Huomioita

Nyt kun on käyty kosmisissa ulottuvuuksissa, on aika palata arkeen ja maan pinnalle. Arki koittaa lopulta aina.

Kun tarkastelemme asahin periaatteita edellisissä artikkeleissa kuvatun kehollisen esiymmärryksen kautta, avautuu seuraavanlainen maisema. Asahi somaattisena harjoituksena ja menetelmänä pyrkii tekemään harjoittajansa tietoiseksi hänen kehonsa tai soomansa keskeisistä esikäsitteellisistä prosesseista. Monet niistä ovat painuneet pois tietoisuutemme piiristä, useasti iso osa. Jos saamme ne edes osittain palautettua tietoisuutemme piiriin, jolloin myös tietoinen itsesäätelykykymme myös ulottuu niihin ainakin jossain määrin, olemme astuneet somaattisen harjoituksen tielle, millä on iso muutosvoima. Käyn vielä lyhyesti tässä läpi nämä periaatteet ja niihin liittyvät keskeiset ideat.

Mutta ennen asahin periaatteiden yhteenvedon omaista käsittelyä haluan nostaa esiin kolme tasoa tai tapaa, miten näitä periaatteita asahissa harjoitellaan. Periaatteita harjoitellaan 1. erikseen, 2. integroituna asahin liikkeisiin ja 3. arjen toiminnassa. Tämä kuvaa samalla myös sitä prosessia, miten tällainen somaattinen oppiminen ehkä ideaalisti etenee.

Meidän on aluksi tunnistettava harjoitettava prosessi, tultava siitä tietoiseksi ja tehtävä siihen liittyviä harjoituksia. Harjoituksia tehdään mielen ohjauksessa kehoa ja sen liikkeitä aistien.  Tämä tarkoittaa, että käytetään mielikuvaa ja sen ohjaavaa vaikutusta aistien samalla kehoa sisäkautta. Samalla aistitaan myös sitä, miten keho vastaa mielen ohjaukseen. Jokaista periaatetta harjoitellaan näin yksitellen. Olen kuvannun kaikissa asahi-kirjoissani näitä asahin ”periaateharjoituksia”. Asahi-tunnilla tämä on yksi tärkeä opetettava osio. Periaateharjoituksissa opiskeltava periaate nostetaan esiin selkeästi, yksinkertaistetusti, ikään kuin riisuttuna. Olen luonut Syvä-asahiin myös periaateharjoitusten sarjoja, jotka edelleen helpottavat periaatteiden oppimista ja niiden opettamista.

Toinen vaihe on, että viemme periaatteen asahin liikkeisiin ja liikesarjoihin. Pyrimme siis toteuttamaan periaatetta läpi koko asahin virtaavan liikekokonaisuuden. Tämä vaatii keskittymistä, kehon sisäistä kuuntelua ja tutkittavan periaatteen ainakin jonkinasteista ymmärrystä, jotta sitä voidaan pyrkiä toteuttamaan monimutkaisempien liikkeiden yhteydessä.  Yksinkertaisemmat periaateharjoitukset auttavat tässä. Koska liikesarjassa noudatettavia periaatteita on paljon, on harjoitteluvaiheessa hyvä idea keskittyä kerralla vain yhteen. Liikesarjan voi tehdä aistimalla keskilinjaa ja tutkimalla, miten keskilinja liikkuu, kiertyy, taipuu jne. Toisella kerralla voi keskittyä hengitykseen, avata hengitystä tietoisemmin, tutkia, miten hengitys kannattelee avautuvia ja sulkeutuvia liikkeitä jne.

Kolmas ja yhtä tärkeä somaattisten prosessien harjoittelun taso on arjen toiminta. Somaattiset menetelmät pyrkivät siihen, että kykenemme toteuttamaan niiden periaatteita kuten kehon hyvää linjausta, vapaata hengitystä, optimaalista voimantuottoa jne. jokapäiväisissä arjen askareissamme. Samalla se tarkoittaa sitä, että teemme arjesta myös harjoituspaikan. Tällä tasolla harjoitus laajennetaan elämään niin, että elämä on harjoitusta, harjoitus elämää. Somaattisissa menetelmissä, kuten asahissa, ei ajatella, että harjoitus päättyy, kun suljemme harjoitussalin oven. Päinvastoin. Harjoitussali avaa oven arjen harjoitteluun. Käytännössä se tapahtuu niin, että pyrimme tuomaan kaikki harjoiteltavat periaatteet kävelemiseen, istumiseen, työskentelyyn tietokoneen äärellä, esineiden nostamiseen, vasarointiin, autolla ajamiseen, ruuan laittoon jne. Kun harjoittelemme esimerkiksi kehon keskilinjaa ja optimaalista kehon kannattelua, se synnyttää meissä tietoisuutta siitä, missä asennossa ylipäätään kannattelemme itseämme. Voimme kutsua sitä ”rakennetietoisuudeksi”. Samalla tavalla somaattinen harjoittelu kehittää meissä ”tietoisuuden koko kehon liikkeestä”, ”hengitystietoisuuden” jne. Yleisemmin: somaattisten periaatteiden harjoittaminen ja tiedostaminen tuottaa ”periaatetietoisuutta”, jonka sitten pyrimme tuomaan arjen kaikkiin askareisiin. Tätä prosessia olen edellisissä artikkeleissa kuvannut somatiikan kehittäjän Thomas Hannan käsitteillä. Hän kuvaa kirjoituksissaan, miten somaattisella oppimisella tarkoitetaan tiedostamattomien somaattisten prosessien nostamista tietoisuuden piiriin. Yksinkertaisesti: tulemme enemmän tietoisiksi.

Seuraavassa vielä lyhyt kertaus asahin periaatteista somatiikan näkökulmasta.

1. Liikkeen sisäinen aistimus ja tietoinen ohjaaminen, kehon sisätilan aistiminen. Tämä on somatiikan lähtökohta. Somaattiset menetelmät eivät ole niin yhtenäisiä, kuin Hanna antaa kirjoituksissaan ymmärtää. Ne ovat hyvin erilaisten luovien ihmisten työn ja pohdinnan tulosta. Toiset liittyvät tanssiin, toiset kehon optimaaliseen kannatteluun, jotkut, kuten monet aasialaiset menetelmät erilaisiin filosofiin järjestelmiin. Mutta ilmeisesti tämä yksi periaate on yhteistä kaikille: niissä kaikissa pyritään aistimaan kehoa sisäkautta. Lähtökohtana on siis koettu keho, ei objektikeho. Asahissakin tämä on kaikkein ensimmäinen periaate. Muiden periaatteiden tunnistaminen ja harjoittaminen on mahdollista vain, jos niitä lähestytään kehon aistimisen kautta. Jos tämä ulottuvuus asahista puuttuu, kyse ei ole enää asahista somaattisena menetelmänä.

2. Kehon kannattelu hyvässä pystylinjauksessa. Myös tämä on yksi hyvin yleinen somaattisten menetelmien periaate, jota lähestytään eri tavoin. Asahissa sitä lähestytään ”keskilinjan” ja kehon ”keskiasentojen” (lantio, hartialinja, pää) kautta. Niiden avulla etsitään kehon voimakasta ja yhtenäistä rakennetta, jota maan vetovoima tukee, ei hajota. Se on myös ergonomisen työskentelyn perusperiaate. Asahissa opettelemme selän linjauksen lisäksi linjaamaan myös kehomme muitakin rakenteita voiman tuoton kannalta optimaalisella tavalla. Kehon hyvän linjauksen idea viedään sitten kaikkiin arjen toimintoihin. Keskilinjaharjoitukset näyttävät myös voimakkaasti kehon ja mielen yhteyden. Selkärangan ojentaminen pystyyn ja sen kannattelu osoittavat asennon ja asenteen kulkevan myös käsi kädessä.

3. Hengityksen vapauttaminen. Hengityksen harjoittaminen on vanha joogan ja ylipäätään Aasian kontemplatiivisten perineiden keskeinen menetelmä. Sieltä se on siirtynyt monien lännessä kehitettyjen somaattisten menetelmien osaksi. Asahissa sillä on keskeinen merkitys. Hengityksen harjoittamisen ulottuvuudet ovat syvät ja laajat. Länsimainen kapean vyötärön kauneusihanne estää vapaan hengityksen ja kuristaa kehon.  Fitness-menetelmien ”vatsakorsetit” pitävät näitä ihanteita yllä, vaikka fyysisistä korseteista luovuttiin jo yli sata vuotta sitten. Monet meistä kantavat korsetteja vielä korviensa välissä. Vatsan jatkuvan kuristamisen terveyshaittoja ei vielä edes tunneta. Joka tapauksessa hengityksen kuristaminen estää normaalin ja vapaan hapen ja hiilidioksidin vaihdon keuhkoissa. Tietoinen hengitys on nk. tietoisuustaitojen perusmenetelmä. Tietoinen hengitys avaa myös kehon sisäisiä aisteja ja vapauttaa meitä ”aistimotorisesta muistinmenetyksestämme”. Hengityksen kannattelema liike on eheyttävän liikkeen perusmalli. Länsimainen ihminen elää suurimman osan elämästään ”puhuvassa päässään”. Hengityksen harjoittaminen voi vapauttaa hänet tästä ainakin jossain määrin ja avata tien aistivaan, liikkuvaan ja hengittävään kehoon.

4. Optimaalinen voimantuotto koko kehosta (kehonlaajuinen liike). Asahin liikkumisen tapa, kehonlaajuinen liike, ei ole tyypillinen somaattisten menetelmien periaate. Asahiin se on tullut taijista, mikä on kiinalainen kamppailutaito. Se ei ole tyypillinen liikkumisen tapa edes aasialaisissa kamppailutaidoissa. Sitä on kehitetty lähinnä kiinalaisissa ”sisäisissä taidoissa”. Kyseessä on hyvin hienovarainen liikkumisen tapa, missä opetellaan hallitsemaan liikkeen kineettistä ketjua ja tiedostamaan se. Harjoitus tuottaa tietoisuuden kehon vipuvarsien ekstensio- ja flexio –liikkeistä. Liikkeen kineettistä ketjua opetellaan hallitsemaan myös biomekaniikassa, mutta asahissa liikettä lähestytään sisäisten aistien ja sisäisen ohjauksen kautta. Voidaan puhua kokemuksellisesta biomekaniikasta. Harjoitus tuottaa kyvyn liikkua ja käyttää voimaa koko kehosta eikä vain paikallisista lihaksista. Kun saamme tämän periaatteen toimimaan arjessa, ja saamme sen yhdistettyä hyvään kehon linjaukseen, tuloksena on kehon optimaalinen voimantuoton ja liikkumisen tapa. Alamme nostaa vaikkapa tarjottimemme ruokalinjastolta jaloilla ja selällä, emmekä pelkästään käsillä.

5. Rentouden tunnistaminen. Kaiken liikkeen ja siis toimintamme taustalla ovat ekstension ja flexion ja jännityksen ja rentouden vaihteluiden periaatteet. Kehomme kerää itseensä paineisessa arjessa paljon jännityksiä. Henkiset paineet näkyvät kehon jännityksinä. Asahissa pyrimme tunnistamaan kehon erilaisia jännitystiloja ja vapautumaan niistä. Asahia voidaan pitää rentoutusmenetelmänä. Jännitykset toimivat kehossa käsijarrujen tavoin. Jos saamme purettua edes osan näistä kehon sisäisistä käsijarruista, kaikki liikkeemme ja toimintamme sujuvat vapaammin, taloudellisemmin, vähemmällä ponnistuksella. Rentous on vapaan liikkeen yksi keskeisistä edellytyksistä.

