Huomioita

Somaattisten menetelmien käsitteen loi yhdysvaltalainen filosofi Thomas Hanna 1970-luvulla, kun hän alkoi käyttää ”somatics” termiä. Hän viittasi sillä erilaisiin kokemuslähtöisiin kehon tutkimisen, hoitamisen ja ilmaisun menetelmiin. Hän kirjoittaa: ”Somatiikka on tutkimusala, joka tutkii soomaa, eli kehoa niin kuin se havaitaan ensimmäisen persoonan havainnossa. Kun ihmistä tarkastellaan ulkoapäin eli kolmannen persoonan näkökulmasta, havaitaan ihmisen keho (body) (Hanna 1986).” Hanna halusi siis erottaa kaksi näkökulmaa kehoon: sisäisen ja ulkoisen ja kutsui sisäistä eli kokemuksellista näkökulmaa kreikan käsitteellä ”soma”, ulkoiseen näkökulmaan hän viittasi englannin kielen sanalla ”body”, jonka voimme kääntää kehoksi tai ruumiiksi. Hanna kirjoitti tästä teemasta useita kirjoja ja artikkeleita, kehitti oman ”Clinical Somatic Education” –menetelmänsä ja vakiinnutti ”somatiikka” ja ”somaattiset menetelmät” –käsitteet viittaamaan erilaisiin kehollisiin menetelmiin, joissa lähtökohtana oli kehon sisätilan kuuntelu. Somaattisia menetelmiä Hannan määritelmän mukaan ovat sellaiset lännessä kehitetyt lajit kuten Alexander-tekniikka, Feldenkreis-menetelmä,  Body-Mind Cenrering, kontakti-improvisaatio, mutta myös monet idän perinteiset kehon ja mielen harjoitusmenetelmät, kuten jooga, taijiquan ja qigong. Näissä kaikissa tarkastelunäkökulma on kehon sisäinen aistimus. Niin on myös asahissa, joten asahi sopii hyvin myös näiden lajien jatkoksi.

Omissa filosofisissa töissäni olen käyttänyt samasta jaosta ilmaisuja ”koettu keho” ja ”objektikeho” (Klemola 1991). Koettu keho viittaa tapaan, miten koemme oman kehomme proprioseptisessa havainnossa. Objektikeho viittaa kehon tarkasteluun ulkoisesti esineen tavoin. Somaattisissa menetelmissä asetetaan siis kehon kokemus keskiöön, ja siitä voidaan sitten johtaa erilaisia hoitamisen, ilmaisun, kehon tutkimisen ja liikkumisen menetelmiä.

Näiden kahden näkökulman erottaminen on aivan olennaista. Yleistäen voidaan todeta, että länsimainen tiede korostaa objektikehon näkökulmaa ihmisen kehoon. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa valmennustiede, missä on edelleen vallalla hyvin mekanistinen käsitys ihmisestä. On totta, että monilla alueilla on alettu puhua ”ihmisen valmentamisesta”, itse asiassa jo 1990-luvulla, mutta muutos on ollut hyvin hidasta, miltei olematonta. ”Tieteellisen” objektiivisuuden vaatimus jyrää helposti subjektiivisen kokemuksen yli, vaikka ihmiselle itselleen hänen kokemuksensa on kuitenkin ensisijaista, oli sitten kyse valmentamisesta tai vaikkapa lääketieteellisestä hoidosta.

Koetun kehon näkökulmaan liittyy 1. tietoisuus ja 2. itsesäätelyn kyky. Ihminen on tietoinen aistiensa sisällöistä ja pystyy ohjaamaan tietoisesti itseään. Mekaaninen kone ei pysty kumpaankaan. Ihmisen aistimotorinen systeemi toimii kokonaisuutena. Kognitiotieteen nk. ”kehollisen kognition” tutkimusohjelma (embodied cognition) korostaa, miten koko ihmisen tietoisuus syntyy aistivan ja liikkuvan kehon ja maailman vuorovaikutuksen tuloksena, ikään kuin siinä välissä (Varela ym). Että ylipäätään pystymme kokemaan maailman sellaisena kuin sen koemme, vaatii aistivan ja liikkuvan kehon.

Tietoisuus, aistiminen ja liike kulkevat käsi kädessä. Että voimme aistia jotakin aistisisältöä, meidän on suunnattava huomiomme siihen. Tämä pätee sekä ulkoisiin, että sisäisiin kohteisiin. Jos haluamme aistia, mitä kehossamme tapahtuu, se on helpompaa liikkeen avulla. Somaattiset menetelmät käyttävätkin systemaattisesti tietoista liikettä kehotietoisuuden avaamisen välineenä.

Itsesäätelyä voidaan kuvata myös tahdon käsitteen avulla. Ulkoisesta näkökulmasta liike on mekaaninen tapahtuma, mutta sisäisestä näkökulmasta, koetun kehon näkökulmasta kyseessä on tahdon tapahtuma. Tietoisuus liikkeestä on samalla myös tietoisuutta itsesäätelykyvystämme, jota voimme kutsua myös tahdonponnistukseksi. Kun teemme hidasta, tietoista liikettä, siinä yhdistyvät liikettä kannatteleva tahdonponnistus, tietoisuus ja liikeaistimus yhdeksi kokemuksen kokonaisuudeksi.

Koetun kehon käsite pitää sisällään käsityksen kehon ja mielen yhteydestä ja ykseydestä. Koettuun kehoon kuuluu jo määritelmän mukaan tietoisuuden eli kokemuksen elementti. Objektikeho tai kuollut ruumis ei ole kokeva. Puhe kehotietoisuudesta eli siitä tavasta, miten keho on tietoinen itsestään, asennoistaan, liikkeistään jne. murtaa ruumiin ja sielun tai kehon ja mielen dualismin. Somaattisissa menetelmissä pyritään tekemään tätä ruumis-sielu –dualismin murtamista heti käsitteellisellä tasolla. Tämä on vaikea, miltei mahdoton projekti, koska kulttuurimme instituutiot kuten ihmistä käsittelevät tieteet tai vaikkapa hoitamisen muodot, mutta myös kieli perustuvat ruumiin ja sielun erottavaan dualistiseen ihmiskäsitykseen. Esimerkiksi puhe terveysliikunnasta perustuu länsimaisen lääketieteen dualistiseen ihmiskuvaan. Sillä tarkoitetaan sairauksista vapaata ruumista. Mielenterveydestä puhutaan erikseen. Somaattiset menetelmät pyrkivät häivyttämään tämän eron korostamalla, että keho on tietoinen, kokemus ”soomasta” on kokemusta kehomielestä.

Thomas Hanna puhuu ”senso-motorisesta amnesiasta”, jolla hän viittaa erilaisten ympäristön vaatimusten ja stressin ehdollistamaa kehoamme, joka ei enää pysty aistimaan omaa tilaansa ja toimimaan vapaasti (Hanna 1986)”. Suuri osa meistä kärsii tällaisesta ”aistimotorisesta muistinmenetyksestä”. Somaattiset menetelmät pyrkivät parantamaan tätä avaamalla ja herkistämällä aistejamme, erityisesti kehon sisäisiä aisteja. Kun opimme aistimaan kehoamme ja sen sisäisiä tiloja, opimme ainakin jossain määrin vapauttamaan itseämme tarpeettomista jännityksistä, virheellisistä asennoista, epätarkoituksenmukaisista toimintatavoista ja löytämään liikkeissään ja olemuksessaan vapaamman ja avoimemmilla aisteilla toimivan kehon. Suhteemme itseemme ja ympäristöömme voi tulla harjoituksen myötä tietoisemmaksi, vapaammaksi ja herkemmäksi. Somaattisissa menetelmissä harjoitetaan ihmisen aistimotorista järjestelmää, opetellaan tuomaan sen prosesseja enemmän tietoisuuden piiriin ja etsitään optimaalista kehomielen olemisen tapaa, asentoa ja asennetta.

Hanna puhuu myös ”somaattisesta vapaudesta”, jolla hän tarkoittaa optimaalista ihmisenä olemisen tilaa (Hanna 1986)”. Ulkoisesta (dualistisesta) näkökulmasta tämä tarkoittaa sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä. Hanna kiteyttää somaattisten menetelmien tavoitteet vapaasti käännettynä näin: ”(…) somatiikka tarkoittaa sooman tutkimista, millä ei viitata vain ensimmäisen persoonan havaintoon elävästä kehosta vaan sillä viitataan myös sen säätelyyn. Sooma on aistimotoristen funktioiden kokonaisuus, joista tietoisen, tahdonvaraisen osan olemme oppineet ja osa on tietoisuutemme ulkopuolella olevaa oppimisesta riippumatonta tapahtumaa. Tiedostamattomat funktiot voidaan opetella liittämään tahdonalaisiin toimintoihin ja aistimotorisen systeemimme tietoisiksi osiksi kohdistamalla niihin tietoisuutemme ja eristämällä ne harjoituksen kohteeksi (Hanna 1986).”

