Blog Image

Huomioita

Lyhyt huomio elementeistä, mielikuvista ja yi quanin harjoittamisesta

Yi quan Posted on Tue, December 18, 2018 12:15:01

Sain taas hyvän kokemuksen siitä, miten hienoa on opettaa
taitoja, koska opettaessa voi oppia itse uutta. Pidin viikonvaiheessa päivän
koulutuksen asahi-ohjaajille teemasta ”Asahi ja kiinalaiset somaattiset
menetelmät”. Kävimme siinä läpi joitakin asahin taustalta löytyviä
qigong-harjoituksia kuten baduanjin, yijinjing ja taiji-mestari Huangin viisi
rentousliikettä. Pidin myös teorialuennon kiinalaisten perinteisten menetelmien
tausta-ajattelusta. Olennaista tässä nyt esiin nostamani teeman kannalta on,
miten vanha kiinalainen ajattelu, esimerkiksi yin-yang –teoria ja viiden
elementin teoria ovat vuosituhansia vanhoja primitiivisen ihmisen yrityksiä
selittää todellisuutta. Kaikki tällaiset mallit ovat esitieteellisiä yrityksiä
ymmärtää sitä maailmaa, minkä ihminen ympärillään kohtaa. Hän huomaa, että
ympäristö muuttuu vuoden kierrossa, hän huomaa, että kaikki mikä on elävää,
kuolee lopulta jne. Näistä havainnoista hän sitten yrittää muodostaa yleisemmän
todellisuutta kuvaavan teorian eli havainto muuttuu teoriaksi. Viiden elementin
teoria on tästä hyvä esimerkki. Primitiivinen ihminen kohtaa ympäristössään
vettä, tuulta, sadetta, hän kaivaa maata ja kerää polttopuuta. Kun hän sitten
haluaa kuvat sitä, mistä todellisuus koostuu, kun hän haluaa kiteyttää
kokemuksensa teoriaksi, hän kuvaa samat elementit, syntyy elementtiteoria.
Kiinalaiset kuvasivat viisi elementtiä: vesi, puu, tuli, maa ja metalli. Edelleen
elementtejä tutkiessaan, hän huomaa, että lisäämällä puita tuleen tulen voima
kiihtyy ja lisäämällä tuleen vettä, tuli sammuu. Hän tekee samankaltaisia
havaintoja muidenkin elementtien suhteen. Hän huomaa, että tuli sulattaa
metallia, kun lisää vettä puiden juurelle niin ne kiihdyttävät kasvuaan jne.
Näin syntyy uuden tason teoria elementtien välisistä suhteista, jota
kiinalaiset kuvaavat viiden elementin ”vahvistavaksi ja rajoittavaksi
kierroksi”. Tämä muutosta kuvaava teoria laajeni Kiinassa kattamaan koko elämän
kirjon astrologiasta lääketieteeseen ja vaikkapa arkkitehtuuriin ja
ruokakulttuuriin asti. Kyse on siis primitiivisen kulttuurin esitieteellisestä
maailmankuvasta ja siihen liittyvästä mallista.

Vastaava maailmankuva löytyy myös Kreikan antiikista.
Aristoteles kuvasi kuun alisen maailman koostuvan neljästä peruselementistä:
maa, vesi, ilma ja tuli. Viidennestä elementistä koostuvat taivaankappaleet.
Elementit voivat muuttua toisikseen, jos niiden sisäiset ominaisuudet muuttuvat
tarpeeksi. Emme kuitenkaan enää ajattele näin, koska tieteellinen
maailmankuvamme on antanut tarkemman kuvan maailman rakenteesta.

Usein törmää siihen, että esimerkiksi kiinalaista
lääketiedettä opiskelevat tai käyttävät ihmiset ovat taipuvaisia ajattelemaan,
että vanhassa kiinalaisessa elementtiteoriassa tai vastaavissa teorioissa on
jotain sellaista vanhaa viisautta, minkä me olemme kadottaneet tai emme ole
koskaan edes löytäneet. Vaikka kysymys on monimutkainen, niin yleisesti ottaen
voisi sanoa, että ei ole. Kuten edellä yritin lyhyesti sanoa, kun puhutaan
elementeistä tai yin-yang –teoriasta tai vastaavista, kyse on primitiivisestä
maailmankuvasta, mitä tieteellinen maailmankatsomus ei tue.

Se, että tällaisilla teorioilla voidaan hoitaa ihmistä, jopa
tuloksellisesti, perustuu toisaalle. Asia on monimutkainen tämäkin, mutta oma
käsitykseni on, että vanhojen kulttuurien hoitomenetelmien mahdollinen tuloksellisuus
perustuu ihmisen plastisuuteen. Ihminen sopeutuu kaikkiin menetelmiin ja
teorioihin, millä häntä hänen kulttuurissaan yritetään auttaa. Ihminen on
ympäristönsä. Nykyaikaisessa kognitiotieteessä käsitellään paljon sitä, miten
ihmisen tietoisuus syntyy systeemisessä kokonaisuudessa. Tähän systeemiin
kuuluu ihmisen hermojärjestelmä aivoineen, aistiva ja liikkuva keho sekä ympäristö.
Tietoisuutta ei voi redusoida systeemin yhden osan, esimerkiksi aivojen tai
hermoston, ominaisuudeksi. Tavallaan voisi sanoa, että ihminen on ympäristönsä.
Ympäristö ja kulttuuri tunkeutuvat ihmisen joka soluun. Ihmistä ja ympäristöä
ei yksinkertaisesti voi erottaa toisistaan. Tämä pätee silloin myös kulttuurin
ihmistä hoitaviin menetelmiin. Jopa samanistiset hoitomenetelmät toimivat,
koska ihminen on plastinen, ympäristöönsä sopeutuva ja ympäristönsä osa. Ihminen
on siis sama asia kuin vaikkapa hänen kulttuurinsa käsitys tuloksellisesta
hoidosta. Tämä näkyy länsimaisessakin kulttuurissa hyvin mm. psykoterapiassa,
missä on havaittu, että hoidon onnistumisen kannalta ei ole olennaista, mikä on
terapeutin teoreettinen viitekehys. Kaikki, jopa toisilleen ristiriitaiset
viitekehykset toimivat, jos terapeutin ja asiakkaan suhde on toimiva.
Hoidettava kyllä sopeutuu hoidon perustana olevaan teoriaan. Tässä mielessä
ihminen on kulttuuriinsa sopeutuva, plastinen olento.

No, olin siis kertomassa siitä, miten tein havainnon ja jäin
pohtimaan oikeastaan edellä kuvattua ilmiötä, mutta sovellettuna kiinalaisten
taitojen, erityisesti yi quanin opetustapoihin. Yi quanissa korostetaan mielen
ja mielikuvan tärkeyttä harjoituksen alkuna. Neuvotaan ottamaan mielikuva,
jonka kanssa sitten työskennellään ja jäädään ikään kuin odottamaan, että
mielikuva alkaa toimia. Yritän kuvata seuraavassa, miten tämä tapa perustuu
mielestäni väärinkäsitykseen, primitiiviseen toiminnan kuvaukseen. Tätä voisi
verrata edellä käsittelemääni kuvaukseen viidestä elementistä.

Tällaisen teorian ja opetusmenetelmän taustalla on
mielestäni primitiivinen ihmisen toiminnan analyysi, kiinalainen käsitys siitä,
miten ihmisen toiminta muodostuu. Tämä käsitys on helppo löytää monista
kiinalaisten taitojen oppikirjoista. Ensin on yi eli tahto. Jotta voin työntää auton ojasta, minun on tahdottava
sitä. Yi aktivoi qin, eli jotta
työntö voi tapahtua pitää aktivoida kehon qi-energia. Qi-energia aktivoi sitten
lihaksen, mikä tuottaa voimaa ja liikettä. Käänsin tässä yin käsitteen
tahdoksi. Nykyään erityisesti yi quanissa esiintyy monia muitakin käännöksiä,
kuten ”mieli”, ”intentio”, ”aikomus” jne. Kannattaa muistaa, että Xing Yi Quan,
mistä yi quan on peräisin, käännetään yleensä englanniksi ”Form and Will Boxing”,
missä yi on käännetty tahdoksi.

Kiinalaiset selittävät qitä mielellään sähkömagnetismin
avulla. Erityisesti 1980-luvulla Kiinassa tehtiin paljon tutkimuksia, missä
qihin liittyviä ilmiöitä pyrittiin ymmärtämään länsimaisen fysiikan avulla ja
keskiössä oli silloin erityisesti sähkömagneettiset ilmiöt. Ilmeisesti monet
qigongin ja taijin opettajat omaksuivat tämän selitystavan etsiessään
perinteisten kiinalaisten käsitteille tieteellistä selitysmallia. Näistä
ponnistuksista huolimatta mitään ratkaisevaa tai lopullista tieteellistä
selitystä qin käsitteelle ei ole löytynyt. Hyvä esimerkki tästä selitystavasta
ovat Yhdysvalloissa taijita opettavan Yang
Jwing-Ming
in kirjat, joissa hän selittää qin sähkömagneettisena ilmiönä.
Hän on kirjoittanut yli kymmenen kirjaa kiinalaisista kamppailutaidoista ja
qigongin eri muodoista.

Netistäkin löytyy hänen
artikkelinsa ”Generating
Martial Power (Jin)”, missä hän kuvaa voiman käyttöä kamppailutaidoissa (https://legacy.ymaa.com/articles/generating-jin).
Artikkelissa hän kuvaa voiman syntyvän, kuten edellä kuvasin, seuraavan ketjun
tuloksena: yi -> qi -> jin. Ensin on tahto (yi), tahto herättää energian
(qi) ja kun energia yhtyy lihasvoimaan (li), syntyy voima, jota ”sisäiset
kamppailutaidot” kutsuvat sanalla ”jin”, eräänlainen ”kamppailuvoima”.
Kuvauksen lopussa siis on ajatus qi + li = jin. Hän kirjoittaa: ”Jotta lihakset
voivat aktivoitua tuottamaan voimaa, mielen on johdettava qi alueelle, missä
lihasten aktivointi tapahtuu.” Ja: ”Esimerkiksi kun työnnät autoa, on ensin
synnytettävä idea, silloin mielestä syntyy lähdejännite (electromotive force,
EMF). Tästä lähdejännitteestä qi ohjataan lihaksiin, jotta ne aktivoituvat.”
Tässä kuvauksessa yhtyvät sekä perinteinen, toiminnan primitiivinen kuvaus
yi-qi-jin –ketju, että qin vaikutuksen selitys elektromagnetiikan avulla.

Kun selitämme toimintaa edellä kuvatulla tavalla
perinteisillä kiinalaisilla käsitteillä kuten yi-qi-jing –ketjulla, niin syntyy
monia ongelmia. Esimerkiksi yi
käännetään sanoilla mieli, intentio, tahto jne. Ohjeistetaan, että ensin on yi,
intentio ja keskittykää tähän intentioon esimerkiksi mielikuvan avulla. Koska
ensin on mieli, ajatellaan että ensin on mielikuva, siitä sitten syntyy
jotakin, liikettä, voimaa jne. Tämä perustuu edellä kuvattuun primitiiviseen
kiinalaiseen toiminnan kuvaukseen. Yksi iso ongelma on myös kielemme
dualistisuus. Ymmärrämme heti, että yi, koska se liittyy mieleen, on jotakin
erilaista kuin keho. Kiinan kielessä näin ei ole.