6. Juuren ja tasapainon aistiminen ja tunnistaminen. Kiinalaisen sanonnan mukaan ihminen asuu taivaan ja maan välissä, niiden risteyskohdassa. Hänen päänsä kurottaa kohti taivasta, mutta jalkapohjat juurtuvat tukevasti maahan. Tämä on hyvä kielikuva myös juuren ja tasapainon merkityksestä. Kahdella jalalla kulkevana olentona joudumme jatkuvasti pitämään huolta tasapainostamme. Yleensä emme ole siitä lainkaan tietoisia, mutta jos harjoitamme tietoisuutta juuresta, myös tasapainomme vahvistuu. Juurella tarkoitetaan kontaktia maahan, tuoliin, vuoteeseen jne. Olemme aina kontaktissa johonkin. Se on juuremme. Terapiayhteyksissä puhutaan maadoittumisesta. Sillä tarkoitetaan samaa asiaa. Maadoittuminen tarkoittaa tietoisuutta kontaktipinnoista. Kun aistimme kehomme kontaktipintoja, palaamme välttämättä myös ajallisesti tähän hetkeen. Kehon aistimukset ovat läsnä tässä ja nyt.  Asahissa juurrumme maahan koko jalkapohjallamme. Näin optimoimme tasapainomme kannalta tärkeän tukipinnan, jonka varassa seisomme ja liikumme. Kun olemme tietoisia juurestamme, siis kontaktipinnoistamme, tietoisuutemme putoaa kehoon ja sisäinen puheemme vaikenee hetkeksi. Tämä on tärkeä somaattisen harjoituksen ulottuvuus. Voimme hyödyntää tätä periaatetta esimerkiksi nukkumaan mennessämme. Silloin on hyvä maadoittua eli tulla tietoiseksi kehon aistimuksista kontaktipintoja vasten.

7. Kehomieliyhteyden tunnistaminen. Asahin hitaassa ja tietoisessa liikkeessä yhdistyvät kehon liike, hengitys ja mieli. Huomio suuntautuu sisäänpäin ja ohjaa liikkeen ja hengityksen yhteen. Aistimme vain kehoa ja sen liikettä. Mieli tyhjenee luonnollisella tavalla sisäisestä puheesta ja muusta sisällöstä. Tätä kokemusta voimme kuvata kehomieliyhteydeksi.  Mieli ei ole erillään ruumiista vaan se keskittyy vain liikkeen aistimiseen. Kehon ja mielen yhteys ei tarkoita mitään tämän kummempaa. Kun mieli kulkee liikkeen aikana kauppalistassa, silloin se on erillään ruumiista. Kun se jättää taakseen kauppalistan ja keskittyy vain liikkeen aistimiseen, se on läsnä ruumiissa. Keho ja mieli, ruumis ja sielu ovat tässä kokemuksessa yhtä. Joissakin somaattisissa menetelmissä, kuten asahi, pyritään tällaiseen kehotietoisuuden kokemukseen. Kehotietoisuus on käsitteenäkin kuvaava. Se on kehoa ja tietoisuutta yhtä aikaa.

Ja lopuksi

Syntymänsä jälkeen lapsi alkaa heti tutkia ja opiskella somaattisen ytimensä sisältämää kolmea perusorientaatiota: seisomista, kävelemistä ja käsittelemistä. Ajan kuluessa hänelle kehittyy kyky käyttää kieltä ja käsitteitä, jotka nekin rakentuvat tämän toiminnan varaan. Noustessaan pystyyn hän ojentaa itsensä maan vetovoimaa vasten. Koska hänen päänsä on painava, hän joutuu linjaamaan itsensä tarkasti. Kun hän ei saa haluamaansa, hän huutaa koko kehollaan. Jännitys näkyy varpaissa asti. Hän ei vedä vatsaansa sisään, koska ei tiedä, että pullistuva vatsa ei ole nyt muodissa. Hän aistii kehossaan lämmön, kosketuksen, turvan. Hän ei vielä erota toisistaan omaa sisäistä maailmaansa ja ulkoista maailmaa, koska mitään minää, joka tekisi tämän rajan, ei vielä ole. Useissa somaattisissa menetelmissä ja kontemplatiivisissa perinteissä viitataan pienen lapsen kaltaiseksi tulemiseen. Ehkä siinä on jokin viisaus. Viitataan ehkä siihen, että kasvaessamme aikuisiksi saamme paljon, mutta jotain myös menetämme. Joitakin aikuistumisen, kasvamisen ja vanhenemisen myötä menettämistämme asioista somaattisissa menetelmissä pyritään ikään kuin palauttamaan.

Jotta voisimme lähestyä kehomme optimaalista tilaa tai olemisen ja liikkumisen tapaa, meidän tulisi ymmärtää, miksi kehomme ovat sellaisia kuin ovat. Tämä on tietysti kysymys, mihin emme pysty lähimainkaan kattavasti vastaamaan, mutta jotakin ehkä voimme sanoa. Thomas Hanna lähestyy tätä kysymystä kosmisesta näkökulmasta (Hanna 1986-87).  Kehomme evoluutio sellaiseksi, millainen se on, on tapahtunut kosmisissa puitteissa. Olemme kaikki maailmankaikkeuden synnyn ja kehityksen tulosta. Tässä prosessissa ovat kehittyneen luonnonlait sellaiseksi, mitä ne nyt ovat.  Maailmassa vallitsevat lainalaisuudet ovat myös muokanneet elämän muodot sellaisiksi, kuin millaisina ne nyt tunnemme. Omat kehomme tai soomamme ovat myös kehittyneet näiden lainalaisuuksien puristuksissa. Elämää kannattelevat peruselementit ovat joutuneet sopeutumaan näihin puitteisiin.

Kun katson ulos ikkunasta, näen kuusimetsän. Puut kurottavat maasta suoraan kohti taivasta. Samoin tekevät niiden taimet ja puiden juurella kasvavat pihlajat. Pellon takana oleva horisontti on vaakasuorassa ja metsän viivat piirtyvät siitä tarkasti suorassa kulmassa ylöspäin. Tämä puiden ja ja kasvien vertikaalinen muoto on suoraa seurausta siitä tavasta, miten ne ovat sopeutuneet maan vetovoimaan. Voittaakseen maan vetovoiman, ne kasvavat siitä suoraan poispäin. Kamppailussa maan vetovoimaa vastaan vertikaalisuus on kestävin rakenne.  Kehomme pyrkivät toteuttamaan samaa periaatetta.

Samalla tavalla kuin kaikki elävät olennot kehomme ovat joutuneet sopeutumaan maailmankaikkeudessa vallitseviin lainalaisuuksiin. Yksi perustava maailmankaikkeudessa vaikuttava voima, jonka piirissä myös kaikki elävät organismit ovat, on gravitaatio. Gravitaatio, maassa maan vetovoima, on perustava haaste, mihin kaikkien elollisten olentojen pitää pystyä vastaamaan. Elämä ylipäätään perustuu liikkeeseen, mikä tapahtuu gravitaatiokentässä sen yhdensuuntaista voimaa vastaan. Tätä liikkumisen kykyä voimme kutsua elävän organismin itsesäätelykyvyksi. Elävät organismit vastaavat maan vetovoiman kutsuun rakenteellaan ja liikkeellään. Evoluution saatossa on kehittynyt monenlaisia vastauksia siihen, miten liike gravitaatiokentässä on mahdollista. Ihmisen vastaus on kahdella jalalla seisova ja tukirangan varassa liikkuva keho. Ihmiskehon vastaus on panostaa vertikaalisuuteen. Ihmiskehon vertikaalisuus ei siis ole ihan mikään pieni asia. Se mahdollistaa gravitaation voimista vapautumisen. (Hanna 1986-87.) Koska elämme maan vetovoimakentässä, joka vetää meitä koko ajan alaspäin, meidän on kannateltava itseämme sitä vasten. Pystylinjaus antaa tälle työlle parhaan rakenteen.

Toinen kosminen lainalaisuus graviaation lisäksi, minkä puitteissa soomamme elää, on suunta. Liikkeellä on aina suunta ja vauhti. Kosmoksenkin mittakaavassa liikkeen suunta on aina eteenpäin. Tulevaisuus on edessä, menneisyys takana. Liikesuunta taaksepäin tarkoittaisi paluuta menneisyyteen. Kehommekin on sopeutunut tähän liikesuuntaan. Sillä on eteenpäin suuntautuneet kasvot, jolloin tärkeät aistit suuntautuvat eteenpäin. Sen askel suuntautuu eteen. Kävelemme kohti tulevaisuutta. (Hanna 1986-87.) Kehomme ottaa vastaan painovoiman haasteen vertikaalisuudellaan, mutta on rakentunut aistimaan ja liikkumaan maailmassa horisontaalissa tasossa.

Kokemuksessammekin on sama suunta. Koemme, että menneisyytemme on jotain, joka on takanamme ja tulevaisuus edessämme. Tietoisuutemme intentionaalisuutta, siis periaatetta että olemme aina tietoisia jostakin, kuvataan usein horisontaalisella nuolella, missä näytetään, miten tietoisuutemme suuntautuu kohteeseen. Intentionaalisuutemmekin on ajallista. Kokemuksemme tapahtuu aina ajassa, jolloin silläkin on horisontaalinen rakenne. Menneisyys on takana, tulevaisuus edessä. Kehomme tai oikeastaan kehomielemme siis todellistuu näiden vertikaalisten ja horisontaalisten voimien risteyskohdassa.

Elämme kolmiulotteisessa avaruudessa, joka antaa liikkeellemme kolme perussuuntaa: ylös-alas, eteen-taakse ja vasen-oikea. Kehomme kokema avaruus ei kuitenkaan ole sama kuin objektiivinen, tieteen avaruus. Koetun avaruuden suunnat eivät ole tasavertaisia. Eteenpäin suuntautunut kehomme painottaa niitä eri tavoin. Aistimisemme, liikkumisemme, toimintamme pääasiallisin ja vahvin suunta on eteenpäin.  Vertikaaliakselilla kannattelumme suunta on ylöspäin. Liikumme harvoin sivuttain, useammin kierrymme keskilinjan ympäri, mutta kätemme kurottavat oikealle ja vasemmalle. Käsittelemme esineitä tasolla. Kehomme vastaa avaruuden kolmiulotteisuuteen rakentumalla sen ulottuuksien mukaisesti, mutta omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Vielä voidaan kysyä, mikä on se universaali tapa, miten aistivat ja tuntevat olennot saavat aikaan liikkeen.  Kiinalaisissa vanhoissa kamppailutaidoissa tätä kykyä kuvataan sanonnalla ”on vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang”. Kehoja voidaan kuvata erilaisilla pallojen tai vipuvarsien muodostamien biomekaanisten mallien avulla. Liike syntyy, kun nämä pallot tai vipuvarret ojentuvat ja vetäytyvät kasaan, avautuvat ja sulkeutuvat. Tämä puolestaan tapahtuu kovempien tukirakenteiden ympärillä olevien pehmeiden rakenteiden jännittymisen ja rentoutumisen tuloksena. Biomekaniikka kuvaa ja laskee näitä liikkeen synnyttämiseen tarvittavia voimia. Sooman kannalta on tärkeämpää opetella tunnistamaan ja aistimaan liikevoimia kehon sisällä. Somaattisten menetelmien biomekaniikka on kokemuksellista.

Kehomme on sopeutunut maailmankaikkeuden lainalaisuuksiin ja voimiin tavalla, mikä mahdollistaa ympäristön aistimisen, liikkumisen ja siinä selviämisen. Suuntaan ja tilaan liittyvät käsitteetkin määrittyvät koetusta kehosta käsin. ”Edessä” tarkoittaa kehomme edessä, ”vasemmalla” eteen suuntautuneen kehomme vasemmalla jne.  Sopeutumisemme tavat ovat kehollisen maailmassa-olemisemme rakennetekijöitä, aistimotorisia malleja. (Hanna 1986-87.)