Asahissa Hannan kuvaamat aistimotoriset funktiot, joihin harjoitus kohdistuu, tulevat tarkemmin kuvatuksi asahin periaatteiden muodossa. Somaattisissa menetelmissä pyritään etsimään Hannan termein ”somaattista vapautta” ja herättämään eloon sitä sisäistä kokemusta, minkä olemme arjen kiireeseen kadottaneet. Asahissa keskeisiä somaattisia prosesseja ovat: 1. liikkeen sisäinen aistimus ja ohjaaminen, kehon sisätilan aistiminen, 2. kehon kannattelu hyvässä pystylinjauksessa, 3. hengityksen vapauttaminen, 4. optimaalinen voimantuotto koko kehosta (kehonlaajuinen liike), 5. rentouden tunnistaminen, 6. juuren ja tasapainon aistiminen ja tunnistaminen ja 7. kehomieliyhteyden tunnistaminen. Asahin kaikissa liikkeissä ja liikkumisen tavassa harjoitetaan näitä periaatteita. Joissakin liikkeissä ja harjoitteissa paino voi olla enemmän yhdessä periaatteessa, mutta yleensä asahin liikkumisen tavassa kaikki nämä periaatteet ovat läsnä.

Opetellessamme näitä somaattisia periaatteita teemme sitä asahissa muiden somaattisten menetelmien tavoin käyttämällä pääasiassa mielikuvaa, intentiota. Pyrimme toteuttamaan tässä periaatetta: mieli ohjaa, keho seuraa. On tietysti itsestään selvää, että tällaisten asioiden harjoittaminen ja oppiminen voi viedä yhden elämän. Siksi asahissakaan ei pidä odottaa näiden seikkojen suhteen mitään pikaista muutosta. Asahi niin kuin muutkaan somaattiset menetelmät eivät ole mitään pikaruokaa, mutta samalla pitää todeta, että säännöllinen harjoittelu tuottaa hiljalleen myös tulosta. Säännöllinen kehon sisäisen kokemuksen aistiminen alkaa tuottaa arjessa eräänlaisia ”kehollisia oivalluksia”. Huomaamme, että hartiamme ovat koholla ja laskemme ne alas, tulemme tietoiseksi istuma-asennostamme ja ojennamme välillä itsemme suoremmaksi, kun pudotamme kynän, emme mene aina käsi edellä sitä nostamaan, vaan taivutammekin ensin polvet ja pidämme selkämme hyvässä asennossa jne. Tämä on juuri somaattisten menetelmien idea: oppiminen alkaa näkyä arjen toiminnoissa.

Viittasin edellä muutamaan lähteeseen:

Hanna, Thomas:  What is Somatics? This article first appeared in SOMATICS: Magazine-Journal of the Bodily Arts and Sciences, Volume V, No. 4, Spring-Summer 1986. https://somatics.org/library/htl-wis1

Klemola, Timo: Liikunta tienä kohti varsinaista itseä. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta, Vol XII. Tampereen yliopisto 1991.

Varela, Francisco J., Rosch, Eleanor, Thompson, Evan: The Embodied Mind. Cognitive Science and Human Experience. The MIT Press; Revised ed. edition (November 13, 1992).

”8. Jätä heiluri pois ja tee fa-li kamppailuasennosta mihin suuntaan vain, millä voimalla ja liikepituudella vain. 9. Vie fa-li mihin tahansa kamppailutekniikkaan.”

Zhang Chang Wang kirjoittaa kirjassaan ”Tie terveyteen ja hyvinvointiin” sivulla 140, missä hän kuvaa fa-lita, näin: ”Mitä sujuvampaa rentouden ja jännityksen vaihtelu on, sitä suurempi on vastaavasti ulos saatettu voima ja voiman nopeus.” Tähän kaikki edellä olevat harjoitukset ja niiden suoritustapa tähtäävät. Muutos rentoudesta jännitykseen ei voi olla sujuvaa, jos lähtökohta ei ole mahdollisimman rento. Voi olla, että rentoutta voi oppia myös vain seisomalla, mutta helpommin sitä oppii, jos harjoitukseen liitetään dynaamisia rentousharjoituksia.

Edellä kuvatuissa harjoituksissa edetään laajoista liikkeistä kohti lyhyitä liikkeitä. Tämä tarkoittaa etenemistä helposta kohti vaikeaa, vaikka yi quanin yhteydessä pitääkin todeta, että helppokaan ei ole aivan helppo. Mutta tämä on pedagogisesti järkevä etenemissuunta. Ajatus ei tietenkään ole omani. Esimerkiksi Jan Diepersloot, joka toi yi quanin Suomeen 1995, opetti samalla idealla seisomiseen liittyvän ”sisäisen liikkeen”. Hän lähestyi seisomista shi-lin kautta. Aluksi tehtiin shi-li-harjoitusta laajoin liikkein. Sitten liikerataa lähdettiin hiljalleen lyhentämään ja lyhentämään. Jolloin ulkoinen liike hiljalleen pysähtyi, mutta liike jatkui kehon sisässä. Näin siirryttiin ulkoisesta liikkeestä kehon sisäiseen liikkeeseen. Hän kuvasi tätä muutosta liikkeen energiasta kohti energian liikettä.  

Samaa ajatustapaa voidaan käyttää lähestyttäessä fa-litä. Ulkoinen pitkä liike voidaan ikään kuin jalostaa ”puhtaaksi fa-liksi”, missä liikkeellä ei ole pituutta lainkaan. Fa-li tehtynä tavallaan puhtaasti periaatteen tasolla, ilman ulkoista liikettä, siis liikkeen pituutta tai sovelluksen muotoa, on vaikein tapa, miten fa-lin voi ylipäätään tehdä. Koko fa-lin harjoituksen idea on siinä, miten se viedään kamppailutekniikan voiman käytön moottoriksi. Se saa itse asiassa merkityksensä siitä, miten sitä sovelletaan, ja kamppailusovellukset, iskut, heitot, potkut jne. vaativat kaikki erilaisia voiman käytön ja vapauttamisen tapoja. Yi quanissa pätee sama kuin muissakin kamppailulajeissa, että on opeteltava vapauttamaan tai käyttämään voimaa eri tavoin tilanteesta ja tekniikasta riippuen. Fa-li ei tarkoita vain räjähtävää voimaa lyhyessä tekniikassa. Se tarkoittaa myös voiman keskittämistä pitkään tekniikan, esimerkiksi iskun osumakohdassa. Ei ole kamppailutaitoa, missä tekniikat ovat vain viisi tai kymmenen senttimetriä pitkiä. Yi quankaan ei ole sellainen. Siksi fa-lin harjoittelua tulee tehdä ”mihin suuntaan vain, millä voimalla ja liikepituudella vain.” Samoin on myös tärkeää viedä ” fa-li mihin tahansa kamppailutekniikkaan”. Fa-li on kamppailutekniikan voiman moottori, jonka pyrimme yi quanissa kehittämään huippuunsa.

Itse en näe, että on olemassa erikseen ”terveyspuolen” yi quania ja ”kamppailupuolen” yi quania, ja että terveyspuolella fa-li ei ole niin tärkeä. Kaikilla harjoituksilla, niin seisomisasennoilla kuin shi-lin muodoilla, on omat kamppailusovelluksensa. Seisomisharjoitus opettaa koko kehon yhtenäisen voiman (hun yuan li). Shi-li –harjoituksissa opimme saattamaan tämän voiman liikkeelle ja fa-li harjoituksissa opettelemme käyttämään sitä nopeasti. Tämä prosessi on jatkumo, missä kaikki kohdat ovat yhtä tärkeitä.

Jos seuraat tätä progressiota askel askeleelta, niin luulen, että fa-li ei tule tuottamaan sinulle mitään ongelmia. Muutaman vuodenhan tällaiset prosessit aina kestävät, mutta niin pitääkin. Kannattaa edetä askel askeleelta, tehdä yhden vaiheen harjoituksia niin paljon ja niin kauan, että todella ymmärtää, mistä asiassa on kysymys. Jokaiseen edellä kuvaamani vaiheeseen liittyy paljon harjoituksia, joista olen tässä antanut vain esimerkin. Jos saan aikaiseksi, yritän järjestää tästä kuviosta pidemmän seminaarin, missä käymme tarkemmin läpi tässä kuvattuja vaiheita, niiden periaatteita ja niihin liittyviä harjoituksia.

”4. Anna käsien pudota heti takaisin hellalle hieman toiseen kohtaan. Kädet pomppaavat itsestään hellasta kaksi kertaa. Kun opit tämän, voit antaa käsien pomppia hellalla kuin kumipallon. Fa-li on kuin kumipallo, joka pomppii maassa. Opit myös vaihtamaan fa-lin suuntaa, jolloin kätesi ovat kuin laatikkoon heitetty superpallo, joka pomppii seinästä seinään.”