Asia tulee mielestäni selvemmäksi, kun kuvaamme samaa asiaa
länsimaisen termein. Lännessä puhumme tahdosta ja tahdon vaikutuksesta ihmisen
toimintaan. Emme voi työntää autoa ojasta, jos emme ensin tahdo sitä ja
työnnönkin aikana meidän on tavallaan tahdottava tekemistämme. Mutta voidaanko
tahto irrottaa toiminnasta erilliseksi kohteeksi, mitä voidaan harjoittaa? Ei
voida. Tahto ilmenee aina toiminnassa. Ei ole mitään pelkkää tahtoa. Tästä syystä
esimerkiksi psykologiassa ei puhuta oikeastaan lainkaan tahdosta, pelkästään
toiminnan motivaatiosta. Filosofiassa tahtoa käsitellään mielen toimintaan liittyvänä
kykynä. Yksi länsimainen tahtoon viittaava kuvaustapa on puhua organismin
itsesäätelykyvystä.

Ongelma on se, että puhe kiinalaisilla käsitteillä kuten yi
(tahto, intentio) reifioi (esineellistää, tekee esineen kaltaiseksi) nämä
käsitteet. Kielellä on tämä kyky. Kun käytämme jotain käsitettä, ajattelemme
helposti, että käsitteemme viittaavat johonkin todellisuudessa olevaan esineen
kaltaiseen olioon, vaikka sellaista ei ole olemassakaan. Tästä esimerkiksi yin
käsitteen esineellistämisestä on konkreettisia seurauksia. Harrastajat, joita
ohjeistetaan tekemään harjoituksia mielikuvan avulla kuvittelevat, että vaatimus
käyttää yitä tarkoittaa harjoituksen tekemistä vain mielikuvassa. Se ei
tarkoita sitä. Mielikuva on vain apuväline, jonka tarkoituksena on antaa malli
tekemiselle. Eli ei tehdä vain mielikuvassa vaan tehdään oikeasti, mutta
mielikuvan antaman mallin mukaan.

Kuvasin aika yksityiskohtaisesti taidon oppimista kirjassani
”Taidon filosofia”. Kuvaan siellä, miten opettaja antaa opetettavan liikkeen
mallin. Opetellessani sitä, yritän matkia opettajan liikettä. Kun sitten menen
kotiin ja opettaja ei ole paikalla, muistelen miten opettaja liikkeen teki. Nyt
mielessäni on liikkeen muistikuva, mielikuva, liikkeen edustus eli representaatio
mielessäni. Pyrin nyt tekemään liikkeen tämän mallin mukaan. En vain kuvittele
tekeväni, vaan pyrin ikään kuin näkemään mielikuvastani mahdollisimman tarkasti
liikkeen yksityiskohtia ja kopioimaan ne omaan liikkeeseeni. Kirjoitin silloin,
että taidon oppiminen perustuu imitaatioon ja toistoon. Me matkimme
mahdollisimman tarkasti opettajan mallia tai mielikuvaamme mallista.

Ei siis ole niin, että mielikuva synnyttää jotain vaan me
teemme mielikuvan mukaan. Mielikuva ei synnytä liikettä, kyllä meidän on itse
tehtävä liike. Annan esimerkin. Teimme viikonvaihteen seminaarissa baduanjin-liikesarjaa,
missä yhdessä liikkeessä ojennetaan kädet vuorotellen ylös ja kättä venyttäen
ikään kuin poimitaan omena korkealta puun oksalta. Mielikuva on siis tämä.
Mutta kun annoin tällaisen mielikuvan, niin helposti näytti käyvän niin, että
ihmiset ojentavat kyllä vuorotellen kätensä ylös, mutta eivät tee sormillaan
omenaan tarttumisliikettä vaan vain kuvittelevat sen, vaikka tein sen malliksi.
Mielikuva voittaa helposti näyttämäni mallin.

Teimme myös yijinjingin 12-liikkeen sarjan. Yhdessä
liikkeessä kuvitellaan, että työnnetään edessä olevaa seinää. Annoin tämän
mielikuvan ja harjoittelimme sen avulla yijinjingiin tyypillistä venyttävää
voimaa. Näytin mallin, missä voima ja venytys tuodaan sormenpäihin asti. Kaikki
eivät kuitenkaan saaneet tuotua voimaa sormiin. Ihmettelin tätä ja näytin,
miten sormia venytetään taivuttamalla niitä taakse. Erään yi quania harrastavan
osallistujan vastaus oli merkittävä. Hän totesi, että ei tämä mielikuva tuota
tuollaista liikettä hänellä. Jos hän tekee noin, niin hän joutuu pakottamaan
voiman sormiin. Aivan. Tämä oli todella merkittävä ja paljastava huomio. Ei
mielikuva voikaan aiheuttaa venytystä sormenpäihin asti, se pitää tehdä itse.
Tämä oli yi quan –harjoittelun luoma käsitys siitä, että mielikuva on jotain
ensin ja toiminnasta riippumatonta, joka sitten synnyttää toiminnan, kun jään
odottamaan. Ei synnytä. Sitä saa odottaa elämänsä loppuun asti ja mitään ei
tapahdu. Venytys sormenpäihin asti pitää tehdä itse. Mielikuva, esimerkiksi
seinä edessä, on vain apuväline, mikä yrittää antaa oikean liikkeen mallin. Malli
kannattaa katsoa mahdollisimman tarkasti opettajalta, joka seisoo edessä ja
matkia sitä niin hyvin kuin voi ja niin pieniä yksityiskohtia myöten kuin
pystyy sillä hetkellä havaitsemaan. Tätä liikettä pitää sitten toistaa tuhansia
kertoja: siis imitaatio ja toisto. Tämä on myös hyvin yleinen kiinalainen
opetustapa. Jos jäät jumiin ajatukseen mielikuvasta ja yi:stä, et ehkä koskaan
saa kiinni siitä, mitä harjoituksella etsitään: elastista voimaa, jännityksen
ja rentouden avautuvaa ja sulkeutuvaa vaihtelua kehossa. Sen sijaan, että
mietit, mitä mielikuvassa tapahtuu, pyri matkimaan tarkasti opettajan mallia.
Jos opettaja toteaa, että ”tuo voima sormenpäihin asti”, se tarkoittaa vain,
että katso tarkasti, miten opettaja taivuttaa sormensa kaarelle niin että
jännitys lävistää jokaisen sormen. On parempi joskus katsoa tarkasti, matkia tarkasti
ja keskittyä vain matkimiseen ja toistoihin. Sieltä se taito tulee.



Yi quanin tui-shou-leiri, osa III

Yi quan Posted on Tue, September 18, 2018 17:05:10

Osa III

Yi quanin tui-shou on hyvin dynaamista, liikkuvaa ja se
pätee myös askelluksen suhteen. Siksi valmistautuminen tui-shouhun edellyttää,
että harjoitellaan laajempaa askelvalikoimaa kuin pelkkä ”käärmeaskel”.
Tutkimmekin muutamia askelkuvioita ja sitä, miten askel vapautetaan.
Liikkuvuuden kannalta voidaan sanoa, että käärmeaskeleen tärkein kohta on se,
missä jalat ovat yhdessä. Siitä jalka voi liikahtaa mihin suuntaan tahansa, ei
vain viistosti eteen. Harjoittelimme erilaisia suunnan vaihtoja tästä pisteestä.
Joskus kai parikymmentä vuotta sitten kehittelin tähän tarkoitukseen
harjoituksen, missä kuljetaan edes takaisin kuviota, mikä muodostuu kahdesta
päällekkäisestä salmiakista. Kyseessä on yhdenlainen kahdeksikko. Astuessaan läpi tätä kuviota ja vaihdellessaan
suuntaa sen eri pisteissä tulee harjoitelluksi periaatteessa kaikki mahdolliset
jalan vaihdot ja suunnat. Harjoittelimme myös ajatusta, että jokainen
salmiakkikuvion kulmista voidaan ajatella tähtenä, josta jalka voi astua mihin
ilmansuuntaan tahansa. Tästä pisteestä muodostuu jälleen uusi
salmiakkikuvio. Salmiakkikuviosta voi
helposti hahmottaa myös kolmion ja harjoitella ”kolmioaskelta”.

Harjoiteltuamme vapaata askelta siirryimme yhden käden
tui-shouhun. Kädet asetetaan kontaktiin käsivarresta ja lähdetään parin kanssa
piirtämään kontaktipisteellä vaakaympyrää tai paremminkin ellipsiä. Kuten
edellä jo kuvasin, tässä voiman vaakaympyrässä on kaksi puolta: neutralointi ja
oma voiman vapauttaminen. Kävimme nopeasti läpi keskilinjan perusliikkeet,
koska ne auttavat liikkeen hahmottamisessa. Kun pari työntää kädestäni tapahtuu
kolme asiaa: painoni siirtyy taakse, vajoan ja samalla kierryn keskilinjan
ympäri. Eli kolme keskilinjan liikettä ovat: painonsiirto, vajoaminen ja
kierto. Vaikka ne voidaan aluksi tehdä ikään kuin rautalankamallina perätysten,
sujuvassa liikkeessä ne tapahtuvat samanaikaisesti. Aluksi on syytä lähteä
liikkeelle kevyellä kontaktilla, siis pienellä voimalla, mutta kun harjoituksen
rakenne on opittu, voidaan liikkeessä käyttää enemmän voimaa. Parin voiman
neutraloinnin jälkeen annan oma voimani avautuvalla työntöliikkeellä, jossa
paino siirtyy eteen, vartalo hieman kiertyy ja kohoaa.

Harjoitus antaa mahdollisuuden tutkia ikään kuin hallituissa
olosuhteissa monia periaatteita. Kun liike tehdään hitaasti, pari voima on
helppo juurruttaa ja ohjata sivuun. Myös oman voiman vapauttamisen mekaniikkaa
harjoitellaan hitaasti. Yksi keskeinen push-handsin periaate, mitä erikseen
myös harjoittelimme, on oman painopisteen ja kontaktipisteen tietoinen
erottaminen toisistaan. Jos haluan työntää parin pois tasapainosta, minun on
ensiksi saatava liikkeelle massani. Sitä ei voi saada liikkeelle, jos pidän
käsieni freimin vahvana, koska silloin painopisteeni liike välittyy heti
parille työntävänä voimana, joka voi aistia ja neutraloida sen. Minun on siis pudotettava
pois käsieni freimi, ja heitettävä painopisteeni liikkeelle ensin. Tässä
vaiheessa liike ei saa välittyä kontaktipisteeseen. Se välitetään
kontaktipisteeseen jännittämällä keho (fa-li) vasta, kuin kehon liike eteenpäin
on saatu kiihtymään tarpeeksi nopeaksi. Kaikki
tämä aiheuttaa sen, että jos pyrin työntämään vastustajaa pois tasapainosta,
minun on itse asiassa vedettävä häntä luokseni. Suuntaamalla käsieni voiman
itseni suuntaan saan massani liikkeelle eteenpäin, jonka sitten fa-lillä
yhdistän koko kehon kontaktipisteisiin välittyväksi voimaksi. Tätä mekaanista periaatetta harjoitellaan aina
shi-lissä, missä esimerkiksi vedessä liikutellaan lankkua ja samalla irrotetaan
oman painopisteen liike lankun liikkeestä.

Kahden käden tui-shouta harjoittelimme ensin astuen
eteen ja taakse käärmeaskeleen
peruskuviota. Vasta sitten vapautimme askeleen. Lähestyimme sitten kahden käden
vapaata tui-shouta niin, että kävin läpi teoriassa siihen liittyviä
periaatteita ja sitten parit yrittivät soveltaa periaatetta käytäntöön.

1. Tui-shoun asento niin, että päkiät ovat maassa ja paino
enemmän etujalalla kuin takajalalla.

2. Painopisteen käyttö: pudotus. Pudota painopistettä alas,
kun tasapainosi meinaa horjua.

3. Painopisteen suhde kontaktipisteeseen. Irrota
painopisteesi kontaktipisteestäsi.

4. Kontaktipisteen hallinta: Kontaktipiste on vipuvarren
tukipiste ja siihen pätee vipuvarren lainalaisuudet. Pidä etu tukipisteen (kontaktipisteen)
sijainnissa.

