Syksy on pitkällä, lehdet putoavat puista ja mieli kääntyy
jo kohti talvea. Taas saa jännittää, tuleeko hiihtokelejä lainkaan. Olen
viimeajat tutkinut ja miettinyt ”kehollisen kognition” tutkimusohjelmaa ja sen
puitteissa kielikuvien eli metaforien luonnetta. Kehollisen kognition
argumentti väittää, että jopa ihmisen hyvin abstraktikin ajattelu perustuu
aistivan ja liikkuvan kehon toimintoihin ja kielen metaforat ovat tästä hyvä todiste.
Klassikko on Lakoffin ja Johnsonin kirja Metaphors
We Live By (1980). On mielenkiintoista tehdä huomioita erityisesti suomen
kielestä, koska se edustaa ihan toista kieliperhettä kuin esimerkiksi englannin
kieli. Käytämme kehollisia metaforia todella paljon ja jatkuvasti. Kehollisilla
metaforilla tarkoitetaan kielikuvia, jotka viittaavat suoraan kehoon tai
ylipäätään aistivan ja liikkuvan kehon toiminnalliseen maailmasuhteeseen. Palaan
tähän ehkä joskus myöhemmin, koska aihe on kiinnostava, mutta nyt minun piti
kirjoittaa harjoittelun kolmesta moodista, joita voimme kutsua harjoittelun
imuksi, liu’uksi ja tasatyönnöksi. Nämäkin ovat metaforia, jotka auttavat
ajattelemaan asiaa sen kokemuksen avulla, mihin ne viittaavat. Toisaalta, jos
ei ole kokemusta hiihtämisestä, pari viimeistä kielikuvaa jää ymmärtämättä.
Mutta puhutaan nyt siis kielikuvilla.
Jos ylipäätään haluaa oppia jotain taitoa, sitä on
harjoiteltava. Tämä pätee sekä kehon että mielen taitoihin. Harjoitus itsessään
on toistoa, pitää jaksaa tehdä jotakin asiaa uudelleen ja uudelleen. Voimme
ajatella, että erilaisten taitojen tutkiminen on muotojen tutkimista. Taito
muotona on jatkuvasti muuttuva, joustava, plastinen, välillä hajoava, jälleen yhteen
keräytyvä, miltei elävä olento, joka pyrkii omiin suuntiinsa, lipeää käsistä,
karkaa, mutta josta hiljalleen alkaa saada jonkinlaisen otteen. Taito on
muotoa, jota ei voi koskaan loppuun asti hallita. Täydellistä taitoa ei ole.
Mutta taidon tutkiminen voi olla palkitsevaa. Se on loputonta matkaa kohti
jatkuvasti karkaavaa muotoa. Parhaimmillaan tuo tavoittelu vie mennessään ja
vetää perässään.
Kutsun sitä harjoittelun imuksi. Harjoittajalle se on paras
tila. Harjoitus vetää itsestään puoleensa, mitään työntämistä ei tarvita.
Päinvastoin. On ennemminkin pidettävä huolta siitä, että ei tee liikaa. Kun
joskus tavoittaa harjoittelun imun, siitä kannattaa yrittää pitää huolta niin
kuin se olisi jotain kallisarvoista ja haurasta. Oppiminen tapahtuu itsestään,
pakottamatta. Tässä tilassa on mahdollista löytää ja oppia asioita, joita ei
edes tavoitellut tai tiennyt olevan edes olemassa. Mutta harjoittelun imu
särkyy helposti. Hienoa on, jos saa muut mukaan tähän imuun. Ryhmässä koettu
imu kantaa paremmin kuin pelkkä oma imu. Toisaalta, kun on itse innoissaan ja
harjoituksen imussa ja jos sitä ei saa tarttumaan, niin oma imu myös helposti
hiipuu. Tunne on tärkeä ja usein se syntyy ilmapiiristä, joka on jotain
jaettua. Yhteisessä imussa on yhteinen imun tunne.
Normaalisti
harjoittelu on eräänlaista liukumista tai tasatyöntöä. Kun on hyvä luisto, niin
eteneminen tapahtuu miltei itsestään. Joskus luisto vähän takkuaa. Taidot,
jotka vaativat vuosien ja vuosikymmenien säännöllistä harjoittamista, vaativat erityisesti
alkumatkalla paljon tahtoa. Onneksi tahdonvoimaa voi harjoitella. Miten?
Harjoittelemalla. Tahtoa ei voi erottaa harjoituksesta eikä harjoitusta
tahdosta. Harjoituksen tekeminen ja tahdonponnistus ovat sama asia. Liike ja
siihen liittyvä ponnistus ovat sama asia. Ei ole olemassa mitään liikettä
erillään siitä ponnistuksesta, minkä liike vaatii. Japanilainen filosofi Kitaro
Nishida on kirjoittanut: ”Jos ojennan käteni, kyseessä on tahdon akti jos
katson sitä sisältä, mutta jos katson sitä ulkoa kyseessä on kehon liike. Tahto
on henkisen maailman kehoa, keho on materiaalisen maailman tahtoa; kehomme,
koska siinä mieli ja aine yhtyvät, on taideteos. (…) Keho on tahdon ilmausta
ja sisäinen luova akti yhdistää kehon ja mielen.”
Välillä harjoitusta joutuu työntämään. Tuntuu, että keli on
huono ja vaikka kuinka työntää, ei pääse eteenpäin. Taitojen harjoittelussa
tämä on normaalia. Taidot kehittyvät näin. Välillä mennään eteenpäin, välillä
taaksepäin, mutta pitkällä matkalla edistystä tapahtuu, vaikka emme olisi siitä
aina tietoisiakaan.
On hyvä tunnistaa, missä moodissa sitä itse on. Onko
harjoituksen imussa, sen liu’ussa, vai onko menossa tasatyöntövaihe. Jos jää
pitkäksi aikaa jumiin kahteen viimeiseen, on syytä etsiä jotain muutosta.
Työntäminen on raskasta eikä sitä loputtomasti jaksa. Muutos voi olla mikä
tahansa virike, liikkeen variaatio, pieni tutkimusmatka johonkin uuteen ideaan,
kirja, lause blogissa, video, opettajan esimerkki. Jos itse toimit opettajana,
yritä muistaa, että yksi opettajan tärkeä tehtävä on pyrkiä synnyttämään
oppilaissa harjoituksen imu ja opettaa, miten sitä pidetään yllä. Samalla pitää muistaa, että on mahdotonta
opettaa harjoituksen imua, jos ei itse sitä koskaan koe ja pyri itsessään
viljelemään.
Opetettuani nyt erilaisia taitoja viitisenkymmentä vuotta tajusin aika tärkeän asian, nimittäin että taitoja ei voi opettaa. Niitä voi opettaa vain harjoittelemaan. Tajusin myös, että juuri sitä olen omassa ”opetuksessani” myös yrittänyt tehdä. Yritän opettaa aina erilaisia harjoituksia ja harjoitella itse mukana.
Kun menet tunnille harjoittelemaan jotain taitoa, oli se
sitten asahi, karate tai kiinan kieli, et voi sanoa, että olisit tunnin jälkeen
oppinut sen. Olet voinut edistyä taidossa, mutta taidot ovat jotain sellaista,
että niiden kokonaisuutta emme pysty edes määrittelemään. Taidot ovat aina
ihmisen toimintaa, joka on niin monimutkaista, että emme yleensä edes periaatteessa
pysty näkemään sen kaikkia mahdollisia ulottuvuuksiakaan. Taidoissa on
lukemattomia vivahteita, joita säännöllinen harjoittelu paljastaa, mutta emme
koskaan voi olla varmoja, että olisimme oppineet ne kaikki. Taidot ovat myös
yksilöllisiä, koska ihmisten kehon ja mielen historia ja rakentumisen tapa ovat
aina erilaisia. Kaksi ihmistä eivät harjoita samaa taitoa koskaan täsmällisesti
samalla tavalla, vaan he tekevät sen aina omalla tavallaan. Taidot eivät siis ole
jotain pysyvää tai kiinteää, jonka voisimme tarkasti edes määritellä, vaan ne
ovat prosesseja, eräänlaisia matkoja tai teitä, joita pitkin kuljetaan. Yleensä
aina löytyy joku, joka on päässyt taidossa pidemmälle.
On siis aika ilmeistä, että jos taidot ovat tällaisia, niitä
on mahdoton myös opettaa. Voidaan opettaa vain taitojen harjoittelua. Ja tämä
onkin aivan oma taitonsa, se on opettajan taitoa, siis opettaa harjoituksia,
joiden avulla taitoja harjoitellaan. Kun aloitin tämän syksyn ”Funktionaalinen
kehotietoisuus ja kehomielen integrointi (bodyfulness)” kurssini, totesin
ensimmäisessä luennossani, että teemme tällä erilaisia kysymyksiä. Itse asiassa
koko kurssi on sellaisten kysymysten tekemistä kuin ”onko olemassa jokin
optimaalinen kehomielen asento/asenne?”, ”mitä tarkoittaa
funktionaalinen/epäfunktionaalinen mieli?” jne.Totesin sitten, että kurssilla
en vastaa näihin kysymyksiin, koska vastaus on harjoitus, joita yhdessä teemme.
Teemme harjoituksia, jotka on suunniteltu auttamaan, kun etsimme vastausta
tämänkaltaisiin kysymyksiin. Tämä on koko jutun ydin: harjoitus on vastaus sekä
kehon että mielen taidoissa.
Tästä tulee väkisinkin mieleen 1200-luvulla elänyt
japanilainen filosofi ja zenin soto-koulun perustaja Dogen, jolla on
mielenkiintoinen periaate, jonka voisi kääntää ilmaisulla ”harjoitus ja
valaistuminen ovat yksi” (修證一如 shushō-ittō / shushō-ichinyo).
Hän kirjoittaa mm. zazen-harjoitusohjeessa Fukan
Zazengi, että ei ole mitään eroa harjoittelun ja valaistumisen välillä,
zazenin ja arjen elämän välillä.
Ymmärrän, että Dogen tarkoittaa samaa asiaa, mitä edellä
kuvasin. Aluksi pitää muistaa, että valaistumisen käsite käyttää valon
kielikuvaa. Itse olen jo pitkään kääntänyt tämän ilmaisun ”mielen
läpivalaisemiseksi”, koska tämä käännös ilmaisee paremmin sen, mistä
harjoituksessa on kyse: mielen toiminnan ymmärtämisestä. Mitä siis Dogen sanoo?
Edellisen valossa hän vain toteaa, että ”harjoitus on mielen läpivalaisemista”,
ei sen kummempaa. Harjoitus ja mielen läpivalaiseminen ovat sama asia,
viittaavat samaan prosessiin. Sama pätee siis zazeniin, joka on siis
harjoitusta ja arkeen, joka nähdään zenissä myös harjoituksena. Kaikki tämä
harjoitus on mielen läpivalaisemista. Mielen läpivalaistuminen ei ole jotakin,
joka odottaa meitä tuolla jossakin, vaan se on juuri se, mitä juuri nyt teemme,
kun harjoitamme itseämme.
On jotenkin masentavaa, että joutuu treenaamaan viisikymmentä vuotta oivaltaakseen jotain näin yksinkertaista.
Tiedän, että on heinäkuu, ja että tällaisia postauksia ei
nyt paljon lueta, mutta en pysty pidättelemään sisälläni tätä juttua
pidempään.
Koronavuosi on ollut omalaatuista aikaa varmaan meille
kaikille. Itse olen elänyt täällä maalla aika lailla eristyksissä yli vuoden.
Se on myös tarjonnut mahdollisuuden syventää ajatteluaan ja taitojaan. On
hienoa huomata, että aina voi oppia uusia asioita. Tutustuin tässä kesällä
erääseen japanilaiseen ajattelutapaan, joka avasi minulle heti myös uuden tavan
ajatella asahia. Vaikka tämän ajattelun lähtökohta on kaupallisessa
tuotekehittelyssä, markkinoinnissa ja valmistamisessa, se on helposti
sovellettavissa mitä erilaisimmille alueille ja niin sitä sovelletaankin. Asia, minkä opin, oli että kaikilla tuotteilla
on tietty arvo ja itse asiassa tuotteen todellinen arvo määrittyy siitä,
millaisen arvon asiakkaat kokevat saavan siitä itselleen. Tässä puhutaan siis
arvoista. Toivon, että ette tässä vaiheessa lakkaa lukemasta, kun puhe kääntyy
niinkin abstraktiin asiaan kuin arvot. Tämä liittyy keskeisesti myös asahiin!
Opin nopeasti ajattelemaan, että asahi-ohjaajat toimivat
yhteisöissään hyvinvoinnin ja siihen liittyvien arvojen ja toimintojen
edistäjinä. Voidaan ajatella, että asahin perusarvo ohjaajille on, että sen
avulla he kykenevät tuottamaan hyvinvointia itselleen, läheisilleen, ryhmilleen
ja ylipäätään yhteisöön, jossa he vaikuttavat. Tämän myötä asahi lisää myös ohjaajien omaa
arvoa. Asahi ei ole vain hyvinvoinnin arvoja tuottavaa toimintaa, vaan se tuo
myös arvoa ohjaajille. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät arvot kulkevat
käsi kädessä ylipäätään hyvään elämään tähtäävien arvojen kanssa. Samalla
tavalla voidaan ajatella myös asahin harrastajista, jotka myös voivat toimia
omissa yhteisöissään hyvinvoinnin ja sitä lisäävien toimintojen edistäjinä.
Tämän ajatustavan kautta avautuu toinen näkökulma. Tämä
liittyy asahin laatuun. Voidaan kysyä, mitä on laatu asahin kaltaisessa
kehomielimenetelmässä. Ohjaajan kannalta asahin laatu voidaan ajatella
seuraavalla tavalla. Ohjaaja saa koulutuksessaan asahi-tuotteen, mikä on
monipuolinen terveysliikunta-, somatiikka- ja kehomielimenetelmä. Tämän
tuotteen laatu voidaan määritellä sen hyvinvoinnin ja elämän laadun lisäyksen
määräksi, mitä ohjaaja tuottaa yhteisössään koko sinä aikana, kun hän toimii
asahi-ohjaajana. Vaikka emme voikaan mitata tätä ja esittää täsmällisenä
suureena, se voidaan kuitenkin ajatella karkeasti sellaisena.
Asahin laatu on siis yhteydessä ohjaajan taitoon, mutta myös
hänen aktiivisuuteensa omissa yhteisöissään. Siihen liittyy myös se tapa, miten
hän kannustaa omia ohjattaviaan olemaan myös aktiivisia omissa lähipiireissään.
Käytännössähän ohjaajan taitoon liittyy se, miten laajasti hän opiskelee ja
perehtyy asahin eri tasoihin, sen liikkeiden oikeaan tekotapaan, liikkeiden
muunnelmiin, liikeperiaatteisiin jne., jotta hän pystyy siirtämään asahia
mahdollisimman hyvin oppilailleen. Tämä
vaatii jatkuvaa opiskelua: omaa harjoittelua ja kouluttautumista. Ohjaajan
taito on tietysti ensimmäinen hänen opettamansa asahin laatua määräävä seikka.