Hanna kuvaa soomaa prosessina, jossa on kaksi tasoa: tiedostamaton ja tietoinen (Hanna 1987). Tiedostamattomat prosessimme eivät ole yleensä tahtomme varaisia, vaan ne ovat geneettisesti määräytyneitä kehollisia tapahtumia. Tietoiset somaattiset prosessit ovat tapojamme tai tottumuksiamme, jotka olemme oppineet ja tässä oppimisprosessissa ne ovat ainakin joskus olleet tietoisuutemme piirissä, mutta jotkut niistä ovat vaipuneet tiedostamattoman hämärään. Osan voimme helposti palauttaa edelleen tietoisuuden piiriin, jotkut ovat vaipuneet niin syvälle tiedostamattomaan, että niiden palauttaminen sieltä on vaikeampaa.

Kehossamme on tiedostamaton, somaattinen ydin, joka voidaan ymmärtää myös filosofisesti kehollisen esiymmärryksen käsitteen (Heidegger) avulla. Kehomme esiymmärrystä ovat edellä kuvatut tavat, miten kehomme on rakentunut ympäristönsä voimien ja ulottuvuuksien tuloksena. Kehollisen esiymmärryksen muotoja ovat kehomme vertikaalisuus, sen edessä olevaa painottava aistimisen ja liikkumisen tapa, sen kyky liikkua ekstensio-fleksio –mekaniikan avulla. Samaa kehomme esiymmärtyneisyyttä ovat kykymme käyttää hyväksemme ilmakehämme happea hengittämällä sitä, kykymme hyödyntää ympäristöstä löytyvää elollista ainetta ravintonamme. Myös aistimme ovat kehittyneet sellaisiksi kuin ne ovat vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja heijastavat ihmisen tapaa aistia ympäröivää maailmaa. Myös tavat, miten aistimme ympäristöämme, ovat kehollista esiymmärtäneisyyttämme. Ne ovat tiedostamattomia somaattisia prosesseja, joiden päälle rakentuvat tahdonalaiset toimintamme.

Ranskalainen filosofi Maurice Merleau-Ponty käyttää käsitettä ”operatiivinen intentionaalisuus” tällaisesta kehollisesta esiymmärryksen tavasta. Tietoisuutemme intentionaalisuuden voidaan ajatella rakentuvan tämän esikäsitteellisen, kehollisen intentionaalisuuden varaan. Edellä kuvattu on se tiedostamaton somaattinen ydin, jonka päällä tietoinen kokemus lepää. Myös käsitteellinen ajattelumme perustuu esikäsitteelliselle, keholliselle esiymmärrykselle. Käsitteiden kehollinen alkuperä ja luonne ja sen tutkimus on mielenkiintoinen kognitiotieteen alue, josta pyrin kirjoittamaan enemmän myöhemmin.

Somaattisella oppimisella tarkoitetaan tiedostamattomien somaattisten prosessien nostamista tietoisuuden piiriin. Hannan käyttämä ”aistimotorisen muistinmenetyksen” käsite tarkoittaa, että olemme kadottaneet tai unohtaneet joitakin joskus tietoisuutemme piirissä olleita somaattisia prosessejamme ja somaattisella harjoituksella voimme pyrkiä nostamaan niitä jälleen tietoisuuteemme. Näitä prosesseja voivat olla se tapa, miten kannattelemme itseämme hyvässä linjauksessa maan vetovoimaa vastaan, miten liikumme koko keholla, miten syvähengitys kannattelee toimintaamme jne.  (Hanna 1987.)

Pyrimme asahissa tietoisen liikkeen ja siihen liitettyjen psykofyysisten periaatteiden avulla hoitamaan Hannan kuvaamaa ”aistimotorista muistinmenetystä”. Asahin periaatteet kiteyttävät ihmisen kehon keskeiset esikäsitteelliset ja häntä kannattelevat somaattiset prosessit ja nostavat ne harjoituksen keskiöön. Nämä prosessit on asahissa kuvattu selkeästi. Asahi on kuitenkin myös enemmän. Asahin somatikka taso on vain yksi asahin kolmesta keskeisestä ulottuvuudesta. Liikkumisen tapana asahi on terveyttä ylläpitävää, mutta myös kehoa vahvistavaa ja hoitavaa liikuntaa. Yhdistäessään liikkeen, hengityksen ja mielen, se on myös ihmistä psykofyysisesti eheyttävä kehomieli laji.

Tekstiin liityvät Hannan artikkelit:

Thomas Hanna:  What is Somatics? Part II. This article first appeared in Somatics, Magazine-Journal of the Bodily Arts and Sciences, Volume VI, No. 1, Autumn-Winter 1986-7. https://somatics.org/library/htl-wis2

Thomas Hanna:  What is Somatics? Part III. From SOMATICS: Magazine-Journal of the Bodily Arts and Sciences, Volume VI, No. 2, Spring/Summer 1987. https://somatics.org/library/htl-wis3

Somaattisten menetelmien käsitteen loi yhdysvaltalainen filosofi Thomas Hanna 1970-luvulla, kun hän alkoi käyttää ”somatics” termiä. Hän viittasi sillä erilaisiin kokemuslähtöisiin kehon tutkimisen, hoitamisen ja ilmaisun menetelmiin. Hän kirjoittaa: ”Somatiikka on tutkimusala, joka tutkii soomaa, eli kehoa niin kuin se havaitaan ensimmäisen persoonan havainnossa. Kun ihmistä tarkastellaan ulkoapäin eli kolmannen persoonan näkökulmasta, havaitaan ihmisen keho (body) (Hanna 1986).” Hanna halusi siis erottaa kaksi näkökulmaa kehoon: sisäisen ja ulkoisen ja kutsui sisäistä eli kokemuksellista näkökulmaa kreikan käsitteellä ”soma”, ulkoiseen näkökulmaan hän viittasi englannin kielen sanalla ”body”, jonka voimme kääntää kehoksi tai ruumiiksi. Hanna kirjoitti tästä teemasta useita kirjoja ja artikkeleita, kehitti oman ”Clinical Somatic Education” –menetelmänsä ja vakiinnutti ”somatiikka” ja ”somaattiset menetelmät” –käsitteet viittaamaan erilaisiin kehollisiin menetelmiin, joissa lähtökohtana oli kehon sisätilan kuuntelu. Somaattisia menetelmiä Hannan määritelmän mukaan ovat sellaiset lännessä kehitetyt lajit kuten Alexander-tekniikka, Feldenkreis-menetelmä,  Body-Mind Cenrering, kontakti-improvisaatio, mutta myös monet idän perinteiset kehon ja mielen harjoitusmenetelmät, kuten jooga, taijiquan ja qigong. Näissä kaikissa tarkastelunäkökulma on kehon sisäinen aistimus. Niin on myös asahissa, joten asahi sopii hyvin myös näiden lajien jatkoksi.

Omissa filosofisissa töissäni olen käyttänyt samasta jaosta ilmaisuja ”koettu keho” ja ”objektikeho” (Klemola 1991). Koettu keho viittaa tapaan, miten koemme oman kehomme proprioseptisessa havainnossa. Objektikeho viittaa kehon tarkasteluun ulkoisesti esineen tavoin. Somaattisissa menetelmissä asetetaan siis kehon kokemus keskiöön, ja siitä voidaan sitten johtaa erilaisia hoitamisen, ilmaisun, kehon tutkimisen ja liikkumisen menetelmiä.

Näiden kahden näkökulman erottaminen on aivan olennaista. Yleistäen voidaan todeta, että länsimainen tiede korostaa objektikehon näkökulmaa ihmisen kehoon. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa valmennustiede, missä on edelleen vallalla hyvin mekanistinen käsitys ihmisestä. On totta, että monilla alueilla on alettu puhua ”ihmisen valmentamisesta”, itse asiassa jo 1990-luvulla, mutta muutos on ollut hyvin hidasta, miltei olematonta. ”Tieteellisen” objektiivisuuden vaatimus jyrää helposti subjektiivisen kokemuksen yli, vaikka ihmiselle itselleen hänen kokemuksensa on kuitenkin ensisijaista, oli sitten kyse valmentamisesta tai vaikkapa lääketieteellisestä hoidosta.

Koetun kehon näkökulmaan liittyy 1. tietoisuus ja 2. itsesäätelyn kyky. Ihminen on tietoinen aistiensa sisällöistä ja pystyy ohjaamaan tietoisesti itseään. Mekaaninen kone ei pysty kumpaankaan. Ihmisen aistimotorinen systeemi toimii kokonaisuutena. Kognitiotieteen nk. ”kehollisen kognition” tutkimusohjelma (embodied cognition) korostaa, miten koko ihmisen tietoisuus syntyy aistivan ja liikkuvan kehon ja maailman vuorovaikutuksen tuloksena, ikään kuin siinä välissä (Varela ym). Että ylipäätään pystymme kokemaan maailman sellaisena kuin sen koemme, vaatii aistivan ja liikkuvan kehon.

Tietoisuus, aistiminen ja liike kulkevat käsi kädessä. Että voimme aistia jotakin aistisisältöä, meidän on suunnattava huomiomme siihen. Tämä pätee sekä ulkoisiin, että sisäisiin kohteisiin. Jos haluamme aistia, mitä kehossamme tapahtuu, se on helpompaa liikkeen avulla. Somaattiset menetelmät käyttävätkin systemaattisesti tietoista liikettä kehotietoisuuden avaamisen välineenä.

Itsesäätelyä voidaan kuvata myös tahdon käsitteen avulla. Ulkoisesta näkökulmasta liike on mekaaninen tapahtuma, mutta sisäisestä näkökulmasta, koetun kehon näkökulmasta kyseessä on tahdon tapahtuma. Tietoisuus liikkeestä on samalla myös tietoisuutta itsesäätelykyvystämme, jota voimme kutsua myös tahdonponnistukseksi. Kun teemme hidasta, tietoista liikettä, siinä yhdistyvät liikettä kannatteleva tahdonponnistus, tietoisuus ja liikeaistimus yhdeksi kokemuksen kokonaisuudeksi.

Koetun kehon käsite pitää sisällään käsityksen kehon ja mielen yhteydestä ja ykseydestä. Koettuun kehoon kuuluu jo määritelmän mukaan tietoisuuden eli kokemuksen elementti. Objektikeho tai kuollut ruumis ei ole kokeva. Puhe kehotietoisuudesta eli siitä tavasta, miten keho on tietoinen itsestään, asennoistaan, liikkeistään jne. murtaa ruumiin ja sielun tai kehon ja mielen dualismin. Somaattisissa menetelmissä pyritään tekemään tätä ruumis-sielu –dualismin murtamista heti käsitteellisellä tasolla. Tämä on vaikea, miltei mahdoton projekti, koska kulttuurimme instituutiot kuten ihmistä käsittelevät tieteet tai vaikkapa hoitamisen muodot, mutta myös kieli perustuvat ruumiin ja sielun erottavaan dualistiseen ihmiskäsitykseen. Esimerkiksi puhe terveysliikunnasta perustuu länsimaisen lääketieteen dualistiseen ihmiskuvaan. Sillä tarkoitetaan sairauksista vapaata ruumista. Mielenterveydestä puhutaan erikseen. Somaattiset menetelmät pyrkivät häivyttämään tämän eron korostamalla, että keho on tietoinen, kokemus ”soomasta” on kokemusta kehomielestä.

Thomas Hanna puhuu ”senso-motorisesta amnesiasta”, jolla hän viittaa erilaisten ympäristön vaatimusten ja stressin ehdollistamaa kehoamme, joka ei enää pysty aistimaan omaa tilaansa ja toimimaan vapaasti (Hanna 1986)”. Suuri osa meistä kärsii tällaisesta ”aistimotorisesta muistinmenetyksestä”. Somaattiset menetelmät pyrkivät parantamaan tätä avaamalla ja herkistämällä aistejamme, erityisesti kehon sisäisiä aisteja. Kun opimme aistimaan kehoamme ja sen sisäisiä tiloja, opimme ainakin jossain määrin vapauttamaan itseämme tarpeettomista jännityksistä, virheellisistä asennoista, epätarkoituksenmukaisista toimintatavoista ja löytämään liikkeissään ja olemuksessaan vapaamman ja avoimemmilla aisteilla toimivan kehon. Suhteemme itseemme ja ympäristöömme voi tulla harjoituksen myötä tietoisemmaksi, vapaammaksi ja herkemmäksi. Somaattisissa menetelmissä harjoitetaan ihmisen aistimotorista järjestelmää, opetellaan tuomaan sen prosesseja enemmän tietoisuuden piiriin ja etsitään optimaalista kehomielen olemisen tapaa, asentoa ja asennetta.

