Blog Image

Huomioita

Lyhyt huomio kevään yiquan-treeneistä

Yi quan Posted on to, toukokuu 14, 2020 10:55:02

Kevään yi quan-treenit ovat olleet erilaisia. Ensimmäisen kerran elämässäni pidän jotain harjoitusta netin kautta yksin työhuoneellani ja osallistujat seisoskelevat kotonaan. Siinä on jotenkin outo tunnelma. Tällaisten taitojen todellinen opettaminen vaatii kehollisen läsnäolon. Pelkkä pieni kuva ruudulla ei välitä kehon hienovaraisia viestejä. Taidot koostuvat hienovaraisista yksityiskohdista, joita ei netin yli voi välittää. Etäopetus on aina korvike todelliselle opetukselle, missä olemme samassa tilassa läsnä toisillemme. Jos ei pysty korjaamaan harrastajan asentoa tai liikettä, kyse on aika paljon vähemmästä kuin opettamisesta. Tällainen nettiopettaminen on lähinnä yhdessä tekemistä. Mutta jos ei ole muuta mahdollisuutta, tämäkin on parempi kuin ei mitään.

Olemme keskittyneet kevään treeneissä rentouteen, kehon elastisuuteen ja fa-lihin rennossa ja pitkässä liikkeessä. Näistä teemoista haluaisin sanoa pari sanaa, mutta ensin jotakin yi quanin yleisistä ideoista.

Olemme seisoneet treenin alussa monessa asennossa ja tutkineet monipuolisesti erilaisia voimia. Emme siis ole keskittyneet vain kuuteen perusvoimaan, vaan tutkineet myös kiertovoimia, yhtä aikaa eri suuntaan suunnattuja voimia jne. Yi quan on mielenkiintoisella tavalla abstrakti laji. Tämä näkyy hienosti esimerkiksi siinä tavassa, miten erilaisia voimia tutkitaan. Ajatuksena kuuden perusvoiman tutkimisessa on, että kun osaamme ne, samalla opimme myös suuntien välissä olevat voimat. Emme siis harjoittele kaikkia voimia, vaan ikään kuin abstrahoimme ne tietyiksi perusvoimiksi ja ajattelemme, että harjoittelumme ikään kuin laajenee tai siirtyy kattamaan myös muita voimia.

Tällainen harjoittelun siirtovaikutus on tuttua myös urheiluvalmennuksesta. KIHUn ylläpitämältä ”Valmennustaito.info” –sivustolta löytyy tästä lyhyt kuvaus.  Siirtovaikutuksella tarkoitetaan jonkin liikkeen harjoittelun vaikutuksen siirtymistä toiseen liikkeeseen. On olemassa kolmenlaista siirtovaikutusta: positiivinen, negatiivinen ja bilateraalinen siirtovaikutus. Positiivinen siirtovaikutus on kaiken urheiluharjoittelun perusta. Kilpasuorituksessa vaadittavat taidot voidaan jakaa osiinsa ja harjoittaa erikseen näitä osia. Korkeushyppääjä harjoittelee ponnistusta ja hyödyntää sitten harjoituksen kilpasuorituksessaan, vaikka se sitten tapahtuukin hieman eri tavalla. Jonkin liikkeen tekemisen taito voi myös siirtyä toiseen liikkeeseen. Permannon puolivoltin oppiminen helpottaa vastaavan kaltaisen uimahypyn oppimisessa jne. Negatiivisella siirtovaikutuksella tarkoitetaan sitä, että jonkin suorituksen oppiminen häiritsee toisen suorituksen oppimista, tulee kehosta ikään kuin läpi. Tätä esiintyy yleensä vain oppimisen alkuvaiheessa ja se yleensä katoaa nopeasti.  Bilateraalinen siirtovaikutus toimii raajojen välillä. Kun toinen käsi tai jalka oppii jonkin suorituksen, niin myös toinen käsi tai jalka oppii samaa suoritusta, vaikka ei harjoittelisi ao. suoritusta lainkaan. Tätäkin kannattaa hyödyntää ja harjoitella suorituksia ikään kuin ”väärältä puolen” tai peilikuvana. Näin myös lihastasapaino kohentuu. [http://www.valmennustaito.info/taito/teoriaosuus/]

Yi quanin metodi perustuu hyvin pitkälti positiiviseen siirtovaikutukseen. Sekä seisomisessa, että shi-lissä ja fa-lissakin harjoitellaan tiettyjä perusvoimia ja perussuuntia ja ajatellaan, että voimia opitaan hallitsemaan sitten myös erilaisissa sovelluksissa, jotka muodoltaan poikkeavat perusharjoittelusta. Tässä ajatustavassa on kuitenkin omat vaaransa. Positiivista siirtovaikutusta voi tapahtua vain, jos sovellus on tarpeeksi samankaltainen ja siinä käytetään kehon voimaa tuottavia rakenteita hyvin samankaltaisesti kuin perusharjoittelussa. Jos näin ei ole, siirtovaikutusta ei tapahdu ja voimaa ei opita ottamaan kehosta esiin sovelluksiin. Niinpä esimerkiksi Wang Xiang Zhai on muistaakseni todennut jossain kirjoituksessaan, että opeteltuasi perusvoimat, opettele sitten kaikki muut voimat.  Niitähän on periaatteessa lukematon määrä.

Ylipäätään se, mitä edellä kuvatussa puheessa ”voimalla” tarkoitetaan, ei ole itsestään selvää. Sitä pitää tarkastella sovellusten kautta. Yi quan on kamppailutaito, jossa pyritään kehittämään erilaisten kamppailutekniikoiden takana olevaa ”koko kehon voimaa”. Tämä voima siis ilmenee kamppailusovelluksissa, joita ovat erilaiset iskut, heitot, lukot, kaadot, potkut, torjunnat jne. Tämä repertuaari on aika loputon ja niissä esiin tulevat voimat ovat hyvin erilaisia.  Kuusi perusvoimaa tarkoittaa kummankin käden samansuuntaista voimaa eteen, taakse, sivuille, ylös ja alas.  On tyypillistä monissa kamppailutekniikoissa esimerkiksi, että toinen käsi suuntaa voiman eteen, toinen taakse, tai toinen ylös ja toinen alas, jolloin kehon mekaniikka niissä on täysin eri kuin yhdensuuntaisissa voimissa. Jotta ne oppisi, niitä on harjoiteltava. Olemme tehneetkin kevään treeneissä paljon erilaisia kiertovoimia. Olen käynyt vähän läpi harjoitustapaa, miten perusvoimien harjoittelusta tulee edetä kohti muita voimia. Monimutkaisempien voimien harjoittelu edellyttää monipuolista kamppailusovellusten tuntemista. Muuten ei kykene synnyttämään mielikuvaa, mitä vasten voimat suunnataan.

Yi quanissa siis harjoitellaan tavallaan muutamien muotojen kautta monia muotoja. Tässä luotetaan harjoituksen positiiviseen siirtovaikutukseen. Samalla on kuitenkin nähtävä tällaisen harjoittelun rajat. On myös otettava treeniohjelmaansa sellaisia voimia, mihin siirtovaikutus ei päde, mutta joita kuitenkin pitää tärkeänä oppia.

Olen myös korostanut harjoituksissa sitä, että harjoitus on koko kehomielen harjoitusta ja ilmaissut sen yleensä näin: ”Mieli ja mielikuva antaa vastuksen, keho antaa voiman. Ei siis vain kuvitella, että työnnetään tai vedetään, vaan vedetään ja työnnetään oikeasti, vaikka ei liikutakaan.” Jos tätä ohjetta ei ymmärrä tai pysty toteuttamaan, voimaa on vaikea löytää.  Ihmisen keho pystyy vapauttamaan voimaa vain jännityksen ja rentouden vaihtelun kautta. Muita voiman vapauttamisen keinoja ei ole. Kun työnnät autoa ojasta, se ei liiku, jos et pysty ottamaan voimaa kehostasi jännittämällä sitä. Sama pätee kaikkiin kamppailutekniikoihin.

Olen korostanut paljon rentoutta ja olemme opetelleet sitä tekemällä erilaisia käsien heilutusliikkeitä. Jos emme kykene rentoutumaan, nopea liike käy mahdottomaksi. Rentous on käsijarrujen pudottamista pois liikkeestä ja sen kautta nopeuden mahdollistamista. Olemme myös tehneet paljon käsien vapaata pudotusta kuumalle hellalle ja etsineet sen kautta rentoutta, mistä voima voi vapautua ikään kuin itsestään refleksinomaisesti. Kuuman hellan mielikuva auttaa tässä. Tässä yhteydessä olen käyttänyt myös ”ballistisen liikkeen” ajatusta.

Rentouden lisäksi olen korostanut kehon elastisuutta, ja olemme aina aloittaneet shi-li-harjoitukset nk. ”benji-köysi” –harjoituksilla. Tämä harjoitus opettaa hyvin rentoa, mutta samalla elastista liikettä, missä jännityksen ja rentouden vaihtelun voi tuntea koko kehossa. Harjoituksella tavoitellaan koko kehoa lävistävien lihas-jänne-kalvo –rakenteiden harjoittamista. Etsitään tuntemusta, missä koko keho on kuminauhan kaltainen, elastinen kokonaisuus. Kyse on lihas-jänne-kalvo –ketjujen eksentrisestä jännityksestä, missä lukemattomien toistojen kautta vaihdetaan kehoon ikään kuin ritsaan uudet, jäntevämmät kuminauhat. Tässä on kaksi vaihetta. On ensin löydettävä kehostaan nämä kuminauhat ja sitten treenin avulla ikään kuin vaihdettava ne uusiin ja jämäkämpiin.  No – tällaisilla metaforilla on rajansa, mutta jostain tällaisesta prosessista on kyse.

Ehkä vedän nämä kevään teemat yhteen muutaman tunnin workshopissa, joka tietysti pitäisi taas järjestää netin kautta. Katsotaan, saanko aikaiseksi.



Yi quanin fa-lin yhdeksän vaihetta, osa VI, valmis fa-li

Yi quan Posted on pe, tammikuu 31, 2020 10:32:36

”8. Jätä heiluri pois ja tee fa-li kamppailuasennosta mihin suuntaan vain, millä voimalla ja liikepituudella vain. 9. Vie fa-li mihin tahansa kamppailutekniikkaan.”