Tämän harjoituksen tarkoituksena on opetella ylittämään se yleinen vaikeus, että jos teet useamman fa-lin perätysten, kehosi alkaa jännittyä liike liikkeeltä. Jo toinen tai kolmas fa-li tuntuu huomattavasti jäykemmältä kuin ensimmäinen. Käsijarru menee itsestään päälle. Optimaalinen tilanne olisi tietysti se, että liikkeen rentous säilyy koko ajan huolimatta siitä, kuinka monta fa-litä teet. Tämä on sama ongelma, mihin wado-karatekat törmäävät tehdessään sellaisia kumite gatoja, joissa tehdään monta perättäistä, lyhyttä, mutta nopeaa lyöntiä tai liikettä. Esimerkiksi kumite gata numero 15 on tällainen. Siinä pitää tehdä nopeasti perättäin kuusi liikettä ja kehon ei pitäisi liikkeiden aikana jännittyä. Se on miltei mahdotonta. Se vaatii juuri sellaista nopeaa jännityksen ja rentouden vaihtamisen kykyä, mitä yi quanissa treenaamme ja mitä perinteinen karateharjoitus ei pidä sisällään lainkaan.

Jotta saisit kätesi pomppimaan hellalla kumipallon tavoin, sinun on liikkeen loppuvaiheessa annettava siihen myös voimaa. Tämä tapahtuu jännitysrefleksin avulla aika lailla itsestään. Jännitysrefleksi luo liikkeeseen sen kimmoisan voiman, minkä avulla kädet jälleen lentävät hellalta takaisin ylös ja josta voit pudottaa ne saman tien myös alas. Voit pudottaa ne yhtä hyvin samaan kohtaan, mutta voit vaihtaa myös paikkaa.

”5. Tutki samalla idealla myös muut perussuunnat.”  Tällä tarkoitan: ”samalla heilurin idealla”. Tee siis käsien heiluriliike, kuten edellisessä harjoituksessa, mutta heitä siitä kädet johonkin muuhun kuudesta perussuunnasta kuin alas. Tämä on helpointa tehdä alas, mutta pienellä tutkimisella löydät, miten säilytät saman idean muissa suunnissa. Anna käsien pompata takaisin samalla tavalla kuin edellisessä harjoituksessa. Käytä hyväksesi kokemustasi putoavasta liikkeestä. Harjoittele tässä vaiheessa myös kuuden perussuunnan lisäksi muita suuntia, esim. ”repäisevä voima”, missä kädet vapauttavat voimat eri suuntiin.

”6. Tee edelleen heilurin kautta, mutta lyhennä putoavaa liikerataa.”  Liikkeellä on aina voima, suunta ja pituus. Tässä ehdotan, että siirryt pitkästä liikeradasta lyhyempään liikerataan. Tässä vaiheessa annat heilurin vielä olla pitkä, mutta putoavan liikkeen lyhyt. Tämä on välivaihe, mistä on sitten helppo pudottaa heiluri kokonaan pois ja siirtyä vapauttamaan voima suhteellisen lyhyeen liikkeeseen, mikä on tavallaan yi quanin tavaramerkki. Pitkään liikkeeseen on helpompi vapauttaa voimaan kuin lyhyeen. Jos harjoittelet lyhyen liikkeen voiman vapautusta heilurin kautta, opit pitämään rentouden vakiona.  Tee tätä harjoitusta paljon alaspäin, mutta harjoittele myös muut voiman suunnat.

”7. Tee kuten edellä, mutta käy jännityksen aikana maksimivoimassa tai lähellä sitä. Huomaa, että voit lisätä voimaa jännitysrefleksin sisällä. Siellä on kyllä aikaa. Jos yrität lisätä voimaa aikaisemmin, liike jäykistyy ja idea katoaa.”  Tällä tarkoitan sitä, että tämä on vaihe, missä voit alkaa enemmän tutkia myös isompia voimia. Harjoitus tuottaa havainnon, että vaikka teet liikettä edelleen refleksinomaisesti, voit lisätä siihen voimaa ikään kuin tämän refleksin sisällä. Varo, että et yritä liikaa. Yrittäminen pilaa rentouden. Vaikka refleksiliike on hyvin nopea, voit löytää sen sisältä aikaa ottaa mukaan enemmän jännitystä. Anna refleksin laueta ja sitten heität siihen hieman lisää löylyä. Harjoituksella löydät, mitä tarkoitan.

Ennen kuin siirryn käsittelemään kolmatta kohtaa, missä tehdään fa-li vapaasti putoavasta liikkeestä, haluan vielä tarkentaa edellistä kuvausta shi-li-harjoituksesta. Kuvasin siinä harjoitusta aktiivisen ja reaktiivisen shi-lin yhdistelmänä. Itse asiassa harjoituksessa ”aktiivisuus” voidaan yhdistää kehon painopisteen liikkeeseen ja ”reaktiivisuus” käsien (eli kontaktipisteen) liikkeeseen. Kuvaamani ajatuskoe, jossa laitat kuminauhan päässä olevan pallon edestakaiseen liikkeeseen kuvaa tätä hyvin. Siinä käsi, jota liikutat on aktiivinen ja se vertautuu kehon painopisteeseen ja kuminauhan päässä oleva pallo on reaktiivinen ja se vertautuu kontaktipisteeseen. Kun pallo on lentämässä liikeratansa toiseen päähän, liikutat kättäsi (aktiivisesti) vastakkaiseen suuntaan, jolloin pallo reagoi tähän liikkeeseen ja vaihtaa myös suuntaa, mutta ikään kuin vaiheen perässä.

Herää myös kysymys, miksi teemme tämän shi-li-harjoituksen käsien riippuessa alaspäin. Yleensähän shi-li-harjoittelu tapahtuu kädet kannateltuina rinnan edessä. Selitys on sama kuin fa-linkin kohdalla, jonka harjoittelun alamme pudottamalla kätemme kuumalle hellalle. Kun teemme  harjoituksen alaspäin, pystymme hyödyntämään vapaasti putoavaa liikettä, josta voima on pudotettu kokonaan pois. Pystymme siis olemaan liikkeessä rennommin kuin, jos tekisimme sitä kädet rinnan edessä kannateltuina. Hyödynnämme siis käsien vapaata pudotusta, joka on, kuten edellä kuvasin, ballistinen liike. Siinä annetaan vain voiman suunta ja lähtövoima ja annetaan käden jatkaa liikettään omalla painollaan. Tällöin shi-li-harjoitus toimii myös rentousharjoituksena, missä rentoutta etsitään vapaan liikkeen kautta. Kun liikkeen suunta on alas, siinä on kaksi rentoutta opettavaa tekijää. Ensinnäkin liikettä ei tarvitse kannatella lainkaan. Jos liike suuntautuu vaikkapa vain 10 astetta etuviistoon, joudumme jo ohjaamaan sitä ja jonkin verran siis kannattelemaan. Toiseksi, voimme hyödyntää maan vetovoimaa ja sen aiheuttamaa putoamisliikettä täysin. Luulen, että shi-li-harjoitusta kannattaa tehdä paljon benji-harjoituksen tapaan suoraan alas, jolloin opitaan löytämään elastiseen voimaan mahdollisimman rento lähtöpiste. Fa-li tarkoittaa räjähtävää siirtymistä rennosta tilasta jännittyneeseen tilaan, ja mitä avoimempi, tavallaan suurempi on tämä väli, rentouden ja jännityksen välinen dynamiikka, sitä suurempi voima fa-lissä. Kun opettelemme avaamaan tätä väliä alas, mihin se on myös helpoin tehdä, se sitten siirtyy myös muihin voiman suuntiin. Kannattaa edetä helpoimmasta kohti vaikeinta.

Mutta sitten kohtaan kolme, joka kuului näin:

”3. Tee vapaa heiluri ja pudota kädet kuumalle hellalle. On tärkeää yrittää olla tekemättä mitään. Jos yrität tehdä fa-lin, se jäykistyy. Ota putoavasta liikkeestä sen rentous ja kuuman hellan mielikuvasta jännitysrefleksi. Silloin fa-li tapahtuu, sitä ei tehdä. Huomaa, että kun kädet putoavat alaspäin, myös painopiste putoaa. Ota haltuun myös painopisteen vapaasti putoava liike. Huomaa siis, että fa-lissä pyrimme ottamaan hallintaan refleksiliikettä, joka on yleensä hallintamme ulkopuolella.”

Tässä on tiiviisti monta asiaa, joista osaa olen jo perustellut. Jaetaan harjoitus osiin, niin sen ideat selkiintyvät.

1. Tee vapaa heiluri.

2. Pudota kädet.

3. Pudota myös painopistettä.

4. Käytä kuuman hellan mielikuvaa.

5. Syntyy jännitysrefleksi.

6. Refleksi on tapahtuma, mikä syntyy itsestään, sitä ei tehdä. Mukana ei siis ole mitään minää, joka tekee jotain. Asia tapahtuu.

1. Lähdetään liikkeelle vapaasta heilurista. Perustelin tätä jo edellä rentouden yhteydessä. Vapaa heiluri opettaa pudottamaan pois kaiken liikkeen kannattelun. Fa-lissä on tärkeää lähteä voiman vapauttamiseen ikään kuin ”nollatilasta”. Kun harjoituksessa jatkuvasti palataan käsien heilutteluun, samalla palataan siis jännitysten kannalta nollatilaan. Tämä vaatii harjoittelua. On opeteltava jännityksen jälkeen pudottamaan pois ponnistus ja kannattelu, jolloin seuraava fa-li lähtee myös nollatilasta. Tämä mahdollistaa useiden fa-liden tekemisen ilman, että jännitykset alkavat kerääntyä kehoon.