Hanna puhuu myös ”somaattisesta vapaudesta”, jolla hän tarkoittaa optimaalista ihmisenä olemisen tilaa (Hanna 1986)”. Ulkoisesta (dualistisesta) näkökulmasta tämä tarkoittaa sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä. Hanna kiteyttää somaattisten menetelmien tavoitteet vapaasti käännettynä näin: ”(…) somatiikka tarkoittaa sooman tutkimista, millä ei viitata vain ensimmäisen persoonan havaintoon elävästä kehosta vaan sillä viitataan myös sen säätelyyn. Sooma on aistimotoristen funktioiden kokonaisuus, joista tietoisen, tahdonvaraisen osan olemme oppineet ja osa on tietoisuutemme ulkopuolella olevaa oppimisesta riippumatonta tapahtumaa. Tiedostamattomat funktiot voidaan opetella liittämään tahdonalaisiin toimintoihin ja aistimotorisen systeemimme tietoisiksi osiksi kohdistamalla niihin tietoisuutemme ja eristämällä ne harjoituksen kohteeksi (Hanna 1986).”

Asahissa Hannan kuvaamat aistimotoriset funktiot, joihin harjoitus kohdistuu, tulevat tarkemmin kuvatuksi asahin periaatteiden muodossa. Somaattisissa menetelmissä pyritään etsimään Hannan termein ”somaattista vapautta” ja herättämään eloon sitä sisäistä kokemusta, minkä olemme arjen kiireeseen kadottaneet. Asahissa keskeisiä somaattisia prosesseja ovat: 1. liikkeen sisäinen aistimus ja ohjaaminen, kehon sisätilan aistiminen, 2. kehon kannattelu hyvässä pystylinjauksessa, 3. hengityksen vapauttaminen, 4. optimaalinen voimantuotto koko kehosta (kehonlaajuinen liike), 5. rentouden tunnistaminen, 6. juuren ja tasapainon aistiminen ja tunnistaminen ja 7. kehomieliyhteyden tunnistaminen. Asahin kaikissa liikkeissä ja liikkumisen tavassa harjoitetaan näitä periaatteita. Joissakin liikkeissä ja harjoitteissa paino voi olla enemmän yhdessä periaatteessa, mutta yleensä asahin liikkumisen tavassa kaikki nämä periaatteet ovat läsnä.

Opetellessamme näitä somaattisia periaatteita teemme sitä asahissa muiden somaattisten menetelmien tavoin käyttämällä pääasiassa mielikuvaa, intentiota. Pyrimme toteuttamaan tässä periaatetta: mieli ohjaa, keho seuraa. On tietysti itsestään selvää, että tällaisten asioiden harjoittaminen ja oppiminen voi viedä yhden elämän. Siksi asahissakaan ei pidä odottaa näiden seikkojen suhteen mitään pikaista muutosta. Asahi niin kuin muutkaan somaattiset menetelmät eivät ole mitään pikaruokaa, mutta samalla pitää todeta, että säännöllinen harjoittelu tuottaa hiljalleen myös tulosta. Säännöllinen kehon sisäisen kokemuksen aistiminen alkaa tuottaa arjessa eräänlaisia ”kehollisia oivalluksia”. Huomaamme, että hartiamme ovat koholla ja laskemme ne alas, tulemme tietoiseksi istuma-asennostamme ja ojennamme välillä itsemme suoremmaksi, kun pudotamme kynän, emme mene aina käsi edellä sitä nostamaan, vaan taivutammekin ensin polvet ja pidämme selkämme hyvässä asennossa jne. Tämä on juuri somaattisten menetelmien idea: oppiminen alkaa näkyä arjen toiminnoissa.

Viittasin edellä muutamaan lähteeseen:

Hanna, Thomas:  What is Somatics? This article first appeared in SOMATICS: Magazine-Journal of the Bodily Arts and Sciences, Volume V, No. 4, Spring-Summer 1986. https://somatics.org/library/htl-wis1

Klemola, Timo: Liikunta tienä kohti varsinaista itseä. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta, Vol XII. Tampereen yliopisto 1991.

Varela, Francisco J., Rosch, Eleanor, Thompson, Evan: The Embodied Mind. Cognitive Science and Human Experience. The MIT Press; Revised ed. edition (November 13, 1992).

Lupasin sadannen huomioni asahista vielä tämän vuosikymmenen puolella ja tässä se on. Se on sisällysluettelo. Kun vuosi on vaihtumassa, niin meillä on tapana kääntyä katsomaan mennyttä. Katson tässä nyt lyhyesti asahin viimeistä kymmentä vuotta blogieni valossa. Näen siitä hyvin, miten energiani ja mielenkiintoni asahin kehittämistyössä on vaihdellut. Ensimmäiset viisi vuotta siitä, kun lähdin omille teilleni eli vuodet 2008-2013 ovat olleet tasaista aikaa. Oli ajatus, että asahi tuli tehtyä aika valmiiksi ja mitään suuria kehitystarpeita ei ollut. Blogejakaan ei syntynyt.  Keskityin sitten sen kuvaamiseen, miltä asahi tuolloin näytti. Kirjoitin siitä kirjan ”Asahi – tietoisen liikkeen taito” vuonna 2013 ja se julkaistiin seuraavana vuonna.  Jatkoin tätä kirjoitusprojektia 2015 ja seuraava kirja ”Asahi – syväsukellus kehomieleen” ilmestyi 2016. Perus-asahi näyttää edelleen samalta.

Vuonna 2017 näkyy käänne. Kirjoitin tuona vuonna asahista 34 blogia, eli blogi 1,5 viikon välein. Tämä johtui siitä, että työskentelin tosissani Syvä-asahin kehittämisen parissa. Olin tullut siihen tulokseen, että ohjaajille on annettava enemmän. Minulla oli runsaasti kokemusta ja materiaalia asahin periaatteiden harjoittelemisesta, asahin kiinalaisista taustataidoista jne., joista asahin ohjaajille olisi paljon hyötyä. Kehitin aluksi kuusi, myöhemmin sitten kymmenen Syvä-asahin jatkokoulutuspäivää ja niille kattavan sisällön, joiden avulla ohjaajat voisivat halutessaan todella syventää asahi-taitonsa uudelle tasolle. Sitä työtä teen edelleen Asahi-Akatemian puitteissa.

Alla siis tähänastisten asahi-blogieni sisällysluettelo. Otsikoista voi hyvin nähdä, millaisen myllyn pyörimisen tuloksena asahi ja erityisesti Syvä-asahi on nyt sitä, mitä se on. Luulen, että nyt seuraa jälleen uusi tyyni jakso. Paukut ovat aika vähissä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Saan aina joskus postia siitä, että olen tällä työlläni pilannut asahin ja sen maineen. Tällainen palaute saattaa tietysti innostaa minut vielä uusiin ponnistuksiin :).

2019

Lyhyt huomio asahista ja ymmärryksestä

Mitä on Asahi Budo?

Lyhyt huomio asahista ja tarinoista

Vielä pari huomiota kontaktista asahissa

Mielikuvien käyttö asahissa

Kontakti-asahi on syntynyt!

Asahin liikuntapyramidi

Asahi tienä kohti varsinaista itseä

Keppi-asahia voimatangolla

Asahi, kamppailutaidot ja ”sisäinen voima”

Asahin kymmenestä jatkokoulutuspäivästä

Asahi ja hengittämisen taito, osat 1 – 5

Onko asahi “mindfulnessia”, osat 1 – 5

2018

Asahi III – hidas liike, hiljainen mieli

Asahi ja työergonomia

2017

Tarinoita asahin taustasta, osat 1 – 2

Lyhyt huomio asahista ja laulamisesta

Asahi ja kehotietoisuuden harjoittaminen

Mitä on ”voima-asahi” ja miten se eroaa painoharjoittelusta

Syvä-asahi -nimen käytöstä

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osat 1 – 7

Lyhyt huomio vajoamisesta ja tasapainosta asahissa

Asahin opettajat opettavat taitoa, eivät jumppaa

Asahi-käsi

Liikkeen jatkuvuudesta

Tasapainosta ja juuresta asahin liikkeissä

Asahista kohti Syvä-asahia ja FK-ohjelmaa

Kehon, mielen ja hengityksen harmoniasta

Lyhyt huomio sisäisestä ja ulkoisesta liikkeestä

Asennosta, asahista ja siitä, mikä on yksi

Syvä asahin liikesarja maaten

Pystylinjauksen periaate asahissa

Asahista aamurituaali

Somaattisista menetelmistä, asahista ja liikkumisen taidosta

Asahin tie ja taito

Asahi ja kamppailutaidot

Muutama huomio katasta ja asahin harjoittamisen taidosta

Syvä-asahin ohjaajakoulutus alkaa

Liikkeen kauneudesta, taiteesta ja asahista

Miten rakennan asahi-tunnin?

Onko Asahi Health® -ohjaajakoulutus muuttunut?

Miksi asahi on niin helppoa ja niin vaikea oppia?

2016

Miksi asahi-ohjaajien on syytä kehittää asahi-taitojaan?

Korkean paikan harjoittelua asahilla

Asahi ja lääketiede

Asahi ja aivopuoliskomyytti

Kymmenen vinkkiä asahin harrastajille

Asahin syventäviä koulutuksia syksyllä 2016

Asahi-Sport

Mistä asahi on peräisin?

2015

Tietoinen liike ja liikkeen sisäinen hallinta, 1-3

Asahi I, opasvihko

Asahia tuolilla 1-18

2014

Muuttuuko liikunta?

Asahi – syväsukellus kehomieleen

Asahi ei ole liike vaan mielentila!

Vielä pari huomiota lihastoimintaketjuista

Muutama huomio siitä, miten biomekaaninen kuvaus voi mennä pieleen

2013

“Asahi – tietoisen liikkeen taito”

Asahista kohti ”Syvä-asahia” ja uutta liikunnan paradigmaa

2009

Mitä on kävelyn ja juoksun välissä?

Mikä tekee asahista menetelmän?

Hengityksestä

Ajatuksia asahista 1-2

Otsikko kuulostaa filosofiselta ja vähän onkin sitä. Huomasin, että olen kirjoittanut kohta 100 blogia asahista viimeisen kymmenen vuoden aikana. Aloitin näiden blogien kirjoittamisen syyskuussa 2009 ja nyt vuosi 2019 on kääntymässä loppua kohti. Itse asiassa siis 11 vuotta tulee nyt täyteen. Tämä on 99. blogi. Yhden ehdin tehdä vielä ennen vuodenvaihdetta, niin saan tasaluvun täyteen. Tänä aikana olen myös kirjoittanut pari kirjaa asahista ja kolmas on loppumetreillä. Miksi sitten kaikki tämä kirjoittaminen? Siihen on kaksi selitystä. Ensimmäinen on se, että olen käytännössä koko ikäni harrastanut kirjoittamista. Se on minulle miltei yhtä luontevaa kuin hengittäminen. Toinen ja ehkä tärkeämpi selitys on se, että filosofina haluan ymmärtää ilmiöitä. Olen ikäni tutkinut useampia kehon ja mielen harjoittamisen taitoja oppinut sen, että taidot eivät ole pelkästään tekniikkaa, joka opitaan toistoilla, vaan oppiminen vaatii myös taidon ymmärtämistä. Ymmärtäminen ja taidon oppiminen ovat mielenkiintoisessa vuorovaikutuksessa, jota haluan tässä blogissa hieman avata enemmän. Kaikki kirjoittamiseni perustuu siihen, että en halua opettaa vain taitoa, vaan haluan siirtää myös taitoon liittyvää ymmärrystä.