Zhang Chang Wang kirjoittaa kirjassaan ”Tie terveyteen ja hyvinvointiin” sivulla 140, missä hän kuvaa fa-lita, näin: ”Mitä sujuvampaa rentouden ja jännityksen vaihtelu on, sitä suurempi on vastaavasti ulos saatettu voima ja voiman nopeus.” Tähän kaikki edellä olevat harjoitukset ja niiden suoritustapa tähtäävät. Muutos rentoudesta jännitykseen ei voi olla sujuvaa, jos lähtökohta ei ole mahdollisimman rento. Voi olla, että rentoutta voi oppia myös vain seisomalla, mutta helpommin sitä oppii, jos harjoitukseen liitetään dynaamisia rentousharjoituksia.

Edellä kuvatuissa harjoituksissa edetään laajoista liikkeistä kohti lyhyitä liikkeitä. Tämä tarkoittaa etenemistä helposta kohti vaikeaa, vaikka yi quanin yhteydessä pitääkin todeta, että helppokaan ei ole aivan helppo. Mutta tämä on pedagogisesti järkevä etenemissuunta. Ajatus ei tietenkään ole omani. Esimerkiksi Jan Diepersloot, joka toi yi quanin Suomeen 1995, opetti samalla idealla seisomiseen liittyvän ”sisäisen liikkeen”. Hän lähestyi seisomista shi-lin kautta. Aluksi tehtiin shi-li-harjoitusta laajoin liikkein. Sitten liikerataa lähdettiin hiljalleen lyhentämään ja lyhentämään. Jolloin ulkoinen liike hiljalleen pysähtyi, mutta liike jatkui kehon sisässä. Näin siirryttiin ulkoisesta liikkeestä kehon sisäiseen liikkeeseen. Hän kuvasi tätä muutosta liikkeen energiasta kohti energian liikettä.  

Samaa ajatustapaa voidaan käyttää lähestyttäessä fa-litä. Ulkoinen pitkä liike voidaan ikään kuin jalostaa ”puhtaaksi fa-liksi”, missä liikkeellä ei ole pituutta lainkaan. Fa-li tehtynä tavallaan puhtaasti periaatteen tasolla, ilman ulkoista liikettä, siis liikkeen pituutta tai sovelluksen muotoa, on vaikein tapa, miten fa-lin voi ylipäätään tehdä. Koko fa-lin harjoituksen idea on siinä, miten se viedään kamppailutekniikan voiman käytön moottoriksi. Se saa itse asiassa merkityksensä siitä, miten sitä sovelletaan, ja kamppailusovellukset, iskut, heitot, potkut jne. vaativat kaikki erilaisia voiman käytön ja vapauttamisen tapoja. Yi quanissa pätee sama kuin muissakin kamppailulajeissa, että on opeteltava vapauttamaan tai käyttämään voimaa eri tavoin tilanteesta ja tekniikasta riippuen. Fa-li ei tarkoita vain räjähtävää voimaa lyhyessä tekniikassa. Se tarkoittaa myös voiman keskittämistä pitkään tekniikan, esimerkiksi iskun osumakohdassa. Ei ole kamppailutaitoa, missä tekniikat ovat vain viisi tai kymmenen senttimetriä pitkiä. Yi quankaan ei ole sellainen. Siksi fa-lin harjoittelua tulee tehdä ”mihin suuntaan vain, millä voimalla ja liikepituudella vain.” Samoin on myös tärkeää viedä ” fa-li mihin tahansa kamppailutekniikkaan”. Fa-li on kamppailutekniikan voiman moottori, jonka pyrimme yi quanissa kehittämään huippuunsa.

Itse en näe, että on olemassa erikseen ”terveyspuolen” yi quania ja ”kamppailupuolen” yi quania, ja että terveyspuolella fa-li ei ole niin tärkeä. Kaikilla harjoituksilla, niin seisomisasennoilla kuin shi-lin muodoilla, on omat kamppailusovelluksensa. Seisomisharjoitus opettaa koko kehon yhtenäisen voiman (hun yuan li). Shi-li –harjoituksissa opimme saattamaan tämän voiman liikkeelle ja fa-li harjoituksissa opettelemme käyttämään sitä nopeasti. Tämä prosessi on jatkumo, missä kaikki kohdat ovat yhtä tärkeitä.

Jos seuraat tätä progressiota askel askeleelta, niin luulen, että fa-li ei tule tuottamaan sinulle mitään ongelmia. Muutaman vuodenhan tällaiset prosessit aina kestävät, mutta niin pitääkin. Kannattaa edetä askel askeleelta, tehdä yhden vaiheen harjoituksia niin paljon ja niin kauan, että todella ymmärtää, mistä asiassa on kysymys. Jokaiseen edellä kuvaamani vaiheeseen liittyy paljon harjoituksia, joista olen tässä antanut vain esimerkin. Jos saan aikaiseksi, yritän järjestää tästä kuviosta pidemmän seminaarin, missä käymme tarkemmin läpi tässä kuvattuja vaiheita, niiden periaatteita ja niihin liittyviä harjoituksia.



Yi quanin fa-lin yhdeksän vaihetta, osa V, monta fa-lita putoavasta liikkeestä

Yi quan Posted on to, tammikuu 30, 2020 10:21:32

”4. Anna käsien pudota heti takaisin hellalle hieman toiseen kohtaan. Kädet pomppaavat itsestään hellasta kaksi kertaa. Kun opit tämän, voit antaa käsien pomppia hellalla kuin kumipallon. Fa-li on kuin kumipallo, joka pomppii maassa. Opit myös vaihtamaan fa-lin suuntaa, jolloin kätesi ovat kuin laatikkoon heitetty superpallo, joka pomppii seinästä seinään.”

Tämän harjoituksen tarkoituksena on opetella ylittämään se yleinen vaikeus, että jos teet useamman fa-lin perätysten, kehosi alkaa jännittyä liike liikkeeltä. Jo toinen tai kolmas fa-li tuntuu huomattavasti jäykemmältä kuin ensimmäinen. Käsijarru menee itsestään päälle. Optimaalinen tilanne olisi tietysti se, että liikkeen rentous säilyy koko ajan huolimatta siitä, kuinka monta fa-litä teet. Tämä on sama ongelma, mihin wado-karatekat törmäävät tehdessään sellaisia kumite gatoja, joissa tehdään monta perättäistä, lyhyttä, mutta nopeaa lyöntiä tai liikettä. Esimerkiksi kumite gata numero 15 on tällainen. Siinä pitää tehdä nopeasti perättäin kuusi liikettä ja kehon ei pitäisi liikkeiden aikana jännittyä. Se on miltei mahdotonta. Se vaatii juuri sellaista nopeaa jännityksen ja rentouden vaihtamisen kykyä, mitä yi quanissa treenaamme ja mitä perinteinen karateharjoitus ei pidä sisällään lainkaan.

Jotta saisit kätesi pomppimaan hellalla kumipallon tavoin, sinun on liikkeen loppuvaiheessa annettava siihen myös voimaa. Tämä tapahtuu jännitysrefleksin avulla aika lailla itsestään. Jännitysrefleksi luo liikkeeseen sen kimmoisan voiman, minkä avulla kädet jälleen lentävät hellalta takaisin ylös ja josta voit pudottaa ne saman tien myös alas. Voit pudottaa ne yhtä hyvin samaan kohtaan, mutta voit vaihtaa myös paikkaa.

”5. Tutki samalla idealla myös muut perussuunnat.”  Tällä tarkoitan: ”samalla heilurin idealla”. Tee siis käsien heiluriliike, kuten edellisessä harjoituksessa, mutta heitä siitä kädet johonkin muuhun kuudesta perussuunnasta kuin alas. Tämä on helpointa tehdä alas, mutta pienellä tutkimisella löydät, miten säilytät saman idean muissa suunnissa. Anna käsien pompata takaisin samalla tavalla kuin edellisessä harjoituksessa. Käytä hyväksesi kokemustasi putoavasta liikkeestä. Harjoittele tässä vaiheessa myös kuuden perussuunnan lisäksi muita suuntia, esim. ”repäisevä voima”, missä kädet vapauttavat voimat eri suuntiin.

”6. Tee edelleen heilurin kautta, mutta lyhennä putoavaa liikerataa.”  Liikkeellä on aina voima, suunta ja pituus. Tässä ehdotan, että siirryt pitkästä liikeradasta lyhyempään liikerataan. Tässä vaiheessa annat heilurin vielä olla pitkä, mutta putoavan liikkeen lyhyt. Tämä on välivaihe, mistä on sitten helppo pudottaa heiluri kokonaan pois ja siirtyä vapauttamaan voima suhteellisen lyhyeen liikkeeseen, mikä on tavallaan yi quanin tavaramerkki. Pitkään liikkeeseen on helpompi vapauttaa voimaan kuin lyhyeen. Jos harjoittelet lyhyen liikkeen voiman vapautusta heilurin kautta, opit pitämään rentouden vakiona.  Tee tätä harjoitusta paljon alaspäin, mutta harjoittele myös muut voiman suunnat.

”7. Tee kuten edellä, mutta käy jännityksen aikana maksimivoimassa tai lähellä sitä. Huomaa, että voit lisätä voimaa jännitysrefleksin sisällä. Siellä on kyllä aikaa. Jos yrität lisätä voimaa aikaisemmin, liike jäykistyy ja idea katoaa.”  Tällä tarkoitan sitä, että tämä on vaihe, missä voit alkaa enemmän tutkia myös isompia voimia. Harjoitus tuottaa havainnon, että vaikka teet liikettä edelleen refleksinomaisesti, voit lisätä siihen voimaa ikään kuin tämän refleksin sisällä. Varo, että et yritä liikaa. Yrittäminen pilaa rentouden. Vaikka refleksiliike on hyvin nopea, voit löytää sen sisältä aikaa ottaa mukaan enemmän jännitystä. Anna refleksin laueta ja sitten heität siihen hieman lisää löylyä. Harjoituksella löydät, mitä tarkoitan.