Jos ajattelee asiaa näin, siis laajasti yhteisöllisen hyvän
tuottamisen kannalta, tästä seuraa monia asioita. Koulutuksissa on ohjaajille tietysti
selitettävä tämä asahin laaja hyvinvoinnin malli, jotta ohjaajat kokevat
itsensä arvokkaina hyvinvoinnin ja elämän laadun tuottajina. Kun pohdin tätä
ajatusta, minulle myös valkeni hieno käytännöllinen periaate, jonka haluan heti
opettaa kaikille asahi-ohjaajille ja toivon, että he vievät ajatusta eteenpäin
ryhmissään ja yhteisöissään. Periaatteen
voi muotoilla esimerkiksi näin:
OPETA KOLME
ASAHI-LIIKETTÄ KAVERILLE!
Tämä periaate konkretisoi kaiken, mistä edellä puhun. Jos
haluamme levittää asahin avulla hyvinvointia yhteisöissämme, meidän on oikeasti
opetettava sitä muille. Mutta kolme liikettä riittää! Kaikki voivat oikeasti
oppia kolme liikettä ja saada siitä liikkeiden hyödyt. Ohjaajia kehoitan
opettamaan kolme liikettä omille läheisilleen, perheelleen, kavereilleen
jne. Ryhmissään he tietysti opettavat
asahia perusteellisemmin, myös kokonaisia liikesarjoja, mutta myös ryhmissä
tulisi kehottaa kaikkiaharrastajia opettamaan kolme
liikettä kavereilleen. Kaikki harrastajat pystyvät tähän. Liikkeet voi valita
kaverin tarpeiden mukaan. Jos hänellä on hartiaongelmia, kolme hartialiikettä
on hyvä, tai kaksi ja hengitystä tasaava liike. Jos kaveri on stressaantunut,
vaikkapa pari hengitysliikettä ja jokin muu liike on hyvä setti. Kaikki
harrastajat pystyvät tähän.
Asahi-ohjaaja voi sisällyttää ajatuksen tuntiinsa
keskittymällä välillä tällaisen helposti opetettavan kolmen liikkeen sarjan
opettamiseen. Hän voi myös perustella, millaisiin ongelmiin tai tarpeisiin
juuri nämä kolme liikettä olisivat hyvä apu. Tämä voisi olla yksi asahi-tunnin
osio. Siihen voisi liittää myös vinkkejä harrastajille liikkeiden
opettamisesta.
Tällainen toimintaa tuottaa sitä laatua, mistä alussa
puhuin, kun totesin, että asahin laatu voidaan määritellä sen hyvinvoinnin
määräksi, minkä opettajat yhteisöissään tuottavat. Jos he saavat oppilaansa
myös aktiivisesti opettamaan vaikkapa vain kolme liikettä omissa yhteisöissään,
se vaikuttaa sekä heidän itsensä, mutta myös heidän opettajansa ja ylipäätään
asahin arvoon hyvinvointia tuottavina toimijoina ja menetelmänä.
Ja jos haluamme levittää asahin tuomaa hyvinvointia vielä
enemmän, periaatteen voi muotoilla myös seuraavasti:
OPETA KOLME ASAHI-LIIKETTÄ
KOLMELLE KAVERILLE!
Päätin, että otan itse käyttöön tämän ajatuksen kaikissa asahiin liittyvissä koulutuksissani. ”Opeta kolme liikettä kaverille, tai vaikka kolmelle!” tulee olemaan tästä lähtien motto, jota toistan kaikissa koulutuksissa ja ryhmissäni ja toivon, että kaikki asahin ohjaajat vievät tätä viestiä eteenpäin. Ryhtykäämme kaikki heti syksyn kursseilla toteuttamaan tätä ideaa. Jouluun mennessä olemme kaksinkertaistaneet asahin harrastajien määrän!! Näin asahin arvo ja laatu pääsee toteutumaan täydessä potentiaalissaan.
Tämä kirja on ollut työn alla jo muutaman vuoden. Helmikuusta lähtien käsikirjoitus on ollut kustantajalla, mutta näyttää siltä, että ainakaan edelliset asahi-kirjat julkaissut kustantaja ei ole tästä kiinnostunut. Pitänee edetä projektissa ja tehdä se itse.
Aikaisemmin julkaisemani kirjan johdanto on muuttunut, koska myös kirjan sisältö on jonkin verran muuttunut. Tämä projekti tulee vielä viemään jonkin aikaa, mutta jotta asia pysyisi mielessä, alla kirjan toivottavasti lopullinen sisältö ja johdanto.
Sisältö:
Asahin liikuntapyramidi
Asahi III, perusteet, yksityiskohdat ja liikevariaatiot
Asahi somaattisena menetelmänä
Asahin periaatteet liikesarjoina
Tietoinen liike ja liikkeen sisäinen hallinta
Asahi ja hengittämisen taito
Asahia vuodepotilaille
Onko asahi ”mindfulnessia”?
Johdanto:
Tämä
kirja on jatkoa kahdelle edelliselle asahia käsitteleville kirjoilleni: Asahi – tietoisen liikkeen taito
(Docendo 2014) ja Asahi II – syväsukellus
kehomieleen (Docendo 2016). Asahi-menetelmä perustuu kolmeen liikesarjaan,
joista kahta ensimmäistä käsittelin perusteellisesti edellä mainituissa
kirjoissa. Tässä kirjassa syvennyn tarkemmin asahin kolmanteen liikesarjaan ja
avaan myös asahin muita ulottuvuuksia. Asahi Health -menetelmä on monitasoinen
terveysliikuntajärjestelmä, mistä voidaan erottaa kolme tasoa. Asahi on 1.
monipuolinen terveysliikuntamenetelmä, 2. optimaalista kehon käyttöä opettava
somaattinen menetelmä ja 3. kehon ja mielen harmoniaa tuova meditatiivinen
kehomieliharjoitus. Kuvaan asahia tässä kirjassa kaikilla näillä tasoilla.
Ensimmäinen luku käsittelee asahia
erilaisia yleisiä vaivoja hoitavana ja ennaltaehkäisevänä
terveysliikuntamenetelmänä. Teen tämän käyttäen hyväksi UKK-instituutin
lanseeraamaa ”liikuntapyramidi” ajatusta, mutta teen sen toisin. Asahin
liikuntapyramidissa emme lähde liikkeelle siitä, minkälaisia erilaisia
liikuntamuotoja ihmisten tulisi harjoittaa, jotta he pysyisivät terveinä.
Asahissa lähdemme liikkeelle ihmisestä itsestään, siitä miten hänen kehonsa eri
kohdat ovat alttiita erilaisille vaivoille ja sairauksille ja miten asahin
harjoitukset ennaltaehkäisevät ja hoitavat näitä ongelmia. Asahissa harjoitamme
itseämme systemaattisesti päästä varpaisiin ja tässä luvussa käyn läpi
lyhyesti, mitä terveyshyötyjä tällaisesta harjoituksesta on.
Kirjan toisessa luvussa kuvaan asahin kolmannen
liikesarjan jokaisen liikkeen kuudesta näkökulmasta tai tasosta. Perusteissa tarkastelen liikettä
aloittelijan näkökulmasta. Annan liikkeen suorittamisen perusohjeet. Sen
jälkeen syvennyn liikkeiden yksityiskohtiin,
jotka tulevat tärkeiksi, kun asahia on harrastettu vähän pidemmän aikaa.
Kolmannessa osiossa ”mieli mukaan”,
annan vinkkejä, miten huomion voi paremmin pitää suunnattuna liikkeiden
yksityiskohtiin ja liikekokemukseen. Tämä asahin taso, jossa keskitytään
erityisesti huomion suuntaamiseen ja mielen harjoittamiseen, käy tärkeämmäksi,
kun harrastaja edelleen etenee asahi-taidossaan. Neljänneksi kuvaan liikkeelle
yhden tai useamman liikevariaation.
Liikkeiden variaatiot auttavat ymmärtämään perusliikettä, mutta tuovat mukanaan
harjoitteluun myös vaihtelua. Ne opettavat myös analysoimaan asahin liikkeitä
ja osoittavat kohti asahin luoviakin liikemahdollisuuksia. Viidenneksi annan opettajille ohjeita liikkeiden kohdista,
mitkä saattavat olla harrastajille vaikeita. Kuudenneksi ja viimeiseksi olen
kirjoittanut jokaiseen liikkeeseen liittyen muutaman runonomaisen säkeen, eräänlaisen arvoituksen, joiden avulla asahin
harrastaja voi vielä pyrkiä syventämään ymmärrystään asahin syvemmistä
tasoista. Asahi ei ole vain terveysliikuntaa, vaan se on monitasoinen ja
harjoituksen myötä jatkuvasti syvenevä somaattinen menetelmä, joka antaa
harrastajalleen terveyttä, mutta myös kehon hyvään kannatteluun ja
voimantuottoon liittyviä taitoja. Pyrin tässä luvussa kuvaamaan asahin
kolmannen liikesarjan monesta näkökulmasta samalla tavalla kuin tein
aikaisemmissa asahi-kirjoissani kahden ensimmäisen sarjan kohdalla.
Kolmannessa luvussa tarkastelen asahia
somaattisena menetelmänä. Asahi ei ole vain liikesarjoja, vaan liikkeiden
tekemistä kannattelevat asahin psykofyysiset periaatteet. Nämä periaatteet
tekevät asahista somaattisen menetelmän, jossa etsitään kehon optimaalista
asentoa, liikettä ja voimantuottoa arjen askareissa. Somatiikan käsitteen loi
yhdysvaltalainen filosofi Thomas Hanna 1970-luvun alussa. Käyn tässä luvussa
läpi, mitä somaattisilla menetelmillä Hannan mukaan ylipäätään tarkoitetaan ja
miksi asahikin on hyödyllistä nähdä somaattisena menetelmänä. Luku on
paikoitellen aika filosofinen, mutta toivottavasti auttaa lukijaa ja asahin
soveltajia näkemään syvemmälle asahin ulottuvuuksiin ja mahdollisuuksiin.
Asahia käytetään nykyään myös erilaisten psykofyysisten terapiamenetelmien
ohessa ja apuna ja tämä luku luo perustaa ja teoriaa tälle toiminnalle.
Neljännessä luvussa käsittelen asahin
liikeperiaatteita. Olen käsitellyt niitä jo aiemmissa kirjoissa, mutta nyt
annan jokaiseen periaatteeseen liittyvän liikesarjan. Nämä periaatteisiin
liittyvät liikesarjat toimivat samalla tavalla kuin asahin varsinaisetkin
sarjat, antavat mallin ja muistille tuen, jonka avulla periaatteita on helppo
opetella ja kerrata. Ilman näitä liikeperiaatteita ja niiden noudattamista
asahi kadottaa luonteensa ja muuttuu pelkäksi terveysjumpaksi. Olen tässä
luvussa ajatellut erityisesti asahin opettajia, joilla on haastava tehtävä
opettaa liikuntaa, joka näyttää päällisin puolin helpolta, mutta jonka
oikeaoppinen tekeminen vaatii vuosien työn. Asahi ei ole vain fyysisten
liikkeiden suorittamista, jotta saisimme niiden terveysvaikutukset, vaan se on
taito, jossa opetellaan monia syvällisiä kehon hyvään linjaukseen ja
kannatteluun sekä voimantuottoon ja huomion suuntaamiseen liittyviä
periaatteita. Asahi on ensisijaisesti taito ja liikekokemus, mikä syntyy asahin
liikkeiden ja niiden taustalla olevien periaatteiden saumattomasta yhteydestä.
Nämä periaatteet syventävät asahin somaattiseksi menetelmäksi. Tämä luku antaa
erityisesti asahin ohjaajille työkaluja näiden periaatteiden opettamiseen ja
omaksumiseen, mutta myös edistyneet asahin harrastajat saavat luvusta välineitä
oman asahi-taitonsa kehittämiseen.
Viidennessä luvussa keskityn asahiin
tietoisen liikkeen näkökulmasta. On monia tapoja harjoittaa liikkeen ja kehon
aistimisen avulla huomion suuntaamista. Tämä asahin taso liittää asahin
vanhoihin joogan, qigongin tai taijin tapaisiin vanhoihin meditatiivisiin perinteisiin. Yhdellä
tasolla asahi on yksi liikemeditaation muoto. Olen käsitellyt kehomielen
harjoittamista tietoisuustaitojen näkökulmasta tarkemmin kirjassani Mindfulness – tietoisuuden harjoittamisen
taito (Docendo 2013), johon tästä teemasta kiinnostuneiden lukijoiden
kannattaa tutustua. Tuossa kirjassa pyrin antamaan laajemman historiallisen ja
filosofisen viitekehyksen siitä, mihin kokonaisvaltainen kehon ja mielen
harjoittaminen yleisemmin liittyy. Kysehän on yhdestä itsensä tutkimisen ja
itsensä kasvattamisen tavasta. Harjoittamalla kehomieltään ihminen pyrkii aina
ymmärtämään paremmin itseään ja ihmisenä olemista yleisemmin. Käsillä olevassa
kirjassa näkökulmani on teknisempi. Annan tässä luvussa useita konkreettisia
tapoja, miten mieli pidetään kohdistuneena kehon liikkeeseen ja sen
vivahteisiin. Näiden periaatteiden noudattaminen syventää asahin
kehomieliharjoitukseksi.
Tietoiseen
liikkeeseen liittyy kaksi perustavaa näkökulmaa, joita kumpaakin käsittelen. Ne
ovat (1) tietoisuus liikkeestä ja (2) liikkeen sisäinen kontrolli.
Liiketietoisuus tarkoittaa, että aistimme liikkeen tuntemusta liikeradan
jokaisessa pisteessä. Liikkeen aistiminen, kehon ”kinestesia” on ikään kuin
kartta, josta voimme oppia näkemään aina pienempiä ja pienempiä yksityiskohtia.
Se tekee tietoisen liikkeen harjoittamisen erittäin mielenkiintoiseksi ja
motivoivaksi. Liikekokemus on siis syvenevä. Liikkeen sisäisellä kontrollilla
tarkoitetaan sitä, että liikettä ohjataan hallitusti sen liikeradan jokaisen
pisteen kautta. Hyvin helposti liike menee eteenpäin automaattisesti. Tästä
automatiikasta tietoisessa liikkeessä pyritään pois. Tarkoituksena on löytää
eräänlainen hienovarainen tahdonponnistus tai tahdonvoima, jolla liikettä
ohjataan jatkuvasti ja tietoisesti eteenpäin. Tämä vaatii liikkeen radikaalia
hidastamista ja jatkuvaa huomion tietoista suuntaamista. Kyseessä on
eräänlainen katkeamaton ja saumaton kehon ja mielen yhtäaikaisen ponnistuksen
ylläpito. Tämä on myös syy siihen, miksi tietoinen liike toimii harjoituksena,
jossa liikutaan kehon ja mielen erillisyydestä kohti kehomielen yhteyttä.