Eivät kaikki taidot tietenkään vaadi mitään erityistä ymmärtämistä. Malli riittää. Opimme kävelemään, vaikka emme sen kummemmin ymmärrä, miten se tapahtuu. Opimme ajamaan polkupyörällä, hiihtämään jne. Asahiakin opimme mallista ja toistamalla tiettyyn rajaan asti. Fyysisen liikkeen oppiminen vaatii mallisuorituksen, ehkä hieman sanallista selitystä, mutta erityisesti se vaatii toistoja.

Milloin sitten taidon ymmärtäminen tulee tärkeäksi? Se tulee tärkeäksi silloin, kun taidon harjoittelun päämäärä käy monimutkaisemmaksi. Selitän asiaa asahin avulla. Asahikin on taito, se on kehon ja mielen harjoittamisen taito. Jo tämä lause sisälsi ajatuksen, joka ei ole helppo ymmärtää, kun totesin, että asahi on muutakin kuin fyysistä liikettä. Se on myös mielen harjoittamista. Tästä olenkin kirjoittanut paljon. Tässä tulee esiin asahin monitasoisuus. Korostan omassa opetuksessani aina asahin kolmitasoisuutta: asahi on 1. terveysliikuntaa, 2. se on somaattinen menetelmä ja 3. se on kehomieliharjoitus.  Yksinkertaistaen voisi sanoa, että asahin terveysliikuntataso ja siitä hyödyn saaminen ei vaadi mitään erityistä ymmärtämistä. Kun pyörität hartiaa tai taivuttelet selkääsi, liikkeen terveysvaikutus on siinä läsnä huolimatta siitä, ymmärrätkö sitä tai et. Sama juttu, kun menet lenkille. Saadaksesi lenkkeilyn terveyshyödyt, voit juostessasi kuunnella äänikirjoja tai musiikkia, voit ajatella, että juoksullasi ei ole mitään vaikutuksia, niin niitä on silti. Tällaisen liikunnan ymmärtäminen sinänsä ei vaikuta siihen, mitä vaikutuksia sillä on. Tämä koskee kaikenlaista jumppaa.  Asahin terveysliikuntataso on tällainen.

Heti, jos alamme puhumaan asahista vaikkapa somaattisena menetelmänä ja sen periaatteista, mukaan astuu myös käsityksemme siitä, mitä tällainen harjoittelu on, mitä sillä tarkoitetaan, miten sen ymmärrämme. Se vaatii silloin myös ajattelultamme enemmän. Jotta saamme kaikki asahin periaatteet mukaan tekemiseemme, sitä hyödyttää suuresti, jos myös ymmärrämme niiden merkityksen. Tämän ymmärryksen kautta pystymme toteuttamaan niitä liikkumisemme yhteydessä paremmin. Jos emme ylipäätään ymmärrä esimerkiksi hyvän pystylinjauksen merkitystä arkiseen olemisemme, sen harjoittaminen asahinkaan yhteydessä ei avaudu. Sama pätee muihinkin asahin periaatteisiin: koko kehon liikkeeseen, hengitykseen, liikkeen jatkuvuuteen jne. Monimutkaisemmaksi asian tekee vielä se, että jokainen asahin periaate avautuu moneen suuntaan. Tällä tarkoitan, että periaatteet ovat hyvin syvällisiä ja monitasoisia itsessään ja niitä voidaan selittää ja ymmärtää monesta näkökulmasta. Kirjoitin esimerkiksi joskus koko kehon liikkeen periaatteesta, ”kokemuksellisesta biomekaniikasta”, seitsenosaisen blogisarjan. Hengityksen periaatteesta kirjoitin viisiosaisen blogin. Kaikissa näissä blogeissa olen yrittänyt selittää, miten nämä periaatteet voi ymmärtää ja sen kautta ottaa tietoisemmin mukaan harjoitteluun. Asahin periaatteet eivät siis ole pelkästään liikkeitä, jotka opitaan mallista kopioimalla, vaan niiden oppimisen edellytys on myös niiden perusulottuvuuksien ymmärtäminen.  Siksi niitä kutsutaan periaatteiksi. Periaatehan tarkoittaa jotakin yleistä mallia tai sääntöä, mitä sovelletaan sitten yksittäisiin tekniikoihin. Koko periaatteen käsite vaatii jo sen, että ylipäätään ymmärretään, mitä periaatteella tarkoitetaan.

Asia menee vielä monimutkaisemmaksi, jos mukaan otetaan asahin kolmas taso: kehomieliharjoitus. Sellainen ymmärrys, että liikkeen avulla voidaan harjoittaa myös mieltä, vaatikin jo sitten todellista perehtymistä asiaan. Tämä taso ei todellakaan ole mitenkään automaattisesti mukana asahin liikkeessä.  Annan esimerkin kuinka vaikeasti ymmärrettävästä asiasta tässä on kyse. Olin mukana eräässä Suomessa järjestetyssä tieteellisessä mindfulness-seminaarissa, missä eräs psykologian professori piti esitelmän mindfulness-perustaisista terapiamuodoista.  Samaan aikaan maailmalla oli menossa jääkiekon mm-kisat. Hän otti esimerkiksi keskittymisharjoituksesta jääkiekko-ottelun katsomisen televisiosta. Olin aika hämmästynyt, kun hän totesi, miten nyt kaikilla meillä on mahdollisuus harjoitella keskittymistä katsomalla illalla telkkarista jääkiekkomatsia. On tietysti selvää, että kun katsomme elokuvaa tai jääkiekko-ottelua, huomiomme pysyy silloin kohteessaan pitkiäkin aikoja, mutta tällaista huomion suuntaamista ei voida verrata siihen huomion suuntaamiseen, mikä tapahtuu meditatiivisissa harjoituksissa. Psykologian professori, johtuen varmaankin siitä, että hänellä ei itsellään ollut mitään kokemusta meditatiivisista harjoituksista, ei kyennyt näkemään tätä eroa. Asia on monimutkainen, enkä syvenny siihen tässä. Halusin tällä esimerkillä vain nostaa esiin sen, miten vaikeaa länsimaisessa kulttuurissa on ymmärtää mielen harjoittamista, koska siihen ei ole mitään valmiita viitekehyksiä, ei mieltä tutkivissa tieteissäkään.  Itse olen pyrkinyt kehittelemään tällaisia ymmärtämisen tapoja perustuen länsimaiseen filosofiaan, psykologiaan, kasvatusajatteluun ja erityisesti idän kontemplatiivisiin perinteisiin.

Siksi ei siis ole mikään ihme, että kovin monet asahin harrastajat, ohjaajat tai kouluttajat eivät ole tästä asahin ulottuvuudesta kovinkaan kiinnostuneita.  Minulle se on kuitenkin asahin mielenkiintoisin ja samalla myös vaikuttavin taso. Asahia meditatiivisena liikkeenä on mahdollista lähestyä monista viitekehyksistä käsin, joista yksi on itsensä kasvattaminen. Itsensä tutkiminen ja kasvattaminen vaativat kuitenkin ymmärrystä siitä, millaisiin tavoitteisiin tällaisella toiminnalla pyritään. Ehkä päämääränä on ”hyvä elämä”. Mutta jos niin on, niin mitä hyvä elämä tarkoittaa? Jos otamme tällaisen näkökulman, kysymykset kasvavat aika isoiksi!

Avasin joulukuun alussa Asahi Akatemian uuden sivuston ja sen yhteydessä uudistin  Syvä-Asahin teemakoulutukset ja niiden nimet. Yksi Syvä-asahin teema on Asahi Budo. Tämä ei tarkoita asahia budo- tai kamppailuharjoituksena vaan sitä, miten asahia voidaan soveltaa ja käyttää kamppailutaitojen nk. sisäistä voimaa harjoittavana lisäharjoituksena. Tämä on luonnollista, koska monet asahin tekniikat ja periaatteet ovat peräisin kiinalaisista taijin ja yi quanin kaltaisista kamppailutaidoista ja kamppailutaitojen qigong-harjoitteista.  Puhe sisäisestä voimasta ei tarkoita mitään mystistä, vaan se tarkoittaa vain taitavaa kehon käyttöä. Olen tutkinut ja analysoinut näitä taitoja pitkään, kirjoittanut niistä erilaisia kuvauksia ja Asahi Budossa pyrin edelleen jatkamaan tätä työtä. Taka-ajatukseni on, että saisin sen kautta innostettua budo-lajien harjoittajia ja opettajia innostumaan asahista niin, että he lähtisivät opiskelemaan asahi-ohjaajan tutkintoa. Näin he voisivat viedä asahia budo-lajeihinsa ja sen avulla selkeyttää monia kamppailutaitojen tärkeitä kehon käytön ja voimantuoton periaatteita.  Ehkä parempi tie tähän olisi, jos he alkaisivat harjoitella yi quania, mielen nyrkkeilyä, joissa kaikki nämä periaatteet ovat upealla tavalla ja selkeästi läsnä, mutta tämä on liian kova vaatimus. Yi quan on liian vaikeaa. Siinä pääasiassa vain seistään ja siihen aika harva pystyy.  Asahi Budo on helpompi vaihtoehto.

Kirjoitin 24.6.19 pitkän blogin otsikolla ”Asahi, kamppailutaidot ja sisäinen voima”, missä käsittelin asahin ja sisäisen voiman harjoittelun suhdetta. Erotin siinä kymmenen sisäisen voiman harjoittamisen periaatetta ja kuvasin, mitä ne tarkoittavat ja miten ne liittyvät asahiin. Miettiessäni Asahi Budon koulutuskokonaisuutta olen päätynyt viiteen periaatteeseen, jotka yhdistävät nämä kaikki. Kuvaan seuraavassa nämä periaatteet. Samalla kuvaan siis Asahi Budon koulutuskokonaisuuden. Vaikka periaatteista puhutaan erillisinä, todellisuudessa monet niistä kulkevat käsi kädessä. Tällaiset vähän keinotekoisetkin erottelut voivat kuitenkin selkeyttää harjoittelua, ja siksi pidän niitä perusteltuna. Monissa kiinalaisissa taidoissa niitä harjoitellaan erikseen vastaaviin listoihin perustuen. Asahi Budon viisi periaatetta ovat: 1. rakenteellinen voima; 2. liikemekaniikka; 3. juuri; 4. jännityksen ja rentouden vaihtelu ja 5. syvähengitys.

Seuraavassa tarkempi, mutta lyhyt kuvaus, missä lyhyesti periaatteen teoria, harjoitukset tai harjoitussarjat ja miten periaate näkyy asahin perusliikkeissä.

1. Koko kehon hyvä rakenne, kehon yhdistäminen ja rakenteellinen voima.

Teoria: kolmen jousen biomekaaninen malli, neutraaliasennot jousten liittymäkohdassa, linjaus.

Harjoitus: Zhan Zhuang eli seisominen asennoissa. Seisomissarja 7 asentoa.

Asahi: Viimeinen asento ja sen variaatiot. Myös alkuasento (wu-chi).

2. Koko kehon liikemekaniikka

Teoria: Kolme jousta, kehon vipuvarsimalli (ekstensio-fleksio –malli), avautuminen ja sulkeutuminen.

Harjoitukset: Keskilinjan kolme liikettä: painonsiirto, rotaatio, vajoaminen/kohoaminen (linjaus). Ensin erikseen, sitten sarjana: Kuljeta palloa vedessä, 10-liikkeen sarja.

Asahi: Suurin osa perusliikkeistä: hartian pyöritys, simpukkaliike jne.