Yi quanin fa-lin yhdeksän vaihetta, osa IV, fa-li putoavasta liikkeestä

Yi quan Posted on ke, tammikuu 29, 2020 17:16:31

Ennen kuin siirryn käsittelemään kolmatta kohtaa, missä tehdään fa-li vapaasti putoavasta liikkeestä, haluan vielä tarkentaa edellistä kuvausta shi-li-harjoituksesta. Kuvasin siinä harjoitusta aktiivisen ja reaktiivisen shi-lin yhdistelmänä. Itse asiassa harjoituksessa ”aktiivisuus” voidaan yhdistää kehon painopisteen liikkeeseen ja ”reaktiivisuus” käsien (eli kontaktipisteen) liikkeeseen. Kuvaamani ajatuskoe, jossa laitat kuminauhan päässä olevan pallon edestakaiseen liikkeeseen kuvaa tätä hyvin. Siinä käsi, jota liikutat on aktiivinen ja se vertautuu kehon painopisteeseen ja kuminauhan päässä oleva pallo on reaktiivinen ja se vertautuu kontaktipisteeseen. Kun pallo on lentämässä liikeratansa toiseen päähän, liikutat kättäsi (aktiivisesti) vastakkaiseen suuntaan, jolloin pallo reagoi tähän liikkeeseen ja vaihtaa myös suuntaa, mutta ikään kuin vaiheen perässä.

Herää myös kysymys, miksi teemme tämän shi-li-harjoituksen käsien riippuessa alaspäin. Yleensähän shi-li-harjoittelu tapahtuu kädet kannateltuina rinnan edessä. Selitys on sama kuin fa-linkin kohdalla, jonka harjoittelun alamme pudottamalla kätemme kuumalle hellalle. Kun teemme  harjoituksen alaspäin, pystymme hyödyntämään vapaasti putoavaa liikettä, josta voima on pudotettu kokonaan pois. Pystymme siis olemaan liikkeessä rennommin kuin, jos tekisimme sitä kädet rinnan edessä kannateltuina. Hyödynnämme siis käsien vapaata pudotusta, joka on, kuten edellä kuvasin, ballistinen liike. Siinä annetaan vain voiman suunta ja lähtövoima ja annetaan käden jatkaa liikettään omalla painollaan. Tällöin shi-li-harjoitus toimii myös rentousharjoituksena, missä rentoutta etsitään vapaan liikkeen kautta. Kun liikkeen suunta on alas, siinä on kaksi rentoutta opettavaa tekijää. Ensinnäkin liikettä ei tarvitse kannatella lainkaan. Jos liike suuntautuu vaikkapa vain 10 astetta etuviistoon, joudumme jo ohjaamaan sitä ja jonkin verran siis kannattelemaan. Toiseksi, voimme hyödyntää maan vetovoimaa ja sen aiheuttamaa putoamisliikettä täysin. Luulen, että shi-li-harjoitusta kannattaa tehdä paljon benji-harjoituksen tapaan suoraan alas, jolloin opitaan löytämään elastiseen voimaan mahdollisimman rento lähtöpiste. Fa-li tarkoittaa räjähtävää siirtymistä rennosta tilasta jännittyneeseen tilaan, ja mitä avoimempi, tavallaan suurempi on tämä väli, rentouden ja jännityksen välinen dynamiikka, sitä suurempi voima fa-lissä. Kun opettelemme avaamaan tätä väliä alas, mihin se on myös helpoin tehdä, se sitten siirtyy myös muihin voiman suuntiin. Kannattaa edetä helpoimmasta kohti vaikeinta.

Mutta sitten kohtaan kolme, joka kuului näin:

”3. Tee vapaa heiluri ja pudota kädet kuumalle hellalle. On tärkeää yrittää olla tekemättä mitään. Jos yrität tehdä fa-lin, se jäykistyy. Ota putoavasta liikkeestä sen rentous ja kuuman hellan mielikuvasta jännitysrefleksi. Silloin fa-li tapahtuu, sitä ei tehdä. Huomaa, että kun kädet putoavat alaspäin, myös painopiste putoaa. Ota haltuun myös painopisteen vapaasti putoava liike. Huomaa siis, että fa-lissä pyrimme ottamaan hallintaan refleksiliikettä, joka on yleensä hallintamme ulkopuolella.”

Tässä on tiiviisti monta asiaa, joista osaa olen jo perustellut. Jaetaan harjoitus osiin, niin sen ideat selkiintyvät.

1. Tee vapaa heiluri.

2. Pudota kädet.

3. Pudota myös painopistettä.

4. Käytä kuuman hellan mielikuvaa.

5. Syntyy jännitysrefleksi.

6. Refleksi on tapahtuma, mikä syntyy itsestään, sitä ei tehdä. Mukana ei siis ole mitään minää, joka tekee jotain. Asia tapahtuu.

1. Lähdetään liikkeelle vapaasta heilurista. Perustelin tätä jo edellä rentouden yhteydessä. Vapaa heiluri opettaa pudottamaan pois kaiken liikkeen kannattelun. Fa-lissä on tärkeää lähteä voiman vapauttamiseen ikään kuin ”nollatilasta”. Kun harjoituksessa jatkuvasti palataan käsien heilutteluun, samalla palataan siis jännitysten kannalta nollatilaan. Tämä vaatii harjoittelua. On opeteltava jännityksen jälkeen pudottamaan pois ponnistus ja kannattelu, jolloin seuraava fa-li lähtee myös nollatilasta. Tämä mahdollistaa useiden fa-liden tekemisen ilman, että jännitykset alkavat kerääntyä kehoon.

2. Pudota kädet. 3. Pudota myös painopistettä. Tässä kuvaan sitä, mitä tuossa edellä kuvasin kehon painopisteen ja kontaktipisteen suhteesta. Liike lähtee painopisteen pudottamisella, jolloin kädet seuraavat. Kun painopiste lähtee nousemaan, kädet vielä jatkavat putoamistaan. Fa-lissä tämä on nopea tapahtuma. Paino putoaa ja samalla se myös heitetään hieman etujalan päkiälle, joka lepää maassa kantapää ilmassa, jolloin myös nilkan elastinen voima saadaan mukaan vahvistamaan liikettä. Voima ikään kuin kimpoaa silloin ylös kummastakin jalasta, mutta etujalan nilkka ja polvi ovat liikkeessä mukana vahvojen jousten tavoin.

4. Käytä kuuman hellan mielikuvaa. 5. Syntyy jännitysrefleksi.  Yksi tapa lähestyä fa-litä ja siinä nopeasti tapahtuvaa muutosta rennosta jännittyneeksi on ymmärtää se kehon automaattisena refleksinä. Keholla on tämä nopean jännittymisen ja räjähtävän liikkeen kyky, mitä se käyttää esimerkiksi tilanteessa, missä vahingossa nojaat kuumaan hellaan. Räjähtävä liike tapahtuu silloin itsestään, sitä ei tehdä. On myös muita mielikuvia ja tapoja lähestyä fa-litä, mutta kuuman hellan mielikuva ja sen synnyttämä refleksiliike on ehkä niistä helpoin. Näin ainakin itse koen. Useilla meillä on kokemus, miten kehomme reagoi kuumaan pintaan, kynttilän liekkiin tai vastaavaan. Jos meillä on tämä kokemus, saamme siihen liittyvän mielikuvankin eläväksi ja helposti toimivaksi.

6. Refleksi on tapahtuma, mikä syntyy itsestään, sitä ei tehdä. Mukana ei siis ole mitään minää, joka tekee jotain. Asia tapahtuu. Tämä on tärkeä huomata, sillä olemme usein liian tietoisia, että yritämme tehdä fa-lin. Yritys synnyttää helposti jännityksen. Vasta, kun on oppinut tekemään fa-lin rennolla tavalla, ei ole väliä, miten siihen lähtee. Mutta oppimisprosessissa kannattaa edetä niin, että ei yritä mitään, vaan antaa tapahtua. Niinhän refleksi toimii: se vain tapahtuu ja huomaammekin sen vasta, kun se on jo tapahtunut.



Yi quanin fa-lin yhdeksän vaihetta, osa III, elastinen shi-li

Yi quan Posted on ti, tammikuu 28, 2020 11:34:40

Tämän kohdan selittäminen tuli tehtyä vain kahdella lauseella:

2. Elastinen shi-li.  Esim: pudota kädet alas kuin benji-köydet.

Totesin edellä, miten rentouden löytäminen on vaikeaa. Niin on liikkeen elastisuudenkin. Kun olen opettanut tätä benji-köysiharjoitusta, olen huomannut, että ideasta on vaikea saada kiinni. Nyt luulen ymmärtäväni, mistä se johtuu. Luulen, että se johtuu siitä, että olemme jumiutuneet vain kahteen shi-li-harjoitusten kategoriaan: reaktiiviseen ja aktiiviseen.

Mutta ensin benji-harjoituksen kuvaus. Seiso pallo vatsan edessä. Kuvittele, että kummatkin kätesi ovat paksut benji-hyppääjän köydet. Heitä kädet alas pudottamalla painopistettä ja anna käsien venyä benj-hyppääjän köyden tavoin. Kun köydet kiristyvät alhaalla, työnnä jaloillasi ja koko kehollasi ylös, jolloin käsien liike jatkuu ylöspäin ja kuminauhat löystyvät. Pudota taas painopiste alas, jolloin kädet putoavat alas ja venyvät.

Muutama harjoitukseen liittyvä tärkeä idea. Ensinnäkin: käytä mielikuvaa. Kuvittele, että käsiesi lisäksi koko kehosi on yksi elastinen benji-köysi. Tämä mielikuva auttaa sekä käsien, että koko kehon elastisen liikkeen löytämisessä. Toiseksi: ole tietoinen käsiesi ja koko kehosi eksentris-konsentrisesta liikkeestä. Lihas-jänne-kalvoketjut venyvät ja sitten supistuvat. Ketjujen venyminen synnyttää jousimaisen jännityksen, josta vastakkainen liike eli supistuva liike lähtee. Aisti tämä jännityksen ja rentouden elastiselta tuntuva vaihtelu. Kolmanneksi: ole harjoituksessa tietoinen painopisteen ja kontaktipisteen liikkeiden suhteesta. Liike syntyy tämän suhteen ajoituksen hallinnasta. Otapa mielessäsi käteesi kuminauha, jonka päähän olet kiinnittänyt pallon. Miten saat pallon liikkumaan vaakatasossa, siis lattiansuuntaisesti ja jatkuvana liikkeenä. Kun laitat pallon liikkumaan vasemmalle, kätesi heilahtaa ensin vasemmalle. Kun vaihdat liikkeen suuntaan, kätesi heilahtaa oikealle, kun pallo vielä lentää vasemmalle. Samoin liikeradan toisessa päässä. Sinun on heilautettava kättäsi vasemmalle, kun pallo lentää vielä oikealle. Vietynä benji-harjoitukseen kätesi on vartalon painopiste vatsalla ja pallo on kontaktipiste kädessä. Painopisteen suunta vaihtuu aina ennen kontaktipisteen suuntaa ja vetää elastisesti kontaktipisteen perässään. Tämä on yksi tärkeimmistä shi-lin, fa-lin ja tui-shounkin periaatteista ja siksi on ihmeellistä, että siitä puhutaan niin vähän. Elastisen liikkeen löytäminen ainakin helpottuu huomattavasti, jos tiedostaa näiden kahden pisteen liikkeiden suhteen ja ajoituksen.