2. Pudota kädet. 3. Pudota myös painopistettä. Tässä kuvaan sitä, mitä tuossa edellä kuvasin kehon painopisteen ja kontaktipisteen suhteesta. Liike lähtee painopisteen pudottamisella, jolloin kädet seuraavat. Kun painopiste lähtee nousemaan, kädet vielä jatkavat putoamistaan. Fa-lissä tämä on nopea tapahtuma. Paino putoaa ja samalla se myös heitetään hieman etujalan päkiälle, joka lepää maassa kantapää ilmassa, jolloin myös nilkan elastinen voima saadaan mukaan vahvistamaan liikettä. Voima ikään kuin kimpoaa silloin ylös kummastakin jalasta, mutta etujalan nilkka ja polvi ovat liikkeessä mukana vahvojen jousten tavoin.

4. Käytä kuuman hellan mielikuvaa. 5. Syntyy jännitysrefleksi.  Yksi tapa lähestyä fa-litä ja siinä nopeasti tapahtuvaa muutosta rennosta jännittyneeksi on ymmärtää se kehon automaattisena refleksinä. Keholla on tämä nopean jännittymisen ja räjähtävän liikkeen kyky, mitä se käyttää esimerkiksi tilanteessa, missä vahingossa nojaat kuumaan hellaan. Räjähtävä liike tapahtuu silloin itsestään, sitä ei tehdä. On myös muita mielikuvia ja tapoja lähestyä fa-litä, mutta kuuman hellan mielikuva ja sen synnyttämä refleksiliike on ehkä niistä helpoin. Näin ainakin itse koen. Useilla meillä on kokemus, miten kehomme reagoi kuumaan pintaan, kynttilän liekkiin tai vastaavaan. Jos meillä on tämä kokemus, saamme siihen liittyvän mielikuvankin eläväksi ja helposti toimivaksi.

6. Refleksi on tapahtuma, mikä syntyy itsestään, sitä ei tehdä. Mukana ei siis ole mitään minää, joka tekee jotain. Asia tapahtuu. Tämä on tärkeä huomata, sillä olemme usein liian tietoisia, että yritämme tehdä fa-lin. Yritys synnyttää helposti jännityksen. Vasta, kun on oppinut tekemään fa-lin rennolla tavalla, ei ole väliä, miten siihen lähtee. Mutta oppimisprosessissa kannattaa edetä niin, että ei yritä mitään, vaan antaa tapahtua. Niinhän refleksi toimii: se vain tapahtuu ja huomaammekin sen vasta, kun se on jo tapahtunut.

Tämän kohdan selittäminen tuli tehtyä vain kahdella lauseella:

2. Elastinen shi-li.  Esim: pudota kädet alas kuin benji-köydet.

Totesin edellä, miten rentouden löytäminen on vaikeaa. Niin on liikkeen elastisuudenkin. Kun olen opettanut tätä benji-köysiharjoitusta, olen huomannut, että ideasta on vaikea saada kiinni. Nyt luulen ymmärtäväni, mistä se johtuu. Luulen, että se johtuu siitä, että olemme jumiutuneet vain kahteen shi-li-harjoitusten kategoriaan: reaktiiviseen ja aktiiviseen.

Mutta ensin benji-harjoituksen kuvaus. Seiso pallo vatsan edessä. Kuvittele, että kummatkin kätesi ovat paksut benji-hyppääjän köydet. Heitä kädet alas pudottamalla painopistettä ja anna käsien venyä benj-hyppääjän köyden tavoin. Kun köydet kiristyvät alhaalla, työnnä jaloillasi ja koko kehollasi ylös, jolloin käsien liike jatkuu ylöspäin ja kuminauhat löystyvät. Pudota taas painopiste alas, jolloin kädet putoavat alas ja venyvät.

Muutama harjoitukseen liittyvä tärkeä idea. Ensinnäkin: käytä mielikuvaa. Kuvittele, että käsiesi lisäksi koko kehosi on yksi elastinen benji-köysi. Tämä mielikuva auttaa sekä käsien, että koko kehon elastisen liikkeen löytämisessä. Toiseksi: ole tietoinen käsiesi ja koko kehosi eksentris-konsentrisesta liikkeestä. Lihas-jänne-kalvoketjut venyvät ja sitten supistuvat. Ketjujen venyminen synnyttää jousimaisen jännityksen, josta vastakkainen liike eli supistuva liike lähtee. Aisti tämä jännityksen ja rentouden elastiselta tuntuva vaihtelu. Kolmanneksi: ole harjoituksessa tietoinen painopisteen ja kontaktipisteen liikkeiden suhteesta. Liike syntyy tämän suhteen ajoituksen hallinnasta. Otapa mielessäsi käteesi kuminauha, jonka päähän olet kiinnittänyt pallon. Miten saat pallon liikkumaan vaakatasossa, siis lattiansuuntaisesti ja jatkuvana liikkeenä. Kun laitat pallon liikkumaan vasemmalle, kätesi heilahtaa ensin vasemmalle. Kun vaihdat liikkeen suuntaan, kätesi heilahtaa oikealle, kun pallo vielä lentää vasemmalle. Samoin liikeradan toisessa päässä. Sinun on heilautettava kättäsi vasemmalle, kun pallo lentää vielä oikealle. Vietynä benji-harjoitukseen kätesi on vartalon painopiste vatsalla ja pallo on kontaktipiste kädessä. Painopisteen suunta vaihtuu aina ennen kontaktipisteen suuntaa ja vetää elastisesti kontaktipisteen perässään. Tämä on yksi tärkeimmistä shi-lin, fa-lin ja tui-shounkin periaatteista ja siksi on ihmeellistä, että siitä puhutaan niin vähän. Elastisen liikkeen löytäminen ainakin helpottuu huomattavasti, jos tiedostaa näiden kahden pisteen liikkeiden suhteen ja ajoituksen.

Kirjoitin tuossa alussa, että ongelma voi olla, että olemme jumiutuneet vain kahteen shi-li-harjoitusten kategoriaan: reaktiiviseen ja aktiiviseen. Jos nämä ovat hukassa, niin palautan ne mieleen. Shi-li-harjoitus aloitetaan yleensä reaktiivisella ajoituksella: kuvitellaan, että esimerkiksi vedessä kelluva lankku lähtee liikkeelle ja vastataan siihen omalla voimalla. Eteenpäin menevän lankun liikkeeseen vastataan vetävällä voimalla, jolloin lankku pysyy paikallaan. Me siis reagoimme mielikuvan liikkeeseen: liike on reaktiivinen. Aktiivisella shi-lillä tarkoitetaan päinvastaista tilannetta: mielikuva on paikallaan, esimerkiksi lankku, puu tai vuori, ja me työnnämme tai vedämme sitä. Silloin liike on aktiivinen. Esiin nousevat voimat ovat samoja, mutta niiden syntytapa mielessä on erilainen. Tämä näyttää muuten hienolla tavalla yi quanin syvällisyyden ja hienovaraisuuden.

Mutta olin sanomassa, että benji-harjoitus on vaikea, koska se ei osu näihin luokkiin. Siinä tulee esiin kolmas kategoria, mikä on aktiivisen ja reaktiivisen yhdistelmä. Liike lähtee aktiivisesti pudottamalla painopiste, siihen kädet reagoivat ja lähtevät putoamaan. Putoaminen voidaan nähdä vapaana (rentous-jutussa kuvatulla tavalla) vaikka se ei aivan vapaa ehkä olekaan. Liike on tavallaan tässä vaiheessa ballistinen. Käsi on kuin kuminauhan päässä oleva kuula, mikä on vapaassa pudotuksessa ennen kuin kuminauha alkaa venyä. Kun kädet alkavat venyä, keho reagoi tähän nostamalla painopistettä ylös (työntämällä jaloilla ja ojentamalla selkää). Tämä aiheuttaa käsien elastisen kiristymisen, jolloin niiden liikesuunta vaihtuu. Tämä on reaktiivinen, eräänlainen pomppaava liike. Kun kädet kohoavat ylöspäin, pudotan aktiivisesti jälleen painopisteen alas ja kierros alkaa alusta. Näyttäisi siis siltä, että tässä harjoituksessa aktiivinen vaihe muuttuu reaktiiviseksi ja taas aktiiviseksi jne. Kun teet tätä harjoitusta, pudota mielestäsi pois ajatus, teetkö reaktiivista vai aktiivista shi-litä, teet kumpaakin!

Huomaa harjoituksessa myös, että siinä ikään kuin ”päästetään irti”. Tämä synnyttää alaspäin putoavan vapaan liikkeen. Vapaata liikettä ei tarvitse kannatella. Liike on siinä mielessä ballistinen kuin lentävän kuulan liike on. Kun sille on annettu voima liikkeelle lähtiessä, tämä voima ei enää saata sitä. Ajatus ballistisesta liikkeestä auttaa myös rentouden etsimisessä. Voi olla että täysin vapaa putoava liike on ihmiselle mahdoton, mutta mielikuvana se on ainakin toimiva ja auttaa rentouden syventämisessä.