3. Juuren periaate

Teoria: Kohti tulevan voiman vektorin hallinta, sen ohjaaminen maahan. Kehon linjaus.

Harjoitus: Juuren harjoittaminen parin kanssa. Kontakti-asahin perusharjoitukset.

Asahi: Tasapaino-osio. Kontakti-asahi.

4. Jännityksen ja rentouden vaihtelun hallinta.

Teoria: Jännityksen ja rentouden dynaaminen vaihteluväli voiman vapauttamisessa.

Harjoitukset: 1. Rentous:  10-liikkeen rentoussarja ja erillisiä harjoituksia. Heiluri ja putoava liike.  Jännitys: elastisen voiman periaate, jännitys eksentrisessä liikkeessä. Kuusi liikettä yijinjingistä.  Hidas ja nopea voima: nopea voima eri suuntiin rennosta heiluriliikkeestä.

Asahi: Monissa liikkeissä hienovaraisesti läsnä, mutta erityisesti sarja 3, kolmas rentousliike. Faskia- ja voima-asahi.

5. Syvähengitys.

Teoria: vatsaontelon paine koko kehon voiman tuotossa.

Harjoitukset: ”Haran” harjoittaminen, ”aikidoharjoitus”. Harasta tuotettava ääni.

Asahi: Läsnä koko harjoituksessa.

Asahi Budo –koulutuksessa käydään läpi nämä periaatteet ja tehdään niihin liittyviä harjoituksia.  Kaikki periaatteet ja niihin liittyvät harjoitukset löytyvät kiteytettyinä seuraavista neljästä liikesarjasta, jotka myös koulutuksessa käydään läpi: 1. Asahi I, 2. seisomissarja, 3. rentoussarja ja 4. neljän eläimen sarja. Asahin perusliikesarja on eräänlainen periaatteiden yhteenveto ja kehon avaus. Seisomissarja opettaa monipuolisesti koko kehon rakenteellisen voiman, linjauksen ja kehon eri osien yhdistämisen. Rentoussarjassa etsitään liikerentoutta erilaisten heiluriliikkeiden ja putoavien liikkeiden avulla. Neljän eläimen sarjassa opetellaan kiinalaiseen tapaan eläimiltä mallia ottaen erilaisia kamppailussa sovellettavia voiman käytön tapoja.

Tammikuun seminaarissa ”Wado-ryun Kumite Gata ja sisäinen voima” pääsen pitkästä aikaa opettamaan näitä ideoita wado-tyylin karatekoille.

Kirjoitin joskus blogin siitä, miten teemme asioita, myös asahia, usein erilaisten päämäärien vuoksi. Harjoittelemme, jotta tulisimme terveemmiksi, tuntisimme olomme hyvinvoiviksi, olisimme onnellisempia jne. Silloin helposti kadotamme näkyvistä sen, että voimme tehdä asioita, myös asahia, niin että tekeminen itse on oma päämääränsä. Joskus olisi hyvä tehdä jotain vain siksi, että tekeminen itsestään on hienoa. On mukavaa tehdä myös täysin hyödyttömiä asioita. Aina ei tarvitse suorittaa, saada aikaan, olla parempi. Joskus on hyvä vain tehdä, ja myös – vain olla.

Tämä tuli nyt mieleeni, kun luin erästä artikkelia kaikista niistä päämääristä, joihin yksinkertainen meditatiivinen harjoitus on lännessä valjastettu mindfulness-buumin myötä. Poistetaan stressiä, lisätään työtehoa, parannetaan vatsavaivoja, tasapainotetaan mieltä, treenataan mindfitnessiä jne.  Tarkkaavaisuus on tietoisuutemme yksinkertainen ominaisuus, jota käytämme koko ajan ja jota voimme myös harjoittaa. Mutta se ei tarkoita sitoutumista mihinkään isoihin parantumisen, hyvinvoinnin tai vaikkapa valaistumisen viitekehyksiin.

Nykyään puhutaan paljon tarinoista ja narratiivisuudesta. Tarinat antavat toiminnalle päämäärän, idean, arvon, brändin jne. Vetoavien tarinoiden kautta ihmiselle luodaan unelma ja houkutellaan hänet haluamaan sitä. Jos kutsumme asahia ”terveysliikunnaksi”, ”somaattiseksi menetelmäksi” tai ”kehomieliharjoitukseksi”, viittaamme heti näillä nimillä erilaisiin tarinoihin, jotka antavat lupauksia. Ne antavat meille harjoittamisen viitekehyksen ja tekevät harjoituksestamme merkityksellistä. Tämä merkitys tulee tarinan kuvaamista päämääristä: terve keho, hellittävä pääkipu, hyvä ryhti, vapaa askel, tyyni mieli. Meidän on vaikea olla kuvittelematta harjoituksellemme tällaisia päämääriä. Ihmisen mieli toimii niin. Näin on varsinkin, jos meille korostetaan, miten harjoituksemme perustuu tieteeseen, miten sen ovat suunnitelleet lääkärit, valmentajat, filosofit, liikuntalääketieteen asiantuntijat.

Tästä syystä on hyvä olla tietoinen myös näiden tarinoiden luonteesta. On totta, että liikunnalla on terveysvaikutuksia ja muitakin näihin tarinoihin liittyviä vaikutuksia, mutta se ei tarkoita, että nämä vaikutukset koskisivat juuri sinua tai minua. Tämä on tilastollisten totuuksien ikävä puoli. Ne koskevat ihmisiä yleisellä tasolla, mutta yksilön kohdalla asia on toinen. Mikään tilastollinen tosiasia ei kerro mitään yksilön ainutkertaisista tekijöistä, geeneistä, elämänhistoriasta, ympäristöstä jne.  Olen itse ikäni harrastanut terveellistä liikuntaa, mutta nyt 65-vuotiaana minulla on monia terveysongelmia, joiden kanssa on vain tultava toimeen. Se tuntuu helposti epäoikeudenmukaiselta, mutta ei ole sitä, koska mitään oikeuden jakajaa ei ole.

Opin onneksi jo aikaa sitten, erityisesti erilaisissa zen-kuvioissa, joita olen kolunnut, että on tärkeää ottaa harjoitus harjoituksena, sellaisenaan, keskittyä siihen, mikä on käsillä tässä ja nyt. Jos se on liike, siihen pitää keskittyä täysillä. Jos silloin ajattelet jotain liikkeen päämäärää tai vaikutusta, et ole enää läsnä tekemisessäsi. Tämä tekemisen tapa on myös elämänohje. Niin kuin vanha zen-runo asian ilmaisee: ”Kävellessäsi kävele, istuessasi istu. Ennen kaikkea, älä hoipertele.”

Miksi parin kanssa harjoitteleminen on hyvä idea asahissakin? Kontaktin ottaminen pariin harjoituksen merkeissä tai tekemisen tiimellyksessä on yleistä monissa liikuntamuodoissa. Sitä tehdään jatkuvasti urheilussa amerikkalaisesta jalkapallosta kreikkalaisroomalaiseen painiin. Tanssijat ovat jatkuvasti kontaktissa toisiinsa. Kamppailutaidoissa on hyvin monimutkaisia ja hienovaraisia harjoituksia, joissa kontaktin avulla aistitaan ja hallitaan parin liikettä. Hoitajat koskettavat jatkuvasti hoidettaviaan. Kontakti ja siihen liittyvä kosketus on hyvin moninainen kulttuurinen ilmiö. Suomalainen tosimieshän ei kosketa, hän mieluummin lyö. Jääkiekko on miesten keskuudessa suosittua osittain varmaan siksi, että siinä kosketus on väkivaltaista. Urheiluselostajatkin toteavat usein, miten tappelut kuuluvat jääkiekkoon. Suomessa on EU:n toiseksi eniten perheväkivaltaa. Onneksi asenteet hiljalleen muuttuvat ja tämä väkivaltainen tosimiesten maailma on hiljalleen murtumassa. Kehittäessäni kontakti-asahia yksi ajatukseni oli, että voisin antaa oman panokseni tähän muutokseen asahin kautta. Ongelma tosin tuntuu olevan, että tosimies ei tee asahiakaan, se on liian hidasta ja herkkää. Ja jos hän tekee niin nopeammin ja enemmän voimalla.

Pyrin korostamaan aina asahin kolmea tasoa. Asahi on 1. terveysliikuntaa, 2. se on somaattinen menetelmä ja 3. se on kehomieliharjoitus. Käsittelen seuraavassa kontakti-asahia kaikista näistä näkökulmista.

Aloitetaan kontakti-asahin (1) terveysliikuntanäkökulmasta. Liikkeiltään parin kanssa tehty asahi on perusasahia ja pitää tiettysti sisällään samat terveysvaikutukset kuin yksinkin tehtävät liikkeet.  Aivan kuin perusasahissa parin kanssa voidaan tehdä yksittäisiä liikkeitä, liikesarjan osioita tai koko liikesarja. Kontakti-asahissa liikkeiden muoto pysyy samana tai hyvin samankaltaisena kuin perusasahissa, joten liikkeiden vaikutuksetkin pysyvät samoina. Mutta lisääkin on.  Parin kanssa tekeminen tehostaa joitakin liikkeitä ja samalla niiden vaikutuksia. Kun pari antaa liikkeeseen kevyen vastuksen, koko kehon voimaa joudutaan käyttämään hieman eri tavalla. Vaikka teemme asahia parin kanssa hyvin kevyellä kontaktilla, liikkeiden intensiivisyysaste kuitenkin aina vähän lisääntyy.  Parin kanssa tehtynä liikkeen vaikutukset siis hieman voimistuvat.

Tärkeä lisä terveyden kannalta on kevyt kontakti,  kosketus. Kosketuksen terveysvaikutuksista on kirjoitettu viime aikoina paljon. Kosketus lisää oksitosiini-hormonin eritystä. Tätä on tutkittu paljon. Oksitosiinin lisääntynyt erittyminen voimistaa mielihyvän kokemusta ja ylipäätään vähentää negatiivisten tunteiden määrää. Se myös lisää sosiaalisuuttamme ja myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan. Oksitosiini myös vaikuttaa kortisoliin, joka on ”stressihormoni”. Kun oksitosiinia vapautuu verenkiertoon, kortisolin määrä veressä voi jopa puolittua. Kosketus rauhoittaa ja poistaa stressiä.

Ihminen ei yleensä voi vaikuttaa omaan hormonieritykseensä, mutta oksitosiini on poikkeus.  Sitä saadaan lisättyä verenkiertoon koskettamisen avulla. Mikä tahansa kontakti tai kosketus ei tietenkään käy. Koskettamisen tulee olla positiivisesti latautunutta, toista arvostavaa, ei aggressiivista. Tällaiseen kosketukseen pyrimme kontakti-asahissa samalla tavalla kuin vaikkapa kontakti-improvisaatiotanssissa. Kontakti-asahi onkin eräänlaista kontakti-improvisaatiota, tosin muodon sisällä. Muotona on asahin liikkeet ja kontaktipintana vain käsivarsi sormista olkapäähän. Tämä mahdollistaa turvallisen ja toista kunnioittavan kosketuksen.

Kosketus on myös terveydenhoitohenkilökunnan työkalu. Nykyään tämäkin aletaan tunnistaan. Tänä vuonna teemasta ilmestyi kolmen tutkijan kirjoittama kirjakin: Kinnunen, Parviainen, Haho, Jolkkonen: ”Ammatillinen kosketus” (Kirjapaja 2019), johon tästä teemasta enemmän kiinnostuneen kannattaa tutustua. Kontakti-asahi voi antaa terveydenhuollon henkilökunnallekin yhden välineen kosketuksen tutkimiseen ja oman hoitavan kosketuksensa tiedostamiseen.