Kirjoitin tuossa alussa, että ongelma voi olla, että olemme jumiutuneet vain kahteen shi-li-harjoitusten kategoriaan: reaktiiviseen ja aktiiviseen. Jos nämä ovat hukassa, niin palautan ne mieleen. Shi-li-harjoitus aloitetaan yleensä reaktiivisella ajoituksella: kuvitellaan, että esimerkiksi vedessä kelluva lankku lähtee liikkeelle ja vastataan siihen omalla voimalla. Eteenpäin menevän lankun liikkeeseen vastataan vetävällä voimalla, jolloin lankku pysyy paikallaan. Me siis reagoimme mielikuvan liikkeeseen: liike on reaktiivinen. Aktiivisella shi-lillä tarkoitetaan päinvastaista tilannetta: mielikuva on paikallaan, esimerkiksi lankku, puu tai vuori, ja me työnnämme tai vedämme sitä. Silloin liike on aktiivinen. Esiin nousevat voimat ovat samoja, mutta niiden syntytapa mielessä on erilainen. Tämä näyttää muuten hienolla tavalla yi quanin syvällisyyden ja hienovaraisuuden.

Mutta olin sanomassa, että benji-harjoitus on vaikea, koska se ei osu näihin luokkiin. Siinä tulee esiin kolmas kategoria, mikä on aktiivisen ja reaktiivisen yhdistelmä. Liike lähtee aktiivisesti pudottamalla painopiste, siihen kädet reagoivat ja lähtevät putoamaan. Putoaminen voidaan nähdä vapaana (rentous-jutussa kuvatulla tavalla) vaikka se ei aivan vapaa ehkä olekaan. Liike on tavallaan tässä vaiheessa ballistinen. Käsi on kuin kuminauhan päässä oleva kuula, mikä on vapaassa pudotuksessa ennen kuin kuminauha alkaa venyä. Kun kädet alkavat venyä, keho reagoi tähän nostamalla painopistettä ylös (työntämällä jaloilla ja ojentamalla selkää). Tämä aiheuttaa käsien elastisen kiristymisen, jolloin niiden liikesuunta vaihtuu. Tämä on reaktiivinen, eräänlainen pomppaava liike. Kun kädet kohoavat ylöspäin, pudotan aktiivisesti jälleen painopisteen alas ja kierros alkaa alusta. Näyttäisi siis siltä, että tässä harjoituksessa aktiivinen vaihe muuttuu reaktiiviseksi ja taas aktiiviseksi jne. Kun teet tätä harjoitusta, pudota mielestäsi pois ajatus, teetkö reaktiivista vai aktiivista shi-litä, teet kumpaakin!

Huomaa harjoituksessa myös, että siinä ikään kuin ”päästetään irti”. Tämä synnyttää alaspäin putoavan vapaan liikkeen. Vapaata liikettä ei tarvitse kannatella. Liike on siinä mielessä ballistinen kuin lentävän kuulan liike on. Kun sille on annettu voima liikkeelle lähtiessä, tämä voima ei enää saata sitä. Ajatus ballistisesta liikkeestä auttaa myös rentouden etsimisessä. Voi olla että täysin vapaa putoava liike on ihmiselle mahdoton, mutta mielikuvana se on ainakin toimiva ja auttaa rentouden syventämisessä.

On löydettävä hidas elastinen voima, jotta sen voi tehdä nopeasti. Zhan zhuang, shi-li ja fa-li muodostavat jatkumon, missä voima on koko ajan sama, mutta se tila ja aika, missä sitä vapautetaan vaihtelee.



Yi quanin fa-lin yhdeksän vaihetta, osa II, rentoudesta

Yi quan Posted on ma, tammikuu 27, 2020 08:22:43

Tästä taitaakin tulla sarja, sillä kuvasin edellisessä jutussa vaiheet aika lyhyesti. Katsotaanpa ainakin joitakin vaiheita uudelleen tarkemmin:

1. Etsi vapaasti putoava liike heiluttelemalla käsiä.

Rentouden harjoitteleminen ja sen löytäminen on yksi yi quanin vaikeimmista mutta myös tärkeämmistä asioista, koska siitä rippuu kaikki muu. Jos et ole rento, liikut koko ajan käsijarru päällä ja voiman vapauttaminen tai ylipäätään nopea liike on tässä tilassa mahdotonta. Rentous on kuitenkin vaikea pelkästään käsitteenäkin. Lännessä yleisin tapa ymmärtää rentous on, että pudotetaan pois kaikki kannattelu. Tyypillisissä rentousharjoituksissa maataan selällään ja jäädään lattian kannattelun varaan. Sitten erilaisilla mielikuvilla syvennetään tätä rentoutta. Tilasta voi myös käyttää käsitettä ”veltto”. Jos emme kannattele itseämme, olemme mahdollisimman velttoja. Veltto ja rento merkitsevät suomenkin kielessä suunnilleen samaa asiaa. Niiden vastakohta on ”jännittynyt”.

Kiinan ”sung” tai  ”fong sung” käännetään rentoudeksi (engl. relaxation), mutta merkitseekö se samaa kuin edellä kuvaamani ”rentous”? Netistä löytyy tästäkin asiasta hyviä artikkeleita. Tästä ovat erityisesti kirjoittaneet kiinan kielen taitoiset tai-chin harrastajat, koska tai-chissa rentous on aivan keskeistä. Tai-chi –opettaja Robert Chuckrow esittelee kiinan rentous-sanan merkitystä artikkelissaan ”Cultivating the Correct Internal State in T’ai-Chi Movement”.  Vanha kiinan rentoutta kuvaava merkki sisältää männyn, jonka oksat riippuvat alaspäin.

鬆 / 松

Yllä olevassa kuvassa ovat rinnakkain vanha merkki vasemmalla ja uusi oikealla. Vanhassa merkissä on myös hiukset, uudessa merkissä vain mänty. Chuckrowin tulkinta merkistä kuvaa mielenkiintoisella tavalla suoraan yi quanin seisontaharjoitusta. Merkissä on kaksi puolta yang ja yin: runko on yang ja alaspäin riippuvat oksat yin. Tämä sopii yi quanin seisomisharjoitukseen kuin nyrkki silmään. Myös seisomisharjoittelussa on runko, joka kannattelee asentoa, mutta kädet ovat kuin oksat, jotka riippuvat rungosta mahdollisimman rentoina. Oksat eivät kuitenkaan ole irrallaan rungosta, vaan oksat ovat rungon kanssa samaa puuta. Oksien ja rungon yhteys on tukeva, mutta joustava. Kun siis kiinalainen opettaja käyttää opettaessaan sanaa ”sung”, mihin hän viittaa? Viittaako hän rentouteen vai ainakin yhtä paljon koko kehon yhteyteen ja siihen tapaan, miten voimaa kannatellaan kuin puun runko kannattelee oksiaan.

Chuckrow kuvaa myös artikkelissaan, että tai-chi-mestari Yang Cheng-fu käytti usein rentoutta kuvatessaan termiä ”sung kai”. Tämäkin on mielenkiintoista yi quanin kannalta. ”Kai” nimittäin merkitsee laajentumista, avautumista, aktivaatiota. Jos siis seistessämme haluamme olla ”sung kai”, meidän tulee rentouden, juuren, kehon yhtenäisyyden ja kannattelun lisäksi olla myös aktiivisesti laajentuva. Mutta juuri näinhän me yi quanissa seisomme.

Emme pyri seisoessamme velttouteen tai pudottamaan pois kaikkea kannattelua vaan päinvastoin, etsimme optimaalista tapaa kannatella asentoa ja käsiä, mutta mahdollisimman pienellä ja koko kehosta lähtevällä voimalla. Eli rentous, mitä tavoitellaan ei ole samaa, kuin mitä rentous-sanalla yleensä esimerkiksi suomen kielessä tarkoitamme. Emme etsi rentoutta, vaan rentoa tapaa kannatella itseämme hyvässä asennossa. Juuri siihen ilmeisesti kiinalainen termi ”sung” viittaakin, mutta suomalainen termi ei. Käsitteillä on siis väliä.

Jos on näin, niin miksi sitten esitän, että on tärkeää opetella täysin veltto liike, vapaasti putoavan käden liike. Siksi, että jos meillä ei ole kokemusta ja kykyä tehdä täysin velttoa liikettä, emme pysty löytämään mahdollisimman rentoa, mutta kannateltua liikettä tai asentoa, koska emme edes tiedä kokemuksesta, kuinka paljon käytämme asennossamme tarpeetonta voimaa. Se löytyy, kun pudotamme voimaan kokonaan pois ja olemme täysin velttoja. Optimaalinen kannattelu, jota itse asiassa kutsun rentoudeksi löytyy tutkimalla velttouden ja rentouden rajapintaa. Vapaasti putoava liike antaa tähän mahdollisuuden. Sen avulla voidaan tutkia sitä, missä liikkeen velttous muuttuu rentoudeksi, missä vapaa pudotus muuttuu liikkeen hallinnaksi. Tekemällä tällaisia harjoituksia opimme tunnistamaan myös staattisissa asennoissa ylimääräiset jännitykset.

Teemme joskus yi quan treeneissä niin, että heiluttelemme ensin käsiä edes takaisin, sitten kuvittelemme, että edestä ylhäältä meitä kohti lentää pallo, jonka nappamme kiinni käsiemme väliin ja laskemme sen hitaasti alas rinnan eteen, jolloin päädymme seisomisasentoon. Tämä mahdollistaa, että voimme tutkia velttouden muuttumista rennoksi kannatteluksi, johon sitten jäämme seisomaan.

Sekä shi-li, että fa-li perustuvat rentouden ja jännityksen vaihteluun. Jos emme ymmärrä syvällisesti rentoutta, meidän on hyvin vaikea, miltei mahdotonta edistyä näissä harjoituksissa.



Yi quanin fa-lin yhdeksän vaihetta, osa 1.