Kuudennessa luvussa käsittelen asahia
hengittämisen taidon näkökulmasta. Asahissa hengitys kannattelee tietoista
liikettä. Etsitään liikkeen, hengityksen ja mielen harmoniaa. Tämä periaate on
monen ihmistä eheyttävän liikkeen lähtökohta. Tiedostamalla liikkeen ja
hengityksen rytmin asahi syvenee pelkästä terveysliikunnasta syvemmille
somaattisen menetelmän ja kehomieliharjoituksen tasoille. Käsittelen tässä luvussa hengitystä monesta
näkökulmasta aina hengityskierron fysiologiasta hengityksen filosofiaan asti.
Kirjassani
Asahi II – syväsukellus kehomieleen
kuvasin, miten asahin perusliikesarjan voi tehdä tuolilla istuen. Sarjaa
käytetään paljon erityisesti senioriryhmissä. Käsillä olevan kirjan seitsemännessä luvussa annan tavan,
miten asahin perusliikesarjan voi tehdä lattialla tai vuoteessa maaten.
Liikesarjalla on monia sovelluksia. Asahin perussarjat tehdään seisten ja jos
jalkavoimaa ei ole, ne saattavat tuntua raskailta. Siksi voi olla joskus
paikallaan jatkaa tekemistä tuolilla istuen. Aina emme myöskään pysty istumaan
tuolilla. Voimme joutua vuodepotilaaksi. Vaikka olisimme sidottuja vuoteeseen,
se ei tarkoita, että emme voisi tehdä mitään liikuntaa. Koko liikesarjan
tekemine voi olla liian rasittavaa, mutta aina voi valita liikkeen tai
liikekokonaisuuden, mitä pystyy tekemään. Tässä luvussa kuvaan asahin
perussarjan liikkeistä sellaisia variaatioita, että ne soveltuvat maaten
tehtäviksi. Myös asahin ryhmäharjoituksessa voi tulla tilanteita, että ohjaaja
haluaa teettää joitakin liikkeitä makuulta. Luvussa kuvattu liikesarja antaa
tähän malliesimerkkejä.
Kahdeksannessa ja kirjan viimeisessä
luvussa käsittelen kysymystä ”onko asahi mindfulnessia”. Elämme tätä
kirjoittaessani edelleen voimakasta ”mindfulness-buumin” aikaa. Törmäämme
siihen jatkuvasti erilaisissa tiedotusvälineissä ja meille markkinoidaan
jatkuvasti erilaisia mindfulness-ryhmiä ja koulutuksia. Katson tässä luvussa
tätä ilmiötä monesta näkökulmasta. Asahi-ohjaajien on syytä tiedostaa
mindfulness-ilmiön monitahoinen ja monimutkainen luonne, koska asahikin on
tietoisen ja hitaan liikkeensä vuoksi meditatiivinen harjoitus. Meditatiiviseen
harjoitukseen ylipäätään liittyy paljon erilaisia väärinkäsityksiä ja
ennakkoluuloja. Jotkut haluavat kaikin tavoin pitää asahin ulkona näistä
menetelmistä, toiset näkevät asahin ja muidenkin meditatiivisten menetelmien
syvän yhteyden. Puran tässä luvussa mindfulness-menetelmät kolmeen isoon
kategoriaan ja tarkastelen näitä kategorioita ja niihin liittyvien menetelmien
päämääriä yleisemmin. Tämän tarkastelun perusteella asetan sitten kysymyksen
asahin ja mindfulness-menetelmien suhteesta.
***
Olen laittanut asahin kaikki perussarjat YouTube-kanavalleni sekä Asahi-Akatemian nettisivuille, jotka löytyvät osoitteesta: www.asahi.pro. Myös tämän kirjan materiaaleja löytyy samasta paikasta. Asahi on viidessätoista vuodessa levinnyt yhdeksi suosituimmista liikuntamuodoista kansalais- ja työväenopistoissa. Erityisesti opistojen kurssien kautta asahi on tavoittanut ja joka vuosi tavoittaa tuhansia hyvinvoinnistaan ja terveydestään kiinnostuneita suomalaisia. Asahin ohjaajat tekevät arvokasta työtään myös monilla terveydenhuollon aloilla. Asahia käytetään kuntoutuksessa, fysioterapiassa, kivunhoidossa, mielenterveystyössä, psykoterapiassa, seniorityössä, eritysryhmien liikunnassa jne. Tämän kirjan myötä kolmiosainen kirjasarjani asahi-menetelmästä, sen muodoista ja perusteista saa päätöksen. Pidän näitä kolmea kirjaa asahin käsikirjoina, jotka toivottavasti kuluvat kulmistaan hiirenkorville tiedonhaluisten ohjaajien ja aktiivisten harrastajien käsissä.
Saan aina joskus kuulla kritiikkiä siitä, että nostan usein
esille asahin kiinalaisia taustataitoja, kuten taijita ja qigong -harjoituksia.
Kuulemma jopa pilaan sillä asahin maineen suomalaisena terveysliikuntana. Olen
vahvasti eri mieltä. Koska tähän asiaan näyttää liittyvän paljon ennakkoluuloja
ja tietämättömyyttä asahin historiasta, ajattelin kirjoittaa ajatuksiani auki.
Olen tosin tehnyt sitä koko ajan tämän viidentoista vuoden aikana, jona olen
asahia kehittänyt, mutta aina voi kerrata.
Ihan ensimmäisenä pitää todeta, että olen viettänyt
käytännössä koko työikäni yliopistomaailmassa tieteellisen tutkimuksen parissa ja
olen omaksunut siellä monia akateemisia ajattelutapoja. Yksi tärkeimmistä
tieteen periaatteista on merkitä näkyviin aina lähteensä. Kunniaa ei pidä ottaa
itselleen toisten tutkimuksista eikä esittää omanaan sitä, mitä ei itse ole
kehittänyt. Olen siis tottunut sekä kirjoittamaan, ajattelemaan että toimimaan
niin kuin tieteessä on tapana. Välillä kuljetaan lähteestä lähteelle, välillä
niistä irtaudutaan, mutta aina laitetaan lähteet näkyviin. Populaareissa
teksteissä, kuten blogeissa, lähdeviitteitä ei ole tapana käyttää, mutta
tärkeimmät ajattelun lähteet on silloinkin tapana mainita, jolloin ei tule
väitettyä omakseen sitä, mikä omaa ei ole.
Akateemisen kirjoittajan on vaikea kertoa edes vitsiä kertomatta
samalla, keneltä sen on kuullut.
Samaa periaatetta olen pyrkinyt kunnioittamaan myös asahissa.
Olen kirjoittanut pitkiä artikkeleita asahin taustasta, sen kehityshistoriasta
liike liikkeeltä, että ei syntyisi kuvaa siitä, että itse tai asahi-projektissa
muut mukana olleet olisimme luoneet asahin liikkeet ja niihin liittyvät
periaatteet ikään kuin tyhjästä. Asahista ei voi mielestäni totuudellisesti
edes puhua, jos ei nosta esiin niitä kiinalaisia liikuntamuotoja, joista
käytännössä kaikki asahin liikeperiaatteet ja myös iso osa liikkeistä on
peräisin. Tiedän tämän, koska olen itse ne suurelta osin asahiin tuonut! Tästä
syystä minua häiritsee valtavasti puhe asahista ”suomalaisena” terveysliikuntana.
Asahissa on tuskin mitään suomalaista, paitsi kehitysryhmässä mukana olleet
neljä miestä. Kehitysryhmän jäsenten kansalaisuus ei tee asahista suomalaista,
jos sen sisältö on suurelta osin lainattu muualta. Toinen seikka, mikä minua
haittaa tässä puheessa asahin suomalaisuudesta on, että siihen on
sisäänrakennettu ajatus siitä, että suomalaisuus olisi jotenkin parempaa,
laadukkaampaa tai tieteellisempää kuin vaikkapa kiinalaisuus tai
afrikkalaisuus. Niin ei tietenkään ole. Tällaiseen puhetapaan liittyy
mielestäni helposti negatiivista kansallismielisyyttä, jossa vähätellään muita
kulttuureita. Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä en haluaisi nähdä sellaista
puhetapaa asahin kohdalla, joka tosiasiallisesti on suomalainen versio,
yhdenlainen muunnelma, kiinalaisista qigong-harjoitteista.
Kiinalaisessa kulttuurissa monet asiat kehittyivät tuhansia
vuosia aikaisemmin kuin lännessä. Yksi näistä asioista on terveyttä edistävät
ja sairauksia hoitavat fyysiset harjoitukset. Lännessä alamme vasta hiljalleen
ymmärtää idän syvällisiä kehon ja mielen harjoituksia. Itse olen ylpeä siitä
tavasta, miten olemme asahissa onnistuneet luomaan kiinalaisten harjoitusten
perustalle helposti lähestyttävän, mutta monitasoisen harjoitusmenetelmän.
Minusta on silloin myös tärkeää, että kunnioitamme asahin lähtökohtia. Ilman
kiinalaisia terveysliikuntaperinteitä ei asahia olisi edes olemassa. Itse olen
harjoitellut useampia kiinalaisia lajeja säännöllisesti jo noin 35 vuoden ajan,
enkä edelleenkään lakkaa ihmettelemästä näiden lajien käsittämättömän syvällistä
ymmärrystä ihmisen kehon ja mielen rakenteesta, toimintatavoista ja
harjoitettavuudesta.
Suomalainen kulttuuri on edelleen valitettavan
kapeakatseista ja ennakkoluuloista. Aina välillä törmäämme jopa asahin
yhteydessä siihen, että asahin itämaiselta kalskahtava nimi (se on japania!)
karkottaa ihmisiä sen parista. Kannattaa muistaa, että oli asahi
lähtökohdiltaan kuinka ”itämaista” tahansa, se ei tarkoita, että se olisi
silloin ”meille vierasta” tai ”eksoottista”, ”itämaista uskontoa” tai
vastaavaa, päinvastoin. Asahissa kiteytyvät idän, erityisesti Kiinan vanhan
liikuntakulttuurin arvokkaimmat ja yleispätevimmät periaatteet, jotka eivät ole
millään tavalla ristiriidassa länsimaisen terveysajattelun kanssa.
Kun asahi-projektimme oli alkuvaiheessa, ensimmäinen sarja
vasta kehitetty, kirjoitin asahin kehittämistyötä varten apurahahakemuksen (23.5.2006),
jossa asahi-projektin lähtökohdat tuodaan selkeästi esiin.
Kirjoitan siinä mm. näin: ”Asahi-Health
-terveysliikuntaprojektin tavoitteena on ollut kehittää uusi, monitasoinen
terveysliikuntajärjestelmä, joka perustuu itämaisten liikuntamuotojen,
erityisesti kiinalaisten terveysliikuntajärjestelmien periaatteisiin. Näitä
liikuntamuotoja on käytetty lähtökohtana, on analysoitu niiden keskeisiä
liikunnallisia ja terveydellisiä periaatteita ja kehitetty niiden pohjalta
erityisesti suomalaisille sopiva monipuolinen terveysliikuntamenetelmä. Tässä
kehitystyössä on erityisesti pyritty ottamaan huomioon suomalaisten suurimmat
terveysongelmat kuten selän ja hartiaseudun vaivat, kaatumisesta johtuvat
murtumat, stressin aiheuttamat psykosomaattiset ongelmat ja depressio.”
Tässä vielä pidempi lainaus samasta projektisuunnitelmasta,
missä käsittelen tarkemmin sitä, miten projektissa on tarkoitus edetä. Projektisuunnitelmani perustui sille työlle,
mitä olin itse silloin jo noin kahden vuosikymmenen ajan tehnyt:
”Ajatus, että voitaisi kehittää sellainen liikuntamuoto, jossa pystyttäisi ottamaan oikeasti huomioon edellä kuvatut suomalaisten terveysongelmat, perustuu siihen, että on jo olemassa terveysliikunnan perinteitä, erityisesti Kiinassa, joissa on jo vuosisatoja tutkittu, miten tällaisia terveysongelmia voidaan kehoa harjoittamalla lähestyä. On vain analysoitava näiden liikuntamuotojen keskeiset periaatteet ja sovellettava niitä suomalaiselle kohderyhmälle sopivalla tavalla. Tämän lisäksi projektissa otetaan huomioon länsimaisen lääketieteen tulokset siitä, miten liikuntaa voidaan käyttää hyväksi edellä kuvattujen ongelmien hoidossa. (…)
Koska terveysliikuntamme lähtökohtana käytetään useita kiinalaisia terveysliikunnan muotoja, käsitellään seuraavassa joitakin keskeisiä tämän liikkumisen tavan piirteitä. Ensinnäkin voidaan todeta, että Kiinassa on erittäin rikas ja vanha terveysliikunnan traditio. Monissa vanhoissa voimistelumuodoissa matkitaan eläimiä ja luonnon ilmiöitä. Tämä ajatus voidaan jäljittää historiallisesti ehkä kolme tuhatta vuotta vanhoihin taolaisiin shamanistisiin harjoituksiin. (…)
Nämä
liikuntajärjestelmät sisältävät monia erityisiä liikunnallisia ja filosofisia
periaatteita, joita länsimainen liikunta joko ei lainkaan tunne tai ei ainakaan
käytäsystemaattisesti hyväksi. ”
Luettelen sitten kahdeksan keskeistä kiinalaisiin
terveysliikuntamuotoihin liittyvää periaatetta, joiden perustalle olemme asahia
rakentaneet. Ne ovat:
1. Monissa systeemeissä harjoitetaan tietoisesti kehon pystysuoraa linjausta. Esim. taijissa ”kohotetun päälaen periaate” tai yi quanissa paikallaan seisomisen harjoittelu. Tuo esiin nk. ”sisäisen voiman”, koko kehon voiman, vahvistaa selkää ja opettaa selän optimaalista käyttöä (vrt. painavan ruukun kanto pään päällä Afrikassa).
2. Monissa kamppailutaidoissa tehdään perusharjoituksena qigongia, jossa voimaa harjoitellaan vuorotellen lihaksia jännittämällä ja rentouttamalla ja samalla venyttämällä. Kyse on eräänlaisesta isometrisestä venytyksestä joka pyritään kohdistamaan koko kehoon.
3. Miltei kaikissa terveysliikunnan muodoissa harjoitetaan ja avataan systemaattisesti selkärankaa erilaisin taivutuksin, kiertoliikkein ja venytyksin. Selkäranka ymmärretään koko kehon elinvoimaa kannattelevaksi perusrakenteeksi, jonka terveys ja toiminta on ensisijaista.
4. Monissa systeemeissä on paljon hartiaseutua ja olkaniveliä avaavia harjoituksia. Sen lisäksi monissa systeemeissä jalkojen voiman ja tasapainon harjoitukset ovat keskeisessä osassa.