Kosketus on myös terapeuttinen väline ja kontaktiharjoitus opettaa ikään kuin muodon kautta kosketuksen tuomaa läheisyyttä. Koskettaessamme toista harjoituksessa, joudumme astumaan hänen reviirilleen ja päästämään toisen omalle reviirillemme. Opetin joskus parikymmentä vuotta sitten taijita Tampereen näyttelijäntyön laitoksella. Teimme siellä jatkuvasti myös taijin pariharjoituksia, joissa liikutaan kontaktissa pariin. Muistan, että näyttelijätyön lehtori kannusti minua teettämään näitä harjoituksia juuri siksi, että se opetti näyttelijäopiskelijoille sellaista läheisyyttä ja kontaktia, mihin he näyttelijäntyössään joutuisivat tottumaan, mutta taijissa se tapahtui turvallisen muodon puitteessa. Sama periaate pätee asahiin. Olen törmännyt myös siihen, että joissakin psykofyysisen terapian muodoissa tehdään taijin pariharjoituksia. Otetaan kevyt kontakti käsivarrella ja opetellaan liikkumaan harmoniassa parin keskilinjan liikkeen kanssa. Tällaisessa harjoituksessa on aina kaksi ulottuvuutta. Fyysisellä puolella opetellaan oman kehon liikettä ja sen saattamista harmoniaan parin liikkeen kanssa. Psyykkisellä puolella kyse on kahden ihmisen välisestä kosketuksesta, sen aistimisesta ja siihen sopeutumisesta. Kyse on siis psykofyysisestä harjoituksesta.

(2) Mitä sitten kontakti tuo lisää asahiin somaattisena menetelmänä? Tähän voisi vastata lyhyesti: paljon! Kun liikettä tehdään parin kanssa kevyessä kontaktissa, tulee vielä tärkeämmäksi noudattaa asahin liikeperiaatteita.  Liikkumisen tapa on haastavampaa ja teemme esimerkiksi helposti liikettä vain kädellä. Kontakti-asahissa pyrimme kuitenkin noudattamaan samoja liikeperiaatteita kuin yksin tehdessämme: liike on aina koko kehon liikettä, tasapaino pysyy vakaana, liike on mahdollisimman rentoa jne. Vaikka kontaktipiste on vain kädessä, myös koko kehon painopisteet ja keskilinjat heijastavat toistensa liikkeitä. Peilaamme parin liikettä koko keholla, sen jokaisella kohdalla.

Kontakti-asahi syventää sellaisten asahin yleisten periaatteiden oppimista kuten tasapaino, keskilinjan tietoinen liike, liikkeen juurtuminen maahan jne. Teemme kontakti-asahissa myös asahin perusliikkeiden lisäksi muutamia yksinkertaisia käsien perusympyröitä, joissa näitä taitoja harjoitellaan.

(3) Entä sitten asahi kehomieliharjoituksena, mitä kontakti tuo lisää siihen? Lyhyesti voisi todeta, että kontakti-asahi kehittyy mielenkiintoiseksi parin kuuntelemisen harjoitukseksi, missä mieli tyhjenee ja tyyntyy, koska se joutuu aistimaan herkkää kosketusta ja sen viestiä. Ohjaajan ja ohjattavan roolien tietoinen vaihtuminen tuo tähän oman lisänsä. Joskus löytyy myös liike, missä ohjaajaa ja ohjattavaa ei voi erottaa toisistaan, liike vain tapahtuu. Kaiken kaikkiaan kontakti-asahin liikekokemus tuo uuden ulottuvuuden kehotietoisuuden harjoittamiseen ylipäänsä.

On vielä yksi asia, mikä pätee kaikkeen liikunnan ohjaukseen, missä otetaan kontakti pariin: kaikki harrastajat eivät halua tehdä sitä. Sitä voidaan pitää vieraana. Kosketus ylipäätään on herkkä asia. Ohjaajien tulee tietysti olla erityisen tietoisia tästä. Ketään ei pidä pakottaa kontaktiin, mutta soveltuvissa ryhmissä siihen voi antaa mahdollisuuden. Kontaktin kautta asahi voi saada aivan uuden, terapeuttisenkin ulottuvuuden.

Ensimmäisessä asahi-kirjassa ”Asahi – terveysliikuntaa kaikille”, kuvasin asahin yhdeksi periaatteeksi mielikuvien aktiivisen käytön.  Myöhemmin olen sijoittanut sen yhdeksi alakohdaksi siihen, miten asahin liikkeen laatu syntyy. Mielikuva on joka tapauksessa yksi keskeinen asahi-työskentelyssä käytettävä periaate tai menetelmä. Mielikuvia käytetään terapioissa, rentoutusmenetelmissä ja yleisesti myös urheilun henkisessä valmennuksessa. Urheilun puolella se on käytetyin henkisen valmennuksen menetelmä. Mielikuvan käytön periaate on: mikä kuvitellaan mielessä, tulee todeksi kehossa. Tämä ei tietenkään toteudu täydellisesti, mutta vaikutus on sen suuntainen. Tutkimusnäyttöä periaatteen paikkansa pitävyydestä on saatu esimerkiksi monien urheiluun liittyvien taitojen kohdalla. Taitojen opettelussa mielikuva on tehokas apu. Kehollisten taitojen opettelussa mielikuvaa voidaan käyttää kahdella tapaa. On olemassa ulkoinen ja sisäinen mielikuva. Ulkoisella mielikuvalla tarkoitetaan sitä, että henkilö näkee itsensä tekemässä jotain ikään kuin toisen silmin. Hän siis ikään kuin katsoo itseään sivusta. Sisäinen mielikuva on liikkeeseen liittyvien kinesteettisten aistimusten kuvittelua. Siinä henkilö kuvittelee, miltä liike sisäisesti tuntuu. Taitojen opettelussa on hyvä opetella käyttämään kumpaakin tapaa.

Harjoitteluvaiheessa mielikuva auttaa liikesarjojen mieleenpainamisessa. Asahia on vaikeaa tehdä, jos ei muista liikesarjoja. Tavallaan ensimmäinen tehtävä asahia opetellessa on opetella muistamaan liikkeet sarjana. Sarjoja on helppo käydä läpi mielessä missä vain, kun on joutoaikaa, vaikkapa bussissa tai bussipysäkillä. Kun sitten olet oppinut muistamaan asahin liikesarjat, voit edelleen opetella tekemään liikkeet paremmin mallisuorituksen mukaan harjoittelemalla liikkeitä mielessäsi. Oikean mallikuvan saamiseksi on tärkeää katsella liikkeitä esimerkiksi videolta, mutta parempi tietysti on, jos sinulla on muistikuva opettajasi suorituksesta.

Asahia tehdessä ja liikkeitä opetellessa käytämme mielikuvia monessa tarkoituksessa. Kuvaan seuraavassa niistä tärkeimpiä.

1. Liikkeen oikea muoto.

Mielikuva auttaa liikkeen oikean muodon saavuttamisessa. Kun esimerkiksi ”nostamme palloa maasta” ja kuvittelemme käsiemme väliin pallon, kätemme kaareutuvat luonnollisella tavalla pallon ympärille. Mielikuva antaa siis liikkeelle oikean rakenteen. Samalla pitää huomata, että on tärkeää, että mielikuva on oikea. Esimerkiksi pallon nostossa, jos kuvittelemme pienen pallon kämmentemme väliin, kyynärpäät putoavat helposti alas ja kainalot sulkeutuvat ja oikeaa rakennetta ei saavuteta. Pallon nostossa edessämme on iso pallo, johon tartutaan sivuilta ja annetaan käsien kaartua pitkälle pallon alle, jolloin käsivarsien linja on pyöreä ja kainalotkin avautuvat. Sama ohje pätee myös sarjan viimeisessä asennossa. Siinä ei seistä pallo kämmenten välissä ja kainalot kiinni, jolloin taas harjoituksen idea menetetään. ”Kannattele palloa vatsan edessä” –asennossa pallo on iso ja se lepää alhaalla olevien kämmenten päällä rintaa vasten niin, että käsivarret ovat pyöreät ja kyynärpäiden voima suuntautuu sivulle.

Pidämme palloa kämmenten välissä myös esimerkiksi perussarjan sivutaivutuksessa. Tämä antaa liikkeelle hyvän muodon. Jos pallon ajatus menetetään, kämmenet kääntyvät helposti esimerkiksi eteenpäin tai yläkäsi ajautuu liikkeen aikana liikaa eteen ja vartalo alkaa kiertyä väärään asentoon. Mielikuvan avulla voidaan siis helpottaa pysymistä liikkeen oikeassa muodossa.

2. Periaatteiden harjoitteleminen

Harjoittelemme asahin liikeperiaatteita ja niiden noudattamista myös mielikuvien avulla. Kun etsimme kehon hyvää pystylinjausta, se kannattaa kuvitella jonkin konkreettisen mielikuvan avulla. Jos kuvittelet pääsi päälle vesilasin, kehosi ojentautuu itsestään pystyyn. Ajatuksena on antaa mielikuvan vaikuttaa kehoon eikä vääntää kehoa väkisin periaatteen mukaiseen asentoon tai liikkeeseen. Kun haluat tulla tietoiseksi keskilinjan liikkeistä, kuvittelee keskilinjasi isoksi lyijykynäksi, jolla voit sitten piirtää lattiaan viivan, pyöräyttää pisteen tai painaa sen lattian sisään. Näin opit pystylinjausta ja koko kehon liikettä. Kun opettelet palleahengitystä, kuvittele, että hengität sisään isoon palloon, joka sijaitsee aivan alavatsalla lantiokorin päällä. Aistit miten tämä pallo laajenee ja supistuu. Tämä mielikuva toimii hyvin vatsa/palleahengityksen avaamisessa. Kun pyörität käsiäsi ja haluat rentoutua, kuvittele kätesi naruksi tai köysiksi, jotka vartalon kiertoliike vain vetää perässään ja saa ne iskeytymään vartaloa vasten. Kun etsit koko kehon virtaavaa liikettä, kuvittele, että olet itse suuri joki, joka on jatkuvassa virtaavassa liikkeessä. Kun haluat aistia sitä, miten jalkasi juurtuvat maahan, kuvittele että jalkasi täyttyvät hiekalla, mutta ylävartalosi ja käsivartesi ovatkin ilmaa. Nyt jalkasi suorastaan painuvat maan sisään, mutta liike käsissäsi tuntuu ilmavalta ja kevyeltä. Nämä ovat kaikki esimerkkejä asahin periaatteiden viemisestä liikkeeseen mielikuvien avulla. Keksi aktiivisesti tällaisia mielikuvia. Kaikki mielikuvat, joista koet olevan hyötyä, ovat hyviä.

3. Liikkeen erilaisten laatujen tutkiminen

Erotan tämän erikseen, vaikka kyse on ehkä jatkosta edelliseen. Tekemällä samaa liikettä, mutta muuttamalla mielikuvaa, voit muuttaa liikekokemusta ja liikkeen laatua. Jos käytät painavampaa mielikuvaa, joudut käyttämään voimakkaampaa liikettä. Tee perussarjan ensimmäinen selkäliike paperipallolla, puupallolla ja rautapallolla, niin huomaat, miten liikkeen laatu muuttuu. Voima-asahissa käytämme tätä periaatetta systemaattisesti hyväksi. Jos haluat harjoitukseen enemmän voimaelementtiä, niin mielikuvalla sitä voi saada.

Tee liikesarjaa ensin normaalisti, kuvittele sitten että teet sitä vedessä ja lopuksi, että teet sitä juoksevassa tervassa. Huomaat, miten voiman käyttö muuttuu aina mielikuvasta toiseen siirryttäessä. Tämä on hyvä tapa tutkia, ei vain voimakkaampaa liikettä, vaan myös sitä, miten liike ylipäätään muodostuu jaloista ylös kohti käsiä. Eli tällainen mielikuva opettaa myös liikkeen mekaniikkaa.

