääni. Tämä on paradigmaattinen esimerkki ihmisen esineellistämisestä, minkä teknologia tekee tässä puolestamme. Elävä ihminen muuttuu tulitikkuaskin kokoiseksi kuvaksi ruudulla. Elävä ääni vivahteineen muuttuu kaiuttimista tulevaksi välillä katkeilevaksi meluksi.

Toisaalta etäyhteys myös näyttää elävän kanssakäymisen ulottuudet. Ne huomaa helpommin, kun ne eivät ole läsnä. Teknologisessa kontaktissa eivät välity normaaliin kanssakäymiseen kuuluvat keholliset vivahteet, jotka ovat kuitenkin kaiken kommunikaation ydintä: pienet eleet, hienovaraiset ilmeet, äänen sävyt, kehon asennot ja liikkeet. Silloin myöskään tunne ei välity ja samalla myös innostusta on vaikea, miltei mahdoton siirtää. Samoin spontaani vastavuoroisuus jää kokonaan puuttumaan. Kanssakäyminen on mielenkiintoinen sanakin. Kanssakäyminen on yhdessä kävelemistä. Se vaatii toteutuakseen elävän ja liikkuvan kehon. Vain kehollisina olentoina voimme käydä yhdessä.

Teknologia myös sitoo opettajan tuolin ääreen istualleen ja riistää häneltä mahdollisuuden normaaliin liikkeeseen. Itselleni esimerkiksi on tärkeää luennoidessa päästä rauhassa kävelemään tilassa edestakaisin. Ilman vapaata kehon liikettä, myöskään ajattelu ei virtaa vapaasti. Kun teknologisessa vuorovaikutuksessa litistetään keho ruudun kuvaksi, menetetään iso osa vuorovaikutuksen perustavista elementeistä.

Minulta aina silloin tällöin pyydetään asahi-ohjaajakurssia verkkokurssina. En ole siihen lähtenyt, koska mielestäni erityisesti taitoja ei pitäisi opettaa verkon kautta. Taitojen opiskelussa opettajan pitää pystyä välittämään taitonsa kehomielestä kehomieleen. Monissa idän perinteissä tämä on tärkein taidon opetustapa. Niissä opettaja ei välttämättä selitä kovin paljon, hän siirtää omaa taitoaan itse tekemällä. Taidon siirto tapahtuu suoraan ihmiseltä ihmiselle ja teknologia ei voi välittää tätä suoraa taidon siirtoa. Tästä syystä opettajan läsnäolo on välttämätön. Monissa taidoissa tähän liittyy myös kosketuksen välttämättömyys. Opettaja opettaa myös hienovaraisella kosketuksella. Tähän teknologia ei tietenkään taivu.

Teknologian kautta opettamiseen liittyy siis monia vaaroja. Jos tämä opettamisen tapa yleistyy, se tarkoittaa välttämättä opetuksen ohentumista ja välitettävän tiedon ja taidon kaventumista. Se voi olla katastrofaalista tässä aina monimutkaisemmaksi käyvässä maailmassamme. Toisaalta tiedon ja sen välityksen ohentuminen ja pinnallistuminen ovat aikamme ilmiöitä, johon etäopetus helposti uppoaa. Kun tekstiviestit ja sähköpostit tulivat käyttöön, huomattiin, että tällainen kommunikaatio aiheutti paljon väärinkäsityksiä, koska viestit eivät kyenneet välittämään tunnetta. Sama tapahtuu nyt tässä etäopetuskokeilussa. Ehkä kohta tehdään sama, kuin silloin, että meeting-ohjelmiin tulee isoja emoji-painikkeita, joista voi läväyttää ruudulle välillä ison hymyn.  Tai saattaa olla, että on jo todellisuutta. En tiedä.



Asahi ja kielen asento

Asahi Posted on la, maaliskuu 28, 2020 12:47:59

Aivan asahin alkuaikoina, kun kuvasin asahin perusasentoa, otin mukaan myös kuvauksen kielen asennosta. Kuvaus kuului suurin piirtein näin. Anna pään olla hyvässä asennossa selkärangan jatkeella. Aisti kevyt kohoava tunne päälaella. Rentouta kasvolihakset. Anna suun olla kiinni. Aseta kieli kitalakea vasten ylähampaiden taakse. Voit ikään kuin imaista suun tyhjäksi ilmasta, jolloin suuhun tulee alipaine ja kieli tuntuu imeytyvät kitalakeen imukupin tavoin. Rentouta leuka ja kaikki kasvolihakset. Älä purista hampaita yhteen. Hengitä rauhallisesti nenän kautta.

Asahin periaatteet, asennot ja liikkumisen tapa tulevat kiinalaisesta taijista ja qigongista ja olin omaksunut tämänkin yksityiskohdan sieltä. Edellä kuvattu kielen asento perustellaan kiinalaisissa lajeissa meridiaani-opin kautta ja kun asahissa emme tukeudu tällaisiin kiinalaisen ajattelun malleihin, jätin hiljalleen tämän kuvauksen pois, koska en oikein osannut perustella sitä länsimaisin termein. Nyt osaan, kun vähän googlasin asiaa.