5. Kontaktipiste on myös tasossa. Älä anna voiman tulla
suoraan tätä tasoa vasten, vaan hallitse myös voiman kulmaa käsivarteesi
nähden. Estät näin parin työnnön kohti keskilinjaa.

6. ”Anna kontaktipiste, mutta älä anna keskilinjaa
(painopistettäsi). Piilota
painopisteesi. Tee se kiertämällä keskilinjaa.

7. Piilota keskilinja kiertämisen lisäksi askeltamalla
diagonaaliin. Ei mielellään suoraan taakse tai eteen. Liiku kulmiin.

8. Vaihda puolta kolmioaskeleella.

Kaikkia näitä teemoja käsittelimme lyhyesti ja suurinta osaa
ehdimme myös harjoitella parin kanssa. Sitten päivä lähestykin jo loppuaan. Viiteen
tuntiin ehdimme yllättävänkin paljon. Ehkä jatkamme tästä seuraavalla leirillä.



Yi quanin tui-shou-leiri, osa II

Yi quan Posted on Tue, September 18, 2018 10:00:54

Osa II

Aluksi muutama yleinen huomio tui-shoun monista tasoista ja
tavoista tehdä sitä. On huomattava, että tui-shou on aina yhdenlainen
kamppailusimulaation muoto, jossa ikään kuin askel askeleelta lähestytään
kamppailutilannetta, mutta samalla pitäen muuttujia jollain tapaa hallinnassa.
Tui-shou on polku kohti san-shouta, mutta sinne asti ei kuitenkaan mennä. Tästä
syystä on tärkeää, että harjoittelijat sopivat ja tunnistavat aluksi tason,
millä liikutaan ja mitkä ovat sen säännöt. Usein näkee, että harrastajat
hyppäävät tui-shoun tasolta toiselle sopimatta sitä kuitenkaan parin kanssa.
Vapaankin tui-shoun perustaso on se, missä kädet pidetään kontaktissa parin
käsiin koko ajan ja kumpikin pareista kantaa tästä vastuun. Kättä siis ei irroteta
ja ikään kuin ”näytetä”, mistä löytyy parin puolustuksessa ”aukko”. Tämä on
yksi tui-shoun kamppailusimulaation
seuraavia tasoja ja jos siihen siirrytään, se sovitaan. Silloin myös monet muut
muuttujat muuttuvat, kuten tietoisuus tilanteen mahdollisuuksista, etäisyys,
kontaktipisteen paikka käsivarressa, voiman käyttö jne. Näillä tasoilla ja
säännöillä hallitaan siis harjoiteltavia muuttujia. Yksinkertaistamalla
tilannetta muuttujat vähenevät ja niitä on helpompi harjoitella. Aivan aluksi
on hyödyllistä harjoitella pelkkää tui-shoun muotoa ilman mitään kisailun
ajatusta niin, että parit auttavat toisiaan tässä. Tämä pätee sekä yhden että
kahden käden tui-shouhun.

***

Voiman vaaka-ympyrästä siirryimme harjoittelemaan voiman
pysty-ympyrää. Tämä ympyrä voi pyöriä kahteen suuntaan: voimme pyörittää käsiä
kuin veiviä, jolla nostamme vettä kaivosta tai toisin päin, jolloin ämpäri
laskee kaivoon. Ensimmäinen tapa oli Janin yksi perus-shi-li, jota teimme aina,
jälkimmäinen taas Zhangin suosikki, jossa nostetaan nahkapallo vedestä,
vedetään itseä kohti, painetaan alas ja työnnetään taas eteen. Zhang korostaa
tässä harjoituksessa erityisesti sitä, miten siinä ilmennetään kaikkia kuutta
voimaa yhtäaikaisesti. Kummatkin ovat paritekniikan kannalta aivan olennaisia
harjoituksia ja niitä pitäisi tehdä paljon ilman askelia ja askelten kanssa.
Tutkimme ”veivin pyörittämiseen” liittyvää avautumisen ja sulkeutumisen
ajoitusta, miten käsien noustessa ylös painopiste putoaa alas, mutta vaihtaa
suuntansa ylös niin, että ympyrän ylösnousevaan osaan saadaan vielä voima
jaloista. Toinen tapa on tehdä niin, että painopiste vajoaa, kun kädet nousevat
ja kohoavat, kun kädet laskevat. Ja on kolmaskin tapa. Nämä ovat hienovaraisia
eroja, mutta voiman käytön kannalta aivan olennaisia. Tutkimme tätä ajoitusta
sekä paikallaan että askeleessa eteen ja taakse. Nämä ympyrät antavat myös
parin voiman juurruttamisen tekniikan, missä painopiste laskee ja kontaktipiste
nousee, mikä on ehkä tärkein tui-shoun periaate, mitä kannattaa harjoitella
parin kanssa erikseen.

Siirryimmekin sitten harjoittelemaan juurtumisen periaatetta
parin kanssa. Ajattelen, että tämä on ensimmäinen periaate, mikä on opittava,
jos tekee mitä tahansa tui-shouta tai siihen verrattavaa pariharjoitusta, missä
pari pyrkii kontrolloimaan toisen painopistettä. On kyettävä hallitsemaan hänen
kohti tulevaa voimaansa niin, että kykenee ohjaamaan sen kohti omia jalkoja eli
nk. ”juurta”. Perusasetelma on se, että
seisot lyhyessä asennossa (esim. yksi jalkaterän mitta) ja asetat kätesi rinnan
eteen ”kannattele palloa” – asentoon. Tässä asennossa yhdistimme kädet suljetuksi
ympyräksi, joka on voimakkaampi kuin avoin ympyrä. Kun otamme vastaan oikeaa
voimaa, käsien ja kehon ”freimi” on näin helpompi pitää. Pari asettaa sitten
kätensä käsivarsiasi vasten ja antaa sinulle voimaa, eli yrittää työntää sinut
pois tästä asennosta. Kun tunnet voiman,
tapahtuu kolme asiaa:

1. Painopiste vajoaa ja ming-men täyttyy: kehon rakenne
ikään kuin tiivistyy ja keho linjataan hyvin niin, että syntyy mahdollisimman
suora linja kontaktipisteestä alaselän kautta takajalkaan. Samalla kehon annetaan
olla elastinen, jousimainen, jolloin tämä linja käyttäytyy jousen tavoin.
Vastaan ei työnnetä vaan ajatus on, että pari työntää kehomme jousta
kasaan. Kun samalla vajoamme ja annamme
lantion korin hieman kääntyä niin, että häntäluu vajoaa, parikin tuntee kehomme
jousena, jota hän yrittää työntää kasaan takajalan suuntaan.

2. Kontaktipiste kohoaa: Kun tunnet voiman käsivarsissasi,
vajoat ja annat samalla käsivarsiesi ja samalla siis kontaktipisteiden hieman
kohota. Mitään isoa liikettä ei tarvita, sentti pari riittää, jopa vähemmän.
Riittää että pari tuntee käsissään ylöspäin suuntautuvan voiman. Mitä silloin
tapahtuu. Pari joutuu työntäessään samalla painamaan alas eli jakamaan yhden
voiman suunnan (eteen) kahteen vektoriin (eteen ja alas), jolloin niiden
yhteissuunta muuttuu viistosti alas eli juuri siihen suuntaan kuin haluamme:
takajalan tukea kohti.

3. Käsien muodostama ”pallo” pidetään liikkuvana ja sen
annetaan pyörähtää herkästi siihen suuntaan, mihin parin voima suuntautuu, jos
se ei suuntaudu suoraan kohti takajalkaamme. Näin pari pystyy työntämään meitä
voimallaan oikeastaan vain yhteen suuntaan: suoraan alaviistoon takajalkaamme
kohti, joka on samalla siis myös tukevin suuntamme. Jos hän työntää siitä edes
hieman ohi, käsiemme pallo pyörähtää ja voima karkaa sivuun.

Kun tämän tekniikan oppii, voi helposti seistä yhtä hyvin yhdellä
jalalla, koska etujalan merkitys on tässä marginaalinen. Tämä ei tietenkään ole
pelkkä temppu, vaan vaatii sitä, että harjoituksella, siis joko seisomalla
(zhan zhuang) tai esimerkiksi taijissa muotojen avulla, kehoa on vahvistettu
niin, että kyetään ottamaan vastaan parin voima koko keholla, sen
tukirakenteella ja niitä yhteen sitovilla rakenteilla, eikä isoilla
paikallisilla lihaksilla. Yi quanissa puhumme tässä yhteydessä koko kehon
elastisesta voimasta (hun yuan li).

Teemme parin voiman juurruttamisen edellä kuvatulla tavalla,
vaikka hän työntäisi meitä suoraan rinnasta tai muusta kehon osasta.
Harjoittelimmekin sitten parin työnnön vastaanottamista niin, että työntö
kohdistui käsivarteemme, jonka annoimme painua rintaa vasten. Oikeastaan mikään
ei tässä muutu. Nyt vain se tila, mistä edellä kuvattu ”pallo” muodostuu, on
vain hyvin pieni. Mutta se pääsee pyörimään silti. Ja jos otamme vielä kädenkin
pois välistä tästä tilasta ja annamme parille suoraan rintalastamme, sekin
pääsee pyörimään pallon tavoin. Vain mittakaava siis muuttuu.



Yi quanin tui-shou-leiri 15.9.2018, osa I

Yi quan Posted on Mon, September 17, 2018 10:41:11

Pidin lauantaina 15.9. leirin yi quanin pariharjoituksesta,
jota kutsutaan yleisesti kiinalaisissa kamppailutaidoissa ”push-handsiksi”.
Kiinankielinen nimi on tui-shou. Tui-shou on yleinen harjoitus kaikissa
kiinalaisissa nk. sisäisissä kamppailutaidoissa. Harjoitusmetodi lienee vanha,
joidenkin tietojen mukaan se olisi peräisin Chen-tyylin taijista jostain
1600-luvulta. Yi quanin tui-shoussa on oma voimakas vivahteensa. Muistan kun
tein ensimmäisen kerran tui-shouta Zhangin kanssa, niin minun oli vaikea
ymmärtää sitä voimaa, mitä hän käytti. Olin siinä vaiheessa harjoitellut
tui-shouta taijissa kymmenkunta vuotta, mutta siellä korostettiin aina
ennemminkin pehmeyttä ja toisen voiman neutralointia, ei niinkään oman voiman
näyttämistä. Hyvin nopeasti opin, että yi quanissa tarkoituksena ei ollut vain
näyttää omaa voimaa ja kontrolloida pari vaan myös yrittää totaalisesti nöyryyttää
hänet. Tämä yi quanin ”machoilu” puoli tuli nopeasti tutuksi. Teimme vuosia hyvin voimakasta push-handsia ja
vasta vuosien harjoittelun jälkeen Zhang alkoi korostaa tui-shouhin liittyvää
kuuntelun ja pehmeyden ideaa. Mutta noiden oppivuosien aikana oli jo tullut
selväksi, että tämä aihe oli alisteinen koko kehon voimalle.