Yi quan Posted on to, tammikuu 23, 2020 14:16:59

Olemme harjoitelleet yi quan –treeneissä nyt monen muun asian lisäksi fa-litä eli räjähtävään voiman tuottoa.  Koska asia on monitahoinen ja vaikea, kirjoitan tähän ajatuksia, joita olen yrittänyt treeneissä opettaa. Fa-li on tietysti yi quanin edistynyttä tekniikkaa, jonka suorittaminen vaatii jo muutaman vuoden perusharjoittelua eli seisomista (zhan zhuang) ja voimankoittoharjoitusta (shi-li).  Ei pidä kuitenkaan ajatella, että se olisi jotenkin ylivoimaisen vaikea tai mahdoton oppia. Fa-litä ei pidä mystifioida. Kyse on vain taitavasta kehon käytöstä, jota yritän seuraavassa kuvata.  Kuvaan seuraavassa siis yhden tavan lähestyä yi quanin fa-li-tekniikkaa.

Seisomisella rakennetaan koko kehon yhtenäinen voima ja myös voiman ”sisäinen liike” eli kuuteen perussuuntaan toteutettava ”sisäinen voima”. Opitaan siis jännittämään ja rentouttamaan eri voimien suuntaan käytössä olevia kehon läpi kulkevia lihas-jänne-kalvoketjuja. Yi quanissa tätä asiaa harjoitellaan tyypillisesti ottaen voiman vastus mielikuvasta: vedetään ja työnnetään esimerkiksi kuviteltua veden päällä kelluvaa lankkua. Harjoitusta ei kuitenkaan tehdä vain mielessä, vaan työntämisen/vetämisen mielikuva synnyttää saman hermostollisen aktivaation kuin mikä syntyy, jos oikeasti työnnän/vedän lankkua. Syntyy siis myös työntämisen/vetämisen synnyttävä lihastoimintaketjujen jännityksen ja rentouden vaihtelu. Tätä voidaan yi quanissa kutsua ”sisäiseksi liikkeeksi”. Yleensä mukaan kuitenkin tulee pieni mikroliike, jolloin fysiologiselta kannalta kyse on eksentrisestä lihastyöstä, jossa on mukana konsentrinen lihastyö antamassa liikkeelle vastus. Jos liikettä ei ole lainkaan, lihastyöskentely on isometristä. Kyseessä on siis monitasoinen harjoitus, missä opetellaan aktivoimaan ja hermottamaan eri voima (kuusi suuntaa) kannattelevia lihastoimintaketjuja. Niitä myös oikeasti kuormitetaan, jolloin myös niiden voima kasvaa.

Shi-li –harjoituksessa voi nähdä kaksi tasoa, joihin liitetään kaksi mielikuvatyppiä: tasainen vastus ja elastinen vastus. Seistessä edellä kuvattu lankkumielikuva antaa voimien suunnat. Shi-lissä lankun annetaan oikeasti liikkua, jolloin harjoitus menee liikkeen tasolle. Voiman koitto tarkoitta todellisen voiman tutkimista. Erilaisilla mielikuvilla etsitään eri suuruisia vastuksia liikkeeseen. Välillä harjoitellaan hyvin kevyellä mielikuvalla, välillä raskaammalla. Mitä raskaampi mielikuva, sitä voimakkaampi jännityksen ja rentouden vaihtelu ja sitä enemmän harjoitus menee voimaharjoittelun puolelle.

Elastinen mielikuva, esimerkiksi kuminauha, vie painon eksentrisen lihastyön harjoittamiseen. Kun jännitetään pitenevää lihaskalvoketjua, saadaan sen kuminauhamainen, ponnistava voima esiin. Tätä kutsutaan myös plyometriseksi harjoitteluksi. Plyometrisessä harjoituksessa voima otetaan yleensä ulkoisesta painosta, yi quanissa kehon vastakkaisista lihastoimintaketjuista. Jotta ylipäätään voi saada fa-lin toimimaan järkevällä tavalla, on löydettävä tämä koko kehon elastinen voima. On siis tehtävä elastista shi-litä ainakin kaikkiin kuuteen perussuuntaan. Kannattaa huomata, että yi quan ei ole mitenkään erityinen taito elastisen voiman harjoittelun suhteen. Monissa kiinalaisissa kamppailutaidoissa on elastisen voiman harjoitteita. Tunnetuin näistä lienee Shaolinin yijinjing, joka lienee yi quaninkin shi-li-harjoitusten taustalla. Kirjastani Zen-karate (1997) löytyy sama harjoitus wado-ryun Naihanchi-kataan sovellettuna. Elastisen voiman harjoitteleminen on fa-lin edellytys. Fa-li on sama asia, mutta nopeammin tehtynä.

Fa-lihin päästään nopeuttamalla elastista shi-litä. Sitä kannattaa tutkia vaiheittain. Suurin osa harjoituksista opetteluvaiheessa kannattaa tehdä maksimivoiman alapuolella. Fa-lin tekniikka kannattaa rakentaa huolella. Jännitys pilaa voiman vapauttamisen ja siksi erityistä huomiota on kiinnitettävä rentouden hankkimiseen ja siihen, miten rentoutta ylläpidetään liikkeessä. Tähän yksi ratkaisu on tutkia vapaasti putoavaa liikettä. Vapaasti putoava liike on rennoin/ veltoin liike, mihin ihminen voi kyetä. Vapaasti putoavassa kädessä ei ole voimanponnistusta lainkaan. Jos siinä sellaista on, se ei putoa vapaasti. Tunnemme vapaasti putoavassa liikkeessä lihasjännitysten käsijarrun heti. Jaan seuraavassa fa-li-prosessin yhdeksään vaiheeseen. Lähden liikkeelle rentoudesta ja elastisesta shi-listä.

1. Etsi vapaasti putoava liike heiluttelemalla käsiä. Teemme treeneissä aina muutaman asahin rentousliikkeen. Tämä on eniten laiminlyöty alue yi quanin harrastajien keskuudessa. Todellinen rentous vaatii rentousharjoittelua. Dynaaminen eli liikkeen avulla tapahtuva harjoitus on tässä parasta, koska yi quan vaatii nimenomaan liikerentoutta. Mitä enemmän saamme pudotettua kehon käsijarruja pois, sitä räjähtävämmän liikkeen saamme aikaiseksi.

2. Elastinen shi-li.  Esim: pudota kädet alas kuin benji-köydet.

3. Tee vapaa heiluri ja pudota kädet kuumalle hellalle. On tärkeää yrittää olla tekemättä mitään. Jos yrität tehdä fa-lin, se jäykistyy. Ota putoavasta liikkeestä sen rentous ja kuuman hellan mielikuvasta jännitysrefleksi. Silloin fa-li tapahtuu, sitä ei tehdä. Huomaa, että kun kädet putoavat alaspäin, myös painopiste putoaa. Ota haltuun myös painopisteen vapaasti putoava liike. Huomaa siis, että fa-lissä pyrimme ottamaan hallintaan refleksiliikettä, joka on yleensä hallintamme ulkopuolella.

4. Anna käsien pudota heti takaisin hellalle hieman toiseen kohtaan. Kädet pomppaavat itsestään hellasta kaksi kertaa. Kun opit tämän, voit antaa käsien pomppia hellalla kuin kumipallon. Fa-li on kuin kumipallo, joka pomppii maassa. Opit myös vaihtamaan fa-lin suuntaa, jolloin kätesi ovat kuin laatikkoon heitetty superpallo, joka pomppii seinästä seinään. Huomaa, että tämä toimii vain jos ilmassa lentävä pallo on täysin vapaa, siis täysin rento. Lihasketjujen ponnistava voima heittää kädet aina kohti seuraavaa seinää. Anna fa-lin tapahtua, älä tee sitä. Jos pyri tekemään sen, jäykistyt.

5. Tutki samalla idealla myös muut perussuunnat.

6. Tee edelleen heilurin kautta, mutta lyhennä putoavaa liikerataa.

7. Tee kuten edellä, mutta käy jännityksen aikana maksimivoimassa tai lähellä sitä. Huomaa, että voit lisätä voimaa jännitysrefleksin sisällä. Siellä on kyllä aikaa. Jos yrität lisätä voimaa aikaisemmin, liike jäykistyy ja idea katoaa.

8. Jätä heiluri pois ja tee fa-li kamppailuasennosta mihin suuntaan vain, millä voimalla ja liikepituudella vain.

9. Vie fa-li mihin tahansa kamppailutekniikkaan.

Tein myös videon edellä kuvatuista vaiheista, jonka löydät alta. Jos saan aikaiseksi, yritän pitää myös päivän tai kahden seminaarin tästä aiheesta.



Lyhyt huomio elementeistä, mielikuvista ja yi quanin harjoittamisesta

Yi quan Posted on ti, joulukuu 18, 2018 12:15:01

Sain taas hyvän kokemuksen siitä, miten hienoa on opettaa
taitoja, koska opettaessa voi oppia itse uutta. Pidin viikonvaiheessa päivän
koulutuksen asahi-ohjaajille teemasta ”Asahi ja kiinalaiset somaattiset
menetelmät”. Kävimme siinä läpi joitakin asahin taustalta löytyviä
qigong-harjoituksia kuten baduanjin, yijinjing ja taiji-mestari Huangin viisi
rentousliikettä. Pidin myös teorialuennon kiinalaisten perinteisten menetelmien
tausta-ajattelusta. Olennaista tässä nyt esiin nostamani teeman kannalta on,
miten vanha kiinalainen ajattelu, esimerkiksi yin-yang –teoria ja viiden
elementin teoria ovat vuosituhansia vanhoja primitiivisen ihmisen yrityksiä
selittää todellisuutta. Kaikki tällaiset mallit ovat esitieteellisiä yrityksiä
ymmärtää sitä maailmaa, minkä ihminen ympärillään kohtaa. Hän huomaa, että
ympäristö muuttuu vuoden kierrossa, hän huomaa, että kaikki mikä on elävää,
kuolee lopulta jne. Näistä havainnoista hän sitten yrittää muodostaa yleisemmän
todellisuutta kuvaavan teorian eli havainto muuttuu teoriaksi. Viiden elementin
teoria on tästä hyvä esimerkki. Primitiivinen ihminen kohtaa ympäristössään
vettä, tuulta, sadetta, hän kaivaa maata ja kerää polttopuuta. Kun hän sitten
haluaa kuvat sitä, mistä todellisuus koostuu, kun hän haluaa kiteyttää
kokemuksensa teoriaksi, hän kuvaa samat elementit, syntyy elementtiteoria.
Kiinalaiset kuvasivat viisi elementtiä: vesi, puu, tuli, maa ja metalli. Edelleen
elementtejä tutkiessaan, hän huomaa, että lisäämällä puita tuleen tulen voima
kiihtyy ja lisäämällä tuleen vettä, tuli sammuu. Hän tekee samankaltaisia
havaintoja muidenkin elementtien suhteen. Hän huomaa, että tuli sulattaa
metallia, kun lisää vettä puiden juurelle niin ne kiihdyttävät kasvuaan jne.
Näin syntyy uuden tason teoria elementtien välisistä suhteista, jota
kiinalaiset kuvaavat viiden elementin ”vahvistavaksi ja rajoittavaksi
kierroksi”. Tämä muutosta kuvaava teoria laajeni Kiinassa kattamaan koko elämän
kirjon astrologiasta lääketieteeseen ja vaikkapa arkkitehtuuriin ja
ruokakulttuuriin asti. Kyse on siis primitiivisen kulttuurin esitieteellisestä
maailmankuvasta ja siihen liittyvästä mallista.