On löydettävä hidas elastinen voima, jotta sen voi tehdä nopeasti. Zhan zhuang, shi-li ja fa-li muodostavat jatkumon, missä voima on koko ajan sama, mutta se tila ja aika, missä sitä vapautetaan vaihtelee.

Tästä taitaakin tulla sarja, sillä kuvasin edellisessä jutussa vaiheet aika lyhyesti. Katsotaanpa ainakin joitakin vaiheita uudelleen tarkemmin:

1. Etsi vapaasti putoava liike heiluttelemalla käsiä.

Rentouden harjoitteleminen ja sen löytäminen on yksi yi quanin vaikeimmista mutta myös tärkeämmistä asioista, koska siitä rippuu kaikki muu. Jos et ole rento, liikut koko ajan käsijarru päällä ja voiman vapauttaminen tai ylipäätään nopea liike on tässä tilassa mahdotonta. Rentous on kuitenkin vaikea pelkästään käsitteenäkin. Lännessä yleisin tapa ymmärtää rentous on, että pudotetaan pois kaikki kannattelu. Tyypillisissä rentousharjoituksissa maataan selällään ja jäädään lattian kannattelun varaan. Sitten erilaisilla mielikuvilla syvennetään tätä rentoutta. Tilasta voi myös käyttää käsitettä ”veltto”. Jos emme kannattele itseämme, olemme mahdollisimman velttoja. Veltto ja rento merkitsevät suomenkin kielessä suunnilleen samaa asiaa. Niiden vastakohta on ”jännittynyt”.

Kiinan ”sung” tai  ”fong sung” käännetään rentoudeksi (engl. relaxation), mutta merkitseekö se samaa kuin edellä kuvaamani ”rentous”? Netistä löytyy tästäkin asiasta hyviä artikkeleita. Tästä ovat erityisesti kirjoittaneet kiinan kielen taitoiset tai-chin harrastajat, koska tai-chissa rentous on aivan keskeistä. Tai-chi –opettaja Robert Chuckrow esittelee kiinan rentous-sanan merkitystä artikkelissaan ”Cultivating the Correct Internal State in T’ai-Chi Movement”.  Vanha kiinan rentoutta kuvaava merkki sisältää männyn, jonka oksat riippuvat alaspäin.

鬆 / 松

Yllä olevassa kuvassa ovat rinnakkain vanha merkki vasemmalla ja uusi oikealla. Vanhassa merkissä on myös hiukset, uudessa merkissä vain mänty. Chuckrowin tulkinta merkistä kuvaa mielenkiintoisella tavalla suoraan yi quanin seisontaharjoitusta. Merkissä on kaksi puolta yang ja yin: runko on yang ja alaspäin riippuvat oksat yin. Tämä sopii yi quanin seisomisharjoitukseen kuin nyrkki silmään. Myös seisomisharjoittelussa on runko, joka kannattelee asentoa, mutta kädet ovat kuin oksat, jotka riippuvat rungosta mahdollisimman rentoina. Oksat eivät kuitenkaan ole irrallaan rungosta, vaan oksat ovat rungon kanssa samaa puuta. Oksien ja rungon yhteys on tukeva, mutta joustava. Kun siis kiinalainen opettaja käyttää opettaessaan sanaa ”sung”, mihin hän viittaa? Viittaako hän rentouteen vai ainakin yhtä paljon koko kehon yhteyteen ja siihen tapaan, miten voimaa kannatellaan kuin puun runko kannattelee oksiaan.

Chuckrow kuvaa myös artikkelissaan, että tai-chi-mestari Yang Cheng-fu käytti usein rentoutta kuvatessaan termiä ”sung kai”. Tämäkin on mielenkiintoista yi quanin kannalta. ”Kai” nimittäin merkitsee laajentumista, avautumista, aktivaatiota. Jos siis seistessämme haluamme olla ”sung kai”, meidän tulee rentouden, juuren, kehon yhtenäisyyden ja kannattelun lisäksi olla myös aktiivisesti laajentuva. Mutta juuri näinhän me yi quanissa seisomme.

Emme pyri seisoessamme velttouteen tai pudottamaan pois kaikkea kannattelua vaan päinvastoin, etsimme optimaalista tapaa kannatella asentoa ja käsiä, mutta mahdollisimman pienellä ja koko kehosta lähtevällä voimalla. Eli rentous, mitä tavoitellaan ei ole samaa, kuin mitä rentous-sanalla yleensä esimerkiksi suomen kielessä tarkoitamme. Emme etsi rentoutta, vaan rentoa tapaa kannatella itseämme hyvässä asennossa. Juuri siihen ilmeisesti kiinalainen termi ”sung” viittaakin, mutta suomalainen termi ei. Käsitteillä on siis väliä.

Jos on näin, niin miksi sitten esitän, että on tärkeää opetella täysin veltto liike, vapaasti putoavan käden liike. Siksi, että jos meillä ei ole kokemusta ja kykyä tehdä täysin velttoa liikettä, emme pysty löytämään mahdollisimman rentoa, mutta kannateltua liikettä tai asentoa, koska emme edes tiedä kokemuksesta, kuinka paljon käytämme asennossamme tarpeetonta voimaa. Se löytyy, kun pudotamme voimaan kokonaan pois ja olemme täysin velttoja. Optimaalinen kannattelu, jota itse asiassa kutsun rentoudeksi löytyy tutkimalla velttouden ja rentouden rajapintaa. Vapaasti putoava liike antaa tähän mahdollisuuden. Sen avulla voidaan tutkia sitä, missä liikkeen velttous muuttuu rentoudeksi, missä vapaa pudotus muuttuu liikkeen hallinnaksi. Tekemällä tällaisia harjoituksia opimme tunnistamaan myös staattisissa asennoissa ylimääräiset jännitykset.

Teemme joskus yi quan treeneissä niin, että heiluttelemme ensin käsiä edes takaisin, sitten kuvittelemme, että edestä ylhäältä meitä kohti lentää pallo, jonka nappamme kiinni käsiemme väliin ja laskemme sen hitaasti alas rinnan eteen, jolloin päädymme seisomisasentoon. Tämä mahdollistaa, että voimme tutkia velttouden muuttumista rennoksi kannatteluksi, johon sitten jäämme seisomaan.

Sekä shi-li, että fa-li perustuvat rentouden ja jännityksen vaihteluun. Jos emme ymmärrä syvällisesti rentoutta, meidän on hyvin vaikea, miltei mahdotonta edistyä näissä harjoituksissa.

Olemme harjoitelleet yi quan –treeneissä nyt monen muun asian lisäksi fa-litä eli räjähtävään voiman tuottoa.  Koska asia on monitahoinen ja vaikea, kirjoitan tähän ajatuksia, joita olen yrittänyt treeneissä opettaa. Fa-li on tietysti yi quanin edistynyttä tekniikkaa, jonka suorittaminen vaatii jo muutaman vuoden perusharjoittelua eli seisomista (zhan zhuang) ja voimankoittoharjoitusta (shi-li).  Ei pidä kuitenkaan ajatella, että se olisi jotenkin ylivoimaisen vaikea tai mahdoton oppia. Fa-litä ei pidä mystifioida. Kyse on vain taitavasta kehon käytöstä, jota yritän seuraavassa kuvata.  Kuvaan seuraavassa siis yhden tavan lähestyä yi quanin fa-li-tekniikkaa.

Seisomisella rakennetaan koko kehon yhtenäinen voima ja myös voiman ”sisäinen liike” eli kuuteen perussuuntaan toteutettava ”sisäinen voima”. Opitaan siis jännittämään ja rentouttamaan eri voimien suuntaan käytössä olevia kehon läpi kulkevia lihas-jänne-kalvoketjuja. Yi quanissa tätä asiaa harjoitellaan tyypillisesti ottaen voiman vastus mielikuvasta: vedetään ja työnnetään esimerkiksi kuviteltua veden päällä kelluvaa lankkua. Harjoitusta ei kuitenkaan tehdä vain mielessä, vaan työntämisen/vetämisen mielikuva synnyttää saman hermostollisen aktivaation kuin mikä syntyy, jos oikeasti työnnän/vedän lankkua. Syntyy siis myös työntämisen/vetämisen synnyttävä lihastoimintaketjujen jännityksen ja rentouden vaihtelu. Tätä voidaan yi quanissa kutsua ”sisäiseksi liikkeeksi”. Yleensä mukaan kuitenkin tulee pieni mikroliike, jolloin fysiologiselta kannalta kyse on eksentrisestä lihastyöstä, jossa on mukana konsentrinen lihastyö antamassa liikkeelle vastus. Jos liikettä ei ole lainkaan, lihastyöskentely on isometristä. Kyseessä on siis monitasoinen harjoitus, missä opetellaan aktivoimaan ja hermottamaan eri voima (kuusi suuntaa) kannattelevia lihastoimintaketjuja. Niitä myös oikeasti kuormitetaan, jolloin myös niiden voima kasvaa.