Tässä oli mielenkiintoinen kontrasti siihen, miten näimme
toisen yi quan-opettajamme Jan Dieperslootin muuttuvan. Hänhän piti ensimmäisen
yi quan –leirin Suomessa muistaakseni 1995 Tampereella, siis pari vuotta ennen
Zhangia. Teimme silloin pari päivää yi
quania ja jatkoimme siitä viikon taiji-leirillä. Hän piti meille noina vuosina
kaksi leiriä itse ja kolmantena vuotena toi Suomeen yhden oman opettajansa Sam
Tamin. Näinä vuosina hänen oma
push-handsinsa muuttui niin, että hän lopetti hiljalleen kokonaan voiman
vapauttamisen harjoittelun, siis fa-lin (taijissa puhutaan fa-jingistä). Tähän
liittyi myös joihinkin taiji-kouluihin liittyvä piirre, missä opeteltiin
kuuntelemaan parin voimaa niin, että kuin sen aistittiin tulevan kohti, niin
pompittiin heti alta pois. Se oli aika omalaatuinen push-handsin harjoittelun
tapa. Tämä suunta huipentui sitten Sam Tamin leirillä, missä hän heitteli
vaivattomasti noin 100 kiloa painavaa Jania mm. nenällään. En kutsunut heitä
Suomeen sen koommin. Tästä Janin ”henkistymisestä” huolimatta opin häneltä
kaikista tärkeimmät tui-shouhun liittyvät periaatteet heti hänen ensimmäisellä
leirillään: juurtumisen taidon ja keskilinjan liikkeiden analyysin.

Ehkä voisi sanoa, että yi quanin tui-shou on suoraan
alisteinen kaikille muille yi quanin harjoitusmetodeille. Niitä kaikkia
testataan tui-shoussa. Tämä pitää sisällään myös ajatuksen, että
tui-shou-harjoitteluun ei ole aloittelijan kiire lähteä. Jotta harjoittelu edes
jossain määrin sujuisi niin kuin sen on
tarkoitettu sujuvan, pitää olla jo jokin käsitys esimerkiksi koko kehon
voimasta, miten sitä liikutetaan ja kehon hyvästä rakenteesta ja miten se
säilytetään liikkeessä. Zhan zhuang –harjoittelu antaa perustan koko kehon
voimalle ja rakenteelle. Ehkä pitää seistä vuosi pari, ennen kuin tui-shoun
harjoittamisessa on mitään mieltä. Kun tui-shoussa pari antaa paineen käsille,
siihen tulee kyetä vastaamaan koko keholla, ei vain käsien ja hartioiden
voimalla. Koska tui-shou on tavallaan shi-li-harjoitusta parin kanssa
todellista voimaa käyttäen (ei siis vain mielikuvan vastusta), niin myös
shi-li-harjoitus tulisi olla myös ainakin jollain tavalla hallussa koko kehon
voiman käytön ja sen mekaniikan suhteen. Yi quanissa voidaan aloittaa
paikallaan tehtävästä yhden käden tui-shousta, mutta siitä siirrytään hyvin
nopeasti vapaaseen askeleeseen, joten askelharjoittelu on tui-shoussa myös
tärkeää. Pelkkä ”käärmeaskel” ei tähän riitä, vaan pitää olla myös kykyä
vapauttaa askel ja kiertää ja siirtää kehon painopistettä mihin suuntaan vain
tarve vaatii. Näillä taidoilla pärjääkin pitkälle. Koska tui-shouta
harjoitellaan monella tapaa ja monella tasolla, aivan alkuvaiheessa ja
perustasolla mitään nopean voiman vapauttamiseen liittyvää fa-lin taitoa ei
vaadita.

***

Olen yrittänyt hahmottaa yi quanin tui-shouta saman tapaisen
progression kautta, niin kuin teimme edellisellä leirillä yleisemmin. Se on
vaikeaa. Tuntuu siltä, että yi quanin tui-shoussa, varsinkin jos sitä tehdään
heti niin kuin Zhang opettaa, siirtymällä suoraan kahden käden vapaaseen
tui-shouhun, on aivan liikaa muuttujia. Kun kaksi ihmistä liikkuu vapaasti
toisiinsa nähden kädet kontaktissa ja pyrkivät etsimään ja horjuttamaan toisen
painopstettä niin monia asioita voi tapahtua. Jotta tässä tilanteessa vallitseviin
muuttujiin saisi edes jotain tolkkua eli että ne vähenisivät radikaalisti,
tilannetta pitää yksinkertaistaa. Näinhän tehdään esimerkiksi taijissa. Siksi onkin mielestäni hyvä idea lähteä
liikeelle yi quanissakin yhden käden vaaka-ympyrästä paikallaan seisten. Tämä
antaa mahdollisuuden tutkia joitakin tui-shoun perustavia elementtejä. Olinkin siksi ajatellut, että etenemme
seisomisen ja shi-lin kautta hiljalleen kohti yhden käden tui-shouta ja siitä
kahden käden tui-shouhin nostaen samalla esiin ainakin joitakin tärkeitä
periaatteita, joiden hallintaa tui-shou edellyttää. Voisi ajatella että
tui-shou on taito, joka koostuu monista pienemmistä taidoista, joita voisi
harjoitella erikseen ja liittää sitten yhdeksi kokonaisvaltaisemmaksi yi quanin
tui-shoun taidoksi. Tällaisia osataitoja voisivat olla esimerkiksi juurtumisen
taito, voiman neutraloimisen taito, voiman vapauttamisen taito, askeltamisen
taito, kontaktipisteen hallinnan taito jne. Juurtuminen sisältäisi silloin
kehon oikean rakenteen, ”framen”, linjaukset, vajoamisen mekaniikan jne. Neutraloimiseen kuuluisi parin voiman ja sen
suunnan kuuntelu kontaktipisteessä, vajoaminen, kiertyminen ja voiman
ohjaaminen jne. jne.

***

Seisoimme leirillä aluksi puoli tuntia, jossa harjoittelimme
avautuvat ja sulkeutuvat voimat puun mielikuvalla. Seisomme ensin puun sisällä,
mistä yritimme rikkoa puun kuoren, sitten vaihdoimme suunnan sisään,
sukeutuvaan voimaan. Sitten erikseen harjoittelimme voiman juurruttamista
seisten mielikuvalla, että joku työntää käsiämme edestä. Aistimme vajoavaa,
elastista, voimaa juurruttavaa liikettä ja sitä, miltä se tuntuu erityisesti
alaselässä, ming-menin alueella, mikä on ehkä voiman juurruttamisen kannalta
kehon tärkein kohta. [”Kun tunnet
kontaktin, anna ming-men –alueesi täyttyä.”] Tämä oli varmaan ensimmäinen asia,
minkä opin aikanani Jan Dieperslootilta.

Sitten siirryimme tekemään sellaisia shi-lin muotoja, mitkä
ovat erityisen tärkeitä tui-shoun kannalta. On siis olemassa shi-lin muotoja,
joissa suoraan harjoitellaan tui-shoun tekniikkaa ja siihen liittyvää kehon
mekaniikkaa. Jan opetti aikanaan voiman vaaka- ja pysty-ympyrän käsitteet.
Näissä ympyröissä toinen puoli on yin, toinen yang eli toista puolta käytetään
voiman neutraloimiseen, toista vapauttamiseen. Lähdimme liikkeelle kahden käden
vaakaympyröistä. Liitimme mukaan heti askeleen eteen ja taakse. Kummatkin kädet
siis piirtävät tässä harjoituksessa lattian suuntaisia vaakaympyröitä ja
liikkeeseen yhdistetään käsivarsien kierto. Tämä oli Janin shi-li –valikoiman perusmuoto,
mutta jota Zhang harvemmin opettaa. Jos katsoo tätä liikettä vain toisen käden
kannalta, niin liike on sama kuin yhden käden push-hands-muodossa. Harjoitus antaa siis yhden käden tui-shoun
teknisen muodon ja siihen liittyvän koko kehon liikemekaniikan.

On olemassa vanha taijihin liittyvä periaate, joka kuuluu
näin: ”Tee muotoa niin kuin tekisit pariharjoitusta, tee pariharjoitusta, niin
kuin tekisit muotoa”. Tämä on hyvä periaate myös yi quanissa tutkittavaksi. Kun
esimerkiksi teen edellä kuvattua shi-li-harjoitusta voit kuvitella, miten
käsien vaakaympyrän itseäsi kohti tuleva osa neutraloi parin työnnön ja
poispäin menevä osassa vapautat oma voimasi. Samalla on aistittava, että
sulkeutumisen ja avautumisen mekaniikat seuraavat sujuvasti ja oikealla
ajoituksella toisiaan. Tässä harjoituksessa voi myös tulla tietoiseksi
kontaktipisteen ja oman painopisteen suhteen hallinnasta. Yksin tehtäessä sitä
ei välttämättä tule edes ajatelleeksi, mutta tui-shoussa se on aivan
olennaista. On kyettävä ajoittamaan oma painopisteen liike ja käsien
kontaktipisteen liike niin, että oma massa lähtee liikkeelle ensin ja sitten
vasta siihen yhdistetään käden voima, mikä välittyy pariin kontaktipisteestä. Tutkimme
tätä paikallaan ja askeleessa. Analysoimme tämän periaatteen myös esiin
tekemällä kahta eri versiota ”työnnä lankkua veden päällä” –harjoituksessa.
Ensimmäisessä vaiheessa lankku ja painopiste liikkuivat yhtä aikaa, siis
painopiste ja kontaktipiste. Toisessa vaiheessa lankku pysyi paikallaan, kun
painopiste liikkui. Tämä auttaa irrottamaan painopisteen ja kontaktipisteen
liikkeen toisistaan ja hallitsemaan tätä yhteyttä.



Yi quan leiri 16.6.2018

Yi quan Posted on Wed, June 20, 2018 14:17:15

Innostuin pitkästä aikaa pitämään päivän seminaarin yi quanista.
Tässä joitakin ajatuksia leiristä ja sen sisällöstä, siitä, mitä yritin
leirillä opettaa. Leirin teema oli ”on vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin
ja yang”. Yritin viedä tämän teeman läpi jokaisen harjoituksen. Kiinalaisilla
on tapana käyttää äärimmäisen yleisiä käsitteitä. Mitä yleisempiä käsitteet
ovat, sitä vähemmän niillä on selitysvoimaa. Ne voidaan myös tulkita
lukemattomilla eri tavoilla. Tämä pitää paikkaansa juuri sellaisten käsitteiden
kohdalla kuten ”avautuminen”, ”sulkeutuminen”, ”yin” ja ”yang”. Tästä syystä on
tärkeää, että jos tällaisia käsitteitä käyttää, ne pitää määritellä selkeästi
ja yksiselitteisesti. Tähän liittyy myös
tarve kuvata jokin malli tai malleja, joiden avulla käsitteet tulevat
ymmärrettäviksi. Kiinalaisissa kamppailutaidoissa puhutaan hyvin usein
avautumisesta ja sulkeutumisesta tai käytetään käsitteitä yin ja yang.

Jos nyt yi quanin kohdalla todetaan, että ”on vain
avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang”, niin mihin nämä käsitteet tässä
yhteydessä viittaavat. Kyse on koko
kehon liikkeen ja voiman käytön biodynaamisesta kuvauksesta. Ihmisen keho
voidaan nähdä yhdenlaisena vipuvarsijärjestelmänä, jossa nivelet ovat kuin
avautuvia ja sulkeutuvia ovia. Mallissa siis avautumisen ja sulkeutumisen
käsitteet viittaavat siihen, ovatko niveliä ympäröivät luut avautumassa kuten
ovi, jolloin raaja pitenee, vai sulkeutumassa, jolloin raaja lyhenee. Kun siis
sanotaan, että koko keho on avautumassa, sillä tarkoitetaan että kaikki sen
nivelet ovat yhtäaikaisesti ojentuvassa liikkeessä. Kehon sulkeutuessa tapahtuu päinvastoin:
raajat supistuvat. Kaikki tämä tapahtuu myös selkärangassa ja siis
keskivartalossa, vaikka tähän kehon osaan vipuvarsimalli ei niin hyvin sovi.
Malli antaa myös menetelmän tietoisen liikkeen oppimiseksi. Kun pyrin tekemään
koko kehon avautuvaa liikettä, voin tarkistaa kehoni liikkeen nivel niveleltä
ja tulla tietoiseksi esimerkiksi sellaisista kohdista kehossa, missä liikettä
ei tapahdu. On hyvä tarkistaa, mitä tapahtuu jaloissa, mitä vartalossa, mitä käsissä,
avautuvatko tai sulkeutuvatko kaikki rakenteet, vai onko jokin nivel
paikallaan.