5. Yleensä liikkeet tehdään hitaasti ja mielen ohjaamana hengityksen tahdissa. Hitaassa liikkeessä kehoa ehditään kuuntelemaan ”sisäkautta”. Kyseessä on senso-motorisen järjestelmän tietoinen harjoittaminen ja kehontietoisuuden herkistäminen liikkeen avulla.
6. Hengitystä harjoitetaan sekä yhteydessä liikkeeseen että erikseen. Hengityksen harjoituksen avulla pyritään vaikuttamaan mielentilaan. Kun liike, hengitys ja mielen ohjaus koordinoidaan, mieli keskittyy ja tyyntyy ja tunnekokemus tasaantuu.
7. Harjoituksessa käytetään hyväksi tietoisesti erilaisia mielikuvia erilaisten mielentilojen aikaansaamiseksi ja hermojärjestelmän aktivoimiseksi. Liike voidaan esimerkiksi vain kuvitella ja saadaan näin aikaan liikkeen kokemus kehon sisällä. Mielikuvaharjoittelulla on Kiinassa hyvin pitkät perinteet ja sen vaikutusmekanismit tunnetaan hyvin.
8. Yleisesti voi sanoa että kiinalaiset terveysliikuntaharjoitukset perustuvat holistiseen käsitykseen ihmisestä kokonaisuutena ja ihmisestä luonnon osana. Samoin terveysliikunta nähdään olennaisesti elämän laatua parantavana olennaisena elämän osa-alueena.”
Mielestäni meidän ei tule asahissa antaa periksi ennakkoluuloille ja kapeakatseisuudelle, missä muita kulttuureita ja niiden perinteitä vähätellään. Avarakatseisuus, mielen avoimuus on myös yksi tieteellisen ajattelun tärkeä edellytys. Se, että asahi perustuu kiinalaisiin terveysliikunnan muotoihin, joille perustelua haetaan länsimaisesta tieteestä, ei tee siitä millään tavalla vähäisempää, päinvastoin. Voimme olla asahissa ylpeitä siitä, että olemme onnistuneet valjastamaan nämä syvälliset ja vanhat periaatteet sellaiseen muotoon, että asahi on saanut laajan harrastajakunnan suomalaisten keskuudessa.
Nyt kun kaikki ”meditoivat”, haluan lyhyesti perustella,
miksi itse en yleensä halua käyttää tätä käsitettä. Asahin yhteydessä tosin
puhun joskus ”meditatiivisesta liikunnasta”, mutta yritän muistaa aina samalla
selittää, mitä tällainen käsite tarkoittaa. Puhun mieluummin kehomielen
harjoittamisesta, mutta myös joskus kontemplatiivisista perinteistä.
Varsinkin”mindfulness”-menetelmien tunnettuus on nostanut
puheen meditaatiosta pinnalle. Luulen, että tämän sanan käyttö johtuu
historiallisesta väärinymmärryksestä. Yritän perustella kantaani seuraavassa.
Suomen kielessäkin puhumme meditaatiosta ja ”mietiskelystä”.
Suomen ”mietiskely” näyttää hyvin sanan varsinaisen merkityksen. Jos kysyt
toiselta, mitä mietit, tarkoitat, mitä hän ajattelee. ”Mietiskely” on jonkin
asian ajattelemista. Jos ajattelen yhdistelmää ”kulkea”, ”kuljeskella”, niin
kuljeskelu on yhdenlaista harhailua, edes takaisin kulkua. Tekeminen toistuu. Samalla
tavalla mietiskely tarkoittaa harhailua ajatuksissaan. Voin kysyä ihmiseltä,
joka tuijottaa etäisyyteen: ”Mitä mietiskelet?” Kysymys tarkoittaa, mitä
ajattelet tai missä ajatuksesi harhailevat.
Jos ajattelen buddhalaisia kehomieliharjoituksia, niissä ei
ole kyse tämänkaltaisesta ajattelemisesta. Päinvastoin. Mieli keskitetään
yhteen kohteeseen, jolloin mielen monet sisällöt, intentionaaliset aktit,
supistetaan yhdeksi. Tämä aiheuttaa mielen sisältöjen vaimenemista ja
tyhjenemistä ja lopulta kaikkien intentionaalisten aktien putoamista pois,
jolloin jäljelle jää vain tietoisuus. Tätä kokemusta kuvataan monella tapaa,
mutta olennaista kuvauksissa on, että harjoitus vie tietoisuuden perusrakenteeseen,
eräänlaiseen pelkkään olemiseen, missä kokemus ei sisällä käsitteellisiä eroja.
Tämä mahdollistaa eräänlaisen ”mielen uudelleenorganisoitumisen”, kuten filosofi
Lauri Rauhala asiaa kuvaa. Tämä on kaukana mietiskelystä, missä mieli vaeltaa
siellä sun täällä.
Suomessa olemme alkaneet käyttää meditaation käsitettä varmaankin englannin kielen ”meditation” vastineena. Sen etymologia on mielenkiintoinen. Asiasta löytyy hyvä Wikipedia-artikkeli. Englantiin sana tulee vanhan ranskan sanasta meditacioun, joka puolestaan tulee latinan sanasta meditatio, joka puolestaan tulee verbistä meditari. Verbi meditari tarkoittaa ajattelua, mietiskelyä, pohdiskelua, keksimistä jne., eli suunnilleen samaa kuin suomen ”mietiskely”. Lännessä meditaatio-termin käyttö mielen harjoittamisen prosessista on peräisin 1100-luvulla eläneen kartusialaismunkin Guigo II:n teoksista. Hän kuvaa teoksessaan Scala Claustralium munkin tien neliportaisen mallin avulla. Kyse on Lectio Divina -harjoituksesta, missä munkki tutustuu pyhään tekstiin. Guigo kuvaa harjoitukseen kuuluvan seuraavat neljä askelta: lectio, meditatio, oratio ja contemplatio.
Lectio tarkoittaa pyhän tekstin
lukemista. Valmistaudutaan hiljentymällä ja keskitytään lukemaan esimerkiksi
jokin Raamatun jae. Teksti koetaan suoraan pyhänä, elävänä ja pyritään
ymmärtämään sen salattu merkitys, jonka Pyhä Henki voi paljastaa. Luettava jae
voi olla esimerkiksi Johannes 14:27: ”Rauhan
minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille.” Jae luetaan
esimerkiksi neljä kertaa. Meditatio tarkoittaa jakeen merkityksen
mietiskelemistä. Jaetta punnitaan eri näkökulmista ja pyritään pitämään mieli
avoinna, jotta Pyhä Henki voisi astua sisään paljastamaan tekstin syvemmän
merkityksen. Jos jae on edellä kuvattu Joh 14:27, pyritään kuitenkin välttämään
liikaa analyysia ja ennemminkin astumaan itse siihen rauhaan, mistä Jeesus
jakeessa puhuu. Pyritään siis saavuttamaan se tila, mistä jae kertoo. Oratio
tarkoittaa rukousta. Rukous tarkoittaa vuoropuhelua Jumalan kanssa, missä
rukoilija puhuu Jumalalleen ja kuulee tämän vastauksen pyhässä kirjoituksessa.
Meditatio syvenee harjoituksessa oratioksi. Tämä puolestaan syvenee contemplatioksi.
Contemplatiossa sanoja ei ole. Rukoilija kuuntelee Jumalaansa hiljaisuudessa.
Tämä on mystikon rukouksen korkein taso.
Guigo II:n kirjoitus on länsimaisen mystiikan perinteen ensimmäinen kuvaus rukouksen metodista. Lectio Divina on edelleen laajalle levinnyt harjoitus monissa kristillisissä luostariperinteissä. Se tunnetaan erityisen hyvin katolisessa kirkossa, jossa mm. paavi Benedictus XVI suositteli sitä maallikoillekin 2000-luvun alussa. Harjoitusta voisi pitää kristillisen henkisyyden ytimenä kulttuureissa, missä luostarilaitos on edelleen elävää perinnettä, jota se siis Suomessa ei ole.
Kun sitten idän henkisen harjoituksen menetelmät alkoivat levitä
lännessä, tuli tarve kääntää intialaisia ja kiinalaisia käsitteitä
länsimaiselle kielelle. Oli tietysti luonnollista, että käsitteet valittiin
kristillisestä perinteestä. Osittain tähän myös vaikutti William Jamesin 1902
ilmestynyt teos ”Uskonnollinen kokemus”, (The Varieties of Religious
Experience) missä mystiikan traditiot nähdään ilmentävän samaa uskonnollista
kokemusta, joka vaihtelee kulttuurista toiseen saaden niissä omat erityiset
muotonsa. James niputtaa esimerkiksi kristillisen mystiikan, buddhalaisen ja
hindulaisen tradition saman ”mystisen kokemuksen” käsitteen alle. Jamesin teos
on vaikuttanut voimakkaasti koko 1900-luvun ja sen jälkeiseen ymmärrykseemme
uskonnollisista ilmiöistä. Monia Jamesin käsityksiä pidetään nykyään
kiistanalaisina. Nykyään nostetaan enemmän esiin myös kokemusten
kontekstisidonnaisuutta. Jos meillä on kolme perinnettä, joista ensimmäinen on
teistinen, toinen ateistinen, kolmas agnostinen, voidaan olettaa, että myös
nämä käsitykset todellisuuden luonteesta tulevat esiin myös perinteiden
ydinkokemuksissa. Kaikki tällaiset erot tekevät myös niiden harjoituksista
perustavasti erilaisia vaikka ne ulkoa katsoen näyttäisivätkin
samankaltaisilta.
Jos vertaamme vaikkapa kristillistä rukousmeditaatiota ja
buddhalaista kehomielen harjoitusta, niin ensimmäinen on teistinen perinne ja
pyrkii harjoituksessa saavuttamaan yhteyden Jumalaan, kun taas toinen on
agnostinen tai joillekin ihmisille ateistinen perinne, joka joko ei ota
lainkaan kantaa teologisiin kysymyksiin jumalan olemassaolosta tai kieltää sen
kokonaan. Kristillinen perinne on
uskonnollinen, buddhalainen enemmän filosofinen, jolla on joillekin ihmisille
uskonnollisia ulottuvuuksia. Pelkästään tästä syystä kristilliseen perinteeseen
liittyvien käsitteiden käyttö kuvattaessa buddhalaista perinnettä (esim.
mindfulness-harjoitusta tai zazen-harjoitusta) on väkisinkin harhaanjohtavaa.
Totesin itse puhuvani tässä yhteydessä mieluummin
”kontemplatiivisista” harjoituksista. Totesin edellä, että ”contemplatiossa
sanoja ei ole”. Ehkä tässä mielessä buddhalaista harjoitusta voisi kutsua
kontemplatiiviseksi harjoitukseksi.
Tämä käsitteistä, mutta on toinenkin syy, miksi kaikki tämä julkinen keskustelu ”meditaatiosta” tuntuu jossain määrin häiritsevältä. On vaikea olla näkemättä tässä ilmiötä, jota filosofi Sami Pihlström kuvaa kirjassaan Ota elämä vakavasti ”moraaliseksi selfieksi”. Kirjan alaotsikko on Negatiivisen ajattelun opas, ja suosittelen sitä kaikille, joita pohdinta moraalin luonteesta kiinnostaa. Pihlström kirjoittaa ”(…) erityisesti omien hyvien tekojen esitteleminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on vastakkaista sille moraalifilosofialle, jota tässä koetan lyhyesti puolustaa (s.68).” Länsimaisessa henkisyydessä on vallalla ilmiö, jota voisi kutsua ”henkiseksi materialismiksi” (Chögyam Trungpa). Näytämme ja esittelemme ”henkisyyttämme” kuin omaisuuttamme. Lännessä mikä tahansa alun perin altruistinen harjoitus muuttuu helposti itsekorostukseksi, jolloin sen idea kääntyy päälaelleen.
Totesin ihan alussa, että puhun asahista ”meditatiivisena liikuntana”. Haluan korostaa, että käytän käsitettä samalla tavalla kuin idässä käytetään. Sillä on filosofinen, itsen tutkimiseen liittyvä merkitys, ei uskonnollinen. Joskus kuulee sanottavan, että myös lännessä on tehty meditatiivisia harjoituksia, tällainen itsensä tutkimisen tapa ei ole ominaista vain idän kulttuureille. Mistä löydät länsimaisen liikunnan perinteen, joka on meditatiivinen? Ei sellaista ole. Ei ole yhtäkään liikuntaseuraa ainakaan minun tiedossani, jonne voisin mennä länsimaisiin liikemeditaatioharjoituksiin. Sen sijaan löytyy kyllä joogasaleja, taiji- ja qigong-ryhmiä ja nyt myös asahia. Asahi on meditatiivista liikuntaa, koska siinä toteutetaan kaikkia idän meditatiivisen liikunnan keskeisiä periaatteita. Tässä mielessä asahissa ei ole mitään länsimaista tai suomalaista, koska mitään länsimaista tai suomalaista meditatiivista liikuntaa ei ole. Jos olisimme kehittäneet asahissa ensimmäisen länsimaisen meditatiivisen liikuntamuodon, niin olisimme varmaan neroja, mutta valitettavasti emme ole. Olemme asahissa vain soveltaneet niitä meditatiivisen liikunnan periaatteita, jotka idässä on tunnettu jo vuosituhansia, mutta joihin lännessä vasta alamme tutustua.
Muistan, kun joskus vuosikymmeniä sitten yritin löytää länsimaista joogan tapaista harjoitusta, missä hengitystä käytettäisi ”hengen” tutkimisen välineenä. Löysin pienen ortodoksi-kristillisen yhteisön, joka asuu Kreikassa Athos-vuoren luostareissa. Heidän rukousmeditaatioharjoitukseensa kuuluu myös osia, joissa käytetään joogan tapaan systemaattisesti hyväksi hengityksen säätelyä. Kovin yleisestä harjoituksesta ei siis ole kysymys.
Haluan tänään opettaa teille hengitysharjoituksen, jota itse pyrin tekemään päivittäin. Se sopii erityisen hyvin asahin yhteyteen, koska asahikin on yksi hengitysharjoittelun muoto. Kyseessä on qigong-harjoitus, jonka opin joskus 1990-luvulla eräältä kiinalaiselta taijin opettajalta, jonka nimeä en enää muista. Olen lisännyt harjoitukseen syväkyykyn, jolloin siitä tulee vielä voimakkaampi. Kyseessä oli taiji-harjoituksen alussa tehtävä lämmittely, missä ”harmonisoidaan taivaan ja maan energia”. Tämä oli harjoituksen nimi. Kiinalaiset käyttävät ”energiasta” käsitettä ”qi”, joka merkitsee energiaa, mutta myös hengitystä. Qigong-käännetään yleensä ”hengitysharjoitteluksi”. Nyt, kun elämme koronan aikakautta, hengitysharjoitteet ovat nousseet julkiseenkin keskusteluun yhtenä hyvänä keinona ylläpitää hengityselinten terveyttä ja toimintakykyä. Kaikki syvähengitystä sisältävät harjoitukset toimivat tässä.