Vastaava maailmankuva löytyy myös Kreikan antiikista.
Aristoteles kuvasi kuun alisen maailman koostuvan neljästä peruselementistä:
maa, vesi, ilma ja tuli. Viidennestä elementistä koostuvat taivaankappaleet.
Elementit voivat muuttua toisikseen, jos niiden sisäiset ominaisuudet muuttuvat
tarpeeksi. Emme kuitenkaan enää ajattele näin, koska tieteellinen
maailmankuvamme on antanut tarkemman kuvan maailman rakenteesta.

Usein törmää siihen, että esimerkiksi kiinalaista
lääketiedettä opiskelevat tai käyttävät ihmiset ovat taipuvaisia ajattelemaan,
että vanhassa kiinalaisessa elementtiteoriassa tai vastaavissa teorioissa on
jotain sellaista vanhaa viisautta, minkä me olemme kadottaneet tai emme ole
koskaan edes löytäneet. Vaikka kysymys on monimutkainen, niin yleisesti ottaen
voisi sanoa, että ei ole. Kuten edellä yritin lyhyesti sanoa, kun puhutaan
elementeistä tai yin-yang –teoriasta tai vastaavista, kyse on primitiivisestä
maailmankuvasta, mitä tieteellinen maailmankatsomus ei tue.

Se, että tällaisilla teorioilla voidaan hoitaa ihmistä, jopa
tuloksellisesti, perustuu toisaalle. Asia on monimutkainen tämäkin, mutta oma
käsitykseni on, että vanhojen kulttuurien hoitomenetelmien mahdollinen tuloksellisuus
perustuu ihmisen plastisuuteen. Ihminen sopeutuu kaikkiin menetelmiin ja
teorioihin, millä häntä hänen kulttuurissaan yritetään auttaa. Ihminen on
ympäristönsä. Nykyaikaisessa kognitiotieteessä käsitellään paljon sitä, miten
ihmisen tietoisuus syntyy systeemisessä kokonaisuudessa. Tähän systeemiin
kuuluu ihmisen hermojärjestelmä aivoineen, aistiva ja liikkuva keho sekä ympäristö.
Tietoisuutta ei voi redusoida systeemin yhden osan, esimerkiksi aivojen tai
hermoston, ominaisuudeksi. Tavallaan voisi sanoa, että ihminen on ympäristönsä.
Ympäristö ja kulttuuri tunkeutuvat ihmisen joka soluun. Ihmistä ja ympäristöä
ei yksinkertaisesti voi erottaa toisistaan. Tämä pätee silloin myös kulttuurin
ihmistä hoitaviin menetelmiin. Jopa samanistiset hoitomenetelmät toimivat,
koska ihminen on plastinen, ympäristöönsä sopeutuva ja ympäristönsä osa. Ihminen
on siis sama asia kuin vaikkapa hänen kulttuurinsa käsitys tuloksellisesta
hoidosta. Tämä näkyy länsimaisessakin kulttuurissa hyvin mm. psykoterapiassa,
missä on havaittu, että hoidon onnistumisen kannalta ei ole olennaista, mikä on
terapeutin teoreettinen viitekehys. Kaikki, jopa toisilleen ristiriitaiset
viitekehykset toimivat, jos terapeutin ja asiakkaan suhde on toimiva.
Hoidettava kyllä sopeutuu hoidon perustana olevaan teoriaan. Tässä mielessä
ihminen on kulttuuriinsa sopeutuva, plastinen olento.

No, olin siis kertomassa siitä, miten tein havainnon ja jäin
pohtimaan oikeastaan edellä kuvattua ilmiötä, mutta sovellettuna kiinalaisten
taitojen, erityisesti yi quanin opetustapoihin. Yi quanissa korostetaan mielen
ja mielikuvan tärkeyttä harjoituksen alkuna. Neuvotaan ottamaan mielikuva,
jonka kanssa sitten työskennellään ja jäädään ikään kuin odottamaan, että
mielikuva alkaa toimia. Yritän kuvata seuraavassa, miten tämä tapa perustuu
mielestäni väärinkäsitykseen, primitiiviseen toiminnan kuvaukseen. Tätä voisi
verrata edellä käsittelemääni kuvaukseen viidestä elementistä.

Tällaisen teorian ja opetusmenetelmän taustalla on
mielestäni primitiivinen ihmisen toiminnan analyysi, kiinalainen käsitys siitä,
miten ihmisen toiminta muodostuu. Tämä käsitys on helppo löytää monista
kiinalaisten taitojen oppikirjoista. Ensin on yi eli tahto. Jotta voin työntää auton ojasta, minun on tahdottava
sitä. Yi aktivoi qin, eli jotta
työntö voi tapahtua pitää aktivoida kehon qi-energia. Qi-energia aktivoi sitten
lihaksen, mikä tuottaa voimaa ja liikettä. Käänsin tässä yin käsitteen
tahdoksi. Nykyään erityisesti yi quanissa esiintyy monia muitakin käännöksiä,
kuten ”mieli”, ”intentio”, ”aikomus” jne. Kannattaa muistaa, että Xing Yi Quan,
mistä yi quan on peräisin, käännetään yleensä englanniksi ”Form and Will Boxing”,
missä yi on käännetty tahdoksi.

Kiinalaiset selittävät qitä mielellään sähkömagnetismin
avulla. Erityisesti 1980-luvulla Kiinassa tehtiin paljon tutkimuksia, missä
qihin liittyviä ilmiöitä pyrittiin ymmärtämään länsimaisen fysiikan avulla ja
keskiössä oli silloin erityisesti sähkömagneettiset ilmiöt. Ilmeisesti monet
qigongin ja taijin opettajat omaksuivat tämän selitystavan etsiessään
perinteisten kiinalaisten käsitteille tieteellistä selitysmallia. Näistä
ponnistuksista huolimatta mitään ratkaisevaa tai lopullista tieteellistä
selitystä qin käsitteelle ei ole löytynyt. Hyvä esimerkki tästä selitystavasta
ovat Yhdysvalloissa taijita opettavan Yang
Jwing-Ming
in kirjat, joissa hän selittää qin sähkömagneettisena ilmiönä.
Hän on kirjoittanut yli kymmenen kirjaa kiinalaisista kamppailutaidoista ja
qigongin eri muodoista.

Netistäkin löytyy hänen
artikkelinsa ”Generating
Martial Power (Jin)”, missä hän kuvaa voiman käyttöä kamppailutaidoissa (https://legacy.ymaa.com/articles/generating-jin).
Artikkelissa hän kuvaa voiman syntyvän, kuten edellä kuvasin, seuraavan ketjun
tuloksena: yi -> qi -> jin. Ensin on tahto (yi), tahto herättää energian
(qi) ja kun energia yhtyy lihasvoimaan (li), syntyy voima, jota ”sisäiset
kamppailutaidot” kutsuvat sanalla ”jin”, eräänlainen ”kamppailuvoima”.
Kuvauksen lopussa siis on ajatus qi + li = jin. Hän kirjoittaa: ”Jotta lihakset
voivat aktivoitua tuottamaan voimaa, mielen on johdettava qi alueelle, missä
lihasten aktivointi tapahtuu.” Ja: ”Esimerkiksi kun työnnät autoa, on ensin
synnytettävä idea, silloin mielestä syntyy lähdejännite (electromotive force,
EMF). Tästä lähdejännitteestä qi ohjataan lihaksiin, jotta ne aktivoituvat.”
Tässä kuvauksessa yhtyvät sekä perinteinen, toiminnan primitiivinen kuvaus
yi-qi-jin –ketju, että qin vaikutuksen selitys elektromagnetiikan avulla.

Kun selitämme toimintaa edellä kuvatulla tavalla
perinteisillä kiinalaisilla käsitteillä kuten yi-qi-jing –ketjulla, niin syntyy
monia ongelmia. Esimerkiksi yi
käännetään sanoilla mieli, intentio, tahto jne. Ohjeistetaan, että ensin on yi,
intentio ja keskittykää tähän intentioon esimerkiksi mielikuvan avulla. Koska
ensin on mieli, ajatellaan että ensin on mielikuva, siitä sitten syntyy
jotakin, liikettä, voimaa jne. Tämä perustuu edellä kuvattuun primitiiviseen
kiinalaiseen toiminnan kuvaukseen. Yksi iso ongelma on myös kielemme
dualistisuus. Ymmärrämme heti, että yi, koska se liittyy mieleen, on jotakin
erilaista kuin keho. Kiinan kielessä näin ei ole.

Asia tulee mielestäni selvemmäksi, kun kuvaamme samaa asiaa
länsimaisen termein. Lännessä puhumme tahdosta ja tahdon vaikutuksesta ihmisen
toimintaan. Emme voi työntää autoa ojasta, jos emme ensin tahdo sitä ja
työnnönkin aikana meidän on tavallaan tahdottava tekemistämme. Mutta voidaanko
tahto irrottaa toiminnasta erilliseksi kohteeksi, mitä voidaan harjoittaa? Ei
voida. Tahto ilmenee aina toiminnassa. Ei ole mitään pelkkää tahtoa. Tästä syystä
esimerkiksi psykologiassa ei puhuta oikeastaan lainkaan tahdosta, pelkästään
toiminnan motivaatiosta. Filosofiassa tahtoa käsitellään mielen toimintaan liittyvänä
kykynä. Yksi länsimainen tahtoon viittaava kuvaustapa on puhua organismin
itsesäätelykyvystä.