Käsitteet yin ja yang voivat tarkoittaa mitä tahansa
vastakkaista asiaa. Teemalauseessamme ne tarkoittavat jännityksen ja rentouden
vaihtelua. Samaan viitataan kamppailutaidoissa myös käsitteillä ”täysi” ja
”tyhjä”, tosin niillä voi olla myös muita merkityksiä, kuten se, miltä painon
jakautuminen tuntuu.

Yi quanissa harjoitellaan siis koko kehon liikettä, jossa
keho vapauttaa tai käyttää voimaa ojentuessaan ja supistuessaan ja tämä voiman
käyttö tapahtuu jännittämällä ja rentouttamalla kehon
lihas/jänne/kalvorakenteita. Kun huomaa,
että tämähän on itse asiassa yleinen kuvaus ihmisen liikkumisesta ylipäänsä,
ymmärtää, miksi yi quania harjoittelevat vaikkapa kalligrafikot ja monet muut.
Hyvin yleisellä tasolla harjoitus on siis niiden perusperiaatteiden tutkimista,
mistä ihmisen liike yleensä ottaen muodostuu.

Otin leirillä lähtökohdaksi nelivaiheisen progression, jonka
läpi yi quanissa käydään ja jota eri sen harjoitusmetodit pyrkivät
tukemaan. Nämä vaiheet ovat: 1. Muoto.
Tällä tarkoitan oikean rakenteen oppimista. Tämä liittyy sekä kehoon että
mieleen. Kehon tasolla opetellaan kehon optimaalinen rakenne, jossa kehon eri
osat liittyvät hyvin toisiinsa ja kokonaisuus opitaan linjaamaan käytettävän
voiman tai maan vetovoiman suuntaan. Mielen tasolla tämä liittyy tapaan käyttää
mielikuvia. 2. Mekaniikka. Kun keho liikkuu, voima otetaan koko kehosta. Se
vaatii liikkeen biomekaniikan ymmärtämistä. Tässä ovat avautumisen ja
sulkeutumisen käsitteet keskeisiä. Liikkeessä keho joko avautuu tai sulkeutuu
(yksinkertaistettuna). 3. Voima. Mukaan liitetään voiman harjoittelu ottamalla
mielikuvan kautta mukaan liikkeeseen vastus. Käytännössä tämä tarkoittaa
lihas/jänne/kalvorakenteiden eksentristä jännitystä. 4. Voiman vapauttaminen
rentouden ja jännityksen vaihtelun kautta. Tässä mukaan otetaan elastisen
vastuksen mielikuva ja sen kautta synnytetään kehoon elastista, kuminauhan tai
jousen tavoin jännittymään ja rentoutumaan kykenevää voimaa.

Harjoittelimme tätä nelivaiheisen progression ideaa zhan
zhuangissa ja shi-lissä ja tutkimme, miten siitä syntyy mittakaavan ja nopeuden
muutoksella fa-li. Harjoittelimme saman progression myös askeleessa, jonka oppiminen
voidaan samalla tavalla hahmottaa nelivaiheiseksi prosessiksi.

Zhan zhuang

(1.) Seisomisessa oikea muoto ja rakenne harjoitetaan
”rakennemielikuvien” avulla. Sijoitetaan pallot eri puolille kehoa ja pyritään
rentoutumaan niiden kanssa hyvään asentoon. Kolmen jousen malli auttaa oikean
rakenteen, mutta myös liikkeen hahmottamisessa. Aluksi on tunnistettava ja
vahvistettava jousien liittymäkohdat eli lantion asento ja hartialinjaus ovat
tärkeitä. Lantio on ”istuva” ja painavien lapojen mielikuva aktivoi kehon selän
puolelta. Käsiä ei kannateta hartioilla vaan selkä ja jalat on saatava tähän
mukaan.

(2.) Seistessä oikea mekaniikka, avautuminen ja
sulkeutuminen tulevat mukaan, kun siirrytään ”liikemielikuviin”. Tämä on
monelle harrastajalle vaikea asia, kun pitäisi liikkua ja käyttää voimaa, mutta
liike ei saisi näkyä paljon ulos. Puhe ”sisäisestä liikkeestä” viittaa siihen,
miten eri voiman suuntia harjoitettaessa kehon rakenteet jännittyvät ja
rentoutuvat vuorotellen. Rakennemielikuviin ei pitäisi jäädä jumiin pitkäksi
aikaa. Vuosi on hyvinkin tarpeeksi. Yi quanin seisomisharjoittelun tulisi olla
pääasiassa dynaamista, voimien suuntien tutkimista ja kahdeksan perusvoiman
harjoittelua. Kahdeksan perusvoimaa muodostuvat kolmiulotteisen koordinaatiston
linjoista: eteen-taakse, oikea-vasen, ylös-alas. Kaksi viimeistä voimaa
muodostuvat avautumisesta ja sulkeutumisesta, missä kaikki voimat ovat läsnä.
Tämän hahmottamisessa auttaa laajenevan ja supistuvan pallon mielikuva.
Jokaisessa voiman suunnassa on hahmotettava, onko keho avautuvassa vai
sulkeutuvassa liikkeessä. Seistessä pienien liikkeen annetaan olla pieni, mutta
selkeä. Erityisesti on huomattava, mitä tapahtuu jaloissa, koska jalkojen voima
voi unohtua helposti.

(3.) Voima tulee kuvioon mukaan, kun liikemielikuvaan
otetaan vastus. Harjoittelimme vastuksen mukaan ottamista Wang Xhiangzhain
usein viljelemällä mielikuvalla, missä irrotetaan jänteet luista. Tämä on hieno
ja konkreettinen mielikuva, mikä antaa myös elastisuuden idean eli siirtää
harjoituksen saman tien myös edellä kuvaamani progression neljännelle (4.)tasolle:
voiman vapauttamiseen elastisen jännityksen ja rentouden vaihtelun avulla.

Jänteiden irrottaminen luista tapahtuu kuvittelemalla
nivelten ja luiden muodostama kolmiorakenne, jossa jänteet kulkevat nivelen yli
ja kiinnittyvät vastakkaiseen luuhun. Jänne voidaan irrottaa mielikuvassa irti
nivelestä ja kuvitella, että luiden ja nivelen muodostamasta kolmiosta tulee
ikään kuin jousi, jonka jänne on elastinen. Rakensimme tämän idean koko kehon
läpi alhaalta ylös aloittaen nilkan edessä olevan jänteen nostamisesta ylös
polvi-päkiä –linjalle. Seuraavaksi nostimme polven takana sijaitsevan jänteen
kantapää-lonkka –linjalle. Näin etenimme koko kehon läpi, jolloin tuloksen on
voimakas tietoisuus koko kehon elastisesta ja joka suuntaan avautumaan
pyrkivästä voimasta. Tällä tavalla voima voidaan ikään kuin ”nostaa ylös” ja
jäädä siihen lepäämään tai sitä voidaan dynaamisesti tutkia antamalla voiman
hienovaraisesti elää jännitys-rentous –akselilla. Koko keho tuntuu tässä
harjoituksessa ikään kuin koko kehon läpi kulkevien elastisten jänteiden
nipulta, joka sisältää potentiaalin valtavaan voimaan. Kun voima nostetaan näin
ylös, se pyrkii purkautumaan miltei automaattisesti.

Shi-li

Shi-lin harjoittelu on aluksi sitä, että on opittava
liikkumaan (1.) oikeassa rakenteessa ja (2.) oikealla mekaniikalla. Tässä
vaiheessa vastuksella ei ole niin väliä. Oikea rakenne liikkeessä tarkoittaa
kehon hyviä linjauksia ja erityisesti lantion ja hartialinjan asettamista
oikein sitomaan kehon ”kolme jousta” toisiinsa niin, että tuloksena on koko
kehon liike ja voima. Sitten otetaan mukaan (3.) voima käyttämällä vastuksen
mielikuvaa. Aluksi vastus on tasainen, esimerkiksi vedessä liikkuva lankku. Tässä
vaiheessa on tärkeää erottaa toisistaan jokaisen voiman suuntaan liittyvä kehon
mekaniikka eli avautumisen ja sulkeutumisen vaihtelu. Staattisen voiman
mielikuva, esimerkiksi lankku, muuttuu hiljalleen antamaan elastista voimaa.
Tämä tapahtuu, kun kehollisesti ymmärretään, mitä tapahtuu liikesuunnan
vaihtuessa. Tässä tulee tärkeäksi myös sitten tui-shou –harjoituksissa aivan
olennainen periaate, miten tiedostaa oman painopisteen ja liikuteltavan lankun
painopisteen suhde toisiinsa liikkeessä. Tämän suhteen elävyydestä syntyy
elastinen voima, kun lankku vielä jatkaa matkaansa ja oma painopiste jo alkaa
siirtyä toiseen suuntaan. Tämä on yksi esimerkki myös nk. ”ristiriitavoimasta”.

(4.) Kun painopiste halutaan siirtää elastisen voiman
harjoitteluun, on syytä vaihtaa myös mielikuvat jousiksi tai kuminauhoiksi tai
kumipalloiksi. Nämä mielikuvat, kun ne palauttavat mieleen, miltä esimerkiksi
jousen tai kuminauhan elastisuus tuntuu, auttavat löytämään saman tuntemuksen
ja mekaniikan omasta kehosta. Jokaista edellä kuvattua neljää vaihetta
kannattaa tutkia kaikkien kahdeksan voiman suuntaan. Tällä tavalla ajateltuna
harjoitus pitää sisällään heti 4×8 eli 32 harjoitusta, joiden päämäärä on eri.
Koska rakenne ja mekaniikka ovat aika lailla sama asia, syntyy oikeastaan 3×8
eli 24 harjoitusta, jotka voidaan erottaa toisistaan. Käytännössä, kun voiman
elastisuus on löytynyt, ei enää tehdä muita vaiheita vaan liikesuunnat
harjoitetaan aina elastisella voimalla, mikä on yi quanille tyypillinen
voimankäytön tapa, jonka löytämiseen harjoitus tähtää, ja jota nopeuttamalla ja
liikkeen mittakaavaa tutkimalla voidaan myös siirtyä fa-lin harjoittelemiseen.

Fa-li

Juuri edellä kuvatussa mielessä fa-li on sama asia kuin
shi-li. Harjoitusprosessissa ei pidä tehdä eroa näiden kahden asian välillä.
Ero syntyy vain liikkeen nopeudesta, pituudesta ja jännityksen ja rentouden
intensiteetistä. Fa-lin tutkiminen tarkoittaa shi-lin tutkimista eri tavoin
näissä edellä mainituissa mittakaavan ulottuvuuksissa. Kun liikkeen elastisuus
on löydetty, saatu siis jännityksen ja rentouden vaihtelu toimimaan ja
liitettyä liikkeen oikeaan mekaniikkaan, siis avautumiseen ja sulkeutumiseen,
kannattaa lähteä liikkeelle lisäämällä liikkeen nopeutta. Liike pidetään suhteellisen
pitkänä, mutta nopeus kasvaa, jolloin myös liikkeen loppua kohden lisääntyvä
jännitys kasvaa. Kannattaa nopeuttaa liikettä hitaasti ja etsiä se raja, mihin
asti pystyy menemään niin, että jännitys ja sitä seuraava rentous pysyy
hallinnassa. Hiljalleen liikkeen pituutta voi alkaa lyhentää, mutta täysin ”nollaliikkeeseen”
ei kannata mennä ennen kuin pystyy vapauttamaan voiman vaikkapa ”tuuman iskuun”.