Mutta koska kuvaamassani harjoituksessa kyse on
kiinalaisesta hengitysharjoituksesta, sen tekotapa ja siihen liittyvät
käsitteet vaativat selitystä. Tiedän, että jotkut lukijani ajattelevat, että
mitään ”qitä”, mistä kiinalaisissa perinteissä puhutaan, ei ole edes olemassa.
Ei siis ole mitään taivaan ja maan energiaa, mitä voimme hengittää tai
tasapainottaa. Mutta ajattelen, että kannattaa pitää mielensä avoimena
tällaisten asioiden suhteen ja ainakin lukea pidemmälle, niin voi jopa oppia
jotakin.
Selitän seuraavassa, mistä primitiivisissä käsitteissä on
kyse. Yleinen väite on, että tiede ei tunne mitään ”qitä”, joten sitä ei ole
olemassa. Qitä voidaan pitää myös ”näennäistieteellisenä” käsitteenä, jolle ei
ole tieteellistä perustaa.
Väite sinänsä on yksinkertaistava eikä pidä paikkaansa. Kun
kiinalaisissa perinteissä puhutaan qistä tai ”taivaan ja maan energioista”,
kyseessä ei ole näennäistieteellinen vaan esitieteellinen tapa kuvata maailman
ilmiöitä. Ilmiöt eivät ole muuttuneet tai kadonneet minnekään tuhansien vuosien
aikana, vain niiden kuvaustavat ja käsitteet ovat muuttuneet. Kuvitelkaa
maailma 3500 vuotta sitten, jolloin qin käsite tuli kiinan kieleen. Puhutaan
siis ajasta, jossa tieteellisiä käsitteitä ja ilmiöiden tieteellistä ymmärrystä
ei ole. Ei siis ole sellaisia käsitteitäkään kuten ”happi”, ”immunologia”,
”painovoima”, ”geeni”, ”ravintoaine” jne. Ilmiöiden kuvaukset eivät silloin voi
perustua nykytieteeseen vaan ne perustuvat primitiivisen ihmisen kokemukseen.
Käsitteet ovat pääasiassa kokemuksellisia, eivät teoreettisia. Tämä siis ei
tarkoita, että sen aikaiset käsitteet olisivat vääriä, vaan se tarkoittaa, että
ne perustuvat tuon ajan ihmisen kokemukseen ja siihen tapaan, miten hän silloin
ilmiöt ymmärsi. Käsitteet eivät voi olla myöskään epätieteellisisä tai
näennäistieteellsisiä, koska mitään tiedettä ja tieteellisiä käsitteitä ei
tuohon aikaan edes ollut olemassa. Ne ovat siis esitieteellisiä, tiedettä
edeltäviä ja siksi suuressa määrin kokemuksellisia.
Qi tarkoittaa, ilmaa, ilmakehää, hengitystä, elinvoimaa,
energiaa, henkeä jne. Sillä on siis useita merkityksiä. Qigong-harjoituksissa
monet näistä merkityksistä yhtyvät. Noin 2500 vuotta sitten filosofi Kungfutse
käytti käsitettä ”Keskusteluissaan” merkityksessä ”hengitys”, ”ravinto” ja
”elinvoima”. Kaikki nämä merkitykset käsitteellä on edelleen. Jos hengitän
taivaan ja maan energiaa, niin mistä silloin puhun? Ymmärtääksemme tämän meidän
on palattava takaisin esitieteelliseen maailmaan. Yritetään sulkeistaa nykyinen
ymmärryksemme ilmiöistä pois mielestämme ja samaistua primitiivisen ihmisen
kokemukseen. Mitä hän näki, kun hän katsoi itseään ja taivasta ja maata
ympärillään? Ensinnäkin hän näki aikamoisen ihmeen. Maailma ihmeenä tai
salaisuutena ei ole kadonnut minnekään vieläkään, mutta olemme kadottaneet
kykymme tähän peruskokemukseen, koska luulemme ymmärtävämme ympäröivää
todellisuuttamme. Kuvittelemme, että tiede selittää sen, vaikka se tekeekin sen
edelleen hyvin puutteellisella tavalla. Primitiivisellä ihmisellä ei ollut tätä
harhakuvitelmaa. Hän koki maailman käsittämättömänä paikkana hyvin
konkreettisella tavalla. Hänellä oli vähän käsitteitä sen ymmärtämiseen. Hän
hengitti sisään ja ulos. Kun hän katsoi lapsen syntyvän maailmaan, tämä alkoi
hengittää. Kun hän katsoi vanhuksen kuolevan, hänen hengityksensä lakkasi. Kun
hän itse yritti pidättää hengitystään, se oli mahdotonta. Jos halusi elää, oli
pakko hengittää. Hengitys oli siis hänelle vitaali, elämää kannatteleva voima.
Qi tuli merkitsemään kumpaakin, sekä hengitystä, että elämää kannattelevaa
vitaalia voimaa, mutta myös ilmaa, joka sitä konkreettisesti kannatteli.
Kun hän hengitti sisään, hän teki havainnon, että ilma tuli
sisään hänen sieraimistaan ja täytti vatsan. Kun pallea painuu alas
sisäänhengityksessä, se työntää edellään sisäelimiä alas ja vatsa laajenee
pallon tavoin. Elämää kannatteleva aine, siis ilma, painui sisäänhengityksessä
vatsalle. Se purkautui sieltä uloshengityksessä
ja voimanponnistuksessa, kun hän löi puun poikki kirveellä. Tähän liittyi
ähkäisy ja ilman purkautuminen vatsasta. Hengitys siis kannattelee myös voimaa
samalla, kun se purkautuu vatsalta. Vatsa on siis jonkinlainen hengityksen,
siis qin säiliö. Säiliöt ovat jotain, johon voimme varastoida asioita ja
käyttää niitä sieltä tarvittaessa. Vatsasta tuli kiinalaiseen ajatteluun qin
säiliö, mihin qitä voidaan kerätä ja sitä voidaan sieltä purkaa. Taolaisuudessa
tämä kehon kohta, ”dan-tien”, on tärkeä harjoittamisen ja qin keräämisen
paikka. Japanilaisessa perinteessä käsitteet ovat ”tanden” ja ”hara” (vatsa),
joilla kuvataan myös energian, japaniksi ”ki”, varastoa. Kaikki nämä käsitteet
perustuvat siis hengitysliikkeen aistimiseen ja tutkimiseen.
Pysytään edelleen kolmen tuhannen vuoden päässä
menneisyydessä. Ihmisen on hengityksen lisäksi myös syötävä pysyäkseen hengissä.
Ruuassa on siis jotakin elämää ylläpitävää voimaa tai energiaa. Sekin on siis
qitä. Mitä näen, kun katselen ympärilleni? Näen, että ruoho kasvaa maassa ja
puut kasvavat ympärilläni. Jotta puut ja ruoho voivat kasvaa, niiden pitää
saada maasta energiaa, mikä selittää niiden kasvun ja elämän ylipäätään.
Maassakin on siis qitä. Tuon ajan ihminen ei tiennyt maan ravintoaineista tai
veden kierrosta maapallolla tai fotosynteesistä, oli vain yksi selitys: maan
energia, qi. Maalla oli myös outo tapa vetää esineitä puoleensa. Taivaalla ei
ollut tätä ominaisuutta. Kun irrotan otteeni kivestä, se putoaa aina maahan.
Myös kehoni putoaa maahan, jos en kannattele sitä. Itse asiassa olen jatkuvasti
vuorovaikutuksessa tuon maan oudon voiman kanssa, joka vetää minua koko ajan
puoleensa. Joudun linjaamaan itseni hyvään pystyasentoon kävellessäni, muuten luhistun.
Tämä voima näyttää lävistävän koko kehoni. Ei ole mitään kehoni osaa, mikä ei
olisi tämän voiman piirissä. Se kulkee koko kehoni läpi. Vaikka en olekaan kuin
puu, kun seison pystyssä, jalkani ovat kuin juuret, jotka kiinnittävät minut
maahan. Maan energia näyttää siis olevan jotakin, jolla on myös magneettinen
ominaisuus. Se vetää puoleensa. Kaikki tämäkin on qitä.
Mitä näen kun katson taivaalle? Näen auringon nousevan
aamulla ja laskevan illalla. Kuu nousee ja laskee myös. Taivaankappaleetkin
näyttävät liikkuvan. Mikä tämän kaiken aiheuttaa? On pakko olla jokin voima,
energia, joka niitäkin liikuttaa. On siis taivaan energia, qi. Kun katson
yötaivasta, näen loputtoman syvyyden, missä tähdet loistavat. Kun sitten suljen
silmäni, mitä näen? Näen tähtitaivaan sisälläni. Jos käännän katseeni sisäiseen
maailmaani, voin nähdä avaruudellisen tilan, missä voin nähdä tähdenkaltaisia
pisteitä ja joskus myös pilvien liikkuvan. Avaruus on siis myös sisälläni. Ja
missä minä seison? Seison taivaan ja maan yhtymäkohdassa ja tunnen kaikkien
näiden energioiden ja voimien lävistävän itseni. En ole erillinen, vaan olen
osa tätä kokonaisuutta, mikrokosmos makrokosmoksessa, missä qi lävistää kaiken,
mitä on.
Tässä tuli nopeasti kuvattua kiinalaisen maailmankuvan
perusteita ja siihen liittyvää yhtä käsitettä. Tämäkin kuvaus on vahvasti
yksinkertaistava, mutta antaa toivottavasti idean. Kuvasin edellä monia
asioita, joita kutsuin energiaksi tai qiksi. Kiinan kielessä niille kaikille on
oma nimensä. Ne ovat kaikki qin eri
muotoja. On yuanqi, quqi, kongqi, zongqi, zhenqi, yingqi jne.
Kannattaa tässä yhteydessä huomata, että nykyihmiselläkin,
jolla on tieteellinen koulutus, on vaikea selittää kaikkia niitä energian
muotoja, mitä edellä luettelin. Kuka meistä kykenee tyhjentävästi selittämään,
miten ravinnosta saamamme energia eroaa energiasta, minkä saamme hapesta ja
miten tämä energiat eroavat siitä energiasta, minkä kohtaamme painovoimassa tai
siitä energiasta, mikä vaaditaan haavan parantumiseen iholta tai siitä
energiasta, mikä syntyy, kun poltamme puita nuotiolla. Kaikista näistä mekin
voimme käyttää energian käsitettä, vaikka ne merkitsevätkin eri asioita. Yli
kolmetuhatta vuotta sitten syntynyt kiinan kielen qin käsite ei ole sen
kummempi.
Lopuksi vielä lyhyesti esitieteellisen ja tieteellisen
selityksen ja käsitteiden eroista. Jos selitämme hengityksen tapahtumaa
tieteellisin käsittein, joudumme puhumaan hengityslihaksistosta, hapesta,
hiilidioksidista, kaasujen vaihdosta, veren PH-arvoista jne. Hengityksestä
puhutaan harvoin muulla tavalla. Mutta mikä tällaisesta puhetavasta
puuttuu? Tähän liittyy hieno
sivistyssana ”dekompositionaalinen”, jota tiede on. Tiede purkaa kohteensa osiin. Tieteellinen
ymmärrys on analyysin tulosta, jossa kohde puretaan mahdollisimman pieniin osiin
ja selitetään niiden yhteydet ja vaikutukset toisiinsa. Tällainen ajatustapa
kadottaa helposti kokonaisuuden. Jos kyseessä on ihmisen analyysi, itse ihminen
katoaa kuvasta helposti. Näin käy usein myös hengityksen analyysissa. Ihminen
ja hänen kokemuksensa katoaa tarkastelusta. Täytyy sanoa primitiivisen tai
esitieteellisen ajattelun puolesta, että siellä näin ei käy. Tämä on yksi syy,
miksi esimerkiksi kiinalaisesta perinteisestä ajattelusta edelleen ollaan
lännessäkin kiinnostuneita. Vaikka se ei tietenkään esitieteellisen luonteensa
vuoksi onnistu selittämään joitakin ilmiöitä tieteellisen tarkasti, se voi
onnistua kuitenkin sanomaan jotain olennaista siitä ilmiöiden kokonaisuudesta,
mihin tarkastelu kohdistuu.
Esimerkiksi hengityksen kuvauksessa qin käsite näyttää
ihmisen perustavat kokemukselliset ulottuvuudet, mitkä eivät ole kadonneet
minnekään. Ihminen on hengityksensä avulla yhteydessä ilmaan ja ilmakehään ja
saa sieltä elämää ylläpitävän energiansa. Vaikka kutsumme sitä nyt hapeksi, sen
eksistentiaalinen tehtävä ei ole muuttunut mitenkään. Voimme myös edelleen
kokea hengitysliikkeen vatsallamme koko kehomielemme keskustana, mistä
toimintamme ja liikkeemme saa alkunsa. Voimme myös tuntea maan vetovoiman
kehossamme ja olla aktiivisessa vuorovaikutuksessa tähän voimaan ojentautumalla
sitä vastaan hyvään pystyasentoon. Tämä ponnistus on myös tahdonponnistusta,
joka syntyy vuorovaikutuksesta maan vetovoiman kanssa. Puhe ”maan energiasta”
ei siis ole mitään pseudotiedettä, vaan hyvinkin kohdallista kuvausta
sellaisesta ihmisen eksistentiaalisesta haasteesta, minkä lännessä olemme
pääasiassa unohtaneet samalla kun olemme kadottaneet yhteyden kehoomme ja sen
aistimuksiin. Samalla olemme kadottaneet yhteyden niihin esikäsitteellisiin
kokemuksiin, kuten hengitys ja painovoima, joita esimerkiksi tuhansia vuosia
vanhoissa kiinalaisissa perinteissä edelleen tutkitaan ja harjoitellaan.
Harjoitus
Tee harjoituksessa sekä ulos- että sisäänhengitysliikkeet
hitaina ja syvinä. Käyt siis uloshengityksen ja sisäänhengityksen varatilan
pohjalla asti. Jos mahdollista, tee harjoitus ulkona puistossa tai metsässä,
missä ilma on raikasta.
1. Tuo kädet rinnan eteen kämmenet vastakkain. Lähde
kumartamaan siitä uloshengityksellä kyykkyyn asti. Kumarrus kädet yhteen
liitettynä tarkoittaa myös kiitosta.
2. Kuvittele, että vedät energiaa maapallon keskustasta asti sisäänhengityksellä. Lähde samalla nousemaan hitaasti pystyasentoon ja kuljeta käsiäsi jalkoja pitkin ylös rinnan korkeudelle asti.
3. Vajoa hieman alas uloshengityksellä ja ikään kuin pakkaat
maasta vetämäsi energian vatsallesi. Paina samalla kämmenet alas kohti
vatsaasi.