Edellä kuvaamani kielen asento on kielen perustava lepoasento, jonka hallinta voi olla monelta ihmiseltä hukassa. Jostain löysin maininnan, että 50 % ihmisistä tekevät tämän asian virheellisesti. Virheet kielen lepoasennossa tuottavat monenlaisia terveysongelmia. Ensinnäkin oikea kielen lepoasento mahdollistaa esteettömän nenähengityksen. Erityisesti kasvuvaiheessa kielen lepoasento on erityisen tärkeä. Jos pieni lapsi oppii pitämään kieltään alhaalla ja suutaan auki, jolloin hän myös hengittää sen kautta, tällä on monia negatiivisia terveysvaikutuksia.

Tässä yksi luettelo virheellisen kielen asennon mahdollisista vaikutuksista, jonka on koonnut yhdysvaltalainen hammaslääkäri Owen Mandanas kotisivuilleen: nielemisvaikeudet, kuorsaus, uniapnea, näköongelmat, leukanivelten toimintahäiriöt, hampaiden ahtaus, purentahäiriöt, vetäytynyt leuka, eteen työntyvä pään asento, niska-hartiajännitys ja kipu, päänsäryt.

Kieli toimii kasvojen kasvuvaiheessa ikään kuin kitalakea vasten painuneena muottina, jota vasten kasvojen luut saavat muotonsa. Jos kieli puuttuu sieltä, on siis alhaalla, tätä muottia ei ole ja kasvot muotoutuvat eri tavalla, poskipäät eivät levene ja alaleuka voi vetäytyä taakse. Aikuinen ei enää voi oikealla kielen asennolla ilmeisesti paljonkaan vaikuttaa enää kasvojensa muotoon, mutta moniin muihin kielen väärästä asennosta johtuviin ongelmiin hän vielä voi vaikuttaa.

Tämä asia on monimutkainen, enkä ole tietenkään asiantuntija, mutta muutamalla google-haulla tästä löytyy paljon materiaalia. Kun olen nyt tutustunut siihen, voin vain ihmetellä, miten kiinalaisissa kehon harjoittamisen perinteissä tämäkin asia on tunnettu jo tuhansia vuosia. Kielen asento on ihan olennainen asia kaikissa taolaisissa harjoituksissa, koska kieli yhdistää kehon keskeltä kulkevat ”hallitsevan” ja ”hedelmöittävän” kanavan yhdeksi kierroksi. Jos kieli lasketaan alas kitalaesta, tämä kierto katkeaa. Monissa taolaisissa harjoituksissa ”keskikierron” tai ”pienen taivaallisen kierron” harjoittaminen ja avaaminen on perusasia.

Opin tämän asian jo vuosikymmeniä sitten myös zen-harjoituksissa. Yleensä kaikissa zazenin (zen-meditaatio) ohjeissa neuvotaan, miten kieli asetetaan kitalakea vasten imukupin tavoin. Huulet pidetään suljettuna ja hengitys tapahtuu nenän kautta. Jos on tehnyt taolaisia harjoituksia tai zen-harjoituksia pitkään, ja toteuttanut tätä kielen asentoa, voi tuntea voiman joka nousee kehosta kieleen asti. Kieli ja koko kitalaen alue aina nenäonteloihin ja jopa otsaonteloihin asti voi tuntua ikään kuin voiman pesältä, jota on vaikea kuvata sanoin.

Asahissa meidän ei tarvitse miettiä kiinalaisia selityksiä tässä asiassa. Kitalakea vasten asettuva kieli on kielen perustava lepoasento, jonka voi ottaa osaksi asettautumista asahin perusasentoon.  Se mahdollistaa hyvän nenähengityksen ja auttaa koko pään ja hartiaseudun, itse asiassa koko kehon hyvän linjauksen ottamisessa.  Puhutaan myös ”kielen ryhdistä”. Kielen ryhdillä on oma panoksensa koko kehon optimaaliseen asentoon ja sen hallintaan.

Muuten, Buddhan hymyä selitetään usein myös tällä kielen asennolla (kuva alla).

Kehotan lukijaa googlaamaan termillä ”tongue position” ja etsimään lisää. Koska juttuja löytyy paljon, kannattaa keskittyä esim. hammaslääketieteeseen.

Tässä pari:

Owen Mandanasin kotisivut: https://ladydentistanchorage.com/tongue-positioning-what-it-is-and-how-it-helps/

Marjo Rein: Hengitätkö nenän vai suun kautta? Lääkäri: ”Lapsilla suuhengitys voi aiheuttaa purentaongelmia” https://yle.fi/uutiset/3-10470568.  1.11.2018



Seuraava »