On vaikea pitää kehon mekaniikka oikeana kun liike nopeutuu,
voima lisääntyy ja liikkeet lyhenevät. Siksi shi-li –harjoituksia on tehtävä
paljon. Liikemekaniikka avautumisen ja sulkeutumisen vaihteluineen ajetaan
sisään toistamalla liikesuuntia lukemattomia kertoja sekä zhan zhuang että
shi-li –harjoituksissa. Joskus on hyvä tehdä ensin shi-li –harjoitusta ja
lyhentää liikerata siitä niin, että päädytään seisomaan niin, että liike jatkuu
sisäisesti jännityksen ja rentouden vaihtuessa koko kehossa. Yi quanin
oppimisprosessissa kannattaa kulkea kumpaankin suuntaan: pienestä liikkeestä
kohti laajaa liikettä ja päinvastoin, laajasta kohti pientä. Aina on kuitenkin
tärkeää, että liike, vaikka se olisi kuinka pieni tahansa, tuntuu koko kehossa,
erityisesti jaloissa.

Moca-bu

On tärkeää, että askeleet tehdään samalla ajatuksella kuin,
mistä edellä on ollut puhetta. Askeltyöskentely on aina shi-li –harjoitusta,
jossa koko keho on mukana. Askelharjoituksissa on erotettava myös edellä
kuvatut neljä vaihetta. Ensin harjoitellaan liikkeen (1.) muoto ja (2.)
rakenne. Tässä käytetään esimerkiksi jalkapohjan alla pyöritettävän rullan
mielikuvaa. Kehon linjaukset on asetettava hyvin ja on sidottava hyvin lantio
ja hartialinja antamalla kehon vajota ja pudottamalla häntäluu ja lavat. ”Käärmeaskeleessa”
on erotettava selkeästi kehon avautuminen ja sulkeutuminen. Ensimmäinen vaihe
voi olla, että sulkeutuminen vaihtuu avautumiseksi, kun liikkuva jalka ohittaa
tukijalan. Myöhemmin, kun tämä on opittu, avautuminen voi tapahtua, kun
liikkuvan jalan päkiä osuu maahan. Muista: kun päkiä osuu maahan, voima
vapautuu. Muista myös, että tämä voima on koko kehon spiraalivoimaa, jossa
takajalka työntää painon etujalalle, joka jousenomaisesti nostaa voiman ylös
selkää pitkin kohti päälakea.

Yi quanissa tätä harvoin korostetaan, mutta teimme myös
harjoitusta, missä tutkimme sitä, miten voima kulkee kehossa ristiin. Kun oikea
jalka astuu eteen ja paino siirtyy sille, vasen käsi ”täytyy” ja oikea ”tyhjenee”.
Seuraavassa askeleessa tapahtuu päinvastoin ja askeleen aikana muutos tapahtuu koko
kehossa. Tyhjä ja täysi menevät kehossa ristiin. Taijissa tämä periaate
korostuu, mutta myös yi quanissa se on läsnä. Esimerkiksi tui-shoun
perusmuodossa, missä edetään parin kanssa säännöllisin askelin ja säännöllisin
käden pyöritysliikkein rytmi on se, että kun astun eteen vasemman jalan, painan
voimalla parin käden alas oikealla kädelläni. Kun vasen jalkani siis täyttyy,
myös oikea käteni täyttyy. Seuraavassa askeleessa osat vaihtuvat. Samaa
periaatetta voi tutkia yksin tehtävässä askelluksessa kiinnittämällä huomion
siihen, miten askeleen aikana voimat kulkevat kehossa ristiin ja miten ne
sitten ilmenevät käsissä painon vaihtuessa toiselle jalalle.

Askellusharjoitusta ei kannata tehdä pitkään ilman käsien
aktiivista liikettä. Ehkä muutaman kuukauden voi harjoitella pitäen kiinni
kuvitelluista kaiteista, mutta kun askeleen muoto alkaa hahmottua, kannattaa ottaa
mukaan voimien suunnat kuten shi-lissä. Samoin shi-litä ei kannata tehdä
pitkään paikallaan vaan kannattaa ottaa mukaan askeltyöskentely. Sama pätee
myös fa-lihin. Fa-litäkin kannattaa harjoitella mieluummin askeliin liitettynä
kuin paikallaan. Yleensä ottaen askeltyöskentely on yi quanin perusta, mikä jää
helposti liian vähäiselle harjoittelulle.

Askeleeseen otetaan mukaan (3.) voima vaihtamalla mielikuva esimerkiksi liikkumiseksi savessa. Silloin teemme todella “kitka-askelta”. Voima on tässä vaiheessa staattista ja mielikuvan avulla opitaan jännityksen mukaan ottaminen liikkeeseen. Kun on opittu käyttämään jännitystä askeleessa, opetellaan (4.) jännityksen ja rentouden vaihtelu. Se tehdään vaihtamalla jälleen mielikuvaa nilkkojen ja polvien välissä olevaksi kumipalloksi (sulkeutuva voima) ja nilkkojen ympärillä olevaksi kuminauhaksi (avautuva voima). Näin edeten askeleista tulee eläviä ja voimakkaita ja nopea askel vastaa fa-litä.

Kävimme leirillä läpi edellä kuvatulla tavalla yi quanin
yksin tehtävien harjoitusten perusteet.
Jos emme koskaan testaa tekniikkaamme tai seisomisemme rakennetta parin
kanssa, emme voi tietää, teemmekö perusharjoitteitakaan oikein. Siksi tui-shou –harjoitukset
ovat yi quanissa aivan olennaisia. Ilman siinä tapahtuvaa testausta voimamme
voi olla tyhjää ja taitomme vain kuvittelua. Yhtenä päivänä emme tänne asti ehtineet, mutta
ehkä se on sitten seuraavan leirin aihe.



Lyhyt huomio seisomisen pulssista (yi quan)

Yi quan Posted on Mon, November 16, 2015 20:37:45

Alla oleva kuva yrittää kuvata
seisomisen, voiman tunnustelun ja voiman vapauttamisen kokemusta jännityksen ja
rentouden vaihtelusta. Kuvassa 1a esitetään ajatus, että dynaamisessa
seisomisessa voima koetaan eräänlaisen jatkuvana, mutta tasaisena ja erittäin
hienovaraisena pulssina. Tämä voiman pulssi voidaan synnyttää monella tapaa
erilaisin mielikuvin. Voima voi vaihdella kuuden suunnan välillä suunnasta
toiseen yhtenäisenä jatkumona. Näin tapahtuu, jos seistään esimerkiksi kuuteen
suuntaan liikkuvan puun mielikuvan kanssa. Yksi mielikuva, jota itse paljon
käytän, on kuvitella koko keho suureksi jatkuvasti avautuvaksi ja sulkeutuvaksi
palloksi. Tämä mielikuva tuo mukanaan yhteen kaikki voiman suunnat. Vaikka
seisomisessa pyritään mahdollisimman suureen rentouteen, se ei kuitenkaan tällä
seisomisen tasolla tarkoita täysin kuollutta ja tietyllä tapaa ”velttoa”
seisomista.


Tämä kuva sen sijaan esittää, mitä tarkoitetaan “kuolleella seisomisella”.

Yi quania kuvaa hienosti sanonta:
”On olemassa vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang.” Kuvassa 2. mitään
yin/yang –vaihtelua ei ole. Silloin emme koe kehon sisässä mitään muutosta.
Dynaaminen seisominen ei tarkoita tätä. Kuvan 2 punainen viiva tarkoittaa kuollutta
pulssia ja sen kautta kuollutta seisomista. Dynaamisessa seisomisessa
mielikuvassa tapahtuu voiman vaihtelua. Kyse on eräänlaisesta mielikuvan
pulssista, joka tuntuu kehossa. Mielikuvan pulssin tulee mennä lihaksi, kehoon
ja sen tulee tuntua hienovaraisena jännityksen ja rentouden vaihteluna
varpaista sormenpäihin asti. Ulkoisesti asento on rento ja käytännössä
liikkumaton, mutta sisäisesti seisonta on elävä ja avautuminen ja sulkeutuminen
ja yin/yang –muutos tuntuu selvästi.

Näin harjoitellessa saamme koko
kehon liikemekaniikasta ja lihas-jänne-kalvo-ketjujen rentouden ja jännityksen
vaihtelusta vaikkapa puolen tunnin seisomiseen monta sataa toistoa. Toistot
ovat tietysti äärimmäisen hienovaraisia ja ne tapahtuvat mielikuvassa, josta
tuntemus siirtyy kehoon. Itse seison ehkä
noin kymmenen pulssin minuuttivauhdilla. Se tekee puolessa tunnissa 300
toistoa. Yi quan perustuu, ei vain seisomiseen, vaan sen keskeisten
harjoitusperiaatteiden jatkuvaan toistoon. Sadan tunnin seisominen tällä
rytmillä tuottaa 60 000 toistoa. Siirryttäessä seisomisesta voiman
koittoon, jatketaan samojen kehomielen periaatteiden harjoittamista, mutta nyt
uudessa mittakaavassa. Voiman tunnustelussa otetaan mukaan liike ja isompi
voima. Fa-lissa samaa asiaa tutkitaan edelleen, mutta nyt räjähtävillä
nopeuksilla. Fa-li on myös pulssi, periaatteessa sama pulssi, jota harjoitamme
ja toistamme lukemattomia määriä seisoessamme, mutta nyt jälleen eri
mittakaavassa.

Seuraavassa dynaamisen seisomisen
malli, jossa harjoitellaan jatkuvasti koko kehon avautuvaa ja sulkeutuvaa
liikettä, eräänlaista jatkuvaa avautumisen ja sulkeutumisen pulssia. Progressio
voisi olla seuraava, asentona esimerkiksi ”kannattele palloa rinnan edessä”.

1.
Tunnustellaan kuminauhoja avautumisen/ sulkeutumisen suuntaan. Etsitään
elastisuuden kokemusta.

2. Otetaan mielikuva, että koko
keho on iso pallo, joka laajenee ja supistuu joka kohdastaan. Aktiivinen vaihe
voi olla joko avautumisen tai sulkeutumisen suuntaan.

3. Edelliseen harjoitukseen
lisätään idea, että tämä pallo avautuessaan pomppaa irti maasta, sulkeutuessaan
palaa maahan ja pomppaa jälleen.
Edellisen dynaamisempi versio. Aisti pompun aiheuttama värähdys
polvissa.

4. Lisää edelliseen harjoitukseen
idea, että laajennat myös aistejasi. Tee se erityisesti katseessa siirtyen
sulkeutuessa näkökentän fokukseen ja avautuessa laajennat tietoisuutesi
näkökentän perifeeriselle alueelle.

5. Kuvittele olevasi ihmisen
muotoinen ilmapallo (goodyear ukko). Seisot rannalla niin, että laine iskeytyy
rantaan sinua kohti ja täyttää pallon vedellä jaloista ylös. Vesi vetäytyy ja
iskee sinut täyteen vettä uudelleen ja uudelleen. Aisti, miten koko keho
täyttyy vedestä. Aisti myös sulkeutumis- ja rentoutumisvaihe, kun vesi karkaa
pois.