4. Hengitä sisään, nosta kädet ylös ja avaa ne sivuille.
Ojentaudu samalla ja taivuta vartaloasi hieman taakse. Nosta myös katseesi
ylös. Kerää samalla mielikuvassa taivaan energiaa avaruudesta käsiesi väliin.
5. Hengitä ulos, vajoa ja pakkaa taivaan energia vatsallesi.
6. Hengitä sisään, ojentaudu pystyyn ja tuo kämmenet rinnan
eteen vastakkain. Aloita tästä asennosta uusi kierto uloshengityksellä.
Kouluttaessani asahi-ohjaajia törmään usein kysymykseen,
voiko asahi-tunnilla käyttää musiikkia. Vastaan tiedusteluun yleensä, voi,
mutta ei tarvitse. Länsimaisessa kulttuurissa hiljaisuus pyritään peittämään.
Se on jotain, mitä ihmisten on vaikea sietää. Tosin suomalaisten hiljaisuuden
sietokyky on länsimaisessa mittakaavassa poikkeuksellista. Olen kahdesti
kohdannut tilanteen, missä suomalaisten seurassa hiljaisuus laskeutuu joukon
ylle ikään kuin salakavalasti ja valloittaa kaikkien läsnäolijoiden mielen.
Kerran tämä tapahtui, kun mukana oli myös italialaisia, toisella kerralla amerikkalaisia
vieraita ja molemmilla kerroilla se synnytti jonkin verran ihmetystä, mutta
myös ihastusta. Kerran istuimme zen-opettajani Engaku Tainon kanssa nuotion
äärellä rantasaunallamme, kun aurinko oli laskemassa järven taa. Siinä
itsestään tapahtui, että puhe hiljalleen hiipui ja kaikki jäivät vain
ihailemaan tyyntä järveä ja auringonlaskun maisemaa. Hiljaisuus valtasi koko
seurueen eikä mitään sanottu pitkään aikaan. Myöhemmin Taino sitten palasi
tähän hetkeen ja totesi, että eivät suomalaiset tarvitse mitään zen-harjoitusta
tai sen kaltaista, koska heillä näyttää olevan luonnostaan tämä hiljentymisen
kyky. Samanlainen tilanne tapahtui yhdysvaltalaisen taijin ja yiquanin
opettajan Jan Dieperslootin kanssa. Olimme käyneet saunassa ja paistoimme
makkaraa nuotiolla pienen metsäjärven rannalla. Aurinko laski ja koko joukko
antoi hiljaisuuden vallata mielensä. Opettaja kertoi hetken olleen hänelle
vaikuttava.
Hiljaisuus on jotakin, jota voimme tietoisesti viljellä, kun
siihen tulee tilaisuus. Liikettä ei tarvitse aina rytmittää musiikilla, vaan
hiljaisuuskin voi olla liikettä kannatteleva voima. Erityisesti näin on hitaan
ja meditatiivisen liikkeen kohdalla. Japanilaisessa kulttuurissa hiljaisuudella
on erityinen merkitys. Japania voidaan pitää zen-kulttuurina ja zenin
perusharjoitus on istuminen hiljaa paikallaan (zazen). Jos zen-harjoituksessa
tehdään meditatiivista liikettä, sekin tehdään yleensä hiljaisuuden vallitessa.
Buddhalaisessa perinteessä on tuhansia vuosia vanha kokemus hiljaisuuden
eheyttävästä ja parantavasta voimasta. Tämä ymmärrys on mielenkiintoisella
tavalla siirtynyt myös japanilaisiin psykoterapiamuotoihin. Velizara Chervenkova
kuvaa kolmea tällaista psykoterapiamuotoa kirjassaan Japanese Psychotherapies. Silence and Body-Mind Interconnectedness in
Morita, Naikan and Dohsa-hou ( Springer 2017).
Esimerkiksi Morita-terapian ensimmäisessä vaiheessa potilas
määrätään vuodelepoon neljästä seitsemään päivään. Hänen ei pidä tehdä mitään,
vain olla. Hän voi käydä vessassa, ruoka tuodaan hänelle vuoteeseen, mutta
mitään muuta toimintaa ei sallita. Hän on ikään kuin eristyksissä maailmasta ja
sen menosta. Televisiota ei ole, lukemista ei sallita, ihmisiä ei tavata kuin
mikä on välttämätöntä. Kun ympäristön touhu ja ärsykkeet lakkaavat, ihminen
joutuu hiljaisuuden ja toimettomuuden kautta kohtaamaan itsensä. Toiminnasta pidättäytyminen
on kuin peiliin katsoisi. Näin tehdään myös zen-retriiteissä. Istutaan vain.
Tosin zen-retriiteissä tehdään myös muuta, Morita-terapiassa vain levätään.
Tällaisessa tilanteessa ihminen joutuu hyväksymään sen, mitä hänessä tapahtuu
ja mitä hän on. Hän joutuu katsomaan itseään läheltä, ja pakenemisteitä
toimintaan ei ole. Itsensä läheltä katsominen ja kaiken sen, mikä nousee
näkyviin, hyväksyminen on ainoa, mitä hän voi tehdä. Hän voi alussa kamppailla
vastaan, mutta jossain kohtaa tulee vaihe, missä on vain hyväksyminen ja
katsominen. Silloin myös mieli alkaa hiljentyä.
Toisessa vaiheessa potilas saa alkaa viettää aikaa pihan
puutarhassa. Häntä kehotetaan tarkkailemaan kaikkea, mitä puutarhassa on.
Aluksi vain tarkkailemaan ja tekemään huomioita. Hiljalleen hän voi myös tehdä siellä jotakin,
järjestää paikkoja, hoitaa kasveja, tehdä sitä, mitä puutarha tarjoaa
tehtäväksi. Kolmannessa ja neljännessä vaiheessa palataan hiljalleen
päivittäiseen työntekoon ja takaisin maailmaan ja ihmisten pariin. Morita-terapiassa
käytetään hyväkseen zen-perinteen korostamaa hiljaisuuden parantavaa voimaa.
Tarkoituksena ei ole päästä eroon oireista vaan katsoa niitä läheltä, nähdä ne
ihmisenä olemiseen kuuluvana ja ikään kuin vaimentaa sitä egoa, mikä tekee
näistä oireista ongelman. Chervenkova toteaa kirjassaan, miten japanilaisissa
terapioissa on läsnä aina kolme elementtiä. Lännessä ajattelemme, että
terapeuttinen prosessi on terapeutin ja asiakkaan välinen dialoginen prosessi,
jolloin elementtejä on kaksi. Japanilaiset hahmottavat tämän suhteen kolmen
elementin säätöpiirinä. Elementit ovat asiakas, terapeutti ja luonto. Luonto on
se mikä parantaa, terapeutti luo optimaaliset olosuhteet, missä luonto pääsee
toimimaan. Näinhän haavakin paranee. Luonto parantaa, lääkäri avustaa ompelemalla
haavan kiinni. Hiljaisuus on luonnollinen ja ihmistä eheyttävä voima, josta voimme
tulla enemmän tietoiseksi ja jota voimme viljellä aina, kun siihen avautuu
mahdollisuus. Asahi on yksi tällaisen mahdollisuuden paikka.
Hiljaisuutta ei pidä aina peittää selityksin – myöskään asahissa.
Voi antaa hiljaisuuden kannatella liikettä ja liikkeen kannatella hiljaisuutta.
Hiljaisuuden eheyttävää voimaa on vaikea
huomata, jos ei päästä hiljaisuutta itseensä, sisäänsä. Hiljaisuudessa kaikki
ylimääräinen on poissa – myös liikkeestä. Mitään turhaa ei tehdä, ylimääräisiä
liikkeitä ei ole, on vain liikkeen rauhallinen virta. Liikkeen katkokset ja ylimääräiset liikkeet
ovat kuin hälyä, jotka estävät hiljaisuuden kuuntelemisen ja kuulemisen.
Hiljaisuus on ylimääräisen pois pudottamista. Hiljaisuuden kannattelema liike vain
tapahtuu, sitä ei tarvitse tehdä, ei yrittää mitään, ei kovasti ponnistella.
Taolaiset kuvaavat tällaista liikettä toiminnaksi, mikä on ei-toimintaa. Kaikki
vain tapahtuu niin kuin luonnollista on. Mitään minää, egoa ei tarvita, kun liike
virtaa niin kuin puro virtaa.
Elämme yhteiskunnassa, missä hiljaisuuden peittää Koneiden ääni. Kaikki on mekanisoitu, pieniä ja isoja moottoreita on kaikkialla. Samalla myös hiljaisuuden paikkoja on vähemmän ja vähemmän. Jos elämme kaupungissa, koneiden ääniä on miltei mahdoton paeta. Myös sisäinen hiljaisuus, mitä meditatiiviset perinteet viljelevät, on miltei kadonnut luonnonvara. Asahi-tunti voi onneksi vielä olla tällainen paikka, missä ulkoinen hiljaisuus saa hiljentää sisäisen melun ja nostaa esiin tilan, mikä on hiljainen ja tyhjä, mutta elämästä täysi.
Asahia voidaan pitää taijin, yiquanin ja qigongin kaltaisten
kiinalaisten taitojen pikkuveljenä tai ehkä pikkuvelipuolena, koska sillä on
myös suomalaisia vanhempia. Oli sitten kyse pikkuveljestä tai velipuolesta on
tärkeää huomata, että veljillä on paljon yhteistä ja pikkuveljellä paljon
opittavaa vanhemmiltaan ja isommilta veljiltään. Itse käytän jatkuvasti
kokemustani taijissa, yiquanissa ja qigongissa ymmärtääkseni paremmin asahia.
Silti huomaan, kuinka ymmärrykseni asahistakin on edeleen vajavaista. Samalla
kuitenkin jatkuvasti myös huomaan, miten kaikki ne erilaiset taidon tasot,
kategoriat ja ajatustavat, mitä käytetään näiden kiinalaisten taitojen
ymmärtämiseksi, soveltuvat suoraan myös asahin ymmärtämiseksi ja asahi-taidon
syventämiseksi. Syvä-asahissa käytän
jatkuvasti tätä menetelmää.
Annan esimerkiksi tasapainon. Voimme kuvata tasapainon
harjoittamista fysiologisin ja anatomisin termein, jolloin puhutaan esimerkiksi
dynaamisesta ja staattisesta tasapainosta. Tasapaino nähdään osana yleisempää
liikehallintaa. Yksi tasapainon fysiologinen määritelmä on, että se on kyky
kontrolloida kehon asentoa, massaa tai painopistettä tukipinnan suhteen
lihasvoiman ja eri aistijärjestelmistä tulevan tiedon avulla. Tasapainoon
vaikuttavat sellaiset asiat kuten kehon koordinaatiokyky ja ketteryys.
Tasapainoa voidaan harjoittaa asettamalla keho tasapainon kannalta
haasteellisiin ympäristöihin. Jos nostan toisen jalkani irti maasta, kehon
tukipinta pienenee niin pieneksi, että tasapainon ylläpitäminen vaikeutuu
huomattavasti. Siksi taijin tapaiset liikuntamuodot ovat erinomaisia
tasapainoharjoituksia. Parasta
tasapainoharjoittelua on, jos haasteelliseen tilanteeseen liitetään myös koko
kehon koordinaatioharjoitus, missä siis vartalo ja kädet tekevät myös omia
liikkeitään. Silloin tasapainohaasteesta tulee vielä vaikeampi.
Edellä kuvattu puhetapa ja kuvaus liittää tasapainon kehon
fysiologiaan ja anatomiaan. Kuva laajenee radikaalisti, jos otankin huomioon
sen, miten kiinalaisissa taidoissa puhutaan tasapainosta. Länsimainen ajattelu
ylipäätään tarkastelee ilmiöitä erillisinä, mahdollisimman pieniin yksiköihin
analysoituina osina. Analyysi tarkoittaa
juuri kokonaisuuden osiin purkamista, palastelemista mahdollisimman pieniin
osiin. Ajattelemme, että näin ilmiön todellisuus paljastuu parhaiten, kun
näemme, millaisista palasista se koostuu. Samalla kuitenkin kokonaisuus
helposti katoaa näkyvistä. Tämä onkin yleinen kritiikki länsimaista ajattelua
ja tiedettä kohtaan. Kriitikot vaativat kokonaisvaltaisuutta, holistisuutta,
mistä nykyään paljon puhutaankin.
Tasapainosta puhuttaessa puhutaan kehon aistijärjestelmästä,
proprioseptiikasta, vestibuaarisesta järjestelmästä, lihashermojärjestelmästä
jne. Lännessä pidämme hyvänä asiana sitä, että olemme pystyneet analysoimaan
esiin tällaisia erillisiä, mutta yhdessä toimivia osajärjestelmiä ja
harjoittelussakin pyrimme kohdistamaan harjoituksen johonkin erityiseen kohtaan
kehomme monimutkaisista systeemeistä.
Kun kuvaamme yleisellä tasolla asahin isoveljiä, serkkuja ja
muita sukulaisia, voimme todeta, että niiden liikkeessä pyritään kehon, mielen
ja hengityksen harmoniaan, tasapainoon. Ja zadam! … Tasapainon käsite rävähti auki
aivan uusiin ulottuvuuksiin. Tässä tuli tehtyä määritelmä, joka liittää koko
taidon hyvin laajaan tasapainon ja harmonian käsitteeseen, tekee mieli sanoa
holistiseen tai kokonaisvaltaiseen käsitykseen siitä, mitä tasapaino ylipäätään
voisi tarkoittaa, kun puhutaan ihmisestä. Samalla tuli nostettua esiin ajatus,
että kaikkia näitä tasapainoja, kehon, mielen ja hengityksen, voidaan
harjoittaa samassa harjoituksessa ja yhtä aikaa, mikä on urheilulähtöiselle
ruumiinkulttuurille vieras ajatus.
Edelleen, jos tuntee kiinalaista perinnettä, tietää, että
kehon, mielen ja hengityksen kokonaistasapainon lisäksi siellä kuvataan myös
kaikki nämä osa-alueet erikseen ja määritellään, mitä tarkoitetaan kehon
tasapainolla, hengityksen tasapainolla ja mielen tasapainolla. Harjoitus
koostuu kolmesta asiasta, joista jokaisella on oma harmoniansa. Jos rikomme
näiden kolmen asian yhteistä harmoniaa tai jonkin yhden elementin harmoniaa,
harjoituksen vaikutus ei toteudu tai se voi olla myös negatiivinen ja tulla
esiin päänsärkynä, huimauksena, kipuna jne.
Kehon harmonia. Yritänpä
kuvata nämä kolme harmoniaa tai tasapainoa nyt lyhyesti asahin
tasapainoharjoittelun kannalta. Lähden liikkeelle kehon harmoniasta.