Ongelma on se, että puhe kiinalaisilla käsitteillä kuten yi
(tahto, intentio) reifioi (esineellistää, tekee esineen kaltaiseksi) nämä
käsitteet. Kielellä on tämä kyky. Kun käytämme jotain käsitettä, ajattelemme
helposti, että käsitteemme viittaavat johonkin todellisuudessa olevaan esineen
kaltaiseen olioon, vaikka sellaista ei ole olemassakaan. Tästä esimerkiksi yin
käsitteen esineellistämisestä on konkreettisia seurauksia. Harrastajat, joita
ohjeistetaan tekemään harjoituksia mielikuvan avulla kuvittelevat, että vaatimus
käyttää yitä tarkoittaa harjoituksen tekemistä vain mielikuvassa. Se ei
tarkoita sitä. Mielikuva on vain apuväline, jonka tarkoituksena on antaa malli
tekemiselle. Eli ei tehdä vain mielikuvassa vaan tehdään oikeasti, mutta
mielikuvan antaman mallin mukaan.

Kuvasin aika yksityiskohtaisesti taidon oppimista kirjassani
”Taidon filosofia”. Kuvaan siellä, miten opettaja antaa opetettavan liikkeen
mallin. Opetellessani sitä, yritän matkia opettajan liikettä. Kun sitten menen
kotiin ja opettaja ei ole paikalla, muistelen miten opettaja liikkeen teki. Nyt
mielessäni on liikkeen muistikuva, mielikuva, liikkeen edustus eli representaatio
mielessäni. Pyrin nyt tekemään liikkeen tämän mallin mukaan. En vain kuvittele
tekeväni, vaan pyrin ikään kuin näkemään mielikuvastani mahdollisimman tarkasti
liikkeen yksityiskohtia ja kopioimaan ne omaan liikkeeseeni. Kirjoitin silloin,
että taidon oppiminen perustuu imitaatioon ja toistoon. Me matkimme
mahdollisimman tarkasti opettajan mallia tai mielikuvaamme mallista.

Ei siis ole niin, että mielikuva synnyttää jotain vaan me
teemme mielikuvan mukaan. Mielikuva ei synnytä liikettä, kyllä meidän on itse
tehtävä liike. Annan esimerkin. Teimme viikonvaihteen seminaarissa baduanjin-liikesarjaa,
missä yhdessä liikkeessä ojennetaan kädet vuorotellen ylös ja kättä venyttäen
ikään kuin poimitaan omena korkealta puun oksalta. Mielikuva on siis tämä.
Mutta kun annoin tällaisen mielikuvan, niin helposti näytti käyvän niin, että
ihmiset ojentavat kyllä vuorotellen kätensä ylös, mutta eivät tee sormillaan
omenaan tarttumisliikettä vaan vain kuvittelevat sen, vaikka tein sen malliksi.
Mielikuva voittaa helposti näyttämäni mallin.

Teimme myös yijinjingin 12-liikkeen sarjan. Yhdessä
liikkeessä kuvitellaan, että työnnetään edessä olevaa seinää. Annoin tämän
mielikuvan ja harjoittelimme sen avulla yijinjingiin tyypillistä venyttävää
voimaa. Näytin mallin, missä voima ja venytys tuodaan sormenpäihin asti. Kaikki
eivät kuitenkaan saaneet tuotua voimaa sormiin. Ihmettelin tätä ja näytin,
miten sormia venytetään taivuttamalla niitä taakse. Erään yi quania harrastavan
osallistujan vastaus oli merkittävä. Hän totesi, että ei tämä mielikuva tuota
tuollaista liikettä hänellä. Jos hän tekee noin, niin hän joutuu pakottamaan
voiman sormiin. Aivan. Tämä oli todella merkittävä ja paljastava huomio. Ei
mielikuva voikaan aiheuttaa venytystä sormenpäihin asti, se pitää tehdä itse.
Tämä oli yi quan –harjoittelun luoma käsitys siitä, että mielikuva on jotain
ensin ja toiminnasta riippumatonta, joka sitten synnyttää toiminnan, kun jään
odottamaan. Ei synnytä. Sitä saa odottaa elämänsä loppuun asti ja mitään ei
tapahdu. Venytys sormenpäihin asti pitää tehdä itse. Mielikuva, esimerkiksi
seinä edessä, on vain apuväline, mikä yrittää antaa oikean liikkeen mallin. Malli
kannattaa katsoa mahdollisimman tarkasti opettajalta, joka seisoo edessä ja
matkia sitä niin hyvin kuin voi ja niin pieniä yksityiskohtia myöten kuin
pystyy sillä hetkellä havaitsemaan. Tätä liikettä pitää sitten toistaa tuhansia
kertoja: siis imitaatio ja toisto. Tämä on myös hyvin yleinen kiinalainen
opetustapa. Jos jäät jumiin ajatukseen mielikuvasta ja yi:stä, et ehkä koskaan
saa kiinni siitä, mitä harjoituksella etsitään: elastista voimaa, jännityksen
ja rentouden avautuvaa ja sulkeutuvaa vaihtelua kehossa. Sen sijaan, että
mietit, mitä mielikuvassa tapahtuu, pyri matkimaan tarkasti opettajan mallia.
Jos opettaja toteaa, että ”tuo voima sormenpäihin asti”, se tarkoittaa vain,
että katso tarkasti, miten opettaja taivuttaa sormensa kaarelle niin että
jännitys lävistää jokaisen sormen. On parempi joskus katsoa tarkasti, matkia tarkasti
ja keskittyä vain matkimiseen ja toistoihin. Sieltä se taito tulee.



Yi quanin tui-shou-leiri, osa III

Yi quan Posted on ti, syyskuu 18, 2018 17:05:10

Osa III

Yi quanin tui-shou on hyvin dynaamista, liikkuvaa ja se
pätee myös askelluksen suhteen. Siksi valmistautuminen tui-shouhun edellyttää,
että harjoitellaan laajempaa askelvalikoimaa kuin pelkkä ”käärmeaskel”.
Tutkimmekin muutamia askelkuvioita ja sitä, miten askel vapautetaan.
Liikkuvuuden kannalta voidaan sanoa, että käärmeaskeleen tärkein kohta on se,
missä jalat ovat yhdessä. Siitä jalka voi liikahtaa mihin suuntaan tahansa, ei
vain viistosti eteen. Harjoittelimme erilaisia suunnan vaihtoja tästä pisteestä.
Joskus kai parikymmentä vuotta sitten kehittelin tähän tarkoitukseen
harjoituksen, missä kuljetaan edes takaisin kuviota, mikä muodostuu kahdesta
päällekkäisestä salmiakista. Kyseessä on yhdenlainen kahdeksikko. Astuessaan läpi tätä kuviota ja vaihdellessaan
suuntaa sen eri pisteissä tulee harjoitelluksi periaatteessa kaikki mahdolliset
jalan vaihdot ja suunnat. Harjoittelimme myös ajatusta, että jokainen
salmiakkikuvion kulmista voidaan ajatella tähtenä, josta jalka voi astua mihin
ilmansuuntaan tahansa. Tästä pisteestä muodostuu jälleen uusi
salmiakkikuvio. Salmiakkikuviosta voi
helposti hahmottaa myös kolmion ja harjoitella ”kolmioaskelta”.

Harjoiteltuamme vapaata askelta siirryimme yhden käden
tui-shouhun. Kädet asetetaan kontaktiin käsivarresta ja lähdetään parin kanssa
piirtämään kontaktipisteellä vaakaympyrää tai paremminkin ellipsiä. Kuten
edellä jo kuvasin, tässä voiman vaakaympyrässä on kaksi puolta: neutralointi ja
oma voiman vapauttaminen. Kävimme nopeasti läpi keskilinjan perusliikkeet,
koska ne auttavat liikkeen hahmottamisessa. Kun pari työntää kädestäni tapahtuu
kolme asiaa: painoni siirtyy taakse, vajoan ja samalla kierryn keskilinjan
ympäri. Eli kolme keskilinjan liikettä ovat: painonsiirto, vajoaminen ja
kierto. Vaikka ne voidaan aluksi tehdä ikään kuin rautalankamallina perätysten,
sujuvassa liikkeessä ne tapahtuvat samanaikaisesti. Aluksi on syytä lähteä
liikkeelle kevyellä kontaktilla, siis pienellä voimalla, mutta kun harjoituksen
rakenne on opittu, voidaan liikkeessä käyttää enemmän voimaa. Parin voiman
neutraloinnin jälkeen annan oma voimani avautuvalla työntöliikkeellä, jossa
paino siirtyy eteen, vartalo hieman kiertyy ja kohoaa.

Harjoitus antaa mahdollisuuden tutkia ikään kuin hallituissa
olosuhteissa monia periaatteita. Kun liike tehdään hitaasti, pari voima on
helppo juurruttaa ja ohjata sivuun. Myös oman voiman vapauttamisen mekaniikkaa
harjoitellaan hitaasti. Yksi keskeinen push-handsin periaate, mitä erikseen
myös harjoittelimme, on oman painopisteen ja kontaktipisteen tietoinen
erottaminen toisistaan. Jos haluan työntää parin pois tasapainosta, minun on
ensiksi saatava liikkeelle massani. Sitä ei voi saada liikkeelle, jos pidän
käsieni freimin vahvana, koska silloin painopisteeni liike välittyy heti
parille työntävänä voimana, joka voi aistia ja neutraloida sen. Minun on siis pudotettava
pois käsieni freimi, ja heitettävä painopisteeni liikkeelle ensin. Tässä
vaiheessa liike ei saa välittyä kontaktipisteeseen. Se välitetään
kontaktipisteeseen jännittämällä keho (fa-li) vasta, kuin kehon liike eteenpäin
on saatu kiihtymään tarpeeksi nopeaksi. Kaikki
tämä aiheuttaa sen, että jos pyrin työntämään vastustajaa pois tasapainosta,
minun on itse asiassa vedettävä häntä luokseni. Suuntaamalla käsieni voiman
itseni suuntaan saan massani liikkeelle eteenpäin, jonka sitten fa-lillä
yhdistän koko kehon kontaktipisteisiin välittyväksi voimaksi. Tätä mekaanista periaatetta harjoitellaan aina
shi-lissä, missä esimerkiksi vedessä liikutellaan lankkua ja samalla irrotetaan
oman painopisteen liike lankun liikkeestä.