6. Lisää edellisen harjoituksen
intensiteettiä nostattamalla myrsky ja isommat ja rajummat aallot.



Yi quanin perusteita: Lopuksi

Yi quan Posted on Thu, February 19, 2015 10:20:12

Yi quan on
hyvin monitasoinen ja monimutkainen kiinalainen kamppailutaito ja
terveysliikunnan (vai pitäisikö sanoa terveysliikkumattomuuden) muoto. Vaikka
monet kiinalaiset opettajat pyrkivätkin kuvaamaan yi quania länsimaisin
termein, yi quanin taustalla on aina kuitenkin kiinalainen käsitys ihmisestä.
Käytetyt käsitteet perustuvat vuosituhansia vanhaan kiinalaiseen
ihmiskäsitykseen. Länsimaisessa opiskelijassa tämä aiheuttaa jatkuvasti
hämmennystä. Olen näissä blogeissa pyrkinyt kuvaamaan yi quania meille tutulla
tavalla ja tutuilla käsitteillä. Länsimaisesta näkökulmasta yi quan on
kamppailutaito (tai terveysliikunta jos niin halutaan) muiden joukossa ja sen
periaatteita voidaan kuvata biomekaniikan, fysiologian, fysiikan ja ihmisen
anatomian käsittein. Sitä olen tässä pyrkinyt tekemään.

Pidättäytyminen
kiinalaisessa taidon kuvauksessa mystifioi helposti koko taidon. Pelkkä puhe
”sisäisestä voimasta” ”qistä”,
”hengestä (shen)” tai ”yistä” käännettiin nämä termit miten
vain, vaikuttaa myös harjoittelijan oppimisprosessiin. Mitä hämärämpiä
käsitteet, joilla oppimista kuvataan, sitä vaikeampaa oppiminen on. Oppiminen käy huomattavasti helpommaksi, jos
opetuksessa käytetään sellaisia termejä kuten ”kehon linjaus”, ”rakenteellinen
voima”, ”koko kehon liike”, ”lihas-jänne-kalvo-ketju”, ”rentouden ja
jännityksen vaihtelu” jne. Olen ollut nyt parikymmentä vuotta mukana tässä
suomalaisessa yi quan –kuviossa ja todennut moneen kertaan yi quanin
oppimisprosessiin liittyvät ongelmat. Tästä syystä olen kirjoittanut tämän
blogisarjan. Tarkoituksenani on ollut selittää yi quanin harjoituksia ja
periaatteita siten, että niiden avulla harrastaja voisi oikeasti edistyä yi
quanin taidossaan. Pelkästään fyysisen taidon kannalta ajateltuna kiinalaiset kamppailutaidot eivät ole sen kummempia kuin muutkaan taidot. Niissä ei ole mitään
erityisiä ja ihmeellisiä elementtejä. Niissä on tosin upeita
harjoitusmenetelmiä. Mutta esimerkiksi sirkusakrobatian oppiminen on
huomattavasti vaikeampaa. Tai permantovoimistelun.

Mutta kyllä
… yi quanissa on monta ulottuvuutta: se on terveysliikuntaa, kamppailun taitoa,
se voi olla taidetta, jopa henkistä harjoitusta. Kaikkien näiden ulottuvuuksien
perustana on kuitenkin ihmisen keho ja sen fyysiset ja mekaaniset
lainalaisuudet. Vaikka yi quanissa korostetaan mieltä, mielikin on osa
kehomielen kokonaisuutta. Mieltäkin voi harjoittaa vain kehossa. Kehomielen
taidoissa, olivat ne kuinka syvällisiä tahansa, on mielestäni lähdettävä
liikkeelle perustasta. Tätä perustaa yi quanissa olen edellä yrittänyt kuvata.
Samalla tietysti jää taidon syvällisemmät ulottuvuudet kuvaamatta. Mutta kun
siirrytään syvemmälle kehomielen sisäiseen kokemukseen, kuvaus käy hyvin
vaikeaksi. Samoin todellisuus, mitä pyritään kuvaamaan.

Mieli
muodostaa maailman. Ei ole niin, että maailma on tuolla ja mieleni on kuin
peili, joka vain heijastaa sen, vaan mieli on itse aktiivinen siinä, miten
koemme maailman, sekä itsemme että ympäristömme. Tietokone, jota juuri katselet
on mielesi luomus. Aistit ja koet sen sellaisena kuin se on, koska
tietoisuutesi on ihmisen tietoisuutta. Kärpäsen kokemus tietokoneesta on
toinen. Jopa koiran.

Voimme
vaikuttaa voimakkaasti mielikuvilla sisäiseen kokemukseemme omasta
kehomielestämme. Koemme myös, mitä
haluamme kokea. Mielen luova voima on valtava. Jos vuosia aistit kehoasi ja sen
aistimuksia, tulet niille hyvin herkäksi. Silloin senkin erottaminen, mitä
mieli luo ja mikä on ”todellisuutta” käy vaikeaksi. Jo siksikin että
”todellisuudessa” on aina mielen elementti.

Oman
sisäisen kokemuksen tutkiminen ja muuttaminen on yksi yi quanin taso, jota olen
käsitellyt edellä vain vähän. Tämä alue on hienovarainen ja laaja ja perustuu
yi quanin taolaisiin ja buddhalaisiin juuriin. Tämä on myös yi quanin taso,
jota harvoin opetetaan mitenkään systemaattisesti. Se tulee mukana
tietynlaisten mielikuvien ja kokemusten mukana ja jää yleensä tavallisen
harrastajan kokemuksen ulkopuolelle. Samoin kuin liike voi lopulta muuttua
luovaksi ja spontaaniksi tanssiksi, tällä tasolla yi quan voi laajentua
taidosta taiteeksi, mielen harjoittamisesta henkiseksi harjoitukseksi.

[Sarja
loppuu tähän – ainakin toistaiseksi. Kiitos kuin luit!]



Yi quanin perusteita: VI. Työntävät kädet (tui-shou) (osa 3)

Yi quan Posted on Wed, February 18, 2015 09:48:28

Kuvaan
seuraavassa juurtumiseen liittyviä periaatteita tui-shou tilanteessa, missä
pari työntää sinua kädestä, jota pidät rintasi edessä. Kaikkia asiaan liittyviä
muuttujia ei voi tässä kuvata, mutta keskeiset. Opettelemalla nämä hyvin, sinua
ei tui-shou tilanteessa kovin kevyesti heitellä. Kuvaan tilanteen ilman
liikettä. Käytännössähän olet tui-shoussa jatkuvasti liikkeessä, mutta
juurtuminen on osattava tehdä paikallaan seisten, jotta sen saa toimimaan
liikkuessakin.

Kuva 1.

Kuva 1.
esittää yhden tavan hahmottaa tämä tilanne. Tunnet työntövoiman kätesi/ käsiesi
kontaktipisteessä. Miten voit ottaa voiman vastaan niin, että sinun ei tarvitse
perääntyä voiman alta pois? Voima pitää nk. ”juurruttaa”. Se tapahtuu pakottamalla pari työntämään
sinua niin, että hänen voimansa suuntautuu alas suoraan kohti takajalkaasi.
Pari siis pakotetaan työntämään suuntaan, mikä on sinun kannaltasi kaikista
tukevin. Miten tämä sitten tehdään?

1. On
osattava pitää ”freimi”. Tämä taito tulee suoraan seisomisharjoittelusta ja
shi-listä. Kätesi ovat vartalon edessä niin, että käsivarren ja vartalon
välissä on tilaa isolle pallolle. Tämä pallo ei saa mennä työnnön voimasta
kasaan. Tähän liittyy myös koko kehon elastinen, jousimainen voima, mitä olet
harjoitellut kaikissa yi quanin menetelmissä. Koko keho on yhtenäinen,
mahdollisimman rento ja elastinen. Kun tämä toteutuu, pari tuntee työntävänsä
kasaan vahvaa, elastista jousta.

2. Älä
vastusta voimaa työntämällä sitä vastaan. Silloin jännityt hartioista ja koko
kehon yhteys katoaa. Hahmota itsesi isona jousena, joka edellisen blogin kuvan
1 tavoin on pingottuneena kontaktipisteen ja maan väliin.

3. Anna
selkäsi kaareutua ja alaselän (nk. ming-men –alue) täyttyä voimasta. Pari
yrittää työntövoimallaan saada kehosi ikään kuin katkeamaan alaselän kohdalta.
Tämä tarkoittaa, että alaselän hallinta on keskeistä. Pidä huolellisesti
alaselkäsi hieman taakse työnnettynä. Samalla annat painopisteesi vajota hieman
alas. Kuvan 1 ajatus kolmiosta voi olla hyödyllinen. Haluat ohjata parin voiman
suoraan kohti takajalkaa eli kolmion sivun a-c suuntaisesti. Tämä on
mahdotonta. Joudut ohjaamaan sen alas alaselkäsi kautta eli reittiä a-b-c. Kun
tunnet parin työntövoiman kädessäsi, aisti samalla heti se, miten sama voima
tuntuu alaselässäsi. Kuvan kolmion kärki ikään kuin pullistuu taaksepäin. Anna
sen hieman elää, mutta älä anna koko kehon rakenteen sortua.

4. Hallitse
kontaktipisteen voiman suunta. Tähän liittyy monta asiaa, mutta keskeisintä
olet opetellut shi-li –harjoituksessa, jossa piirrät käsillä pysty-ympyrää
(sagittaalitaso) ja jossa painopisteesi laskee alas samalla kun kädet nousevat
ylös. Mainitsin tästä shi-lin yhteydessä. Kuva 2 selittää tätä periaatetta.

Kuva 2.

Samalla kun
annat painopisteesi vajota anna myös käsiesi kohota. Tilanne on kuin kuvan
näyttämä kahden pallon kohtaaminen. Sinä annat oman pallosi pyörähtää takaa
alas, edestä ylös. Tämä pakottaa parin voiman joko ohi ylös, jolloin siitä ei
ole sinulle harmia, tai hän joutuu painamaan omalla voimallaan alas, kohti
takajalkaasi eli suuntaan, mihin nimenomaan haluat hänen voimansa suunnata. Siinä
suunnassa olet tukeva. Hän joutuu työntämään ikään kuin seivästä suoraan maan
sisään aika lailla kuvan 1 sivun a-c suuntaan.

Ylävartalon
toimiminen pallon tavoin on hyvin konkreettinen periaate. Ajattele, että tämä
pallo on hyvin herkkä pyörimään joka suuntaan. Sillä on vahva yhteys
alavartaloon erityisesti alaselässä, mutta samalla se on myös herkkä ja
liikkuva. Jos taijin peng-lu-an-ji –harjoitus on tuttu, niin ymmärrät heti,
mitä tarkoitan. Tämä harjoitushan harjoittaa juuri edellä kuvaamaani
ominaisuutta. Seiso ”kannattele palloa rinnan edessä” asennossa vaikka
sivuttaisseisonnassa. Pyörittele rinnan edessä kannattelemaasi palloa
ylävartalon liikkeellä niin ymmärrät, mistä puhun.

Huomaa, että
tämä pallo kiertyy herkästi myös sivusuunnassa. Tämä tarkoittaa, että voit
pakottaa parin työntämään suoraan keskilinjaasi kohti, josta ohjaat sitten
voiman edellä kuvaamallani tavalla alas kohti jalkoja. Jos hän nimittäin
työntää hiemankin ohi oman keskilinjasi, anna pallon pyörähtää, ja työntö
ohjautuu sivulle. Jos pari työntää ylös, anna pallon pyörähtää siihen suuntaan.
Vajoa samalla. Jos hän työntää sinua suoraan kohti, vajoa ja ohjaa voimaa ylös,
jolloin hän joutuu painamaan omaa voimaansa alas kohti jalkojasi. Näin pakotat
hänet työntämään suoraan omaa vahvinta suuntaasi kohti. Kun opit tämän, voit
nostaa etujalkasi ilmaan ja pystyt silti hallitsemaan hänen voimaansa. Freimin
totta kai pitää olla kestävä.