Kuvauksesta huomaamme, että asahin jokainen liike on tasapainoharjoitus, mutta
tasapainolla tarkoitetaan silloin jotakin laajempaa, kokonaisempaa kuin vain
kykyä seistä pitkiä aikoja yhdellä jalalla. Kaikki nämä tasapainoon liittyvät
ulottuvuudet ovat tietysti myös tärkeitä asahin tasapainoliikkeidenkin
kannalta.
Kehon tasapainon kannalta on tärkeää, että selkä on asetettu
oikeaan asentoon ja hyvään pystylinjaukseen. Lantio, hartiaseutu ja pää
asettuvat neutraaliasentoon ja keskilinja asettuu funktionaalisesti
optimaaliseen asentoon. Jos jalat ovat rinnakkain perusasennossa, se tarkoittaa
suoraan maan vetovoimaa vasten asettumista; jos kyseessä on työntö tai muu
liike, keskilinja asetetaan siirtämään voima jaloista vartalon kautta käsiin.
Jännitykset pudotetaan pois ja pyritään löytämään sellainen liikerentous, mitä
tehtävä liike edellyttää. Keho myös juurtuu maahan niin, että sen tukipinta
pidetään sopivan laajana.
Kehon tasapainon rikkominen tarkoittaa näiden periaatteiden
rikkomista. Esimerkiksi selän linjaus ei ole suorassa jaloista tulevan voiman
suunnan kanssa; keho on paikallisesti jännittynyt (esim. hartiajännitys); pää
kallistuu pois optimaalisesta linjasta selkärangan jatkeella, tukipintaa ei
tiedosteta ja noustaan tarpeettomasti päkiän tai kantapään varaan jne.
Hengityksen harmonia.
Hengityksen harmonialla tarkoitetaan sitä, että liike on rauhallisen ja syvän
hengityksen tukemaa. Hengitys tapahtuu ensisijaisesti pallean liikkeen
kannattelemana ja vasta toissijaisesti muiden hengityslihasten avustamana. Hengityksen
tasapaino rikkoutuu, jos hengitystä joutuu pakottamaan. Pakotettu hengitys voi
synnyttää esimerkiksi päänsärkyä. On etsittävä oma rauhallinen hengitysrytmi,
joka kannattelee liikettä. Aloittelijan on hyvä muistaa, että hengitys voi
kulkea aina liikkeiden taustalla myös täysin vapaasti, jolloin pakottamista ei
voi tapahtua. Taidon kasvaessa hengitys alkaa kannatella liikettä
luonnollisella tavalla itsestään.
Mielen harmonia.
Mielen harmonia tarkoittaa mielen rauhoittamista ja huomion suuntaamista
liikkeen ohjaamiseen. Mieli voi olla suuntautunut hengityksen aistimiseen ja
liikkeen ohjaamiseen hengityksen avulla. Rauhallinen ja tyyni mieli on sama
kuin tasapainossa oleva mieli. Tietoinen liike, mitä asahi on, tarkoittaa juuri
sitä, että mieli on mukana kaikissa liikkeissä. Asahia ei tehdä niin, että
ajatellaan samalla muita asioita, jutellaan treenikumppanin kanssa tai
kuunnellaan podcastia korvakuulokkeista. Nämä ovat esimerkkejä liikkeestä, jota
teemme automaattisesti tai vain pinnallisesti ohjaten. Asahi on siis täysin
erilaista harjoittelua kuin vaikka lenkkeily tai kävely kaverin kanssa
leppoisasti jutellen. Asahin jokainen liike on myös mielen keskittymisen
harjoitus. Samalla se on myös vaikuttamista siihen tapaan, miten mieli toimii.
Keskittymällä harjoitukseen kehitämme monia mielen ominaisuuksia, kuten
keskittymiskykyä, tyyneyttä, kykyä itsetarkkailuun jne. Asahi on kehon ja
mielen yhdistävää kehomieliharjoittelua, missä yhtenä tavoitteena on aina myös
mielen tasapaino. Tasapainoliikkeissä mielen suuntaaminen kehon aistimiseen on
erityisen tärkeät ja jopa välttämätöntä. Tasapainoliikkeissä katse kannattaa
suunnata johonkin kiinteään kohteeseen ja mieli on pidettävä myös paikallaan,
jotta kehon tasapaino säilyy. Jos mieli heiluu, kehonkin tasapaino menetetään
helposti.
Tasapainon käsite on tässä siis laajennettu kehon tasapainosta
hengityksen tasapainoon ja mielen tasapainoon. Näin liikkeestä tulee
kokonaisvaltainen, koko ihmistä harjaannuttava harjoitus. Kokonaisvaltainen käsitys tasapainosta ei
siis ole pelkästään mitään fysiologista tasapainoa, kykyä seistä yhdellä
jalalla, vaan se on koko hengittävän kehomielen tasapainoa. Tällainen liikkeen
syvällisyys tekee asahista ja asahin kaltaisista harjoituksista myös
terapeuttista, koko ihmistä eheyttävää liikettä. Tasapaino saa tässä siis hyvin
syvällisen merkityksen.
Lopuksi harjoitussarja, missä opetellaan myös tasapainon
kannalta tärkeä vajoamisen periaate:
1. Seiso asahin alkuasennossa jalat rinnatusten, polvet
joustavina, lantio keskellä. Tuo kädet sivuille ja kuvittele tarttuvasi kiinni
kaiteista. Siirrä paino toisella jalalle ja anna toisen jalan kantapään hieman
irrota maasta, kun jalka rentoutuu. Aisti, miten keskilinjasi kulkee nyt
tukijalan jalkapohjan (tukipinta) läpi maahan. Kuvittele keskilinja paksuksi
pylvääksi, joka lävistää koko kehosi päälaesta jalkapohjan läpi syvälle maahan.
Siirrä paino hitaasti toiselle jalalle ja tee sama harjoitus. Siirrä painoa
jalalta toiselle tällä tavalla useita kertoja ja aisti hyvää pystylinjausta ja
miten keskilinjasi kulkee aina tukijalan lävitse. Seisot siis vuorotellen
yhdellä jalalla, mutta niin, että toinen jalka jää rennosti koskettamaan
lattiaa.
2. Jatka harjoitusta niin, että siirrät nyt toisen jalan
tukijalan jalkaterän päälle niin, että kosketat päkiällä tukijalan varpaita.
Tee tämä siirto kolmessa vaiheessa: a. Tee ensin kuten edellä, tuo paino
toiselle jalalle. b. Vajoa sitten hieman alas taivuttamalla polvea ja lonkkaa.
Yhdistä vajoaminen rentoutumiseen eli vajoat hieman ja samalla rentoudut vielä
enemmän. c. Siirrä sitten vapaa jalka hitaasti tukijalan jalkaterän päälle. Jää
aistimaan asentoasi ja tasapainoasi. Seisot nyt yhdellä jalalla ja toinen jalka
tukee hieman asentoa, mutta on myös tukipinnan päällä. Aisti, miten nilkkasi
pienet ja nopeat liikkeet pitävät sinua pystyssä. Seiso asennossa vähä aikaa ja
palaa sitten takaisin perusasentoon. Toista toiselle jalalle. Tee useita
toistoja kummallekin puolelle.
3. Jatka edellistä liikettä, mutta ota mukaan hengitys
seuraavalla tavalla. Liitä uloshengitys vajoamiseen ja sisäänhengitys painon
siirtoon. Esimerkki: lähde liikkeelle keskeltä. Hengitä ulos paikallasi.
Hengitä sisään ja siirrä paino vasemmalle jalalle. Hengitä ulos, vajoa ja
siirrä oikea jalka vasemman jalan päälle. Hengitä paikallasi kerran sisään ja
kerran ulos (tai kaksi, kolme kertaa). Hengitä sisään ja ota askel oikealle. Hengitä
ulos, siirrä paino oikealle jalalle, vajoa ja siirrä vasen jalka oikean jalan
päälle. Hengitä paikallasi kerran tai pari sisään ja ulos. Tee taas askel
sivulle sisäänhengityksellä ja jatka harjotusta.
4. Otetaan sitten mukaan käsien liike, tarkemmin lyhyt
hengitystä tasaava liike. Liitä tämä liike sisään ja uloshengitykseen niin kuin
perusliikesarjassa. Kun hengität sisään kohota kädet ylös, uloshengityksessä
anna käsien laskeutua alas. Liität siis käsien liikkeen hengitykseen, painon
siirtoon, vajoamiseen ja siirtymiseen yhden jalan seisontaan. Jatkat siis edellistä harjoitusta, mutta
painonsiirron ja sisäänhengityksen aikana kohotat kädet ylös ja vajoamisen ja
jalan siirron aikana annat käsien laskeutua. Tee sitten yhdellä jalalla
seistessäsi vielä pari kolme hengityksen tasausta, josta sitten jatkat
siirtämällä painon toiselle jalalle jne.
5. Lisää liikkeeseen asahin ykkössarjan ensimmäinen
tasapainoliike. Kun olet siirtänyt painon toiselle jalalle ja vajonnut alas,
siirrä vapaa jalka tukijalan vieren ja piirrä sillä ja käsillä ympyrä niin kuin
perusliikkeessä. Tuo se ympyrän jälkeen taas tukijalan rinnalle, astu se
sisäänhengityksessä sivulle, kohota kädet, siirrä paino ja toista toisella
jalalla. Tee aluksi vuorotellen yksi ympyrä kummallakin jalalla ja kokeile
myöhemmin myös muutamaa ympyrää. Näin
tulet harjoitelleeksi asahin ensimmäisen sarjan tasapainoliikkeen alkuun hyvin
tietoisen ja rauhallisen vajoamisen, mikä lisää liikkeen vakautta ja tasapainoa
huomattavasti. Käytä vajoamisessa mielikuvaa, että vajoat ikään kuin lonkkasi
sisään. Lonkan ympäristö rentoutuu ja tuntuu siltä, että reisiluun pää pääsee
ikään kuin uppoamaan syvemmälle lonkkanivelen sisään. Mielikuva lisää lantion
ja lonkan alueen rentoutta ja vakauttaa tasapainoa.
6. Lopeta harjoitus pallon kannattelun vatsan edessä ja jää aistimaan hengitysliikettä. Voit kuvitella, miten sisäänhengitys laajentaa ja uloshengitys supistaa palloa alavatsalla. Tämä rauhoittaa mieltä ja opettaa rentoa vatsa/palleahengitystä. Liike tuntuu vatsalla, keskustassa ja hengitys ja mielikin palaavat vatsan keskustaan. Asennossa vahvistamme kolmea harmoniaa: kehon, mielen ja hengityksen yhteyttä. Kannattaa jäädä seisomaan tähän asentoon muutamaksi minuutiksi aistimaan sitä harmoniaa ja tasapainoa, minkä keskittyminen hengitysliikkeeseen tuottaa.
Viikonvahde on ohi ja oli hienoa pitkästä aikaa päästä
jälleen kouluttamaan asahi-ohjaajia. Lauantaina tutkimme faskia- ja
voima-asahia ja kunto-asahia, sunnuntaina pysähdyimme hengityksen äärelle.
Kumpanakin päivänä mentiin aika syvälle asahin ytimeen. Törmään aina joskus
kysymykseen, miten niin asahissa on tällaisia ulottuvuuksia. Asahihan on
terveysliikuntaa ja eikö se ole siinä kaikki? No ei ole. Yritän tässä avata,
miksi niin on. Minulle on tullut tapana aloittaa nämä jatkokoulutus- tai
teemapäivät kertomalla myös oma tarinani ainakin siltä osin, kun se liittyy
opetettavaan teemaan. Teemme koulutuksen alussa esittelykierroksen, missä
kaikki osallistujat kertovat vähän itsestään, keitä ovat, mistä tulevat ja mitä
tekevät erityisesti asahilla. Kerron sitten myös itse, miksi istun tässä ja
opetan juuri tätä teemaa. Jokaiseen opettamaani Syvä-asahin teemaan liittyy oma
tarinansa. Kaikki teemat liittyvät omaan vuosikymmeniä kestäneeseen kehomielen
harjoitteluuni ja kehon, mielen ja liikkeen ulottuvuuksien tutkimuksiini. Käyn tässä kirjoituksessa lyhyesti läpi näitä
tarinoita ja toivon, että ne avaavat kysymystä, miksi Syvä-asahissa tutkimme
tällaisia teemoja. Mutta aluksi vähän johdantoa
Syvä-asahin monitasoisuus ja
–ulottuvuus tekee siitä monipuolisen työkalun, jonka avulla voidaan
hoitaa ja ennaltaehkäistä mitä moninaisempia ihmisen kehoon ja mieleen
liittyviä ongelmia. Tämä asahin monipuolisuus perustuu siihen, että siinä
yhdistyvät monet idän tuhatvuotiset ihmistä hoitavat, eheyttävät ja vahvistavat
kehomieliharjoitukset. Länsimaisessa kehon harjoittamisen muodoissa tällaista
monitasoisuutta ei ole ja siksi asahia on myös vaikea länsimaisesta
näkökulmasta ymmärtää. Olemme oppineet
lännessä ajattelemaan liikuntaa ja kehon harjoittamista vain ihmisen
fysiologisesta, anatomisesta ja lääketieteellisestä näkökulmasta. Liikuntalääketiede
perustuu samaan luonnontieteelliseen ihmiskäsitykseen kuin lääketiede yleensä.
Ihmisenä olemisen muut ulottuvuudet jäävät tästä katsomuksesta pois. Idän
ihmistä hoitavat ja vahvistavat perinteet ovat aina nähneet ihmisen enemmän
kokonaisvaltaisesti. Suomalaisen filosofin ja psykologin Lauri Rauhalan
käsittein, idässä on aina ymmärretty ihmisen kehon, mielen ja ympäristön
yhteys. Ihmisnäkemys on holistinen, kokonaisvaltainen. Länsimainen
luonnontieteellinen ihmiskäsitys pyrkii redusoimaan monet ihmistä kuvaavat
ilmiöt perusluonnontieteisiin: fysiikkaan, kemiaan, biologiaan, matematiikkaan.
Näin ihmisen elämän moniulotteisuus jää helposti näkemättä. Tarkastelemme
liikuntaakin yleensä tällaisesta luonnontieteellisestä näkökulmasta, jolloin
itse asiassa liikunnan ihmiselle tärkeimmät ulottuvuudet, kuten sen
kokemuksellisuus ja ylipäätään merkityksellisyys, jäävät kokonaan tarkastelun
ulkopuolelle. Meillä ei ole oikein käsitteitä edes ymmärtää ”filosofista
liikuntaa”, millaiseksi asahiakin voidaan luonnehtia.