Shi-li –harjoituksessa voi nähdä kaksi tasoa, joihin liitetään kaksi mielikuvatyppiä: tasainen vastus ja elastinen vastus. Seistessä edellä kuvattu lankkumielikuva antaa voimien suunnat. Shi-lissä lankun annetaan oikeasti liikkua, jolloin harjoitus menee liikkeen tasolle. Voiman koitto tarkoitta todellisen voiman tutkimista. Erilaisilla mielikuvilla etsitään eri suuruisia vastuksia liikkeeseen. Välillä harjoitellaan hyvin kevyellä mielikuvalla, välillä raskaammalla. Mitä raskaampi mielikuva, sitä voimakkaampi jännityksen ja rentouden vaihtelu ja sitä enemmän harjoitus menee voimaharjoittelun puolelle.

Elastinen mielikuva, esimerkiksi kuminauha, vie painon eksentrisen lihastyön harjoittamiseen. Kun jännitetään pitenevää lihaskalvoketjua, saadaan sen kuminauhamainen, ponnistava voima esiin. Tätä kutsutaan myös plyometriseksi harjoitteluksi. Plyometrisessä harjoituksessa voima otetaan yleensä ulkoisesta painosta, yi quanissa kehon vastakkaisista lihastoimintaketjuista. Jotta ylipäätään voi saada fa-lin toimimaan järkevällä tavalla, on löydettävä tämä koko kehon elastinen voima. On siis tehtävä elastista shi-litä ainakin kaikkiin kuuteen perussuuntaan. Kannattaa huomata, että yi quan ei ole mitenkään erityinen taito elastisen voiman harjoittelun suhteen. Monissa kiinalaisissa kamppailutaidoissa on elastisen voiman harjoitteita. Tunnetuin näistä lienee Shaolinin yijinjing, joka lienee yi quaninkin shi-li-harjoitusten taustalla. Kirjastani Zen-karate (1997) löytyy sama harjoitus wado-ryun Naihanchi-kataan sovellettuna. Elastisen voiman harjoitteleminen on fa-lin edellytys. Fa-li on sama asia, mutta nopeammin tehtynä.

Fa-lihin päästään nopeuttamalla elastista shi-litä. Sitä kannattaa tutkia vaiheittain. Suurin osa harjoituksista opetteluvaiheessa kannattaa tehdä maksimivoiman alapuolella. Fa-lin tekniikka kannattaa rakentaa huolella. Jännitys pilaa voiman vapauttamisen ja siksi erityistä huomiota on kiinnitettävä rentouden hankkimiseen ja siihen, miten rentoutta ylläpidetään liikkeessä. Tähän yksi ratkaisu on tutkia vapaasti putoavaa liikettä. Vapaasti putoava liike on rennoin/ veltoin liike, mihin ihminen voi kyetä. Vapaasti putoavassa kädessä ei ole voimanponnistusta lainkaan. Jos siinä sellaista on, se ei putoa vapaasti. Tunnemme vapaasti putoavassa liikkeessä lihasjännitysten käsijarrun heti. Jaan seuraavassa fa-li-prosessin yhdeksään vaiheeseen. Lähden liikkeelle rentoudesta ja elastisesta shi-listä.

1. Etsi vapaasti putoava liike heiluttelemalla käsiä. Teemme treeneissä aina muutaman asahin rentousliikkeen. Tämä on eniten laiminlyöty alue yi quanin harrastajien keskuudessa. Todellinen rentous vaatii rentousharjoittelua. Dynaaminen eli liikkeen avulla tapahtuva harjoitus on tässä parasta, koska yi quan vaatii nimenomaan liikerentoutta. Mitä enemmän saamme pudotettua kehon käsijarruja pois, sitä räjähtävämmän liikkeen saamme aikaiseksi.

2. Elastinen shi-li.  Esim: pudota kädet alas kuin benji-köydet.

3. Tee vapaa heiluri ja pudota kädet kuumalle hellalle. On tärkeää yrittää olla tekemättä mitään. Jos yrität tehdä fa-lin, se jäykistyy. Ota putoavasta liikkeestä sen rentous ja kuuman hellan mielikuvasta jännitysrefleksi. Silloin fa-li tapahtuu, sitä ei tehdä. Huomaa, että kun kädet putoavat alaspäin, myös painopiste putoaa. Ota haltuun myös painopisteen vapaasti putoava liike. Huomaa siis, että fa-lissä pyrimme ottamaan hallintaan refleksiliikettä, joka on yleensä hallintamme ulkopuolella.

4. Anna käsien pudota heti takaisin hellalle hieman toiseen kohtaan. Kädet pomppaavat itsestään hellasta kaksi kertaa. Kun opit tämän, voit antaa käsien pomppia hellalla kuin kumipallon. Fa-li on kuin kumipallo, joka pomppii maassa. Opit myös vaihtamaan fa-lin suuntaa, jolloin kätesi ovat kuin laatikkoon heitetty superpallo, joka pomppii seinästä seinään. Huomaa, että tämä toimii vain jos ilmassa lentävä pallo on täysin vapaa, siis täysin rento. Lihasketjujen ponnistava voima heittää kädet aina kohti seuraavaa seinää. Anna fa-lin tapahtua, älä tee sitä. Jos pyri tekemään sen, jäykistyt.

5. Tutki samalla idealla myös muut perussuunnat.

6. Tee edelleen heilurin kautta, mutta lyhennä putoavaa liikerataa.

7. Tee kuten edellä, mutta käy jännityksen aikana maksimivoimassa tai lähellä sitä. Huomaa, että voit lisätä voimaa jännitysrefleksin sisällä. Siellä on kyllä aikaa. Jos yrität lisätä voimaa aikaisemmin, liike jäykistyy ja idea katoaa.

8. Jätä heiluri pois ja tee fa-li kamppailuasennosta mihin suuntaan vain, millä voimalla ja liikepituudella vain.

9. Vie fa-li mihin tahansa kamppailutekniikkaan.

Tein myös videon edellä kuvatuista vaiheista, jonka löydät alta. Jos saan aikaiseksi, yritän pitää myös päivän tai kahden seminaarin tästä aiheesta.

Lupasin sadannen huomioni asahista vielä tämän vuosikymmenen puolella ja tässä se on. Se on sisällysluettelo. Kun vuosi on vaihtumassa, niin meillä on tapana kääntyä katsomaan mennyttä. Katson tässä nyt lyhyesti asahin viimeistä kymmentä vuotta blogieni valossa. Näen siitä hyvin, miten energiani ja mielenkiintoni asahin kehittämistyössä on vaihdellut. Ensimmäiset viisi vuotta siitä, kun lähdin omille teilleni eli vuodet 2008-2013 ovat olleet tasaista aikaa. Oli ajatus, että asahi tuli tehtyä aika valmiiksi ja mitään suuria kehitystarpeita ei ollut. Blogejakaan ei syntynyt.  Keskityin sitten sen kuvaamiseen, miltä asahi tuolloin näytti. Kirjoitin siitä kirjan ”Asahi – tietoisen liikkeen taito” vuonna 2013 ja se julkaistiin seuraavana vuonna.  Jatkoin tätä kirjoitusprojektia 2015 ja seuraava kirja ”Asahi – syväsukellus kehomieleen” ilmestyi 2016. Perus-asahi näyttää edelleen samalta.

Vuonna 2017 näkyy käänne. Kirjoitin tuona vuonna asahista 34 blogia, eli blogi 1,5 viikon välein. Tämä johtui siitä, että työskentelin tosissani Syvä-asahin kehittämisen parissa. Olin tullut siihen tulokseen, että ohjaajille on annettava enemmän. Minulla oli runsaasti kokemusta ja materiaalia asahin periaatteiden harjoittelemisesta, asahin kiinalaisista taustataidoista jne., joista asahin ohjaajille olisi paljon hyötyä. Kehitin aluksi kuusi, myöhemmin sitten kymmenen Syvä-asahin jatkokoulutuspäivää ja niille kattavan sisällön, joiden avulla ohjaajat voisivat halutessaan todella syventää asahi-taitonsa uudelle tasolle. Sitä työtä teen edelleen Asahi-Akatemian puitteissa.

Alla siis tähänastisten asahi-blogieni sisällysluettelo. Otsikoista voi hyvin nähdä, millaisen myllyn pyörimisen tuloksena asahi ja erityisesti Syvä-asahi on nyt sitä, mitä se on. Luulen, että nyt seuraa jälleen uusi tyyni jakso. Paukut ovat aika vähissä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Saan aina joskus postia siitä, että olen tällä työlläni pilannut asahin ja sen maineen. Tällainen palaute saattaa tietysti innostaa minut vielä uusiin ponnistuksiin :).

2019

Lyhyt huomio asahista ja ymmärryksestä

Mitä on Asahi Budo?

Lyhyt huomio asahista ja tarinoista

Vielä pari huomiota kontaktista asahissa

Mielikuvien käyttö asahissa

Kontakti-asahi on syntynyt!