Muuttamalla mielikuvaa myös liikkeen muoto muuttuu. Tee perussarjan toinen selkäliike ensin pallon mielikuvalla, vaihda se sitten mielikuvaan, että olet vedessä aalloissa heiluva kasvi. Huomaat miten liikkeesi vapautuu ja pallon muoto putoaa pois. Mielikuvissa vain mieli on rajana.

4. Mielen rauhoittaminen

Erilaissa rentousmenetelmissä käytetään mielikuvia sekä kehon että mielen rentouttamiseksi. Tämä tehdään yleensä selällään maaten.  Saman voi tehdä myös seisten. Asahin viimeinen asento, missä seistään pallo vatsan edessä, sopii tähän hyvin. Kun itse lopetan asahin liikesarjan, käyn läpi yleensä seuraavia tai niiden kaltaisia mielikuvia.  Kun kädet laskeutuvat palloasentoon ylhäältä, etsin ensin hyvän rakenteen. Se tarkoittaa kehon hyviä linjauksia. Annan pallon laskeutua hitaasti alaspäin, mutta samalla työnnän jaloilla vartaloa ylöspäin ja annan jalkojen ja selän hieman ojentua. Tapahtuu siis kaksi vastakkaista liikettä kädet laskeutuvat vielä pallon kanssa alas, samalla hartiat rentoutuvat ja laskeutuvat, mutta keskilinja kohoaa ylös jalkojen ja selän tukemana. Otan mielikuvan: voima keskeltä ylös, hartioista ja muualta alas. Tämä synnyttää hyvän ojennuksen ja rakenteen. Toinen mielikuva voi olla esimerkiksi vaatehenkari, mistä keho riippuu kuin vaate. Aistin sisäisesti linjauksen kakkosvarpaasta, polvien keskeltä lonkkaniveliin ja sieltä ristiluun kautta selkää pitkin ylös. Lopuksi aistin alas painuvia hartioita ja lapoja. Nyt keho on rento ja hyvässä rakenteessa. Sitten kohti mieltä, johon on monta mahdollisuutta. Yksi hyvä on vain jäädä aistimaan hengitysliikettä vatsalla. Mielikuva vatsan pallosta on tässä hyvä. Usein suuntaan sitten huomion sormenpäihin ja kämmeniin, joissa liikkeen jälkeen tuntuu lämpöä ja pientä väreilyä. Voin kuvitella, miten jokainen sormenpään solu on pienessä väreilevässä liikkeessä. Sitten laajennan hiljalleen tietoisuuden koko kehoon aistimalla joka solun värinää koko kehon alueella. Tätäkin kannattelee vastaava mielikuva. Tällaisessa kehotietoisuuden värisevässä kokemuksessa palataan hyvin konkreettisella tavalla siihen kokemukseen, miten elämä virtaa lävitsemme juuri tässä ja juuri nyt.

Asahin liikeperiaatteet ovat pääosin peräisin taijista, ”kiinalaisesta aamuvoimistelusta”. Taijissa on myös samoilla periaatteilla tehtäviä pariharjoituksia, missä pehmeää ja tietoista liikettä tehdään yhteistyössä parin kanssa.  Tällaisessa harjoittelussa opitaan aistimaan parin liikettä ja siihen liittyvää voimaa ja harjoitus antaa erilaisia kamppailutaidoissa tärkeitä valmiuksia. Asahi ei ole kamppailutaito, mutta parin liikkeen aistimisella ja ohjaamisella on muitakin kuin kamppailullisia ulottuvuuksia. Kevyt kontakti antaa mahdollisuuden tutkia ja oppia monia asioita. Olen teettänyt joitakin pariharjoituksia asahin jatkokoulutuksissa, missä on tutkittu esimerkiksi keskilinjaa ja sen liikkeitä parin kanssa.  Kehittäessäni Syvä-asahia olen tuonut jatkokoulutuksiin paljon sellaista asahiin liittyvää lisämateriaalia, mikä auttaa asahi-ohjaajia näkemään hitaan ja tietoisen liikkeen monia ulottuvuuksia.  Ohjaajat vievät sitten tätä materiaalia ohjauksiinsa siinä määrin kuin he itse sitä omaksuvat ja ryhmät kykenevät tai haluavat ottaa vastaan.

Olen joskus saanut kuulla, että asahin tulisi olla sillä tavalla yksinkertaista, että jokaisen ”mökinmummon” tulisi pystyä se omaksumaan ja tekemään sitä heti ja saamaan sen terveyshyödyt. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta en ajattele ollenkaan näin. Minulle se on vasta alku. Olen nyt noin 15 vuoden ajan kehittänyt asahia ja pyrkinyt tekemään siitä sellaisen tietoiseen liikkeeseen perustuvan somaattisen menetelmän, että ”mökinmummojen” lisäksi sitä haluavat tehdä myös liikunnan ja terapian ammattilaiset, joita kiinnostaa kehomieliyhteys ja ylipäätään ihmistä eheyttävä liike ja sen eri tasot. Siksi olen myös kirjoittanut paljon tällaisen liikkeen teoriasta. Tällaista menetelmää ei opita muutaman päivän kursseilla. Olenkin kehittänyt Syvä-asahiin kymmenkunta jatkokoulutuspäivää, joissa Syvä-asahi –nimistä somaattista menetelmää voi opiskella.

Viimeisen noin vuoden aikana olen tutkinut asahin liikkeitä kepin kanssa. Tästä työstä on kehittynyt ”keppi-asahi”, jonka periaatteet ja sarjat ovat nyt valmiita. Keppi-asahia kokeillaan jo joissakin asahi-ryhmissä.  Olen viime aikoina alkanut enemmän ajatella myös taijin pariharjoitusideoiden liittämistä asahiin, jolloin tuloksena olisi eräänlainen ”pari-asahi” tai ”kontakti-asahi”. Taijin ja aikidon pariharjoituksethan ovat toimineet ennenkin länsimaisen liikkeen, lähinnä tanssin innoittajana. Näistä lähtökohdista kehittyi mm. kontakti-improvisaatio 1970- luvulla. Asahiin taijin pariharjoitusajatus on helppo liittää, koska asahi noudattaa jo alun perin taijin liikeperiaatteita ja monet asahin rentousliikeosion liikkeistä ovat suoraan taijin liikkeitä, joita tehdään myös parin kanssa. Näitä ovat erityisesti ”Huangin viisi rentousliikettä”, joista osa on myös asahin liikkeiden taustalla. Löysin arkistoistani jo vuonna 2006 päivätyn suunnittelupaperin, missä yksi otsikko on ”pari-asahi”.

Asahia ohjatessa on kaksi tilannetta, missä kontakti pariin syntyy usein spontaanisti. Kun ohjaaja opettaa jonkin liikkeen liikerataa, hän saattaa ohjata oppilastaan kuljettamalla tämän käsiä omin käsin. Tästä syntyy spontaanisti tilanne, missä oppilas peilaa opettajan liikettä kontaktin avulla. Tämä on itse asiassa hyvä tapa opettaa joitakin liikkeitä. Toinen on tilanne, missä ryhmä tekee asahia ringissä. Silloin usein käy niin, että esimerkiksi perussarjan ensimmäisessä selkäliikkeessä oppilaat kiertyvät toisiaan kohti ja painavat kämmenensä vastakkain. Syntyy kontakti. Usein tästä syntyy myös keskustelua, että asahiahan voisi tehdä näinkin, parin kanssa. Itse olen näissä tilanteissa vastannut, että ”on työn alla”. Nyt tämä työ on viety aika lailla loppuun.

Kontakti, kosketus pariin on monimutkainen ja syvällinen asia. Kontakti ylipäätään on olemisemme perustaa. Olemme jatkuvasti kontaktissa ympäristöömme ja muihin ihmisiin. Voi sanoa, että aivan kuin ilman hengitystä ei ole inhimillistä elämää, ei myöskään ilman kontaktia. Eli jos alamme tietoisesti tukia kontaktia, käy samalla tavalla kuin tietoisessa hengityksen tutkimisessa. Huomamme, että se kannattelee meitä koko ajan. Olemme koko ajan kontaktissa johonkin. Jalkamme koskettavat maata, pakaramme tuolia, kätemme käsittelee esineitä. Kosketamme toisiamme eri tavoin. Kontakti maahan mahdollistaa liikkumisemme. Kehollisuutemme ylipäätään tarkoittaa kontaktissa olemista. Aistimme ottavat tätä kontaktia koko ajan, joista kosketusaisti on yksi. Kontaktissa on osittain samaa kuin hengityksessä, että emme useinkaan tiedosta sitä. Jalkapohjien kontakti maahan nousee esiin, jos kävelemme kesällä ulkona paljain jaloin, mutta yleensä kengät jalassa kulkiessamme otamme sen niin itsestäänselvyytenä, että emme aisti sitä lainkaan. Kenkä suojelee jalkaamme aistimuksilta. Nykyään tähänkin on havahduttu ja on tullut muodiksi kulkea paljain jaloin tai juoksennella poluilla paljasjalkakengissä, jotka sallivat paremman aistimuksen.

Asahin kaltaisessa tietoisessa liikkeessä kuuntelemme liikettämme sisäkautta. Harjoitamme silloin kehon sisäisiä aisteja.  Samaa tehdään esimerkiksi taijin-kaltaisissa taidoissa. Taijissa harjoitus täydennetään hyvin herkillä kehon ulkoista kosketusaistia harjoittavilla harjoituksilla, jossa opettelemme kuuntelemaan parin liikettä herkän kontaktin avulla. Näin saadaan aikaan hyvin tasapainoinen harjoitus, jossa harjoitellaan kehon sekä sisäisiä että ulkoisia aisteja. Esimerkiksi tunteiden tunnistamisen ja säätelyn kannalta on tärkeää oppia aistimaan kehon sisätilan aistimuksia, koska tunteet ylipäätään ovat hyvin kehollisia. Toisaalta tietoisuus on jotain, mikä kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristön ja muiden ihmisten kanssa. Voisi sanoa, että kosketus on sen rajapinnan tutkimista, missä kulkee itsen ja toisen raja.

”Kontakti-asahissa” lähdemme lempeästi tutkimaan kontaktia pariin. Teemme sitä ensin yksinkertaisten perusharjoitusten avulla, missä käsiä pyöritetään erilaisia ympyröitä kontakti pariin säilyttäen. Samalla tulemme tietoiseksi siitä, miten voima muodostuu liikkeeseen, miten painopisteemme ja keskilinjamme liikkuu jne. Seuraavaksi teemme asahin perusliikkeitä kontaktissa parin kanssa peilaten parin liikettä. Tämä mahdollistaa monia liikkeen aistimisen kautta tulevia kokemuksia. Voimme vaihdella liikkeen ohjaajan ja ohjatun roolia, jolloin joudumme herkästi kuuntelemaan, missä kohtaa vaihto tapahtuu.  Kontaktissa tapahtuva liike on yhdenlaista kehollista dialogia, missä kuuntelemme toista liikkeen kautta häntä kunnioittaen. Välillä ohjaamme liikettä itse, välillä luovutamme ohjausvastuun toiselle ja seuraamme toista ilman kriittistä asennetta, ilman käsitteiden tuomaa arviointia. Asahissa voimme kehitellä lempeää tapaa harjoitella kontaktia yhdenlaisessa ei-aggressiivisessa, myötätuntoisessa muodossa ja tutkia, mitä se opettaa meille. Mitä se opettaa meille itsestämme, mitä toisesta ihmisestä. Kun kosketan toista, asetun kahden subjektin rajapinnalle: en koe toista ihmistä esineenä, vaan toisena subjektina, jolla on samanlaiset tunteet, ajatukset, ylipäätään samanlaiset kokemukset kuin minulla. Tämä kokemus on empatian perusta.  Kun otamme asahin liikkeeseen mukaan kosketuksen, astumme askeleen syvemmälle siihen asahin ulottuvuuteen, mikä tekee siitä eheyttävän harjoituksen.