Oikeastaan
tässä kaikki oleellinen. Tutki tätä tarkasti parin kanssa. Kyse ei ole mistään
vaikeasta ydinfysiikasta. Opit sen pienellä harjoittelulla. Samalla ymmärrät,
miten shi-li-harjoituksissa painopisteen liikkeen ja kontaktipisteen liikkeen
suhde on aivan olennainen.



Yi quanin perusteita: VI. Työntävät kädet (tui-shou) (osa 2)

Yi quan Posted on Tue, February 17, 2015 09:33:05

Sitten
muutama sana tui-shouhun liittyvästä taidosta. Ensinnäkin tämä taito on niin
monimutkainen ja hienovarainen, että en kykene edes näkemään sen kaikkia
ulottuvuuksia.

Jos tutustuu
vaikkapa asiasta taiji-puolella kirjoitettuun kirjallisuuteen, niin voi saada
vähän kuvaa siitä, miten monimutkaisesta asiasta on kyse. Voimaa kuunnellaan,
seurataan, ohjataan, annetaan parille tyhjä tai täysi, etsitään parista tyhjä
tai täysi, piilotetaan parilta keskilinja, etsitään parin keskilinja, annetaan
kontaktipiste, mutta ei omaa painopistettä, juurrutaan, katkaistaan parin juuri
jne. jne. Harjoiteltavia periaatteita on todella paljon.

Yi quanissa
näyttäisi olevan kaksi toisistaan selkeästi poikkeavaa tui-shoun
opettamistapaa. Ehkä yleisempi tapa on se, että harjoitukseen mennään
vaiheittain progression kautta. Silloin lähdetään liikkeelle yhden käden
tui-shousta suunnilleen niin kuin taijissa.
Tästä siirrytään kahden käden pysty-ympyrään, joka on yi quanin
tui-shoun perusmuoto. Toisessa tavassa siirrytään suoraan kahden käden
pysty-ympyrään ja voiman tunnusteluun siinä. Mitään valmistavia harjoituksia ei
tehdä. Harjoitus voidaan jopa aivan alussa tehdä kohtuullisen suurella voimalla.
Näin tehtynä harjoitus tuottaa paljon hyvin nopeita ja spontaaneja liikkeitä,
jotka eivät ole erityisen kauniita, mutta tarkoituksenmukaisia eli juuri
sellaisia, mihin yi quanissa pyritään.

Tilanteessa,
missä pari pyrkii löytämään painopisteesi ja työntämään sinut pois
tasapainosta, on tärkeätä osata ”juurtua” maahan. Juurtumisen taito on ehkä
tärkein taito tui-shoussa ja käsittelenkin tässä sarjassa kaikista
mahdollisista tui-shoun periaatteista tarkemmin vain sitä. Jos opit kunnolla
juurtumaan, sinua on mahdoton saada pois tasapainosta ja hallita
painopistettäsi. Itse asiassa juurtuminen tarkoittaa juuri sitä, että hallitset
koko ajan itse omaa painopistettäsi, jolloin seisot aina vakaana huolimatta
siitä, millaisia voimia kohtaat.
Juurtuminenkin, kuten koko tui-shou-harjoitus, on taitoa yhdistää kaikki
se, mitä olet oppinut seisomalla, shi-lissä ja fa-lissa. Mutta nämä eivät
riitä, juurtumisen voi oppia vain harjoittelemalla sitä parin antamaa voimaa
vastaan.

Kuva 1.

Kuva 1.
näyttää tilanteen. Voima kohdistuu sinua kohti kontaktipisteestä a. Jotta voit
juurruttaa tämän voiman, sinun on osattava ohjata se kehosi rakenteita pitkin
kuvan nuolen osoittamalla tavalla kohti maata ja erityisesti takajalkaa. Kun
opit tämän taidon, voit seistä vaikka yhdellä jalalla ja silti onnistut
ohjaamaan voiman alas kohti maata ja juuresi pitää. Koska kyse on
monimutkaisesta taidosta, jonka voi oppia vain tekemällä ja kokeilemalla, sitä
kuvataan tarkasti aika harvoin. Kiinalaisessa perinteessä ei yleensä lainkaan tai
vain vertauksilla luultavasti myös siksi, että se on tui-shoun perustavia
”salaisuuksia”. Taijissa tämä voima on
nimeltään peng. Pengia kuvaavassa
runossa todetaan näin: ”Miten voisin selittää peng-energian? Se on kuin vesi,
joka kannattaa lipuvaa venettä. Tee ensin qistäsi dan-tienissä luja, pidä
sitten päätäsi ikään kuin se riippuisi ylhäältä. Koko keholla on voimaa kuin
jousessa. Avautumisen ja sulkeutumisen tulee olla selvästi määritelty. Vaikka
vastustaja käyttäisi tuhannen kilon voimaa, hänen juurensa katkea ja hän
liikkuu helposti.”

Lännessä
pengia on analysoitu koko kehon liikemekaniikan valossa. Erityisesti tätä työtä
on tehnyt yhdysvaltalainen Mike Sigman, joka on jo parikymmentä vuotta
kiertänyt maailmalla opettamassa ”sisäisen voiman mekaniikkaa” ja siihen
liittyvää ”peng-energiaa”. Kun itsekin yritin 90-luvulla ymmärtää tätä
käsitettä, kävin Lontoossa hänen leirillään. Myös Jan Diepersloot on käsitellyt
asiaa kirjoissaan. [Jatkuu…]



Yi quanin perusteita: VI. Työntävät kädet (tui-shou) (osa 1)

Yi quan Posted on Mon, February 16, 2015 09:36:07

Tämän
harjoitustavan nimeksi on suomessakin aika lailla vakiintunut englannin
kielinen termi ”push-hands”. Se on suora käännös kiinan termistä tui-shou.
Monissa kiinalaisissa kamppailutaidoissa tehdään tui-shou-harjoituksia, mutta
eri taidoissa muodot ja tekemisen tapa vaihtelevat.

Tui-shou on
voiman tunnustelua parin kanssa. Pari antaa nyt liikkeeseen oikean vastuksen ja
tämän vastuksen hallitsemiseksi joudut käyttämään omaa voimaasi. Eli
tunnustelet sekä parin voimaa, että omaa voimaasi.

Aluksi
muutama yleinen huomio tämän tyyppisestä harjoituksesta. Kyse on yhdenlaisesta
painin kiinalaisesta versiosta. Muistan hyvin, kun ensimmäisen kerran tein yi
quanin tui-shouta. Olin siinä vaiheessa harjoitellut taijin vastaavaa
harjoitusta ehkä kymmenkunta vuotta. Kun en vielä ymmärtänyt asiaan liittyvää
yi quanin näkökulmaa, otin taijista oppimani asenteen harjoitukseen. Se tarkoitti
hyvin pehmeää asennetta ja tekemisen tapaa. Opin heti, että yi quanissa asenne
ja tekemisen tapa olikin toinen. Parini työnsi minut välittömästi seinään niin,
että kolina kävi. Opin kerrasta, että yi quanissa kyse ei ollutkaan vain parin
hallitsemisesta tai voittamisesta vaan näyttävästä nöyryyttämisestä. No – niin
kuin totesin, opin kerrasta, että yi quanin push-hands vaatikin eräänlaisen moodin vaihdon.

Tui-shoussa
pari pyrkii työntämään sinut pois tasapainosta ja sinä pyrit hallitsemaan parin
voimaa ja painopistettä niin, että hänen ponnistelunsa valuvat tyhjiin. Itse
pyrit samaan. Tässä mielessä push-hands-harjoitukseen on aina sisäänrakennettu
kilpailun elementti. Tässä kilpailussa tarjoutuu mahdollisuus verrata oman
taidon tasoa parin taidon tasoon. Toinen pyritään aina ”voittamaan”. Voitto
tarkoittaa tässä siis parin painopisteen hallintaa ja häviö sitä, että on itse
toisen hallittavana. Asiaan liittyy tietysti monien taitojen harjoittelua,
mutta palaan niihin myöhemmin. Tui-shou on siis todellista voiman koettelua
parin kanssa tiettyjen sääntöjen puitteissa. Jokainen tui-shou-harjoitus on
siis aina eräänlainen minikamppailu. Tätä kamppailua tehdään yi quanissakin
monien erilaisten sääntöjen puitteissa, mutta palaan sääntöihin myöhemmin.

Kuulen
korvissani jo monia vastaväitteitä tuohon, mitä kirjoitin. Asia on
monimutkainen ja kaikkia näkökulmia en voi tässä käsitellä. Yksi vastaväite
kuuluu: Mutta eihän tui-shoussa kuulu kilpailla parin kanssa, kyse on
harjoituksesta, jossa yhdessä tutkitaan ja testaillaan voimaa. Aivan. Juuri näin
on, mutta tällaiseen harjoitukseen, jos se tehdään oikein, on välttämättä
rakennettu kilpailun periaate, jota ei voi sivuuttaa. Kilpailu terminä ei ole
tässä hyvä, mutta kyse ei ole käsitteistä. Jos keskitytään vain parin voiman
kuuntelemiseen ja väistämiseen, menetetään puolet harjoituksesta. Kyse on
kamppailutaidon perusperiaatteiden harjoittelemisesta, jossa keskeinen taito on
parin painopisteen hallinta. Vasta tämä hallinta mahdollistaa monet muut
kamppailulliset jatkosovellukset. Kaikki kamppailusovellukset eivät tietenkään
ole tästä taidosta kiinni, mutta monet ovat. No – ja monista muista syistä
kamppailutaitojen push-hands ei voi olla pelkkää voiman kuuntelua ja väistöä,
niin kuin monesti esimerkiksi taijissa näytetään harjoittelevan. Huonoin versio
tui-shousta on tietenkin se, että sitä ei harjoitella lainkaan. Silloin jää
voima ja sen kamppailullinen käyttö kokonaan ymmärtämättä.

Tavoitteena
on siis hallita parin panopistettä niin, että häntä pystyy työntämään. Sama
perustavoite on esimerkiksi japanilaisessa sumo-painissa, jossa tosin myös
heitetään. Koska kyse on tässä mielessä painista, kamppailun tulokseen
vaikuttaa voimakkaasti kaksi keskeistä tekijää: ottelijoiden paino ja taitotaso. Painon merkityksestä ei yi quanissa yleensä jostain
syystä puhuta. Kaikissa parin painopisteen hallintaan liittyvissä länsimaisissa
kamppailu-urheilun muodoissa on painoluokat.
Esimerkiksi painissa painoluokkia on seitsemän, joista alimmat
painoluokat vaihtuvat 5-6 kg välein. Painoluokkalajeissa
ottelijat pyrkivät säätämään painonsa aina tarkasti painorajan ylärajalle. Painoluokat
ovat tietenkin tärkeitä siksi, että lopputulokseen ei vaikuta vain taito, vaan
paino on yhtä tärkeä, jopa tärkeämpi tekijä.

Korostan
tätä tässä siksi, että push-hand-harjoituksissa pareja ei valita painon mukaan.
Harjoituskumppani valitaan aika lailla sattumalta. On kuitenkin tärkeää
ymmärtää painon merkitys harjoittelun kannalta. Yleistäen voisi todeta, että
jos parisi on vaikkapa kymmenen kiloa sinua painavampi, niin voit toivoa hallitsevasi
hänen painopistettään vain, jos oma taitotasosi on huomattavasti häntä
korkeammalla. Tämä tarkoittaa myös sitä,
että vain suunnilleen samanpainoisen parin kanssa harjoittelussa voi suoraan
verrata omaa taitotasoaan toiseen. On tietysti hyödyllistä harjoitella eri
painoisten parien kanssa, mutta omaa taitoaan arvioidessa on aina otettava
huomioon myös parin painon suhde omaan painoon. Näin oman taidon tason ymmärrys
ja harjoitus yleensäkin pysyy realistisena.



Next »