Minusta asahia ei koskaan pitäisi kuvailla pelkästään
lääketieteen tai ylipäätään luonnontieteen käsitteillä. Tällainen kuvaus jää
liian kapeaksi. Kehittäessäni asahia olen pyrkinyt avaamaan asahin kaltaisen
tietoisen liikkeen monia tasoja ja olen alkanut kutsua kehittämääni näkökulmaa
Syvä-asahiksi. Kun alun perin kehitin Asahi Health –menetelmää, lähtökohtanani
olivat monet idän monitasoiset kehomielen harjoittamisen menetelmät ja jo
ensimmäinen asahin liikesarja, joka syntyi keväällä 2005 piti sisällään kaikki
ne elementit, joita olen myöhemmin nostanut esiin Syvä-asahissa. Asahi Health
–menetelmä siis sisältää kaikki ne Syvä-asahin tasot, jotka seuraavassa käyn
lyhyesti läpi, mutta jotkut näistä tasoista ovat siellä tavallaan piilossa ja
ne voi ymmärtää vasta pitkän harjoittelun jälkeen. Alkaessani kehittää
asahi-ohjaajien jatkokoulutuksia, ajatukseni oli nostaa näitä ulottuvuuksia
selkeämmin esiin, jotta ne voivat asettua tarkastelun, analyysin ja
harjoittelun kohteeksi. Monet näistä Syvä-asahissa selkeämmin muotoilemani
ulottuvuudet olivat osa omaa harjoitteluani jo 10 – 20 vuotta ennen asahin
syntysanoja ja jotka sitten toin asahin yhteyteen.
Asahin ulottuvuudet
Käyn seuraavassa lyhyesti läpi keskeiset Syvä-Asahin
ulottuvuudeet, joita koulutan asahi-ohjaajien jatkokoulutuksissa. Pyrin samalla
näyttämään, miten ne ovat läsnä jo alkuperäisessä Asahi Health –menetelmässä.
Olen näissä blogeissani kirjoittanut tästä teemasta jo paljon aikaisemminkin,
mutta kokoan nyt lyhyesti yhteen tätä materiaalia. Samalla tulen kertoneeksi
sitä henkilökohtaista tarinaani, mistä nämä monet asahin ulottuvuudet
kumpuavat.
Asahi Somatics
Asahi on somaattinen menetelmä. Somaattisilla menetelmillä
tarkoitetaan sellaisia kehomielen harjoittamisen menetelmiä, joissa pyritään
tutkimaan ja opiskelemaan kehomielen optimaalista asentoa, asennetta ja
liikkumisen tapaa. Toin asahiin ajatuksen nk. liikeperiaatteitsa, joita on
laskutavasta riippuen 5-10. Nämä periaatteet ovat pääasiassa peräisin
kiinalaisesta taijista (tai-chi) ja
qigongista. Kiinalainen kokemuksellinen biomekaniikka on vuosisatoja tai ehkä
vuosituhansia edellä länsimaisesta mekanistisesta biomekaniikasta. Se antaa
erilaisia kokemuksellisia malleja tietoisen liikkeen ja kehomielen asentojen ja
asenteiden opettelemiseen. Asahi sisältää ne kaikki. Kaikki nämä periaatteet
olivat läsnä jo asahin ensimmäisessä sarjassa. Itse opin taijita 1984
zen-mestari Engaku Tainolta hänen Italiassa sijatisevassa luostarissaan. Hän
opetti taijita ja Baduangin –niistä qigongia meditatiivisena harjoituksena.
Itse olen siitä lähtein harjoitellut näitä taitoja.
Asahi Rentous
Asahi on rentousmenetelmä. Asahissa tutkitaan
systemaattisesti kehomielen rentouttamista liikkeen avulla. Asahia voidaan
pitää dynaamisen eli liikerentouden harjoittamisen systemaattisena menetelmänä.
Olen Syvä-asahissa analysoinut asahin rentousharjoitteluun liittyvät
periaatteet neljään luokkaan. Tutkimme asahissa helurin, vapaan pudotuksen,
elastisuuden ja jännityksen ja rentouden vaihtelun periaatteiden kautta
liikerentoutta. Jokainen asahin liikesarja sisältää alussa rentousosion. Kaikki
näiden osioiden liikkeet ovat harjoituksia, mitä harjoittelimme ja joita
kehittelin karaten ja taijin yhtedessä jo 1990-luvun alussa. Liikerentous on
taijin, mutta myös karaten liikkumisen tavan keskiössä. Tutkin tuohon aikaan
paljon erilaisia kiinalaisia ja japanilaisia liikerentousharjoituksia.
Muodostin niistä myös erilaisia liikesarjoja ja kokonaisuuksia, missä
tutkittiin sekä rentoutta, että rentouden ja jännityksen vaihtelua. 2005 toin
samat harjoitukset osaksi Asahi Health –menetelmää. Monet nyt asahissa olevista harjoituksista
löytyvät 1997 kirjoittamastani Zen-karate
–kirjasta.
Asahi Hengitys
Asahi on yksi hengitysharjoittelun muoto. Asahissa
hengitystä harjoitetaan ja avataan yhdistämällä hengitys, liike ja mieli. Tämä
on yksi kiinalaisen qigongin ydinperiaatteista. Qigong tarkoittaa
hengitysharjoitusta ja asahi on saanut liikkeen ja hengityksen yhdistämisen
perusidean qigongista ja taijista. Taijin lisäksi yksi asahille liikkeitä sekä
perusideoita antanut liikesarja oli kiinalainen Baduanjin- qigong.
Korostaakseni asahin hengitysharjoitusluonnetta, lisäsin sen perussarjan
alkuun-, loppuun- ja osioiden väliin vielä erikseen
syvähengitysharjoitukset. Asahi Health
–menetelmä on siis alunperinkin ollut perustaltaan hengitysharjoitus. Itselleni
hengityksen tarkkaileminen ja sen harjoittamine tuli tutuksi jo 1970, kun
aloitin karaten. Harjoitukset aloitettiin ja lopetettiin lyhyellä meditaatiotuokiolla,
missä huomio suunnattiin hengitykseen. Myöhemmin tutustuin karaten hengityskatoihin
ja aikidon hengitystharjoituksiin. Vuodesta 1984 olen harjoittanut
Rinzain-koulun zeniä, koulukuntaa, minkä keskeisin harjoitus on istua tyynyllä
jalat ristissä ja keskittyä hengitykseen. Samassa koulukunnassa tehdään myös
paljon dynaamista meditaatiota, missä tietoinen liike, hengitys ja mieli
yhditetään yhdeksi jatkuvaksi liikkeen ja tietoisuuden virraksi. Hengityksen
harjoittamista olen eri tavoin tehnyt noin vuodesta 1970 lähtien.
Asahi Bodymind
Asahi on tietoista liikettä. Se on meditatiivisen liikkeen
muoto ja kehomieliharjoitus. Kerroin jo edellä, miten opin itse meditatiivisen
liikkeen omalta zen-opettajaltani Engaku
Tainolta vuonna 1984. Hän opetti liikemeditaation muotoina monia lajeja, jopa
kallio- ja vuorikiipeilyä ja alppihiihtoa, mutta itämaisista lajeista joogaa,
taijista ja qigongia. Opin siis häneltä sen Baduanjin-liikesarjan, johon asahi
myös vahvasti perustuu. Omassa liikkeessäni oli jo siis vuonna 2005 asahin
syntymisen aikaan ollut jo ainakin kahdenkymmenen vuoden ajan meditatiivinen
elementti. Toin sen myös Asahi Health –menetelmään. Asahi on liikettä, jossa
keho, mieli ja hengitys yhdistyvät harmoniseksi kokonaisuudeksi. Tämä periaate
tekee siitä meditatiivisen liikkeen ja kehomieliharjoituksen. Se tuottaa
sellaista somaattista läsnäoloa, mitä on helppo sitten hyödyntää esimerkiksi
erilaisissa terapeuttisissa interventioissa.
Faskia- ja voima-asahi
Asahia voidaan tehdä myös faskia- ja voimaharjoitteluna.
Nykyään on tullut muodiksi venyttää faskioita. Yksi asahin tastalla oleva
kiinalainen qigong-muoto on yijinjin. Se käännetään ”lihasten ja jänteiden
muuttamisen menetelmäksi”. Yijinjingin
periaate on jäädä pumpaamaan liikettä lihas-jänne-kalvoketjuja venyttäen. Voima
otetaan antagonistisista lihaksista ja pidentyvää lihastoimntaketjua samalla
jännitetään, jolloin saadaan aikaiseksi ketjun venytys ja
jännitys/rentoussykli. Tällainen lihas-jänne-kalvoketjujen harjoitustapa on
läsnä monissa vanhoissa kiinalaisissa harjoituksissa, missä koko keho on
jatkuvasti ojentuvassa ja supistuvassa liikkeessä. Kun liikkeeseen otetaan
mielessä vastuksen idea, syntyy lihastoimintaketjuja venyttävä vaikutus.
Periaatteessa kaikissa asahin hitaissa liikkeissä voidaan havaita tämä
hienovarainen jännityksen ja rentouden vaihtelu. Käytämme asahissa myös usein
kuminauhan mielikuvaa liikkeen elastisuuden aikaansaamiseksi. Hyvä esimerkki
tällaisesta liikkeestä on asahin toisen sarjan ensimmäinen selkäliike, missä
kierrytään ja kädet venytetään ylös ja alas. Tämä liike tulee suoraan
kiinalaisesta yijinjingistä. Opin
yijinjingin liikesarjan 1990-luvun alussa eräältä kiinalaiselta opiskelijalta,
joka opetti Tampereella Shaolin-kungfua ja Chen-tyylin taijita. Tutkin paljon
tätä ventyksen ideaa karaten liikesarjojen yhteydessä 1990-luvulla ja kirjoitin
siitä kirjankin: Zen-karate. Tämä harjoitustapa muutti karaten harjoitteluni
täysin. Samaan pitenevän lihaksen jännityksen ja rentouden sykliin tutustuin
sitten yiquanin yhteydessä 1990-luvun puolivälissä, mistä lähtein olen harjoitellut
myös yiquania. Yi quan perustuu juuri
koko kehon jännityksen ja rentouden vaihteluun ja sen kautta elastiseen voimaan
ja liikkeeseen.
Syvä-asahissa olen vienyt tätä ajatusta eteenpäin ja näytän,
miten jokainen asahin sarjojen liike voidaan tehdä tällaisella faskioita
venyttävällä idealla. Toteutin saman idean karatessa 1990-luvulla ja kehitin
nk. Naihanchi-katan version, missä jokaisessa liikkeessä jäädään pumpaamaan
lihasjännekalvoketjuja. Tällainen harjoitustapa tekee liikesarjasta myös
enemmän voimaharjoituksen, koska siinä on mukana jännityksen ja rentouden
vaihtelun sykli. Tämäkin periaate tuli siis mukaan asahiin jo sen alkuvaiheessa,
mutta Syvä-asahissa olen kehittänyt ideaa pidemmälle.
Syvä-asahi
Syvä-asahissa olen selkeämmin nostanut kaikki nämä viisi
Asahi Health –menetelmän ulottuvuudet esiin ja myös kehittänyt niiden
harjoittelemiseksi paljon harjotuksia ja liikesarjoja. Ne kaikki palautuvat
kuitenkin Asahi Health –menetelmän alkuperäiseen perussarjaan. Nämä ideat ja
niihin liittyvät harjoitukset ja liikesarjat eivät siis ole mitään uusia, vaan
ne ovat perussarjaan liittyviä ulottuvuuksia, joissa jokin sarjan periaate tai
teema nostetaan esiin ja asetetaan harjoittelun kohteeksi. Näiden periaatteiden
ja sarjojen tekeminen ja tutkiminen syventää ja lisää oikeasti ymmärrystä
siitä, mitä Asahi Health –menetelmä sisältää ja perustaltaan on. Siksi
toivonkin Asahi Health –menetelmän ohjaajien löytävän nämä koulutukset. Niissä
opetetaan runsaasti materiaalia, joka johtaa asahin syvällisempään ymmärrykseen
ja myös syventyneeseen liikkeiden tekemisen taitoon. Samalla nämä ulottuvuudet
ja harjoitukset ovat myös linkki asahin taustalla oleviin taitoihin ja
harjoitusmenetelmiin.
Olen viimeisten vuosien aikana ottanut asahissa myös uusia
askeleita, niitä ovat lähinnä kontakti-asahi ja keppi-asahi. Kontakti-asahi oli mukana alkuperäisissä
suunnitelmissa, mutta se jäi silloin kehittämättä. Nyt sekin on tehty.
Keppi-asahi on Syvä-asahin uusi ulottuvuus. Asahi Budossa palataan myös
takaisin asahin kiinalaisille juurille. Olen koonnut siihen ne asahin ideat ja
harjoitukset, jotka tekevät asahista myös kamppailutaitojen perusharjoituksen.
Lopuksi
Toivon tämän lyhyen katsauksen asahin perusulottuvuuksiin
näyttävän sen, miten monitasoinen menetelmä asahi on ja miten siitä on todella
moneen lähtöön. On vaikeaa löytää mitään vastaavaa. Asahi sopii erinomaisesti
erilaisten terapeuttien työkalupakkiin. Fysioterapeutit voivat käyttää sen pehmeitä
harjoituksia kuntoutuksen apuna tai voivat opettaa sen avulla kehon hyvää
linjausta, rentoutta, venyttää lihastoimintaketjuja. Psykoterapeutit voivat löytää asahista kehomielimenetelmän, missä tutkitaan kehon
optimaalista asentoa, herkistetään kehotietoisuutta, tutkitaan hengitysliikettä,
etsitään kehomielen kokemuksen harmoniaa, somaattista länsäoloa, kehollisia
voimavaroja tai mielen tyyneyttä liikkeen avulla. Valmentajille asahi on hieno
kehotietoisuusharjoitus, missä opetellaan tiedostamaan liikkeen kineettinen
ketju jaloista koko kehon läpi päälakeen ja sormenpäihin asti. Asahi täydentää
perinteistä biomekaanista ajattelua tuoden mukanaan siihen kokemuksellisen
ulottuvuuden. Voidaan puhua kokemuksellisesta biomekaniikasta. Asahi myös
opettaa koko kehon liikkeen ja voimantuoton perusmallin, jota voi soveltaa
mihin tahansa liikkumisen taitoon. Tämä perustuu siihen, että kiinalaisissa
kamppailutaidoissa voimantuoton mekaniikkaa on tietoisesti harjoiteltu jo
satoja, ehkä tuhansia vuosia. Voimantuoton elementit on analysoitu esiin ja
jokaiselle elementille on kehitetty omia harjoituksiaan. Näitä elementtiä ovat kehon rakenne ja
linjaus, koko kehon liikemekaniikka ja jännityksen ja rentouden vaihtelu.
Kaikkia näitä lähestytään kehoa kuunnellen, siis kehotietoisuuden kautta, ei
pelkästään mekaanisina ja ulkoisina periaatteina. Kaikki tämä löytyy myös
asahista. Tosin pitää kai kuitenkin todeta, että kehoa vain mekaanisena
apparaattina tarkasteleva valmennus lienee edelleen valtavirtaa ja asahin
edustamat kokemuksellisuutta ja kehotietoisuutta korostavat näkemykset tulevat
helposti tyrmätyiksi. Toivoa vain voi, että ajat olisivat tässäkin suhteessa
muuttumassa.