Kahden käden tui-shouta harjoittelimme ensin astuen
eteen ja taakse käärmeaskeleen
peruskuviota. Vasta sitten vapautimme askeleen. Lähestyimme sitten kahden käden
vapaata tui-shouta niin, että kävin läpi teoriassa siihen liittyviä
periaatteita ja sitten parit yrittivät soveltaa periaatetta käytäntöön.

1. Tui-shoun asento niin, että päkiät ovat maassa ja paino
enemmän etujalalla kuin takajalalla.

2. Painopisteen käyttö: pudotus. Pudota painopistettä alas,
kun tasapainosi meinaa horjua.

3. Painopisteen suhde kontaktipisteeseen. Irrota
painopisteesi kontaktipisteestäsi.

4. Kontaktipisteen hallinta: Kontaktipiste on vipuvarren
tukipiste ja siihen pätee vipuvarren lainalaisuudet. Pidä etu tukipisteen (kontaktipisteen)
sijainnissa.

5. Kontaktipiste on myös tasossa. Älä anna voiman tulla
suoraan tätä tasoa vasten, vaan hallitse myös voiman kulmaa käsivarteesi
nähden. Estät näin parin työnnön kohti keskilinjaa.

6. ”Anna kontaktipiste, mutta älä anna keskilinjaa
(painopistettäsi). Piilota
painopisteesi. Tee se kiertämällä keskilinjaa.

7. Piilota keskilinja kiertämisen lisäksi askeltamalla
diagonaaliin. Ei mielellään suoraan taakse tai eteen. Liiku kulmiin.

8. Vaihda puolta kolmioaskeleella.

Kaikkia näitä teemoja käsittelimme lyhyesti ja suurinta osaa
ehdimme myös harjoitella parin kanssa. Sitten päivä lähestykin jo loppuaan. Viiteen
tuntiin ehdimme yllättävänkin paljon. Ehkä jatkamme tästä seuraavalla leirillä.



Yi quanin tui-shou-leiri, osa II

Yi quan Posted on ti, syyskuu 18, 2018 10:00:54

Osa II

Aluksi muutama yleinen huomio tui-shoun monista tasoista ja
tavoista tehdä sitä. On huomattava, että tui-shou on aina yhdenlainen
kamppailusimulaation muoto, jossa ikään kuin askel askeleelta lähestytään
kamppailutilannetta, mutta samalla pitäen muuttujia jollain tapaa hallinnassa.
Tui-shou on polku kohti san-shouta, mutta sinne asti ei kuitenkaan mennä. Tästä
syystä on tärkeää, että harjoittelijat sopivat ja tunnistavat aluksi tason,
millä liikutaan ja mitkä ovat sen säännöt. Usein näkee, että harrastajat
hyppäävät tui-shoun tasolta toiselle sopimatta sitä kuitenkaan parin kanssa.
Vapaankin tui-shoun perustaso on se, missä kädet pidetään kontaktissa parin
käsiin koko ajan ja kumpikin pareista kantaa tästä vastuun. Kättä siis ei irroteta
ja ikään kuin ”näytetä”, mistä löytyy parin puolustuksessa ”aukko”. Tämä on
yksi tui-shoun kamppailusimulaation
seuraavia tasoja ja jos siihen siirrytään, se sovitaan. Silloin myös monet muut
muuttujat muuttuvat, kuten tietoisuus tilanteen mahdollisuuksista, etäisyys,
kontaktipisteen paikka käsivarressa, voiman käyttö jne. Näillä tasoilla ja
säännöillä hallitaan siis harjoiteltavia muuttujia. Yksinkertaistamalla
tilannetta muuttujat vähenevät ja niitä on helpompi harjoitella. Aivan aluksi
on hyödyllistä harjoitella pelkkää tui-shoun muotoa ilman mitään kisailun
ajatusta niin, että parit auttavat toisiaan tässä. Tämä pätee sekä yhden että
kahden käden tui-shouhun.

***

Voiman vaaka-ympyrästä siirryimme harjoittelemaan voiman
pysty-ympyrää. Tämä ympyrä voi pyöriä kahteen suuntaan: voimme pyörittää käsiä
kuin veiviä, jolla nostamme vettä kaivosta tai toisin päin, jolloin ämpäri
laskee kaivoon. Ensimmäinen tapa oli Janin yksi perus-shi-li, jota teimme aina,
jälkimmäinen taas Zhangin suosikki, jossa nostetaan nahkapallo vedestä,
vedetään itseä kohti, painetaan alas ja työnnetään taas eteen. Zhang korostaa
tässä harjoituksessa erityisesti sitä, miten siinä ilmennetään kaikkia kuutta
voimaa yhtäaikaisesti. Kummatkin ovat paritekniikan kannalta aivan olennaisia
harjoituksia ja niitä pitäisi tehdä paljon ilman askelia ja askelten kanssa.
Tutkimme ”veivin pyörittämiseen” liittyvää avautumisen ja sulkeutumisen
ajoitusta, miten käsien noustessa ylös painopiste putoaa alas, mutta vaihtaa
suuntansa ylös niin, että ympyrän ylösnousevaan osaan saadaan vielä voima
jaloista. Toinen tapa on tehdä niin, että painopiste vajoaa, kun kädet nousevat
ja kohoavat, kun kädet laskevat. Ja on kolmaskin tapa. Nämä ovat hienovaraisia
eroja, mutta voiman käytön kannalta aivan olennaisia. Tutkimme tätä ajoitusta
sekä paikallaan että askeleessa eteen ja taakse. Nämä ympyrät antavat myös
parin voiman juurruttamisen tekniikan, missä painopiste laskee ja kontaktipiste
nousee, mikä on ehkä tärkein tui-shoun periaate, mitä kannattaa harjoitella
parin kanssa erikseen.

Siirryimmekin sitten harjoittelemaan juurtumisen periaatetta
parin kanssa. Ajattelen, että tämä on ensimmäinen periaate, mikä on opittava,
jos tekee mitä tahansa tui-shouta tai siihen verrattavaa pariharjoitusta, missä
pari pyrkii kontrolloimaan toisen painopistettä. On kyettävä hallitsemaan hänen
kohti tulevaa voimaansa niin, että kykenee ohjaamaan sen kohti omia jalkoja eli
nk. ”juurta”. Perusasetelma on se, että
seisot lyhyessä asennossa (esim. yksi jalkaterän mitta) ja asetat kätesi rinnan
eteen ”kannattele palloa” – asentoon. Tässä asennossa yhdistimme kädet suljetuksi
ympyräksi, joka on voimakkaampi kuin avoin ympyrä. Kun otamme vastaan oikeaa
voimaa, käsien ja kehon ”freimi” on näin helpompi pitää. Pari asettaa sitten
kätensä käsivarsiasi vasten ja antaa sinulle voimaa, eli yrittää työntää sinut
pois tästä asennosta. Kun tunnet voiman,
tapahtuu kolme asiaa:

1. Painopiste vajoaa ja ming-men täyttyy: kehon rakenne
ikään kuin tiivistyy ja keho linjataan hyvin niin, että syntyy mahdollisimman
suora linja kontaktipisteestä alaselän kautta takajalkaan. Samalla kehon annetaan
olla elastinen, jousimainen, jolloin tämä linja käyttäytyy jousen tavoin.
Vastaan ei työnnetä vaan ajatus on, että pari työntää kehomme jousta
kasaan. Kun samalla vajoamme ja annamme
lantion korin hieman kääntyä niin, että häntäluu vajoaa, parikin tuntee kehomme
jousena, jota hän yrittää työntää kasaan takajalan suuntaan.

2. Kontaktipiste kohoaa: Kun tunnet voiman käsivarsissasi,
vajoat ja annat samalla käsivarsiesi ja samalla siis kontaktipisteiden hieman
kohota. Mitään isoa liikettä ei tarvita, sentti pari riittää, jopa vähemmän.
Riittää että pari tuntee käsissään ylöspäin suuntautuvan voiman. Mitä silloin
tapahtuu. Pari joutuu työntäessään samalla painamaan alas eli jakamaan yhden
voiman suunnan (eteen) kahteen vektoriin (eteen ja alas), jolloin niiden
yhteissuunta muuttuu viistosti alas eli juuri siihen suuntaan kuin haluamme:
takajalan tukea kohti.

3. Käsien muodostama ”pallo” pidetään liikkuvana ja sen
annetaan pyörähtää herkästi siihen suuntaan, mihin parin voima suuntautuu, jos
se ei suuntaudu suoraan kohti takajalkaamme. Näin pari pystyy työntämään meitä
voimallaan oikeastaan vain yhteen suuntaan: suoraan alaviistoon takajalkaamme
kohti, joka on samalla siis myös tukevin suuntamme. Jos hän työntää siitä edes
hieman ohi, käsiemme pallo pyörähtää ja voima karkaa sivuun.

Kun tämän tekniikan oppii, voi helposti seistä yhtä hyvin yhdellä
jalalla, koska etujalan merkitys on tässä marginaalinen. Tämä ei tietenkään ole
pelkkä temppu, vaan vaatii sitä, että harjoituksella, siis joko seisomalla
(zhan zhuang) tai esimerkiksi taijissa muotojen avulla, kehoa on vahvistettu
niin, että kyetään ottamaan vastaan parin voima koko keholla, sen
tukirakenteella ja niitä yhteen sitovilla rakenteilla, eikä isoilla
paikallisilla lihaksilla. Yi quanissa puhumme tässä yhteydessä koko kehon
elastisesta voimasta (hun yuan li).

Teemme parin voiman juurruttamisen edellä kuvatulla tavalla,
vaikka hän työntäisi meitä suoraan rinnasta tai muusta kehon osasta.
Harjoittelimmekin sitten parin työnnön vastaanottamista niin, että työntö
kohdistui käsivarteemme, jonka annoimme painua rintaa vasten. Oikeastaan mikään
ei tässä muutu. Nyt vain se tila, mistä edellä kuvattu ”pallo” muodostuu, on
vain hyvin pieni. Mutta se pääsee pyörimään silti. Ja jos otamme vielä kädenkin
pois välistä tästä tilasta ja annamme parille suoraan rintalastamme, sekin
pääsee pyörimään pallon tavoin. Vain mittakaava siis muuttuu.



Seuraava »