Asahin liikuntapyramidi

Asahi tienä kohti varsinaista itseä

Keppi-asahia voimatangolla

Asahi, kamppailutaidot ja ”sisäinen voima”

Asahin kymmenestä jatkokoulutuspäivästä

Asahi ja hengittämisen taito, osat 1 – 5

Onko asahi “mindfulnessia”, osat 1 – 5

2018

Asahi III – hidas liike, hiljainen mieli

Asahi ja työergonomia

2017

Tarinoita asahin taustasta, osat 1 – 2

Lyhyt huomio asahista ja laulamisesta

Asahi ja kehotietoisuuden harjoittaminen

Mitä on ”voima-asahi” ja miten se eroaa painoharjoittelusta

Syvä-asahi -nimen käytöstä

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osat 1 – 7

Lyhyt huomio vajoamisesta ja tasapainosta asahissa

Asahin opettajat opettavat taitoa, eivät jumppaa

Asahi-käsi

Liikkeen jatkuvuudesta

Tasapainosta ja juuresta asahin liikkeissä

Asahista kohti Syvä-asahia ja FK-ohjelmaa

Kehon, mielen ja hengityksen harmoniasta

Lyhyt huomio sisäisestä ja ulkoisesta liikkeestä

Asennosta, asahista ja siitä, mikä on yksi

Syvä asahin liikesarja maaten

Pystylinjauksen periaate asahissa

Asahista aamurituaali

Somaattisista menetelmistä, asahista ja liikkumisen taidosta

Asahin tie ja taito

Asahi ja kamppailutaidot

Muutama huomio katasta ja asahin harjoittamisen taidosta

Syvä-asahin ohjaajakoulutus alkaa

Liikkeen kauneudesta, taiteesta ja asahista

Miten rakennan asahi-tunnin?

Onko Asahi Health® -ohjaajakoulutus muuttunut?

Miksi asahi on niin helppoa ja niin vaikea oppia?

2016

Miksi asahi-ohjaajien on syytä kehittää asahi-taitojaan?

Korkean paikan harjoittelua asahilla

Asahi ja lääketiede

Asahi ja aivopuoliskomyytti

Kymmenen vinkkiä asahin harrastajille

Asahin syventäviä koulutuksia syksyllä 2016

Asahi-Sport

Mistä asahi on peräisin?

2015

Tietoinen liike ja liikkeen sisäinen hallinta, 1-3

Asahi I, opasvihko

Asahia tuolilla 1-18

2014

Muuttuuko liikunta?

Asahi – syväsukellus kehomieleen

Asahi ei ole liike vaan mielentila!

Vielä pari huomiota lihastoimintaketjuista

Muutama huomio siitä, miten biomekaaninen kuvaus voi mennä pieleen

2013

“Asahi – tietoisen liikkeen taito”

Asahista kohti ”Syvä-asahia” ja uutta liikunnan paradigmaa

2009

Mitä on kävelyn ja juoksun välissä?

Mikä tekee asahista menetelmän?

Hengityksestä

Ajatuksia asahista 1-2

Otsikko kuulostaa filosofiselta ja vähän onkin sitä. Huomasin, että olen kirjoittanut kohta 100 blogia asahista viimeisen kymmenen vuoden aikana. Aloitin näiden blogien kirjoittamisen syyskuussa 2009 ja nyt vuosi 2019 on kääntymässä loppua kohti. Itse asiassa siis 11 vuotta tulee nyt täyteen. Tämä on 99. blogi. Yhden ehdin tehdä vielä ennen vuodenvaihdetta, niin saan tasaluvun täyteen. Tänä aikana olen myös kirjoittanut pari kirjaa asahista ja kolmas on loppumetreillä. Miksi sitten kaikki tämä kirjoittaminen? Siihen on kaksi selitystä. Ensimmäinen on se, että olen käytännössä koko ikäni harrastanut kirjoittamista. Se on minulle miltei yhtä luontevaa kuin hengittäminen. Toinen ja ehkä tärkeämpi selitys on se, että filosofina haluan ymmärtää ilmiöitä. Olen ikäni tutkinut useampia kehon ja mielen harjoittamisen taitoja oppinut sen, että taidot eivät ole pelkästään tekniikkaa, joka opitaan toistoilla, vaan oppiminen vaatii myös taidon ymmärtämistä. Ymmärtäminen ja taidon oppiminen ovat mielenkiintoisessa vuorovaikutuksessa, jota haluan tässä blogissa hieman avata enemmän. Kaikki kirjoittamiseni perustuu siihen, että en halua opettaa vain taitoa, vaan haluan siirtää myös taitoon liittyvää ymmärrystä.

Eivät kaikki taidot tietenkään vaadi mitään erityistä ymmärtämistä. Malli riittää. Opimme kävelemään, vaikka emme sen kummemmin ymmärrä, miten se tapahtuu. Opimme ajamaan polkupyörällä, hiihtämään jne. Asahiakin opimme mallista ja toistamalla tiettyyn rajaan asti. Fyysisen liikkeen oppiminen vaatii mallisuorituksen, ehkä hieman sanallista selitystä, mutta erityisesti se vaatii toistoja.

Milloin sitten taidon ymmärtäminen tulee tärkeäksi? Se tulee tärkeäksi silloin, kun taidon harjoittelun päämäärä käy monimutkaisemmaksi. Selitän asiaa asahin avulla. Asahikin on taito, se on kehon ja mielen harjoittamisen taito. Jo tämä lause sisälsi ajatuksen, joka ei ole helppo ymmärtää, kun totesin, että asahi on muutakin kuin fyysistä liikettä. Se on myös mielen harjoittamista. Tästä olenkin kirjoittanut paljon. Tässä tulee esiin asahin monitasoisuus. Korostan omassa opetuksessani aina asahin kolmitasoisuutta: asahi on 1. terveysliikuntaa, 2. se on somaattinen menetelmä ja 3. se on kehomieliharjoitus.  Yksinkertaistaen voisi sanoa, että asahin terveysliikuntataso ja siitä hyödyn saaminen ei vaadi mitään erityistä ymmärtämistä. Kun pyörität hartiaa tai taivuttelet selkääsi, liikkeen terveysvaikutus on siinä läsnä huolimatta siitä, ymmärrätkö sitä tai et. Sama juttu, kun menet lenkille. Saadaksesi lenkkeilyn terveyshyödyt, voit juostessasi kuunnella äänikirjoja tai musiikkia, voit ajatella, että juoksullasi ei ole mitään vaikutuksia, niin niitä on silti. Tällaisen liikunnan ymmärtäminen sinänsä ei vaikuta siihen, mitä vaikutuksia sillä on. Tämä koskee kaikenlaista jumppaa.  Asahin terveysliikuntataso on tällainen.

Heti, jos alamme puhumaan asahista vaikkapa somaattisena menetelmänä ja sen periaatteista, mukaan astuu myös käsityksemme siitä, mitä tällainen harjoittelu on, mitä sillä tarkoitetaan, miten sen ymmärrämme. Se vaatii silloin myös ajattelultamme enemmän. Jotta saamme kaikki asahin periaatteet mukaan tekemiseemme, sitä hyödyttää suuresti, jos myös ymmärrämme niiden merkityksen. Tämän ymmärryksen kautta pystymme toteuttamaan niitä liikkumisemme yhteydessä paremmin. Jos emme ylipäätään ymmärrä esimerkiksi hyvän pystylinjauksen merkitystä arkiseen olemisemme, sen harjoittaminen asahinkaan yhteydessä ei avaudu. Sama pätee muihinkin asahin periaatteisiin: koko kehon liikkeeseen, hengitykseen, liikkeen jatkuvuuteen jne. Monimutkaisemmaksi asian tekee vielä se, että jokainen asahin periaate avautuu moneen suuntaan. Tällä tarkoitan, että periaatteet ovat hyvin syvällisiä ja monitasoisia itsessään ja niitä voidaan selittää ja ymmärtää monesta näkökulmasta. Kirjoitin esimerkiksi joskus koko kehon liikkeen periaatteesta, ”kokemuksellisesta biomekaniikasta”, seitsenosaisen blogisarjan. Hengityksen periaatteesta kirjoitin viisiosaisen blogin. Kaikissa näissä blogeissa olen yrittänyt selittää, miten nämä periaatteet voi ymmärtää ja sen kautta ottaa tietoisemmin mukaan harjoitteluun. Asahin periaatteet eivät siis ole pelkästään liikkeitä, jotka opitaan mallista kopioimalla, vaan niiden oppimisen edellytys on myös niiden perusulottuvuuksien ymmärtäminen.  Siksi niitä kutsutaan periaatteiksi. Periaatehan tarkoittaa jotakin yleistä mallia tai sääntöä, mitä sovelletaan sitten yksittäisiin tekniikoihin. Koko periaatteen käsite vaatii jo sen, että ylipäätään ymmärretään, mitä periaatteella tarkoitetaan.

Asia menee vielä monimutkaisemmaksi, jos mukaan otetaan asahin kolmas taso: kehomieliharjoitus. Sellainen ymmärrys, että liikkeen avulla voidaan harjoittaa myös mieltä, vaatikin jo sitten todellista perehtymistä asiaan. Tämä taso ei todellakaan ole mitenkään automaattisesti mukana asahin liikkeessä.  Annan esimerkin kuinka vaikeasti ymmärrettävästä asiasta tässä on kyse. Olin mukana eräässä Suomessa järjestetyssä tieteellisessä mindfulness-seminaarissa, missä eräs psykologian professori piti esitelmän mindfulness-perustaisista terapiamuodoista.  Samaan aikaan maailmalla oli menossa jääkiekon mm-kisat. Hän otti esimerkiksi keskittymisharjoituksesta jääkiekko-ottelun katsomisen televisiosta. Olin aika hämmästynyt, kun hän totesi, miten nyt kaikilla meillä on mahdollisuus harjoitella keskittymistä katsomalla illalla telkkarista jääkiekkomatsia. On tietysti selvää, että kun katsomme elokuvaa tai jääkiekko-ottelua, huomiomme pysyy silloin kohteessaan pitkiäkin aikoja, mutta tällaista huomion suuntaamista ei voida verrata siihen huomion suuntaamiseen, mikä tapahtuu meditatiivisissa harjoituksissa. Psykologian professori, johtuen varmaankin siitä, että hänellä ei itsellään ollut mitään kokemusta meditatiivisista harjoituksista, ei kyennyt näkemään tätä eroa. Asia on monimutkainen, enkä syvenny siihen tässä. Halusin tällä esimerkillä vain nostaa esiin sen, miten vaikeaa länsimaisessa kulttuurissa on ymmärtää mielen harjoittamista, koska siihen ei ole mitään valmiita viitekehyksiä, ei mieltä tutkivissa tieteissäkään.  Itse olen pyrkinyt kehittelemään tällaisia ymmärtämisen tapoja perustuen länsimaiseen filosofiaan, psykologiaan, kasvatusajatteluun ja erityisesti idän kontemplatiivisiin perinteisiin.

Siksi ei siis ole mikään ihme, että kovin monet asahin harrastajat, ohjaajat tai kouluttajat eivät ole tästä asahin ulottuvuudesta kovinkaan kiinnostuneita.  Minulle se on kuitenkin asahin mielenkiintoisin ja samalla myös vaikuttavin taso. Asahia meditatiivisena liikkeenä on mahdollista lähestyä monista viitekehyksistä käsin, joista yksi on itsensä kasvattaminen. Itsensä tutkiminen ja kasvattaminen vaativat kuitenkin ymmärrystä siitä, millaisiin tavoitteisiin tällaisella toiminnalla pyritään. Ehkä päämääränä on ”hyvä elämä”. Mutta jos niin on, niin mitä hyvä elämä tarkoittaa? Jos otamme tällaisen näkökulman, kysymykset kasvavat aika isoiksi!

Avasin joulukuun alussa Asahi Akatemian uuden sivuston ja sen yhteydessä uudistin  Syvä-Asahin teemakoulutukset ja niiden nimet. Yksi Syvä-asahin teema on Asahi Budo. Tämä ei tarkoita asahia budo- tai kamppailuharjoituksena vaan sitä, miten asahia voidaan soveltaa ja käyttää kamppailutaitojen nk. sisäistä voimaa harjoittavana lisäharjoituksena. Tämä on luonnollista, koska monet asahin tekniikat ja periaatteet ovat peräisin kiinalaisista taijin ja yi quanin kaltaisista kamppailutaidoista ja kamppailutaitojen qigong-harjoitteista.  Puhe sisäisestä voimasta ei tarkoita mitään mystistä, vaan se tarkoittaa vain taitavaa kehon käyttöä. Olen tutkinut ja analysoinut näitä taitoja pitkään, kirjoittanut niistä erilaisia kuvauksia ja Asahi Budossa pyrin edelleen jatkamaan tätä työtä. Taka-ajatukseni on, että saisin sen kautta innostettua budo-lajien harjoittajia ja opettajia innostumaan asahista niin, että he lähtisivät opiskelemaan asahi-ohjaajan tutkintoa. Näin he voisivat viedä asahia budo-lajeihinsa ja sen avulla selkeyttää monia kamppailutaitojen tärkeitä kehon käytön ja voimantuoton periaatteita.  Ehkä parempi tie tähän olisi, jos he alkaisivat harjoitella yi quania, mielen nyrkkeilyä, joissa kaikki nämä periaatteet ovat upealla tavalla ja selkeästi läsnä, mutta tämä on liian kova vaatimus. Yi quan on liian vaikeaa. Siinä pääasiassa vain seistään ja siihen aika harva pystyy.  Asahi Budo on helpompi vaihtoehto.

Kirjoitin 24.6.19 pitkän blogin otsikolla ”Asahi, kamppailutaidot ja sisäinen voima”, missä käsittelin asahin ja sisäisen voiman harjoittelun suhdetta. Erotin siinä kymmenen sisäisen voiman harjoittamisen periaatetta ja kuvasin, mitä ne tarkoittavat ja miten ne liittyvät asahiin. Miettiessäni Asahi Budon koulutuskokonaisuutta olen päätynyt viiteen periaatteeseen, jotka yhdistävät nämä kaikki. Kuvaan seuraavassa nämä periaatteet. Samalla kuvaan siis Asahi Budon koulutuskokonaisuuden. Vaikka periaatteista puhutaan erillisinä, todellisuudessa monet niistä kulkevat käsi kädessä. Tällaiset vähän keinotekoisetkin erottelut voivat kuitenkin selkeyttää harjoittelua, ja siksi pidän niitä perusteltuna. Monissa kiinalaisissa taidoissa niitä harjoitellaan erikseen vastaaviin listoihin perustuen. Asahi Budon viisi periaatetta ovat: 1. rakenteellinen voima; 2. liikemekaniikka; 3. juuri; 4. jännityksen ja rentouden vaihtelu ja 5. syvähengitys.

Seuraavassa tarkempi, mutta lyhyt kuvaus, missä lyhyesti periaatteen teoria, harjoitukset tai harjoitussarjat ja miten periaate näkyy asahin perusliikkeissä.

1. Koko kehon hyvä rakenne, kehon yhdistäminen ja rakenteellinen voima.

Teoria: kolmen jousen biomekaaninen malli, neutraaliasennot jousten liittymäkohdassa, linjaus.

Harjoitus: Zhan Zhuang eli seisominen asennoissa. Seisomissarja 7 asentoa.

Asahi: Viimeinen asento ja sen variaatiot. Myös alkuasento (wu-chi).

2. Koko kehon liikemekaniikka

Teoria: Kolme jousta, kehon vipuvarsimalli (ekstensio-fleksio –malli), avautuminen ja sulkeutuminen.

Harjoitukset: Keskilinjan kolme liikettä: painonsiirto, rotaatio, vajoaminen/kohoaminen (linjaus). Ensin erikseen, sitten sarjana: Kuljeta palloa vedessä, 10-liikkeen sarja.

Asahi: Suurin osa perusliikkeistä: hartian pyöritys, simpukkaliike jne.

3. Juuren periaate

Teoria: Kohti tulevan voiman vektorin hallinta, sen ohjaaminen maahan. Kehon linjaus.

Harjoitus: Juuren harjoittaminen parin kanssa. Kontakti-asahin perusharjoitukset.

Asahi: Tasapaino-osio. Kontakti-asahi.

4. Jännityksen ja rentouden vaihtelun hallinta.

Teoria: Jännityksen ja rentouden dynaaminen vaihteluväli voiman vapauttamisessa.

Harjoitukset: 1. Rentous:  10-liikkeen rentoussarja ja erillisiä harjoituksia. Heiluri ja putoava liike.  Jännitys: elastisen voiman periaate, jännitys eksentrisessä liikkeessä. Kuusi liikettä yijinjingistä.  Hidas ja nopea voima: nopea voima eri suuntiin rennosta heiluriliikkeestä.

Asahi: Monissa liikkeissä hienovaraisesti läsnä, mutta erityisesti sarja 3, kolmas rentousliike. Faskia- ja voima-asahi.

5. Syvähengitys.

Teoria: vatsaontelon paine koko kehon voiman tuotossa.

Harjoitukset: ”Haran” harjoittaminen, ”aikidoharjoitus”. Harasta tuotettava ääni.

Asahi: Läsnä koko harjoituksessa.

Asahi Budo –koulutuksessa käydään läpi nämä periaatteet ja tehdään niihin liittyviä harjoituksia.  Kaikki periaatteet ja niihin liittyvät harjoitukset löytyvät kiteytettyinä seuraavista neljästä liikesarjasta, jotka myös koulutuksessa käydään läpi: 1. Asahi I, 2. seisomissarja, 3. rentoussarja ja 4. neljän eläimen sarja. Asahin perusliikesarja on eräänlainen periaatteiden yhteenveto ja kehon avaus. Seisomissarja opettaa monipuolisesti koko kehon rakenteellisen voiman, linjauksen ja kehon eri osien yhdistämisen. Rentoussarjassa etsitään liikerentoutta erilaisten heiluriliikkeiden ja putoavien liikkeiden avulla. Neljän eläimen sarjassa opetellaan kiinalaiseen tapaan eläimiltä mallia ottaen erilaisia kamppailussa sovellettavia voiman käytön tapoja.

Tammikuun seminaarissa ”Wado-ryun Kumite Gata ja sisäinen voima” pääsen pitkästä aikaa opettamaan näitä ideoita wado-tyylin karatekoille.